Aamu valkenee mielettömän sumuisena ja kosteana. Saavun tallille yhdeksän kieppeillä. Hopo on vähän rauhaton ja koittaa kieppua. Kun pääsen selkään niin suuntaamme sänkipelloille, sillä niitä on saatu lisää.

Teemme matkaratsastusta silmällä pitäen sellaisen treenin, että ensin lämmitellään 10 minuuttia. Sitten ravataan 10 minuuttia. Sen jälkeen köpötellään käyntiä hetki (siirtyminen pellolta toisella) ja sitten siirrymme taas raviin ja paahdamme menemään 15 minuuttia. Menemmä käyntiä hetken ja jatkamme ravissa toiset 15 min. Jäähdyttelemme käntiä 20 minuuttia. Matkaa kertyy n. 13 kilometriä ja lopetussyke on 59. Ei kisoissa ihan sallituissa rajoissa, mutta hyvä kuitenkin, sillä matkaa taittui aika reippaasti. Illalla Olikin kroppa kuin hakattu, ihan kuin olisin käyttänyt jokaista kehoni lihasta.

Illalla teimme iltatallin.

Menemme aamulla tallille yhdeksän kieppeillä. Molemmille pollukoille on tuliaisina omppuja. Ilma taas kuuman kostea ja tiedossa hikinen ratsastusreissu.

Teemme aluksi Hopon kanssa 40 minuutin reippaan treenin pellolla. Ravaamme ja laukkaamme ja hikoilemme. Sitten Snupa ja Kari liittyvät seuraamme ja jatkamme pitkin peltoja välillä ravaillen ja välillä käynnissä. Snullert saa taas reilun tunnin liikutuksen ja Hopo työskentelee pari tuntia.

Hopo on ollut vähän laiskan oloinen parina päivänä. Se ei viitsisi yhtään pistellä töppöstä toisen eteen. Sille sopisi vaan löntystely ja herkkujen nappailu. Ilmeisesti huomenna otan raipan saappaanvarteen, niin ei tarvitse sitten komentaa.

Reissun jälkeen huuhtaistiin hiet pois ja Hopon jalat huuhdottiin ja laitettiin kaviorasvaa. Sitten molemmat saivat tarhoihin omppuja, joten päivän työstä ansaittu palkkio.

Suoraan töistä painelemme tallille. Kari ottaa Snullertin ja minä Hopon. Hevoset ovat märkiä ja kuraisia, joten harjalle on töitä.

Teemme pitkän ja rauhallisen kävelyretken pitkin sänkipeltoja. Sadekuurot ovat tehneet sen, että maa on kostea ja raskaskulkuinen. Lisäksi ilma on niin hiostava, että hiki virtaa pitkin ratsastajien selkää. Minä teen matkaa pari tuntia ja Kari puolitoista.

Kun lopputyöt on tehty, jää Hopo tarhaan odottelemaan iltamurkinaa. Mietimme, että kuinkahan pitkään pidämme sitä vielä yöt ulkona. Karia huolestuttaa sade ja minä taas olen syvällä sisimmässäni vähän huolestunut siitä, että öisin on jo niin pimeää 🙂 Taitaa olla taas sitä kuuluisaa inhimillistämistä.

Karin flunssa vähän parempi ja hän vuorostaan liikuttaa ukkoa. Ensin Anssi lyö uudet kengät alle ja sitten lähtevät maastoon reippailemaan.

Kiireellä työpaikalta kaahaan tallille ja laitan pollen pikaisesti valmiiksi ja selkään. Sateen jälkeen kosteus on hautova ja kuumuus on kuin tropiikissa. Kiertelemme Hopon kanssa sänkipellot ja kopsuttelemme pikkuteillä. Sitten vähän tomerampi harjaus ja ukkeli omenoiden kera tarhaan.

Aamun sarastaessa kapuan selkään ja teen pikaisen lenkin ennen töitä. Totesin, että kiireellä tehdyt valmistelut ja lenkki ei ole kyllä mistään kotoisin. Menee vähän hosumiseksi.

Minulla alkaa flunssa helpottaa, mutta koitan pysyä järjissäni ja välttää rehkimistä. Kari ilmoitti päivällä, että nyt hänellä on kurkku kipeänä. Kari kuitenkin liikuttaa Hopon. Menevät sänkkärillä siirtymisiä hetken aikaa ja sitten tekevät rauhalliset loppukävelyt.

Hopolle on tullut omenalähetys Lohjalta ja se saakin iltasapuskaan reilut omenalisät. Snacksinä myös suoraan suuhun Paasisalon herkkuomenoita. Kyllä nyt kelpaa olla Hopo.

Aamulla oloni on taas parempi ja ei kun selkään. Silläkin uhalla, että iltapäivä menee sitten taas flunssaa potiessa. Sänkkärillä menemme jälleen reippaasti. Ratsastajan kunto lopahtaa aika nopeasti, mutta saan sentään pollen liikutettua.

Sipiläiset sattuvat tupsahtamaan tallille juuri, kun lopettelemme ja tytöillä on hauskaa, kun Hopo menee suihkuun. Tarhassa tytöt saavat antaa vähän omenoita ja Hopo tyytyväisenä hotkii ne napaansa.

Kari saa Tiipiin sivut valmiiksi ja ne löytyvät nyt osoitteesta www.tiipiitalli.net

Minä polttelen kolvilla Hopon suojiin illalla tunnistemerkkejä, sillä tavarat ovat aina hukassa ja sekaisin, kun samanlaisia romppeita on vähän jokaisella. Nyt ei pitäisi enää suojien ainakaan eksyä omille teilleen.

Olen edelleen nuhainen, mutta pakko on päästä selkään. Menemme pellolla reippaasti tunnin verran. Hopolla on meno päällä ja eukkokin on innoissaan, vaikka pää on täynnä räkää ja ratsastuksen jälkeen tuntuu, että taju lähtee.

Rauhallinen jähdyttely, suihku ja pientareelta ruohotupsuja suuhun ja tarhaan takaisin.

Illalla teemme iltatallin pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta taitaa olla aikaa yli pari kuukautta.

Kari käy illalla kevyesti taluttelemassa ja nappailevat vihreää. Itse olen flunssassa. Öiset tarhakaverit alkavat olla vähissä ja pian varmaan Hopokin siirtyy talliin yöksi.

Riin tekee viimeisen tallipäivän ja palaa takaisin Viroon. Hopon ja poppoon tulee varmasti ikävä. Muistolahjaksi Riin saa Hopo-paidan, joka on niin isoa kokoa, että kelpaa varmaan unipaituliksi.