Tämä olisi oikeastaan Tien päällä-päivitys, mutta kyseessä oli niin pieni ponnistus, niin menköön päiväkirjamerkintänä. Laitilassa osallistujamäärä oli varsin maltillinen. Vaatii järjestävältä taholta suurta intoa pyöräyttää kisat läpi muutamaa kisaajaa varten. Jotenkin surullista on kuunnella sitä narinaa, että kukaan ei järjestä kisoja kun samaan aikaan kisoihin ei tulla jos joku  niitä järjestää. Eläinkääkäri ja lisenssitoimarit eivät liikahda ilmaiseksi, joten pahimmassa tapauksessa seura maksaa siitä, että saa järjestää kisat.

Puoli kuudelta kampesin pystyyn, kun en jaksanut illalla kerätä tavaoitani kasaan. Kuudelta polkaisin pirsisin käyntiin ja samaan aikaan Kari alkoi heilutella peittoa siihen malliin, että lähtisi aamutalliin. Sanottiin heipat ja mä nostin kytkintä. Espoosta nappasin arabivahvistuksen kyytiin. Olin kyllä yrittänyt korostaa kahta seikkaa. Ensinnäkin täällä on syksyisin kylmä ja toisaalta tiedossa on ihan minimaalisen pienet kisat keskellä ei mitään. Noh, kumpikaan seikka ei oikein ollut mennyt jakoon. Ajomatka meni assarin nukkuessa ja mun painaessa nikka suorana.

Ehdittiin paikalle hyvissä ajoin ennen pääluokan starttia. Toiveissa oli saada reitiltä kuvia, joten mun osaksi tuli lähteä seuraamaan ratsukoiden etenemistä ja Milla sai napsia kuvia. Sovittiin, että pyrin olemaan kilpailukeskuksessa ennen seuraavan luokan starttia. Ratsukot etenivät tavalliseen tapaan aika hyvin kimpassa, joten uskon että Milla sai vauhdikkaita kuvia.

Kun palaisin kilpailukeskukseen värjöttelemään niin homma rullasin tavanomaiseen tapaan ja ihan rutiinilla. SuMaRalla oli omaa toimihenkilökaartia hyvin paikalla, joten ei mitään ihmeellistä ollut ilmoilla. Eläinlääkäri hoiteli tarkastukset jouhevasti, sihteeri kirjasi, radiopuhelimien vältyksellä tiedot siirtyivät toimistaan ja kanslisti tikkasi ne tarviitaviin paikkoihin. Trackerit kertoivat missä ratsukot liikkuivat, joten kisajuna jyskytteli eteenpäin. Ainut  seikka, mikä aihetti oikeastaan yhtään kohinaa oli, että yksi huoltoauto näytti seurannan mukaan liikkuvan huomattavan usen samaa vauhtia ratsukon kanssa. Säännöissähän johtaminen on kielletty ja jos hevonen hölköttelee auton perässä, niin johtamistahan se on. Minut lähetettiin reitille, mutta mitään sääntöjen vastaista en havainnut.

Luokat alkoivat saapua maaliin. Tanja ja Laura putkahtivat paikalle ja sain purkillisen hunajaa. Saimme todeta, että uusi Mersu ei ole yhtään edeltäjäänsä parempi maasto-ominaisuuksiltaan. Assari totesikin, että olisi kannattanut lähteä Rangerilla. Ihan varmasti olisi, mutta eipä olisi siirtymät kotoa kisapaikalle tapahtuneet yhtä jouhevasti.

Ilolla seurasin, miten Saana tikitti oman suorituksensa. Team Nieminen on päässyt hyvin touhuun mukaan. Laura ja Tanja tietenkin menivät hosumaan tilanteeseen, mutta ihan loistavasti olisivat pärjänneet ominkin avuin. En viitsi yleensäkään tehdä asioista suurta numeroa, mutta varsinkin kun olen hommissa, niin suhtaudun suojattieni edesottamuksiin aika rauhallisesti. Ei suuria tunteita, niin kuin tapanani on sanoa. Mutta ainahan se on mukava nähdä ihmisten onnistuvan ja jos olet vielä jotenkin osallinen, niin sen mukavammalta se tuntuu.

Vähän siinä suunniteltiin, että mennään vielä porukalla syömään, mutta sitten todettiin, etät lähdemme kyllä tyystin eri suuntiin. Olisi ollut kiva turistan Turusen ja Hanun kanssa. Harmittaa kun asutaan niin kaukana toisistamme ja Tanja on huikean kiireinen. Sesonki tuntuu kestävän läpi vuoden tavalla tai toisella. Ja upeahan se on, että businekset vetää. Vähän se vaan vaikuttaa sosiaaliseen elämään. Eikä se itsellänikään ole paljon helpompaa. Työ vie veronsa. Jos sitä voittaisi lotossa, niin kyllä keksisin paljon mitä tehdä.

Kun pikkuluokkien palkinnot oli jaettu ja pääluokankin kärkiratsukot olivat saapuneet maaliin, niin anelin luvan poistu paikalta. Tulokset olivat illalla KIPAssa ja homma muutenkin taputeltu. Vettä ei satanut, vaikka keli oli vilakka. Vielä on tälle vuodelle yhdet kisat tarjolla. Toivottavasti sinne mr-väki suuntaa sankoin joukoin. Ensi vuoden kisakalanteria suunnitellaan jo ja mitään hillitöntä kisasumaa ei ole tiedossa. Harmi homma.  Ne jotka haluavat kisata alkavat  katsella Viron ja Ruotsin kisoja, jos meillä ei kisat toteudu. Kv-ratsukoiden toive on ollut ,että saataisiin vuotuiset kv-kisat kotimaahan, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että kansallisiinkin kannattaa läheä muualle  jos haluaa olla varma että kisat toteutuvat ja saa ratsastusseuraa.

Sadetta, aurinkoa ja viilenevää säätä. Tarha on kohtalaisessa kunnossa. Elin toivossa, että kun takatontilta kaadettiin puutavaraa niin päästäisiin aitaamaan sinne tarhalaajennusta, mutta realiteetit puraisivat. Ei ole mitään toiveita saada aluetta siihen kuntoon, että sinne voisi laittaa hevosia. Ehkä viiden vuoden päästä. Ja näillä näkymillähän me emme enää tuolla silloin ole. Yhtenä iltana sinne tupsahti ostajaehdokkaat kun olin tekemässä iltatalli. Jotenkin löi mielen malalaksi, vaikka tiedossahan se on, että ennemmin tai myöhemmin ostaja löytyy.

Ukrainassa on FEI-toimarikoulutus. Mun pitäisi päivittää tuomaritaso ja jos vaikka vihdoin ja viimein saisin sen stewardikurssin käytyä. Sehän mulla on alun alkaen ollut tavoite, että pääsen FEI stewardiksi. Pidetään nyt peukkuja, että homma natsaa.

Syksy hiipii hiljakseen maisemaan. Illan pimenevät aiemmin ja aamuisin maiseman täyttää usein sankka usva. Satu pääsääntöisesti nakkaa hevoset pihalle ja vaihtelevalla kokoonpanolla hoidellaa sitten liikutukset ja tallihommat. Sella on pienimuotoisessa treenissä, jota tosin noudatetaan huonosti. Kenttä on aika ruohottunut, mutta ollaan neuvoteltu naapurista käyttöön ismpi kenttä tarpeen mukaan. Ja tarvetta siinä mielessä onkin, että Tatankan kanssa aletaan vähitellen siirtyä eteenpäin ja toivottavasti pian saadaan ihan ammattilainenkin käymään selässä. Toistaiseksi on edetty omin avuin. Pikkutamma on tosi rauhallinen. Selkäännousut on helppoja ja muutenkin draamaa on ollut äärettömän vähän. Valmistelut sujuu hyvin, painoavut toimii ja mitään ylimääräistä hötkyilyä ei ole esiintynyt. Tuntuu vähän oudolta listata pelkästään helposti sujuneita juttuja. Hauskempaahan se on aina kirjoittaa kommelluksista ja niistä myös oppii parhaiten. Mutta tämä menee nyt näin. Leppoisasti.

Mulla piti olla sunnuntaina taas verkossa Matkalla matkaratsastajaksi 1 -alkeiskurssi, mutta pohjoinen asiakas meni puihin. Alkuinnostus oli kovaa, mutta loppupeleissä porukka hiipui niin pieneksi, että päätettään perua.  Vähän harmittaa, sillä noita verkkon yli pidettyjä kursseja on kyllä kiva pitää. Ihan ilokseni pitäisin niitä vaikka kerran kuussa. Olenkin miettinyt, että pitäisikö pokkana lyödä lukkoon vaikka kuun ensimmäisen torstain, pistää ilmolinkin jakoon ja silloin illalla järjestää aina jonkun osion. Niin paljon helpompaa rupatella omassa työhuonneessa kuin ajella maailman ääriin. Joka sekin on tavallaan fine, mutta vie melkoisesti aikaa.

Ulkomaan kisoja on tullut seurattua. Kiinnostavia happeningejä. Hyvää viidettä kytätä käänykästä tilanteiden etenemistä.

Junnut treenailee omaan tahtiinsa. Suunnitelmissa on koko porukan mennä vielä Halloweeniin tekemään hyvänmielensuoritus.

Hevoset olivat koko viikon tallissa yöt. Stu aamulla kävi laittamassa ne pihalle ja me muut sitten vuorollamme otimme ne sisään. Vähitellen aletaan antaa väkkäreitäkin jo aamuin -illoin. Kauraa meillä on monen vuoden tarpeisiin, kiitos Riitan. Heinän kanssa on edelleen vähän niin ja näin, mutta lupauksia on annettu moneltakin suunnalta.

Sellan kanssa kävin loppuviikosta kentällä taivuttelemassa. Kenttä on ruokottomassa kunnossa, se pitäisi ehdottomasti lanata tai pian meillä ei ole enää hiekkakenttää vaan ruohokenttä. Pauliina vähän naureskelikin, että kaikesta päätellen aitojen sisällä ei kamalasti tehdä töitä.

Sellan kanssa meillä sujuu ihan kivasti. Ei suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Yhtenä yönä näin unta, että lähdimme Hillan kanssa ratsastamaan. Toivottavasti se on enneuni ja jossain vaiheessa meillä kummallakin on taas ihan oma hevonen alla.

Työporukan kanssa meillä on liikuntakamppis päällä ja yritän houkutella sakkia suokkivaellukselle. Saa nähdä ,miten painostukseni tehoaa.

Linnut tekevät muuttoa. Ridasjärvellä homma oikein korostuu, kun kokoontuvat järven lähituntumaan tankkaamaan ja keräämään voimia.

Säät alkaat olla sellaiset, että hevoset tulevat välillä ihan mielellään jo sisälle. Aamutallit hoituvat aika helposti  valoisan aikaan ja iltaisinkin ennättää kotiin ennen pimeää, mutta kyllä päivä vauhdilla lyhenee ja sen aistii, miten pimeä vähitellen valtaa maan. Vielä pitää yrittää sinnitellä vastaan ja jos vaan aurinko paistaa niin sitä yrittää olla ulkona ja ottaa jokaisen säteen talteen.

Sella kävi Karin avustamana lauantaina parin tunnin käyntilenkillä. Ei mitään ihmeitä raportoitavaa siitä. Hyvässä säässä saivat edetä.

Maailmalta kuuluu kummia. MM-kisoihin moni matkusti suurin odotuksin ainakin siitä, että kokee elämänsä kisan. Näin tapahtuikin, mutta ihan eri merkityksessä kuin oli lupa odottaa. Kisäjärjestäjät eivät ehkä olleet ihan kartalla, sääolosuhteet näyttivät voimansa ja koko kisa oli yhtä kaaosta ja rimpuilua vaikeasta tilanteesta toiseen. Lopputuloksena keskeytyneet kilpailut. Tästä puhutaan vielä varmasti pitkään.

Viikko vierähti arkeen totutellessa. Satu on taas remmissä ja kävi nakkaamassa hevosille lisäheinää joka aamu. Rita teki muutaman iltatallin ja samoin me. Kari kävi haalimassa Riitalta kauraa ja sitä on nyt alkavaksi talveksi ja vähän pidemmäksikin aikaa. Mä kävin sellan selässä taas kentällä. Sellalle on tehty nyt laihistreeniohjelma. Vähän tuntuu siltä että pelkkä laidunkauden päättyminen ei sitä laihduta. Kelit ovat olleet miellyttävät, joten vielä saivat olla yöt ulkona. Polttiaisia on ja tammoja ne kiusaavat, mutta kohtahan ekat pakkasyöt ovat todellisuutta ja sitten ei ötökät enää kiusaa. Luonto alkaa sävyttyä keltaisella ja illat sekä yöt ovat vähän kirpakoita.

Aamulla Hamid’in kanssa lähdettiin aamutalliin ja siitä jatkettiin hommia. Meillä oli laadittuna to do-lista ja sen mukaan edettiin. Kun hommat alkoivat olla hyvässä jamassa, niin mulle vähän yllätyksenä Hamid totesi, että voisi vaikka mennä ratsastamaan. No mikäpäs siinä tuumasta toimeen. Tähän liittyi pieni veto työpaikka, sillä Inkku oli uhonnut, että pelaa kyllä jalkapalloa, jos Hamid todistettavasti käy ratsastamassa.

Laiteltiin hevonen valmiiksi ja annoin yleisluontoiset ohjeet. Kaveri vaan hymyili rennon oloisesti. Kysyin muutaman kerran, että jännittääkö ja sain vastaukseksi vastakysymyksen, että jännittääkö mua. Toki mua jännitti. Kun hevonen oli valmiina,niin lippis kääntyi väärin päin ja punttasin ratsastajan selkään. Oikeastaan sillä sekunnilla tajusin, että mulle oli syötetty pajunköyttä. Olisi ehkä pitänyt ymmärtää, että arabi ei ole arabi, jos ei ole hevosen selässä ollut.

Homma sujui siis ehdottoman rennosti. Inkulle laitettiin video, joten jalkapallotreenit odottavat meitä. Kaikki askellajit käytiin läpi ja totesin lopuksi, että vähän treeniä hevoselle ja ratsastajalle ja kisoihin vaan. Saataisiin vähän uutta säpinää meidänkin piireihin. Vastaukseksi sain ainoastaan leveän hymyn.

Hommat saatiin tehtyä ja hevoset jäivät pihalle yöksi. Tästä se syksyinen arki taas alkaa.

Perjantaina Kari roudasi tallille varatolppia ja muuta sälää. Mä nautin hyvässä seurassa ulkoilmaelokuvasta. Tanja valmistautui Puolassa tykittämään 120 km ja me valmistauduttiin hakemaan hevoset tallille.

Lauantaina aamulla varhain lähdettiin tallille ja seurailtiin Puolan kisaa. Olihan se aika huikeaa, että Turtsa moniosaaja tuli 2*-luokan kärjessä tauolle. Huippua! Me taluteltiin pullukoita talliin ja Tanja hikoili satulassa tuhannen kilsan päässä.

Kun saatiin hevoset tarhaan niin lähdin hakemaa remppamiestä Espoosta. Sitten alkoi ankara tolppien oikominen ja katkenneiden uusiminen. Lopuksi vielä maalattiin tallissa vuoden mittaan kulahtaneet kohdat. Illalla maistui tex-mex ja samalla kippisteltiin sille, että Tanja teki oivan suorituksen, vaikka vauhti vähän hyytyi loppua kohden. Kova mimmi ja kova Valedro. Paljon on nyt olalle tapuuttelijoita, mutta vähän oli toinen ääni kellossa seitsemisen vuotta sitten. Se on jännä, miten lyhyt ihmisen muisti on ja miten helposti se mieli sitten muuttuu, kun joku saakin onnistumisia alle. Tanjan puolesta olen valtavan onnellinen ja olisin mielelläni ollut tilanteessa mukana. Toki soittelin Puolaan heti tuloksen selvittyä.

En tiedä, puhutaanko nyt ihan intiaanikesästä, mutta kelit ovat kuitenkin kohdillaan. Ötökät ovat vähentyneet, mutta polttiaiset ovan voimissaan edelleen. Ne kiusaavat ertyisesti Tatankaa, mutta kyllä Sellankin elämä olisi mukavampaa ilman niitä. Saavat olla vielä tämän viikon laitumella. Syötävää riittää ja omppuja on käyty tarjoilemassa tasaiseen tahtiin. Sella on tuhdissa kunnossa.

Tanjan Kisareissu Puolaan on täydessä käynnissä ja jännitetään sitä kotoa käsin. Matka kisapaikalle on edennyt toivotulla tavalla kun pääsivät meiltä liikkeelle ja alkuhärdellit on häslätty alta pois. Ilmeisesti muutama tunti unta tallituvassa riitti hyvään loppumatkaan. Täytyy hattua nostaa tiimille, joka lähti taittamaan lähes  kahden tuhannen kilometrin matkaa.

Torstaina me satuloitiin taas tammat ja käytiin kentällä pyörimässä. Kari oli tosi, tosi tyytyväinen Tantakan toimiin. Se lähtee hyvin pohkeesta liikkeelle, kääntyy sinne minne pyydetään ja pysähtyy pidätteestä. Vähän menivät jo raviakin. Meillä Sellan kanssa menee myös hyvin. Joistain asioista ollaan luonnollisesti eri mieltä, mutta pääsääntöisesti olemme samaa mieltä asioista. Hyvä mieli oli kaikilla ratsastuksen jälkeen.

Lämmintä, mutta illat ovat pimeitä. Niin kuin elokuun lopulla kuuluukin. Hevoset viettävät edelleen leppoisaa eloaan laitumella. Nappi kävi sunnuntaina Ritan kanssa Kouvolassa kipaisemassa 80 km. Alku oli kovinkin vauhdikas, mutta loppua kohden vauhti vähän hiipui. Tuloksena kuitenkin ihan näpsäkkä kisa ja oheistuotteena luokkavoitto. Toki luokassa ei kolmea enempää ollut osallistujiakaan, mutta se saatiin, mitä haettiin. Samaisissa kisoissa mä olin stewardina. Jouhevaa tekemistä ja hommat rullasivat sumaralaiseen tyyliin. Joku keksii aina jotain valittamista, mutta ilmeisesti suunnatonta valituskirjelmäryöppyä ei ole odotettavaissa. En taida laittaa Tien päällä osioonkaan mitään, sillä kisat olivat niin rutiinisuoritus, että ei oikein irtoa mitään kirjoitettavaa. Mun auto alkoi tosin matkalla kenkkuilla ja se viihtyikin seuraaavn viikon Veholla. Syyllisenä ilmeisesti Nesteen uusi polttoaine.

Turunen valmistautuu reissuunsa Puolaan. Olisi kiva lähteä mukaan, mutta nyt ei pysty kykeneen. Tarkoitus oli, että olisivat tulleet meilleyöksi sunnuntaina, mutta Turuselle sattui myös pieni polttoainehaaste. Näin ollen yöpyivät tallilla. Hanu kävi toki meiltä hakemassa vähän matkalla tarvittavia juttua, mutta muuten en päässyt kasvotusten onnea toivottamaan. Kari fixasi tallilla vielä vähän kengitystä ja jätti vieraat viettämään laatuaikaa tallitupaan.

Mä en oikein ehdi valmistautua yhtään mihinkään, kunhan rimpuilen töissä. Lottovoittoa odotellessa.