{"id":5877,"date":"2018-01-21T23:29:43","date_gmt":"2018-01-21T21:29:43","guid":{"rendered":"http:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=5877"},"modified":"2020-02-21T17:01:40","modified_gmt":"2020-02-21T15:01:40","slug":"tien-paalla-2018","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=5877","title":{"rendered":"Tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 2018"},"content":{"rendered":"

25.-27.10.2018 Fei stewardi-koulutus ja tuomarip\u00e4ivitys, Kiova, Ukraina<\/strong><\/p>\n

Mielenkiintoinen reissu, joka takkuili vahan ennen toteutumistaan sill\u00e4 viikonloppuna vasta hahmotin kokonaisuudessaan, ett\u00e4 olen siis menoss Kiovaan joka on Ukrainassa. Lis\u00e4ksi siihen liittyi muutama juttu joihin en ollut varautunut. Kuten esimerkiksi se, ett\u00e4 passin pit\u00e4\u00e4 olla visiitin j\u00e4lkeen viel\u00e4 3 kk voimassa. Eli se oli j\u00e4lleen kerraan superpikapassin paikka. Olin my\u00f6s jotenkin sumussa sen suhteen, ett\u00e4 olen aikeissa matkustaa Shengenalueen ulkopuolelle ja tiedossa oli tehostettua turvatarkastusta ja valuutanvaihtoa ynn\u00e4 muuta vastaavaa.<\/p>\n

Lippujen ja majoituksen bookkaukset meni aika my\u00f6h\u00e4iseen vaiheeseen, mutta saatiin osin Mintun avustuksella hoidettua. Liikkeelle l\u00e4hdettiin ajoissa ja hyv\u00e4 niin, sill\u00e4 mulla oli jotain ihmeellist\u00e4 ongelmaa saada boaringnpassit k\u00e4nnyk\u00e4lle.\u00a0 Nettichekkaus kent\u00e4ll\u00e4 oli kanssa\u00a0 v\u00e4h\u00e4n nihke\u00e4\u00e4, mutta luukulla tehtyn\u00e4 se olisi maksanut 60 e ja sen verta m\u00e4kin olen pihi, ett\u00e4 en nyt niin turhasta maksa. Karia tarvittii et\u00e4avuksi ja ekasta portista mut vietiin sis\u00e4\u00e4n takakautta, sill\u00e4 kulkukortti n\u00e4kyi tabletilla, mutta ei k\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4, mutta lukija ei tietenk\u00e4\u00e4n suostunut lukemaan korttia tabletilta ja henkil\u00f6kuntaahan taas tarvittiin paikalle. Hiki valui.<\/p>\n

Aika nopeasti siirryttiin koneeseen, joka oli pieni. Ei tietenk\u00e4\u00e4n oltu Ninan kanssa vierekk\u00e4in. M\u00e4 olin koneen etuosassa ja Nina takaosassa. Lis\u00e4ksi tiedossa oli, ett\u00e4 meill\u00e4 on todella nopea siirtym\u00e4 seuraavalle lennolle. Ehdittiin t\u00e4p\u00e4r\u00e4sti ja nyt oltiin jo vierekk\u00e4in. Aurinko alkoi v\u00e4hitellen nousta ja m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4 h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4. Mua tietenkin ahdisti, ett\u00e4 oltiin menossa kurssille snadisti my\u00e4h\u00e4ss\u00e4, vaikkakin luvan kanssa.<\/p>\n

Kievin lentokent\u00e4ll\u00e4 jouduttiin jonottamaan tarkastukseen aika kauan. Ja kamalaa tenttaustahan siin\u00e4 oli l\u00e4ht\u00f6maasta, kohteesta ynn\u00e4 muusta ja silm\u00e4lasit piti tietenkin ottaa pois jne. Enk\u00e4 m\u00e4 voi mit\u00e4\u00e4n sille, ett\u00e4 sellainen pienikin kyykytt\u00e4minen saa mut \u00e4rsyyntym\u00e4\u00e4n. Kun p\u00e4\u00e4stin porteista ulos, niin hetih\u00e4n siin\u00e4 oli joku kauppaamassa taksipalveluita. Yritin v\u00e4h\u00e4n vastustella ja siirryttiin vaihtamaan rahaa. Poika oli kuitenkin sitke\u00e4 ja selvitin taksat ja muut ja totesin, ett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n sitten kaupat. Kari oli varoitella pimeist\u00e4 taksesta ja niit\u00e4h\u00e4n mielest\u00e4ni nyt kovasti v\u00e4lttelin, kun keskell\u00e4 lentokentt\u00e4\u00e4 sovin kyydeist\u00e4.<\/p>\n

\"\"Totuus selvisi, kun sis\u00e4\u00e4nheitt\u00e4j\u00e4 ohjaili meid\u00e4t jonkun papparaisen luokse, joka puolestaan juoksuttu meid\u00e4t parkkipaikan perukoille 20 vuotta vanhaan autoon. Ukko sai hetken sahata auto k\u00e4nytiin ja mietin kyll\u00e4 mieless\u00e4ni, ett\u00e4 kuinkahan t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4y. Hetjen ajomatkan p\u00e4\u00e4st\u00e4 ukko tarjosi mulle kessua, kiitin ja kielt\u00e4ydyin ja sitten batu k\u00e4h\u00e4ytti kessun huuleen ja jatkettiin matkaa. Seuraavaksi kyyti tyss\u00e4si huoltikselle. Autoon tankattiin kaasua ja meid\u00e4n usutettiin ulos v\u00e4rjottelem\u00e4\u00e4n. Paappa meni ostamaan lis\u00e4\u00e4 kessua. Eip\u00e4 siin\u00e4. Lopulta kurvattiin taivaansinisen ison yliopisrakennuksen pihaan ja olimme saapuneet kurssipaikalle.<\/p>\n

Meid\u00e4t otettiin l\u00e4mpim\u00e4sti vastaan ja kouluttaja Kevin Croke oli erityisen yst\u00e4v\u00e4llinen kun viimeiset kurssitettavat rymistiv\u00e4t sis\u00e4lle 2h my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Olimme kuulemma etuajassa heid\u00e4n odotuksiaan, sill\u00e4 olettivat meid\u00e4n tulevan juuri ja juuri lounasaikaan paikalle. Olin luonnollisesti huolissani siit\u00e4, mist\u00e4 olimme j\u00e4\u00e4neet paitsi, mutta emme kuulemma mist\u00e4\u00e4n. Esittelykierroksesta ja yleisest\u00e4 l\u00e4tin\u00e4st\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 FEI on.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4 oli aika raskas. T\u00e4ll\u00e4 kertaa luennoitsijan polveilevaa puhetta oli helppo ja mukava seurata, mutta todella h\u00e4iritsev\u00e4\u00e4 oli se, ett\u00e4 kymmenelle tyypille kaikki kouluttajan sanoma piti simultaanitulkata. Samalla syntyi tietenkin muutakin h\u00e4ly\u00e4 ja n\u00e4in ollen vaati rautaista keskittymist\u00e4 pysy\u00e4 k\u00e4rryill\u00e4. Asiaa tuli paljon. Olimme porukalla vinkuneet, ett\u00e4 kolmen p\u00e4iv\u00e4n koulutus tiivistet\u00e4\u00e4n kahteen ja n\u00e4in ollen p\u00e4iv\u00e4t olivat 12-14 tuntisia. Vaikka aihe olisi kuinka kiinnostava, kouluttaja valovoimainen ja seura mahtavaa, niin todella, todella paljon saa tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4, ett\u00e4 pysyisi skarppina ja vastaanottavaisena. Mutta olin kyll\u00e4 aika tyytyv\u00e4inen omaan panokseeni.<\/p>\n

Lopulta suomalaiset saivat poistua sill\u00e4 loppu yhteenveto k\u00e4ytiin ensin englanniksi ja sitten se vedettiin uusintana siten ett\u00e4 osa matskuista oli ven\u00e4j\u00e4ksi ja kaikki sanottu tulkattiin. Me otettiin taas taksi, joka ei t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaan ollut mik\u00e4\u00e4n oikea taksi. Ajelutin sen ensin keskustaan hakemaan majapaikan avainta. Paikka l\u00f6ytyi, mutta ukko ei meinannut mill\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi odottaa mua pieni hetki. P\u00e4\u00e4sin summeria soittamalla yhden talon kellarikerrokseen, jossa pieness\u00e4 luukussu nuori kaveri selosti mulle asunnon vuokrasopparin peruskuviot, h\u00f6yl\u00e4si mun kortin ja l\u00e4hetti seuraavaan kohteeseen.\u00a0 Eih\u00e4n suharille mennyt jakeluun mit\u00e4 haluttiin ja h\u00e4n joutuis soittamaan k\u00e4mp\u00e4n vuokraajalle. Lopulta p\u00e4\u00e4dyttiin kohteeseen. M\u00e4 hermsotuksissani l\u00f6on kuskille k\u00e4teen kymmenenkertaisen summan rahaa. T\u00e4ll\u00e4 silm\u00e4t v\u00e4h\u00e4n py\u00f6r\u00e4hti ja tajusin virheeni. Annoin sitten aika hyv\u00e4t tipit.<\/p>\n

\"\"K\u00e4mpp\u00e4 ja milj\u00f6\u00f6 n\u00e4ytti ulosp\u00e4in aika j\u00e4rkylt\u00e4! Se oli ihan keskustan tuntumassa ja hienojen pilvenpiirt\u00e4jien puristuksessa, mutta ihan j\u00e4rkyn crack-talon n\u00e4k\u00f6inen. V\u00e4h\u00e4n meinasi hymy hyyty\u00e4, kun noustiin ns. taksista ulos. Olin saanut ohjeet kuvien kera, mist\u00e4 oikea sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti l\u00f6ytyy ja taloa piti kiert\u00e4\u00e4 taaimmaiseen kulmaan ja sielt\u00e4 nousta huterat portaat ylos ja siirty\u00e4 porrastaikkoon.\u00a0 Kun p\u00e4\u00e4stiin rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n, niin fiilis vain korostui. Nina meinasi py\u00f6rt\u00e4\u00e4 kannoillaan ymp\u00e4ri. Sein\u00e4t oli tuhrittu ja valot eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n rapussa toimineet. Jokainen ovi oli erilainen ja yleinen v\u00e4ritys vihre\u00e4 ja valaistus heikko. M\u00e4 jupisin, ett\u00e4 katsotaan nyt edes se k\u00e4mpp\u00e4, ei anneta heti periksi. Hutta oli olo aika karmiva. Pel\u00e4ttiin, ett\u00e4 ollaan ihan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa, koska tuntui oudolta, ett\u00e4 kyseisess\u00e4 murjussa olisi oikeasti juoku turisteille vuorattava asunto.<\/p>\n

L\u00f6ydettiin arviolta oikea ovi, mutta enh\u00e4n m\u00e4 saanut sit\u00e4 auki! Ep\u00e4ilin vahvasti, ett\u00e4 ollaan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa ja kohta asunnosta tulee joku aika vihaisena ulos.\u00a0 Onneksi Ninalla oli enemm\u00e4n malttia ja lopulta ovi aukeni. Ja voi ett\u00e4. Asunto itsess\u00e4\u00e4n oli eritt\u00e4in siisti ja tyylik\u00e4s. Kaksi tilavaa makuuhuonetta, mukava ja valoisa oleskelutila, toimiva keittio ja ihana kylpp\u00e4ri. Yliopistolla oltiin jouduttu kusemaan nilkoillemme vessakopeissa, jossa oli vain reik\u00e4 lattiassa. Kun ei oikeaa tekniikkaa ole, niin sotkuksihan se menee. Joten olimme enemm\u00e4n kuin onnellisia perinteisest\u00e4 p\u00f6nt\u00f6st\u00e4. Nina oli jopa yliopistolla kysellyt toista vessaa, mutta paikalliset olivat vain nauraneet. Noh, Ninahan tunnetaan piireiss\u00e4 Ms Porsilinina, joten sopi hyvin kuvaan, ett\u00e4 erityisesti h\u00e4nelle reik\u00e4 lattiassa oli mukavuusalueen ulkopuolella. Pieni ongelmahan tuo on, mutta mihin on tottunut, niin siihen on tottunut. Mieluummin m\u00e4kin k\u00e4yn puskapissalla kuin yrit\u00e4n korkokeng\u00e4t jalassa sihdata reik\u00e4\u00e4n lattiassa. Saatiin aiheesta kuitenkin taas suurta hupia ja varmaan nauretaan t\u00e4t\u00e4 pient\u00e4 yksityiskohtaa viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. Sit\u00e4 kusen hajun m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ei voi kuvata, mik\u00e4 niist\u00e4 k\u00e4ym\u00e4l\u00f6ist\u00e4 kumpusi.<\/p>\n

\"\"M\u00e4 halusin l\u00e4hte\u00e4 v\u00e4h\u00e4n ulos k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. L\u00f6ydettiin l\u00e4hikauppa ja ostettiin v\u00e4lipaloja. Nina k\u00e4vi apteekissa ja m\u00e4 hortoilin l\u00e4hialueella. Ilmapiiri oli todella turvallinen. Kaikkia olla oli suurkaupungin tyyliin valoisaa ja mit\u00e4\u00e4n kuolleita katveita ei ollut. Kiovassa asuu 3 miljoonaa ihmist\u00e4, joten v\u00e4ke\u00e4 oli sopivasti liikkeell\u00e4. Harmittavasti ei ollut aikaa tutustua kaupunkiin sen enemp\u00e4\u00e4. Keskusta vaikutti mielenkiintoiselta paikalta. P\u00e4\u00e4kadulla oli hienoja liikkeita ja y\u00f6el\u00e4m\u00e4 on takuulla vilkasta.<\/p>\n

Kun palattiin k\u00e4mpille, niin Nina oli aika valmis punkkaan. Kinattiin siit\u00e4, meneek\u00f6 h\u00e4n omaan huoneeseensa ja m\u00e4 j\u00e4in tappiolle. Muutamaa minuuttia my\u00f6hemmin tasainen hengitys jo kuului, mun bunkasta. M\u00e4 kikkailin viel\u00e4 valveilla pari-kolme tuntia. K\u00e4vin suihkussa, katselin televisiota, roikun netiss\u00e4 jayritin my\u00f6s opiskella kurssin asioita. Lopulta sitten itsekin siirryin s\u00e4nkyyn, joka oli erinomainen. Hyv\u00e4 tukeva patja, miellytt\u00e4v\u00e4 peitto ja ihanat tyynyt ja pehme\u00e4t lakanat.\u00a0 Majoitus itsess\u00e4\u00e4n oli ihan kymppi, vaikka talo ulkoisesti ei ollutkaan kutsuva. Ja hintataso Ukrainassa muutenkin oli enemm\u00e4n kuin kohdillaan. Mik\u00e4\u00e4n ei maksanut meik\u00e4l\u00e4isen makuun mit\u00e4\u00e4n. Kannatti siis t\u00e4ll\u00e4kin kertaa vaatia majoitukseta pient\u00e4 luksusta.<\/p>\n

Aamuksi olin hoitanut taksin ja se olikin ajallaan alakerrassa. Kundi Day Flat Apartamentoksesta hoiteli mulle my\u00f6s taksin. Tosin oli luvannut englanninkielt\u00e4 puhuvan kuskin, niin sit\u00e4 ei ihan saatu ja mik\u00e4\u00e4n virallinen taksi auto ei tietenk\u00e4\u00e4n ollun, mutta siisti menopeli kuitenkin. Matkalla yliopistolle pys\u00e4hdyttiin apteekissa ja ihan ajallamme olimme luokkahuoneessa palelemassa. Ilmeisesti Ukrainassa sovelletaan sit\u00e4 metodia, ett\u00e4 kylm\u00e4ss\u00e4 oppii paremmin. Aamulla kertailtiinkin v\u00e4h\u00e4n asioita. Edess\u00e4 oli viel\u00e4 suullinen kuulustelu\/piina ja sen j\u00e4lkee aloitimme tentin. Tein tyhm\u00e4n\u00e4 rauhallista ja j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ja pydin vastaamaan t\u00e4ydellsesti, sill\u00e4 virheellisest\u00e4 vastauksesta saisi virhepisteit\u00e4. N\u00e4in ollen kun kyseess\u00e4 oli open book-koe niin pyrin tarkistamaan takuuvarmalla oikeat vastauset p\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4. Kun eka sivu oli tehty, niin puolet k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevasta ajasta oli k\u00e4ytetty! Menin pienimuotoiseen paniikkiin ja aloin hirvitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 vauhdilla seuraavia nelj\u00e4\u00e4 sivua. Vastasin vain niihin, mit\u00e4 tiesin suoralta k\u00e4delt\u00e4 ja r\u00e4\u00e4vin jotain sinne sun t\u00e4nne. Aika loppui kun loppui, mutta kurssitoverit helvesti\u00e4 jatkoivat omaa ryhm\u00e4ty\u00f6t\u00e4\u00e4n, eli polotusta. M\u00e4kin sitten v\u00e4h\u00e4n jatkoin yliajalle, kunnes opettaja lopulta ker\u00e4si koepaperit pois. Sen verran kastoi mun vastauksia, ett\u00e4 antoi ep\u00e4suorasti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 homma on just fine. Ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4 kokemus kyll\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 tuon tyyppist\u00e4 kuulustelumallia kovinkaan monessa yhteydess\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4 ja my\u00f6s FEI voisi mielest\u00e4ni siirty\u00e4 t\u00e4lle vuosituhannelle. P\u00e4\u00e4t\u00f6kset tehd\u00e4\u00e4n kisoissakin ryhm\u00e4ty\u00f6n\u00e4 ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6t on mobiilisti l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 aina, joten mielest\u00e4ni yksitt\u00e4isten knoppien ulkoa osaaminen ei ole mielest\u00e4ni kovinkaan oleellista.<\/p>\n

Kokeen j\u00e4lkeen pidettiin pieni tauko ja sitten jatkettiin stewardin toimenkuvalla. Anti oli kyll\u00e4 hyv\u00e4! Mielest\u00e4ni t\u00e4\u00e4lll\u00e4 kotimaassa on v\u00e4h\u00e4n ep\u00e4selv\u00e4\u00e4 mit\u00e4 stewardi oikeasti tekee. V\u00e4lill\u00e4 tuntuu, ett\u00e4 rupattelee mukavia ja h\u00f6rppii kahvia. N\u00e4in ei kuitenkaan ole. Oikeastaan stewardin pit\u00e4isi sinkoilla ennen kisaa varmastamassa kaikki mahdolliset paikat kilpialukeskuksessa ja pohtia niiden turvallisuutta niin ihmisille kuin el\u00e4imillekin. Stewardi n\u00e4kee ja kuulee kaiken ja toimii sitten sen mukaan. Olin tyytyv\u00e4inen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n ja sain paljon hyvi\u00e4 tipsej\u00e4 ja ennen kaikkea taas varmuutta omille n\u00e4kemyksille. Lisenssitoimarit ovan meill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n liian helposti ihan kynnysmattoina tai kumileimasimina. Olisi ehdottomasti t\u00e4rke\u00e4 nostaa profiilia, puuttua asioihin ja tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4.<\/p>\n

\"\"Kurssituksen j\u00e4lkeen alkoi taas suullinen kuulustelu, joka tuntui kest\u00e4v\u00e4n todella, todella, todella pitk\u00e4\u00e4n. Samat kysymykset sinkoilivat eri vastaajilel niin kauan kunnes vastasimme oikein. Sitten jaettiin taas tenttipaperit ja koe alkoi. T\u00e4ll\u00e4 kertaa osasin oiken tekniika: naputin hulluna vastaukset niihin kohtiin, jotka tiesin takuuvarmasti, sen j\u00e4lkeen palasin takaisin alkuun ja tein seuraavaksi varmimmat kyss\u00e4rit ja viel\u00e4 ehdin k\u00e4yd\u00e4 paperin kolmannen kerran. En tainnut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kohtaa tyhj\u00e4ksi sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kokeessa v\u00e4\u00e4rist\u00e4 vastauksista ei tullut virhepisteit\u00e4. Ehdin hyvin valmiiksi ennen kuin aika loppui ja olo oli varma siit\u00e4, ett\u00e4 tentti oli mennyt hyvin.<\/p>\n

Kun tentit oli tentitty niin olikin juhlaseremonioiden vuoro. Mun k\u00e4sityksen mukaan ven\u00e4l\u00e4iseen tyyliin. Eli oli puheita ja p\u00f6n\u00f6tyst\u00e4. Meille annettiin tarkat askelmerkit ja jokainen kuvattiin kahden merkkihenkil\u00f6n v\u00e4liss\u00e4. Ilmeisesti he olivat tavalla tai toisella mahdollistaneet kurssin toteutumisen. M\u00e4h\u00e4n en tietenk\u00e4\u00e4n kyennyt hoitamaan homma ihan kunnilla loppuun asti. Vaikka viralliset kuvat saatiin ilmeisesti otettua ihan kaikkien taiteen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan, niin jotain kikkailua kuitenkin sain aikaan. Mink\u00e4 sille voi, ett\u00e4 en vaan ole parhaimmillani virallisissa tilanteissa. Menee aina v\u00e4h\u00e4n leikiksi. Niin t\u00e4ll\u00e4kin kertaa. Lopulta homma oli taputeltu ja oli aika kiitell\u00e4 kurssikavereita ja kouluttajia. Illan vietimme kaikessa rauhassa. V\u00e4h\u00e4n harmittelimme, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n yhteist\u00e4 ohjelmaa ei oltu j\u00e4rjestetty. Olisi ollut kiva viel\u00e4 istua iltaa kimpassa.\u00a0 Sain sovittua taksikyydit aamuksi ja pikkutunneilla unikin tuli silm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kotimatka taittui hitaanlaisesti. Lentokent\u00e4ll\u00e4 ei p\u00e4\u00e4sty edes sis\u00e4lle ennen ensimm\u00e4sit\u00e4 l\u00e4pivalaisua. Mullahan alkoi heti pinna kiristy\u00e4. Oltiin onneksi todella hyviss\u00e4 ajoin paikalla. Varsinaisessa turvatarkastuksessa mun kello ja keng\u00e4t ja oikeastaan ihan kaikki muukin oli ongelma. Samat releet kuitenkin ole p\u00e4\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s menness\u00e4 ja silloin ne eiv\u00e4t olleet. No eip\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, kommunikaatio-ongelmia oli luonnollisesti jonkin verran. Sain kuitenkin t\u00e4ydennetty\u00e4 tuliaisostoksia ja ensimm\u00e4nien lento meni kohtalaisen kivasti. Pient\u00e4 pomppua, mutta siit\u00e4 selvittiin. Riikassa aika kului kohtalaisen nopeasti sy\u00f6den ja shoppaillen. Suorat lennot on kyll\u00e4 ihan muy bien. Niiss\u00e4 kannattaisi pit\u00e4yty\u00e4, mutta aina homma ei vaan toimi niin. Onneksi kyyti oli kuitenkin odottamassa kent\u00e4ll\u00e4 niin kotimatka sujui helposti.<\/p>\n

K\u00e4teen j\u00e4i sellainen ”ihan kiva” reissu.\u00a0 Ei mit\u00e4\u00e4n kohtuutonta kommellusta. Olisi halunnut tutustua kaupunkiin\u00a0 v\u00e4h\u00e4n paremmin. Se vaikutti houkuttelevalta. Olsii my\u00f6s ollut kiva tutustua kurssikavereihin paremmin, mutta kielimuuri oli ylip\u00e4\u00e4sem\u00e4t\u00f6n. Kouluttaja oli erinomainen. Ninan kanssa reissaaminen on aina yht\u00e4 viidytt\u00e4v\u00e4\u00e4.Uusia ajatuksia ja vahvistusta nykyisiin toimintamalleihini. Ja sen tietenkin sain, mit\u00e4 olin hakemassa, eli himoitut natsat. Liitto mahdollisti osallistumisen, joten ehdottomasti voiton puolella ollaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

26.-28.06.2018 Team Suonp\u00e4\u00e4n junnuleiri, Ridasj\u00e4rvi
\n<\/strong><\/p>\n

V\u00e4h\u00e4n veivattiin taas lerin aloitusta ja muutakin kokoonpanoa. Hepulla on Napilla oli pieni\u00e4 vaikeuksia J\u00e4ms\u00e4ss\u00e4 ja niit\u00e4 kartoittaessa aikaa kului sen verran, ett\u00e4 ei ollut ihan varmaa mill\u00e4 hevoseslla kukakin ratsastaa. N\u00e4in ollen v\u00e4h\u00e4n ruuvailtiin my\u00f6s aloitusta ja alkuper\u00e4isen maanantain sijaan aloitettiin tiistaina. Se sopikin hyvin, sill\u00e4 sain hoidettua maanantaina v\u00e4h\u00e4n muita juttuja ja laiteltiin tallilla systeemit valmiiksi. My\u00f6s logistiikan kanssa oli sumplaamista ja koska Sara sai hetki sitten ajokortin, niin nyt olikin oiva hetki treenata hevosauton kuljettamista. Minttu ja Sara l\u00e4htiv\u00e4t K\u00e4rpp\u00e4l\u00e4st\u00e4 hijakseen ajelemaan ja olivat ihan aikataulussa Ridasj\u00e4rvell\u00e4. Samoihin aikoihin Rita saapui my\u00f6s tallille ja l\u00e4hti hakemaan Nappia. Tyt\u00f6t laittoivat itselleen makuupaikat valmiiksi sek\u00e4 hevosille tarhat ja karsinat ja siin\u00e4 vaiheessa mekin ehdimme Karin kanssa paikalle. Jotenkin hassua, ett\u00e4 olivat omalla kyydill\u00e4. On ihana huomata, ett\u00e4 muksut kasvavat, mutta on se silti my\u00f6s jotenkin h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Kohta huomaa, ett\u00e4 teinist\u00e4 on tullut aikuinen, ihan vertainen. Ja toisaalta, kun useamman vuoden tekee nuorten ihmisten kanssa t\u00f6it\u00e4, niin samalla siin\u00e4 n\u00e4kee ihmisen kasvun ja my\u00f6s oman vaikutuksensa ihan eri tavalla kuin aikuisten ihmisten kanssa ty\u00f6skennelless\u00e4.<\/p>\n

\"\"Sy\u00f6tiin pikainen lounas ja alettiin laitella hevosia valmiiksi. Meininki oli leppoisa. Juttu luisti ja tasainen pulputus ja kikatus h\u00f6ysti hommia. Vessasta l\u00f6ytyi kohtlaiseksi kasvanut ampiaispes\u00e4 ja oma ohjelmanumero oli sen tuhoaminen. Ratsukot l\u00e4htiv\u00e4t liikkeelle kohti rataa. M\u00e4 latasin autoon v\u00e4h\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 ja juotavaa, sykekahvan ja muistiinpanov\u00e4lineet ja l\u00e4hdettiin karin kanssa per\u00e4\u00e4n. Otin aika paljon videota ihan sen takia, ett\u00e4 voitaisiin niit\u00e4 yhdess\u00e4 illalla katsoa. Tarkoitus oli taas kerran keskitty\u00e4 istuntaan, sen symmetriaan ja tasapainoon sek\u00e4 mahdollisimman liikkumattomaan asentoon, jotta hevosta h\u00e4iritt\u00e4isiin mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n. M\u00e4h\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti toivon, ett\u00e4 ravissakaan ei kevennet\u00e4. Ihan vaan siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4syneen\u00e4 jokainen istahdus satulaan tulee kerta kerralta raskaammaksi ja muutenkin se kevent\u00e4minen k\u00e4y hevosen sel\u00e4n ja ratsastajan polvien p\u00e4\u00e4lle. Ennemmin treenataan niit\u00e4 keskikehon lihaksia ja ollaan siell\u00e4 seisovassa asennossa.<\/p>\n

Helle oli aika raastava, mutta ratsukot eteniv\u00e4tkin maltillisesti ja keskinopeus pidettiin kympin tuntumassa. Kun p\u00e4\u00e4stiin radalle, niin kierroksia tehtiin vain nelj\u00e4 ja pyrin kuvaamaan niist\u00e4 mahdollisimman pitk\u00e4t p\u00e4tk\u00e4t. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti tyt\u00f6ill\u00e4 on hyv\u00e4 ja\u00a0 vakaa istunta. Varsinkin Mintun pitk\u00e4kinttuinen kroppa on kuin tehty kyseiseen istuntaan. En oikein voi kuin ihaillen katsoa tyt\u00f6n menoa. Toki Sauronin silm\u00e4 aina jotain havaitsee. Eih\u00e4n hommassa ole mit\u00e4\u00e4n mielt\u00e4, jos vaan heiluttelen viiri\u00e4 ja huutelen, ett\u00e4 loistavaa ja mahtavaa ja upeeta. Kyll\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa viel\u00e4 korjattavaakin l\u00f6ytyy, mutta p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti homma on jiirissa, jos vaan ne jalkater\u00e4t pysysyv\u00e4 eteenp\u00e4in ja kintut hevosen kyljiss\u00e4 kiinni ja heiluminen saadaaan minimoitua. Jos hevoselle saadaan ihanteelliset olot niin ratsastaja voi v\u00e4h\u00e4n k\u00e4rsi\u00e4.<\/p>\n

Tyt\u00f6t olivat pari tuntia ratsailla.Tallille tulivat hikiset hevoset ja hikiset ratsastajat, sill\u00e4 ilma oli todella l\u00e4mmin. Hevoset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t suihkuun. Tyt\u00f6t s\u00f6iv\u00e4t lounaan ja laittelivat hevoset tarhoihin ja hein\u00e4\u00e4 eteen. Sitten l\u00e4hdettiinkin j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4lle ajomatkalle, sill\u00e4 k\u00f6r\u00f6ttelimme hevosautolla Suonp\u00e4\u00e4h\u00e4n. Aluksi olin v\u00e4h\u00e4n j\u00e4ykk\u00e4n\u00e4, mutta sitten totesin, ett\u00e4 Sara ajaa eritt\u00e4in tarkasti ja varovaisesti, joten ei syyt\u00e4 huolleen. Vauhti tulee aikanaan, sit\u00e4 ei mielest\u00e4ni tarvitse yht\u00e4\u00e4n hoputtaa. Ja yleisess\u00e4 tiedossa taitaa olla mun melko raskas kaasujalka, joten en miss\u00e4\u00e4n tapauksessa ala antaa kellek\u00e4\u00e4n ohjeita siit\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4isi ajaa lujempaa. V\u00e4lill\u00e4 meill\u00e4 oli jonoa per\u00e4ss\u00e4, mutta mit\u00e4 sitten. Olkoot! Jokainen on opettelut autolla ajamisen ja aluksi se ei ole kamalan helppoa.<\/p>\n

Kun p\u00e4\u00e4stiin perille, niin Kari laitteli p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4 ja me pureuduttiin viel\u00e4 kerran ja toivottavasti viimeisen kerran Morvan tapahtumiin. K\u00e4ytiin jokaisen suoritus l\u00e4pi ja pohdittiin tilanteet l\u00e4pikotaisin. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen mietittiin loppukautta. Puhuttavaa riitti taas aika paljon. V\u00e4hitellen nuoret oppivat analysoimaan tekemisi\u00e4\u00e4n entist\u00e4 paremmin ja my\u00f6s painamaan mieleens\u00e4 asiat joita on tehty ja asioista jotka voisi tehd\u00e4 toisin. Homma muuttuu koko ajan suunnitelmallisempaan suuntaan. Kun puheet oli puhuttu ja sapuskat sy\u00f6ty, niin tyt\u00f6t hypp\u00e4siv\u00e4t taas Saran kyytiin ja palailivat tallille. Kari tosin ajoi auton yl\u00f6s meid\u00e4n pihasta, mutta muuten Sara hoiteli homman. Ilmoittivat, kun olivat perill\u00e4 ja varmaan kohta puolen y\u00f6n j\u00e4lkeen olivat unessa. Ensimm\u00e4inen leirip\u00e4iv\u00e4 oli takana.<\/p>\n

 <\/p>\n

Aamulla nuoriso her\u00e4ili sitten omaan tahtiinsa. Luulen, ett\u00e4 kihistess\u00e4 oli mennyt aamun puolelle ja aika nuutuneita naisia k\u00f6mpi tallituvasta pihalle, kun saavuin paikalle. Sara oli tainnut hoidella aamutallihommat, koska on v\u00e4h\u00e4uninen. Tai tarvitsisi kyll\u00e4 unta enemm\u00e4nkin, mutta ei nuku. Noh, meit\u00e4 vastaavia kukkujia on enemm\u00e4nkin, mutta aina se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 huolen, kun toisessa saman ominaisuuden havaitsee.<\/p>\n

Hevoset ja ratsastajat jalkautuivat kent\u00e4lle. Py\u00f6ritelt\u00e4\u00e4n naurua ja hevosia. Pys\u00e4hdyksi\u00e4 ja liikkeellel\u00e4ht\u00f6j\u00e4, peruutuksia ja v\u00e4ist\u00e4misi\u00e4. Ihan perusjuttuja, mutta niit\u00e4 tulee tehty\u00e4 aika harvoin. Pit\u00e4isi tehd\u00e4 enemm\u00e4n. Jokaisen. Kun aikamme olimme harjoitelleet, niin otettiin viel\u00e4 kolme juoksutusta: normivauhti, hitaasti ja kovaa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen alettiin laitella hevosille satulaa selk\u00e4\u00e4n ja siirryttiin Erikan kent\u00e4lle.<\/p>\n

\"\"Kent\u00e4ll\u00e4 oli muutama tynnyri ja puomi valmiina ja tyt\u00f6t innostuivat, ett\u00e4 voisivat v\u00e4h\u00e4n hyppi\u00e4. No mik\u00e4p\u00e4s siin\u00e4, meill\u00e4h\u00e4n oli hyv\u00e4n mielen leiri menossa. Halukkaat pomppivat hetken ja sitten alettiin t\u00f6ihin. Saralle ja Mintulle homma oli tuttua, sill\u00e4 v\u00e4\u00e4nnettiin taas hannunvaakunaa. Rita v\u00e4h\u00e4n panikoi ja alkoi ik\u00e4\u00e4n kuin psyykata itse\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 homma ei tule onnistumaan. Enemm\u00e4n pit\u00e4isi vaan uskoa itseens\u00e4. Eih\u00e4n se helposti mennyt, mutta meni kuitenkin ja v\u00e4h\u00e4n toisella asenteella olisi voinut menn\u00e4 paremminkin. Mintulla meni aluksi homma selv\u00e4sti pitk\u00e4ksi, mutta kun hevonen oivalsi, mit\u00e4 silt\u00e4 haluttiin, niin pys\u00e4hdykset alkoivat napsahdella paikoilleen. Sara my\u00f6s aika vauhdikas ja saisi treena hitaampaa ja hitaampaa etenemist\u00e4. Kaikilla oikeastaan sama asia ja senp\u00e4 takia saisivat kyll\u00e4 ty\u00f6skennell\u00e4 my\u00f6s kent\u00e4ll\u00e4 ja hakea siit\u00e4 koottuakin kootumpaa etenemist\u00e4. Nappipys\u00e4hdykset ja liikkeellel\u00e4hd\u00f6t kehitt\u00e4v\u00e4t yhteisty\u00f6t\u00e4 ja my\u00f6s hevosen lihaksistoa, joten niit\u00e4 saisivat kyll\u00e4 tehd\u00e4 my\u00f6s enemm\u00e4n. Toivon, et\u00e4t hannunvaakuna l\u00f6yt\u00e4isi mukaan kotitreeneihinkin ja ensi vuonna sit\u00e4 taas v\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n leirill\u00e4, jos ei muuten. Se on niin monipuolinen kuvio k\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Lopuksi rakennettiin pieni ristikko, joka puuttui pystyksi ja hevosetkin vaihtuivat ja tyt\u00f6t hauskuuttivat mua ja itse\u00e4\u00e4n. Ei varsinaisesti mit\u00e4\u00e4n teknisi\u00e4 huippusuorituksia, mutta ihan siistej\u00e4 ylityksi\u00e4. Ja Nappikin, jonka ei pit\u00e4ynt miss\u00e4\u00e4n tilanteessa hyp\u00e4t\u00e4 hyppi ihan korvat h\u00f6r\u00f6ss\u00e4. Taas en voinut olla v\u00e4ltty\u00e4 ajattelemasta, ett\u00e4 uskokaa hyv\u00e4t ihmiset itseenne ja hevosiinne. Jos ei ole itseluottamusta tai luottoa toiseen, niin mit\u00e4\u00e4n ei ikin\u00e4 tapahdu. Kaikkea kannattaa kokeilla ja uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Oli kyseess\u00e4 sitten ihan mik\u00e4 tahansa. Hyv\u00e4k\u00e4\u00e4n vaimistautuminen ei auta, jos ei usko omaan tekemiseens\u00e4. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 noin niin kuin yleens\u00e4kin.<\/p>\n

\"\"Hyppelyiden j\u00e4lkeen hevoset ratsastettiin takaisin tallille ja laiteltiin tarhoihin heinille. Tyt\u00f6t s\u00f6iv\u00e4t ja sitten l\u00e4hdeettiin v\u00e4hitellen kohti J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4t\u00e4. Vuorossa oli taas videoiden ja kuvin katselu ja analyysi, sek\u00e4 suihku ja siistiytyminen Blueskatua varten. Kari heitti meid\u00e4n kylille ja l\u00e4hti itse hakemaan kenki\u00e4, jotta voisi Turusen pyynn\u00f6st\u00e4 kengitt\u00e4\u00e4 Ruutipojan. Me tytt\u00f6jen kanssa py\u00f6rittiin sitten pari tuntia markkinahumussa. H\u00e4mm\u00e4stytettiin Rautakouran ukot kovilla k\u00e4sivoimilla ja tingittiin k\u00e4sity\u00f6l\u00e4iselt\u00e4 yksisarviskalsareita. Jossain vaiheessa tyt\u00f6t livahtivat kauppaan ostamaan tykotarpeita, sill\u00e4 illan ohjelma jatkui niin, ett\u00e4 he toteuttivat yhdess\u00e4 sunnittelemansa p\u00e4iv\u00e4llisen.<\/p>\n

Pari tuntia typyk\u00f6ilt\u00e4 meni keitti\u00f6ss\u00e4 ja tohina oli taas melkoista. M\u00e4 enn\u00e4tin jopa ottaa lempi nojatuolissani pienet p\u00e4iv\u00e4unet ja sitten her\u00e4tettiin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Aika mainiota. Sy\u00f6tiin eritt\u00e4in onnistunut p\u00e4iv\u00e4llinen ja sen j\u00e4lkeen alettiin suunnitella paluuta tallille, sill\u00e4 vuorossa oli viel\u00e4 uittoretki hiekkakuopille.<\/p>\n

J\u00e4nnityst\u00e4 oli selv\u00e4sti ilmassa kun l\u00e4hdettiin hevosia viem\u00e4\u00e4n. Kari ajoi, sill\u00e4 hevosauton per\u00e4\u00e4n laitettiin treikku, jotta saatiin kaikki pollet paikalle. Lastaus ja purku onnistui mallikkaasti ja matkahan ei ollut kuin kuutisen kilsaa. Tyt\u00f6t ponkaisivat biksuissaan selk\u00e4\u00e4n ja l\u00e4htiv\u00e4t ratsastamaan kohti rantaa. Olin tehnyt v\u00e4h\u00e4n taustaty\u00f6t\u00e4 ja selvitt\u00e4nyt lupa-asiat ja parhaan paikan l\u00e4hte\u00e4 kahlaamaan. Heppu meni eritt\u00e4in pienell\u00e4 suostuttelulla veteen ja Ruutipoika sen\u00a0 vanavedess\u00e4. Nappi v\u00e4h\u00e4n empi ja Rita oli ehtinyt jo useamman kerran todeta, ett\u00e4 ei se\u00a0 varmasti mene. Meni kuitenkin, kun talutin sen\u00a0 veteen ja sen j\u00e4lkeen kun alkuun p\u00e4\u00e4si niin ly\u00f6tt\u00e4ytyi Heput ja Ruutipojan f\u00f6ljyyn. Katselin ratsastajien riemua ja samalla koin taas haikeita tunnelmia. Voi Hopo <3. Vesi oli l\u00e4mmint\u00e4 ja kahlailua kesti hyv\u00e4 tovi. Heppu muutaman metrin uikin, mutta l\u00e4hinn\u00e4 potkivat vauhtia pohjasta tai k\u00e4veliv\u00e4t.\u00a0 Mutta ihan tyytyv\u00e4isilt\u00e4 hevosetkin vaikuttivat ja saivat kyll\u00e4 hyv\u00e4n pesun.<\/p>\n

Kaikki ilottelu loppuu joskus ja niin mekin puolen y\u00f6n aikaan pakattiin hevoset takaisin kuljetuskalustoon ja v\u00e4ki autoon ja takaisin tallille. V\u00e4h\u00e4n hytisev\u00e4t tyt\u00f6t vetiv\u00e4t vaatett\u00e4 p\u00e4\u00e4lle ja laittelivat hevoset y\u00f6puulle. Luulen, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 oli ollut antoisa ja painunut jokaisen muistiin. Ja se onkin ehk\u00e4 kaikista t\u00e4rkein juttu, miksi haluan t\u00e4m\u00e4n vuotuisen leirin s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4. Muistoja ja el\u00e4myksi\u00e4. Yhdess\u00e4 tekemist\u00e4 ja kokemista. Samalla opitaan aina jotain hevosista, itsest\u00e4 ja muista. Y\u00f6tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 y\u00f6ss\u00e4 ajeltiin takaisin kotiin. Olin jotenkin onnellinen ja jotenkin onneton. Se on erikoinen tunne. Valtaa aina joskus mielen. Kai se on jotan melankoliaa.<\/p>\n

Viimeisen\u00e4 aamuna leirill\u00e4 oli havaittavissa liev\u00e4\u00e4 kireytt\u00e4. Ilmeisesti jostain oli tullut v\u00e4h\u00e4n eri\u00e4vi\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4. Sellaista sattuu ja varsinkin naisporukassa aika usein. Senkin asian kanssa pit\u00e4\u00e4 vain oppia el\u00e4m\u00e4\u00e4n, antaa toiselle tilaa ja ottaa sit\u00e4 itsekin tarvittaessa. V\u00e4h\u00e4n seurailin tilanne alta kulmain. Ei onneksi mit\u00e4\u00e4n suurta draamaa, mutta sellaista pient\u00e4 s\u00e4hk\u00f6\u00e4 ja kipunaa. Ehk\u00e4 se kuitenkin v\u00e4h\u00e4n laimeni, kun p\u00e4\u00e4stiin hommiin. V\u00e4symyksell\u00e4 tietenkin my\u00f6s osuutta asiaan. Niin kuin me kaikki v\u00e4h\u00e4n nukkuvat tied\u00e4mme, niin univaje tekee kire\u00e4ksi ja herk\u00e4ksi. Jos nukkuu sen 7-8 tuntia y\u00f6ss\u00e4, niin moni asia tuntuu helpommalta ja sujuu my\u00f6s helpommin.<\/p>\n

Kari haki Sellan ja laitteli sen ratsastuskuntoon. Meni tietenkin v\u00e4h\u00e4n aikaa, sill\u00e4 kaviot piti vuolla. Tyt\u00f6t olivat aiemmin valmiina ja ehtiv\u00e4t selk\u00e4\u00e4nkin v\u00e4h\u00e4n Karia aikaisemmin, mutta aika hyvin samaan aaltoon Kari p\u00e4\u00e4si mukaan. M\u00e4 latasin taas autoon huoltokamaa ja l\u00e4hdin sitten hiljakseen ajelemaan per\u00e4\u00e4n. Tavoitteena oli joki 25 km lenkki taas maltillisella tahdilla siten, ett\u00e4 jokainen v\u00e4lil\u00e4 vet\u00e4\u00e4 ja jokainen v\u00e4lill\u00e4 kulkee k\u00e4rkip\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"Ratsukot n\u00e4yttiv\u00e4t taas niin hyvilt\u00e4, ett\u00e4 oksat pois ja pala latvaa. On se\u00a0 vaan hienon n\u00e4k\u00f6ist\u00e4, kun liikkeelle on lauma hevosia, jotka ovat puhaita, niiden varusteet ovat kunnossa ja hauska v\u00e4rikirjo on esill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kun viel\u00e4 viimeistell\u00e4\u00e4n sill\u00e4, ett\u00e4 ratsastajilla on lajiin tarkoitetut ja siistit vaatteet, niin silm\u00e4 lep\u00e4\u00e4 ja muut liikenteess\u00e4 olevatkin kiinnitt\u00e4v\u00e4t huomiota. Visuaalisena tyyppin\u00e4 pid\u00e4n t\u00e4t\u00e4 arvossa ja korostan sit\u00e4 aina. Niin kisoissa kuin treenatessa voi my\u00f6s kunnioitta omaa lajia ja omaa tekemist\u00e4 ja pukeutua asiallisesti. Samalla kun levittelemme lajiin liittyvi\u00e4 kuvia, niin niist\u00e4 saa asiallisen k\u00e4sityksen lajista. Jos emme halua tulla luokitelluksi puskaratsasteluksi, niin meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 asian eteen tehd\u00e4 my\u00f6s t\u00f6it\u00e4. Yksi t\u00e4rke\u00e4 pointti on se, milt\u00e4 ratsukot ja varusteet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n

Sain nelikon kiinni v\u00e4h\u00e4n ennen kuin sukelsivat pikkuteille ja mets\u00e4poluille. Kurvailin omaan paikkaani v\u00e4ijym\u00e4\u00e4n. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ratsastus n\u00e4ytti v\u00e4h\u00e4n taas paremmalta kuin pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaisemmin. Kun ratsastajat keskittyv\u00e4t, niin hyv\u00e4lt\u00e4h\u00e4n se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja kun v\u00e4lill\u00e4 joutuvat keskittym\u00e4\u00e4n, niin jotainhan aina j\u00e4\u00e4 my\u00f6s selk\u00e4ytimeen.<\/p>\n

Vauhti ei ollut kovaa ja hevosen askeleet eiv\u00e4t kaikilta osin ihan sopineet yhteen. Toinen ravaa kovempaa kuin toinen laukaka jne. Muutamalla n\u00e4ist\u00e4 on vaikeuksia laukata hitaasti ja sit\u00e4 pit\u00e4isikin kovasti treenata. Se tulee takuuvarmasti kent\u00e4ll\u00e4 tehdyn ty\u00f6n ja kootun laukan my\u00f6t\u00e4. Joten sit\u00e4 saa ja pit\u00e4\u00e4 treenata kotioloissa. Sella puksutteli siell\u00e4 joukon jatkona into piukeana. Se on pulskassa kunnossa, mutta eip\u00e4 yht\u00e4\u00e4n porukasta j\u00e4\u00e4nyt. Oli hauska katsella my\u00f6s sen menoa. Jonkun verran ajelin porukan per\u00e4ss\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 huollettiin ja kiire oli kova, vaikka yhden piti huoltaa nelj\u00e4\u00e4, niin Kari varsinkin hoputti jokaisessa huollossa, ett\u00e4 menn\u00e4\u00e4n jo, menn\u00e4\u00e4n jo. Niin kuin olisi kovastakin kisatilanteesta kyse.<\/p>\n

Juuri kun kaikki oli niin lysti\u00e4, niin Sellalta hajosi vasemman takasen tossu. Vaijerihan sielt\u00e4 nasahti poikki ja lysty loppui siihen. L\u00e4htiv\u00e4t k\u00e4ynnill\u00e4 kohti kotia. Pistin tyt\u00f6t viel\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n pellolla muutaman lenkin. Taas ihastelin Mintun stabiilia asentoa. Ruutipoika tarjosi jonkin verran haasteita, mutta mit\u00e4\u00e4n ongelmia ratsastajalla ei ollut niiden kanssa. Heppu ja Nappi puksuttelivat tasatahtia ilman ongelmia. Mukava oli havaita, ett\u00e4 Morvan ongelmista ei ollut mit\u00e4\u00e4n tietoa. Hevoset liikkuivat hyvin ja halukkaasti ja aamun tarkastuksessakaan ei mit\u00e4\u00e4n huomioita ollut. Huollettiin viel\u00e4 kerta ja viilennettiin samalla. Sitten l\u00e4hdin ajelemaan tallille ja tyt\u00f6t h\u00f6lk\u00f6tteliv\u00e4t Karin kiinni. Porukalla tulivat tallille ja olin laitellut kaikille haaleat huuhteluvedet \u00e4mp\u00e4reihin valmiiksi. K\u00e4ytiin v\u00e4h\u00e4n lenkki\u00e4 l\u00e4pi ja siirryttiin pakkaushommiin.<\/p>\n

Rita l\u00e4hti viem\u00e4\u00e4n Nappia laitumelle ja v\u00e4hitellen l\u00e4hti sitten kotimatkalle saattajan kera. Sara ja Minttu joutuivat notkumaan viel\u00e4 paikalla, sill\u00e4 Kari alkoi kengitt\u00e4\u00e4 Ruutipoikaa. Tyt\u00f6t purkivat tuntojaa leirist\u00e4 ja v\u00e4n\u00e4 muustakin. Paikat oli laitettu kuntoon ja kun hevonen oli uudessa keng\u00e4ss\u00e4 ja juoksutettu muutamaan kertaan, niin pollet pistettiin autoon, halittiin loppuhalit ja nuoriso poistui paikalta. Ihania nuoria naisia. En voi muuta sanoa.<\/p>\n

Tatanka haettiin tallille ja nyt oli tammojen vuoro olla pari y\u00f6t\u00e4 sis\u00e4tiloissa ja sitten saisivat siirty\u00e4 kotipihaan toviksi. Ihana rauha ja hiljaisiis lasketui Suonp\u00e4\u00e4n tallille. Toisaalta olin nauttinut t\u00e4ysin siemauksi siit\u00e4, ett\u00e4 tallialue oli hetkellisesti taas t\u00e4yttinyt tohinasta ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Meill\u00e4h\u00e4n on yleens\u00e4kin aika rauhallista siell\u00e4.\u00a0 Leiriin olin tyytyv\u00e4inen. Ohjelma oli aika kevyt, mutta sopi hyvin t\u00e4h\u00e4n saumaan ennen toivottavia laidunlomia. P\u00e4\u00e4tavoite on takana. Sit\u00e4 ei saatu, mit\u00e4 l\u00e4hdettiin hakemaan, mutta aina tavoitteet eiv\u00e4t t\u00e4yty. Ei maailma siihen kaadu. Ollan kuitenkin tehty hyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ja se t\u00e4ysosima\u00a0 varmasti joskus on viel\u00e4 edess\u00e4, jos vaan jaksamme tiimin\u00e4 tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Resurssit ovat kaikilla rajalliset ja hevosen p\u00e4iv\u00e4n kunto on aina se, mik\u00e4 se kulloinkin on. Sattumallakin on suuri osuus, vaikka itse toivoisin, ett\u00e4 suunnittelemalla ja toteuttamalla suunnitelmat maali saavutetaan. Niin se usein onkin, mutta aina se sattuma on my\u00f6s mukana ja sen oikkujen mukaan asiat menev\u00e4t.\u00a0 N\u00e4iss\u00e4 merkeiss\u00e4 tapaamme varmasti taas vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4. Sit\u00e4 ennen ehtii paljon tapahtua ja ajattelin jo talvelle kuivaleiri\u00e4, joka sis\u00e4lt\u00e4isi sitten v\u00e4h\u00e4n toisenlasta tekemist\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

15.-17.06.2018 NBCH\/SM-kilpailut Morva, J\u00e4ms\u00e4nkoski , tiedotusvastaava, apulaiskilpailunjohtaja, kansallisten luokkien tpj
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"Takana oli kutakuinkin vuosi ty\u00f6t\u00e4 ja kovaa suunnittelua. Useita kokouksia paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja skypen kautta. Viimeisen kuukauden aikana mulle tulvimalla tulvi s\u00e4hk\u00f6posteja ja ties mit\u00e4 kysymyksi\u00e4 ja toiveita. Samaan aikaan Kari yritti saada ajanottoon ja seuraantaan liittyv\u00e4t seikat toimimaan takuuvarmasti ja h\u00e4nelle j\u00e4i viel\u00e4 karttojen piirt\u00e4minen. M\u00e4 yritin pit\u00e4\u00e4 jossain j\u00e4rjestyksess\u00e4 talkoolaisten tekemiset ja Tanja sek\u00e4 Sari puuhasivat J\u00e4ms\u00e4nkoskella pitki\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4. Sara hoiteli reittimerkit, Anniina taittoi k\u00e4siesitteen jne. jne. Vapaaehtoisia saatiin kisap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hyvin mukaan ja vaikka koko p\u00e4iv\u00e4 oli yht\u00e4 kaaosta, niin tavallaan se kuitenkin oli hallittua kaaosta.<\/p>\n

Torstaina m\u00e4 l\u00e4hdin JFF:n kanssa ajelemaan Tuusulasta Morvaan. Ajeltiin ihan kaikessa rauhassa ja pys\u00e4hdeltiin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, juomaan ja kessuttamaan. Juttu luisti, puolin ja toisin. Meill\u00e4 on aina varsin hauskaa ja riehakasta yhdess\u00e4. Niin my\u00f6s t\u00e4ll\u00e4 kertaa.\u00a0 Oltiin kutakuinkin kahdelta mestoilla. Kari ajeli per\u00e4ss\u00e4 ja tuli muutaman tunnin my\u00f6hemmin paikalle.<\/p>\n

Huomasin heti, ett\u00e4 kisakeskuksessa ei oikeastaan ollut mit\u00e4\u00e4n viel\u00e4 valmiina. Se tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 talkoolaisille tulee kiire. Moni paikallisista teki tietenkin t\u00f6it\u00e4 normaalisti, joten rakennusty\u00f6t alkoivat oikeastaan vasta nelj\u00e4n j\u00e4lkeen. M\u00e4 olin ehk\u00e4 ajatellut, ett\u00e4 pystyn enemm\u00e4n viett\u00e4m\u00e4\u00e4n aikaa tuomariston j\u00e4senten kanssa ja toivottemaan v\u00e4ke\u00e4 tervetulleeksi ja vastailemaan edelleen tidustelutulvaan, mutta aika nopeasti huomasin, ett\u00e4 ihan toimeenpanevaa homma on jokaiselle kynnelle kykenev\u00e4lle.\u00a0 Toisin sanoen porukkaa oli alustavissa hommissa liian v\u00e4h\u00e4n. Onneksemme Uutut olivat ruodussa. Siin\u00e4 on sellainen energiapariskunta, ett\u00e4 oksat pois. Ja tehokkaitahan ovat my\u00f6s J\u00e4ms\u00e4n naiset, mutta nimenomaan naiset. Vaikka niin tasa-arvohenkinen olenkin, niin kyll\u00e4 rakennushommissa kuitenkin miehist\u00e4 on melkoinen hy\u00f6ty. Voisi jopa sanailla, ett\u00e4 ovat ylivertaisia. Lis\u00e4ksi Mummeli halusi suorat linjat ja purku-uhka vaani heti, jos kaikki ei ollut just eik\u00e4 melkein. Mit\u00e4\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 ei oltu hoksattu pienelle iskuryhm\u00e4lle j\u00e4rjest\u00e4\u00e4, joten aika ohuella ravinnolla painettiin hommia.<\/p>\n

Jossain vaiheessa annettiin periksi ja poistuttiin paikalta. Turusen hommaama m\u00f6kki oli juuri sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n oli luvannut ja iloksemme ruoka oli p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4. Oltiin kuitenkin niin v\u00e4syksiss\u00e4, ett\u00e4 m\u00e4k\u00e4\u00e4n en meinannut jaksaa sy\u00f6d\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Uni tuli kyll\u00e4 hyvin, mutta v\u00e4h\u00e4n mua kylm\u00e4si, ett\u00e4 mitenk\u00e4h\u00e4n saadaan paletti kasaan.<\/p>\n

Aamulla alkoi sama h\u00f6s\u00e4\u00e4minen. Piti sinkoilla sinne ja t\u00e4nne ja juosta ympyr\u00e4\u00e4. Meinasi taas j\u00e4\u00e4d\u00e4 sy\u00f6minen v\u00e4liin, mutta yritin pit\u00e4\u00e4 huolen siit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4 ei alkaisi s\u00e4rke\u00e4, joten pakko oli l\u00e4hte\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Juuri silloin Sara sitten ilmoittikin, ett\u00e4 Heppu ei liiku puhtaasti! Ratsastaja oli selv\u00e4sti jo heitt\u00e4nyt kirveen kaivoon. Totesin, ett\u00e4 mun pit\u00e4\u00e4 seuraavaksi kiirehti\u00e4 toimareiden briiffiin. Joten mulla ei ollut saumoja k\u00e4yd\u00e4 hevosta katsomassa. Se olisi ollut Saralle t\u00e4rke\u00e4 juttu, ymm\u00e4rr\u00e4n sen hyvin ja olen syv\u00e4sti pahoillani, ett\u00e4 aikataulullisesti t\u00e4m\u00e4 oli mahdoton teht\u00e4v\u00e4. Katsojia oli kuitenkin runsaasti. Ja totuushan on se, ett\u00e4 ei mun silm\u00e4t sen paremmat ole kuin muidenkaan. Mutta tietenkin meill\u00e4 on sellainen luottamus, ett\u00e4 Saralle olisi ollut t\u00e4rke\u00e4\u00e4 saada mut paikalle. Tekiv\u00e4t siell\u00e4 varmasi kaiken, mit\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4 oli. Alkujaan arviot olivat, ett\u00e4 nivusiin ilmestynyt paarman purema oli ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen liikkeen aiheuttaja, mutta my\u00f6hemmin tutkittuna ja pohdittuna olemme tulleet siihen tulokseen, ett\u00e4 oli siell\u00e4 taustalla harmillinen reuhtominen ennen kisaa. Eli taisi olla pureman ja sen lihasper\u00e4isen pienen vamman aiheuttamaa vaivaa.<\/p>\n

Me kiirehdittiin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n briiffi\u00e4 toimareille. V\u00e4h\u00e4n oli nihke\u00e4 tunnelma. Kari oli jotenkin pihalla asioista ja senk\u00e4\u00e4n takia homma ei mennyt ihan putkeen. Toimarit saivat kuitenkin tarvittavat tiedot. JFF 0li aamulla ja edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4ytetty reiteill\u00e4, joten kertoili niist\u00e4. H\u00e4n piti onneksi reittej\u00e4 sopivan haastavina ja ratsastuskelpoisina. Jotain perusnarinaa siin\u00e4 tietenkin oli, niin kuin asiaan kuuluu. Yksi vet tupsahti kesken kaiken paikalle, kun oli ollut nukkumassa yms. P\u00e4\u00e4tuomari oli viimeisill\u00e4\u00e4n tiineen\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4n kire\u00e4n\u00e4 h\u00e4nkin. Kun briiffi oli ohi, niin meill\u00e4 kaikilla olikin jo kiire tarkastukseen. Multa vinguttiin masterlistoja, vaikka olin toimittanut l\u00e4ht\u00f6listat. Kun sitten sain toimitettua masterit, niin niit\u00e4p\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 tarvittukaan. Kaikkea t\u00e4llaista pient\u00e4 kyykytyst\u00e4 siin\u00e4 oli jo alun alkaen. Jossain vaiheessa joku jo alkoi v\u00e4h\u00e4n sanoa, ett\u00e4 ihan kaikkeen ei tarvitse taipua. Mutta itsess\u00e4ni olen tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 ihmeen hyvin olen oppinut vastaavan tyyppist\u00e4 simputtamista kest\u00e4m\u00e4\u00e4n hymyss\u00e4in suin. Mun luonteelle kun sopisi paremmin pist\u00e4\u00e4 hommalle heti stoppi.<\/p>\n

Tarkastuksien aloituksessa oli jotain s\u00e4hlinki\u00e4. Siin\u00e4 olisi varmaan kilpailun johtajan pit\u00e4nyt olla t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa, mutta itse tulin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 paikalle niin JFF oli onneksi ottanut ohjat k\u00e4siins\u00e4. Jokunen ratsukko j\u00e4i alkutarkkiin ja kolme suomalaista. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 Sara oli yksi heist\u00e4. Noh, mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4selv\u00e4\u00e4 ei ollut n\u00e4iss\u00e4 hylk\u00e4yksiss\u00e4, satuin ne kaikki n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Hevoset eiv\u00e4t liikkuneet puhtaasti ja yht\u00e4 ei saatu tarkastettua. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa mullekin selvisi, ett\u00e4 olen sm-kisojen tpj. Olin muistellut olevan stew. Mun piti nimitt\u00e4in menn\u00e4 hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n yksi kansallinen hevonen. Onneki selvisi t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa eik\u00e4 vasta kisan j\u00e4lkeen! Siis tietenkin se on ollut mulla tiedossa, mutta jotenkin j\u00e4\u00e4nyt taka-alalle kaikessa h\u00e4ss\u00e4k\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

En viitsinyt singota Saran per\u00e4\u00e4n. Kyll\u00e4h\u00e4n sen jokainen tiet\u00e4\u00e4, milt\u00e4 tuo tuntuu. Meill\u00e4 oli suuret odotukset ja hevonen on ollut erinomaisessa kunnossa. Mua nyt ei niink\u00e4\u00e4n kiinnostanut, miten SM-luokassa k\u00e4y, vaan l\u00e4hinn\u00e4 PM. M\u00e4 en yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n tykk\u00e4\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kun jotain tapahtuu niin ollaan heti kyselem\u00e4ss\u00e4 tuntoja ja tunnelmia. Anna ensin v\u00e4h\u00e4n aikaa ja kun ihminen sitten itse tulee esiin, niin alan ty\u00f6st\u00e4\u00e4 tapahtunutta. Sarahan hoiteli homman aika professionaalisti. Porasi ja polki jalkaa ensin hetken, sitten kasasi itsens\u00e4 ja ilmoitti ottavansa yhden tallivahtivuoron, johon meill\u00e4 oli viel\u00e4 vajetta. Tietenkin homma otti koville ja otti viel\u00e4 seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja sit\u00e4kin seuraavana ja varmasti viel\u00e4 nytkin, kun kisasta alkaa olla pari viikkoa. Ja niin pit\u00e4\u00e4kin. Vain sen tuskan kautta jalostumme taas t\u00e4ht\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n uusiin haasteisiin ja toistaalta kest\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s ne tulevat vastoink\u00e4ymiset. Ei sen mielipahan n\u00e4ytt\u00e4minen mik\u00e4\u00e4n synti ole, mutta jotenkin arvostan asioiden k\u00e4sittely\u00e4 omassa rauhassa. Yleinen dramatisointi ei n\u00e4kemykseni mukaan my\u00f6sk\u00e4\u00e4n johda mihink\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kun tarkastukset oli tarkastettu, niin alkoi t\u00e4m\u00e4 SM – lajimestaruusv\u00e4\u00e4nt\u00f6. Kaija mainitsi ohimennen, ett\u00e4 nyth\u00e4n me emme sitten en\u00e4\u00e4 kisaa sm-tittelist\u00e4. Olin, ett\u00e4 que? H\u00e4n totesi, ett\u00e4 koska molemmista SM-luokista yksi j\u00e4i alkutarkkiin, niin se oli siin\u00e4. Kysyin, ett\u00e4 onko n\u00e4in. Koska mun mielest\u00e4 kisa alkaa jo tarkastuksesta ja tarkastuksessa hyl\u00e4tt\u00e4y saa tuloksen, jossa h\u00e4n on hyl\u00e4tty. No n\u00e4in se ei Kaijan mukaan ollut, koska edellisell\u00e4 viikolla heill\u00e4 oli ollut ennakkotapauksena vammaisratsastus tms, jossa oli toimittu samalla tyylill\u00e4. En jatkanut keskustelua sen enemp\u00e4\u00e4, mutta kun p\u00e4\u00e4simme k\u00e4mpille puolen y\u00f6n aikaan, niin laitoin Akille asiasta kyselyn.<\/p>\n

Tarkastuksen j\u00e4lkeen menimme viel\u00e4 Morvaan ja siin\u00e4 vaiheessa ruotsi-suomi-vet-henkil\u00f6t vaativat audienssia ja pistiv\u00e4t mut tilille doping-karsinasta ja hoitokarsinasta. No totta munassa ne oli aika ala-arvoiset ja sitten porukalla alettiin niit\u00e4 v\u00e4rk\u00e4t\u00e4 parempaan happeen. Ei oltu mukana hommassa ihan loppuun asti, sill\u00e4 Kari h\u00e4\u00e4r\u00e4si ajanottotiimin kanssa. M\u00e4 siin\u00e4 viel\u00e4 juoksin ympyr\u00e4\u00e4 ja lopulta homma oli sellaista tyhj\u00e4k\u00e4ynti\u00e4, ett\u00e4 oli viisaina siirty\u00e4 Himokselle m\u00f6kkiin. T\u00e4ll\u00e4 kertaa oli lettuja p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4! Olin pinna kire\u00e4n\u00e4 ja kuoleman v\u00e4synyt, mutta mik\u00e4p\u00e4 silloin auttaisi paremmin kuin letut!!?? Hoitelin viel\u00e4 muutaman s\u00e4hk\u00f6postin ja yritin saada selvyytt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n SM-asiaan. Ajatukset py\u00f6riv\u00e4t p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja uni ei meinannut tulla. Her\u00e4tys oli viidelt\u00e4, joten v\u00e4hill\u00e4 unilla mentiin j\u00e4lleen. Aamulla jo s\u00e4rki v\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4, mutta mit\u00e4 burana ei poista, niin ei sitten poista.<\/p>\n

Aamulla paineltiin Lampisille. Saatiin luokat liikkeelle. Aurinko paistoi ja n\u00e4enn\u00e4isesti kaikki oli hyvin. Kun Lampisten pihapiiri tyhjeni niin ker\u00e4ttiin ensimm\u00e4iset merkitkin jo pois. Eli purkuhommat alkoivat oikeastaan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kun l\u00e4ht\u00f6lupa oli annettu. L\u00e4hd\u00f6t tapahtuivat maltillisesti ja hyv\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4. P\u00e4ivitin jotain sosiaaliseen mediaan, seurannat toimivat hyvin ja homma l\u00e4hti rullamaan toivotulla tavalla. T\u00e4m\u00e4 on ehk\u00e4 aina j\u00e4rjestelyhommassa paras hetki: kisa saatu polkaistua k\u00e4yntiin. Sara l\u00e4hti huoltamaan Minttua, Turunen h\u00f6yrysi Saanan kimpussa ja Ritan vanhemmat keskittyiv\u00e4t tytt\u00e4rens\u00e4 edesottamuksiin. Mukava j\u00e4nnitys hohkasi huoltojoukoista.<\/p>\n

Enn\u00e4tin kilpailukeskukseen hoitelemaan jotain juttuja ja sitten alkoikin ensimm\u00e4iset ratssukot l\u00e4hesty\u00e4 taukoa. JFF komensi mut vet gatelle pit\u00e4m\u00e4\u00e4n huolen siit\u00e4, ett\u00e4 kisaa varten laadittu systeemi korttien ja lippujen ja lappujen liikkumisesta paikasta toiseen toteutuu tarkoitetulla tavalla. Homma nyt oli Majatallin v\u00e4ell\u00e4 niin hyvin hanskassa, ett\u00e4 eip\u00e4 siin\u00e4 mulla kummoista roolia ollut. Otin kuitenkin ensimm\u00e4iseen tarkatukseen ratsukot vastaan, annoin tarkastuskortit ja viittoilin ratsukoita sinne ja t\u00e4nne. Katrin oli saanut hyv\u00e4n parven lajin parissa v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n aikaa olleita hoitamaan in gaten ja out gaten toiminnot. N\u00e4iss\u00e4 asioissa Katriniin voi aina luottaa ja sekin homma rullasi erinomaisesti. K\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni my\u00f6s v\u00e4ke\u00e4 oli sen verran, ett\u00e4 pytyiv\u00e4t tauottamaan toinen toisiaan hiljaisempina hetkin\u00e4. Kari h\u00e4\u00e4ri ajanotto- ja seurantatiimiss\u00e4 ja homma toimi kuin junan vessa. Tietenkin pieni\u00e4 ongelmia aina v\u00e4lill\u00e4 ilmestyi, mutta niih\u00e4n n\u00e4iss\u00e4 tietokonejutuissa yleens\u00e4kin. Juju onkin siin\u00e4, ett\u00e4 miten hyvin niihin ja varauduttu ja miten nopeasti ongelmat saadaan korjattua. T\u00e4ll\u00e4 kertaa erinomaisesti ja virolainen virma, joka palvelun tarjosi onnistui pienell\u00e4 taustatuella ihan sataprosenttisesti. Vuoden takainen r\u00e4mpiminen ja rypeminen johtui mielest\u00e4ni siit\u00e4, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n back uppia ei j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4 taho ollut osannut j\u00e4rjest\u00e4\u00e4. Harma systeemi toimii niin, ett\u00e4 tilataan toimija, jolle ei anneta mink\u00e4\u00e4n sortin infraa saada hommaa hoidettua. Nyt kuitenkin homma futasi niin kuin piti ja jatkossakin suosittelemme kyll\u00e4 virolaisten k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Olivat ahkeria ja tunnollisia ja kovin kiitollisia kaikesta, mit\u00e4 heille tarjosimme.<\/p>\n

Tyt\u00f6t tulivat aika hyviss\u00e4 asemissa tarkastukseen. Pyrin aina olemaan l\u00e4hettyvill\u00e4, kun jotain tapahtui. Silm\u00e4n\u00e4 ja korvana. On mukav katsoa heid\u00e4n toimiaan v\u00e4h\u00e4n et\u00e4\u00e4mm\u00e4lt\u00e4. Luottamus ja rutiini tekemiseen on kasvanut niin paljon, ett\u00e4 ei mun tarvitse siin\u00e4 olla huohottamassa niskaan koko ajan. Pient\u00e4 viilaamista tietenkin l\u00f6ytyy ja niist\u00e4 keskusteltiinkin my\u00f6hemmin. Varsinkin Saran ja Mintun yhteisty\u00f6 oli jotenkin vakuuttavaa. Ja osin my\u00f6s liikuttavaakin, koska Minttu keskittyy niin kisaan, ett\u00e4 on ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 maailmasta ihanan pihalla. N\u00e4iss\u00e4 kohdin Sara toimii kuin saksalainen kone ja homma hoituu. Minttu on kaikin puolin hirvitt\u00e4v\u00e4 taistelija ja kun muutama asia loksahtaa kohdilleen ja jokunen vuosi vier\u00e4ht\u00e4\u00e4, niin j\u00e4nnityksesell\u00e4 voin vaan odottaa, mit\u00e4 saamme n\u00e4hd\u00e4 ja kokea.<\/p>\n

Kilpailu rullasi eteenp\u00e4in. Ratsukoita tuli ja ratsukoita meni. Aurinko paistoi ja letut paistuivat. Vaativat maastot ottivat veronsa ja hevosia j\u00e4i tauoille ihan tavanomaiseen tapaan. Saateltiin tiimej\u00e4 hoitavan el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin pakeille tasaisena nauhana. Nestett\u00e4 tiputettiin ja jalkoja tutkittiin. Montaa metabolista ei kisoissa ”tuomittu”. L\u00e4hinn\u00e4 hylk\u00e4ykset johtuivat liikkeest\u00e4. Ja se taas juhtui takuuvarmasti korkeuseroista sek\u00e4 mutkittelevista reiteist\u00e4, joiden pohjat olivat viel\u00e4 ep\u00e4tasaiset ja vaihtelevat. Niin kuin meid\u00e4n mielest\u00e4 mr-kisoissa kuuluukin olla. Laukkakisat ovat erikseen. Ja haastavuudesta huolimatta k\u00e4rki piti kiitett\u00e4v\u00e4\u00e4 vauhtia. Vaikka suomalaisilla oli hienoinen kotikentt\u00e4etu, niin ei vaan vauhti riit\u00e4 haastamaan pohjoismaista tai virolaista k\u00e4rke\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4 ihan jokaisen, joka n\u00e4iss\u00e4 kuvioissa ty\u00f6t\u00e4 tekee, ett\u00e4 matka on kyll\u00e4 pitk\u00e4 ja kivinen, jos oikeasti menestyst\u00e4 l\u00e4hdet\u00e4n\u00e4 hakemaan. Se ei tapahdu vuodessa tai kahdessa kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 SRL:n uusi toimari, Pekka T\u00f6rm\u00e4l\u00e4, ilmaantui sovitusti paikalle. Esittelin paikat, esittelin avainhenkil\u00f6t, esittelin lajia ja Pekka vaikutti eritt\u00e4in, eritt\u00e4in kiinnostuneelta ja tyytyv\u00e4iselt\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4. Mielest\u00e4ni sain tuotua todella monia t\u00e4rkeit\u00e4 asioita esille ja h\u00e4nen tietoisuuteensa. H\u00e4n h\u00e4mm\u00e4steli sit\u00e4, miten kylm\u00e4p\u00e4isi\u00e4 ja helposti k\u00e4sitelt\u00e4vi\u00e4 hevoset olivat ja piti muutenkin ilmeisesti kaikesta n\u00e4kem\u00e4st\u00e4\u00e4n. Lopulta dumppasin toimarin hoitavien el\u00e4nl\u00e4\u00e4k\u00e4reiden seuraan Turusen luotaamaan VIP-telttaan. Kutakuinkin nelj\u00e4n tunnin tutustumisk\u00e4ynnin j\u00e4lkeen tj l\u00e4hti jatkamaan matkaansa. Uskoisin k\u00e4ynti\u00e4 hedelm\u00e4lliseksi.<\/p>\n

V\u00e4hemm\u00e4n hedelm\u00e4llinen oli sitten seuraava haasteeni. Olin saanut liitolta vastauksen mailiini, ett\u00e4 viisi ratsukkoa alkutarkastuksessa takaa sen, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on SM-kilpailu. Eli niin nuorissa kuin aikuisissakin t\u00e4st\u00e4 oli kyse. Kerroin asian stewardilleni, joka ei silmin n\u00e4hden ollut mieliss\u00e4\u00e4n n\u00e4kemyksest\u00e4ni ja sanoi selvitt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 itse asiaa. No niinp\u00e4 niin. Kyseess\u00e4 oli nyt n\u00e4kemysero siit\u00e4, milloin kisan katsotaan alkavan: kansliak\u00e4ynnist\u00e4, alkutarkastuksesta, l\u00e4ht\u00f6viivalta vai jostain muualta. FEI n\u00e4kee asian siten, ett\u00e4 alkutarkastus on jo kilpailua. Muutaman puhelun j\u00e4lkeen liitosta sain tiedon, ett\u00e4 ehei, alkatarkastus on vasta lupa osallistua kisaan. No mit\u00e4p\u00e4 siin\u00e4 sitten. Saana oli jo lopputarkastuksessa, kun puhuin viel\u00e4 Yl\u00e4nteen kanssa puhelimessa. Kuuluttaja ehti jo julistaa Suomen mestarin l\u00e4p\u00e4isseen tarkastuksen. Ja siit\u00e4h\u00e4n sitten soppa syntyi. Sanoin kyll\u00e4 puhelimeen, ett\u00e4 meill\u00e4 ei kentt\u00e4 tule miss\u00e4\u00e4n tapauksessa hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4, mutta\u00a0 vedottiin ennakkotapaukseen ynn\u00e4 muuta. Taisin ep\u00e4huomiossa hipaista punaista luuria ja lopettaa jaarittelut siihen. Ja jos aiemmin ihmettelin, miten sied\u00e4n turhaa kyykytt\u00e4mist\u00e4, niin nyt kyll\u00e4 ihmettelin, ett\u00e4 miten sied\u00e4n t\u00e4t\u00e4 paskaa vuodesta toiseen. Ilmaista ty\u00f6t\u00e4 ja vaivaa ja joka helvetin kerta joku muu pist\u00e4\u00e4 paskamyrskyn k\u00e4yntiin. Eik\u00e4 siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mutta kun aina satun olemaan siin\u00e4 keski\u00f6ss\u00e4, joka saa sitten vastata seurauksista.<\/p>\n

Kisa jatkoi kuitenkin etenemist\u00e4\u00e4n h\u00f6yryveturin tavoin. Ritan matka j\u00e4i kesken ja katkeria kyyneli\u00e4 tietenkin vuodatettiin. Mutta sellaista se on ja oppimisen paikka. Taisi olla ratsukon ensimm\u00e4inen hylk\u00e4ys ja todella ennakkoluulottomasti ratsastaja l\u00e4hti urakkaansa suorittamaan. Aina homma ei\u00a0 vaan mene maaliin asti. Se on monen monta kertaa todettu. Ja todettiin t\u00e4ll\u00e4kin kertaa jopa k\u00e4rkiratsukoiden osalta. K\u00e4vi nimitt\u00e4in niin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4luokassa kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 hyl\u00e4tt\u00e4\u00e4n maalissa!! Ja kuinka ollakaan kolmantena ratsastanut Ines l\u00e4p\u00e4isty\u00e4\u00e4n hevosensa kanssa viimeisen tarkastuksen julistettiin my\u00f6s Pohjoismaiden mestariksi. Voi sit\u00e4 iloa ja riemua. Satuin olemaan hoodeilla ja p\u00e4\u00e4sin onnittelemaan ja tarkastusalueella.\u00a0 Ja jos totta puhutaan, niin viel\u00e4 onnellisempi olin Heigon pronssista! Upeita onnistumisia ja iloisia sek\u00e4 liikuttuneita kasvoja on aina hienoa katsella.<\/p>\n

Kisat saatiin loppuun ja\u00a0 viimeisetkin ratsukot saapuivat maaliin. Saatiin sielt\u00e4 my\u00f6s suomalaisonnistumisia ja v\u00e4hiteltiin oltiin valmiita palkintojenjakoon. J\u00e4lleen kerran meill\u00e4 oli ajatus, ett\u00e4 saataisiin palkittavat n\u00e4ytille jotenkin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti, mutta eih\u00e4n se ikin\u00e4 onnistu. Tai onnistuu, jos palkinnot jaetaan seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Jos ne jaetaan kisan kest\u00e4ess\u00e4, niin kaikkien huomio on omassa tekemisess\u00e4. Nyt kuitenkin jaettiin kansalliset luokat ja kukitettiin mestarit heti kisan j\u00e4lkeen. Pient\u00e4 viivett\u00e4h\u00e4n siin\u00e4 oli. My\u00f6s pm-luokkien mitalit ja ruusukkeet jaettiin kisan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 tuntumassa. Varsinaiset palkintoarpajaiset siirrettiin iltajuhlan alkuun. T\u00e4st\u00e4 tuli v\u00e4h\u00e4n napinaa. Varsinkin kun aloitus my\u00f6h\u00e4styi.<\/p>\n

K\u00e4ytiin ihan supernopeasti k\u00e4mpill\u00e4 suihkussa ja vaihtamassa v\u00e4h\u00e4n vaatteita ja sitten kiirehdittiin jakamaan palkintoja. Kari hoiteli puhumiset taas omalla tyylill\u00e4\u00e4n. Toiset tykk\u00e4\u00e4 ja toiset ei. Ainakaan mit\u00e4\u00e4n j\u00e4ykistely\u00e4 ja liirumlaarumia on turha odotella, jos h\u00e4nelle puhevuoron antaa. Jos oli niin, ett\u00e4 kisaajat joutuivat odottamaan palkintojaan, niin ainakin palkinnot itsess\u00e4\u00e4n olivat huikeat. Olimme jokainen kantaneet kortemme kekoon ja suurimman saaliin takana oli tietenkin Majatalli! Palkintojen arvoksi laskeskeltiin py\u00f6re\u00e4sti 10 000 euroa. Joten kotiin viete\u00e4v\u00e4\u00e4 oli pm-kisaajilla kaikilla.<\/p>\n

\"\"Kun palkinnot oli saatu jaettua, niin jotenkin homma oli taputeltu. Meill\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n roolia en\u00e4\u00e4 iltajuhlassa, joten voitiin ottaa ihan rennosti. KV-porukan kanssa tunnelma oli katossa ja kotimaisten ratsastajien seurassa tietenkin t\u00e4m\u00e4 sm-varjo lankesi p\u00e4\u00e4lle. M\u00e4 en ehk\u00e4 osannut ottaa asiaa edes kamalan vakavasti, koska s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4h\u00e4n se selv\u00e4sti sanotaan, ett\u00e4 nelj\u00e4 ratsukkoa ei riit\u00e4 ja jos liiton tulkinta on se, ett\u00e4 tarkastus ei ole osa kilpailua, niin ei siin\u00e4 sitten itku auta. Se mik\u00e4 itse\u00e4ni tietenkin rassaa on ne kurinpitolautakunnalle annettavat vastineet. Niiden kirjoittaminen on tympe\u00e4\u00e4. Oli sitten omassa toiminnassa korjattavaa tai ei.\u00a0 Ruoka oli hyv\u00e4\u00e4 ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa sit\u00e4 oli my\u00f6s riitt\u00e4v\u00e4sti. Tanja urakoi baarissaan ja juomatkin maistuivat, niin kuin v\u00e4syneelle sakille maistua voi. Meit\u00e4 oli heitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yli 150, joten kuhinaa piisasi. Pablon b\u00e4ndi oli heitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 setti\u00e4 ja musa upposi porukkaan. Mek\u00e4\u00e4n emme ole b\u00e4ndi\u00e4 aiemmin p\u00e4\u00e4sseet kuulemaan, joten upeaa, ett\u00e4 nyt saatiin nauttia.<\/p>\n

Ilta eteni, v\u00e4ki v\u00e4heni ja me upottiin syvemm\u00e4lle ja syvemm\u00e4lle erilaisiin keskusteluihin. Melkein sanoisin, ett\u00e4 ne olivat taas parasta antia. Lajin parissa on upeita ihmisi\u00e4 ja varsinkin ulkomaalaiset yst\u00e4v\u00e4t, joita tapaamme suhteellisen harvoin, ovat tulleet eritt\u00e4in l\u00e4heisiksi. Toki my\u00f6s kotimaisissa harrastajissa on monia hirvitt\u00e4v\u00e4n l\u00e4heisi\u00e4 ihmisi\u00e4, joita ajattelen l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 nytkin, kun t\u00e4t\u00e4 kirjoitan. Paljon olemme yhdess\u00e4 kokeneet ja toivottavasti koemme jatkossakin. Taisimme istua ihan viimeisin\u00e4 norjalaisten kanssa hiljentyv\u00e4ss\u00e4 Morvassa. Meid\u00e4n muu m\u00f6kkikunta oli jo poistunut paikalta ja arvoimme viel\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hdenk\u00f6 m\u00e4 ajelemaan kotiin aamuy\u00f6t\u00e4\u00a0 vasten. Kari ei ollut ajokunnossa, joten h\u00e4n j\u00e4isi joka tapauksessa viel\u00e4 Himokselle. P\u00e4\u00e4dyttiin sitten siihen, ett\u00e4 nukutaan kumpikin muutama tunti. M\u00e4 en tietenk\u00e4\u00e4n oikein saanut unta ja her\u00e4sinkin j\u00e4lleen kolmen tunnin kooman j\u00e4lkeen. Alettiin sitten tehd\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Puitiin v\u00e4h\u00e4n kisaa ja todettiin, ett\u00e4 parhaamme teimme. T\u00e4t\u00e4 saatiin aikaan t\u00e4ll\u00e4 rahalla. Parempaa sitten siin\u00e4 tapauksessa, ett\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 hommista oikeasti saisi jotain ja voisi olla vaikak t\u00f6ist\u00e4 pois ja keskitty\u00e4 ihan vaan tekem\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 matkaratsastuskisaa. Illalla saatu palaute oli kuitenkin hyv\u00e4\u00e4 ja samaa on tipahdellut mun s\u00e4hk\u00f6postiin ja messenger-ikkunoihin, joten eik\u00f6h\u00e4n me positiivinen arvosana hommista saatu. Ja edelleen t\u00e4ytyy todeta, ett\u00e4 Riemuratsukot on oikeasti todella pieni seura. Ilman ulkopuolista apua emme olisi selviytyneet. Varsinkin kun puolet j\u00e4senist\u00f6st\u00e4mme oli itse kilpailemassa tai huoltamassa kilpailijoita.<\/p>\n

K\u00e4vin tiputtamassa m\u00f6kin avaimen Himoksen respaan. Otettiin pieni pys\u00e4hdys v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja t\u00e4ydennettiin colavarannot. Kotimatka meni mietiskelless\u00e4. Mietin v\u00e4h\u00e4n meid\u00e4n omaa kuviota. Saadaankohan koskaan en\u00e4\u00e4 oikeasti kisavirett\u00e4 p\u00e4\u00e4lle. Mietin n\u00e4it\u00e4 mun nuoria valmennettavia. Sit\u00e4 miten erilaisia me ihmiset olemme ja jokaisella on oma luonne sen vahvuudet ja heikkoudet olemassa jo varsin nuoresta i\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien. Ja mietin viel\u00e4 sit\u00e4kin, ett\u00e4 nyt pit\u00e4isi koota n\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n kokemukset ja kirjata, sill\u00e4 joku varmasti joskus viel\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 samaan ruljanssiin. Hy\u00f6tyisi n\u00e4ist\u00e4 meid\u00e4n kokemuksista varmasti. Ja viel\u00e4 ehdin mietti\u00e4, ett\u00e4 piti t\u00e4m\u00e4n sm-lajimestaruush\u00e4ss\u00e4k\u00e4n nousta el\u00e4m\u00e4\u00e4n suurempaan rooliin. Olisin suonut voittajien iloitsevan voitoistaan, oli titteli mik\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Kun p\u00e4\u00e4sin kotiin, niin heitt\u00e4ydyin hetkeksi aurinkotuoliin. Siihenh\u00e4n m\u00e4 sitten nukahdin ja paria tuntia my\u00f6hemmin otsanahkaa kuumotti. Ajattelin, ett\u00e4 seuraavat kaksi viikkoa olen tavoittamattomissa ja niin melkein olinkin. Kunnes sitten taas aloin ry\u00f6mi\u00e4 ihmisten ilmoille. Kyll\u00e4 n\u00e4m\u00e4 koville ottavat. Kaikilla osa-alueilla. Mutta tulipahan tehty\u00e4, ekat yhdistetyt KV-SM-PM-kisat. Muut tehk\u00f6\u00f6t saman per\u00e4ss\u00e4. Meill\u00e4 on nyt kahdet PM-kisat per\u00e4kk\u00e4in vedettyn\u00e4 l\u00e4pi. Iso kiitos kaikille, jota olivat mukana tekem\u00e4ss\u00e4 n\u00e4it\u00e4 upeita kisoja, jotka kuitenkin tullaan muistamaan vain siit\u00e4, ett\u00e4 SM-tittelit j\u00e4iv\u00e4t jakamatta. Itse kuitenkin tied\u00e4mme sen ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja suunnittelutuntien m\u00e4\u00e4r\u00e4n, mik\u00e4 hankkeeseen on k\u00e4ytetty\u00e4. Ja muutamaan muuttujaa lukuunottamatta homma meni ihan suunnitelmien mukaan, joten tyytyv\u00e4isi\u00e4 tekemiseemme saamme olla. Oppia pit\u00e4\u00e4 ottaa ja voimia ker\u00e4t\u00e4 ennen kuin vastaavaan l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n taas mukaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

11.-12.05.2018 FEI CEI 1*-kilpailut K\u00f5rvemaa ,Viro , tuomariston j\u00e4senen\u00e4
\n<\/strong><\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 reissua oli odoteltu koko kev\u00e4t. Tytt\u00f6jen eka yhteinen kisareissu kotimaan rajojen ulkopuolelle. Joten onhan se iso juttu. Ninan kanssa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n olla oltu hetkeen reissussa tai edes kamalasti tekemisiss\u00e4 toistemme kanssa, joten senkin takia oli kiva l\u00e4hte\u00e4 yhdess\u00e4 reissuun. Aamup\u00e4iv\u00e4 meni sinkoillessa sinne ja t\u00e4nne. Hiki virtasi ja p\u00e4\u00e4t\u00e4 s\u00e4rki ja varmaan v\u00e4h\u00e4n j\u00e4nnittikin, miten likat p\u00e4rj\u00e4siv\u00e4t tahollaan. Karavaani l\u00e4hti viidelt\u00e4 tallilta valumaan satamaan ja Tallinnasta K\u00f5rvemaalle. Mit\u00e4\u00e4n ei kuulunut, joten oletin, ett\u00e4 kaikki on kunnossa. Nina ilmestyi tallille etuajassa ja p\u00e4\u00e4stiin liikkeelle. T\u00e4ysin kiireet\u00f6nt\u00e4 etenemist\u00e4 ja edittiin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n sataman kupeessa kaupassakin. Ostettiin sesongin ekat mustikat ja mansikat.<\/p>\n

Satamassa Nina otti ohjat k\u00e4siins\u00e4 ja selvitelless\u00e4\u00e4n heid\u00e4n porukan tulemisia, niin puhui samalla meille korkeamman luokituksen ja kuinka ollakaan olimme kymppikerroksen hytiss\u00e4 jo 40 minsaa ennen kuin lautta l\u00e4hti liikkeelle. K\u00e4ytiin nopsasti sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja palailtiin takaisin lep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n, Nina totesi, ett\u00e4 siihen voisi tottua ja m\u00e4 sanoin, ett\u00e4 hyttiin j\u00e4\u00e4 koukkuun. Mun on vaikea en\u00e4\u00e4 edes ajatella l\u00e4htev\u00e4ni noihin hevosreissuihin ilman hytti\u00e4!<\/p>\n

Tallinnan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin nopeasti ulos lautasta. Ninalla oli v\u00e4h\u00e4n kauppajuttuja ja m\u00e4 hikoilin autossa. Sitten oli viel\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 tankilla ja sen j\u00e4lkeen l\u00e4hdettii ajelamaan kohteeseen. Ja johan siin\u00e4 vaiheessa p\u00e4r\u00e4hti puhelin soimaan. Rita siell\u00e4 soitteli, ett\u00e4 kaikki on ihan sekaisin ja p\u00e4in honkia. En ihan tarkkaan saanut selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4, mutta kaikki vaan.\u00a0 Kun p\u00e4\u00e4stiin paikalle, niin aloin selvitell\u00e4 niit\u00e4 sekaisin olevia juttuja ja selvisi, ett\u00e4 ei ne nyt niin kamalan sekaisin kuitenkaan olleet. Tyt\u00f6t vaan olivat aika sekaisin. Kaikkia j\u00e4nnitti paljon ja huoltojoukkoja kaikesta p\u00e4\u00e4tellen my\u00f6s. Parhaiten kasetti n\u00e4ytti pysyv\u00e4n kasassa Saralla. Se nyt on tietenkin oletettevaakin, koska h\u00e4nelle aiempaa kokemusta on jo kertynyt jonkin verran. Pakolliset kuviot saatiin hoidettua ja tyt\u00f6t l\u00e4htiv\u00e4t v\u00e4hitellen. y\u00f6puulle.<\/p>\n

\"\"Min\u00e4kin sain avaimeen huoneeseen numero 10.\u00a0 Huone oli jotenkin tosi kiva, vaikka varsin pieni. Ikkunasta avautui ihana alkukes\u00e4n maalaismaisema. Linnut lauloivat vimmatusti ja aurinko vain piipahti mets\u00e4n takana ja alkoi sitten taas kivuta taivaalle. P\u00e4iv\u00e4 oli ollut helteinen ja seuraava p\u00e4iv\u00e4 h\u00e4\u00e4m\u00f6tti edess\u00e4 viel\u00e4kin helteisemp\u00e4n\u00e4. Alkukes\u00e4 on ehk\u00e4 mun lempi vuodenaika. Hyttysi\u00e4k\u00e4\u00e4n ei viel\u00e4 ollut kiusaamassa. Mulle piti tulla joku yll\u00e4tysk\u00e4mppis ja h\u00e4nt\u00e4 odotellessa laittelin kullekin tyt\u00f6lle oman kannustusviestin odottamaan aamua. En oikein saanut unta, mutta ilmeisesti olin nukahtanut kuitenkin ennen kuin ERTF:n porukka saapui, sill\u00e4 en kuullut pihaustakaan. Kun aamu alkoi sarastaa, niin her\u00e4ilin tunnin v\u00e4lein ainoastaan todetakseni, ett\u00e4 ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n. Lopulta kello oli kuusi ja nousin yl\u00f6s ja pujahdin tuomariliiviini.<\/p>\n

Meill\u00e4 piti alkaa toimareiden miitti puoli seitsem\u00e4lt\u00e4, mutta eih\u00e4n me p\u00e4\u00e4sty kuppilaan edes sis\u00e4lle. Yritin pit\u00e4\u00e4 hymyn naamalleni liimattuna, vaikka mua suunnattomasti aina \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 aikataulujen pett\u00e4minen. Lopulta ovet kuitenkin avautuivat jo porukka valui sis\u00e4lle. Siirryttiin yl\u00e4kertaan reittiselostukseen. Se oli lyhyt, mutta ei kovin ytimek\u00e4s. Olisin toivonut rinnakkain pidetty\u00e4 viro-englanti-esityst\u00e4, mutta j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4 piti ensin briiffin viroksi ja sitten suomeksi. Ja suomalaiset tietenkin pommittivat pelkill\u00e4 kysymyksill\u00e4, niin ei se ollut kovin kummoinen briiffi vaan kyselytunti. Asiat tulivat jollain tapaa selv\u00e4ksi ja porukat alkoivat valua tarkastusalueelle.<\/p>\n

Kaikki suomalaiset hevoset saivat l\u00e4ht\u00f6luvan. S\u00e4\u00e4t\u00f6\u00e4 oli toki rokostustodistusten kanssa. Kirjaukset kun pit\u00e4isi l\u00f6yty\u00e4 passista. Ei mist\u00e4\u00e4n lippulappusista tai saatikaan verkosta. Saatiin ihan kansallisesti noottia asiasta. Liittoon siis terveisi\u00e4, ett\u00e4 ohjeistus pit\u00e4isi olla selke\u00e4, ett\u00e4 rokotukset passiin, jos ulkomailla aikoo kisata.<\/p>\n

M\u00e4 haahuilin siell\u00e4 ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja moikkailin tuttuja sek\u00e4 vaihtelin kuulumisia. K\u00f5rvemaalla tunnen kyll\u00e4 aina olevani kuin kala vedess\u00e4. Helppoa ja simppeli\u00e4 tekemist\u00e4 tuttujen ihmisten kesken. Sain passipaikakseni maaliteltan. Kalli hoiteli l\u00e4hetyksen ja m\u00e4 menin avuksi sinne luokkien l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. Olga onneksi oli mulla ruuhkahuippujen aikana apuna ja muutenkin ihmiset siirtyiv\u00e4t joustavasti aina sinne, miss\u00e4 tapahtui. P\u00e4iv\u00e4 l\u00e4hti rauhallisesti k\u00e4yntiin ja aika pienist\u00e4 kisoistahan t\u00e4ss\u00e4 oli kyse, kun osallistujia oli se himpun alle 40 kilpailijaa.<\/p>\n

Lintala starttasi sennujen kv-luokassa ja mukana tietty Anne ja Heigo, jotka toivat taas uutta hevosta tasolle.\u00a0 Brenda otti n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n ilmalennon ennen starttia ja iloitsi siit\u00e4, ett\u00e4 housut eiv\u00e4t revenneet. Taputeltiin porukka liikkeelle ja puolen tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 olivat junnut vuorossa. Oli hieno tunne n\u00e4hd\u00e4 nuoret ja innokkaat suomalaisratsastajat l\u00e4ht\u00f6tohinoissa. Toki v\u00e4h\u00e4n kurtistelin kulmiani aurinkolasien takaan kun huomasin, ett\u00e4 oli otettu taas se perinteinen suomalainen l\u00e4ht\u00f6asetelma, ett\u00e4 annetaan muiden menn\u00e4 ja l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n per\u00e4ss\u00e4. Eih\u00e4n sil\u00e4 muuten ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4, muuta kuin asenteen tasolla. Sata metri\u00e4 sinne tai t\u00e4nne ei kilpailullisesti merkitse mit\u00e4\u00e4n, mutta joku ep\u00e4varmuustekij\u00e4 mieless\u00e4 aina velloo kun ilmenee tarve l\u00e4hte\u00e4 viimeisen\u00e4 liikkeelle. Liittyi se ep\u00e4varmuus sitten mihin tahansa, niin siihen se p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti liittyy.<\/p>\n

Viel\u00e4 kansalliseen luokkaankin riitti suomalaisia, sill\u00e4 Roosa ja Saana starttasivat siin\u00e4. Nopealla tempolla kisaajat oli saatu liikenteeseen ja melkein yht\u00e4 nopeasti huoltoautot h\u00e4visiv\u00e4t venuelta. Tuomariston pj l\u00e4hti maastoon v\u00e4ijym\u00e4\u00e4n ratsukoita ja huoltoautoja. P\u00e4\u00e4luokan k\u00e4rki tuli Kairitin johdolla lujaa vauhtia ja alta kahden tunnin olivat jo taas tarkastuksessa. Siit\u00e4 se p\u00e4iv\u00e4 l\u00e4hti rullaamaan. Ratsukoita tuli ja ratsukoita meni. Suomalaiset siell\u00e4 joukon jatkona. En p\u00e4\u00e4ssyt yht\u00e4\u00e4n kyylim\u00e4\u00e4n tarkastusalueelle, mutta olin aika yll\u00e4ttynyt, ett\u00e4 metabolisia ei tullut.\u00a0 Helle oli melkoinen ja parhaimmillaan tai pahimmillaan 32 astetta. Mulla oli onneksi teltta, mutta silti tuntui aika kuumalta elo ja olo. Kyn\u00e4 sauhusu ja ratsukoita viuhahteli ohi.<\/p>\n

Suomalaisten meno tietenkin kiinnostaa aina muita enemm\u00e4n ja aika kivasti homma eteni.\u00a0 Ei mit\u00e4\u00e4n huippuvetoja, mutta hyv\u00e4\u00e4 perustason suorittamista. Minttu mua s\u00e4\u00e4litti, kun tiesin helles\u00e4\u00e4n olevan h\u00e4nelle haasteen. Kolmas lenkki oli aivan kertakaikkisen tappava. Tytt\u00f6 juuri ja juuri pysyi satulassa ja matka taittui kammottavan hitaasti. Aika ik\u00e4v\u00e4\u00e4 oli katsoa my\u00f6s vanhempia huolta, mutta sike\u00e4\u00e4 tekoa on tytt\u00f6 ja tuli kuin tulikin maaliin asti. Sitke\u00e4 olen itsekin, mutta en tied\u00e4, olisinko pystynyt samaan. Kun tytt\u00f6 saatiin lopulta maaliin ja valui sel\u00e4st\u00e4 alas, niin oli kyll\u00e4 ihan spaghettia. \u00c4itins\u00e4 sanoi, ett\u00e4 nyt menn\u00e4\u00e4n suihkuun, niin likka alkoi k\u00f6nyt\u00e4 mun telttaan. Oli hetkellisesti t\u00e4ysin poissa t\u00e4st\u00e4 maailmasta.<\/p>\n

Sara, Rita, Minttu ja Saana saivat kaikki hyv\u00e4ksytyt suoritukset. V\u00e4h\u00e4n ehk\u00e4 odotin parempia nopeuksia ja sijoituksia, mutta l\u00e4hdettiin hakemaan suorituksia ja ne my\u00f6s saatiin. Tiimit suoriutuivat hyvin ja tekiv\u00e4t kiitett\u00e4v\u00e4sti yhteisty\u00f6t\u00e4. Jokainen ratsastaja oppi jotain uutta ja kaikki saivat runsaasti tarvittavaa itseluottamusta. Suoritusten j\u00e4lkeen tyt\u00f6t k\u00e4viv\u00e4t v\u00e4h\u00e4n siistiytym\u00e4ss\u00e4 ja kuudelta olivat palkintojenjaossa kaikki valkoisissa housuissa ja uusissa sinisiss\u00e4 paidoissa hevoset siistein\u00e4.\u00a0 Ihan ylp\u00e4en\u00e4 sain katsella heid\u00e4n esiintymist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kun palkinnot oli jaettu, niin sirryin nopealla p\u00e4iv\u00e4lliselle muiden toimihenkil\u00f6iden kanssa. Kello k\u00e4vi kiihke\u00e4sti ja kohta oli aika sanoa heipat ja poistua paikalta.\u00a0 Aika moni oli tulossa Morvaan. Toivottelin kaikki tervetulleiksi ja toimareiden kanssa tietenkin halisteltiin ja toivottiin pikaista n\u00e4kemist\u00e4 samoissa merkeiss\u00e4. Matkaratsastusperhe oli taas\u00a0 valmis hajaantumaan tahoilleen ja kokoontumaan kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4 Morvaan.<\/p>\n

Me l\u00e4hdettiin Ninan kanssa ajelemaan satamaan. Oltiin hyviss\u00e4 ajoin ja p\u00e4\u00e4stiin j\u00e4lleen ruhtinaallisesti etuajassa hyttiin. Mulla s\u00e4rki p\u00e4\u00e4t\u00e4 ja otin pienet unet. Se olikin ihan viisasta, sill\u00e4 meilt\u00e4 otti viel\u00e4 hetken aikaa ajella Ridasj\u00e4rvelle. K\u00e4vin tallituvasta hakemassa avaimet, hevoset h\u00f6risiv\u00e4t, mutta en viitsinyt menn\u00e4 niit\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 her\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n, vaan vilahdin jo pimenneess\u00e4 y\u00f6ss\u00e4 takaisin pihalle ja autoon. Kahden kieppeill\u00e4 olin kotona ja taas oli hyv\u00e4 reissu tehtyn\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

24.03. 2018 Matkalla matkaratsastajaksi II -kurssi Ter\u00e4v\u00e4n tallilla, Karjalohjalla
\n<\/strong><\/p>\n

\"\"

Kuva A-M Sandelin<\/p><\/div>\n

Olimme sopineet kurssin j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4ksi jo pari kuukautta sitten, mutta silloin pakkasta oli aika paljon sek\u00e4 kovat ja j\u00e4iset. Lumi saatiin vasta my\u00f6hemmin. T\u00e4ll\u00e4 kertaa pakkasta oli ihan muutama aste, aurinko ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 vain pilkahteli muutaman kerran ja tuuli oli melkoisen navakka. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan est\u00e4nyt innokkaita ihmisi\u00e4 osallistumasta. Luentoa oli kuuntelemassa kymmenkunta ihmist\u00e4 ja ratsaillekin nousi viisi reipasta. Tietenkin sit\u00e4 aina toivoo, ett\u00e4 osallistujia olisi enemm\u00e4n kaikessa, mit\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n j\u00e4rjest\u00e4\u00e4, mutta pit\u00e4\u00e4 toivoa laadun korvaavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Ja meist\u00e4 aktiiveistahan se on kiinni, miten kiinnostavaksi laji koetaan. Eli peiliin saa katsoa, jos tapahtumat eiv\u00e4t ved\u00e4 v\u00e4ke\u00e4.<\/p>\n

Aamu aloitettiin kahvilla ja s\u00e4mpyl\u00f6ill\u00e4. Koska aika oli j\u00e4lleen kovin rajallinen, niin aloitin v\u00e4h\u00e4n etukenossa esitykseni. Kaikki olivat ajoissa paikalla, joten p\u00e4\u00e4stiin heti kunnolla vauhtiin. Aluksi k\u00e4ytiin ihan k\u00e4yt\u00f6nn\u00f6n tasolla s\u00e4\u00e4nt\u00f6muutoksia l\u00e4pi ja sitten p\u00e4\u00e4stin varsinaiseen asiaan, eli syv\u00e4llisemmin sis\u00e4lle kilpailuihin valmistautumiseen, hevostarkastuksiin ja itse kilpailusuoritukseen. N\u00e4ist\u00e4 perusasiosita oli helppo siirty\u00e4 siihen, miten satulassa kannattaisi oleilla kisan kuluessa. Porukasta puolet olivat vanhoja tuttuja ja ehk\u00e4 siit\u00e4kin syyst\u00e4 meill\u00e4 oli keskusteleva seurakunta kasassa ja kysymyksi\u00e4 sateli kiivaasti.<\/p>\n

Kun porukka l\u00e4htee keskustelemaan, niin sit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 jollain tasolla onnistuneensa. Jos homma on pelkk\u00e4\u00e4 yksinpuhelua, niin yleens\u00e4 alan mietti\u00e4, ett\u00e4 puhunko jotain ihan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Mutta niin se usein meneekin, ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 jatkokursseilla 2-4 ihmisill\u00e4 on jo omakohtaisia kokemuksia ja siit\u00e4 syyst\u00e4 keskustelua syntyy ja sille t\u00e4ytyy ehdottomasti antaa tilaa. Alkeiskursseilla osallistujat ovat p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti vastaanottavalla kannalla ja jatkokursseilla haluavat jo jakaa omia kokemuksiaan. Oli kyse sitten alkeiskurssista tai jatkokurssita, niin t\u00e4rke\u00e4 anti osallistujille on my\u00f6s verkostoituminen.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa videoita oli vain muutama, mutta lounaan ajaksi l\u00f6ytyi tietenkin taas katseltavaa ja olin jo ennakkoon l\u00e4hett\u00e4nyt pari linkkia tutustuttavaksi ennen kurssia. Kanakeiton j\u00e4lkeen vedettiin l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4\u00e4 vaatetta p\u00e4\u00e4lle ja siirryttiin ulos. Halukkaat saivat kokeilla mukanani olleita Podiumin satuloita ja tavalliseen tapaan totesivat, ett\u00e4 istunta muuttuu matkaratsastusistunnaksi oikeastaan sill\u00e4 sekunnilla kun nousee satulaan. Tietenkin luonteva ja hevosta mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n h\u00e4iritsev\u00e4 asento vaatii treeni\u00e4 ja treeni\u00e4, mutta hajulle hommasta p\u00e4\u00e4see vain sill\u00e4, ett\u00e4 alla on lajiin tarkoitettu satula.<\/p>\n

\"\"Kaikille hevosille tehtiin tarkastus ja asianmukainen juoksutus. Jotkut olivat kokeneempia ja jotkut v\u00e4hemm\u00e4n kokeneita. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6iseisti juoksutukset meniv\u00e4t hyvin, mutta muutamalle hevoselle vieras ihminen iholla ei ollut lempparijuttu. Joten sit\u00e4kin on syyt\u00e4 treenata. Muistui mieleen miten Valedroa sied\u00e4tettiin Nuppiksessa ja huudettiin aina Hedu tarkastamaan. Mutta sekin todistaa vain v\u00e4itt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 harjoittelemalla ongetmat ratkeavat. Keskustelimme my\u00f6s paljon siit\u00e4, miten tasolla 1 kaikki tuppaa menem\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4t\u00e4miseksi ja totesimme yhteen \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 siit\u00e4h\u00e4n se johtuu, ett\u00e4 homma on niin ratsastajalle, huoltajalle kuin hevosellekin uutta.<\/p>\n

Kun tarkastukset oli tehty niin ratsukot p\u00f6rr\u00e4siv\u00e4t pellolle ajetulla kiepill\u00e4 muutaman kierroksen. Viilailtiin istuntaa. Siin\u00e4 vaiheessa v\u00e4h\u00e4n hermostutti, ett\u00e4 mit\u00e4h\u00e4n hommasta mahtaa tulla. Hevoset olivat aika innokkaan oloisia. Muistutin ratsastajia sovitusta aikahaarukasta, turvav\u00e4leist\u00e4 ja annoin l\u00e4ht\u00f6luvan.\u00a0 Sopuisasti yhten\u00e4 rypp\u00e4\u00e4n\u00e4 l\u00e4htiv\u00e4t liikkeelle, mutta olihan siin\u00e4 sellaista kilpailutilanteen j\u00e4nnityst\u00e4 kuitenkin ilmoilla. Yksi ratsukko oli ottanut v\u00e4h\u00e4n etumatkaa, mutta heid\u00e4t ratsastettiin nopeasti kiinni ja pyyhk\u00e4istiin ohikin.<\/p>\n

Reitti oli merkitty hyvin ja n. 6 km:n kohdalla oli yhteinen huolto, jossa oli tarjolla mehua, joka tuntui ratsastajille maistuvan. Osa hevosistakin h\u00f6rpp\u00e4si vett\u00e4 \u00e4mp\u00e4rist\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa porukka v\u00e4h\u00e4n jakautui ja muistutin taas tavoiteajasta. Seurailimme autolla menoa ja mit\u00e4 pidemm\u00e4lle matka eteni, niin sen rennommiksi ratsastajat tulivat ja aika ajoin saivat jopa s\u00e4\u00e4delty\u00e4 istuntaansa. Yritys oli ainakin tosi kova ja kaikki kyll\u00e4 selke\u00e4sti keskittyiv\u00e4t siihen mit\u00e4 olivat tekem\u00e4ss\u00e4. Lenkki olisi mielest\u00e4ni voinut olla pidempikin, mutta toisaalta joku 20 km olisi voinut pel\u00e4stytt\u00e4\u00e4 osallistujia.<\/p>\n

11 km lenkki edettiin n. 12km\/h, joka oli tavoitenopeutemme alaraja. Maalilinjan ratsastajat ylittiv\u00e4t iloiset ilmeet naamappa. Jokainen oli saanut onnistumisen tunteita ja ehk\u00e4 jopa v\u00e4h\u00e4n ylitt\u00e4neet itsens\u00e4 ja odotuksensa, joten hymyt olivat herk\u00e4ss\u00e4. Hevosille tehtiin viel\u00e4 lopputarkastus ja kaikki n\u00e4ytti olevan kunnossa. Kukin sai loppuhoitonsa, loimensa, vetens\u00e4 ja loimensa ja me ihmiset siirryttiin sis\u00e4tiloihin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n harjoitusta l\u00e4pi kahvikupposen \u00e4\u00e4rell\u00e4. P\u00e4iv\u00e4 alkoi olla pulkassa ja kutakuinki 12 tunnin reissun j\u00e4lkeen ajoin takaisin kotipihaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

19.-21.01. 2018 Vasaritten, R\u00e4ttvik, Ruotsi. Teknisen\u00e4 delegaattina ja tuomariston j\u00e4senen\u00e4<\/strong><\/p>\n

\"\"Tammikuisena perjantai-iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pikkupakkasessa Kari droppasi mut kent\u00e4lle ja kunnon konsultin tavoin muistuttamalla muistutti, miten mun pit\u00e4\u00e4 kipaista automaatilta toiselle ja lukea viivakoodeja sielt\u00e4 ja t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja vilauttaa k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4 sinne ja t\u00e4nne.\u00a0 Ja hirvitt\u00e4v\u00e4 hoputus oli p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tietenkin. Turvatarkastuksessa n\u00e4ytti olevan jonoa, mutta yll\u00e4tt\u00e4\u00e4n nopeasti homma hoitui. viidess\u00e4 minuutissa olin l\u00e4pi, vaikka esiodotusteni mukaisesti turvakeng\u00e4t piippasivat ja jouduin menem\u00e4\u00e4n portista kahdesti. Pim, olin rutiinit hoitanut ja mulla oli yli tunti aikaa ennen boardingin alkua. Noh, etsin oikean portin, joka oli tietenkin kaikista kauimmainen ja leiriydyin sinne. Lopulta oman lentoni aika tuli ja bussikuljetuksella mentiin jonnekin kent\u00e4n perukoille pieneen koneeseen. Mulla oli ennakkotietojen mukaan tunnin odotos my\u00f6s Arlandassa, sill\u00e4 ohjeet oli odottaa hoitavaa el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4, Josefinia, siell\u00e4 terminaalissa 5.<\/p>\n

Oma koneeni j\u00e4i odottamaan jatkolennolle tulevia matkustajia, joten olimme parikymment\u00e4 minuuttia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 l\u00e4htiess\u00e4mme. Lento oli nopea ja n\u00e4pp\u00e4r\u00e4. V\u00e4h\u00e4n harmittelin, ett\u00e4 en l\u00f6yt\u00e4nyt suoraa lentoa Faluniin, sill\u00e4 silloin matkustus kisapaikalle olisi ollut todella simppeli. Mutta eip\u00e4 reissaaminen suurta ponnistelua vaatinut n\u00e4ink\u00e4\u00e4n. Kun p\u00e4\u00e4sin ulos koneesta, niin aloin suuntaamaan kohti tapaamispistett\u00e4 Josefinen ja Ingerin kanssa. Hetken odoteltuani Inger jo soittikin ja l\u00f6ysin h\u00e4net parkkipaikalta. Ehdin oikeastaan istahtaa alas autoon, niin Josefin ilmaantui my\u00f6s paikalla ja matkamme p\u00e4\u00e4si alkamaan. Ensimm\u00e4inen pys\u00e4hdys oli Uppsalassa, jossa s\u00f6imme tukevan p\u00e4iv\u00e4llisen ja sen j\u00e4lkeen ajelimme kolme tuntia kohteeseen. Keskustelu k\u00e4vi vilkkaana koko matkan ajan, joten nopeasti aika vier\u00e4hti. Sain todeta, ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6kieli tulee olemaan ruotsin ja englannin sekoitus, enk\u00e4 sit\u00e4 voitaisiin kutsua svengelskaksi. Toimiva kieli t\u00e4ll\u00e4 reissulla.<\/p>\n

Marianne oli meit\u00e4 vastassa m\u00f6kkikyl\u00e4n portilla. Olin henkisesti asennoitunut siihen, ett\u00e4 mulla on vetin kanssa sama huone. Noh, kun p\u00e4\u00e4stiin m\u00f6kkiin, niin jotenkin ymm\u00e4rsin ,ett\u00e4 tilanne on muuttunut ja meill\u00e4 ei ole ollenkaan huonetta, vaan nukumme tuvassa kapealla vuodesohvalla molemmat, koska huoneet oli jo varattu.\u00a0 Olin mieless\u00e4ni, ett\u00e4 WHAAAT, mutta mit\u00e4p\u00e4 siin\u00e4 oli teht\u00e4viss\u00e4. Varmistin viel\u00e4 asian englanniksi, ett\u00e4 ymm\u00e4rsink\u00f6 nyt oikein. Ja olin ymm\u00e4rt\u00e4nyt. Hoitava oli onneksi huumorintajuinen tyyppi ja eih\u00e4n me voitu muuta kuin nauraa, kun k\u00e4pristyimme lusikkaan natisevalle vuodesohvalle, joka oli parhaat p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 jo n\u00e4hnyt. Tosiasiassa patja oli yl\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4, mutta kyll\u00e4h\u00e4n se unta v\u00e4h\u00e4n h\u00e4iritsee, kun vieress\u00e4 on tyystin tuntematon kaveri ja lis\u00e4ksi mietin, ett\u00e4 kuorsaanko niin, ett\u00e4 kaveri ei saa nukuttua. V\u00e4h\u00e4n olin j\u00e4rkyttynyt asian saamasta k\u00e4\u00e4nteest\u00e4. Petikaverikin oli niin s\u00e4\u00e4dyllinen, ett\u00e4 k\u00e4vi veskiss\u00e4 vaihtamassa pyjaman p\u00e4\u00e4lle. Luulen, ett\u00e4 nukkumisj\u00e4rjestelyt olivat h\u00e4nelle viel\u00e4 suurempi j\u00e4rkytys.<\/p>\n

Aamulla her\u00e4simme v\u00e4h\u00e4n ennen kuutta, joka oli mulle v\u00e4h\u00e4n ennen seitsem\u00e4\u00e4, joten ei mit\u00e4\u00e4n suurta ponnistusta. Ja kaikesta huolimatta olin nukkunut aika hyvin. V\u00e4h\u00e4n j\u00e4yk\u00e4sti tosin ja siit\u00e4 syyst\u00e4 niskaa ja p\u00e4\u00e4t\u00e4 pakottelikin jo heti aamusta. V\u00e4hitellen tupaan tulvi v\u00e4ke\u00e4 ja viisi tyyppi\u00e4 palatti ruotsia niin, ett\u00e4 korvat v\u00e4syiv\u00e4t heti alkuunsa. Join lasin tuoremehua ja virritelin itse\u00e4ni p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Ainakaan vaatetuksesta ei ole homma kiinni, sill\u00e4 Kuomat ja l\u00e4skitakki kest\u00e4v\u00e4t kaiken.<\/p>\n

\"\"Olimme sopineet, ett\u00e4 toimareiden tapaaminen tapahtuu varttia vaille seitsem\u00e4n. Siell\u00e4 suoritimme nopean esittelyn ja k\u00e4vimme p\u00e4iv\u00e4n teht\u00e4v\u00e4jaon l\u00e4pi. KV- luokassa oli l\u00e4htij\u00f6it\u00e4 18 ja kansallisissa 50 km luokissa saman verran. Tarkastukset alkoivat ajallaan seitsem\u00e4lt\u00e4 ja vaikka aikataulu oli tiukka, niin vetit saivat kaikki 18 loistavasti tarkastettua noin kolmessa vartissa. Yksi teki tunnistukset ja 2 sek\u00e4 hoitava tekiv\u00e4t linjatarkastukset. Homma toimi eritt\u00e4in n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti. Homma oli muutenkin suunniteltu hyvin. Koko toiminta tapahtui maneesissa. Yhdest\u00e4 ovesta kuljettiin hevosten kanssa sis\u00e4\u00e4n ja ulos. Yhdess\u00e4 nurkassa oli vet gate, kiertosuunta oli selv\u00e4. Toisessa nurkassa oli l\u00e4ht\u00f6 seuraaville lenkeille ja muu alue oli rajattu taukoja varten.\u00a0 Hevoset ja tiimit operoivat siis sis\u00e4tiloissa ja my\u00f6s heid\u00e4n tekemistens\u00e4 tarkkailu oli helppoa. Jokaisessa toimipisteess\u00e4 oli 2-3 henkil\u00f6\u00e4. Talkoolaisia oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 30 ja siihen viel\u00e4 p\u00e4\u00e4lle reilu 10 nuorta opiskelijatytt\u00f6st\u00e4, jotka kiikuttivat lippulappusia maalilinjalta vet gatella , sielt\u00e4 toimistoon ja sielt\u00e4 l\u00e4ht\u00f6portille. Eli melkoista juoksuttamista. Juokseminen kuulemma v\u00e4h\u00e4n v\u00e4henee, jos hevosilla olisi sirut. N\u00e4iss\u00e4 kilpailuissa ne eiv\u00e4t olleet k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Muuten j\u00e4rjestelm\u00e4 oli sama kuin se, mit\u00e4 ovat tarjonneet my\u00f6s meille PM-kisoihin. J\u00e4rjestelm\u00e4 on my\u00f6s kehitysvaiheessa, sill\u00e4 uusia p\u00e4ivityksi\u00e4 oli tehty\u00e4 vasta pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten ja siit\u00e4 syyst\u00e4 esimerkiksi numerolappujen tulostaminen oli j\u00e4\u00e4nyt ihan viimetippaan. Ei ihan valmis tuote siis viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n. Eqipen kanssa toki yhteensopiva, mutta meill\u00e4h\u00e4n ei ole kyseist\u00e4 Eqipe-p\u00e4ivityst\u00e4, joten siit\u00e4 syyst\u00e4 ei paras mahdillinen vaihtoehto suomalaisten k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Tarkastukset jatkuivat pikkuluokan parissa ja 1*-porukat siirtyiv\u00e4t reittiselostukseen, joka pidettiin ruotsiksi. Norjalaiset ja tanskalaiset ymm\u00e4rsiv\u00e4t sen tietenkin hyvin. Itse yritin kuunnella tarkkalla korvalla ja muutaman kerran jouduin pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n tulkkausapua suomalaistaustaiselta kuuluttajalta. Ennakkoon oli ratsukoilta pyydetty esittelyt kirjallisina ja kuuluttaja hy\u00f6dynsikin saamiaan tietoja pitkin p\u00e4iv\u00e4\u00e4 n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti. Kuulutukset pauhasivat sek\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 ulkona. Oli kyll\u00e4 todellista urheilujuhlan tuntua.<\/p>\n

Kahtakymment\u00e4 vaille kahdeksan aloin etsiskell\u00e4 l\u00e4ht\u00f6linjaa. Muutamanta toimihenkil\u00f6lt\u00e4 kys\u00e4isin, mutta eiv\u00e4t tienneet! Lopulta kysyin kilpailujen johtajalta ja sain vastauksen. K\u00e4vin tarkastamassa, ett\u00e4 kaikki oli kohdallaan. L\u00e4hett\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin oli kaksi henkil\u00f6\u00e4. Tarkistin, ett\u00e4 protokolla on tuttu ja olihan se. L\u00e4ht\u00f6lupa annettiin kaiken taiteen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaisesti ja porukka l\u00e4hti yhten\u00e4 laumana liikkeelle. V\u00e4h\u00e4n oli viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, mutta otsalamppuja ei ollut kell\u00e4\u00e4n. Kannustusta tuli huoltojoukoilta ja sen j\u00e4lkeen porukat sulloutuivat autohinsa ja l\u00e4htiv\u00e4t reitille. Karttaan oli merkitty muutama otollinen huoltopaikka ja niit\u00e4 kaikki aikoivatkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Toivoin vaan, ett\u00e4 tilaa on riitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n

L\u00e4hd\u00f6n tapahduttua etsin Janin k\u00e4siini ja h\u00e4n l\u00e4hti esittelem\u00e4\u00e4n minulle reittej\u00e4. Olin ennakkoon jo saanut kartat ja tustunut niihin. M\u00e4h\u00e4n tykk\u00e4\u00e4n kartoista ja olin tutkiskellut niit\u00e4 innokkaasti. Tarjolla oli pienet kerkeuserot, v\u00e4h\u00e4liikenteisi\u00e4 teit\u00e4 ja upeita mets\u00e4teit\u00e4. Ennakkoon olin my\u00f6s kysellyt lumim\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja pyysin kertomaan reittiselostuksessa ne muutamat kohdat, jossa olisi umpihankea odotettavissa. Kun l\u00e4hdettiin reittej\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n, niin totesin, ett\u00e4 baanat olivat hyv\u00e4n levyiset ja pohjat aivan erinomaiset. Reitist\u00f6 rakentui kahdesta erillisest\u00e4 reitist\u00e4. Toinen oli pituudeltaan 30 km ja toinen 20 km. Kierrettiin ensi pikkulenkki ja tarkastettiin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevat reittimerkit sek\u00e4 stewardien vahtipaikat. Kerroin Trackereista ja Jan muistelikin, ett\u00e4 olivat hyv\u00e4 ratkaisu ja v\u00e4hensiv\u00e4t reitill\u00e4 olevien stewardien tarvetta.<\/p>\n

\"\"Kun reitit oli katsastettu, niin j\u00e4imme viel\u00e4 seuraamaan reitin varrelle huoltoa. Haastattelin siin\u00e4 samalla Olea ja h\u00e4nelt\u00e4kin j\u00e4rjestelyt saivat plussaa. Mit\u00e4\u00e4n eksymisi\u00e4 ei ollut ollut ja muutenkin homma eteni ihan suunnitelmien mukaan. Olaug ja Rikke tulivat kyseiselle huoltopaikalle ensimm\u00e4isin\u00e4. Porukka oli hajonnut ja se oli mielest\u00e4ni vain hyv\u00e4 asia lopun kapeampaa osuutta ajatellen. Nyt kun p\u00e4iv\u00e4 oli valjennut, niin oikeastaan vasta hahmotin millaisessa paikassa olimme. R\u00e4ttvikin kuuden tuhannen asukkaan kaupunkia tai kyll\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i kohtalaisen korkea rinne, jota ehk\u00e4 vaaraksi voisi kutsua. M\u00e4ki oli t\u00e4ynn\u00e4 laskettelubaanoja. Lis\u00e4ksi alua on suosittua hiihtoseutua. Asutus on sijoittunut Ruotsin viidenneksi suurimman j\u00e4rven rantamille, joten paikkakunta maisemineen on varmasti varsinkin kes\u00e4isin todella vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

Pikkuhiljaa ajeltiin takaisin kilpailukeskukseen ja eip\u00e4 aikaakaan kun ensimm\u00e4iset ratsukot alkoivat l\u00e4hesty\u00e4 maalia. Mets\u00e4ss\u00e4 kyykkiv\u00e4 stewardi antoi 2 km:n varoituksen.\u00a0 Ihmettelin kyll\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4 seura ei k\u00e4ytt\u00e4nyt ede radiopuhelimia l\u00e4hiviestint\u00e4\u00e4n, vaan tekstareita ja muita pikaviestej\u00e4 tai puheluita. Mutta ovat kai todenneet sen toimivaksi tavaksi, mutta kamalaa soittelua ja tekstaamista homma kuitenkin oli.<\/p>\n

Nimekk\u00e4it\u00e4 ratsastajia oli paljon mukana ja suureksi yll\u00e4tyksekseni usea tuttu nimi joutui j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n homman kesken ekan 30 km:n lenkin j\u00e4lkeen. El\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rit olivat eritt\u00e4in tarkkoina liikkeist\u00e4. Merkitt\u00e4v\u00e4sti suomalaisia el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4 tarkempia ja kaikki hylk\u00e4ykset tulivatkin nimenomaan ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisest\u00e4 liikkeest\u00e4 ja yksi veris\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 soveltaen ja se aiheuttikin kovaa mutinaa. Veris\u00e4\u00e4nt\u00f6 on hyvin tulkinnallinen juttu ja siihen harvoin hylk\u00e4ykset perustuvat. N\u00e4in nyt kuitenkin k\u00e4vi ja yksi hevonen hyl\u00e4ttiin verta vuotavien haavojen vuoksi, vaikka liikkeess\u00e4 tai hevosen muussa kunnossa ei ollut huomautettavaa.<\/p>\n

Kilpailu eteni linjakkaasti. Paikalla piipahti Ruotsin yleisradio tv-ryhm\u00e4n kera ja muutaman lehden toimittaja. Kuvaajia pitkine putkineen oli paikalla aika paljon. My\u00f6s ihan yleis\u00f6\u00e4 oli etsiytynyt paikalle ja maneesin katsomossa oli tietysti ihan erinomainen paikka seurata tarkastuksia, taukotoimia ja seuraavalle lenkille kirmaavia ratsukoita. Itse kulkeuduin l\u00e4ht\u00f6ovien luokse ja kun saatiin niit\u00e4 2 km maaliin -varoituksia, niin siirryin aina maalilinjan tuntumaan. Oikeastaan kertaakaan en joutunut mihink\u00e4\u00e4n asiaan puuttumaan. Ratsukot tiesiv\u00e4t miten toimia ja toimihenkil\u00f6tkin olivat teht\u00e4viens\u00e4 tasolla. Muistui vaan mieleen reissu Ven\u00e4j\u00e4lle, jossa sek\u00e4 ratsastajat ett\u00e4 toimarit olivat totaalisen pihalla. Kyll\u00e4 kaikessa n\u00e4ki, ett\u00e4 hevosurheilulla ja matkaratsastuksellakin on varsin pit\u00e4t perinteet Ruotsissa. Homma oli kaikilla hanskassa.<\/p>\n

Huomioni kiinnittyi er\u00e4\u00e4n hevosen groomiin, joka oli rullatuolissa. En ole ennen vastaavaa n\u00e4hnyt. My\u00f6hemmin kuulin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 huoltaja oli ratsukon valmentaja ja itsekin menestynyt matkaratsastaja, mutta menett\u00e4nyt jalkansa ihan muutama kuukausi sitten. Sitke\u00e4 ihminen. Hattua t\u00e4ytyy nostaa. Pihalla h\u00e4n oli j\u00e4\u00e4nyt jumiin j\u00e4\u00e4kokkareiden keskelle ja yritin tarjota apua, niin h\u00e4n kielt\u00e4ytyi ehdottomasti ja sanoi p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Sadatteli vain sit\u00e4, ett\u00e4 rullatuoli ja lumi eiv\u00e4t sovi yhteen.\u00a0 Melkoista periksiantamattomuutta. Hevosetkaan eiv\u00e4t piitanneet rullatuolittelijasta ollenkaa, vaikka rullaili siel\u00e4 huoltoalueella muina naisina. Jotenkin h\u00e4n touhuili tuolissaan niin luontevasti, ett\u00e4 min\u00e4k\u00e4\u00e4n en tuntenut oloani vaivautuneeksi, vaikka aina joskus vastaavissa tilanteissa niin tapahtuu. Nainen oli kuulemma menett\u00e4nyt jalkansa ratsastustilanteessa. J\u00e4in miettim\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kaikkea mullekin on tapahtunut, mutta sent\u00e4\u00e4n on viel\u00e4 raajat tallella. Enk\u00e4 tosiaa tied\u00e4, miten tilanteen ottaisin haltuun, jos jotain vastaavaa tapahtuisi.<\/p>\n

\"\"

Foto Mathias Eriksson<\/p><\/div>\n

Kun p\u00e4\u00e4luokka alkoi l\u00e4hesty\u00e4 maalia, niin otin taas paikkani maalilinjalta. Tyhjensin mahdollisen jarrutusalueen ja j\u00e4imme odottamaan loppuratkaisua. Voittajahevonen tulikin hetken kuluttua n\u00e4kyviin. Ratsukko saapui omassa rauhassaan, mutta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti laukaten. Vauhdinjako oli my\u00f6s ideaali. Ekan lenkin olivat menneet viitt\u00e4toista, tokan kahdeksaa toista ja kolmennen kahtakymment\u00e4yht\u00e4. Vastaavan kaltainen vauhdinjako oli oikeastaan kaikilla. Eli ihan oppikirjan mukaan ratsastettu. Suomessahan nopeuksissa trendi on usein laskeva ja se ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ihan fiksua ratsastamista. Mutta kuten on todettu, meill\u00e4 on kokonaisuudessaan viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kiritt\u00e4v\u00e4\u00e4. Ja se tapahtuu vain n\u00f6yr\u00e4n puurtamisen kautta. On t\u00e4rke\u00e4 muistaa, ett\u00e4 mihin ikin\u00e4 olemmekin matkalla, niin se matka on vasta alussa. T\u00f6it\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 laji ry\u00f6mii v\u00e4hitellen eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Kun seuraavat ratsukot l\u00e4hestyiv\u00e4t maalia, niin saimmekin varautua jo ihan loppukirikamppailuun. Komeaa kisailua ja varaoaluekin oli riitt\u00e4v\u00e4, mutta jostain syyst\u00e4 ratsastajat halusivat laskea nopeudet v\u00e4h\u00e4n liian nopeasti alas ja siin\u00e4 jossain sivuaskeleessa toinen hevosista sai aikaan melko massiivisen vekin toisen takaseensa.\u00a0 Verta alkoi tulla melkoisesti, ratsastaja joutui pienimuotoiseen shokkiin ja hetken ajan oikein kukaan ei k\u00e4sitt\u00e4nyt mist\u00e4 on kyse. Pyysin soittamaan hoitavan, joka oli linjael\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4, kiireesti paikalle ja minuutissa meill\u00e4 oli hoitotoimenpiteet k\u00e4ynniss\u00e4. Elanor on kokenut kovia aiemminkin, mm. Kuumassa. Miten se onkin niin, ett\u00e4 samoille tyypeille aina sattuu ja tapahtuu. Verenvuotoa ei meinattu mill\u00e4\u00e4n saada tyrehtym\u00e4\u00e4n ja tytt\u00f6kin oli pienimuotoisessa shokissa. Lopulta tilanne saatiin sen verran hallintaan, ett\u00e4\u00a0 hevonen voitiin kuljettaa puolen kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n klinikalle, joka oli kilpailujen vuoksi valmiustilassa.<\/p>\n

Loput luokan hevosista saapuivat helminauhana maaliin. Muutama loppukirikamppailu n\u00e4htiin ja merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 oli se, ett\u00e4 ihan jokainen ylitti maalilinjan joku laukalla tai ravilla ja jokainen ollit jonkin tasoisen loppuryk\u00e4isyn ja maalilinjalla oli tapana tuuletella sek\u00e4 yleis\u00f6n hurrata. Sama ilmi\u00f6 oli havaittavissa my\u00f6s alemmissa luokissa. Selv\u00e4sti haettiin rutiinia siihen, ett\u00e4 joskus ollaan mukana niiss\u00e4 kisoissa, joissa loppukirill\u00e4 kisoja ratkotaan. Pakosti tuli mieleen se, ett\u00e4 jossan kotimaan keskusteluryhm\u00e4ss\u00e4 p\u00e4hk\u00e4iltiin sit\u00e4, ett\u00e4 miksi tullaan laukoilla maaliin. Tai sit\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4henteleek\u00f6 matkaratsastus luvanvairasta hevosen terveytt\u00e4 ja turvallisuutta vaarantavaa toimintaa. Jos Ruotsista halutaan ottaa mallia, niin otetaan sitten ihan kokonaisuudessaan, eik\u00e4 poimita vain jotain tietty\u00e4 juttuja ja julisteta suureen \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 T\u00c4M\u00c4 on Ruotsin malli. Ilman muuta Ruotsin matkaratsastuksessa on asioita, joita voidaan soveltaa meill\u00e4 ja sitten on asioita, joita v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ei. Kaikessa on puolensa ja puolensa.<\/p>\n

\"\"Kilpailup\u00e4iv\u00e4 oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n varhaisessa vaiheessa ohi. Ennen nelj\u00e4\u00e4 oli homma taputeltu. Toimarit vaihtoivat parempaa Sepp\u00e4l\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lle ja kilpailijat vetiv\u00e4t valkoiset housut ja klubitakit ylleen ja vuorossa oli juhlallinen palkintojenjako (Ruotsin malli). Oli kansallispukuisia kukkaistytt\u00f6j\u00e4 ja sponsoriautoja taustalla kaksin kappalein. Ja ennen kaikkea: ILOISIA ILMEIT\u00c4. Se oli huomioitavaa, ett\u00e4 kisapaikalla n\u00e4htiin vain iloisia ilmeit\u00e4.\u00a0 Mestoilla oli selke\u00e4sti hyv\u00e4 p\u00f6ssis. Toki se on hyvin ruotsalaista ja heille varmaan meit\u00e4 luontaisempaa on se, ett\u00e4 kaikki on mycket bra.<\/p>\n

Toimistossa tehtiin viel\u00e4 hetki paperihommia ja viiden j\u00e4lkeen suunnattiin stugalle ja k\u00e4ytiin siistiytym\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 kuudeksi meill\u00e4 oli p\u00f6yt\u00e4varaus koko toimarporukalle. Hauskalla fiilikselle kohotettiin maljaa ja huikattiin KIPPIS. Ruoka oli hyv\u00e4\u00e4 ja seura hauskaa. Ja miten se taas k\u00e4vikin niin, ett\u00e4 jutut palasivat vuosien taakse. Puolalainen el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri muisteli yht\u00e4 surullisen kuuluisaa kisaa, jossa hevonen kuoli ja h\u00e4n muiden mukana sai rankkua, vaikka heid\u00e4n yhteinen n\u00e4kemyksens\u00e4 oli, ett\u00e4 hoitovalmiutta ei ollut. Toinen hupaisia juttu liittyi toisiin meill\u00e4 j\u00e4rjestettyihin kisoihin, jossa taukoaikojen laskemisessa oli kuulemma hirvitt\u00e4v\u00e4sti virheit\u00e4. No onneksi kommelluksia oli sattunut muuallakin ja t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa ne tietenkin jo naurattivatkin. Kisoissa kuollut hevonen ei kuitenkaan koskaan muutu huvittavaksi tarinaksi tarinoiden joukkoon. Illan p\u00e4\u00e4tteksi Annelie kiitti monisanaisesti meit\u00e4 kaikkia ja jakoi jokaiselle uniikin taalainmaan hevosfiguurin.\u00a0 Todella hieno muisto reissusta.<\/p>\n

Dinnerin j\u00e4lkeen istuttiin viel\u00e4 hetki m\u00f6kiss\u00e4 puhellen niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4. Selvisi erikoisia kytk\u00f6ksi\u00e4 Suomeen yhdell\u00e4 jos toisellakin. Kenell\u00e4 oli jotain nuoruuden ty\u00f6harjoittelua ja kenell\u00e4 romanttisia kes\u00e4muistoja. Kovasti olivat kuitenkin kaikki tulossa ensi kes\u00e4n\u00e4 PM-kilpailuihin mukaan. Mokin asukkaista pari pyr\u00e4hti kotiinsa, joten Josefin sai oman huoneen ja m\u00e4 sain tuvan omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ni. Kun m\u00f6kki hiljeni, niin chattailin viel\u00e4 tovin kotiporukoiden kanssa ja kertoilin p\u00e4iv\u00e4n tapahtumista. Kun sammutin tabletin ja valot niin uni tuli kyll\u00e4 ihan heti ja kyselem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

Aamulla Marianne hipi m\u00f6kist\u00e4 pihalle joskus viiden j\u00e4lkeen. V\u00e4hitellen me viimeiset kolme my\u00f6s her\u00e4ilimme ja kymment\u00e4 vaikke kahdeksan Jan tuli hakemaan meit\u00e4 kotimatkalle. Margolla olikin sama paluulento Arlandasta Helsinkiin ja sielt\u00e4 Puolaan, joten sain matkaseuraa. Paluumatka meni sukkelasti. Janin kaasujalka oli Ingerin kaasujalkaa raskamapi. Kolmessa tunnissa olimme Arlandassa. Kentt\u00e4muodollisuudet sujuivat nopeasti ja v\u00e4h\u00e4n lev\u00e4per\u00e4isesti sill\u00e4 matkakumppanin sivutaskussa oli puoliksi juotu vesipullo ja se meni jouhevasti l\u00e4pi tarkastuksen. M\u00e4 otin turvak\u00e4rkikeng\u00e4t sovinnolla pois jo heti k\u00e4ttelyss\u00e4, niin ei tarvinnut tarkastuportistakaan menn\u00e4 kuin kerran. Ehdin loistavasti ostella tax freesta tuliaisia. Lento oli tietenkin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 ja siipi\u00e4 piti kuurasuojata yms. Mua v\u00e4h\u00e4n j\u00e4nnitti ihan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4 sumu, mutta hyvin me sielt\u00e4 ponkaistiin lentoon ja tuntia my\u00f6hemmin olimme Helsingiss\u00e4. Toivoton Margolle hyv\u00e4\u00e4 kotimatkaa. H\u00e4n aikoi j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 lentom\u00e4en joukkuekisaa ja toivoa Puolalle voittoa. Seurasin kisan kotona ja totesin, et\u00e4t puolalaiset ylsiv\u00e4t hopeaan. Ehk\u00e4 Margo oli tyytyv\u00e4inen siit\u00e4kin.<\/p>\n

Kari sai tuliasensa ja mielenkiintoisen selonteon reissusta. Ei mik\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 suurempi kokemus, mutta kiva reissu heti vuoden alkuun. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sain jo alustavan kiinnityksen jatkoon, joten hyv\u00e4 mieli t\u00e4st\u00e4 j\u00e4i. Toivottavasti seuraavalla kerralla mukana on my\u00f6s suomalaisia ratsukoita. Aina se lis\u00e4\u00e4 kisan kiinnostavuutta kun on oman maan edustajia mukana.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

25.-27.10.2018 Fei stewardi-koulutus ja tuomarip\u00e4ivitys, Kiova, Ukraina Mielenkiintoinen reissu, joka takkuili vahan ennen toteutumistaan sill\u00e4 viikonloppuna vasta hahmotin kokonaisuudessaan, ett\u00e4 olen siis menoss Kiovaan joka on Ukrainassa. Lis\u00e4ksi siihen liittyi muutama juttu joihin en ollut varautunut. Kuten esimerkiksi se, ett\u00e4 passin pit\u00e4\u00e4 olla visiitin j\u00e4lkeen viel\u00e4 3 kk voimassa. Eli se oli j\u00e4lleen kerraan superpikapassin […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":7007,"menu_order":1,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"templates\/template-full-notitle.php","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5877","page","type-page","status-publish","hentry","post"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5877","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5877"}],"version-history":[{"count":69,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5877\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6495,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5877\/revisions\/6495"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/7007"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5877"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}