Vaikka öisin on kylmä, niin päivällä aurinko lämmittää upeasti ja ohuehko lumikerros sulaa kohinalla. Hevoset nauttivat auringosta ja Sellakin otti oikein omaa rauhaa ja torkkui kasvot aurinkoon suunnattuna. Tallilla oli levollinen ja unelias fiilis. Oltiin vähän ajateltu, että raavitaan paskoja tarhasta, mutta idea ei ollutkaan toteutuskelpoinen. Sen  verta kovat yöpakkaset tekevät, että mitään ei oikeastaan saa maasta irti. Pitää vielä pidätellä intoa vähän aikaa. Sen sijaan otin pitkän metallisen hikiviilan ja raavin irtokarvaa tammoista. Sellalla oli pahin vaihe jo viikko sitten, mutta Tatanka pölisee nyt. Vaikka meillä on jos jonkinlaista karvanirroittajaa, niin mun suosikki taitaa silti olla metallinen sahalaitareunainen hikiviila.

Kierreltiin tarhoissa. Mä tutkailin lankoja ja tolppia. Näyttäisi siltä, etät korjattavaa vähän taas olisi ja tekisi mieli uusia langat kokonaan, mutta kun ei yhtään tiedä, miten meidän jatkossa käy. Kari uhoaa, että kun tallisoppari loppuu, niin hän vielä hevoset täysihoitotalliin. Mä haluaisin nähdä sen paikan, joka täyttää vaatimustason. Ihan jo pelkästään tuo tarhojen koko ei takuulla toteudu pk-seudulla yhdessäkään täysihoitotallissa. Mutta uhotkoot nyt. Aika näyttää, mitä tuleman pitää. Hän itse kulki Pedron kanssa tahoissa katse maahan luotuna ja löysi kuin löysikin Sellalta irronneen liimakengän, joka tosin oli kahtena kappaleena.

Nyt oli kevättä jo sen verta rinnassa, että aloin viritellä risukasaan tulia. Vähän liian aikaisin, sillä eihän se kunnolla syttynyt. Savusi hetken ja paloi kituliaasti. Mietin kuitenkin, että hyvää on ainakin siedättää hevosia savuun ja tulee.  Noitahan ei kyseinen ilmiö hetkauta mihinkään suuntaan. Sitä verta usein pihalla tulet loimottavat. Mutta siltikin yritetään omassa pihassa järjestää milloin mitäkin ohjelmaa, jotta olisi toleranssia mihin tahansa. Sitä verta pienet kuviot meillä on että kaikkea actionia pitää ihan järjestämällä järjestää. Onneksi ampumarata on lähellä ja takapellolla ammuskellaan yhtenään, niin siihen ovat myös hyvin siedättyneet.

Tallin seinustalta on lumi jos sulanut pois ja tekisi mieli kantaa pihakalusteet paikoilleen.  Sain kuitenkin pidäteltyä intoani, sillä maanantaille on luvattu oikein lumimyräkkä. Täytyy nyt katsoa, mistä se on kotoisin ja hinata tuolit ja pöytä esille vasta sen jälkeen. Kyllä neljän päivän lomanen on ihana asia!! Hyvää Pääsiäistä!

Arkiviikko jolloin ei oikein tapahtunut mitään. Kari reissussa. Kevät eteni hitaasti sillä öisin on pakkasta lähemmäs -15 astetta. PP-kisajuttuja nyt vähän kuitenkin ja pari satulatilausta on työn alla, mutta muuten varsin hiljaista matkaratsastusrintamalla. Viikonloppuna on mj-valmennettavien yheislenkki, mutta emme ole menossa sinne. Vaikka nyt onkin vähän hiljaiseloa, niin kuukauden päästä taitaa matkaratsastuspiireissä kuhista jo melkoisesti enemmän.

Aamutalli hoidettiin auringon kirkkaassa paisteessa. Muuttolintuja ei ole vielä näkynyt. Varmaan odottavat sitä, että maa alkaa pilkottaa. Hevoset ovat kuitenkin ihan kevätfiiliksellä ja karva pöllyää.

Iltapäivällä Kari kävi Sellan kanssa kiertämässä peltoja. Vielä on lunta sen verran että pääsee kahlailemaan. Kumpikin oli treenin jälkeen tyytyväinen ja tamma jäi nauttimaan auringosta kun Karin piti taas kiirehtiä lentokentälle. Käytiin Pedron kanssa tiputtamassa ukko kentälle ja vietettiin sitten rauhallista koti-iltaa. Rita teki iltatallin.

Kari pääsi Frankfurtin pommiuhkan ja myöhästyneen lennon päätteeksi kuitenkin yöllä kotiin. Hänelle jäi aamutalli ja mä lähdin Karjalohjalle pyöräyttämään yhtä kurssia läpi. Tallilla Kari alkoi uutterasti hommiin huomatakseen vähän myöhemmin, että oikeastaan Ritan piti käydä nakkaamassa hevoset pihalle ja äijän piti mennä siivoamaan karsinat.Tekivät sitten hommat kimpassa niin kellekään ei tullut pahaa mieltä tai turhaa reissua. Keli oli harmaa ja tuulinen ja sitä se oli myös Karjalohjalla. Kurssista tarkempi selonteko Tien päällä-osiossa. Porukka oli jälleen kerran tavattoman innostunutta ja sitä intoa on aina ihana katsella.

Kari hoiteli vielä iltatallin. Nauttikoot nyt sen reilun vuorokauden ajan, minkä taas ehtii kotona piipahtaa. Päivä päätettiin kisapitsalla, vaikka kisoja ei ollutkaan, mutta koimme sen ansaitsevamme.

Perjantain HU:ssä oli sympaattinen juttu tulevista PM-kisoista ja Lampisista. Tuomarit on nyt saatu kasaan ja oikeastaan jokaiseen hommaan on myös nimetty toimija. Hienosti on saatu apukäsiä seuran ulkopuolisilta tahoilta. Jotenkin näkisin, että PM-kisat pitäisi olla koko kotimaisen mr-väen yhteinen ponnistus ja jokaisen pitäisi kantaa kortensa kekoon tavalla tai toisella. Pienikin teko vie yhteistä asiaa eteenpäin ja kaikki apu otetaan vastaan.

Vaikka öisin on pakkasta ihan napakasti, niin päivät ovat aurinkoisia ja plussalle mennään reilusti. Hevoset ovat aika virtavia ja liikkuvat j-kirjaimen muotoisessa tarhassaan runsaasti. Nyt on oikeastaan tarhan pohja ihan paras mahdollinen. Kohta alkaa kentän takaosa varmasti olla taas liian märkä kuljettavaksi, joten toivottavasti ymmärtävät nauttia liikkumistilastaan.

Sella kaivelee kiihkeästi maata. Monin osin aitojen alta on kurkoteltu toiselle puolelle ja syöty viime kesältä jääneet korret ja varvut ja siinä samalla sitten kavettu maata ja mutustettu sitä.  Tarhassa on paljon piehtarointipaikkoja ja nyt onkin varmaan ihan parhaan ajat pientaroida, sillä karvaa lähtee runsaasti. Kunhan lumi sulaa ja saadaan oikeasti lämpimät kelit, niin pitää kumpikin hevonen pestä.  Talven hiet pois.  Talvikaudella ei oikein viitsi seikkaperäistä kokopesua tehdä.

Tammat olivatkin toisella puolella tarhaa, kun aloin ottaa hevosia pois, joten Nadit pääsi ensimmäisenä sisään. Tammoilta ei vienyt montaa sekuntia tajuta, että ovi aukeni ja jopa tulivat täyttä laukkaa kentän takaa sisälle.

Kiertelin tarhassa ja levittelin heiniä. Paskaa on valtavasti. Kohta se rapsuttelu alkaa. Halusi tai ei.

Mun leipien kuivattelu alkaa olla tällä erää finaalissa ja hevosille riittää rouskuteltavaa pariksi kuukaudeksi.  Olen laittanut Tatankalle kokonaisia vuokaleipiä, tai mitä lienevätkään, sillä sen uusille hampaille kova järsiminen tekee varmasti hyvää.  Uudet hampaat kasvavat vauhdilla.

Satu ja Rita ahersivat tallilla. Mä taas teloin itseäni ja Pedrokin järjesti ylimääräistä ohjelmaa.  Viikko on ollut talvinen, vaikka kevätpäiväntasaus on ohitettu ja vähitellen päivä vaan pitenee ja pitenee.

Viikonlopun Matkalla matkaratsastajaksi II-kurssille on saatu riittävästi osallistujia, joten kiireellä päivitin matskut ja mukava on päästä taas pistämään porukkaa liikkeelle.

Minttu teki hyisestä kelistä huolimatta oman pitkän lenkkinsä ja homma sujui toivotulla tavalla. Ollaan aikataulussa erinomaisesti. huhtikuussa vielä yhteislenkki ja sitten Minttu ja Rolle voivatkin alkaa valmistautua ekaan kv-starttiin. Se on valtava virstanpylväs nuorelle ratsastajalle. Nyt täytyy vaan pitää peukkuja että kaikki sujuu menestyksekkäästi seuraavat kaksi kuukautta.

Tallilta tuli yllättävä tieto aamupäivällä, että sahköt on poikki. Noh, hetkeä myöhemmin selvisi, että koko alueelta on sähköt poikki. Taas aloin hermoilla, että hevoset ottavat hatkat. Hopon aikana olin rauhallisempi, sillä se ei ihan helposti lähtenyt valloittamaan maailmaa ja omalla toiminnallaan piti lauman kasassa ja turvassa. Ja Urhollakin oli jonkin verta järkeä päässä, mutta nyt kun tytöt ovat keskenään, niin mulla ei ole kyllä mitään luottoa siihen, että pysyisivät takuuvarmasti langoissa, tai edes pihapiirissä. Nadir ei ole myöskään naikkosille sillä tavalla merkittävä kaveri, että sen edesottamukset vaikuttaisivat heidän päätökseensä. Luulen, että tammoille on aika samantekevää lähteekö Nappi mukaan liesuun vai ei.  Näistä edellä mainituista syistä en ole kovinkaan levollinen silloin jos langat eivät ole kunnolla paikoillaan tai sähköt päällä.

Sähkökatko päättyi aikanaan ja kun menin iltatalliin, niin kyllä siellä valot paloivat ja sähköt napsuivat. Napsuivat kuitenkin jotenkin epämääräisesti ja syykin selvisi nopeasti. Vierastarhassa oli jotain taas zembaloitu ja zumbattu ja alalanka oli vedetty irti ja pitkälle tarhaan. Ihme ja kumma se ei ollut mistään kohtaa poikki, mutta jotenkin saatu kiinnikkeistä irti ja olihan siellä yksi lankkukin pajautettu poikki. Noh, kukaan ei ollut karkuteillä ja meillä on onneksi niitä turva-alueita ja varastoppareita rakenneltukin ihan sitä silmällä pitäen, että jos päättäisivät ottaa hatkat, niin hyvällä tuurilla jäisivät kuitenkin jonkin langan taakse.

Iltatalli sujui taas Pedron kanssa rivakasti ja kotimatkalla mietin, että muutama viikko vielä, niin koko italtallireissu saadaan hoidettua valoisan aikaan siten, että kotimatkankin saa ajaa lyhyillä valoilla.

Aamulla tallille ja kun hevoset olivat aikansa syöneet aamuheiniään, niin Tatanka haettiin sisälle ja se pääsi kavuohuoltoon. Pitkäksi olivatkin taas päässeet! Aika nätisti homma meni. Mulla oli leipää piilossa ja tarvittaessa nuori neitokainen sai haukata muutaman murusen suuhun. Kari teki taas kaunista jälkeä ja tyylikkäänä typykkä pääsi operaation jälkeen takaisin tarhaan. Juotiin tietenkin vielä kahvit ja teet ja touhuttiin juttuja, että Kari voisi taas hyvällä omalla tunnolla olla seuraavankin viikon liesussa. Mä toivon, että yksikään hevonen ei kuole. Olen edelleen säikkynä, kun Kari on pidemmän aikaa poissa.

Iltatallin aikaan hypättiin Pedron kanssa Rangeriin ja käytiin ottamassa hevoset sisälle. Harjailin tammat perinpohjaisesti ja karvaa lähtee varsinkin Sellasta ihan levyinä. Pakkaset pysyvät ilonamme edelleen, mutta pelkkä päivän piteneminen näyttää riittävän siihen, että karvaa lähtee.

Aamutallit alkavat olla koko ajan helpompia. Valo tekee paljon ja kun tuota ajomatkaakin on, niin onhan se miljoona kertaa miellyttävämpää ajella, kun näkee missä liikkuu. Muutenkin. Linnut laulavat ja aurinko paistaa, niin mikäs on tallihommia tehdessä. Karikin oli hetkellisesti kotiutunut, joten saatiin viikattua lantalavan pressu siististi ja suojattua sisältö sateelta. Alkuviikosta satoikin niin rankasti, että lavan lattia näytti olevan suhteellisen liukas.

Hevosista lähtee karvaa aivain mielettömästi ja Furminaattori oli taas tarpeem. Sella vänteli naamaansa, kun joutui käsittelyyn, mutta siitäkin lähtee karvaa ihan levyinä. Tatankan karva on pumpulimaisempaa ja sen irtoaminen on maltillisempaa. Sillä sen sijaan heiluu hampaat! Ja tietenkin se menee niin, että nuorella eläimellä hampaat vaihtuu, mutta hassu juttu tuokin vaan on. Eikö hevosella esimerkiksi voisi olla samat hampaan lapsesta aikuiseksi?

Hevoset painelivat pihalle ja meillä oli taas kaikkea puuhaa tehtävänä. Tallitupa oli pysynyt todella siistinä, kun Kari oli ollut viikon poissa, joten viikottainen tallituvan siivous jäi multa kokonaan pois ohjelmasta. putsailin sitten karsinoiden ovia ja huiskin hämiksien seittejä pois.  Samalla kartoitin maalaustarpeita. Kalkki on pysynyt hyvänä ja seinät niiltä osin näyttävät lähes uusilta.

Kun päästiin talilta pois, niin Rita lähti tekemään pitkää treenilenkkiä. Sara toteutti saman omaan tahtiinsa kotonaan. Alun perin piti viedä tytöt yhteislenkille, mutta muuttujia on näillä nuorillakin liikaa, joten päädyttiin siihen, että jokainen tekee tämän lenkin yksinään ja yritetään huhtikuulle saada yhteislenkki aikaiseksi. Kumpikin ratsastaja teki treeninsä ohjeistuksen mukaan ja illalla sain vähän faktoja analysoitavaksi. Hyvässä vaiheessa ollaan.Kari kävi illalla Sellan kanssa kentällä. Kaikki mahdolliset kuviot käytössä ja kenttä tuntui olevan kohtuullisessa kunnossa.

Viikon sisällä taas sääolosuhteet vaihtelivat ihan äärestä laitaan. Alkuviikosta satoi kaksi vuorokautta tauotta vettä. Pihat ja pikkutiet olivat järkyssä kunnossa. Sitten ”PIM” tuli kova yöpakkanen ja sen jälkeen kaikki paikat muuttuivatkin jääksi. Alkuviikosta terassille ilmestyi Podiumin laatikko terassille ja saatiin taas ihan uuden näköisiä kypäröitä toimitettavaksi uusille onnellisille omistajilleen. Loppuviikosta Pekka toi kuusi jätesäkillistä leipää ja torstaina aloitinkin jo kiivaan saunottamispuuhan, sillä leivät ottavat löytyä kiivaasti, jotta hevoset saavat taas narskutettavaa. Kun hiki valuen kekosin leipiä lauteille, niin mietin, että ihan hetkeen ei tule tekemään voikkuleipää mieli.

Virosta varmistelivat, että olenhan edelleen käytettävissä 12.5. Foreing judgena Kõremaalla ja toki olen. Toivoittavasti suomalaisia on tälläkin kertaa paljon mukana kisaamassa ja hakemassa kv-tuntumaa, sillä kuukautta myöhemmin onkin omat PM-kisat ohjelmassa. Jos kaikki menee hyvin, niin ainakin nuoriso-osasto pitäisi olla lähtöviivalla tuolloin. Kutsu varmaan ilmestyy FEI:n kalenteriin lähipäivinä ja pian sinne ilmestyy myös Morvan kutsu.