Hopolla työntäyteinen aamupäivä. Ensin se ottaa tallin pihalta hatkat. Turoa kun lastataan traikkuun ja lastaaja pamauttaa luukut kiinni, niin Hopo lähtee minulta käsistä kuin ohjus. Pomppaa ensin pystyyn ja laukkaa sitten tarhoille. Hätä ei ollut tämän näköinen ja ukko saatiin hetkessä haltuun.

Tehtiin pitkät alkuverkat ja sitten ihan reippaasti töitä. Lähinnä koitin saada ratsastettua sitä peräänantoon, mutta eihän se kamalan helposti meikäläisen taidoilla onnistu. Kun olin vetänyt itseni hikeen, niin oli Karin vuoro ratsastaa. Lopulta ratsastaja taas vaihtuu ja teemme Hopon kanssa pitkät jäähdyttelyt ja sitten karsinaan kuivumaan. Rankan työn päälle Hopo saa pari ämpärillistä melassisiirappivettä. Hyvin maistuu ja iltaruokaan lisäsin mitallisen elektrolyyttejä.

Illalla ennen tallin pikkujouluja teimme iltatallin. Uusi porkkanasatsi oli tullut, joten lisäsin sapuskoihin vielä porkkanatkin.

Mervi tarjosi erittäin maukkaan jouluaterian ja ilta kului rattoisasti hyvässä seurassa.

Kosteanlämpöinen joulukuun aamu. Hopo odottelee malttamattomana karsinassaan, kun menene vähän ennen yhtätoista tallille. Se olisi valmis ampaisemaan pihalle suorilla, kun avaan oven. Pikapikaa heitän satulan selkään ja suitset päähän ja talutan sen pihalle.

Olen malttamattomana, että lumet tulisivat, niin pääsisimme vähän pois tallialueelta ja Hopsulainenkin alkaa olla aika kypsä kentällä pyörimiseen. Kun ei lunta vaan näy, eikä kuulu, niin päätin, että menemme Poikkietien ali matalasta rumputunnelista, niin asfalttimatkaa ei hokkikengissä tule paljoa, kun suuntaamme kohti Kallio-Kuninkaalaa. Ainolan suora ravataan ja Kallio-Kuninkaalan hiekkatien pätkä laukataan. Takaisin tullessa Hopo on jo niin kuumana, että tarjoaa isot pukit ja on vähällä, ettei se lähde hanskasta, mutta sitten totesimme, että kotiin päin ei kannata pitää liian kovaa kiirettä.

Menemme vielä kentälle hetkeksi otamme siirtymisiä ja nostoja ja muutaman pidemmän laukkapätkän, joissa ainakin yritin olla kevyessä istunnassa. Sitten puolen tunnin jäähdyttely ja tarhaan päiväheinille. Illalla Kari käy vielä hakemassa ukon sisään, hoitamassa vuohiset ja antamassa iltaheinät.

Kelit pysyvät ennallaan ja lämpötila on normaaleja keskivarvoja 15 astetta korkeampi. Rivi paranee hyvin, vaikka tarhat ovatkin huonossa kunnossa. Kari liikuttaa Hopoa. Menevät kentällä siirtymisiä ja nostoja. Hopo on vähän haluton ja vaikuttaa siltä, että Karikin tarvitsisi vahvistuksekseen risua. Muutoin Hopsulainen on kiltti ja kuuliainen. Ikävä kyllä Karin nilkat vähän taas vastustelivat ratsastusta ja kipeytyivät kohtalaisen pienestä rasituksesta.

Kari hoivailee vuohisia ja Hemppu hoitaa ratsastamisen. Pyörivät kentällä ja treenaavaat ainakin laukannnostoja molempiin suuntiin suoraan paikaltaan. Hopo toimii kivasti.

Sää edelleen lämmin ja mittari näyttää aamuisin seitsemää astetta. Kokeilen perättäisinä päivinä samoja juttuja Hopon kanssa. Erotuksena se, että maanantaina mulla oli raippa saappaassa ja sunnuntaina ei. Selvisi, että Hopo ei pidä mua juuri minään ilman risua. Se koitti vähän luistella kaikesta ja reagoi asioihin viiveellä ja vähän sinne päin. Kun maanantaina vilautin piiskaa heti, kun ensimmäinen empiminen ilmeni, niin loppu menikin kuin tanssi. Ärsyttävää. Olen kai niin lussu ja aivan vailla katu-uskottavuutta.

Rivi paranee vauhdilla ja Kari ei meinaa uskoa näkemäänsä. Ikävää kuitenkin, että maa on niin vetelää kaikialla ja vuohiset ovat ulkoillessa koko ajan liejussa. Tallissa sen sijaan on niin lämmintä, että H vetää itsensä heti hikeen, kun menee sisälle. Karva on niin paksua ja lämpötilat kuin elo-syyskuussa. Myös liikutuksessa Hopo hikoaa ihan mielettömästi ja suolakivi tekee kauppaansa. Porkkanat antavat lisäpiristysta ruokintaan ja ukkeli voi paksusti sanan varsinaisessa merkityksessä.

Rivin takia on päädytty sellaiseen ratkaisuun, että Kari käy aamulla levittelemässä salvaa ja mä menen sitten kympin pintaan ukkelia liikuttamaan. Hopo kurkkii boksistaan ja olisi heti valmis lähtemään ulos. Mervi annostelee juuri illan heiniä ja Hopon mieleen ei oikein ole, että alan sille asettelemaan satulaa selkään, vaikka syötävääkin olisi tarjolla.

Kun satulavyön kiristäminen on ajankohtaista, niin ukko laittaa parastaan. Vedän hampaat irvessä ja hiki otsalla ja saan tehdä pitkään työtä, ennen kuin saan soljen edes ensimmäsiin reikiin. Tyyppi pullistelee kuin ilmapallo. Kun vyö on kiinni, niin kuolaimet H imaisee suuhunsa imurin tavoin ja tökkää oven auki merkiksi, että mennään jo. Kiireellä nappaan takin päälleni ja kypärän päähän.

Pölkylläkin se on niin malttamaton, että joudumme ottamaan siihen tulon kahdesti ja kun hyppään selkään, niin heti ollaan liikkeessä. Teemme pitkän ja rauhallisen lämmittelyn (n. 40 min). Kentälle kun päästään, niin äijä on vähän nihkeänä, mutta päätän lainata jonkun unohtamaa raippaa ja kun otan vitsan käteeni, niin touhu muuttuu ja virtaa alkaa löytyä. Olen kai niin nössö, että uskottavuus tulee ainoastaan risusta.

Aluksi teemme ravissa paljon erilaisia temmon muutoksia. Sitten alamme tehdä kiemurauria siten, että keskihalkaisijalle neljä käyntiaskelta. Seuraavassa vaiheessa otamme keskihalkaisijalle pysähdyksiä. Jokunen kiemuraura harkkaravia ja jokunen siten, että aina toinen kiemura istuen alhaalla ja eka&kolmas keventäen. Kentän päätyyn laukkaympyrä ja siitä taas jatketaan kolmekaarista kiemurauraa. Homma etenee kuin ajatus ja olen älyttömän tyytyväinen päivän touhuihin. Kentällä pyörimme n. 45 min.

Loppuverkkojen yhteydessä teemme vielä käynnissä väistöjä ja köpöttelemme kaikessa rauhassa ja ihmettelemme vihreää maisemaa, joka on aika harvinaista marraskuun lopulla. Radan vierustaa kun kävellään, niin vastaan tulee Venäjältä matkaava tankkerijuna. Koitan laskea tankkeja ja niitä on reilusti yli kolmekymmentä. Hopoa ei juna kiinnosta.

Tallilla annan sille vähän leipää ja porkkanaa ja isoja haleja. Sitten taluttelen sen liejuiseen tarhaan ja mietin, että pitäisikö todella ensi keväänä heittää tarhan etuosaan suodatinkangasta ja tilata siihen kuormallinen soraa.

Viikon teemana on taas: ”sataa,sataa ropisee…”, mollivoittoiseesti.

Maanataina Kari tekee kentällä perustyötä, kiemuroita, voltteja ja paljon siirtymisiä. Muutama laukannosto molempiin suuntiin ja verkat lähiteillä.

Tiistaina Hemppu liikuttaa ihan perussetillä ja isosiskokin on Hopoa tervehtimässä. Hopon iso maha häntä huvittaa. Me kun aina puolustaudumme sillä, minkä Pauliina on meille opettanut, että Hopo on rakenteeltaan pyöreä (tynnyrimäinen). Ei ne kylkiluut niin kauhean syvällä piilossa ole. Jotkut sanovat, että Vieteriläiset lihovat jo pelkästään siitä, että näkevät ruokaa. Tämä jatkuva vesisade tietenkin on aiheuttanut sen, että ukko on saanut liikuntaa ehkä vähän vähemmän, kuin normaalisti.

Keskiviikkona Hemppu taas Hopon selässä ja menevät vähän tiistaita reippaammin. Me puolestamme vierailemme Rajakulmassa. Mikään ei suju ja kaikki tuntuu pahalta. Ope kurittaa ja hevoset tekevät kiusaa. Illalla ihmettelemme, että miten tämä touhu voi olla näin vaikeaa. Pauliina lohduttelee tekstiviesteillä, että aina löytyy viilattavaa ja kun joku homma alkaa sujua, niin joku toinen taas menee vikaan. Niinhän se tietty on mutta ärsyttävää silti.

Torstaina aamulla Kari joutuu toteamaan, että Hopolla on riviä vuohistupsujen seassa. Inhottavaa, kun joutuu seisoskelemaan liejussa päivät pitkät. Ei muuta kuin soittoa Nykäselle ja hoito-ohjeita kyseeseen.

Liikutuskin menee ihan kivasti, vaikka Hopsu tuntuu vähän väsyneeltä. Teemme paljon kiemuroita ja otamme aina keskihalkaisijan tuntumassa kuusi käytiaskelta ja sitten taas ravia. Lopuksi muutama laukka, jotka nousevat nihkeästi. Ja hiekkateille tekemään jäähdyttelyjä. Tarhaan vien sen tippaloimessa, sillä vettä sataa reippahasti. Suurta mielipahaa tuntien katselen, kun se kahlaa liejussa kohti vähän kuivempaa tarhan takaosaa.

Koko perjantain sataa niin paljon vettä, että Hopolla on vaapaapäivä. Kari käy kuitenkin laittamassa Nykäseltä saatua rasvaa vuohisiin.

Talvesta ei ole enää mitään jäljellä (+5 – +7 astetta). Lunta ei näy ripaustakaan, purot lirisevät ja räystäiltä tippuilee vettä. Hyvä puoli tässä on se, että kenttä on myös kokonaan sulanut, eilen se vielä joiltain osin muistutti luistinrataa. Tänään teimmekin Hopon kanssa kunnon kuviot. Alkuverkaksi käynnissä pitkin ohjin voltteja ja kiemurauria ja keskihalkaisilla pysähdyksiä. Varsinaisesti työskentelimme kevennetyssä ravissa ja harjoitusravissa siten, että teimme kolmikaarisia kiemurauria ja aina keskihalkaisilla neljä askelta käyntiä. Päätyihin isot pääty-ympyrät keventäen.

Loppuverkka pilkkopimeällä tallitiellä. Otsalampustakaan ei ollut mitään apua, mutta toki mahdolliset vastaantulevat hoksaavat, että joku kumma sieltä tulee vastaan.

Teimme iltatallin lauantaina ja tänään sunnuntaina. Kivana pikkuruisena yllärinä tuli reipas ilotulitus kolmisoinnulta ja Hyrylässä samaan aikaan paukkui omansa. Tarhassa olleet hevoset vähän ottivat kierroksia, mutta talliin jo viedyt eivät pauketta noteeranneet.

Tylsät kelit. Lämpötila pyörii nollan korvilla ja taivaalta tippuilee ihan rehellistä vettä. Loppuviikkoa kohti kaikki lumi on muuttunut loskaksi ja kentälläkin alusta on niin pettävä, että koko viikko menee lähinnä talutteluksi. Tiistaina Hemppu pääsee vielä pellolla menemään reippaasti, mutta sen jälkeen meno on ollut varsin rauhallista ja pelloillakaan ei voi ratsastaa, ettei pohja ruovitu, kun lumi hupenee.

Isänpäivän kunniaksi avaamme aamun tallitöillä. Lunta sataa ja on luvattu koko päiväksi räntää, joten ensimmäinen tunti menee hevosia pukiessa. Toinen tunti menee niitä ulos viedessä ja tämä tarkoittaakin sitä, että olemme jo aikatalulusta myöhässä.

Kun Kari huhkii talikon varressa, niin itse lähden liikuttamaan Hopoa (jonkunhan sekin on tehtävä :-)) Alku- ja loppuverkat kaikessa rauhassa lumessa rämpien ja varsinaiset hommat tehdään kentällä ravityöskentelynä. Ravailemme eri tempoilla kiemurauria, päätty-ympyröitä ja voltteja. Hopo on kuuliainen ja innokas.

Reissun jälkeen olemme molemmat aivan märkiä ja Hopsu saakin karsinassaan hetken kuivatella maistellen porkkanoita ja heinää. Vähän kuivahdettuaan laitan sille tippiksen päälle ja vien tarhaa. Sitten suuntaamme juhlahumuun Haudankoskelle.

Seitsemältä käymme vielä ukkelia moikkaamassa iltapöperöiden aikaan ja ukko jo tyytyväisenä mutustaa heinäannostaan.