Pauliina L. ohjissa. Hopo kanssa kouluratsastuksen rutiineja. Kylmiä kelejä odotellessa Pauliinakin on vähentänyt laukkoja, ettei poika olisi niin hikinen. Tassuja saa pestä ihan kiitettävästi niin vuokraaja, kuin omistajatkin, kun poika seisoo polviin asti savessa aamusta iltaan.

Vapari

Kari ratsastaa kentällä. Perussetti, väistöt eivät sujuneet oikein mitenkään.

Aamupäivällä menemme taasen tallille. Hopo on kivalla tuulella, vaikka tarha on aivan liejuna. Tallin suuntaan talutettaessa se naukkailee innokkaana syksyn viimeisiä ruohotupsuja. Harvoin varmaan rouskuttelee marraskuussa ihan vihreää ja vauhdikkaasti kasvavaa ruohoa.

Valmisteltaessa polle oli rauhallinen, vaikka pari hevosta oli taas lähdössä kisoihin ja traikkua peruuteltiin vieressä. Lisäksi pari susikoiraa painiskeli ja reuhasi jopa siinä määrin, että kirmailivat Hopon jalkojen välistä ja vatsan alta. Vähän mulla kyllä sydän löi siinä vaiheessa kiivaammin, ettei siltä vaan hermosäie napsahda juuri siinä kohtaa, kun koira on takajalan kohdalla.

Tarkoituksena oli pyöriä kentällä ja kuvailla mun vasemman jalan seikkailuja. Hopsuli ei taaskaan ollut kovin halukas kentällä touhuamaan ja mulla oli ihan suunnattomia ongelmia jalan kanssa. Se kun painuu väkisin kainaloon koko ajan. Kari sai jotain kuvailtua ja pitää esitellä materiaalia taas valmentaja Pauliinalle, jos saisin apua ongelmaan.

Hevonen toimi hyvin ja kulki kauniisti keskiravia pyydettäessä. Jalustimia lyhentämällä sain omaan touhuuni vähän helpotusta, mutta ongelmallista se on. Lopuksi lähdimme taas maastoon ja pellolle ilman jalustimia. Hopolle tuli pissahätä kesken kaiken ja pissatin sitä pellolla kuin isokokoista koiraa konsanaan.

Loppuhoidossa kopukka käyttäytyi siivosti, vaikka Silveri tuli puomille viereen. Antoi jopa emännälleen orihalin ja siitäkös tuli hyvä mieli, vaikka ratsastus ei niin hyvin mennytkään. Säälittävän näköisenä se jäi sitten taas tarhaan liejuun portille seisomaan ja perään katselemaan.

Hopolla lepoa. Käymme rapsuttelemassa ja harjaamassa ja syöttämässä porkkanaa.

Aamupäivällä kapuan selkään ja lähdemme lönkyttelemään maastolenkuroille. Rennosti reippaillen menemme tallin hiekkateitä ja välillä käymme kentällä vähän kokeilemassa väistöjä. Hopoa ei huvita kentällä tehdä mitään. Jostain syystä kentällä työskentely on alkanut maistua sille puulta (puukin tosin joskus maistuu sen suuhun hyvältä). Väistöt tulevat ihan kivasti kävelytiellä ja käännökset todella pienillä avuilla, mutta kentällä ei sitten millään.

Suosikkisänkipeltomme on vielä sängellä ja menimme sinnekin vähän kurvailemaan. Varovasti koitin etsiä mahdollisimman kuivia paikkoja ja pelkäsin koko ajan, että savi imaisee kengät jalasta. Kun pääsimme takaisin tielle, niin kurkistelin kavion kerrallaan, että kengät ovat paikallaan. Onneksi olivat.

Mulle on tullut ongelmia vasemman jalan kanssa. Se kampeaa eteen ja jalkaterä kääntyy ulospäin. Todella ärsyttävää. Samalla, kun jalka ei ole rentona, niin se puutuu ja kipeytyy. Loppulenkin teinkin ilman jalustimia. Silloin jalat ovat kohtalaisen symmetrisesti. Lonkka ei ilmeisesti aukea kunnolla ja alaselkäkin tuppaa kipeytymään. Täytyy venytellä enemmän ja mennä ilman jalustimia.

Illalla Pauliina käy vielä ratsastamassa. Ottavat rauhallisemmin, mutta puoen tunnin kohdalla Hopo alkaa taas hillittömästi hiota ja on homman loputtua jälleen suihkua vaille valmista kauraa.

Kari pyörittelee pollea kentällä kera Fasun ja Alman. Lähinnä verkkaavat kevyellä ravilla tehden kiemuroita ja voltteja. Poika on kivalla tuulella ja virtaa täynnä, vaikka tiistaina onkin menty aika reippaasti. Lähinnä tarkkailtiin, hikoaako tai väsyykö jotenkin normaalista poiketen, mutta mitään erityistä ei ilmene.

Pauliina ratsastaa Hopoa. Esteitä, oikea laukka ja lähestyminen työn alla. Hopo hyppää rohkeammin kuin edellisellä kerralla.

Lämmin syksy lienee syy siihen, että Hopo menee Pauliinan ratsastuksesta aivan hikiseksi ja 15 minuutin loppuverkankin jälkeen vielä hengittelee raskaasti. Päätimme, että pitää nyt tarkkailla tilannetta. Pauliina tekee mielestään ihan normaalijuttuja, mutta Hopo on meidän kanssa varmaan tottunut vähän kevyempään menoon.

Lepopäivä

Koska lauantaina Hopo oli vaikuttanut todella herkältä ja kuuliaiselta, olin ajatellut, että sunnuntaina voitaisiin taas videoida menoa. Hopo oli todella ikävällä tuulella. Sitä ei kiinnostanut mikään ja laittoi hanttiin kaikin mahdollisin keinoin. Kuvamateriaali oli aivan kamalaa, ja toivon, että ratsastukseni ei normaalina päivänä näytä siltä. Joskus homma ei vaan toimi. Käännökset olivat ainut asia, mikä sujui hyvin. Väistöistä ei tullut yhtään mitään. Siinä on nyt joku perustavaa laatua oleva virhe, sillä väistöt ovat syksyn mittaan huonontuneet huonontumistaan.

Hopon tarha on kamalassa kunnossa. Olemme jopa miettineet, että pitäisikö portin eteen heittää pala suodatinkangasta ja tilata jonkun toisen tallilaisen kanssa kasan soraa ja näin vahvistaa tarhan etuosa. Säälittää, kun hevonen seisoo portilla odottamassa polviin asti liejussa. Vuohiset on ruvella ja kinttuja pitäisi olla koko ajan pesemässä. ja voihan se olla, että kenkien löyhtyminenkin johtuu saviliejussa tarpomisesta. Tulisi nyt äkkiä pakanen ja lumi.