Mulla matkustupäivä kotia kohti. Reissu oli antoisa ja loppuhuipennuksena kutsu toimariksi myös seuraaviin kisoihin. Kotona asiat rullasivat tavanomaiseen tapaan. NBCH-kisoihin on saatu taas pari vahvista ja asiat rullaavat hiljakseen eteenpäin.  Pre Ride lähestyy kovaa kyytiä. Ilmoittautumisia ei ole kovin montaa, mutta eiköhän tarvittava määrä ratsukoita saada liikkeelle ja kisat toteutumaan. Junnutiimi on saanut ilmonsa hoidettua ja tiedossa on hyvä harjoitus joukkueratsastuksesta. Pakkasta on nyt ollut jonkun verran ja luntakin sadellut mukavasti. Ruotsissa mittari näytti pahimmillaan -10 astetta, mutta tuulettomassa kelissä kaukana merestä olosuhteet kisoille olivat erinomaiset ja sitä toivotaan Jämsänkoskellekin. Tosin ennuste lupaa plusasteita ja vesisadetta, joten nähtäväksi jää, millaiseksi keli muotoutuu.

Rättvikissä kisapäivä ja Tien päällä-osiossa on seikkaperäinen raportti siitä. Hienot puitteet ja hienoja hevosia ja ruotsalaiseen tapaan kaikilla oli niin mukavaa, että.  Ja miksipä ei olisi ollut.

Kari hoiteli kotona omat hevoset ja Pedro kulki mukana touhuamassa. Isännillä siis antoisa viikonloppu ihan kahdestaan.

Vaiherikas päivä. Aamulla kiirehdin töihin ja puolen päivän jälkeen kiirehdin kotiin ja sen jälkeen kiirehdin lentokentälle. Kiireet loppuivat siihen.  Spennasintoki vähän, että meneekö kaikki suunnitelmien mukaan ja pitääkö aikataulut ja natsaako siirtymät toivotulla tavalla.Aikatauluthan pettivät heti alkuunsa, kun jäimme odottamaan lennolta toiseen siirtyviä matkalaisia.

Kaikessa rauhassa kuitenkin lentelin Arlandaan ja siellä odottelin seuralaista tunnin verran ja tämän jälkeen istuin autossa nelisen tuntia ennen kuin päästiin Rättvikiin, jossa huomenissa ratsastetaan perinteikäs Vasaritten. Mukavaa päästä seuraamaan miten Ruotsin ja Norjan ratsukot kauttaan aloittelevat.  Lisää reissusta Tien päällä-osiossa.

Talvi tuli oikeastaan yhdessä tai kahdessa yössä. Jäisen ja liukkan maan päälle satoi 20 senttiä pölisevää lunta. Pakkasta on ollut viidestä kymmeneen astetta, mutta tuuli sellainen, että tupeet lentelevät. Näin ollen meilläkin on laitettu hevosille loimet päälle. Lämmitettävä juoma-astia on vähän temppuillut, mutta onneksi kipon pintaan on kehittynyt vain pieni riite, mutta on juotettu hevosia sitten aamuin ja illoin. Kunhan nyt lumi vähän tamppaantuisi, niin päästäisiin nauttimaan talven iloista ihan oikeasti.

PM-kisojen toimihenkilökaarti alkaa kehkeytyä. Edeltävänä viikkona lähetettiin liitoille täsmennetyt kutsut ja nyt vähitellen saamme vahvistuksia. Eläinlääkäritilanne alkaa olla valmis. TD on myös jo kiinnitetty. Muilta odotamme vahvistuksia lähipäivinä.

Mulla on laukku pakattu ja olen valmiina lennähtämään Ruotsiin Vasaritteniin. Lähtölistan mukaan pääsenkin moikkaamaan tuttuja naamoja, vaikka ennakkoon kuvittelin, että starttaajat ovat enemmän nuoria ja ekoissa kv-kisoissaan. Aika haastavaa oli saaka Kuomat ja pitkä toppatakki mahtumaan pieneen laukkuun, mutta maailmamatkaajaksi itseään tituleeraava Kari esitteli pakkaustaitojaan. Saa nähdä, muten saan kamat sullottua samaiseen laukkuun paluulennolle.

Mulla oli tykeikka Riihimäen vankilalle ja kotimatkalla poikkesin tallilla. Lunta oli alkanut tipahdella ennusteen mukaisesti ja tuuli oli melkoinen. Sella olikin vetäytynyt pihattoon torkkumaan, Nappi tonki etutarhassa ja Tatanka oli surkeana yksinään toisella puolella. Sitä luonnollisesti liukkaus kiusaa eniten. Ohjailin sen takaporstista kahden muun seuraan ja heittelin tarhaan reippaasti maakasoja esikuivattua. Jäivät nakertamaan niitä ja Rita meni myöhemmin ottamaan kolmikon sisälle.

Nadirilaiset alkoivat päivänsä tallilta jo ennen kuutta. Laittoivat hevoset ulos ja kantoivat säkkikaupalla tavaraa autoon ja lähtivät ajelemaan Teivoon.  Minä tein samat manööverit kahdeksalta kotona. Läskitakki pykälään ja baanalle. Jossain IdeaParkin kohdalla olin kuulemma sinisenä salamana pyyhkäissyt Team Töppärän ohitse. Oli sovittu, että kymmeneltä ratsastajat nousevat ratsaille ja kuinka ollakaan tällä kokoonpanolla selkäännousu tapahtui jo viittä vaille kymmenen.

Radalla oli jokunen kärryttelijäkin, mutta alkupöhinän jälkeen ratsut eivät niistä enää piitanneet. Kvartetti kiersi rataa alkuvrkkojen verran kimpassa ja kun varsinainen harjoitus alkoi, niin pariutuivat. Kumpikin pari aloitti oman harjoituksensa ja jokaisen kierroksen jälkeen kirjattiin sykkeet.

Hevoset kulkivat hyvin ja ratsastajat keskittyivät selkeästi ratsastusasentoonsa, vauhtiin ja sykkeisiin, joita tällä kerralla tarkkailimme tiiviisti. Viimeisille nopeille kierroksille saatiinkin sykkeet hyvin kohoamaan ja jokaisella hevosella palautuminen tapahtui nopeasti. Kovin oli iloisia ilmeitä tarjolla tällä(kin) kertaa.  Kamala pälätys vaan kuului.  Harjoitus videokuvattiin ja illalla tutkailin vielä tarkkaan menoa ja annoin ratsastajille palautetta. Seuraava näytön paikka onkin sitten Jämsänköskellä.

Kari oli kotona puuhannut taas tallilla. Illalla tuli uni nopeasti silmään.

Pitkästä aikaa itsekin pääsin taas tallille heti aamusta. Liukkaus vaivaa edelleen, mutta lunta on luvassa. Hevoset ovat pirtsakoina ja Tatankalla tavanomaiset ajotreenit. Nyt Kari päätti edetä kuolaimettomilla ja se aiheuttikin nuorelle hevoselle vähän päänväivaa. Pääsi kuitenkin jyvälle homman loppuvaiheissa. Leppoisa lauantai. Alun perin mun piti mennä Karjalohjalle pitämään valmennusta, mutta kun tiet ovat niin kovat, niin päätettiin siirtä valmennus vähän suotuisampaan ajankohtaan.

Sen lisäksi, että kyynärpää kiukuttelee edelleen, vedin koiralenkillä jäätikölle sitä verta hyvät pannut, että mun viikko vierähti lähinnä kiparia rouskutellen ja ähkien. Kari hoiteli Satun ja Ritan avustuksella tallikuviot. Pakkasta on nyt ollut muutama aste läpi vuorokauden ja näin ollen maa on vihdoin kovettunut myös kentän takana olevalta alueelta. Tämä mahdollistaa sen, että puuhakoihin saadaan myös heinää ja maakasoja kätkettyä sinne-tänne. Tuuli on nimellistä, joten loimittaa ei tarvitse. Kivaa talvikeliä. Ainut huono on se, että lunta ei ole edes senttiä. Juuri ja juuri sen verran, että maisema on valkoinen. Ja pohjat tietenkin kovat.

Sosiaalinen media käy kuumana siitä, mihin suuntaan lajia pitäisi kehittää. Täytyy todeta, että olen kyllä pöyristynyt lajin sisällä vaikuttavista tahoista, jotka tuntuvat ajattelevan, että juuri tämä laji on jotenkin poikkeuksellisen huono hevosen hyvinvointia ajatellen. Itse kun olen aina ajatellut, että pitkät lenkit ovat juuri sitä, mitä hevosen kanssa pitäisi tehdä. Tietenkin on ääritapauksia. Mutta kyllähän nyt tämä homma kotimaassa on todella viatonta ja hevosta kunnioittavaa. Mutta kai tämä kertoo siitä, miten yleisesti ottaen asenteet muuttuu. Onko se sitten vieraantumista ihan vaan elämästä, niin en tiedä. Nyt keskustellaan jopa tason 1 kohtuuttomasta rasituksesta. En meinaa voida uskoa silmiäni. Tätä keskustelua käyvät ihmiset, jotka lajia harrastavat ja sen parissa toimivat!

Tyopaikalla tuntuu, että vanhempien suhtautuminen lapsiinsa on usein todella omituinen. Koulu, opettajat, kaverit ja muu ympäristö on se, joka aiheuttaa nuorelle kaikki ongelmat. Kotijoukoilla tai nuorella itsellään ei missään tapauksessa ole aihetta tarkastella omaa näkökulmaansa uudelleen. Vähän samaan on menty harrastusten ja  vapaa-ajan osalta myös. Vain minun mielipiteeni on oikea. Muut ovat väärässä ja heitä ei tarvitse edes kuunnella. Ehtä tämä malli tulee suuresta maailmasta. Tuntuu, että näitä oman elämänsä Trumppeja alkaa olla kaikkialla, jopa matkaratsastuksen parissa.

Noh, toivottavasti saan nyt itseni kuntoon ennen viikonlopun valmennuskeikkaa ja seuraavan viikonlopun kisareissua Rättvikiin. Etukäteisvalmistelut vaikuttavat ihan hyviltä ja yritän ehtiä perjantaina katsastamaan myös reitit. Karttojen perusteella mitään ihmeellistä ei ole odotettavissa. Ja rutiinillahan järjestävä taho homman vetää läpi, mutta haluan silti hoitaa hommani hyvin ja FEIn antamien ohjeiden mukaan.

Yksi tämän talven aidosti talvisista päivistä. Aamulla tuntui jopa koko talo vähän kolealta, joten tuikkasin tulet takkaan. Hevosille laitettiin loimet ylle. Yllättävää kyllä Tatanka oli kasvanut yli toppaloimestaan. Mutta eipä hätää. Meillä on kahdelle hevoselle n. kuuden hevosen varusteet, joten kyllä hyllystä sopivampia löytyy! Illalla katsottiinkin sopivampaa tilalle vastaisuuden varalta.

Sisäänotossa tammat tunkivat samaan karsinaan.Mun piti vielä videoida sisääntulo, niin eihän siitä sitten kovin kummoista pätkää saanut.  Ei suuria tunteita kuitenkaan ja mahtuivathan Hopo sekä Sella helposti samaan karsinaan, mutta aina se vähän kauhistuttaa kun kaksi isoa otusta tunkee yksiöön. Jos tulisi erimielisyyksiä, niin tila loppuisi kesken. Tuli mieleen se keikka, kun oltiin Haanjassa ja pariskunta halusi ihan väkisin aina tunkea samaan pieneen pihattokarsinaan. Oi niitä aikoja!!! Noh, takaisin tähän hetkeen, niin kolmikko oli juonot päivällä huonosti, joten juotin ne illalla ja ohjeistin aamutallia tekemään samoin. Mulla on iltarutiinit aina sellaiset, että tarkastetaan juoma-astian pinnan korkeus ja toimitaan sitten sen mukaan. Toinen juttu on ja pyyy, että suolistoäänet kuunnellaan joka ilta.  Ekat oikeat pakkaset ovat aina perseestä ja aiheuttavat mulle ylimääräistä huolta. täysin turha, tietenkin ja tiedostankin sen, mutta kun yhden hevosen on ähkyyn menettänyt, niin sitä varmaankin tulee vainoharhaiseksi.

Mulla on tulossa tiivis toimarointikevät. Jos tätä aikaa nyt voi jo kevääksi tituleerata, niin parin viikon päästä lähden Ruotsiin TD:n ominaisuudessa. Toivottavasti homma poikii myös uusia keikkoja. Nyt mulla on jokunen vuosi hyvin aikaa touhuta noissa tuomaritouhuissa, kun mitään kisahevosta ei taloudessa ole. Tuttuja toimareita on mukana rivissä, joten mukava viikonloppu takuuvarmasti tulossa. Toivottavasti sääkin suosii. Kisat järjestetään Falunin lähellä ja siellä ainakin pitäisi olla lunta.

Kotimaan kisakausi alkaa helmikuun alussa ja siellä tietenkin olen oman seuran kisoissa stewardina. Karikin kantaa kortensa kekoon. Kisat ovat PM-kisojen esikisiat, joten toivottavasti ainakin kotimaiset pm-kisoihin tähtäävät ratsukot ovat lähtöviivalla.  Kõrvemaa teki kiinnityksensä jo vajaa kuukausi edellisten kisojensa jälkeen ja keväällä pääsen vielä Norjaankin tuomariksi. Kiirettä tulee pitämään, mutta kun pyydetään, niin mennään. Se on selvä. Ja kas, kohta onkin kesäkuu ja  kesäkuun puolessa välissä NBCH Jämsänkoski. Ja oikestaan tässä vaiheessa tuntuu että ajanlaskukin päättyy siihen. Ainakin kaikki suunnitelmallinen toiminta tähtää kesäkuun puoleen väliin lähes kaikilla sektoreilla. Silloin alkaa lomakin. Siitä eteenpäin asiat kesän aikana varmaan tapahtuvat jos ovat tapahtuakseen. Ainakin on mitä odottaa ja alkuvuosi etenee tapahtumasta toiseen vauhdikkaasti. Vähän niin kuin sellaisillakin tiimeillä, joilla on hevosia treenattavana ja kisattavana.

Kari ajoi aamulla tallille ja nakkasi pollet pihalle. Kaahasi siitä Kärppälään kengityshommiin. Typykät lähtivät lajiharjoitukseensa ja äijä siinä vähän autteli teknisissä jutuissa ennen lenkkiä.

Lotta oli kengitettäessä harvinaisen fiksusti. Valto sen sijaan pisti äijän kengityspakin säleiksi. Kari selitti, että Arvi ihaili äijän työkaluja ja erilaisten kokekäyttelyjen jälkeen omistaja päätti kerätä aarteensa talteen ja käännettyään hevoselle selkänsä se olikin jo seisomassa kengityspakissa. Ja sen pituinen se.

Viimeisenä mutta ei tosiaankaan vähäisimpänä oli shetukan vuoro. Kari sai ihan omin pienin kätösin askarrela pienen pienet hokkikengät alle. Keijo on kuulemma niin kovassa treenissä että kenkää ja hokkia tarvitaan. Nauroin ääneen, kun näin kuvan äijän tekeleistä. Kyllä Keppanan nyt kelpaa. Kipunasuihke poltti Karille niin rakkaan ja mun niin vihaaman 20 vuotta vanhan fleecen turmiolle. Yhden aikakauden päätös siis kun illalla paita lensi roskikseen. Olen sitä moneen kertaan yrittänyt hävittää, mutta nyt paita tuli tiensä päähän ja siitä päsätiin for good.

Tytötkin palailivat lenkiltä ja homma oli mennyt suunnitelmien mukaan. Sykelaitteet toimivat toivotulla tavalla. Hymyileviä ilmeitä näytti taas olevan kuvissa. Hyvällä hyrinällä siis kohti kauden avausta.

Sain julkaistua Jämsänkoski Pre Riden kutsun.  Toivottavasti saadaan paljon osallistujia hakemaan varmuutta PM-kisojen reitteihin. Toki vuodenaika ja kilpailukeskus on eri, mutta peruskuvio sama kuin kesällä. Jos olisin PM-kisoihin tähtäämässä, niin lähtisin kyllä maastoja katsastamaan.