Kaamosta kohden edetään. Aamun hämärissä töihin, illan hämärissä tallille ja illan pimeässä kotiin. Vaatii melkoista mielukuvista pitää hyvää virettä ja positiivista mieltä yllä. Kylmä ei ole, mutta kosteaa ja pimeää. Hevosten kanssa tekeminen on pientä puuhastelua. Sellan kanssa viikolla pyöritään kentällä ja viikonloppuisin Kari tekee pidempiä lenkkejä. Tatankan kanssa aletaan olla 40-60 minuutin liikutuskerroissa, joita on 1-2 kertaa viikossa. Pääasiassa sen kanssa työskennellään käynnissä, mutta ravia on lisätty ohjelmaan. Kohta ollaan siinä vaiheessa, että Pauliina tulee kuvioihin mukaan. Mä edelleen haaveilein omasta hevosesta. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ei vaan löydy mielestä. Samalla etsiskellään hilajaisesti uutta tallia, mihin lauma voitaisiin kärrätä, sillä aika kuluu ja pian ollaan taivasalla. Sellaista tällä erää. Pikkujoulukausi on alkamassa ja se korkkaa Riemuratsukoiden perinteiset kekkerit.

Päivä meni enemmän ja vähemmän hevostellessa. Aamulla tein aamutallin. Päivällä Sella pääsi taas alkeiskurssin opetushevoseksi ja kävin itsekin selässä. Illalla vielä itatalli. Siinä se päivä pääpirteittäin olikin.

Kari teki yön töitä ja vietti päivän lepäillessä. Mä mietin illalla vähän suoritetun kurssin antia. Parempi fiilis mulla nyt on kuin edellisen kurssin jälkeen. Jotenkin sisäistin asioita paremmin ja luonnollisesti olen hommassa myös nykyään paremmin sisällä kuin edellisellä kerralla. Eli kuvailisin, että kurssi oli antoista. Eikä edes mitään uskomattomia kommelluksia sattunut. Normaalia säätämistä vain. Ja kotiin oli kiva tulla. Sekin on aina hyvä juttu.

Matkustuspäivä kotia kohti. Jätin laturin luentotilaan, joten vähän piti säästellä somettamista. Muutama päivä pois kotoisista kuvioista, niin paljon tuntui olevan jokaisella asiaa. Kisatuloksia Halloweenkisoista seurailtiin tietenkin myös. Rita joutui ikävä kyllä jättämään leikin kesken, mutta nappulat vei hommaan maaliin asti.

Ehdin hetken oleilla kotona ja etsiä paniikissa bemarin avaimia ennen kuin lähdin iltatalliin. Kari paiski yön töissä niin kuin aina silloin kun kelloja siirretään johonkin suuntaan.

Olin snadisti Napista huolissani ja kollasin sen illalla moneen kertaan läpi. Nyt alkaa olla ne ajat, että ähkyjutut ovat pian taas tapetilla. Öisin on vähän pakkasta ja niin edelleen…..

Kurssireissua en ehtinyt oikein vielä edes analysoida, mutta ehkä sen aika on huomenna.

Mä hikoilin kurssilla, noin niin kuin kuvainnollisesti, sillä oikeasti luokkatila oli jäätävä. Tarlempi selonteko Tien päällä – osiossa. Kari taisteli ensin tunkin kanssa ja sitten soitteli kitaraa. Onneksi Rita hoiteli tallihommat.

Aamuyön pimeinä hetkinä Nina ajoi autonsa meidän pihalle parkkiin ja lähdettiin Kiovaan FEI-toimarikurssille. Tästä tarkempi selonteko Tien päällä -osiossa. Jälleen kerran antoisa, rankka ja monella tapaa vaiherikas reissu, jota voi kiikkustuolissa muistella. Kiitos Nina seurasta ja mahdollisuudesta päästä näihin juttuihin aina mukaan. En tätäkään asiaa liiemmin taida korostaa, mutta ilman Ninan kannustusta en ehkä olisi koskaan tohtinit FEI-toimarikuvioihin lähteä mukaan. Jokainen meistä tarvitsee kannustusta, jotta siirrymme pois mukavuusalueeltamme.

Kari ahersi omien hevosten kera. Rita valmistautuu viikonlopun kisaan. Kuten myös Minttu ja Saana. Onnea heille kaikille koetukseen.

Piti olla treffit JFF:n kanssa, mutta turvamiesten lakko siirsi sen tulevaisuuteen. Satu ja Rita hoitelivat tallihommat. Se olikin hyvä, sillä mä pakkasin kamani ja vähän silmäilin tabletilta FEI-sääntöjä. Majoitukset ja lennot saatiin varattua, joten aamuyöstä mennään niin että hippulat vinkuu Kohti Ukrainaa!

Oli vähän kimurantti tilanne kun samaan aikaan piti hoitaa kissala ja talli. Olin mielissäni kun arabivahvistus oli iltapäivän aikana aktivoitunut ja ilmoitti haluavansa tehdä luovaa työtä. Eli äijä lähti kissalaan ja minä suoraan Espoosta Ritasiin. Rivakasti tehtiin tallihommat ja sitten Sella olikin jo valmiina ratsastukseen. Se oli erityisen herkkä vatsastaan ja Hamid oli tosi huolissaan siitä, että ei halua aiheuttaa tammalle kipua. Yritin selittää, että oli kyseessä sitten kiima tai jokin suolistossa, niin liikunta tekee sille hyvää. Ja innokkaasti tammuska liikkuikin. Tunti meni helposti ja nopeasti ja ratsastaja eteni taas monta askelta, vaikka olikin itse vähän tyytymätön. Kovasti Sella sai kuitenkin homman jälkeen suukkoja. Ilmeisesti hevosterapia toimi jälleen. Eihän se kaikkea maailman pahuutta poista, mutta auttaa hetkellisesti.

Paluumatkalla kävin vielä hakemassa kentältä uuden passini. Lennotkin on ilmeisesti varattu, joten jos ei turvahenkilöiden lakko pilaa kaikkea, niin reissuun olen lähdössä. Sen sijaan JFF ei pääse tänne! Juurikin kyseisten lakkojen vuoksi! Sangen ärsyttävää! Noh, toivottavasti näemme muutaman viikon päästä.

Kari oli luvannut laittaa Napin kisakuntoon. Vihoitteleva selkä on siirtänyt operaatiota, mutta tänään se homma vihdoin tuli tehtyä. Mä olin säätänyt tallivuoroja sitä verta paljon, että sekaannuksilta ei voitu välttyä. Kari oli siinä käsityksessä, että Rita hoitaa ja Rita siinä käsityksessä, että Kari hoitaa. No onneksi tuli hoidetuksi.

Aamutalli kolmeen pekkaan. Pedro kikkaili kakkakikkareiden kanssa ja me tehtiin äijän kanssa työt.  Päivällä katsottiin taas telkkarista ratsastusta ja illan tullen sonnustauduin oikein kouluratsastusasusteisiin ja Sellalla laitettiin nahkaista rensseliä ja yleissatulaa ja mitenkäs kävikään? Tuulinen sää, metsässä vaanivat varjot ja ties mikä muu sai tamman aivan kierroksille. Se kieputteli mua siinä mittakaavassa, että mun oli ekaa kertaa elämässäni pakko lopettaa homma kesken ja pyytää Kari selkään. Voi että mua korpesi. Eikä tilannetta auttanut jälkipuinto Kärkkäisen tyylilla: ” En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta….. ” Ei tosiaan onneksi kuulostanutkaan yhtään ylimieliseltä.  Mökötin illan ja päätin, että en ratsasta noilla tammoilla enää ikinä. Jos sen saa omaa uskollista ruunaa, niin jääkööt ratsastusharrastus jonkun muun hoidettavaksi. Ehkä mulle riittää hallinnolliset hommat ja tomarijutut.

Yksi iloinen asia oli se, että JFF on tulossa Suomeen ja meillä on treffit keskiviikkona. Ja jos luoja suo, niin torstaina singahdan Kiovaan päivittämään tuomarilisenssiäni. Aina jännittää ne halvatun kokeet, joten toivottavasti tuliaisina on hyväksytyt tulokset. Niin ja tässähän kävi myös ilmi, että mun passi ei ole kelvollinen Ukrainaan, eli se on jälleen kerran pikapassin paikka!

Yo meni taas heikoilla unilla, joten aamutalliin sitten silmät ristissä. Varmuudeksi vielä mä ajoin. Pedrokin pääsi mukaan silllä aamutallin jälkeen kiirehdittiin kissalaan. Yö oli ollut vähän viileä ja ja auton mittari näytti paria astetta pakkasta. Tallissä lämmintä oli 12 astetta.

Kun kotiuduttiin niin otinkin pienet päiväunet ja sitten olikin aika alkaa seurata HIHS:n lähetystä Yleltä. Juuli Kontio on päässyt taas kilpailumoodin hyvän kaluston kera ja hänen menoaan oli kyllä ilo seurata. Ja hienosti Juuli ratsasti uusintaan viiden muun ratsastajan kanssa.

Kari kävi Sellan kanssa pitkälle lenkillä iltapäivällä ja kehui, että hyvin toimi. Sellan liikutustahan on nyt jonkun verran lisätty, joten varmaan senkin takia käyttäytyy fiksusti myös työkoneiden välittömässä läheisyydessä. Heijastinvarustus oli päällä, mutta ennättivät tallille takaisin nippa nappa ennen pimeää.

Junnut valmistautuvat Halloween-kisaan. Vähän harmittaa, että en pääse katsomaan. Sillä jos nyt suunnitelmat toteutuvat, niin olen tuolloin Ukrainassa. Nyt reissu on tosin vähän vastatuulessa, sillä tajusin juuri, että mun passi menee kuukauden päästä vanhaksi ja sillä setupilla ei ole Ukrainaan asiaa. Se on taas pikapassin paikka.