Aamutalli sumuisessa aamussa. Lumi sulaa kohisten. Tehtiin hommat ja hevoset söivät aamuheiniään. Sen jälkeen Kari haki Tatankan takaisin talliin. Se sai omat valkoiset suitset päähänsä, kuolaimet suuhunsa, Sellan Podium Pro Endurancen selkäänsä ja Kari talutti sen kentälle. Mä nappasin pitkän käärmeenkieliköyden matkaan ja jätin Pedron päivystämään tallitupaan ja harpoin perässä kentälle.

Kari talutteli hevosta yhden kierroksen, pysähtyi kentän nurkkaan ja nousi selkään. Ei siinä tälläkään kertaa sen enempää.  Tällä kertaa Kari kokeile jo vähän pohkeiden käyttöä. Kuljin vierellä ja kierrettiin kettä ympäri. sitten ratsastaja tuli alas selästä.  Odoteltiin hetki ja toistettiin sama.  Yhteensä selkäännousuja tuli kymmenkunta ja homma  vei aikaa parikymmentä minuuttia.  Sitten varusteet riisuttiin pois ja Tatanka pääsi takaisin heinille.  Missään  vaiheessa homma ei tuntunut sitä häiritsevän. Vähän ehkä hämmentävän ja selvästi ratsastajan paino ja painon liikkuminen selässä on hämmentävää ja vaatii kovasti paljon opettelua. Ja täytyyhän sen ollakin todella outoa.

Kun hevonen oli taas tarhassa, niin se vaikutti jotenkin ihan väsyneeltä.  Ja sen aivot selvästi työstivät asioita.  Nyt se saakin taas viikon sulatella tätä ja viikonloppuna kun Kari piipahtaa kotona niin saa samalla piipahtaa selässä.

Tehtiin tallihommat loppuun ja sitten olikin jo kiire saatella Kari työreissuilleen. Mulla on superkiireinen työviikko edessä, joten hevoset ovatkin aika pitkälti Team Nadirin ja Sadun hoidettavana.

Satu kävi aamulla nakkaamassa hevoset pihalle. Kari kävi hoitamassa aamupäivällä yhden työkeikan ja neljältä meillä alkoi Skype-kokous NBCH-kilpailuihin liittyen. Mielestäni me olemme hyvässä vaiheessa. Tuomaristo ja toimarit alkavat olla kasassa. Kellonaikojen kiraajiksi tarvitaan vielä muutamaa innokasta, mutta sitten alkaa olla porukka kasassa. Palkintoja pitäisi saada, luvat täytyy käydä kyselemässä, käsiohjelma pitäisi laatia jne, jne.  Vauhtihan tästä alkaa kiihtyä ja kisoihinhan on kutakuinkin 3 kk aikaa!

Parin tunnin kokoustamisen jälkeen me sitten valuttiin tallille. Kaikenlaista puuhaa ja askarettahan siellä oli tarjolla niin kuin aina ja varsinkin viikonloppuisin yritetään noita ihan tallin olemassaoloon liittyviä hommia hoidella koska viikolla ei ehdi, eikä oikein ole intoakaan. Kunhan päivät pitenevät, niin eiköhän sitä intoakin löydy enemmän. Valoisan aikaan kiinnostaa ja jaksaakin paremmin. Todettiin, että tietyt talvivalmiudet voidaan purkaa pois, joten kevättä se tekee tallillakin.

Mulle nasahti lähes neljän tunnin hammaslääkärikeikka, joten Kari hoiteli iltatallin nopeaan tahtiin.

Ilmo toi muutaman pyöröpaalillisen esikuivattua ja teki samalla tallin pihasta lumityöt. Jos vaikka Riitta ehtisi hakea lantalavan seuraavan viikon ainaka pois. Päästäisiin sitten vähitellen tarha-alueen siivoamisen kimppuun.  Siinäpä taas riittää puuhaa kevätauringon paisteessa tehtäväksi.

Kari lähti työhommiin pohjoisen suuntaan ja palaili sieltä suoraan tallille. Ehti puuhata hevosten kanssa hetken aikaa ennen kuin Turunen ilmestyi paikalle. Valedro ja Lotta saivat kengityksen ja me Tanjan kanssa saimme päivitettyä kuulumiset. Kiirettä pitää vähän kummassakin ruokakunnassa, niin ei oikein ehditä arjessa ajatuksia vaihtaa.  Kari oli pahalla tuulella ja kiukutteli jopa vähän tavanomaista enemmän. Noh, onhan se tavallaan myös ymmärrettävää, että oman työpäivän jälkeen kun kengityshommia tekee, niin rettelöivä iso eläin saa pinnan kiristymään.  Tilanne oli nyt kuitenkin sillä tavalla kriittinen, että äijällä alkaa taas useamman viikon reissuputki niin sinne väliin on kengityksiä vaikea saada soviteltua. Tanjan mielestä Kari  voisi raportoida hänelle työmatkoistaan. Mua nauratti. Äijähän ei niistä oikein muista raportoida edes mulle, mutta toki jios alkaa raportoida Turuselle, niin ehkä sitten mäkin tietäisin aina, missä ollaan menossa.

Muutama tunti siinä istuttiin tallituvassa turisemassa. Kun hommat oli tehty, niin porukalla hoideltiin iltatalli ja Turtsa pääsi omiensa kanssa kotimatkalle. Me huitaistiin kotiin syömään Mäkkärin hampurilaisia.

Tavanomaista tallitouhua. Keli on lämmennyt, joten puhkua ei enää päivisin tarvita. Pakkasen puolella toki ollaan, mutta maltillisesti. Vaikka nyt on talvista, niin luulenpa, että parin viikon päästä lumesta on enää muostot jäljellä.

Aamutalli oikein pitkän kaavan kautta. Hevosia ei loimitettu, vaikka aamulla oli vielä ihan napakasti pakkasta. Heinää on tarjolla reippaasti ja salaisia maakasoja on piiloteltu ympäriinsä, joten liikkuvat ja aika kuluu mutusteltavaa etsien. Samalla pysyvät lämpiminä. Vesi oli kannen alla täysin sula, joten sekin homma toimi. Lantala alkaa olla täynnä ja kunhan pakkaset vähän laantuvat niin lava pitää tyhjentää. Sitten päästään siivoilemaan tarhoja. Kari on lähdössä lähes kuukaudeksi reissuihinsa, muutamia välipäiviä lukuunottamatta. Joten taas on kohtalaisesti suunniteltavaa ja sumplattavaa.

Iltapäivällä Kari palaili tallille ja kävi ratsastamassa Sellan ilman satulaa kevyesti. Tatanka tuntui olevan kovasti seuraa ja puuhailua vailla, joten äijä ajatteli, että pistää sille ratsastusvarusteet päälle ja pyörittelee sitä vähän kentällä. Typykkä oli niin rennon oloinen, että Kari päätti vähän asetella jalkaa jalustimelle. Se ei herättäyt tammassa mitään tuntemuksia. Kari otti jalkansa pois ja toisteli asiaa muutaman kerran. Sitten meni asteen pidemmälle ja varasi painoa jalustimelle. Siihenkin pikkuinen totesi tavanomaiseen tapaansa, että aha, okei.  Kari nosti itsensä jalustimen varaan ja toisteli tätäkin jokusen kerran. Tatanka seisoi paikallaan ja vähän nuuskutteli ukkoa, että mitähän toi tossa härdää.  Lopulta Kari sitten nousi satulaan ja se oli siinä. Ei suuria tunteita kellään osapuolella. Hetken aikaa seisottuaan paikallaan Kari pyysi tamman liikkeelle. Kiersivät kentän kertaalleen ratsain. Sitten oli kiitosten aika.

Onhan selässä pidetty pyyhkeistä ja räteistä ja heinäverkoista lähtien yhtä sun toista. Satulaakin kymmeniä kertoja ja meillä on ollut tapana esim. tallissa halistella sitä selän yli, joilla painetta on tullut selkäalueelle. Ja onhan tuo toki muutenkin ihan eria asia puuhata tyypin kanssa, jonka elämän ensimmäiset ihmiset olemme olleet ja osa sen laumaa ihan alusta asti. Luottamus ja muut tekijät ovat ihan eri tasolla kuin aikuisena käsiteltäväksi tulleet hevoset. Herkkyyskaudet on pystytty hyödyntämään itselle sopivalla tavalla.  Hyvä juttu oli nyt se, että eka kerta oli yhtä helppo kuin oikeastaan kaikki muutkin asiat tämän hevosen kanssa ovat olleet. Kenellekään ei jäänyt traumoja. Eli kliseisesti: tästä on hyvä jatkaa.

Satu nakkasi hevoset aamulla pihalle, joten saimme taas lähteä liikenteeseen pienellä viiveellä. Iltapäivällä Kari kävi Sellan kanssa pellolla pöllyttelemässä. Lunta on yllättävän hyvin, vaikka ollaan jo maaliskuussa. Kovat yöpakkaset pitävät kevään vielä loitolla, mutta viikon päästä pitäisi alkaa säät lämmetä.

Vesiastia sai uuden kannen ja kaikkea muutakin näperrystä saatiin taas aikaiseksi. Erika kävi hakemassa kiparia ja toi samalla Sellan pakin. Sitä onkin oltu hakemassa laidunladosta 150 kertaa, mutta ei vaan ole ”keretty”. Noh, nyt asia on hoidettu.

Kylmät kelit jatkuvat, vaikka siirryttiin maaliskuulle. Tosin, kun aurinko päivällä pääsee paistamaan, niin kylläs en lämmön jo tuntee. Aamuisin ollaan reippaasti yli -20 asteen ja päivällä lähellä – 5 astetta.  Rita ja Satu ovat hoitaneet tallihommat ja Satu onkin päivisin käynyt vähän palttoita poistamassa ja väliheiniä heittelemässä. Sehän olisi näillä keleillä ihan optimaalista, että päivän mittaan vaihtelevat sääolosuhteet voisi huomioida.

NBCH-kisojen toimihenkilölista alkaa muotoutua. Liitosta oli lähetetty vähän vääriä kirjeita, mutta nyt odotamme enää Ruotsista vahvistusta. Sitten meillä on porukka kasassa.

SRL:n hallitus nuiji kokouksessaan pöytään poikkeusmenettelyn tulevia SM-kisoja ajatellen. Olisin toivonut tulevaisuutta ajatellen ihan sääntömuutosta, mutta pääasia tietenkin, että tämän vuoden kisat mahdollistuvat toivotulla tavalla. Nyt SM-luokkaan pääsee osallistumaan nousukvaalilla ja myös junnuilla 3.1-tuloksella. Ratsukkona tietenkin molemmat. Tämä on hyvä. Toki yhtenäinen  linja sennujen ja junnujen välillä olisi reilu, mutta tavallaan ymmärrän kyllä logiikan. Näillä säädöksillä kumpaankin luokkaan pitäisi löytyä runsaasti osallistujia. Ja vielä on aikaa kvaaleja ansaita. Vähän aikaisemmin päätös olisi voinut tulla, mutta parempi nyt kuin kuukauden päästä.

Komitea on ottanut myös hoitaakseen km-seurannan. Tosin Kojon Teija sitä taitaa pitää, mutta pääasia, että sitä pidetään ja tilanne on lähtenyt päivittymään jokaisen kisan jälkeen. Nämä kaksi edellä mainittua asiaa ovat juuri sellaisia, harrastajien tekemistä kannustavia ja tukevia asioita, joita lajikomitean toivoisikin hoitavan.

Nyt se Siperian hyytävä tuuli ja pakkanen saapui Etelä-Suomeen.  Paras mahdollinen päivä oli sunnuntai Majatallin kisoille. Aamuisin lämpömittari on näyttänyt joka aamu -23 ja siihen vielä tuuli päälle, niin kyllä tuntemukset ova kolmenkympin kieppeillä. Tallissa on pysynyt lämpötila plussalla, pienellä avustuksella on saatu pidettyä juomakippo lähes sulana ja pienillä maakasoilla on saatu hevoset liikkeelle ja pysymään lämpiminä. Loimetkin on laitettu päälle, vaikka Sella kuulemma aamuisin louskuttelee hampaitaan kun tanttua sovitellaan päälle. Aamuin ja illoin on vielä juoteltu Greenline-vedellä tai melassivedellä, joten hyvin meillä on pärjätty. Putket eivät ole jäätyneet, eikä muitakaan ongelmia ole ollut. Koira sen sijaan ei pysty puoltatoista minuuttia pidempään olemaan ulkona, joten se ei tosiaankaan näistä keleistä nauti. Onneksi kämpillä on myös suloisen lämmintä, joten pakkaset ja tuulet eivät meidän arkea suuremmin heilauta. Loppuviikosta pitäisi kuitenkin helpottaa.