Aivan järkyttävä keli. Sataa vettä ja on niin paljon plussaa, että kaikki lumi sulaa. Jäinen maa ei vedä mitään, joten kuivin jaloin ei selviä edes keskustassa. Olikohan se niin, että talvi on tässä. Hevosten kanssa ei tehty yhtään mitään. On tämä hullu talvi ja hullummaksi vain menee!

Tatanka vietti ensimmäisen yön yksinään. Kari meni illalla vahtiin, sillä aiemmat kokeilut ovat osoittaneet sen, että pippurinen pikkutamma lähtee aika herkästi kiipeilemään seinille. Homma eteni kuitenkin ihan äärettömän rauhallisesti. Sella oli käytävän toisella puolella ja itkua tai jalan polkemista ei tullut ollenkaan. Myöhään yöhön seurailtiin vielä valvontakamerasta tilannetta. Typy siellä piehtaroi ja kellitteli ja loikoili keskellä isoa karsinaa. Helpottava juttu, että ei tämä nyt ollut sen suurempi ongelma.

Satu hoiteli arkiseen tapaan aamulla hevoset pihalle muutamaan pakkasasteeseen ja äijä kokoili ne illalla samoissa tunnelmissa sisälle. Aika huimaa, että pakkanen tosiaan lauhtui muutamassa päivässä 30 astetta. En olisi uskonut. Ajokelit ovat mielenkiintoiset ja peltiä rytisee pääkaupunkiseudun ruuhkissa. Onneksi ei tarvitse hevosten kanssa nyt olla liikkeessä mihinkään suuntaan. Eikä traikussa kyllä ole vielä edes talvirenkaita alla. Tämä on tätä tyypillistä. Vastakohdat eivät näissä tilanteissa yhtään täydennä toisiaan. Jos se olisi musta kiinni, niin olishan nastat olleet alla jo kuukausia. Synergiaetua harvoin löytyy kun toinen jättää kaiken viimetippaan ja vähän yli ja toinen haluaisi hoitaa asiat etukenossa.

Aamutallin jälkeen alkoi ankara kengitys. Hopo sai kaivatut tilsakumit ja mulla tuli mittaa täyteen, kun kuuntelin jankutusta kengättömyyden erinomaisuudesta. Lisäksi Hopolla oli roska silmässä. Kurkin silmään jo eilen, sillä se näytti rähmivän. Mun pitäisi tosiaan käydä optikolla. Tuon tyyppinen työskentely on nykytilassa lähes mahdotonta. Tänään kuitenkin bongasin heinähippusen lähellä silmäkulmaa. Pitkäkyntisyys pelasti tilanteen ja sain kuin sainkin hippusen pois. Tai se ei oikeastaan ollutkaan hippunen, vaan korsi. Heinäverkkojen johdosta hippusia varmasti helpommin päätyy silmiin. Mutta tässäkin asiassa on juuri niin monta puolta, kuin näkijä haluaa nähdä.

Kun pedikyyri oli tehty, niin lähdin ratsastamaan. Tai tuulettumaan, kuten Kari asian ilmaisi. En kyllä kaivannut tuulettumista, vaan sitä, että saan oman hevoseni kanssa toimi siten kuin haluan. Eli pientä kunnioitusta ja vaikutusvaltaa itseäni koskevissa asioissa. Lenkki oli hyvä. Tosin lunta satoi pistävinä tikkuina, kun viiletettiin pitkin peltolenkkiä. Lumi oli kerääntynyt kinoksiksi ja pääsimme niitä mukavasti pöllyttämään. Hokki piti ja tilsat eivät olleet vaivoina. Yhteispeli toimi ja muutenkin mieliala kohosi hyvässä seurassa.

Tallilla Hemppa oli saanut uudet kengät jalkoihinsa ja äijä valitteli selkäänsä. Oli siis aika pistää kolmikko taas pihalle, varmistaa heinätilanne ja poistua paikalta. Muutaman tunnin päästä kiirehdittiin iltatalliin, joka oli taas nopeasti tehty.

Muutama pakkasaste ja reipas hevostelupäivä. Aamutallin jälkeen laiteltiin hevoset ratsastuskuntoon ja siirryttiin pellolle. Ensin vähän taivuteltiin ja sitten mentiin reippaammin. Harmi kyllä lumi on sellaista hötöä, että se vaan pöllyää alta pois. Jos saisi toivoa, niin toivoisin 10-20 cm lisää lunta ja ehkä pari lämpimämpää päivää, jotta lumi vähän tiivistyisi. Sitten olisi hyvä viilettää ja saisi lumesta hyvän vastuksen myös. Lisäksi nyt Karilla alkaa olla tekoselitykset aika vähissä hevoslumilautaulun suhteen.

Kun ratsastushommat oli tehty, niin Hopo sai loimen päälleen ja koko kolmikko jatkoi päiväänsä tyytyväisinä tarhaillen. Laiteltiin talli sitä myöden valmiiksi, että illalla ei tarvitsisi muuta kuin avata ovet.

Kari pudotti mut kotiin ja suuntasi Tammalaan. Sella pääsi myös peltoratsastukseen. Vauhtia oli eteen ja ylös. Tammalle tyypilliset maneerit: nelijalkapomppuja, paikallaan laukkaamista yms. Herne meni heti nenään, kun vauhtia vähän rajoitettiin. Tyypillistä kyllä Kari oli tyytyväinen saamiinsa kyyteihin. Ja Sella oli myös. Ja hillitöntä suitsutusta sai Podiumin Champion Pro. Se on kuulemma satula, jossa pysyy, vaikka alla olisi minkälainen kenguru. Harmi vaan se ei ihan jokaiseen selkään sovi, mutta Seljankalle kuin kumihanska labrahemmon käteen. Tosin, onhan sieltäkin kanveesiin tömähdetty.

Vierotushommat eivät ole ihan menneet toivotulla tavalla. Varsoja ei voi laittaa yöksi samaan karsinaan, sillä Tatanka alkaa välittömästi latoa kaveriaan huolella. Meille kaikille on vähän mysteeri, mistä moinen johtuu. Tarhassa kuitenkin ovat sulassa sovussa. Tosin, kun Tatankalla lähtee kone käyntiin, niin Pamelalla menee konseptit sekaisin. Mutta karsinassa meno äityy mahdottomaksi. Ja jos Tatankan laittaa yksinään karsinaan ilman, että ei näe Sellaa, niin se kiipeilee seinille. Sellalta on jätetty nyt väkkärit pois, sillä maitoa tulee edelleen huomattavasti. Pientä viivettä siis. Ensi viikolla yritetään valvotusti pistää äitiä ja lasta eri karsinoihin.

Merkittävän kylmä yö. Hanna teki aamutallin ja sai heti alkajaisiksi todeta, että tallituvan ulko-ovi oli jäänyt hivenen rakosalteen. Talli ja tallitupa olivat kuitenkin plussan puolella, vaikka ulkona mittari näytti -35. Hevoset pääsivät aikanaan ulos. Heinää oli tarjolla reippaasti. Ei tule ainakaan kylmä. Urho viettelee aika paljon pihatossa aikaa.

Iltatalli tehtiin normaaliin aikaan. Oli ajatus lähteä lenkille, mutta se ajatus karisi mielestä, kun mittari oli edelleen lähellä -20, vaikka sen piti ennusteen mukaan olla jo lähempänä kymmentä astetta.

Pojat tulivat ihan rauhallisesti sisälle ja jäivät tyytyväisinä syömään ja lämmittämään tallia. Toivon todella, että huomenna mittari on sellaisissa lukemissa, että hevoset pääsevät liikkeelle. Alkaa höyryä kertyä korvien väliin.

Ennusteiden mukaan pakkanen taas kiristyy, mutta ensi viikolla pitäisi olla jo leudompaa. Nyt ei auta muu, kuin sinnitellä vielä muutama päivä. Hevoset ovat ihan tyytyväisiä. Liikuskelevat tarhassa ja syövät. Urholla on rivityyppistä ihottumaa vuohisissa. Sen alkuperä ihmetyttää. Yritetään selvittää, mistä mahtaa olla kyse.

Samat kelit ja meiningit. Pitkästä, pitkästä aikaa päätin palata joogan pariin. Vaikka se on sitten ilta pois tallihommista, niin taidan ottaa taas tavaksi. Kari ahkeroi tallilla.

Edelleen liikaa pakkasta, että viitsisi lähteä ratsastuslenkille. Hevoset ovat aika pörheinä ja reippaasti tulivat illalla juoksujalkaa sisälle. Pihatot ovat kovassa käytössä ja suureksi ilokseni vesikippo pysyy sulana, vaikka öisin pakkanen painuu pitkälti alle -20 asteen.

Pakkasta pitelee. Kari kävi tallilla puuhastelemassa ja Hanna teki iltatallin.

Aamutallin aikaan mittari näytti n. -15 astetta. Pistettiin lauma pihalle ja tehtiin tallihommat kimpassa. Annettiin karvaturrien syödä kaikessa rauhassa aamuheinänsä ja sitten otettiin koko porukka takaisin sisälle. Laiteltiin Urho ja Hopo ratsastuskuntoon. Saatiin Hopon kanssa 10 minuutin etu taas ja yritimme käyttää sen parhaalla mahdollisella tavalla hyväksemme. Lumityöt oli ratsastusteiltä tehty lingolla ja se on kyllä hyvä juttu. Pohjat ovat ihan ideaalit. Hopon kanssa hölköteltiin kaikessa rauhassa. Vastaantulijoita ei suuremmin ollut, mitä nyt pappa lapsen kanssa tekemässä lumitöitä ja pari koiran ulkoiluttajaa. Kuulumisia vaihdettiin ja sitten kiirehdittiin eteenpäin. Ehdittiin kesäteatterin takana olevalle laukkasuoralle ennen kuin Urhon hahmo piirtyi taaksemme. Karkuunkaan ei päästy, joten hetken päästä oltiin kimpassa.

Hölkättiin takalenkki ja kierrettiin pellot. Sovittiin, että me lähdetään Hopon kanssa kotiin päin ja Urho huitaisee vielä toiseen kertaan peltojen ympäri. Lunta oli aika paljon peltoteillä kinoksina ja niistä sai kyllä sopivasta haastetta hevosten etenemiseen. Hopon kanssa kiirehdittiin taas karkuun, mutta samalla seurailin Urhon etenemistä. Se kykenee kohtalaisella frekvenssillä melko vauhdikkaaseen etenemiseen. Kovin pitkään ei ratsukolla lisälenkissä turpa tuhissut. Laukattiin vielä laukkasuora takaisin ja sitten aloiteltiin jäähdyttely. Hevoset olivat tyytyväisiä ja rennon letkeitä. Aurinko paistoi ja pakkanen oli siedettävissä rajoissa. Ennen tallia pitivät pojat vielä pissatauon ja sitten olikin hyvä palata tallille ja hörpätä vähän melassivettä. Lämmin tuli hevosille, joten annettiin nille tupot heinää ja pidettiin hetki kuivatusloimet päällä tallissa. Juotiin siinä itse kahvin ja glögit. Vaihdettiin hevosille kuivaa päälle ja pistettiin pihalle. Sinne jäivät aurinkoon.

Kari kiirehti tammalaan. Pikkutammat kisailivat talvilaitumellaan. Tatanka on vaan niin kipakka kaveri, että kun sillä lähtee kone käyntiin, niin Pamelaa alkaa pelottaa. Yhteiskarsinakuvio ei ole edennyt, sillä Tatanka latoo toveriaan ihan tuelta. Mikä lie vinksahdus sillä on päässä. Muutamaa juttua täytyy vielä kokeilla, mutta jos ne eivät toimi, niin sitten ei varsoja voi yksinkertaisesti samassa karsinassa, edes isossa sellaisessa, pitää. Pihalla ovat kutakuinkin sopuisasti, mutta Tatanka kyllä määrää sekä suunnan että tahdin.

Illalla paineltiin vielä tekemään iltatallia. Kaikki oli valmiina, joten homma oli tavanomaisen nopea. Hopo ja Urho olivat kuivia ja lämpöisiä. Täytyykin ottaa Hopon ns. juhlafleece taas käyttöön kuivatushommiin. Koska kuivatushuone on vielä perustekijöissään tuotiin perinteiseen tapaan loimet kotiin kuivumaan. En erityisemmin pidä siitä, mutta jos joku on nyt, niin se, että tallilla ei pulata turpeen kanssa. Hevoset ja varusteet ovat puhtaita eivätkö mustan mönjän ja pölyn peitossa. Kengissäkään tänne ei kulkeudu sitä ällöttävää ja haisevaa mustaa multaa.