Teen Hopolaisella heti aamusta suhteellisen rauhallisen lenkin. Kentällä pyörimme ja teemme väistöjä, käännöksiä ja kiemurauria. Hopon tulee hiki, kun karvaa on niin paljon ja vähän olemme miettineet jopa klippaamista.

Lenkin jälkeen alan pakkailla kisakamoja kasaan ja samalla välinekaappi tulee siivottua.

Illalla käymme nostamassa kisakamat autoon ja sanomassa Hopolle hyvää yötä.

Karilla ja Hopolla viimeistelyharkat. Menevät kevyessä istunnassa pitkin maita ja mantuja. Karilla hinkkaantuu polven kohdat ihosta rikki.

Töistä kaahaan suoraan tallille. Otan otuksen pitkään riimunaruun ja lähdemme vajaan tunnin kävelyretkelle. Kentällä päästän sen irti ja kokeilemme seuraamista ja pysähtelyä ”johtajan” tahtiin. Juoksutuksesta on turha haaveilla, sillä Hopo tunkee heti kainaloon, kun koitan vähän ehdotella, että voisi ottaa etäisyyttä ja kirmailla itsekseen. Tyydymme yhdessä kävelemiseen.

Käymme metsälenkillä ja tasaisin välein pysähdyn ja pakitutan hevosta. Hopo on kiltti ja väistää kauniisti.

Lopuksi menemme alapesulle ja puomille harjattavaksi. Sitten takaisin kuravellitarhaan.

Illalla käymme kiinnittämässä seinään uuden suolakivitelineen vanhan tilalle. Vanhan kohtalo on vähän avoin, mutta ilmeisesti tekemisen puutteessa ukko on keksinyt ottaa hampailla telineestä kiinni ja nykäistä sen irti seinästä. Jos rikkoo uudenkin, niin jatkossa saa tyytyä köyteen. Hopo sai myös uuden suolakiven ja tarvikekaappiin ilmestyi uusi tönikkä biotiinia.

Tallihuhu kertoi, että tauon jälkee tallilta on taas alkanut katoilla tavaraa. Todella ikävä juttu ja lukitsimmekin oman tarvikelaatikkomme.

Starttiin aikaa kolme päivää.

Aamuratsastus. Kentällä mennään ja palautellaan molempien muistiin käännöksiä, väistöjä ja muita koulukiemuroita. Verkat radan vartta pitkin. Hopo kivalla ja kuuliaisella tuulella.

Vuodenaikaan nähden lämmin ja kostea keli. Tarhat liejuna ja Hopo tuli pitkin askelin portille vastaan, kun menin sitä hakemaan. Tassu- ja pussukkapesulle ja sitten puomille harjattavaksi.

Hopo oli vähän malttamaton, olihan sillä sunnuntaina ollut vapaapäivä. Rauhassa kuitenkin harjasin ja puunasin ja selvittelin jouhetkin tarkkaan. Kypärä oli jäänyt taas väärään autoon ja jouduin reippailemaan paljain päin.

Kiersimme lämmittelyksi radanvarsikiepin ja sitten pitkästä aikaa teimme hommia kentällä. Hopo toimi hyvin. Ensin käynnissä voltteja, pysähdyksiä ja pakituksia. Sitten siirryimme raviin ja teimme paljon voltteja ja kiemurauria ja välillä pysähdyksiä ja siitä suoraan raviin. Lopuksi laukattiin jokunen rundi ja ravattiin rennosti loppukiemurat.

Päästeltiin vielä hiekkatietä kääntärille ja siitä takaisin metsäläntille. Siitä käännyimme metsään ja Hopolla olikin mieletön pissis. Pikkuruinen retkeily metsässä ja päästelimme vielä takaisin kanalalle. Sen jälkeen jäähdyttelimme radan vartta takaisin, kävimme kolmisoinnulla ja köpöttelimme takaisin tallille.

Sopivasti tuli sadekuuro, kun olin hypännyt selästä alas ja kipaisin kiireesti viemään satulaa sisälle. Kun tulin takaisin, niin koko harjaboksin sisältö oli pitkin pihaa ja laatikko nurin Hopon turvan alla. Kun nostin laatikon maasta, niin sen alla oli heppaherkku, jonka se nopsasti nappasi huuliensa väliin ja oli tyytyväinen. ”Jos tekee mieli, niin on pakko ottaa.” Tuli sitten siivottua harjalaatikko pokun ystävällisellä avustuksella.

Huispasin sen ja nappailuvaiheen kautta vein sen tarhaan.

Ankea viikko. Kelit tympeät ja kaikki pellot aurattu tai kylvetty, vielä siihen lisäksi mulla ja Karilla hässäkkää töissä ja kotonakin paljon hommaa. Hopo siis kevyellä liikutuksella ja lepopäiviä reippaasti. Lähinnä mennään lähitienoon hiekkateitä. Torstaina Anssi käy lyömässä uutta rautaa alle ja loppuviikko mennään alkuviikon malliin, lauantaina sentään pidempi reilu parin tunnin hikilenkki.

Pussukkakin on edelleen vähän kipeä. Sitä pestään ja rasvaillaan päivittäin. Toivottavasti ei tuota hankaluuksia ennen kisaa. Kari kävi ostamassa lampaankarvaisen satulahuovan, joten satulan hankaumista ei ainakaan kisassa tarvitse olla huolissaan.

Rankan viikonlopun jälkeen pokulla on lepopäivä.

Juoksutuspäivä. Ensin vähän irtojuoksutetaan ja sitten vielä liinassa puristetaan loput. Puolisen tuntia Hopo kaahaa pitkin ja poikin. Lopuksi puuskutamme molemmat ja valumme hikeä. Teemme Hopon kanssa vielä pitkän ja rauhallisen taluttelulenkin. Sitten ukko menee suihkuun ja Karin mielestä myös eukko olisi voinut vähentää vaatetusta ja mennä pesariin Hopon viereen seisomaan, niin olisi tullun suihkutus hoidettua samalla. En suostunut vaan lämmitin kotona saunan.

Pesun jälkeen huolellinen kuivaus jättipyyhkeillä, jotka sain kauneudenhoitoalan ylijäämästä keväällä. Ne ovat todella loistavia hevosen kuivaamiseen ja onneksi niitä on mulla kotona vielä varastossa. Samaan aikaan olikin alkanut sade ja kaivettiin tippaloimi ekaa kertaa käyttöön tämän syksyn osalta. Yönsilmät rasvattiin, vuohiset rasvattiin ja ”pussukkakin” sai oman hoitonsa. Kävelemme hiljakseen kohti tarhoja ja Hopo saa nappailla vielä tuoretta ruohoa matkan varrelta ja tarhaankin annan sille pienen ylimääräisen heinätupsun ja me lähdemme Karin kanssa vanhempieni 40-vuotishääpäivän viettoon.

Illalla etelästä nousee vuodenaikaan nähden erittäin harvinainen ukkosmyrsky, joka riepottelee Etelä-Suomea huolella, mutta pollet ovat silloin jo onneksi sisällä ja Hopolla tippis päällä koko illan.

Hopolla tiukka matkaratsastustreeni. Ysin kieppeillä kapuan selkään ja Kari haahuilee maastossa sykemittarin kanssa. Ensin kävelemme reilun kilsan. Sitten ravaamme kolme kertaa kilsan lenkin ja joka kierroksen jälkeen katsotaan syke. Sitten kävellään kolme kilsaa ja taas ravataan pari joihin sisällytetään muutama laukkapätkä. Seuraava kilsa menee osittain ravissa, osittain käynnissä. Sitten vedetään kilsa vähän kovemmalla alustalla niin reippaasti, kuin Hoposta irtoaa ja loppuun ylämäki. Syke nousee 107:ään. Matkaa on taitettu n.11 kilsaa ja tästä alkaa jäähdyttely. Puolentoista kilsan kävelyn jälkeen syke on 61 ja totesimme, että toinen vuohisrengas on taas kerran jäänyt taipaleelle. Otetaan kamat pois ja kuivaillaan hevonen, tähän käytetään aikaa n.10 min ja Hopo saa seistä aloillaan. Mitattaessa syke on 48. Hopo ei siis ole moksiskaan, vaikka ratsastaja on ihan poikki.

Olimme tyytyväisiä harjoituksen tuloksiin ja mitä useammin vastaavaa tekee, niin sen paremmalla varmuudella tietää, miten kisoissa toimitaan. Tietenkin outo ympäristö ja meidän jännittyneisyytemme aiheuttaa kisatilanteessa lisäsykettä, mutta suunta on oikea ja rauhoittava. Karilla varsinkin on tapana niin selkeästi kehonkielellään ja toiminnallaan osoittaa oma jännityksensä ja Hopoon meidän hermostuneisuus tarttuu välittömästi. Ja kun sitä joutuu komentamaan, niin se hermostuu vaan lisää. Tämä todettiin tänäänkin, kun Kari mittaili sykettä ja jouduin hevosta ojentamaan, niin heti syke pompahti korkeammalle. Pitäisi vaan osata hillitä omat hermonsa ja olla rauhallinen.

Hopon takahivutussuojat ovat rojussa kunnossa, jote huristamme kiireellä Idän Ratsuun ja Kari käy hakemassa Tattinin hivutussuojat, joita esimerkiksi Viljon Minna on kehunut kovasti. Muutenkin pitäisi käydä ostamassa uusia varusteita: suolakiviteline on riekaleina, putsit rispaantuneet, biotiini alkaa olla lopuillaan ja kaikkea muutakin pientä pitäisi taas hankkia.

Illalla tehtiin iltatalli. Hopo sai elektrolyytit ja muutaman papanan greenlineä. Oli kivalla ja rauhallisella tuulella. Tammuska vieressä ei ole aiheuttanut suuria tunteita puoleen tai toiseen. Alavarustus alkaa myös olla kunnossa, jotan tällä kertaa osallistumista kisoihin ei pitäisi enää mikään estää.

Anssi tulee aamusta lyömään kengän kadonneen tilalle. Sitten teimme puolentoistatunnin kävelylenkin. Ravasimme vähän ja laukkasimme kentällä hetken. Loppuverkat sänkkäreillä ja pikaisen harjauksen jälkeen tarhaan omppukorin kera.

Illalla onkin jännät paikat ja Hopolle ei tule uni ehkä ollenkaan silmään, kun saa vieruskaveriksi tamman.