Kamala myrsky ja madotuksen ansiosta pollet sisällä. Hopolla taluttelupäivä tuulessa ja tuiverruksessa

Synkkä ja myrskyisä päivä. Aamulla vielä lämpöä kivasti, mutta iltapäivällä tuuli yltyi ja lämpötila laskussa. Vastatuuli oli puuskissa niin kova, että Hopo meinasi pysähtyä kuin seinään. Pyörimme kentällä reippaasti ja loppukäynnit tuli tekemään Sipiläisen Hetti. Edellisestä pudotuksesta on jo sen verta aikaa, että tyttö rohkeni mennä selkään ja nyt menikin ihan nätisti, kun Hopo vain käveli. Tallityttö Terhi tuli välillä taluttajaksi, niin sain itse hetken henkäistä kentän laidalla.

Kun liikutukset oli liikutettu, niin Hetti ja Lotta antoivat Hopolle ison pussillisen omenoita palkkioksi. Oli oikein pyyhittyjä omppuja, jotka hopo mussutti vauhdilla mahaansa. Loput laitettiin iltasapuskaan ja huomiselle aamulle jätettiin vielä osa. Kyllä Hopon mielestä oli varmaan todella kannattavaa vähän Hettiä kuljettaa selässään

Hemppu liikuttaa Hopon. Kunnon verkat ja kentällä ihan perinteistä työskentelyä. Hopo oli kiltisti.

Hopsulaisella sateinen vapaapäivä. Vuodenaikaan nähden todella lämpimät säät. Mittari kohoaa päivisin 15 asteeseen.

Erikoinen sää. Ilma on kosteaa, kuin turkkilaisessa saunassa ja lämpöä reilu kymmenen astetta. Kari oli lupautunut aamutallin tekoon ja olimme saaneet ohjeet, että kaikki hevoset loimitetaan. Minä vähän väkisin vastaan, mutta tottelin sitten. Tunti menee melkein aikaa siihen, kun etsii kuivaushuoneesta oikeat loimet ja pukee ne elikoille. Hopolle en suostunut taikaviittaa laittamaan, vaan se meni pihalle nudena.

Kahdentoista kieppeillä pääsin selkään, sillä sitä ennen oli pitänyt hakea Snupa pellolta ja korjata paappojen tarhan aidat, joista se oli suvereenisti painelleet läpi vihreämmän ruohon toivossa. Ceevu kuitenkin kilttinä poikana jäi tarhaan.

Hopoa vähän harmitti, kun olisi halunnut sapuskaa, eikä työntekoa. Teimme parin tunnin lenkin, puolisen tuntia käppäilimme, sitten tunnun verran ravattiin kääntärille ja takaisin ja lopuksi taas puoli tuntia jäähdyteltiin. Hopo oli aika viriilinä.

Kari hikoili tallitöiden parissa ja valitteli nilkkojaan, jotka ovat vaivanneet kisan jälkeen koko viikon. Nyt näyttää siltä, että menee maanantaina poppamiehen puheille, joten taitavat olla oikeasti todella kipeät. Turvoksissa ainakin edelleen ja jos yhtään tramppaa, niin heti alkavat vihoitella.

Kolmelta pääsimme kotiin ja otimme pienet päikkärit HIHS-lähetyksen säestyksellä. Viideltä Kari alkaa taas tehdä lähtöä tallille ja kuudelta minäkin olen jo hakemassa elikoita sisään. Suurin osa hevosista oli jätetty liikutuksen jälkeen sisälle ja iltatalli menikin nopeasti. Kyllä taas tietää olleensa tallilla, mutta toisaalta hevosten kanssa puuhailu on mielettömän kivaa ja mikään ei ole mukavampaa, kuin hyysätä omaa pollukkaa aamusta iltaan.

Tihutteleva sadepäivä. Lämpöä viitisen astetta. Kari nukkuu pitkään ja olemme poikkeuksellisesti tallilla vasta kymmenen kieppeillä. Kari oli päättäny kokeilla, miten Hopo toimisi pelkällä turpiksella ja ohjilla. Käynnissä toimii hyvinkin kivasti, mutta kun raviin päästään, niin jarrut tuppaavat katoamaan.

Karin nilkat tuntuivat olevan edelleen romuna ja harkitsee jopa lääkärille menoa. Kari keikkuu selässä vajaat puoli tuntia. Sitten alkaa komennella minua jatkamaan. Ratsastan tovin samalla turpisvirityksellä. Käynnissä kaikki meni tosi kivasti, mutta ravatessa pysähtyminen vei pienen tovin. Kentällä pyöri myös pari muuta ratsukkoa ja pari jalkamiestä, joten katsoin parhaaksi ottaa kuolaimet käyttöön.

Kiepuimme kentällä vielä hetken, mutta tuntui ahtaalta, joten siirryimme maastoon vetämään muutama reippaampi pätkä ja sitten jäähdyttelyjen kautta tallille. Tihutteli koko ajan, joten reissu kaiken kaikkiaan ei ollut kamalan miellyttävä.

Hopolle laitettiin tippaloimi päälle ja vietiin se tarhaan odottelemaan päiväheiniä. Kiersimme heinäpellon kautta ja se sai vähän taas nappailla tuoretta, kun sitä vielä on. Kuukauden päästä ei enää paljoa nappailla.

Ensimmäisiä kirpakoita pakkasaamuja. Eletään sitä aikaa, että kahdeksalta aamulla on vielä liian hämärää kiivetä selkään. Vähän ennen yhdeksää kipuan selkään ja lähdemme verkkaamaan. Ilma tuntuu todella kylmältä ja tuuli vielä pahentaa asiaa. Onneksi Hopolaisella on paksu talvikarva jo suojana ja minulla toppis.

Hopo on ollut vähän uppiniskainen, joten olin päättänyt ottaa kouluraipan kentälle mukaan. Ensin teimme ihan rauhassa voltteja ja pysähdyksiä. Niitä ei kannattaisi unohtaa, sillä muuten Hopolta meinaa unohtua jarrut. Muutama etuosan käännös ja sitten väistöjä. Raippa auttoi siinä kyllä, sillä sain vähän muistuteltua, että myös takajalkoja pitää liikuttaa ristiin. Kun väistöt tuntuivat menevän aika kivasti siirryimme raviin.

Ravissa teimme paljon kiemurauria ja voltteja ja suunnanvaihtoja. Kun molemmat aloimme olla lämpiminä, otimme reippaat pätkät laukkaa. Vasempaan nousi huonosti, mutta en viitsinyt prässätä, vaan otimme vielä lopuksi pitkät laukat oikeaan. Ravasimme hetken kentällä ja siirryimme maastoon.

Painelimme kääntärille ja sitten rentoilimme metsikössä. Lopuksi ravattiin takaisin kentälle ja jäähdyteltiin siinä hetki. Sitten hyppäsin alas selästä ja yhdessä siivottiin omat kikkareet ja aika monet vieraatkin. Samalla Hopo sai loppukävelyä, kun remppasimme edestakaisin lantakärrylle ja takaisin kentälle.

Harjasin ukkelin ja menimme vielä heinäpellolle nappailemaan tuoretta. Aurinko lämmitti mukavasti ja kuivatti kevyesti hikeentyneen hevosen. Kun menimme tarhoille, niin meinasi emäntä hikeentyä oikein kunnolla. Onnellinen perhe oli tullut keräilemään talloontunutta heinää maasta ja tuputtamaan sitä hevosille. Mukulat kiipeilivät aidoilla ja vuoden ikäinen hoippui juuri ja juuri aidan ulkopuolella. Koitin ystävällisesti sanoa, että emme oikein tykkää siitä, että hevosia ruokitaan, tai että niihin kosketaan. Ei meinannut millään mennä jakeluun. Kumma että ihmiset eivät oikeasti tajua, että vieraan eläimet voivat olla vaarallisia ja että niihin ei vaan yksinkertaisesti mennä koskemaan.

Hopolla on vähän kankeat ja epäpuhtaat liikkeet, joten alkuviikko otetaan rauhallisesti. Kevyttä kävelyä ja hölkkää venyttelyjen kera. Ratsastajalla on sama vika ja Kari liikkuu varsin kankeasti nilkat turvonneina.

Keskiviikkona mennään jo astetta reippaammin. Hopo on hyvässä vireessä ja kiepumme kentällä tunnin verran. Verkat vievät aikaa melkein toisen tunnin.

Torstaina Hemppu tulee kokeilemaan Hopoa. Tyttö on aika ilmeetön. Hopo vähän kyseenalaistaa nuorta ratsastajaa, joka on selässä varmaankin höyhenen kevyt. Lopulta saavat jo vähän samasta sävelestä kiinni. Hopon ei tullut edes hiki ja loppukäsittelyjen jälkeen ratsastaja tyrkkäsi sille pari porkkanaa kiitokseksi. Sai varmasti Hoposta ystävän, sillä lahjominen kannattaa aina.

Koko tiimi ihan uuvuksissa. Aamulla raahustamme tallille. Hopolla oli vähän jalat turvoksissa. Kari venytteli ne ja kiipesin selkään ja kävelytin sitä puolitoista tuntia. Ensin matka taittui hitaasti ja vähän jäykästi, mutta puolen tunnin jälkeen askel oli jo yhtä pitkä kuin normaalisti. Kentällä taivuttelin sitä ja tehtiin niin pieniä voltteja, kuin vain mahdollista. Vähän väistöjä ja käännöksiä ja mahdollisimman paljon pitkällä ohjalla pää alhaalla.

Muutama raviympyrä ja Kari totesi, että vasen etunen ei ollut ihan puhdas ravissa oikeassa kierroksessa. Mitään erityistä jalassa ei kuitenkaan näyttänyt olevan. Pieni risun naarmu kuitenkin kainalon seutuvilla. Tein vielä rauhalliset loppukävelyt. SItten Hopo takaisin tarhaan. Jaloista nesteet olivat häipyneet liikutuksen myötä.

Herätys komppaniassa kello kuusi.

Puoli kahdeksalta olimme tallilla jo hommailemassa. Jarko oli pestattu huoltojoukkoihin mukaan. Siinä sitten herra H harjattiin ja suojitettiin, miehet hakivat heiniä ja kannettiin vikat kamat autoon. Sitten ei muuta kuin hevonen kärryyn ja ykkösellä ylös. Kivaahan sinne ei sen mielestä ole mennä, mutta ruunan täytyy tehdä, mitä sen täytyy tehdä.

Kun pääsimme Espooseen, niin Ukko oli hermostunut. Kisapaikalla oli liikaa hässäkkää ja oma hermostuneisuutemme tuplaantui tietenkin taas hevosessa. Vaikka koitin talutella sitä pitkin piha-aluetta ja annoin sen maistella pihanurmea, niin siltikään mikään ei ollut hyvin ja kaikkea piti höristellä ja uhitella.

18km luokassa oli todellinen kuhina, kun lähtijöitä oli 16 ratsukkoa. Hopon piti päästä alussa kärkeen, ettei alkaisi oikutella. Sen mitä näin, niin pääsivät kuuden ekan joukkoon, eli aika keskivaiheille. Kun startti oli ohi, saapuivat paikalle myös Anneli ja Jenna karvaisine kavereineen. Tutkailimme hetken karttoja ja päätimme lähteä reitin varteen pälyilemään touhua.

Seurasimme kisaa kolmessa paikassa matkan varrella. Alussa Hopolla oli ollut ongelmia sopeutua tilanteeseen ja Karikin oli kokemattomuuttaan liian kiltti ja ujo ja antoi tietä ohi pyrkiville. Ekalla taukopaikalla totesin, että aikaa oli kulunut tuhottomasti ja komensin ratsukkoa kiristämään tahtia. Sen he tekivätkin ja viitisen kilsaa myöhemmin olivat päässeet pääjoukosta irti, vaikka kärkiporukka etenia kaukana edessä. Tässä vaiheessa Hopokin oli jo hiffannut, mitä sen kuuluu tehdä ja meni innokkaasti reittiä eteenpäin.

Vikalla väliaikapaikalla oli jos selvää, että kovin kummoisia jäähdyttelyjä eivät ehdi tehdä. Maalissa tämä takaa-ajojoukko oli kärkiporukkaa kaksi minuuttia jäljessä ja käsitin heti, että vaikeuksia tulee sykkeen kanssa. Maalisyke oli 99 ja vaikka kuinka koitimme tehdä suunnitelmien mukaan ei syke meinannut millään mennä alle 60/min. Tilanne oli kuitenkin meille kaikille niin jännittävä ja ympärillä sellainen hässäkkä, että syke ei vaan laskenut riittävästi. Mittauksessa piti kuopia ja huiskia vähän takasellakin, joten pinna oli ukolla kireällä. Lopullinen mittaus sai tulokseksi 58. Niin lähellä, mutta kuitenkin karvan verran yli (sallittu syke 56). Varsinkin, kun yliaikaakin ehti kulua. Reitti oli ollut järkyttävän raskas ja ei tosiaankaan mitään sunnuntaiköpöttelyä.

Vähän apeana vein Hopoa takaisin traikun suuntaan. Jarko kantoi kamoja ja Kari meni vessaan. Kannustusjoukot lähtivät koteihinsa ja aloimme laittaa Hopoa kuljetusvalmiiksi. Hopo oli hyvävoimainen ja meni reippaasti kärryyn mutustamaan heinää. Lyötiin kamat kasaan ja lähdettiin kotiin suunnittelemaan seuraavia kisoja. Kunhan saavät tämän aloitusluokan läpi, niin pidemmillä matkoilla on väljempää, joten ei tule noin älyttömiä massalähtöjä, kuin tämä oli.