Kevyt aamuliikutus helteisessä säässä. Iltasellä Iida ja Anu tulevat Hopoa tervehtimään ja syöttämään leipää. Otamme Hopon hetkeksi talutukseen syömään ruohoa. Iida käy pari kertaa selässä istumassa, vaikka aika paljon pelottaa. Hopo ei varmaan edes huomaa, että höyhenen kevyt nelivuotias hetken selässä viivähti.

Vähitellen alkaa näyttää siltä, että Kari ei pääsekään kisoihin. Edelliset omistajat eivät ole monista pyynnöistä huolimatta toimittaneet meille Hopon rokotustodistuksia. Kari sai soittelemalla selvitettyä, että Alajärven toinen eläinlääkäri on rokottanut tuplat huhtikuussa 2004. Vuoden 2005 rokotuksista ei ole tietoa, sillä toinen paikallinen eläinlääkäri ilmoitti, että ei pidä mitään kortistoa asiakkaistaan (!). Näin ollen Hopolta puuttuu yksi merkintä ja vaikka itse olemme rokotukset hoitaneet, niin edellisten omistajien edesottamukset aiheuttavat nyt sen, että eka startti jää ottamatta. Hoidetaan nyt tuplat alle ja Hopo lähtee kisaan lokakuussa Espoossa.

Viiden aikoihin iltapäivällä Kari kiipeää selkään. Lämpöä kolmenkympin pinnassa ja polle oli hiessä jo, kun hain sen laitumelta. Veimme sen hetkeksi talliin vilvoittelemaan. Kentällä menivät alkulämmittelyjen jälkeen ravissa neliapilaa ja tekivät reilusti siirtymisiä ja pysähdyksiä. Pääasiallisin juttu oli hioa vasemman laukan nostamista ja nousemista. Vauhtikeppiä tarvittiin henkiseksi selkärangaksi. Vähitellen Hopo alkoi lämmetä ja nosti muutaman kauniinkin noston. Pari lähti ristillä, mutta 85% meni oikein.

Karilta oli unohtunut hanskat kotiin ja siitä seurauksena molemmat kädet rakoilla. Ei voinut edes loppuverkkoja tehdä, vaan minä jouduin shortseissa löntystelemään pari kilsaa, että poika sai loppuliikunnan. Sitten kunnon suihkuun, sillä hevonen oli aivan märkä. Ihan kuin talvikarvan kasvatus olisi jo alkanut, sillä kesäkarvaa irtoaa mielettömästi. Pari viikkoa sitten nypin viimeisiä pitkiä vuohiskarvoja, joten kai Hopoa alkaa vähitellen viluttaa 🙂 Vesi ja suola maistuivat, kun ukko pääsi takaisin laitumelle piehtaroimaan.

Tarja käy ratsastamassa. Olivat taivutelleet huolella ravissa ja laukassa. Hommat olivat sujuneet kivasti.

Käyn todella aikaisin nopsasti ratsastamassa Hopon. Nyt kun ei ollut yleisöä, eikä suorituspaineita, niin kaikki mene taas mallikkaasti. Kumma juttu, että heti jos mun pitää näyttää parastani, niin homma menee täysin reisille

Menemme aamusella yhdessä tallille ja minun piti nopeasti näyttää ennen, kuin Anssi tulee katsomaan kengitystä, miten hienosti meillä Hopon kanssa sujuu. Aikomukseksi jäi, sillä meillä ei mennyt ollenkaan hienosti. Aloimme Hopon kanssa nyhtää kilpaa ohjista ja lopulta ei ollut kellään enää hauskaa.

Laukat kuitenkin nousivat ja pyörivät hyvin, joten sen suhteen sain olla kohtalaisen tyytyväinen. Pitäisi vaan aina muistaa, että Hopoa kun ei voi pakottaa. Sitä pyydetään, ei käsketä. Jos alkaa kovalla kädellä käskeä, niin yhteispeli loppuu sitten siihen.

Anssi kävi katsomassa kenkien kestävyyden tulevia kisoja ajatellen. Löi takakenkiin kumpaankin yhden naulan lisää, mutta muuten annettiin olla. Viime keran vahvistukset olivat toimineet ja kengät hyvässä kunnossa.

Kahdeksan aikoihin selkään ja ilma on todella hiostava. Kierrämme radanvarsilenkin verkaksi. Hopo kulkee kuin etana ja haluaisi vaan nappailla. Kentällä teemme voltteja ja pysähdyksiä käynnissä ja sitten koitamme taas koota ja kasvattaa, käynnissä. Teemme taas silmukkaristiä ravissa ja pysähdykset keskelle. Pysähdykset eivät mene hyvin. Hopo nyppii ohjia, ilmeisesti käteni on liian kova, kun haluaisin tarkat pysähdykset. Lopuksi laukataan reippaita pätkiä. Laukkojen jälkeen otamme ravissa keventäen muutaman kiemurauran. Harkkaravi ei ota onnistuakseen tänään. Pomputtaa liikaa. Sitten avaamme satulavyötä, nostamme jalustimet ja lähdemme jäähdyttelemään maastoon.

Puomilla on ruuhkaa, joten menemme ”ravureiden” ketjuille. Kostuttelen kavioita ja laitan niihin taas kaviorasvaa. Kaviot ovat todella kuivat ja surullisen näköiset riekaleet. Vaikka alkuharjaus oli todella huolellinen, Hopo on edelleen pölyssä. Harjaan ja puunaan ja hoitelen ötököiden puremia. Sitten teemme vielä puolen tunnin mutusteluretken, joka päättyy laitumelle.

Hopo pääsee kahden aikoihin tunnin kävelylenkille nappailemaan pientareelta pitkää, makoisaa, vihreää heinää. Laidun on tyhjä, joten sieltä ei juuri mitään enää irtoa. Ilma on painostavan helteinen ja Hopo on pyörinyt taas kovasti, koitan sitä vähän tamburoida, että suurimmat pölyt jäisivät matkan varrelle.

Riin on siivonnut ja somistanut tallin pihapiirin. Ihanaa, että joku jaksaa, vaikka töitä on varmasti ihan riittämiin. Mervi kertoo, että estekalustoon on tulossa uusia esteitä ja lupasin osallistua koristelumaalaukseen, jos tarvitaan.

Alamme taas siirtyä arkirutiiniin, joten Kari meni vähän seitsemän jälkeen tallille puunaamaan pollea ja minä kurvailin paikalle puolen kahdeksan aikaan. Noin varttia vaille kahdeksan vääntäydyn selkään ja lähdemme alkuköpöttelyille. Kiersimme radanvarsilenkin.

Kentällä teimme ensin koottua käyntiä ja välillä vähän kasvatimmekin sitä. Sujui hyvin. Sitten teimme käynnissä ”nähtävyysmerkkiä”. Kun kurvailu sujui hyvin, niin aloimme ottaa keskelle aina pysähdyksen. Kun tämä sujui, siirryimme raviin ja aina ”merkin” keskellä pysähdys ja siitä taas raviin. Jonkun aikaa saimme vääntää, ennen kuin Hopo hiffasi, että keskellä pitää tosiaankin täysin pysähtyä. Lopulta homma sujui hienosti.

Kieputuksen jälkeen otimme laukkoja. Välillä pääty-ympyrällä ja välillä kenttää ympäri. Yllättäen Hopo seisahtui kuin seinään ja alkoi pärskiä. Hetken kuovittuaan ja pärskittyään jatkoimme vielä tovin ja sitten lähdimme jäähdyttelemään maastoon. Koko ajan Hopo viskoi päätään ja pärski.

Kun hyppäsin alas, niin arvelin, että turpis jotenkin hinkkaa ja rapsutin sen kasvot läpensä. Hopo odotti puomilla nätisti, kun vein kamat pois, mutta kun lähdin sitä taas taluttelemaan ja se olisi saanut nappailla tuoretta, niin koko ajan piti pärskiä ja viskoa päätä. Tulin siihen tulokseen, että se oli kiskaissut kitusiinsa kärpäsen tai jonkun. Koitin vähän jopa sorkkia sormella sieraimiin, mutta eihän sieltä mitään tullut, muuta kuin puhinaa. Se hinkkasi naamaansa eukkoa vasten edestä ja takaa, mutta ei saanut apua helpotukseen. Toivottavasti, kun on laitumella turpa maassa, niin tunkeilija tulee nenästä ulos. Onhan tuo nyt ikävää ja ukko oli vähän niin kuin äkeissään asiasta. Muuten ratsastus meni hienosti. Aamulla kun on vähän viileämpää jo, niin poika jaksaa painaa tosissaan.

Hopolla on ollut rankat treenit viimepäivinä, joten tänään todella kevyttä lötköttelyä ja Karillakin kamera mukana, joten poseerattiin muutamia kuvia. Kostuteltiin taas kavioita ja laitettiin kaviorasvaa.

Tunnin lötköttelyn jälkeen toinen tunti riimussa ruohon mutustelua ja harjailua, muutama pudonnut omenakin löytyi. Pieniä, raakoja, mutta Hopon suussa maistuvia.

Mitattiin lähiteiltä 2.5 kilometrin lenkki. Ensin Kari ja Hopo menevät sen käynnissä. Sitten ravaavat pariin kertaan. Välillä mittaillaan sykettä ja katsotaan vähän myös sykkeen putoamista. Nopeasti se putoaa.

Lopuksi Julia saa mennä saman lenkin kevyesti, pääsääntöisesti käyntiä ja aikuinen kävelee koko ajan vieressä.

Lukemia tutkailtuamme tulimme siihen tulokseen, että tasaisesti puolet käyntiä ja puolet ravia Hopo suoriutuu 15 kilsan lenkistä puoleentoista tuntiin. Lisäksi mietimme, että jos vikat kolme kilometriä mennään käyntiä, niin syke saattaa olla aika lähellä vaadittua jo maalilinjalla. Tässä on vielä pari viikkoa aikaa, joten tutkaillaan sykkeen kohoamista ja laskemista ja mietitään parhaat keinot saada syke putoamaan mahdollisimman nopeasti, jos tilanne niin vaatii. Riskihän on se, että Kari vetää hurmoksessa lenkin liian kovaa ja Hopo menee sellaisille kierroksille, että syke ei laske riittävästi. Kuumumista pitäisi koittaa välttää ja jokainen pidäte on turhaa energian hukkaamista, ihan pidempiä matkoja ajatellen. Kun kykenisivät menemään rennosti, niin kaikki menee hyvin.