![\"\"](\"http:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/03\/konnevesi07.jpg\")
<\/p>\n17.8.07 Niinisalo<\/b><\/p>\n
Perjantaina l\u00e4hdemme ajelemaan heppiksell\u00e4 Niinisalon suuntaan, sill\u00e4 haemme Viljon ja Minnan kentt\u00e4leirilt\u00e4. Samalla siin\u00e4 sitten katsastamme paikat sis\u00e4lt\u00e4 ja ulkoa ja hevoset tietenkin my\u00f6s. Maastot ja reitit mit\u00e4 ilmeisimmin hulppeat. Itse tallialue on aika pieni ja majoitustilat kenties hienohelmoilta vaativat liikaa leirimielt\u00e4, mutta perus-sissi p\u00e4rj\u00e4\u00e4 loistavasti ja jollain sopivalla kaveriporukalla leiri olisi varmaan \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n kiva idea. Ja sokerina pohjalla on upseerikerho l\u00e4hituntumassa.<\/p>\n
<\/p>\n
17.-18.8.07 Konnevesi<\/b><\/p>\n
<\/p>\n
Muutama tunti ajoa lis\u00e4\u00e4 ja saavumme m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4n, eli Konnevedelle, jossa Minnan yst\u00e4v\u00e4 Leena py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 pient\u00e4 ratsutallia ja kes\u00e4 on ollut leirien parissa varsin kiireinen. Meid\u00e4t toivotetaan l\u00e4mpim\u00e4sti tervetulleiksi ja puramme Viljon ulos ja l\u00e4hdemme tutustumaan tallin asukkaisiin. Koko lauma on pihamaalla ja kymmenkunta hevosta tulee meit\u00e4 uteliaina tervehtim\u00e4\u00e4n. Varsinkin Viljosta ne ovat kiinnostuneita. Porukan t\u00e4hti on kolmikuinen varsa, joka on aivan hurmaava.<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/03\/konnevesimokki07.jpg\")
Majapaikaksi saamme Leenan rantam\u00f6kin, jossa on my\u00f6s sauna, jonka laitammekin heti l\u00e4mpi\u00e4m\u00e4\u00e4n. Maastot ja maisemat ovat aivan upeat ja haikeina mietimme, miten mukavaa olisi Hopon kanssa olla reissussa, sill\u00e4 aivan m\u00f6kkimme vieress\u00e4 on hevosten uittopaikka ja muutenkin ymp\u00e4rist\u00f6 on kuin luotu hevosteluun.<\/p>\n
Leena j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 asiakkailleen pitki\u00e4 maastoreissuja k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni ymp\u00e4ri vuoden, mutta ei ota asiakkaikseen aivan aloittelijoita. Se onkin j\u00e4rkev\u00e4\u00e4, sill\u00e4 pelottavalta tuntuu ajatus, ett\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n monet tallit markkinoivat, ett\u00e4 maastoreissuille p\u00e4\u00e4see mukaan, vaikka ei olisi koskaan hevosen sel\u00e4ss\u00e4 aiemmin ollut.<\/p>\n
Hyvin nukutun y\u00f6n j\u00e4lkeen palaamme p\u00e4\u00e4rakennukseen ja k\u00e4ymme viel\u00e4 tervehtim\u00e4ss\u00e4 tilan omia hevosia ja tietenkin huikkaamassa heipat Viljolle. P\u00e4iv\u00e4kahvien j\u00e4lkeen suuntaamme kohti kotia ja matkalla p\u00e4hk\u00e4ilemme sit\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4isik\u00f6h\u00e4n joskus l\u00e4hitulevaisuudessa pakata Hopo kyytiin ja l\u00e4hte\u00e4 viett\u00e4m\u00e4\u00e4n pitk\u00e4\u00e4 viikonloppua ”omatoimilerin” merkeiss\u00e4. T\u00e4ytynee jutella Minnan kanssa ja ottaa Leenaan yhteytt\u00e4 asian tiimoilta. Maastot ja ilmapiiri ainakin houkuttelevat todella.<\/p>\n
<\/p>\n
Kassari, Viro, 26-28.1.07<\/b><\/p>\n
Tallitytt\u00f6-Riin, joka ty\u00f6skenteli Tiipii-tallilla kes\u00e4n 2006, kutsui meid\u00e4t vastavierailulle Viroon. H\u00e4n halusi esitell\u00e4 omaa maataan ja yksi esittelykohteina olevista paikoista oli Hiidenmaalla sijaitseva pikkuruinen Kassarin saari. Saari on melko eristyksiss\u00e4, sill\u00e4 hiljakseen Hiiumaalle putputteleva lautta ei montaa kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 saarella k\u00e4y.<\/p>\n
Hevostilan omistaa virolainen perhe ja Riin on tuntenut heid\u00e4t pitk\u00e4\u00e4n ja ty\u00f6skennellyt tilalla. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Riin kouluttaa Kassarin hevosia toisaalla, mutta aikoo ensi kes\u00e4ksi menn\u00e4 taas saarelle hommiin. Nyt kun olen paikan n\u00e4hnyt, niin ymm\u00e4rr\u00e4n t\u00e4ysin, ett\u00e4 pienemm\u00e4st\u00e4 palkasta huolimatta tytt\u00f6 valitsee Kassarin suomalaisten tallien sijaan.<\/p>\n
T\u00e4llaisille hienohelmoille ensivaikutelma oli v\u00e4h\u00e4n s\u00e4v\u00e4ytt\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 paikat eiv\u00e4t ole niin tiptop, kuin ehk\u00e4 olettaisi ja el\u00e4m\u00e4ntyyli on muutenkin toinen. Ilmapiiri on l\u00e4mmin ja v\u00e4lit\u00f6n. Oudot, kielitaidottomat matkaajat otettiin avosylin ja vahvalla k\u00e4denpuristuksella vastaan suuren tuvan ruokap\u00f6yt\u00e4\u00e4n nauttimaan yhden perheenj\u00e4senen syntt\u00e4rikakkua. Kielisekamelska oli mekoinen, kun puhumme sekaisin suomea, eesti\u00e4, englantia ja saksaa. Pian kuitenkin muodostuu ihan oma kieli, jossa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n niit\u00e4 sanoja, joita mielest\u00e4 l\u00f6ytyy ja keskustelukumppani tuntee. Nopeasti p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ilmestyy my\u00f6s vodkaa ja seh\u00e4n vain lis\u00e4\u00e4 keskustelun kiihkeytt\u00e4.<\/p>\n
Esittelykierroksen j\u00e4lkeen meille l\u00f6ytyy makuupaikkakin ja pienell\u00e4 j\u00e4rjestelyll\u00e4 saan paikan mieleiseksi ja kannamme tavaramme sis\u00e4\u00e4n. Sitten jo taas huhuillaankin tupaan istuskelemaan ja is\u00e4nt\u00e4mme kertoilee meille n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n ja kokemuksiaan hevosista, matkaratsastuksesta, omista kokemuksistaan Suomessa lomittajan hommissa 90-luvulla ja kaikesta taivaan ja maan v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n
Illan pimetess\u00e4 kiertelemme ymp\u00e4ri tilaa. Talli on pieni ja siell\u00e4 on vain muutama hevonen, kuulemma kalleimmat kilpahevoset. Kun kyselen, miss\u00e4 muut hevoset ovat, niin is\u00e4nt\u00e4mme katsoo minua hymyillen ja heilauttaa k\u00e4tt\u00e4\u00e4n suuressa kaaressa: ”Jossain tuolla”. \u00c4kki\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4 ilmestyykin muutama varjo ja siin\u00e4h\u00e4n onkin talon takana yksi lauma hevosia. \u00c4lytt\u00f6m\u00e4n uteliaina ja yst\u00e4v\u00e4llisin\u00e4 ne tunkevat tutustumaan tulijoihin. V\u00e4hitellen alan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n. 200 hevosta asustelevat kes\u00e4t talvet ulkosalla pieniss\u00e4 10 hevosen laumoissa. Laumalla on aina parin hehtaarin alue k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Alue on rajattu s\u00e4hk\u00f6langalla. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti yksi lanka, joka roikkuin noin 30 sentin korkeudessa, joten ne voisivat koska tahansa astua siit\u00e4 yli, mutta eiv\u00e4tp\u00e4 vaan astu.<\/p>\n
\u00c4imistelen viel\u00e4 my\u00f6hemminkin, ett\u00e4 mist\u00e4 sit\u00e4 koskaan tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 hevoset ovat. Minulle kerrotaan yst\u00e4v\u00e4llisesti ja rauhallisesti, ett\u00e4 eih\u00e4n sit\u00e4 tied\u00e4k\u00e4\u00e4n, mutta autolla menn\u00e4\u00e4n sinne, miss\u00e4 aitaus on ja sitten etsit\u00e4\u00e4n. H\u00e4mmennykseni huvitti suuresti is\u00e4nt\u00e4\u00e4 Koit’ia ja em\u00e4nt\u00e4\u00e4 Lindaa. Is\u00e4nt\u00e4 kertoili leppoisaan tapaan omia n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n hevosten kasvatuksesta ja pyrkimyksest\u00e4\u00e4n jalostaa ensiluokkainen matkaratsu risteytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 arabihevosta ja torihevosta. L\u00e4hes kaikki h\u00e4nen hevosensa olivatkin risteytyksi\u00e4.<\/p>\n
Aamulla sitten hypp\u00e4\u00e4mme pakettiautoon, jonka takatilaan oli nostettu nahkainen nojatuoli, jossa matkustin hevosaitaukselle asti, Kari istuskeli sis\u00e4lokasuojan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja vaihdoimme kesken\u00e4mme paljon puhuvia katseita. Lunta oli polveen asti ja niin vaan paineltiin pakettiautolla perille asti. Yll\u00e4tt\u00e4en mets\u00e4n siimeksess\u00e4 n\u00e4kyi taas lauma ja ei muuta kuin ulos autosta. V\u00e4h\u00e4n ep\u00e4r\u00f6ivin\u00e4 seurasimme Koit’ia, Taavettia ja Riinua langan sis\u00e4puolelle ja hoipuimme umpihangessa kohti hevosia. Koit osoitti meille hevoset, jotka piti pyydyst\u00e4\u00e4. Saimme tietenkin helpot tapaukset ja kiltisti antoivat saalimme kiinni ”kaulapannastaan”. Kari saalisti Voikukan (kimo rist.) ja minun saaliini oli nimelt\u00e4\u00e4n Esav (Voikko tori), nimet kuulimme luonnollisesti vasta my\u00f6hemmin. Umpihangessa Riinulta ja Taavetilta vei selk\u00e4\u00e4n hypp\u00e4\u00e4minen aikaa noin puoli sekunttia, katsoimme h\u00f6lmistynein\u00e4 vierest\u00e4, kun he jo ratsastivat hevosia kohti tallia. Meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ksemme j\u00e4i taluttaa hevoset s\u00e4hk\u00f6langan ulkopuolelle ja samalla est\u00e4\u00e4 kuutta muuta l\u00e4htem\u00e4st\u00e4 mukaan. Koit sulki langan takanamme ja k\u00e4ski p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti hevosista. Olimme silm\u00e4t ymmyrk\u00e4isin\u00e4 ja varmistimme viel\u00e4 muutaman kerran, ett\u00e4 todellako irti. ”Irti irti” ja irroitimme otteemme. Hevoset jolkuttelivat rennon letke\u00e4sti kohti tallia ja me hypp\u00e4simme takaisin pakuun, joka suditteli hevosten per\u00e4ss\u00e4 tallille.<\/p>\n
Satulahuone oli iso tila, jossa satuloita oli sikin sokin ja siell\u00e4 sun t\u00e4\u00e4ll\u00e4. En tied\u00e4 mill\u00e4 perusteella ne arvottiin, mutta lopulta sain itselleni suitset ja satulan ja jonkin r\u00e4tin satulan alle laitettavaksi. Hevoset olivat ihan lumisia ja j\u00e4isi\u00e4. Vakioj\u00e4senet heittiv\u00e4t releet niskaan ja homma oli sill\u00e4 selv\u00e4. Kari alkoi kysell\u00e4 harjoja ja min\u00e4 koitin k\u00e4sin harjailla omaa keltaista polleani. Saimme harjat ja suimme niill\u00e4 j\u00e4ist\u00e4 karvaa johokin kuosiin ja edes suurimmat roskat pois. Vilkaisin hevosen jalkoja, mutta kenki\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut. En ole koskaan ratsastanut keng\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 hevosella. Hevonen oli joka tavalla virtaa t\u00e4ynn\u00e4 ja imi itseens\u00e4 omaa hermostuneisuuttani. Taavetti, perheen n. 16-17-vuotias poika, ilmeisesti hoksasi neuvottomuuteni ja tuli laittamaan hevosta kanssani kuntoon. Virtaa tuntui olevan kuin pieness\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4 ja saihan se turpansa eteen, muiden tavoin, n. 3-4 litraa kauraa sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi samalla, kun heit\u00e4mme satulan selk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Olin todella j\u00e4nnittynyt, kun vihdoin p\u00e4\u00e4sin selk\u00e4\u00e4n ja sama hermostuneisuus n\u00e4kyi Karin kasvoilla. Olimmehan l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 vieraaseen maastoon, syv\u00e4\u00e4n lumeen t\u00e4ysin vierailla elikoilla, jotka olivat menohaluja pullollaan. H\u00e4diss\u00e4ni sopersin Riinulle, ett\u00e4 menn\u00e4\u00e4n ihan rauhakseen, kun v\u00e4h\u00e4n j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4. Riinu totesi, ett\u00e4 tietenkin ja kertoi viel\u00e4 Taavetille, ett\u00e4 hiljakseen menn\u00e4\u00e4n. Karilta meinasi polla l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4sist\u00e4 heti k\u00e4ttelyss\u00e4, kun sivutiell\u00e4 meni auratraktori ja vilkuilimme toisiamme silm\u00e4t py\u00f6rein\u00e4.<\/p>\n
Siin\u00e4 sitten vaan l\u00e4hdettiin lumeen kahlaamaan. Aurinko paistoi, pakkasta muutama aste ja maisemat aivan kuin satumets\u00e4st\u00e4. Ehdin v\u00e4h\u00e4n jo rentoutua ja keulamies ilmoitti, ett\u00e4 ravi! Esav l\u00e4hti painelemaan nopealla frekvenssill\u00e4 ja keventelin menem\u00e4\u00e4n kuin singerin neula. Kari tikitti edess\u00e4ni samalla tavalla. Mets\u00e4ss\u00e4 vauhti tuntuu yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kovalta ja v\u00e4lill\u00e4 piti kumarrella tai v\u00e4istell\u00e4 roikkuvia lumisia puunoksia. Kun taas siirryimme k\u00e4yntiin, niin naureskelimme molemmat, ett\u00e4 ompahan reipasta menoa. Heti taas k\u00e4veltiin ja ravattiin ja k\u00e4veltiin ja ravattiin. Matkanteon ohessa juteltiin mukavia ja kyseltiin kaikenlaista hevosiin ja hevostilaan liittyen. Maisemat vaihtuivat ja mutkittelime umpilumessa, v\u00e4lill\u00e4 pienill\u00e4 mets\u00e4teill\u00e4. Taavetti luonnollisesti tunsi maaston ja luotin h\u00e4neen kyll\u00e4 t\u00e4ysin. Ja pakkohan se olikin, sill\u00e4 hevoset meniv\u00e4t kyll\u00e4 toistensa vanavedess\u00e4, joten eip\u00e4 siin\u00e4 olisi eksym\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Jotain hekottelimme Karin kanssa, emmek\u00e4 huomanneet, ett\u00e4 edest\u00e4 k\u00e4vi k\u00e4sky ”laukka”. Sitten sit\u00e4 jo mentiinkiin. Lumi p\u00f6llyten pitkin mutkittelevaa polunpohjaa. Hetken ehdin mietti\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ei kyll\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 seuraa, mutta eip\u00e4h\u00e4n mit\u00e4, Kevyt istunta l\u00f6ytyi nopeasti ja polle hoiteli varmajalkaisena loput. Matkan edetess\u00e4 lepertelin Esaville hellittelysanoja kaikilla osaamillani kielill\u00e4 ja Kari taisi tehd\u00e4 samoin. Seuraava puolituntia mentiinkin p\u00e4\u00e4asiassa laukkaa. V\u00e4lill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n katseltiin maisemia ja pys\u00e4hdyimme tuulimyllyn juurelle ja l\u00f6ytyip\u00e4 mets\u00e4st\u00e4 jokin muistomerkkikin, sek\u00e4 luonnonsuojelualueen muistomerkiksi j\u00e4tetty vanha mets\u00e4kone. V\u00e4lill\u00e4 aina ehdimme vaihtaa muutaman sanasen ja sitten taas mentiin. Esav ei erityisemmin pit\u00e4nyt siit\u00e4, ett\u00e4 ohjat olivat tuntumalla ja lopulta annoin sen laukata l\u00e4hes pitkin ohjin ja aloin jopa luottaa sen varmaan askellukseen.<\/p>\n
V\u00e4hitellen aloimme v\u00e4hent\u00e4\u00e4 vauhtia. Ja totesimme, ett\u00e4 olimme tulleet samalle reitille, mist\u00e4 menimme jo aluksi toiseen suuntaan. Ihmettelimme sit\u00e4, ett\u00e4 kukaan hevosista ei ollut yht\u00e4\u00e4n heng\u00e4styksiss\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 hikisen\u00e4. Viel\u00e4 lopussa Esav n\u00e4ki jotain pelottavaa ja sit\u00e4 piti hypell\u00e4 hetken matkaa.<\/p>\n
Kun hypp\u00e4sin alas sel\u00e4st\u00e4, niin Esav todella n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti hinkutti korvantaustaansa puomin tukipuuhun siten, ett\u00e4 sai niskahihnan pois korvien takaa ja samalla kuolaimet pois suustaan. Eip\u00e4 tainnut olla ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa pappia kyydiss\u00e4, eik\u00e4 t\u00e4tiratsastajaa. Harjailin sit\u00e4 taas v\u00e4h\u00e4n ja koitin katsoa, ett\u00e4 kaikki on ok. V\u00e4h\u00e4n tutkailin tilannetta, ett\u00e4 olisikos joku loimi jotain, mutta eip\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt kuuluvan tapoihin. Hevoneni ei ollut yht\u00e4\u00e4n hiess\u00e4. Ei edes satulan alta ja itse olin varsin kuumissani ja p\u00e4\u00e4 kyp\u00e4r\u00e4n alla m\u00e4rk\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
Kari sai teht\u00e4v\u00e4ksi vied\u00e4 satulat pois ja min\u00e4 l\u00e4hdin viem\u00e4\u00e4n hevosia. Aitauksen yksi kulma olikin ihan l\u00e4hell\u00e4 tallia ja sinne tuupattiin kaikki nelj\u00e4. L\u00e4htiv\u00e4t tyytyv\u00e4isin\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n muuta laumaa. Sill\u00e4 aikaa Kari oli selvitt\u00e4nyt is\u00e4nn\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 Voikukka oli kuusivuotias ja Esav nelivuotias. V\u00e4h\u00e4n meit\u00e4 nauratti. Kyll\u00e4 meill\u00e4 juttua ja ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 riitti ja riitt\u00e4\u00e4 reissusta viel\u00e4 pitk\u00e4ksi aikaa.<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/03\/kassari2007.jpg\")
Ratsastuksen j\u00e4lkeen oli taas vuorossa seurustelua ja teen juontia ja yleist\u00e4 h\u00e4ss\u00e4k\u00f6inti\u00e4. Kun olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 jatkamaan matkaa, niin Linda viel\u00e4 tuuppasi minulle teekupin kouraan, ett\u00e4 saan juoda sit\u00e4 ajomatkalla. Koitin pontevasti kielt\u00e4yty\u00e4, mutta kielt\u00e4v\u00e4\u00e4 vastausta ei kertakaikkiaan otettu kuuleviin korviin. Matkamme jatkui toiselle tallille tutustumaan myynniss\u00e4olevaan hevoseen, Ferdinant Kassarist:iin. Upea hevonen ja varmasti aivan loistava matkaratsu. Koit itse ratsastaa pitki\u00e4 matkoja ja siksi haluaa my\u00f6s jalostaa matkaratsuja. V\u00e4h\u00e4n toki mieleen nousi ajatus, ett\u00e4 mitenk\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 kahden hevosen kanssa p\u00e4rj\u00e4tt\u00e4isiin…..<\/p>\n
\u00c4lytt\u00f6m\u00e4n antoisa matka ja niin monin tavoin ajatuksia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4. Toisaalta osoitti j\u00e4lleen kerran, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 hommia voi tehd\u00e4 niin tuhannella eri tavalla ja toisaalta laittoi miettim\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 millaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 hevonen oikeastaan itse el\u00e4isi, jos se voisi valita. Elelisik\u00f6 se ymp\u00e4ri vuoden ulkosalla lajitovereiden seurassa ja liikkuisi laumassa isolla alueella, vai haluaisiko se seist\u00e4 muutaman neli\u00f6n tarhassa huppari niskassa ja sy\u00f6d\u00e4 erikoisia papanoita ja kylm\u00e4ll\u00e4 ilmalla kyyh\u00f6tt\u00e4\u00e4 tallissa, ettei vaan vilustu. Molemmissa tyyleiss\u00e4 on varmasti puolensa. Kassarissa ollan hyvin maanl\u00e4heisi\u00e4. Niin ihmiset, kuin el\u00e4imetkin ovat enemm\u00e4n yht\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 kanssa ja meilt\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Helsingin kupeessa el\u00e4vilt\u00e4 tuollainen el\u00e4m\u00e4nviisaus on kadonnut jo aikap\u00e4ivi\u00e4 sitten. T\u00e4m\u00e4 oli hyv\u00e4 muistutus siit\u00e4, ett\u00e4 asioita voisi joskus tarkastella v\u00e4h\u00e4n toisestakin n\u00e4k\u00f6kulmasta, kuin siit\u00e4, mik\u00e4 on itselle tutuin ja turvallisin. Aluksi ajattelin, ett\u00e4 ei voi olla totta, muta kun tutkailin hevosia v\u00e4h\u00e4n tarkemmin, totesin, ett\u00e4 ne ovat hyv\u00e4kuntoisia, hyv\u00e4ss\u00e4 lihassa, paksussa karvassa ja liikkuvat puhtaasti. Ne olivat reippaita, luottavaisia, yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4, yhteisty\u00f6haluisia ja kaikkea, mit\u00e4 hevoselta voi toivoa. Retkemme ei varmastikaan j\u00e4\u00e4nyt viimeiseksi Kassarin saarelle.<\/p>\n