Tallilla todettiin, että Hopo oli tehnyt klasarit. Iso heinäverko oli laskeutunut kriittisen pisteen alapuolelle, joten paappa oli taas kauhomalla saanut itsensä jumiin. Ja kuten asiaan kuuluu, niin kylmän viileästi vetänyt itsensä irti perinteiseen tapaan, että kenkä oli siististi säkin alla. Niin aina, niin aina. Olisi pitänyt kiristää säkin kiinnikeköysiä jo aiemmin. Kiristin ne nyt. Muuten normaali meno. Urho ja Hemppa ovat paksuja. Heinämäärää pitää vähentää. Sitä tulee annettua aina vaan liikaa.

Kari sai tallimestarilta palautetta, kun ei ollut riittävän hyvin harjannut ja hinkannut hevostaan edellisenä iltana kuivaksi lenkin jälkeen. Tätä tyypillistä touhua: kovaa ajoa ja huonoa hoitoa. Harjasin hinkutin pojat oikein huolella läpi. Karva alkaa irrota.

Keväinen keli ja mullakin vähän parempi olo. Puolen päivän kieppeillä ajelin tammalaan. Sella hirnahti tervehdykset ja vietinkin sen kanssa hyvän tovin aikaa. Harjailin ja hinkutin ja siivoilin vielä hetken sen tarhaa. Alkaisi olla aika viedä se omaan kotiin. Kunhan Kari on seuraavan ulkomaankeikkansa hoitanut, niin tammamamma muuttaa. Olen miettinyt, että alkuunsa laitetaan Hopo ja Sella taas yhteen, niin ehkä säästytään suurelta draamalta.

Kun Sellan kanssa oli hommat hoidossa, niin siirryin vintiöiden luokse. Ne ovat kyllä kasvaneet julmetusti. Pamela on huomattavasti rotevampi ja korkeampi. Sen karva on kauniin kiiltävä ja musta. Tatanka puolestaan on täynnä pyörteitä ja sen karvat sojottaa mihin suuntaan sattuu. Oikea etunen on alkanut muuttua harmahtavaksi. Taas se reppana jähmettyi paikalleen ja lopetti jopa heinien nakertamisen, kun tarjolla oli harjausta.

Kun tammalakäynti oli tehty, olikin jo ihan poikki. Kari lähti heittämään Urhon kanssa reipasta iltalenkkiä ja teki tallihommat vielä päälle. Ei mitään ihmeellistä sillä rintamalla. Matkaratsastusrintamalla on myös hiljaista. Ihmiset kai treenailevat vähin ääniin ja odottelevat, että kilpailukalenteri täydentyisi. Jos joku harrastusinnon tappaa, niin kilpailujen puuttuminen.

Aurinko taisi vähän pilkistellä ja tuoda mukanaan lupauksen keväästä. Perussettiä hevosten kera.

Ei mainittavaa. Mä virun saikulla ja sen myötä meno on aika alavireistä.

Ystävänpäivä, joka ei meillä eroa suuremmin tavallisesta päivästä. Kari lähti tammalaan ja teki Sellan kanssa hyvän lenkin. Muutama piruetti ja vauhtia olisi ollut enemmän kuin pyydettiin, joten pientä neuvottelua siitä. Kotona äijä päivitteli, että Sella on vaan niin ketterä, että hän ei ole toista vastaavaa hevosta ratsastanut. Kun tamma pyörähtää akselinsa ympäri, niin sitä ei oikein edes ehdi tajuta, kun on nokka jo väärään suuntaan. myös sivusuuntaiset liikkeet ovat käsittämättömän nopeita.  Pohdittiin yhdessä, että Karin ketteryys ja liimautuminen satulaan pohjautuu vahvasti Sellan antamaan oppeihin.

Myöhäisen lounaan jälkeen lähdettiin omalle tallille.  Pistettiin hevoset tallille ja lähdettiin pellolle vetämään intervalleja. Urho kiisi nuolen lailla raskaasta lumesta huolimatta ja me Hopon kanssa tömisteltiin omaan tahtiimme.  Sain tehdä taas aika paljon töitä, että paappa ei singonnut ohitustilanteissa Urhon perään. Hyvä treeni siinä mielessä. Puolitoista tuntia vedettiin ja lopussa tehtiin hyvät loppuverkat rinnatusten Hopon irvistellessä Urholle tuttuun tyyliin.  Noh, kun hyppäsin alas, niin tulikin taas huimauskohtaus, joten se siitä ilosta. Laiteltiin hevoset uinumaan ja kiiruhdettiin kotiin, että pääsin lepäämään.

Aamulla porhallettiin aamutalliin. Mun kunto on sellainen, että juuri ja juuri jaksa yhden karsinan siivota. Onneksi siivottavaa ei ole paljoa ja tarjolla on muutakin puuhaa. Kehitin yhden uuden jakelupisteen päiväheinille ja muutenkin vietettiin tarhoilla aikaa.  Aamupuuhailujen jälkeen pääsin kotiin lepäämään ja Kari lähti tammalaan.  Sellä pääsi taluttelulenkille ja Tatanka esitteli pallotemppujaan Pamelan kanssa.  Sella on oma säpäkkä itsensä. Maidontuotanto on hiipumaan päin ja höyryntuotanto on lisääntymään päin. Vielä kun ”raskauskilot” saadaan pois, niin se on kuin vanha itsensä.

Iltapäivällä ajeltiin taas omalle tallille. Hopon kanssa mentiin tunniksi pellolle ja Urho lähti reippaammalle lenkille maastoon. Tekivät pitkät loppukäynnit, jotka Kari teki itsekin kävellen. Se on nyt nouseva trendi. Aika lailla samoihin aikoihin oltiin takaisin tallissa. Otin loimia ja muuta sälää kotiin pestäväksi ja tehtiin iltahommelit ja jätettiin pojat heiniään nakertamaan.

UAE:n kisat oli saatettu loppuun ja taas ei voinut muuta kuin ihmetellä sitä, että hevoset vetelevät 160 km noin 26km/h keskinopeudella ja palautumisajat lenkkien jälkeen ovat alle kahta minuuttia.  Tuo juttu ei ole koskaan oikein mennyt mun jakeluun.  Eikä myöskään se, että palautumisaikaa maakohtaisissa ehdoissa nyt kiristetään. Mun mielestä se motivoi keksimään keinoja, joilla palautumista voitaisiin mahdollisesti nopeuttaa ja nopeuttaa vaikka vähän kyseenalaisin keinoin. Mutta nuo nyt ovat kysymyksiä, joita meikäläisen ei tarvitse onneksi pohtia sen enempää. Liveseuranta ei toiminut kehuttavasti, joten päivän mittaan pääsi seurailemaan ainoastaan kärjen etenemistä ja se ei tarjonnut kovinkaan suurta jännitystä tai herättänyt intohimoja mihinkään suuntaan.

Hienoista lumisadetta ja lämpötila nollan tuntumassa. Tallilla normimeininki. Mulla on ollut vähän niskan ja pään kanssa häikkää, joten olin tosi, tosi iloinen, kun pääsin Hopon kanssa kaikessa rauhassa pellolle lampsimaan. Ei kiirettä, ei mitään suorittamista tai stressiä. Pimeässä vaan rauhallista menoa. Selkärankakin kiitti liikkeestä, jonka Hopon pitkä askel edelleen tarjoaa. Vähän ravattiin ja vähän laukattiin ja kyllä se vaan hienolta tuntuu, kun iso hevonen nousee liitoon. Se voima ja sulavuus, joka jokaisella hevosella on, on huumaava. Hauskaa oli jo oloni oli jotenkin kevyempi ja parempi kuin pitkään aikaan. Lopuksi laiteltiin hevoset yöpuulle ja poistuttiin kotia kohti. Emiraateista oli tullut tieto, että Solo ei starttaa President cupissa. Harmillinen homma, mutta ratsastaja on nuori ja uusia kutsuja satelee, joten maailma ei varmasti tähän kaadu. FEI ja EEF näytti päässeen johonkin yhteisymmärrykseen jatkosta. Maakohtaisia sääntöjä tiukennetaan ja hevosten hyvinvointiin kiinnitetään enemmän huomiota. Jokaisella on  varmasti omat epäilynsä, mutta jos FEI ei ole toiminnassa mukana, niin aina vaan villimmäksi meno äityisi. Hyvä siis näin.

Kertakaikkisen tympeää säätä. Vettä on saattanut sataa joka päivä aamusta iltaan siten, että pihat ja pellot ovat muuttuneet lammiksi ja joet tulvivat. Mihinkään jäälle ei ole asiaa ja viimeisetkin lumihippuset ovat kadonneet. Jäljellä on satunnaisia jäätiköitä, joita ei niitäkään meidän korkeudella enää nimeksikään. Sen verta kuitenkin, että tallin piha on kuin luistelurata.

Varsat saivat piikkiä ja nyt vaan edelleen odotellaan passeja. Niiden tuleminen on kestänyt jo merkittävän pitkään. Pentusilla on riemukas mahdollisuus pelata norsupalloa päivät pääksytysten. Vauhtia riittää edelleen ja kaikkien suureksi iloksi ja yllätykseksi loimet pysyvät päällä repimättä. Lapsoset eivät keleistä valita. Nehän eivät poloiset ole tottuneet parempaan.

Pojatkin pärjäävät kyllä, mutta meitä ihmisiä harmittaa veden kerääntyminen. Varsinkin pari kaatoa on tarhoissa totaalisen väärään suuntaan. Vankasti alkaa näyttää siltä, että kesällä kärrätään soraa. Kelit ovat niin lämpimät, että ollaan jopa jouduttu miettimään, pitääkö tallin takaovi jättää raolleen. Tuuletusräppänät ovat kovassa käytössä ja talli pysyy lämpimänä ilman lisäpanostusta.

Aamu valkeni harmaana ja tihkusateisena, vaikka ennusteen mukaan sateen olisi pitänyt lakata jo ennen viittä. Noh, se lakkasi ennen kahdeksaa. Hevoset mutustivat aamupalansa ja painelivat pihalle. Urholla oli jaloissa vähän turvotusta. Tehtiin iltaa ajatellen kaikki valmiiksi ja kiirehdittiin kotiin.

Kari lähti taas käymään tammalassa ja vuoli samalla Sellan kaviot. nyt on taas hyvä kopsutella eteenpäin. Pikkuvintiön kaviohuolto alkaa myös olla ajankohtainen. Kovasti silläkin kaviot kasvavat.

Seuraavaksi oli taas kiire poikien luokse. Kutsu oli käynyt myös Takametsän laskiasriehaan, mutta sinne ei nyt ennätetty. Isot pojat kisailivat tarhassa, kun Urho lähti iltalenkille. Turvotus oli taas päivän aikana häipynyt. Otin Hopon ja Hempan sisälle ja samaan aikaan Kari oli jo palauttanut Urhon tarhaan. Läväytin oven sen nenän edestä kiinni. Vähän se oli hölmistyneen näköinen, kun hetkeä myöhemmin avasin oven anteeksi pyydellen ja päästin sen omaan karsinaansa.

Tehtiin loppuhommelit ja poistuttiin paikalta. Niin se vierähti taas yksi viikonloppu. Alkavalle viikolle luvataan reilusi vesisateita. Tämä päivä vei jo kaikki lumet, vain sumua on ollut tarjolla. Jos viikon verran ollaan 3-5 astetta plussalla, niin täällä alkaa kevät ennätyksellisen varhain.

President cupin hevoset ja ratsastajat alkavat olla kohteessa. Saa nähdä, päästäänkö kilpailu ratsastamaan ja millaisia tuliaisia sieltä on pohjoismaihin tuotavaksi. Suomalaisista mukana on Nea ja norjalaisista Susanne Neset. Ruotsistakin on tietääkseni yksi ratsukko mukana. Ainakin näiden edellä mainittujen etenemistä saamme jännittää ensi viikonloppuna.

Aamu sarasti vähän pilvisenä, mutta ennen kuin tallihommat oli tehty, punersi taivaanranta jo lupaavasti. Alkuperäinen suunnitelma oli nousta ratsaille jo aamusta, sillä iltapäiväksi oli lumisadetta luvassa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä Tiipiillä siirryttiin kammottavasta turpeesta ihanaan puruun. Mepa on tehnyt Fortumin kanssa diilin ja paska lähtee hyötykäyttöön. Arvostan. Vihdoinkin saatu järki tähän asiaan. Siirtymävaihe vaati sen, että Kari kiirehti ennen puolta päivää kärräämään kahdesta karsinasta turpeet pihalle ja purun tilalle. Kun homma oli tehty, niin veteli vähän talkookeittoa naamariinsa ja kävi sen voimalla Sellan kanssa lenkillä. Lähtö pihapiiristä ei tuota enää kellekään suuria tunteita. Maitoa kehittyy edelleen, vaikka Tatanka ei ole kohta viikkoon käynyt tissillä. Vähitellen aletaan olla valmiita seuraavaan siirtoon. Sellan siirtoon Ritasiin.

Tammakäynnin jälkeen lähdettiin uudelleen Ridasjärvelle. Sopivasti alkoi sataa. Pistettiin hevoset valmiiksi ja sovittiin, että saan n. 12 minsan etumatkan. Hopo oli aika reippaalla tuulella ja ehdittiinkin metsäpätkälle ennen kuin Urho ja Kari meidän saavuttivat. Hopo hörisi matalasti jo 5 minuuttia ennen kuin itse havaitsin perästä tulevan ratsukon.

Lumisade oli niin piikikästä, että silmiin sattui. Peltojen välissä vastatuuli tuntui varsin navakalta. Urho meni vetohevoseksi ja Hopo köpötteli vanavedessä. Sovittiin, että Urho kiertää peltolenkin kahdesti ja Hopo kerran. Irtautuminen aiheutti suureksi hämmästyksekseni ongelmia. Passagea mentiin ja jouduin oikein ottamaan pysähdyksiä ja peruutuksia ja toteamaan, että pitääkin taas mennä kentälle pyörimään. Niin se vaan menee, että kerran opittu ei pysy ikuisesti, jos asioita ei tasaisin väliajoin muistutella mieleen.

Kun päästiin peltoaukealle, niin yritin tihrustaa, missä valkoinen ratsukko etenee. Näkyvyys oli heikko. Lasit menee ihan sekaisin lumesta ja sateesta, joten linssit heittivät tummiksi. Sade sumensi ulkopinnan ja satuin vielä hönkimään sisäpinnat huuruun. Lopulta kuitenkin näin, missä viilettivät tuulen nopeudella. Vähän kurtistin kulmiani, sillä menivät mielestäni liian lujaa. Aloin huolestua, kun huomasin, että vastaan oli tulossa traktori säilärikuorman kanssa. Mietin mielessäni, että toivottavasti Kari oli ymmärtänyt, että vastaantulevaa liikennettäkin saattaa olla. Laskeskelin, että saattavat kohdata yhdessä 90 asteen mutkassa, joka ei ehkä olisi paras mahdollinen paikka traktorin ja laukkaavan hevosen kohtaamiselle.

Huoleni oli kuitenkin turha. Kari oli tiedostanut ekalla lenkillä tulevan kohtaamisen ja kun kuljetus tuli vastaan, niin väistivät metsän puolelle. Ei suuria tunteita tai vaikeuksia. Hetken päästä olivat taas jo meidän kannassa ja jatkettiin yhtä matkaa kohti kotia. Tuuli oli puhaltanut tiet paljaiksi ja mentiin aika maltillisesti. Urholla oli kiire kotiin, Hopolla ei. Tutkailtiin Urhon liikettä. Selkään se tuntui uuden kengityksen jälkeen hyvältä, silmään se näytti samalta köpötykseltä kuin yleensäkin. On se harmi juttu. Koskaan ei voi hevosen rakenteellista vikaa täysin pyyhkiä mielestään pois. Se tulee vaikuttamaan aina kaikkeen, mitä kaverin kanssa tehdään.

Tallilla hevoset pyyhittiin lämpimällä vedellä ja laitettiin vielä hetkeksi ulos nakertamaan heinää. Laiteltiin tallissa kaikki kuntoon ja hengähdettiin hetki. Hevoset tulivat tyytyväisinä sisään ja saivat sapuskansa. Lyötiin ovet säppiin ja ajeltiin vielä illan korvalla moikkaamaan tammoja. Tammalassa kaikki hyvin. Mua säälittää pieni tyyppi yksinään isossa karsinassa. Sella on oma itsensä, mutta mielikuvissani varsa on vähän alakuloinen. Harjasin ja hinkutin sitä ja tarjoilin nameja. Sella sai saman käsittelyn. Iloitsin valkoisesta, puhtaasta purusta.

Illalla kotona vedettiin jo päättynyt kisavuosi loppuun ja kirjasin pääkohdat tavoitteiden perään. Samalla lyötiin lukkoon alkanut kausi. Urhon kanssa on sama tilanne kuin tähänkin asti, että harvakseltaan kisataan. Sellaa vähitellen tuodaan takaisin, mutta tuskin sekään kisoja kummemmin tulee kiertämään. Pääpaino on ulkomailla. Kyllä nämä kotimaan kisat on nyt aika lailla nähty. Pitäisi tulla uusia kilpailukeskuksia ja uusia reittejä, jotta mielenkiinto riittäisi. Tähän ajatukseen edellinen kisakausi päätettiin ja mikään ei ole sen suhteen talvikuukausien aikana muuttunut. Tanjan kanssa juteltiin viikolla, että pitäisikö Ypäjällä järkätä porukalla kisat. Mielestäni pitäisi. Uusi komitea, joka lupasi suuria muutoksia voisi vaikka muuttaa sen asian, että kisat ovat aina samoissa paikoissa ja samoilla reiteillä. Kilpailutoiminnan kehittäminen näyttää olevan useamman ihmisen vastuulla, joten odotellaan merkittäviä muutoksia kisojen märässä ja laadussa.