Loppiainen, joka perinteisesti lopettaa joulun pyhät ja palataan arkeen. Aamulla kiiruhdettiin tallille ja tehtiin taas viikottaiset peruskuviot. Mysli on loppu ja sitä pitäisi ehtiä hakea Cavalorilta lisää.  Pyhäpäivästä huolimatta Puuilo oli auki ja Karilla olikin kiire hakemaan seuraavaa päivää varten kenkiä. Ajatuksissa oli, että lähtee Sellan kanssa lenkille kun vesitihku taukoaa. Ei tauonnut.

NBCH-kisojen järjestelyt etenevät. Iso kiinnitys on lääkääriambulanssi päivystämään kisapäiväksi. Myös viitoitusnauhta saapuivat, mutta niitä meidän pitää vähän vielä mietiskellä sillä oranssi ja pinkki saattavat heikossa valaistuksessa olla liian lähellä toisiaan. Jolhyn porukka valmistautuu askartelemaan värikoodilla varustetut kääntymisnuolet ja muut opasteet. Ajanottojärjestelmä on edelleenkin sovittu otettavaksi Virosta. Meiltä ja Podiumilta tulee PM-luokan palkinnoksi satula. Saimme toimarikutsut laadittua ja lähetän ne alkuviikosta liittoon. TD on nimetty jo aiemmin, joten runko alkaa olla mukavasti kasassa ja mukavasti touhuja on jaettu eri puolille maata. Toivon kaikesta sydämestäni, että nämä kisat saavat lajin harrastajat ihan oikeasti tekemään yhteistyötä ja sen kautta löytämään sen yhteisöllisen voiman johon meillä olisi pienenä lajina mahdollisuus.

Tympeä viikko. Vettä satoi oikeastaan joka päivä aamusta iltaan ja kaikki lumi on sulanut pois. Jäljellä on jäätikköiset pihat ja pikkutiet, mutta muuten näyttää ihan lokakuulta. Pellot lainehtivat vedestä ja jokien pintakorkeudet ovat huipussaan. Faija edelleen sairaalassa. Monella muullakin terveydellisiä ongelmia joko itsellä tai hevosella. Ja ainakin hevoset ovat paksuja, kun liikuttaminen jatkuvassa sateessa jäätiköllä ei välttämättä riitä motivoitumaan. Mielenkiintoinen kisakausikin alkamassa, sillä ei varmaankaan tarvitse pelätä, että liian kovat pakkaset kiusaavat alkuvuoden kisoja.

Satu oli bookattu tekemään tallihommia, mutta yllättäen hänen puutarhurihommansakin saivat vielä jatkoaikaa. En tiedä kuinka usein pihahommia on tehty tammikuussa. Noh, Satu sitten urakoi ja Ritalla oli paljon iltatalleja. Sopi meille, sillä olimme töiden jälkeen aina niin poikki, että suurin piirtein nukahdimme sohvalle ja sitten joskus kahden kolmen jälkeen kukuttiin hereillä. Positiivinen asia on se, että jos menen yhdeksäksi töihin, niin saan liikkua valoisassa kotipihasta työpaikalle asti.

Hevosilla kaikki hyvin, mutta kyllä kai tuo sateessa seisominen ja osin mudassa kahlailu kypsyttää niitäkin. Kenttä on käyttökelvoton, niin kuin vähän kaikki muutkin paikat. En tiedä, toivoisinko tässä vielä pientä jälkitalvea, vai varhaista kevättä.

Satu laitteli aamulla hevoset pihalle, joten me saatiin kiskotella kotona ihanan hitaasti käynnistyen. Keli oli taas tavanomaisen harmaa. En oikein osaa sanoa, että onko tämä syksyä vai kevättä, mutta ei ainakaan talvea. Vaikka vain muutaman minuutin, niin päivät ovat kyllä pidentyneet ja sen turvin tässä täytyy kai yrittää edetä. Kevättä kohti!

Tallilla pyyhkäistiin joulu pois. Oljet käytävältä ja jämät havulyhteistä pois. Samalla lisäsin pellettiä reippaasti kaikille. Sellan ja Tatankan hännät parturoitiin. Oli Tatankan eka kerta. Ei ole enää mikään varsan häntä, kun on kasvanut täyteen mittaansa.  Pikkutamma sai manikyyrin muutama päivä aiemmin, joten on nyt trimmattu siistiksi kaikin puolin.

En erityisemmin pidä julkisestä likapyykin myllyttämisestä, mutta mulle oli ihan henkilökohtaisesti osoitettu kysymys sosiaalisessa mediassa. Jotenkin siinä tilanteessa ei kai voi muuta kuin vastata. On aika pöyristyttävää, mitä kaikkea olen kuullut ihan sisäpiiristä komitean toiminnasta. Sitä valehtelua ja ketkuilua ei meinaa voida edes uskoa todeksi. Ihan parasta on se, kun jotain asiaa kysyy virallisesti ja siihen saa vastauksen, niin onkin ihan toinen ääni kellossa kuin mitä on kuullut samasta asiasta epävirallisesti. Jos Jenkeissä on Trump, niin meillä on mr-komitea. Eihän se ihan sama ole, mutta viihteellisyysarvo aika sama. Ja toisaalta onhan se kammottavaa, että asioista päätetään ihan mielivaltaisesti.

Ihan parasta lajissaan on tämä Tracker gate.  Ensinnäkin komiteassa ei ole perehdytty asiaan edes sen vertaa, että tiedettäisiin tuotemerkin olevan Tracker. Tai korjaan, että koko komiteassa. Toki siellä pari tyyppiä on, jotka ovat asioista yleisestikin paremmin kartalla. Mutta ilmeisesti kyseisen seurantalaitteen käyttötarkoitus ei myöskään ole viiden vuoden käyttökokemusten jälkeen asiantuntijanelimen kaikille jäsenille selvinnyt. Jos ensimmäinen ajatus on, että laite on vakoilulaite, niin ollaan kyllä jotenkin todella syvällä metsässä.  En sitten tiedä, jos sattuisi putoamaan hevosen selästä syvällä metsässä kinttu poikki tms, niin eikö se yhtään lohduttaisi, että seurantalaite kertoisi toimitsijoille ja hoitohenkilökunnalle missä puolikuollut ratsastaja makoilee. Kaikilla kun ei se puhelin edelleenkään kulje lenkillä mukana. Noh, nää on näitä ja sitäkin on kyllä nähty, että ratsukot eivät reitillä pysy. Harhaan mennään joko vahingossa tai tahallisesti. On tässä pari vuotta saanut nähdä ja kuulla sellaisia juttuja, että oksat pois. Parempaa kuin Kauniit ja Rohkeat. Ehkä tämä hulluus nyt loppuu ja uusi komitea alkaa oikeasti kehittää lajia. Tai sitten mennään ilman komiteaa. Meillä on hyviä ja aktiivisia seuroja jotka kyllä vuoden tai pari pystyvät kilpailutoimintaa ja valmennustoimintaa pyörittämään.

Tallilla hevoset olivat ihanan tyyniä. Ei mitään huolen häivää tai traumoja edellisen yön sotatilasta.

Tyttöjen kanssa lyötiin lukkoon uuden vuoden suunnitelmat. Jokaisella on oma treenikalenteri OneDrivessä ja yhteiset tapaamiset ja tapahtumat on alustavasti sovittu. Tavoitteet tämän vuoden osalta tietenkin Morvassa!  Ensimmäinen kilpailu Jämsänkoskella koko nelikolla. Aletaan treenata vähän joukkuejuttuja, sillä pitkän aikajänteen tavoitteetkin on mietitty joukkueena. Mielenkiintoinen ja vähän erilainen vuosi alkamassa.