Tämä viikko on pääasiassa työskennelty harjoitusravin parissa, satoi tai paistoi. Eikä siitä tunnu mitään tulevan. Hopo kyllä ravaa nätisti ja kääntyy minne toivotaan, mutta kumpikaan ratsastaja ei saa pidettyä takapuoltaan penkissä kiinni. On koitettu erilaisia tekniikoita olla rentoina, mutta toistaiseksi huonolla tuloksella. Ei muuta kuin harjoitusta ja vielä lisää harjoitusta. Toki vähän muutakin on tehty, mutta pääpaino harjoitusravissa. Hopo on ollut aika kivalla tuulella ja yhteistyöhakuinen.

Tallilla on ollut vipinää, kun Puisto-Bluesin vossikkahevoset ovat siellä asustelemassa bluesien ajan. Aika jötkäleitä ovat pojat. Kaksi kertaa Hopon levyisiä. Siinä olisi ratsastamista. Kilttejä ovat kuin mitkä nämä ruotsalaiset muskelihevoset.

Hopo haettiin taas kotiin tuoreen heinän ääreen. Samalla päätimme pestä sen. Letkun sihinä sitä vähän epäilytti, mutta antoi lopulta kastella itsensä letkulla ihan nätisti. Pestessä valui harmaata vettä, mutta kun loppuhuuhtelut oli tehty, niin hevonen näytti kerrassaan hienolta. Toki sen piti päästä heti piehtaroimaan, mutta kuivuttuaankin näytti hienolta ja käteen tuntui vielä hienommalta.

Leiri meni hyvin ja hevonen osallistui tunneille ihan mielellään. Vauhtia on liikaa ja koko ajan pitää pidätellä, mutta muuten menee ihan kivasti. Kovasti Rajakulman tytöt Hopoa ihastelivat, sellainen sydänten murskaaja se on. Hopo kulki kiltisti uralla ja teki toivotut asiat siinä missä muutkin. Vähän se kummeksui touhua, mutta varmaan jostain muistin sopukoista sille nousi jotain muistikuvia. Onhan se ollut tuntihevosena hetken aikaa. Koska kaikki meni hyvin, aiomme jatkaa tunneilla myös syksyllä.

Asfaltilla kulkeminen oli syönyt kenkiä odotettua nopeammin. Anssin kanssa oli sovittu 8 viikon väli, mutta tiistaina todettiin, että oikean takasen kenkä oli ihan loppuun kulunut. Kova soittelurumba päälle ja onneksi Fasun Alma tiesi neuvoa hyvän kengittäjän, joka lähtee liikkeelle lyhyelläkin varoitusajalla. Näin ollen saatiin Hopsulle uudet kengät alle jo keskiviikkona. Jatkossa täytyy kengitysvälinä pitää kuutta viikkoa.

Eilen Rajakulman Ratsutallilla alkoi senioreille suunnattu leiri. Aiemmin oli sovittu, että Kari osallistuu leirille Hopolla. Lauantaina ratsukko kävi testaamassa siirtymisetapin, sillä Tiipiistä on 5-6 kilometriä matkaa Rajakulmaan. Useammasta reittivaihtoehdosta oli löytynyt sopiva. Aikaa siirtymään meni n.45 minuuttia. Yllättävänä tapahtumana täytyy mainita, että joku viihteellä oleva kulkija oli aidan takaa kuulostellut ja kovaan ääneen ihmetellyt kuulevansa hevosen. Yllättäen kuulostelija oli rynnännyt aidan takaa esiin ja ottanut Hopon turvasta tukevan halisteluotteen. Siinä vähän hämmentyivät sekä ratsastaja, että hevonen. Hellyyspuuskan jälkeen pääsivät kaikki jatkamaan matkaansa.

Leiri alkaa päivittäin kello 15, joten Kyrölästä täytyy lähteä kahden kieppeillä. Ekana päivänä olikin kamala helle ja matkaan meni heti tunnin verran, kun reitin varrella oli muutenkin odotettua enemmän hässäkkää. Minä olin Rajakulmassa hyvissä ajoin ja tietenkin vähän huolestuneena, kun äijää ja ukkelia ei vaan näy. Ehtivät kuitenkin juuri ja juuri ja saatiin tunnit alkuun.

Yllättävän hyvin Hopo pyöri koulun hevosten seassa kentällä pari tuntia. Vauhtia sillä riitti, vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä. Ihan se ei kaikkeen keskittynyt ja välillä vähän hötkyili, niin kuin Karikin satulassa, mutta ennakko-odotuksiin nähden homma meni hienosti. Tokalla tunnilla vauhti jopa vähän tasaantui.

Tuntien jälkeen tallin nurkalla heinä maistui ja mamma antoi vähän namiakin. Sitten oli vielä edessä köpöttely takaisin kotitallille, suihku ja iltasapuskat. Kyllä sai poika liikuntaa. Turparemmi oli vähän hangannut, joten pitää ostaa pehmustin. Tiistain tunnit täytyy mennä varmaankin ilman turpista.

Kuopiosta haettiin laiduntolppia ja Hööksistä sähkönauhaa, joten Hopo pääsi kokeilemaan omassa pihassa lauduntamista. Vaikka nauhassa ei kulkenut vielä sähköäkään, niin Hopsulainen pysyi hyvin aitauksen sisäpuolella. Vähän epävarma se oli ja tarkkana jokaisesta rasahduksesta. Vilkasta liikehdintää aiheutti naapurin Juhan käyttelemä siimaleikkuri. Sen ääni tuntui olevan kamalinta, mitä hevonen on meidän aikana kuullut. Juttelemalla se kuitenkin rauhoittui.

Julia-hevostyttö harjasi Hopoa pitkään ja hartaasti ja lopulta karva kiilsi ja harjakset olivat ojennuksessa. Muutaman tunnin napostelun jälkeen Hopo pääsi takaisin kotitallin rauhaan.

Aamu alkoi jo rutiiniksi muodostuneella aamuratsastuksella. Hopo oli kiltti ja hyvällä tuulella kaikin puolin. Kuumuus sitä vähän häiritsi ja teimme aika kevyen treenin. Lähinnä pyöritin sitä taas pelkällä painolla ja treenailin kevyttä istuntaa ravissa. Väistöt eivät tänään ottaneet onnistuakseen. Usein ne menee huonosti, jos ensin on tehty paljon juttuja pelkällä painolla. En tiedä onkä näillä yhteyttä, vai onko pelkkää sattumaa.

Hopolle ei tarvitse enää antaa herkkuja niin paljon, vaan sille riittää taputus tai kehuva äänensävy. Se vaikuttaa muutenkin kiintyneen meihin ja tunnistaa äänemme ja askeleemme tallin käytävällä. Närppiminen on vähentynyt huomattavasti, se tietää koska saa namia, joten sitä ei tarvitse koko ajan ”kysellä”. Tarhasta haettaessa se antaa aina nätisti laittaa riimun päähän ja kulkee narussa kiltisti.

Valmistelut ovat alkaneet sujua hyvin. Se seisoo kohtalaisen kivasti paikallaan. Ennen ratsastusta se on vähän vielä innokas ja liikehtii sen vuoksi. Ratsastuksen jälkeen se onkin jo tyyni ja antaa ropata huolella. Pään harjaamista ja rapsuttamista se edelleen vähän aristaa, mutta joskus antaa otsatukan altakin kuoputtaa. Jostain syystä se on hyvin tarkka päästään. Luottamus kuitenkin lisääntyy koko ajan molemmilla osapuolilla. Halistelua ja suukottelua se on alkanut sietää paremmin.

Ratsastuksen jälkeen lähdimme hakemaan Ansakujan valinnasta tolppaa. Aioimme häikäilemättömästi kopioida Tiipiin mallia puomista, jossa hevonen laitetaan kuntoon. Meillä on tarkoituksena pitää Hopsua kesällä satunnaisesti kotona laiduntamassa ja maastolenkkien pitstop on ollut jo usein tässä omassa pihassa. Kun tolpat oli haettu, niin Kari antoi lapion laulaa ja moottorisahan soida. Turhia taukoilematta jokusen tunnin hillittömän uurastuksen tuloksena makuuhuoneen ikkunan alla on nyt Hopon oma parsi, vain kiinnitysrenkaat puuttuvat.

Koska mamma on kuumeessa tuli Hopsu taas kotiin. Se muisti jo reitin hyvin ja aiemmin vähän uhkaavat portinpylväät ja sillat eivät nyt uhanneet sitä ollenkaan. Omassa pihassa ruoho maistui tällä kertaa 1h 15 min (lisätään vähitellen). Dottiekin sai olla irti ja hyöriä ympärillä, Hopo ei siitäkään suuremmin ole häiriintynyt. Koira alkaa vaan ahmia ruohoa hevosen tapaan ja koittaa saada pollen kirmailemaan kanssansa. Kaikesta päätellen ne pärjäisivät ihan hyvin, jos Hopsu viettää kesän mittaan välillä päiviä omassa pihassa.

Aamusta Kari kurvasi talleille ja laittoi Hopon kuntoon pientä matkaratsastuslenkkiä varten. Aiemmin olimme kotiinpäin suuntautuvilla lenkeillä käyttäneet hieman hankalaa reittiä, jossa jouduimme ratsastamaan kaksisuuntaista autotietä olemattomilla pientareilla. Nyt löysimme uuden reitin hiekkateitä kotipihaan asti.

Kotona Hopo sai rouskutella tunnin verran tuoretta ruohoa ja vihdoinkin saimme pestä kaikessa rauhassa Hopsun häntäjouhet, joiden pesua olemme suunnitelleet ostopäivästä lähtien. Ei muuta kuin ämpäriin lämmintä vettä ja pesuainetta ja dippaamaan. Lopputuloksena putipuhdas ja helpostiharjattava (kiitos silikonitipat by Sebastian) häntä, sekä pikimusta pesuvesi. Hopo ei ollut toimituksesta moksiskaan.

Puunauksen ja puputtamisen jälkeen Kari näytteli hevosmiestaitojaan ratsastamalla ensimmäistä kertaa ilman satulaa. Katsojan silmään ei vauhti päätä huimannut ja kokeilu jäi hyvin lyhytkestoiseksi. Ennen seuraavaa kokeilua täytynee tasapainoa kehittää…

Hopo on taas mamman pikku enkelipoika. Teemme aamusta treenit pelkillä painoavuilla. Menee aivan mielettömän hyvin: voltit ja ympyrät ja mitä moninaisemmat kiemuraurat. On se herkkä poika.

Alkuverkka tehtiin tallin ympäristössä maastossa ja pienen matkaa kuljettiin radan vierustaa. Tietenkin tuli juna…. ja takaa. Pientä teputusta, puhinaa ja mulkoilua, mutta rauhallisesti selvittiin tilanteesta. Juniin on hyvä tottua, sillä laitumetkin ovat aika lähellä rataa.

Hopo on ollut vähän hermostunut viimeisen viikon ajan silloin, kun ympärillä on paljon vierasta väkeä, vieraita hevosia tai muuten vaan hässäkkää. Takajalka huiskii liian herkästi. Olemme päättääneet käydä talleilla sellaisiin aikoihin, kun siellä on suhteellisen rauhallista. Kuten jo moneen kertaan on todettu, niin aamulla Hopo on kiltti, hässäkkää on silloin vähän ja kentällä saa olla yksin. Vähitellen edetään ja yhteinen sävel löytyy.