Ensin ajattelin, ett\u00e4 teen t\u00e4st\u00e4 viheli\u00e4isest\u00e4 viikonlopusta eritt\u00e4in niukat muistiinpanot. Mietiskelin, ett\u00e4 tulen el\u00e4m\u00e4ni loppuun asti muistamaan jokaisen minuutin ja tunnin muutenkin. Lis\u00e4ksi ajattelin, ett\u00e4 jos jotain unohdan, niin antaa sen vaan unohtua. Unohdus saattaisi antaa helpotuksen ja jos\u00a0 jotain, niin helpostusta kaipaisin juuri nyt, kun t\u00e4t\u00e4 olen aikeissa kirjoittaa. Viikon pohtimisen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4dyin kuitenkin siihen, ett\u00e4 ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkin surun ja tuskan kirjoittaminen saattaa aavistuksen vied\u00e4 eheytymisen prosessia eteenp\u00e4in. Tied\u00e4n jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa, ett\u00e4 ennen kuin tarina on lopussa on monta kyynelt\u00e4 vier\u00e4ht\u00e4nyt ja monta nen\u00e4liinaa niistetty m\u00e4r\u00e4ksi.<\/p>\n
Caro laittoi hevoset aamulla ulos. Jokainen s\u00f6i innolla annetun kourallisen kauraa ja Hopo joi 15 litraa melassivett\u00e4, niin kuin aina. Ei mit\u00e4\u00e4n normaalista poikkeavaa. My\u00f6emmin Caro arvioi, ett\u00e4 astekolla 1-10 oli Hopon k\u00e4yt\u00f6s 9.\u00a0 V\u00e4h\u00e4n se j\u00e4i k\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle tuumimaan maailman menoa, mutta sit\u00e4h\u00e4n ne varsan kanssa tekev\u00e4t useinkin.<\/p>\n
Kymmenelt\u00e4 me ajettiin pihaan. Laskin kolmeen – yksi puuttui. Kurkkasin tallin nurkan takaa ja pam – Hopo makasi maassa. Tieto iski kuin salama. Kari ehti todeta, ett\u00e4 ehk\u00e4 se vaan lep\u00e4\u00e4…. Ei lep\u00e4\u00e4, totesin ja sinkosin talliin hakemaan riimua ja narua.\u00a0 Meill\u00e4 piti olla meno Haudankoskelle nostamaan laituria ja viett\u00e4m\u00e4\u00e4n Is\u00e4np\u00e4v\u00e4\u00e4. Kari alkoi soittaa sinne ja min\u00e4 l\u00e4hdin taluttelemaan hevosta pellolle.<\/p>\n
Suolisto\u00e4\u00e4net kuuluivat vaimeina, mutta kuuluivat. Se k\u00e4veli ihan mielell\u00e4\u00e4n ja otettiin ympyr\u00e4ll\u00e4 siirtymisi\u00e4. Paskoi, mutta heti kun toiminta loppui, niin kuopi maata ja pyrki makuulle. Annettiin sen muutaman kerran menn\u00e4kin maate ja maltillisesti piehtaroida. Tunnin verran touhuiltiin. Kipari oli v\u00e4hiss\u00e4, joten jouduin turvautumanaa Finadyneen. Sen ei voinut sanoa suuremmin vaikuttavan.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4tettiin, ett\u00e4 Kari alkaa hoitaa Kaisalta Metacamia ja m\u00e4 l\u00e4hden satulan kanssa k\u00e4yntilenkille. Kierrettiin pellot. Ei mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4. Hopo liikkui reippaasti. H\u00f6lk\u00e4ttiin muutama p\u00e4tk\u00e4 se tuntui ihan omalta itselt\u00e4\u00e4n. Paskoi muutaman kasan, ihan normaalisti ja koostumus oli normaalia. Oma tunnekarusellini py\u00f6ri kovilla kierroksilla. Toisaalta olin toiveikas ja ajattelin, ett\u00e4 meill\u00e4 on niin paljon kokemusta, ett\u00e4 saamme tilanteen laukeamaan. Toisaalta tiesin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 saattaa olla viimeinen kerta. Kaasusta oli kyse, se oli tiedossa my\u00f6s.<\/p>\n
Lenkin j\u00e4lkeen Hopo pissasi, niin kuin tapoihin kuuluu. Pissa oli aavistuksen tummaa ja sit\u00e4 tuli melko v\u00e4h\u00e4n. Suolisto\u00e4\u00e4net kuuluivat, mutta piukkoina. Yleisilmeelt\u00e4\u00e4n hevonen oli ihan ok.\u00a0 P\u00e4\u00e4stin sen tarhaan. Se meni katokseen k\u00f6k\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Annoin sen olla siell\u00e4 tunnin verran, mutta sitten aloin taas h\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n liikkeelle. Se liikkui hetken ja hakeutui makuulle. Annoin sen maata, kun ei l\u00e4htenyt piehtaroimaan.\u00a0 Muu lauma oli sen ymp\u00e4rill\u00e4. Sella painoi kaulansa sen kaulan yli. Tatanka nuuhkutti johtajan kavion k\u00e4rjest\u00e4 korvan k\u00e4rkeen ja nuoli sit\u00e4. Urho t\u00f6kki Hopoa yl\u00f6s, nyki loimesta ja\u00a0 kuopi jopa kevyest\u00e4 per\u00e4p\u00e4\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 alahan nousta. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa oma itsehillint\u00e4ni oli menetetty. Itkin lohduttomasti ja toivottamana ja uskoni onnelliseen loppuun oli en\u00e4\u00e4 eritt\u00e4in, erit\u00e4in hentoinen.<\/p>\n
Annettiin kipari, joka ei ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 antanut juuri mit\u00e4\u00e4n vastinetta. Taluteltiin kent\u00e4ll\u00e4 ja v\u00e4lill\u00e4 huilailtiin. Satu tuli k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ja haki pizzaa. Kari s\u00f6i, m\u00e4 n\u00e4rpin pienen palasen. P\u00e4ivyst\u00e4v\u00e4 tuli ja oli huolissaan. Antoi v\u00e4h\u00e4n tujumpaa kiparia ja j\u00e4tti meille j\u00e4\u00e4kaappiin yhden satsin. Kuten arvelimmekin tilanne oli sama kuin vuosi sitten. Suoli oli v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 asennossa. Y\u00f6 n\u00e4ytt\u00e4isi paljon, mutta ell ei ollut kovinkaan toveikas. Toisessa tilanteessa olisin tyk\u00e4stynyt t\u00e4h\u00e4n H\u00e4meenlinnasta asti tulleeseen p\u00e4ivyst\u00e4v\u00e4\u00e4n kovastikin. Ei pit\u00e4nyt Hopoa mitenk\u00e4\u00e4n haastavana ja oli selv\u00e4sti kohdannut v\u00e4h\u00e4n kovemmankin sarjan hevosia. Mukavan rempse\u00e4 ihminen ja ymm\u00e4rsi hyvin sen, ett\u00e4 m\u00e4 luikin\u00a0 varjoissa. Kari sen sijaan ei taas tuntunut ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n. Mulle on tosi vaikeita noi hoitotilanteet ja itken niiss\u00e4 helposti. Varsinkin kun olen huolesta suunniltani, niin on vaikea olla itkem\u00e4tt\u00e4. Ja kun alan porata, niin musta ei sitten ole kamalasti en\u00e4\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n muuhun.<\/p>\n
Hevonen tutkittiin l\u00e4\u00e4kittiin ja letkutettiin. Ell l\u00e4hti kohti seuraavaa paikkaa. T\u00e4n\u00e4\u00e4n olimme h\u00e4nen kuudes \u00e4hkytapauksensa ja kaikki vaikuttivat huonoilta. Ei ole helppo h\u00e4nenk\u00e4\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4. Seurallisella ihmisell\u00e4 oli kuitenkin hetki aikaa istua taukotuvassa ja vaihtaa ajatuksia. N\u00e4ist\u00e4 hetkist\u00e4 olen n\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen ajateltuna eritt\u00e4in kiitollinen.<\/p>\n
Tilanne v\u00e4h\u00e4n rauhoittui. Hopo sai kiparia ja sen olo koheni. Otettiin muukin porukka sis\u00e4lle. Kari l\u00e4hti kotiin pakkaamaan ja m\u00e4 j\u00e4in tallille p\u00e4ivyst\u00e4m\u00e4\u00e4n. Muut s\u00f6iv\u00e4t ja Hopo nuokkui. V\u00e4lill\u00e4 se v\u00e4h\u00e4n liikehti rauhattomasti ja kopautteli hieman seini\u00e4. Kari palaili joskus puolen y\u00f6n aikaan.<\/p>\n
Annettiin Hopon menn\u00e4 p\u00f6tk\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kun se alkoi piehtaroida, niin pidettin sit\u00e4 jalat ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kieriteltiin el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin ohjeiden mukaan. Jonkin ajan kuluttua hoputettiin se taas yl\u00f6s. Annettiin j\u00e4lleen kipul\u00e4\u00e4kett\u00e4. Kari meni hetkeksi nukkumaan riippumattoon. Min\u00e4 pidin vahtia. Olin niin huolissani, ett\u00e4 vatsaan sattui. Hopon tila ei tuntunut muuttuvan mihink\u00e4\u00e4n suuntaan. Se reagoi ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4 ja oli henkisesti ihan skarppina, mutta kivusta ja ep\u00e4mukavuudesta kertovat eleet olivat l\u00e4sn\u00e4. Pidin sen karsinan ovea auki ja se sai liikuskella halunsa mukaan tallin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti se hakeutui muiden hevosten v\u00e4liin.<\/p>\n
Her\u00e4tin Karin yhdelt\u00e4 ja aloin tehd\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4 kotiin. Pesem\u00e4\u00e4n pyykki\u00e4, jotta Kari sai puhtaat farkut reissuun mukaan. Kari l\u00e4hti Hopon kanssa k\u00e4velylle. Vaihtelevasti suolisto\u00e4\u00e4net kuuluivat hyvin tai huonosti. Vanha herra paskoi ja pissaili pieni\u00e4 settej\u00e4. Olin kahdelta y\u00f6ll\u00e4 kotona. Ajomatka oli vaikea. Laitoin koneen py\u00f6rim\u00e4\u00e4n ja torkuin sen aikaa, ett\u00e4 se sai teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 suoritettua. Sitten laitoin housut kuivariin ja torkuin toisen p\u00e4tk\u00e4n. Kari viestitteli tallilta, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tilanne oli parempi. Mietittiin kuitenkin, ett\u00e4 soitetaan p\u00e4ivyst\u00e4v\u00e4 paikalle ja letkutetaan se uudelleen, koska juoma ei ollut y\u00f6n aikana maistunut alkuunkaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ensin ajattelin, ett\u00e4 teen t\u00e4st\u00e4 viheli\u00e4isest\u00e4 viikonlopusta eritt\u00e4in niukat muistiinpanot. Mietiskelin, ett\u00e4 tulen el\u00e4m\u00e4ni loppuun asti muistamaan jokaisen minuutin ja tunnin muutenkin. Lis\u00e4ksi ajattelin, ett\u00e4 jos jotain unohdan, niin antaa sen vaan unohtua. Unohdus saattaisi antaa helpotuksen ja jos\u00a0 jotain, niin helpostusta kaipaisin juuri nyt, kun t\u00e4t\u00e4 olen aikeissa kirjoittaa. Viikon pohtimisen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4dyin kuitenkin […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-3807","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-paivakirja2016"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3807","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3807"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3807\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3848,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3807\/revisions\/3848"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3807"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3807"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3807"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}