{"id":3816,"date":"2016-11-13T08:18:02","date_gmt":"2016-11-13T06:18:02","guid":{"rendered":"http:\/\/www.suonpaa.net\/?p=3816"},"modified":"2016-11-21T22:33:42","modified_gmt":"2016-11-21T20:33:42","slug":"13-11-2016","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.suonpaa.net\/?p=3816","title":{"rendered":"13.11.2016"},"content":{"rendered":"

\"\"Nukuin kotona pari erillist\u00e4 tunnin p\u00e4tk\u00e4\u00e4. Levottomasti. Viidelt\u00e4 olin taas tallilla. Hopo ei ollut en\u00e4 pyrkinyt makuulle, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut kunnossa. Se seisoi karsinan kulmassa peppu sein\u00e4\u00e4 vastan ja kuopaisi silloion t\u00e4ll\u00f6in satunnaisesti maata. P\u00e4ivyst\u00e4v\u00e4 oli soitettu aamuk\u00e4ynnille ja Kari p\u00e4\u00e4si hetkeksi nukkumaan. Puoli seitsem\u00e4n aikaan p\u00e4ivyst\u00e4j\u00e4 ajeli pihalle. Tunnelma ei ollut kovin hyv\u00e4. Kuitenkin ell oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 tilanne oli nytk\u00e4ht\u00e4nyt aavistuksen parempaan suuntaan. H\u00e4n oli jopa himpun verran toiveikas. Rutiinitutkimukset ja jatkettaisiin samalla metodilla: taluttelu ja lepoa ja juoda pit\u00e4isi sek\u00e4 v\u00e4hitellen ehk\u00e4 my\u00f6s suod\u00e4 jotain pient\u00e4. Hopo letkutettiin, pidettiin puolen tunnin tauko ja letkutettiin uudelleen. Ilman huulipuruistimia tai rauhoituksia, niin kuin aina on ollut tapana tehd\u00e4. Suolessa oli reippaasti normaaliksi luokiteltavaa ulostetta.\u00a0 Pieni huojennuksen aalto pyyhk\u00e4isi l\u00e4vitseni ja Kari oli silmin n\u00e4hden helpottunut ja alkoikin suunnitella l\u00e4ht\u00f6\u00e4 Saksaan.<\/p>\n

Laiteltiin hevoset pihalle. Muut kolme kiirehtiv\u00e4t heinille ja Hopo hakeutui pihaton h\u00e4m\u00e4riin.\u00a0 Kari nukkui ja min\u00e4 seurailin tilannetta. En ollut oikein mileiss\u00e4ni. Selv\u00e4sti kivut olivat palanneet. Her\u00e4tin Karin, annoimme sill\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rin j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n kipupiikin, joka my\u00f6hemmin osoittautui opiaatiksi. Sen turvin l\u00e4hdin viem\u00e4\u00e4n Karia kotiin, jotta p\u00e4\u00e4see reissuunsa ja Caro j\u00e4i pit\u00e4m\u00e4\u00e4n Hopoa silm\u00e4ll\u00e4. Yritin viel\u00e4 neuvotella, ett\u00e4 Kari siirt\u00e4isi lentoaan seuraavaan aamuun, mutta se ei ilmeisesti ollut mahdollista. Mulla oli huonoja tuntemuksia, mutta niit\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n tyyppisiss\u00e4 tilanteissa aika usein, joten toimimme niin kuin toimimme.<\/p>\n

Olin puolen p\u00e4iv\u00e4n aikaan takaisin tallilla. Caron mielest\u00e4 Hopo oli h\u00e4nelle vihainen, mutta itse tulkitsin kuopimisen kipuiluksi. Ajattelin, ett\u00e4 l\u00e4hdemme kuitenkin pellolle hetkeksi py\u00f6rim\u00e4\u00e4n, jos sen olo paranisi. Kyynelten siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 laitoin hevosen valmiiksi. Kun p\u00e4\u00e4sin selk\u00e4\u00e4n, niin oma oloni aavistuksen keveni. Hopo tuntui taas niin vahvalta ja menev\u00e4lt\u00e4. Askel oli vet\u00e4v\u00e4. Ensimm\u00e4iseen risteykseen se paskoi pienet, ihan normaalit, paskat. K\u00e4pp\u00e4iltiin pellolla ja otettiin muutaman ravip\u00e4tk\u00e4tkin. Pid\u00e4tteet eiv\u00e4t meinanneet menn\u00e4 ja siirtymisen meniv\u00e4t aina v\u00e4h\u00e4n pitkiksi. Kiittelin hevosta, halistelin sit\u00e4 ja itkin.<\/p>\n

Kun lenkki oli tehty, niin oleiltiin hetki tallissa. Satukin saapui t\u00f6ist\u00e4\u00e4n paikalle. Olimme molemmat huolissamme. Soitin p\u00e4ivyst\u00e4j\u00e4lle ja kerroin, ett\u00e4 hevosella on taas kipuja. P\u00e4ivyst\u00e4j\u00e4 totesi, ett\u00e4 uutiset eiv\u00e4t olleet ollenkaan sellaisia, joita h\u00e4n olisi halunnut kuulla. Tiesimme kaikki sen sanomattakin. Soitin my\u00f6s Karille, ett\u00e4 ny tuntemukseni ovat todella huonot. Kari oli juuri nousemassa koneeseen. Ainut mit\u00e4 h\u00e4n pystyi t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa sanomaan oli, ett\u00e4 h\u00e4n tukee minua kaikissa p\u00e4\u00e4t\u00f6kiss\u00e4, mit\u00e4 ikin\u00e4 teenk\u00e4\u00e4n. H\u00e4n kuitenkin oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n normaalit tutkimukset ja p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n asia vasta sitten.<\/p>\n

Odottavan aika oli tuskaisen pitk\u00e4. Annoin Hopon olla aika lailla rauhassa. Se oli pihatossa varustehuoneen takana, joten sit\u00e4 pystyi hyvin tarkkailemaan. K\u00e4vin v\u00e4lill\u00e4 sit\u00e4 silittelem\u00e4ss\u00e4 ja muutaman kerran k\u00e4ytiin k\u00e4velyll\u00e4kin. Se pissasi pienet pissat ja kakkaili pienet paskat. Suolisto\u00e4\u00e4net kuuluivat, muta olin jo ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 suoliston etup\u00e4\u00e4 ei ole yhteydess\u00e4 suoliston takap\u00e4\u00e4n kanssa. Letkutettu nestei ei ilmeisestik\u00e4\u00e4n imeytynyt elimist\u00f6\u00f6n, kuten ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n suun kautta annettu l\u00e4\u00e4kitys. Vain piikitetty l\u00e4\u00e4ke toimi.<\/p>\n

Puoli viiden aikaan ell saapui. Paljon ei tarvinnut tutkia. Talvikki oli tosi pahoillaan. En meinannut pysy\u00e4 jaloillani. Yritin soittaa Karille, mutta h\u00e4n oli lennolla. Kapsahdin Hopon kaulaan ja itkun surkeana. Ell l\u00e4hti valmistautumaan omaan osaansa ja min\u00e4 yritn koota itse\u00e4ni kohti seuraavaa vaihetta. Olin jo katsonut paikan. Hopo viet\u00e4isiin lantalan viereen siten, ett\u00e4 loppu lauma voisi olla l\u00e4sn\u00e4 ja se n\u00e4kisi ne.<\/p>\n

Ell antoi rauhoittavan piikin ja neuvoi, ett\u00e4 kannattaa l\u00e4hte\u00e4 aika nopeasti kohti m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4, sill\u00e4 rauhoite vaikuttaa varsin nopeasti. Hopo tuli reippaana ulos raittiiseen ilmaan, pime\u00e4v\u00e4\u00e4n iltaan. Muu lauma oli langan takana seuraamassa tilannetta. Silitin Hopo taukoamatta ja juttelin sillen tavanomaisia juttujani. V\u00e4hitellen sen p\u00e4\u00e4 alkoi nuokkua ja olomuoto muuttui raukeaksi. Ell pyysi minua v\u00e4h\u00e4n siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4tt\u00e4ni, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4si tekem\u00e4\u00e4n omia juttujaan.\u00a0 Samalla h\u00e4n kertoi, ett\u00e4 kun hevonen alkaa kaatua, niin mun pit\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n v\u00e4isty\u00e4 ja ett\u00e4 h\u00e4n ilmoittaa kyll\u00e4 ajoissa. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 Hopo alkoikin aavistuksen huojua ja se ik\u00e4\u00e4n kuin asettui makuulle.\u00a0 Itkin mielett\u00f6m\u00e4sti, Talvikki rauhoitteli hevosta, k\u00e4ytti hellittelynimi\u00e4 ja rauhoitti samalla my\u00f6s mua. Lis\u00e4ksi h\u00e4n kertoi aika tarkkaan, mit\u00e4 milloin tapahtuu. Silitin Hopon p\u00e4\u00e4t\u00e4, joka oli syliss\u00e4ni. Kuiskailin sille ja pyysiin viem\u00e4\u00e4n Dottielle terveisi\u00e4. Hopo huokaisi muutaman kerran syv\u00e4\u00e4. Myrkyn m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 lis\u00e4ttiin v\u00e4hitellen, vahva syd\u00e4in l\u00f6i huomattavan pitk\u00e4\u00e4n. Lopulta ell ilmoitti, ett\u00e4 Hopo on mennyt. Satu ja h\u00e4n poistuivat paikalta ja istuin viel\u00e4 hyv\u00e4n toven maassa rakkaan karvaisen yst\u00e4v\u00e4ni vieress\u00e4 sen turkkia silitellen ja sit\u00e4 halaillen. Taivaalla tuikkivat t\u00e4hdet ja kuumotti superkuu. Sella oli vieress\u00e4 hievahtamatta loppuun asti.<\/p>\n

Jonkin ajan kuluttua palasin talliin ja yritin alkaa hoitaa tarvittavia asioita. Kari soitti ja sain sanottua, ett\u00e4 Hopo on l\u00e4htenyt. Koko tilanne oli jotenkin ep\u00e4todellinen. Hortoilin tallin ja Hopon v\u00e4lill\u00e4. Kari ilmoitti, ett\u00e4 haluaa keng\u00e4t. Caro tuli paikalle, m\u00e4 itkin, siirtelin jotain tavaroita paikasta toiseen. En oikein muista mist\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Koko homma oli jonkun usvan ym\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4. K\u00e4vin taas kykkim\u00e4ss\u00e4 Hopon vierll\u00e4 ja halusin saada sen silm\u00e4n sulkeutumaan. Se oli tosi pitk\u00e4\u00e4n l\u00e4mmin. Ell sanoi, ett\u00e4 itku auttaa, totesin, ett\u00e4 ei auta, pahentaa vaan. Ell teki l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n, kiittelin h\u00e4nt\u00e4. Oikeasti h\u00e4n hoiteli sek\u00e4 minut ett\u00e4 Hopon parhaalla mahdollisella tavalla. Toivoimme kumpikin, ett\u00e4 seuraavan kerran tapaame iloisemmissa merkeiss\u00e4.\u00a0 Kari sai yhteyden Lemmikkilehtoon. Toivon, ett\u00e4 kuljetus olisi j\u00e4rjestynyt heti. Ensin lupasivatkin niin, mutta sitten peruivat sen. Satu haki jostain pressun. Peittelimme rakkaan karvaturrini hell\u00e4sti. En halunnut, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n paino osuu sen jalkoihin tai turpaan. Itkin viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n peitellyn hahmon \u00e4\u00e4rell\u00e4. Satu l\u00e4hti. Olin vihdoinkin yksin\u00e4ni.<\/p>\n

Otin loput kolme sis\u00e4lle. Niille asiat olivat selvill\u00e4. Kukaan ei sanallakaan kysellyt, ett\u00e4 miss\u00e4s meid\u00e4n johtaja on. Tulivat rauhassa sis\u00e4\u00e4n ja alkoivat sy\u00f6d\u00e4. Niin yksinkertaista se el\u00e4m\u00e4 on. Sy\u00f6mist\u00e4, nukkumista ja ulkoilua. K\u00e4vin harjaamassa ja halimassa kolmikon l\u00e4pi, mutta se ei nyt jotenkin kuitenkaan auttanut. Hopo on Hopo ja tulee aina olemaan el\u00e4m\u00e4ni ykk\u00f6shevonen. Sytytin lyhtyyn kynttil\u00e4n ja istuin tallituvassa toivottomana itkien. En olisi mill\u00e4\u00e4n halunnut l\u00e4hte\u00e4 pois. Edellisen y\u00f6n univaje teki olotilan sumeaksi ja monen tunnin itkeminen sai p\u00e4\u00e4n humisemaan. Jotenkin onnistuin sokkailemaan pitk\u00e4t p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tihkusateessa kotiin, jossa olo ei suuremmin helpottunut. Y\u00f6 meni itkiess\u00e4. Aivan kammottavaa, kertakaikkisen kammottavaa. Tuntui, ett\u00e4 koko maailma pys\u00e4htyi. Superhevosemme l\u00e4hti superkuun siltaa pitkin harja hulmuten. Olin niin yksin maailmassa, ett\u00e4 niin yksin ei voi edes olla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Nukuin kotona pari erillist\u00e4 tunnin p\u00e4tk\u00e4\u00e4. Levottomasti. Viidelt\u00e4 olin taas tallilla. Hopo ei ollut en\u00e4 pyrkinyt makuulle, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut kunnossa. Se seisoi karsinan kulmassa peppu sein\u00e4\u00e4 vastan ja kuopaisi silloion t\u00e4ll\u00f6in satunnaisesti maata. P\u00e4ivyst\u00e4v\u00e4 oli soitettu aamuk\u00e4ynnille ja Kari p\u00e4\u00e4si hetkeksi nukkumaan. Puoli seitsem\u00e4n aikaan p\u00e4ivyst\u00e4j\u00e4 ajeli pihalle. Tunnelma ei ollut kovin hyv\u00e4. […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-3816","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-paivakirja2016"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3816","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3816"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3816\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3828,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3816\/revisions\/3828"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3816"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3816"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3816"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}