Aamupäivällä menemme taasen tallille. Hopo on kivalla tuulella, vaikka tarha on aivan liejuna. Tallin suuntaan talutettaessa se naukkailee innokkaana syksyn viimeisiä ruohotupsuja. Harvoin varmaan rouskuttelee marraskuussa ihan vihreää ja vauhdikkaasti kasvavaa ruohoa.

Valmisteltaessa polle oli rauhallinen, vaikka pari hevosta oli taas lähdössä kisoihin ja traikkua peruuteltiin vieressä. Lisäksi pari susikoiraa painiskeli ja reuhasi jopa siinä määrin, että kirmailivat Hopon jalkojen välistä ja vatsan alta. Vähän mulla kyllä sydän löi siinä vaiheessa kiivaammin, ettei siltä vaan hermosäie napsahda juuri siinä kohtaa, kun koira on takajalan kohdalla.

Tarkoituksena oli pyöriä kentällä ja kuvailla mun vasemman jalan seikkailuja. Hopsuli ei taaskaan ollut kovin halukas kentällä touhuamaan ja mulla oli ihan suunnattomia ongelmia jalan kanssa. Se kun painuu väkisin kainaloon koko ajan. Kari sai jotain kuvailtua ja pitää esitellä materiaalia taas valmentaja Pauliinalle, jos saisin apua ongelmaan.

Hevonen toimi hyvin ja kulki kauniisti keskiravia pyydettäessä. Jalustimia lyhentämällä sain omaan touhuuni vähän helpotusta, mutta ongelmallista se on. Lopuksi lähdimme taas maastoon ja pellolle ilman jalustimia. Hopolle tuli pissahätä kesken kaiken ja pissatin sitä pellolla kuin isokokoista koiraa konsanaan.

Loppuhoidossa kopukka käyttäytyi siivosti, vaikka Silveri tuli puomille viereen. Antoi jopa emännälleen orihalin ja siitäkös tuli hyvä mieli, vaikka ratsastus ei niin hyvin mennytkään. Säälittävän näköisenä se jäi sitten taas tarhaan liejuun portille seisomaan ja perään katselemaan.

Hopolla lepoa. Käymme rapsuttelemassa ja harjaamassa ja syöttämässä porkkanaa.

Aamupäivällä kapuan selkään ja lähdemme lönkyttelemään maastolenkuroille. Rennosti reippaillen menemme tallin hiekkateitä ja välillä käymme kentällä vähän kokeilemassa väistöjä. Hopoa ei huvita kentällä tehdä mitään. Jostain syystä kentällä työskentely on alkanut maistua sille puulta (puukin tosin joskus maistuu sen suuhun hyvältä). Väistöt tulevat ihan kivasti kävelytiellä ja käännökset todella pienillä avuilla, mutta kentällä ei sitten millään.

Suosikkisänkipeltomme on vielä sängellä ja menimme sinnekin vähän kurvailemaan. Varovasti koitin etsiä mahdollisimman kuivia paikkoja ja pelkäsin koko ajan, että savi imaisee kengät jalasta. Kun pääsimme takaisin tielle, niin kurkistelin kavion kerrallaan, että kengät ovat paikallaan. Onneksi olivat.

Mulle on tullut ongelmia vasemman jalan kanssa. Se kampeaa eteen ja jalkaterä kääntyy ulospäin. Todella ärsyttävää. Samalla, kun jalka ei ole rentona, niin se puutuu ja kipeytyy. Loppulenkin teinkin ilman jalustimia. Silloin jalat ovat kohtalaisen symmetrisesti. Lonkka ei ilmeisesti aukea kunnolla ja alaselkäkin tuppaa kipeytymään. Täytyy venytellä enemmän ja mennä ilman jalustimia.

Illalla Pauliina käy vielä ratsastamassa. Ottavat rauhallisemmin, mutta puoen tunnin kohdalla Hopo alkaa taas hillittömästi hiota ja on homman loputtua jälleen suihkua vaille valmista kauraa.

Kari pyörittelee pollea kentällä kera Fasun ja Alman. Lähinnä verkkaavat kevyellä ravilla tehden kiemuroita ja voltteja. Poika on kivalla tuulella ja virtaa täynnä, vaikka tiistaina onkin menty aika reippaasti. Lähinnä tarkkailtiin, hikoaako tai väsyykö jotenkin normaalista poiketen, mutta mitään erityistä ei ilmene.

Pauliina ratsastaa Hopoa. Esteitä, oikea laukka ja lähestyminen työn alla. Hopo hyppää rohkeammin kuin edellisellä kerralla.

Lämmin syksy lienee syy siihen, että Hopo menee Pauliinan ratsastuksesta aivan hikiseksi ja 15 minuutin loppuverkankin jälkeen vielä hengittelee raskaasti. Päätimme, että pitää nyt tarkkailla tilannetta. Pauliina tekee mielestään ihan normaalijuttuja, mutta Hopo on meidän kanssa varmaan tottunut vähän kevyempään menoon.

Lepopäivä

Koska lauantaina Hopo oli vaikuttanut todella herkältä ja kuuliaiselta, olin ajatellut, että sunnuntaina voitaisiin taas videoida menoa. Hopo oli todella ikävällä tuulella. Sitä ei kiinnostanut mikään ja laittoi hanttiin kaikin mahdollisin keinoin. Kuvamateriaali oli aivan kamalaa, ja toivon, että ratsastukseni ei normaalina päivänä näytä siltä. Joskus homma ei vaan toimi. Käännökset olivat ainut asia, mikä sujui hyvin. Väistöistä ei tullut yhtään mitään. Siinä on nyt joku perustavaa laatua oleva virhe, sillä väistöt ovat syksyn mittaan huonontuneet huonontumistaan.

Hopon tarha on kamalassa kunnossa. Olemme jopa miettineet, että pitäisikö portin eteen heittää pala suodatinkangasta ja tilata jonkun toisen tallilaisen kanssa kasan soraa ja näin vahvistaa tarhan etuosa. Säälittää, kun hevonen seisoo portilla odottamassa polviin asti liejussa. Vuohiset on ruvella ja kinttuja pitäisi olla koko ajan pesemässä. ja voihan se olla, että kenkien löyhtyminenkin johtuu saviliejussa tarpomisesta. Tulisi nyt äkkiä pakanen ja lumi.

Anssi tuli puolilta päivin lyömään puuttuvan kengän paikolleen. Iltapäivällä Jarko kokeili taas ratsastuksen ihanuutta ja keikkui selässä puolisen tuntia. Virtaa tuntui olevan aika kivasti, joten lopuksi minä juoksutin sitä oikein kunnolla. Laukka oli hämärän tuntuista. ilmeisesti johtui muuttuneesta kengityksestä. Ravi oli taas entisensä: rytmikästä, vetävää ja vauhdikasta. Rockerit tekivät liikkeen vaikeaksi ratsastaa, mutta eivät poistaneet irtiastumista, joten paluu suoraan kenkään tuntui järkevältä. Myös katsottuna liike oli nyt taas kauniimpaa.

Kari oli päättänyt, että hokkeja ei kuluteta asfaltilla, joten Hopo oli tarkoitus liikuttaa ennen meidän ratsastustunteja. Olimme luvanneet myös Arskan kevyesti liikuttaa.

Riemu ratkesi taas, kun hain Hopoa kuraisesta tarhasta. Vasen etukenkä puuttui! Minulta oli aika lähellä, ettei lipsahtanut herne nenään ja käpy sinne toiseen paikkaan. Eihän siinä muu auttanut, kun soittaa Anssille ja vinkua kengittämään. Irtokenkä lyötyi kentältä. Pauliina oli käynyt lopuksi taluttamassa Hopoa kentällä iltahämyssä ja sinnehän se oli sitten jäänyt.

Pakko poikaa oli kuitenkin vähän liikuttaa ja kiipesin selkään. Eihän siitä mitään tullut. Hevonen kompuroi ja kolisteli. Olihan se selväkin, kun hokkien lisäksi kolmeen muuhun kinttuun kertyi vielä kunnon tilsat ja etujalka näin ollen jäi monta senttiä lyhyemmäksi. Käveltiin ihan hiljaksiin kilometri hiekkateillä ja sen jälkeen hetken aikaa kentällä ja sitten vein pollen pois. Harjailin ja touhuilin ja samaan aikaan Kari liikutti Arskaa kentällä. Heillä oli mennyt kivasti. Illalla olimme tunnilla ratsastuskoulun hevosilla.

Hopolla tiedossa ankaraa remonttia hammas- ja kenkäpuolella. Aamulla Kari paineli tallille, jossa hokittomat hevoset odottelivat boxeissaan kärsimättöminä. Pikaiset moikkaukset Hopolle karsinaan ja sitten auttelemaan tallinpitäjää siirtelemään muutamaa raspaukseen ja kengitykseen menevää hevosta boxista toiseen ja työn alle. Hopon vuoro koitti päästä raspattavaksi ja vähän homma omistajia arvelutti – sitä kun ei oltu meidän aikana vielä kertaakaan tehty. Turha huoli. Polle otti levittäjän kiltisti suuhun. Pieni takajalan polkaisu kertoi ettei ihan mielekästä ole, mutta sen jälkeen seisoikin kuin patsas kaikkien kolmen eri viilan ajan. ”Hampaat ovat hyvässä kunnossa”, sanoi eläinlääkäri, joten meni käsiraspilla. Koko homma oli ohi n. vartissa.

Raspauksen jälkeen Hopsu joutui Silverin boxiin odottelemaan, tallin toisen käytävän toimiessa kengitystilana Silverille ja Wilin taasen ollessa vesiboxissa kengitettävänä. Melkoista vilskettä siis. Silverin valmistuttua saatiin taas raspattavia ja kengitettäviä hevosia siirtelemällä Hopsu Anssin huomaan. Nätisti polle seisoi vanhojen kenkien irroitukset, kavioiden vuolun, viilauksen ja uusien kenkien sovituksen. Pieni paniikki iski päälle kun ennen allelyöntiä porattiin kenkiin reiät hokkeja varten. Pienellä teputuksella ja pään viskelyllä siitäkin selvittiin ja piinaavan porakonemetelin loputtua heppa sitten rauhoittuikin ja kengät lyötiin jalkaan.

Vihdoin pääsee polle pihalle. Kyllä pidossa löytyy. Äijä sudittaa ylämäkeen ja liukuu alamäkeen matkalla tarhoille, mutta hepan kenkä pitää!