Kari ja Hopo tekevät maastolenkin käynnissä. Käyvät Sibben kämpän nurkilla kääntymässä ja sitten takaisin tallille.

Iltapäivällä suuntaamme Vermoon. Hopon hetkellinen tyttöystävä ja tarhanaapuri aloittelee siellä menestyksekästä raviuraa. Hyvin Penelope kipittää ja omistajat ovat tyytyväisiä neitokaisen suoritukseen. Käymme kuulostelemassa kuskin mietteitä ja moikkaamassa tammaa. Kovasti se oli kasvanut. Kuskikin myhäili tyytäväisenä.

Kävimme ostamassa säkin porkkanaa ja katsoimme vielä yhden suokkilähdön. Onneksi ei totottu, sillä suosikkimme poistui radalta jo lämmitelyvaiheessa, eikä startannut ollenkaan. Kotiin ajaessa meillä olikin kova ikävä Hopoa ja olisi ollut todella kiva käydä syöttämässä pari porkkanaa pojalle, mutta emme viitsineet enää kolistella tallille, kun kello oli jo paljon.

Hemppu hopoilee, vaikka on vähän kipeänä. Menevät rauhallisesti, mutta Hopolainen antaa viitteitä, että reippaampikin meno maistuisi. Ensi kerralla sitten. Kun nyt vaan saataisiin lunta, niin pääsisivät pelloille viilettämään. Saisi Hopokin purkaa energiaansa.

Kiprakka pakkaspäivä ja aurinko paistaa, kunhan se ensin jaksaa nousta horisontista.

Kari menee taas aamulla rasvaamaan vuohisia. Ne alkavat olla hyvässä kunnossa nyt, kun tarhassakin on kuivaa ainakin sorakohdissa ja muutenkin maa alkaa olla jäässä.

Yhdeltätoista hyppään selkään ja lähdemme pitkälle lenkille. Ensin kierrämme radanvarsipätkän odotellen, että Kari saa oman boksin siivottua. Sitten suuntaamme alikulun kautta Ainolan suuntaan. Kari ajelee Jopolla vierellä ja matka etenee mukavasti. Tuomalan koulun kautta kurvaamme ravaten Tuomalantielle ja sieltä sitten Hakalantielle. Hopo on reippaalla mielellä ja Kari on Joponsa kanssa kovilla.

Suonpäässä pidämme sen verta taukoa, että käyn vessassa. Sitten jatkamme vähän rauhallisemmin matkaa Keravan suuntaan ja teemme pienen ulkoilupolkulenkin Kisaveikkojen Majalla. Ihmettelemme uutta kylää, joka on noussut majan tuntumaan. Uusia taloja tulee varmasti lähemmäs sata ja ne ovat aivan kiinni toinen toisissaan, muutaman neliön tonteillaan. Joku rakentaja paiski hommia jopa näin joulupäivänä. Käännöksen jälkeen ravasimme melkein kotiin asti ja Kari jäi kyydistä.

Kotona vaihdoimme ratsastajaa ja Hopo saa omenan. Kari vie Hopon takaisin tallille, jossa päiväheinät jo odottavat. Matkaa kertyi n. 15 kilsaa ja aikaa meni melkein kolme tuntia. Hopo olisi ollut halukas menemään reippaamminkin, mutta ratsastaja halusi mennä käyntiä puolet matkasta ja jopoilija olisi toivonut käyntivauhtia vieläkin enemmän.

Illalla teemme iltatallin ja Hopo saa ylimääräisen porkkana-annoksen.

Lumeton aattoaamu ja Kari kirmaa ensin heti aamusta rasvaamaan vuohisia ja viemään Hopoa ulos. Vie siinä samalla sitten pari muutakin hevosta ja siivoa oman boksimme. Sitten hän suuntaa takaisin kotiin joulupuurolle.

Yhdentoista kieppeillä Hopo pääsee tunnin maastolenkille ja käyvät vähän kentälläkin pyörähtämässä. Yhdeltä päiväheinät annetaan jo sisätiloissa ja hobuset jäävät loppuillaksi sisään.

Hopo sai muutamalta tallikaveriltaan herkullisia lahjoja ja kivoja kortteja. Käytävillä on olkia ja talli muutenkin joulukoristeissa. Hopo on kummissaan, kun ruokaa olisi niin paljon tarjolla, mutta ei saa syödä. Auta armias, jos se jotenkin nyt keplottelisi itsensä ulos yöllä, niin söisi varmaan itsensä hengiltä.

Aamulla Kari taas kiirehtää rasvailemaan vuohisia. Hopo on nukkunut tuhdisti ja Kari nykyisen rutiininsa mukaisesti harjaa sen puhtaaksi ennen tarhaan menoa. Olisi kyllä älyttömän hyvä tapa käydä aina aamulla harjaamassa se ja viedä siistinä ulos.

Joulukiireet tekevät sen, että Hopsulaiselle tulee tänäänkin vapari.

Illalla teemme iltatallin ja Dottie on taas mukana innokaana apulaisena. Hopo on hyvällä tuulella, eikä uusi tulokas ole järkyttänyt sen mielenrauhaa mitenkään. Mukava nähdä, että se on alkanut ottaa lungisti tallilla tapahtuviin muutoksiin, kun aluksi se hermostui vähäisemmästäkin asiasta ja kiukkuili hyvässä lykyssä viikon, kun tallille tuli uusi hevonen tai joku lähti pois.

Aloitin joululoman vähän etuajassa ja siivoilun lomassa käyn liikuttamassa ukkoa. Teemme taas maastolenkin. Ravaamme pitkiä pätkiä ja kävelemme sitten taas tovin ja taas ravataan. Hopolla on menohaluja ja ilmakin on sopivan viileä, joten herra hiostuu vain vähän.

Juuri kun pimeä laskeutuu saavumme tallille ja Hopsulainen saa hetken mutustella boksissaan, ennen kuin vien sen vielä muutamaksi tunniksi pihalle.

Talliin tuli uusi hevonen juuri, kun olemme lähtemässä ulos. Hopo ei tulijaa noteeraa mitenkään, joten tuskin tiedossa on ongelmia jatkossakaan.

Jotta saan mielenrauhan, niin tilasimme tarhaan 12 kuutiota soraa. Kari levittelee soran tarhan etuosaan maajussin avustaessa traktorilla. Parissa tunnissa kaikista pahimmat savikot on piilotettu suodatinkankaan ja soran alle. Kyllä nyt pokun kelpaa. Aluksi se auttoi Karia töllistellen toimitusta, mutta sitten sitä alkoi väsyttää ja se paineli tarhan perälle torkkumaan.

Menemme reippaan maastolenkin ja käymme vähän kentällä laukkaamassakin. Pari tuntia selässä ja molemmat saimme kunnolla veren kiertämään. Hopo hyvällä tuulella ja liikkui kivasti hitaasti niin ravissa, kuin laukassakin.

Hemppu treenaa harkkaravia ja ottavat aika rauhallisesti, sillä kenttä on kohtalaisen kova, kun pitkän sadekauden jälkeen tuli pikkupakkasia.

Hopolla vapaapäivä