Hopo on satuttanut ”pussukkansa”. Lieneekö joku öttiäinen sitä ensin pistänyt ja sitten on ukko hinkannut itseään johonkin siinä määrin, että nahka on ihan rikki. Näytti siltä, kuin vehkeen lisäksi olisi pussiin tungettu myös tennispallo. Niin turvoksissa oli aamulla.

Hopo tuodaan kotiin vihreälle ja se saa naatiskella usemman tunnin. On nykyään täällä jo ihan kotonaan ja kaikessa rauhassa syö ja olla möllöttää, vaikka kukaan ei seisokaan koko ajan vieressä, eikä lajitovereitakaan ole. Iltapäivällä Kari ratsastaa Hopon takaisin. Vaikka nirhauma näyttää ikävältä ja siihen ei saisi yhtään koskea, niin menoa se ei tunnu haittaavan.

Illalle teemme iltatallin ja Kari hoivailee Hopoa ja putsaa paikat iltaa varten. Kriittiset alueet eivät ole enää ollenkaan niin turvoksissa, kuin aamulla.

Aurinko paistaa ja T-paitasilteen voi edelleen viipottaa menemään. Hopo on varsin reippaalla tuulella ja valmistellessa joudun sitä jopa vähän komentamaan. Kun pääsen selkään, niin vauhtia piisaa. Teemme kohtalaisen reippaaseen tahtiin puolentoistatunnin reissut pitkin peltoja ja seikkaillaan myös peltojen metsäsaarekkeissa. Hyvälle tempolla Hopo päästelee. Teemme runsaasti voltteja molempiin suuntiin ja pari suoran pätkää annan sen päästellä täyttä loikkaa.

Pitkän jäähdyttelyn jälkeen Hopsu ei ole edes hikinen, joten harjaan sen, palkitsen ompuilla ja vien pienen taluttelulenkin jälkeen tarhaan, johon Mervi alkaa samoihin aikoihin tarjoilla päiväheiniä.

Sovittiin alustavasti, että tulevalla viikolla Teron Pia koittaa Hopoa. Tekevät Karin kanssa vaihtarit ja Kari voi ajaa Teroa.

Kari ravuuttaa Hopsua tunnin reippaasti (välillä pieniä käyntipätkiä) pitkin sänkipeltoja. Jäähdyttelevät 20 minsaa ja Kari purkaa paketin ja mittaa pulssin, joka on 48. Harjailun jälkeen onkin jo iltaheinien pöperöiden vuoro ja ukkeli jää tyytyväisenä mutustelemaan ja nautiskelemaan omenayllätyksestään.

Aamulla puoli kasilta selkään ja vedettiin Hopon kanssa ihan perussetti pelloilla: käynti-ravi-laukka-ravi-käynti. Kokonaisaika noin 1h 30 min. Pikainen harjaus ja takaisin tarhaan ja eukko kaahaten töihin.

Aamulla selkään puoli kahdeksalta. Ilma on jo lämmin ja vaikka emme tee mitään erityistä, tai edes kaahaa kamalasti, niin puolentoista tunnin reippaan reissun jälkeen Hopolla on vähän hiki. Sillä on alkanut selvästi karva paksuuntua ja kuuma varmasti tulee, kun ilmat ovat huomattavasti normaalia korkeammat.

Taluttelen sitä lopuksi vielä hetken, se nappailee tuoretta ja annan sille yllätyksinä omenoita. Taluttelun yhteydessä saan rasvattua babyoililla kriittiset alueet ja nyt varmaankin Hopon sukukalleudet pysyvät hetken matkaa puhtoisina.

Todellä lämmin päivä, mittari näyttää yli 20 astetta. Hopolla on menty viikonloppu reippaasti, joten otan sen töiden jälkeen naruun ja menemme pellolle käppäilemään. Tutkailemme myös peltotilkkujen metsäsaarekkeet ja siinä Hopo saa hyvää treeniä kavuta ylös ja alas ja hypätä muutaman ojankin yli.

Hopolle sattui huvittava kömmähdys. Se löysi ojan pientareelta kaljapullon. Puteli kiinnosti niin kovin, että sitä piti höpläillä ja nuuskuttaa ja tuuppia joka suunnalta. Siinä puuhaillessa se jotenkin sattumalta sai hönkäistyä ilmaa pullon suusta sisään ja aiheutti tällä junapillimäisen vihellyksen. Kyllä pää nousi kiivaasti ylös ja korvat pyörivät joka suuntaan. Kesti tovin, ennen kuin se palasi uudelleen tutkailemaan löytöään.

Harjailen pojusta irtokarvat ja vien sen omppujen kanssa takaisin tarhaan.

Kari on taas mennyt lupaamaan, että teemme aamutallin. Karmaiseva aamuherätys ja silmät ristissä tallille. Elukat siellä heräilivät ja saivat heti ensimmäisenä apetta. Sen jälkeen Kari alkoi viedä niitä ulos ja minä aloin siivota karsinoita. Välillä käytiin taukotilassa hörppimässä kuumaa ja sitten homma jatkui tuttuun tapaan.

Kymmenen jälkeen haen Hopon puomille ja teen sille perinpohjaisen harjauksen ja lyön kamppeet niskaan. Sitten ei muuta kuin selkään ja puolitoista tuntia reipasta menoa pelloilla ja kentällä. Hopoa tuntui taas oletetut hyönteiset häritsevän kovasti ja päätä pitää viskoa kesken ravaamisenkin. Olen jotenkin alkanut tuumailla, että voisikohan kyse olla sittenkin head shaking-syndrooman oireista, eikä kiukusta itikoita kohtaan. Pään viskominen kuitenkin alkoi kesällä, kun mielestäni Hopo vetäsi kärpäsen tms sieraimeensa. Jotenkin tuo käytös ilmenee aurinkoisina ja kuumina päivinä. Nyt kun on ollut pilvistä ja sateista on meno ollut todella tasaista ja hallittua ja olinkin unohtanut jo koko jutun.

Tallityöt saatiin tehtyä ajoissa ja yhdeltä kopukat saivat päiväheinät eteensä jua me lähdimme kohti kotia ottamaan ansaitut päiväunet.

Illalla Kari käy vielä Hopoa moikkaamassa.

Hopolla työntäyteinen päivä. Kymmeneltä Kari ratsastaa sen Rajakulmaan. Matka taittuu vauhdikkaasti. Minä kieputan Pauliinan ohjeiden mukaan ja sitten taas Kari kävelyttää takaisin kotitallille.

Matka ja tunti menee kivasti ja tuli ihan tarpeeseen, kun on kuukauden verran oltu ”ihan pellossa” ja keskitytty lähinnä menemään vauhdikkaasti ja matkaavoittavasti eteenpäin pitkin peltoja. Onneksi ei saatu kamalasti ojennusta, vaan koitimme keskittyä ratsastamaan taas ”oikein”.

Aamuruokaa vähän kasvatettiin ja nyt pidetään sapuskat lukittuina kisoihin asti. Kunhan Hopo syö leseensä loppuun, niin alan vähitellen lisäämään Greenlineä talvea vasten.

Illalla tehtiin taas iltatalli.

Kari käy iltasella taluttelemassa ja syöttelemässä tunnin verran vihreää.

Liikutan ukkoa kevyesti pelloilla. Pääsääntöisesti kävellään reippaasti, mutta muutama pätkä ravataankin. Menohaluja olisi ollut, mutta toppuuttelin rokotuslevon vuoksi.