Hopolla vaihteleva treeni. Matkakisaa silmällä pitäen otetaan reipasta ravia kentällä viiden minuutin pätkissä ja välillä mitataan pulssia.

Tunnin touhun jälkeen Hopolle tulee uusi ratsastaja selkään. Karita on tullut verestelemään nuoruusmuistoja. Muitta mutkitta rouva kampeaa itsensä selkään ja lähdetään liikkeelle. Kun selkään on päästy, niin ennakkoluulot karisevat ja matka taittuu varsin siivosti. Hopo on kiltti ja kuuliainen ja seuraa taluttajaa nöyrästi. Muutaman kiekan jälkeen ratsastaja tohtii mennä itsekseen ja hevonen kääntyilee nätisti. Lopuksi otetaan vetoavulla yksi ravisuora. Se ei ratsastajasta tuntunut hyvältä, joten loppuaika tyydytään kävelemään.

Kun Karita on saanut tarpeekseen, niin Julia saa vielä vähän pyöriä kentällä ja ottaa muutamat laukatkin. Lopuksi Hopo pääsee omppupuiden katveeseen pissille ja nyhtämään tuoretta, kun laidun alkaa olla tyhjänä. Karita on tuonut sille ison kopan leipää ja niitä annetaan jälkiruuaksi.

Illalla käymme vielä tuomassa kasan tuoretta omalta pihalta. Hopo sitä jo höristellen odottikin.

Tarja liikuttaa. Kiertelevät lähimaastoja ja tekevät hetkisen hommia kentälläkin. Pysähdykset ja siirtymiset hitaampaan askellajiin alkavat sujua.

Koska matkakisat lähestyvät, mittailtiin tänään pulssia kovasti. Lepopulssiksi saimme 45 sykäystä minuutissa. Ensin menimme maastossa 30 min reipasta käyntiä, pulssi oli kohonnut 59:än. Kentällä siirryimme raviin ja mittasimme pulssia aina viiden minuutin välein. Lopulta teimme 20 minuutin jäähdyttelykävelyn ja loppupulssi oli 54 sykäystä minuutissa. Ilma oli jälleen helteinen, joten olimme tyytyväisiä tuloksiin. Luottavaisin mielin suhtaudumme tulevaan koitokseen.

Mittailun ja kikkailun jälkeen taluttelin Hopoa hetken, että sai taas herkutella apilalla ja muulla piharuoalla. Laitsalle päästyään vesi maistui, vaikka puomilla se ei taaskaan kelvannut.

Tarja liikuttaa. Laukkaympyröitä ja laukkapuomeja ja muutama este. Kivasti oli mennyt, mutta pysähdykset vaihtelevalla menestyksellä edelleen.

Kari ratsastaa Hopoa aamupäivällä. Tekivät isolla ympyrällä ravia eri tempoilla ja paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä. Lopuksi tekivät nostoja ja ravin kautta pysähdyksiä ja taas nostoja sekä ravista, että käynnistä. Hopedi oli toiminut hyvin.

Riin ja Tarja liikuttavat Hopoa. Molemmilla on ongelmia pysähtymisen kanssa, muuten kuulemma meni oikein kivasti. Hopo on ollut rauhallisen letkeä. Ryntäissä oleva paarmojen purema on vähän ärtynyt ja sitä pitää tarkkailla, että alkaako turvotus laskea.

Lauantaina kävimme juoksuttamassa liinassa, kun taivaalta vähän ripsi vettä ja ajattelimme ottaa rauhallisesti. Runsaasti otettiin liinassa siirtymisiä ja laukannostoja. Hopo toimi kivasti. Vähän sen tuli lämmin, joten tehtiin pitkä kävelylenkki lopuksi tuoretta ruohoa pientareilta nappaillen. Laitettiin vuohiseen, takasen pattiin ja ryntäisiin cothivettiä ja päästettiin ukko takaisin laitsalle.

Sunnuntaina kapusin selkään ja teimme aika rauhallisen lenkin. 30 minsaa alkuverkkaa teillä, 30 minsaa ravia ja laukkaa kentällä ja lopuksi 30 minsaa jäähdyttelyä maastossa. Otin varmuuden vuoksi paljon pysähdyksiä, kun jarrut olivat olleet hukassa, mutta en havainnut mitään ongelmaa. Jokaisella on kai oma tapansa antaa avuja ja ilmeisesti mun tapa poikkeaa muiden tavasta, kun ongelmia ilmenee. Tai sitten Hopo on ollut vaan sitä mieltä, että turha himmailla.

Pienen puunaamisen jälkeen poika pääsi takaisin laitsalle ja Kari kävi vielä illalla laittamassa haavasuihketta kriittisille alueille.

Tallille meno vähän venähti, kun Kari teki yömyöhään Hopon tähänastisista edesottamuksista kooste-DVD:tä. Puolen päivän hujakoilla haimme Hopon ja Snupan laitumelta. Koska Puomilla oli vilinää, laitettiin hevoset valmiiksi tallissa. Hopo vähän meinasi aluksi kääntyillä väärin päin, mutta tokeni heti, kun toruin sitä.

Teimme tunnin köpöttelyn lähialueen maastoissa. Snupa jotenkin oli uupunut, mutta Hopolla ei hikeentynyt edes satulavyön kohta. Poijjaat pääsivät takaisin nykertämään kuivia laitumiaan ja me pääsimme pakkailemaan asuntoautoa, sillä edessä on viikon lomareissu. Tarja ja Riin pitävät Hoposta hyvää huolta.

Aamusella menemme tallille. Minä otan Hopon ja Kari ottaa Snupan. Laitamme elikot kuntoon ja kiipeämme selkään. Hopoa on pahasti taas purtu ryntäistä ja laitan siihen cothivettiä, se on osoittautunut aika toimivaksi tuotteeksi puremiin.

Suuntaamme radan varteen ja siitä sitten Pekka Halosen Akatemian kautta omaan pihaan. Pollet saavat kolmisen tuntia nyhtää heinää omalta pihamaalta. Hopo on rauhallinen, mutta Snupa vähän hermoilee ja huutelee omalle tallille jääneiden kavereiden perään.

Paluumatka samaa reittiä, joten varsinaista matkaa ei tule paljoa, mutta koko päivä meni hevostellessa.

Aamuksi luvattiin sadetta. Kun ennen kymmentä ei ollut tipahtanut pisaraakaan, lähdin tallille. Hopsulainen siellä jo odottikin malttamattomana. Laitoin sen valmiiksi ja kapusin selkään. Vetäisimme ihan perussetin: radanvarsilenkki lämmittelyksi ja sitten kentällä siirtymisiä, pysähdyksiä ravista, kiemurauria harjoitusravissa. Loppupuoliskolla kokeilimme taas koota ja kasvattaa askelta ja lopuksi otimme muutaman laukanoston ensin käynnistä ja sitten ravista. Sitten olimmekin jo molemmat kuumissamme, joten lähdimme jäähdyttelemään metsälenkille.

Pesuvaiheessa tutkailin vasemmassa takasessa olevaa kyhmyrää. Se on selvästi kasvanut ja epäilen sitä syyläksi. Nyt pitää tutkailla sitä ja miettiä sitten mitä tehdään. Kaiken kukkuraksi näytti siltä, että paarmat olisivat purreet sitä kyhmyrää. Kari saa käydä illemmalla sitä ihmettelemässä.

Esittelin Riinulle Hopon kampsut, sillä hän on luvannut liikuttaa Hopoa ensi viikolla ja muutenkin pitää sitä silmällä. Riin kertoi, että huomisesta lähtien pollet pääsevät taas laitumelle, joten ei tarvitse huolehtia siitäkään, että se ei saa iltaisin niitettyä heinää, kun emme ole kotona.

Tarjan päivä. Treenaavat käännöksiä, jotka eivät kuulemma oikein onnistuneet. Hopo oli ollut tyylikkäästi hoidettaessa ja päässyt palkkioksi puoleksi tunniksi mutustelemaan ruohoa pientareelta.