Olin selässä taas jo ennen yhdeksää. Kiertelimme hiekkateitä ja pieniä maastotilkkuja tallin lähialueella. Kävimme vanhalla kentällä pyörähtämässä ja myös testaamassa uutta kenttää. Lopulta päädyimme taas viimeiselle sänkipellolle ravaamaan mäkeä ylös.

Puomilla Hopo oli ensin ihan kiltti ja rauhallinen, tosin pissahätä oli aivan mieletön. Sitten se teki Fasua kohtaan yläättävän komennushyökkäyksen. Ärsyttävää, että aina välillä sen pitää äksyillä ja ärhennellä, vaikka kukaan ei hänen arvoaan ja olemistaan mitenkään uhkaa.

Kävin päivällä Hopoa harjaamassa ja taluttelemassa. Nappailtiin piennarten viimeisiä vihreitä. Pikku-Pauliina pongahti selkään kuuden kieppeillä ja pyöritteli Hopo tunnin kentällä. Menivät voltteja ravissa ja pieniä ympyröitä laukassakin. Pauliinan mielestä Hopo taipui edellistä kertaa paremmin ja oli varsin tyytyväinen ratsastukseen.

Anssi käy naputtamassa uuden kengän kadonneet tilalle ja nyt on taas hyvä kopsutella menemään. Ensi kerralla lyödään jo talvikenkää alle ja sitten onkin Anssilla uudet ongelmat, kun koittaa ratkaista sen, että polle astuu kauniisti alleen, mutta pitää kengät jalassa.

Kengityksen jälkeen Hopo saikin kunnolla liikuntaa, ensin minä vedin puolessatoistatunnissa itseni hikeen ja sitten Kari teki vastaavan treenin. Kaikki olivat taas tyytyväisiä ja kengätkin pysyivät jalassa.

Hopolla lepopäivä kengättömyydestä johtuen ja suuntasimme Espooseen katsomaan matkaratsastuskilpailuja. Todella mielenkiintoista touhua ja paljon suokkeja mukana. Ehkä tungemme joihinkin kisoihin toimitsijoiksi ja sitä kautta toimintaan mukaan. Hopo ainakin tykkäisi touhusta.

Aamupäivällä suuntasimme talleille. Ensin hain Hopon puomille ja laitoimme sen kuntoon. Kampesin taas itseni selkään ja lähdin kiertelemään pitkin maastoja vanhalle kentälle. Teimme muutaman käännöksen, väistöjä ja ravissa kiemurauria.

Samaan aikaan toisaalla Kari oli hakenut Seevun tarhasta, laittanut sen kuntoon ja ponkaissut selkään. Näin, miten he köpöttivät kävelytietä kohti takapeltoja ja lähdimme Hopon kanssa perään. Sänkkärillä teimme sellaiset kuviot, että Hopon kanssa ravasimme suurta ympyrää ympäri kenttää ja Kari pyöritti Seevua pienellä ympyrällä keskellä huomattavasti hitaampaa vauhtia. Jossain vaiheessa pojat olivat hivuttaneet itsensä niin lähelle toisiaan, että syntyi oikein kisaa. Kummallekaan ei tietenkään sopinut, että toinen menee ohi. Vauhti kiihtyi aika lailla ja Seevu-pappa olisi halunnut nostaa laukan. Kari pidätteli sen verran, että pappa hermostui ja pukitti yllättäen. Ja niinhän siinä kävi, että äijä läksi selästä, kuin leppäkeihäs.

Hopo tapahtuneesta innostuneena teki myös pienet pukit, mutta isolla ja raskaalla hevosella se on vain pehmeä heilahdus ja pysäytin sen katsoakseni, mikä Karilla on tilanne. Siinä vaiheessa äijä oli jo takaisin selässä. Oli ketterästi pudonnut jaloilleen ohjat nätisti kädessä ja matka jatkui vähän rauhallisemmissa merkeissä. Jäähdyttelimme hevosia puolisen tuntia, eikä niille viileässä ilmassa ollut tullu edes hiki kuin vähän satulan alle.

Puomilla huomasin, että Hopolla olikin sitten taas vain kolme kenkää. Tällä kertaa vuorostaan toinen etukenkä puuttui. Ei muuta kuin tekstiviestiä Anssille, että tämä on tilanne. Harmittaa aika rankasti tuo jatkuva henkien putoilu ja sekin, että odotellessa Hopo rikkoo kavionsa kivisessä tarhassa ja maastossa, jos sitä yhtään koittaa liikuttaa.

Hopolla lepopäivä, koska matkalla Rajakulmaan on edelleen tietyöt käynnissä ja tilapäisiä terässiltoja, joiden kolina on Hopolle vähän liikaa. Isäntä ja emäntä sen sijaan nauttivat täysin siemauksin Rajiksen ruunista järkyttävässä kaatosateessa. Märkää, mutta mukavaa.

Heti aamusella kirpeään sumuun ja selkään. Ensin vielä kyntämättä olevia peltoja ja hiekkateitä pitkin Järvenpääntien varteen rinnepellolle ja siellä reipasta ravailua kevennellen. Sitten hiekkaista kävelytietä kohti järveä pohkeenväistöjä tehden. Tien päässä muutama etuosankäännös. Jostain syystä väistöt ja käännökset sujuvat Hopolta todella hyvin maasto-olosuhteissa, mutta kentällä se vähän aina hyytyy.

Tien päässä hoksasimme keskellä tietä ihan pikkuruiset valkoiset lapaset. Eipähän muuta, kuin karautimme raviin ja noin kilometrin päässä saimme kiinni vaunuja työntävän kaksikon ja lapasten pudottaja löytyi.

Sitten siirryimme uudelle kentälle ja teimmä vielä vähän käännöksiä ja otimme muutamat laukat ja loppuravit. Sitten taas peltoja pitkin takaisin puomille ja sen jälkeen Hopolla alkoikin olla jo päiväheinien aika. Sumu oli hälvennyt ja aurinko paistoi. Taluttelin poikaa hetken pellolla ja se tyytyväisenä nappaili suun täydeltä tuoretta ruohoa.

Miettimään jäin kuitenkin sitä, että jonkun poikkitietä kaahaavan Torven oli ihan pakko soitella torvea, kun kuljimme hevosen kanssa pellolla. Ilmeisesti olisi tosi mukavaa nähdä, kun hevonen nousee pystyyn tai säntää paniikissa säikyttelijää karkuun. Vaikea ymmärtää, että joku ihminen saa tuollaisesta oikeasti tyydytystä. Onneksi Hopsu ei ole niitä hevosia, jotka joka töräyksestä säpsähtelee, vaikka pakoeläin onkin.

Pikku-Pauliinan päivä. Olivat raijanneet estekalustoa kentälle ja Hopo pääsi vihdoinkin hyppäämään. Jopa laukka oli vaihtunut esteen päällä, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Hevosella ja ratsastajalla oli molemmilla hauskaa ja sehän on tämän koko touhun pääasia, kun ei mistään kilparatsusta ole kyse. Treenin jälkeen Hopsukka pääsi suihkuun ja hyvin ansaitun iltapalan jälkeen lepäilemään.

Hopo saa puuttuneen kegät takaisin kavioonsa ja Pikku-Pauliina paukkaa selkään. Vauhdikasta menoa alusta loppuun ja poika painelee hiki päässä illan hämärtyessä. Yhteistyö on alkanut pelata kivasti ja mammankin silmään meno näyttää hyvältä, olin kentän laidalla sparraamassa.

Hopolle lepopäivä, mutta varustepuolella tapahtuu kehitystä, sillä ostimme uudet VENYMÄTTÖMÄT jalustinhihnat. Aikä näyttää venyvätkö vai eivät.