Pauliina L touhuilee pollen kanssa. Kenttä huonossa kunnossa, joten retki etenee pitkin tallialueen hiekkateitä käynnin merkeissä. Muutama laukannosto käynnistä nousee napakasti ja nappiin. Pitkät verkat siihen päälle parempia talvikelejä odotellessa.

Vettä, räntää ja loskaa. Hopolla lepopäivä.

Ihanan aurinkoinen talvipäivä. Maa on juuri ja juuri valkoinen ja pakkasta pari astetta. Ihmisiä kävelytiet täynnä, kun sää kerrankin suosii. Minua ja Hopoa keli ei helli. Tiet on aivan peililasina ja sen verta lunta kuitenkin kertyy kavioihin, että hokit ei pidä. Luistelemalla mentiin hetken matkaa, kunnes molempien turvallisuuden vuoksi hyppäsin alas selästä ja talutin pojan takaisin talliin. Hierottiin sitä siellä sitten oikein kunnolla ja taluttelin sitä vielä hetken ja vein tarhaan.

Kymmenen kieppeillä olimme tallilla ja suureksi iloksemme Hopolla edelleen neljä kenkää jaloissa. Lunta oli tullut yön aikana oikein kunnolla, joten tilsakumit olisivat olleet ihan paikallaan. Ihanaa, että vihdoinkin on satanut lunta, vielä kun tulisi pikkupakkasetkin.

Hööksistä oli haettu putsit, jos vaikka niistä olisi kenkien itsetoimiseen riisumiseen jotain estoja ja kengät pysyisivät etusissa paremmin.

Harjailun ja rapsuttelujen jälkeen kapuan selkään ja lähden köpöttämään todetakseni, että märkä lumi antaa aika nopeasti nostetta. Hopo kun on kompura muutenkin, niin nyt sitä vasta kompuroitiinkin. Pyrin menemään auton renkaiden jäljissä, niin lunta ei niin kerääntynyt kavioihin.

Silver Shine liittyy seuraamme ja retkeilemme hetken matkaa yhdessä. Kentällä kiepumme Silverin kanssa voltteja ja kiemurauria, mutta totesimme yhteistuumin, että ravata ei voi.

Kari kipuaa vuorostaan selkään ja he köpöttelevät vielä tovin, jonka jälkeen Hopo pääsee talliin kuivumaan ja rapsuteltavaksi.

Karita, Timppa ja Rosanna tulevat uuden koiranpentunsa kanssa nuuhkimaan uusia tuoksuja. Yhdessä veimme Hopon takaisin tarhaan, jossa päiväheinät jo odottivatkin.

Pitkästä aikaa kiipeän selkään kymmentä yli kahdeksan. Olisin kiivennyt aikaisemminkin, mutta on niin mielettömän pimeää, kun maa on täysin musta. Kierreltiin ja kaarreltiin pitkin maita ja mantuja. Hopo toimii kuin ajatus. Välillä käytiin kentällä ja otettiin muutama laukkakin. Ei pukittelua, eikä muutakaan temppuilua.

Pari tuntia kierreltiin lähimaisemissa ja lopuksi harjasin oikein tunteella pollen päästä varpaisiin ja tietenkin annoin vähän ylimääräistä heinää ja leipää 😉 Lopuksi tippaloimi päälle, kun muutama lumihippunen ratsastuksen aikana putoili taivaalta.

Ikävää vaan on viedä se siihen liejuiseen tarhaan. Joka aamu toivon, että olisi pakkanen. Pysyisi kengätkin paremmin jalassa, kun ei tarvitsisi kuravellissä kahlata.

Anssilla on tiukka aikatalulu ja niin on meilläkin, joten armottoman säätämisen ja sumplaamisen jälkeen saadaan aikataulut synkkaamaan ja Hopolle uutta rautaa alle. Kengityksen jälkeen hyppään hetkeksi selkään kentälle pyörimään. Virtaa tuntuu olevan, mutta muuten poika on hyvinkin herkkänä.

Pauliina tulee vähän kuuden jälkeen ja saa alleen valmiiksi lämmitetyn hevosen. Oli kuulemma tarjonnut taas parit ilopukit laukkojen alkuvaiheessa. Ihmekös tuo, kun koko viikon liikutukset ovat olleet aika vähäiset.

Pakollinen vapaapäivä

Kun Pauliina on aikeissa lähteä ratsastamaan, hän huomaa, että oikea etukenkä jälleen kerran repsottaa. Ei muuta kuin puhelua Anssille ja kengitysjonoon.

Hopolla on lepopäivä, että jaksaa taas Pauliinan kanssa painaa menemään.

Kymmeneltä hain Hopon tarhasta. Maa alkaa olla jäässä, joten kaviot eivät ole enää niin kuraiset, että pesu olisi tarpeen. Puomilla poika oli hyväntuulinen ja se saikin osakseen varsin huolellisen harjauksen. Harjan tyvessä oli aika paljon hilsettä ja tein kunnon hilseharjausen. Lisäksi leikkasin suitsille kunnollisen jakauksen paikan. Riimu ja suitset istuivat jakaukseen kuin valetut.

Lähdimme ensin vähän maastoon ja teimme taas tututtuun tapaan väistöjä ja käännöksia tallin lähiteillä. paljon oli taas lenkkeilijöitä ja reippailijoita, mutta hyvin mahduimme mukaan. tyhjillä pätkillä menimme kevyttä ravia mahdollisimman hiljaisella sykkeellä. Koska pohje tuntui menevän mielettömän hyvin läpi, niin kokeilin väistöjä myös ravissa. Hopo ei yleensä ole siihen touhuun lähtenyt mukaan. Sillä on aina niin kova vauhti päällä, että menee vaan puskien suoraan. Tänään oli vauhti sitä verta rento ja leppoisa, että ehti aika näppärästi astua ristiin. Kerrankin tuntui, että kaikki toimi tahdotulla tavalla. Uusien jalkineiden avustuksella jalatkin olivat paremmin kohdallaan kuin aikoihin ja ratsastus tuntui muutenkin tasapainoisemmalta, sain jopa vähän istuttua harjoitusravissa.

Tunnin puuhastelun jälkeen Kari hyppäsi selkään ja jatkoi siitä, mihin itse lopetin. Kari ei ollut ihan niin tyytyväinen yhteistyöhön, kuin itse olin, mutta hyvältä meno kuitenkin katsojan silmään näytti. Ja Hopo alkaa muutenkin olla ilo silmälle: karva kiiltää, harja ja häntä kasvavat kohinalla, poika kantaa itsensä hyvin ja kulkee ryhdikkäästi pirteä ilme silmissä ja lihasten liike näkyy kauniisti paksun talvikarvankin alta.

Ratsastuksen jälkeen pulattiin sitä vielä aika pitkään, sillä ihohilse oli lähtennyt liikkeessä irtoamaan ja tamppasin sitä kuin eteisen mattoa niin, että pölisi. Rapsuttelin, harjailin ja taputtelin aikani ja sitten heitettiin vähän kostuneen pollen päälle fleeceloimi ja vein sen tarhaan muutaman makupalan kera. Jäin mielettömän hyvä mieli. Tällä sitä jaksaa taas viikon tehdä töitä!