{"id":5223,"date":"2017-08-07T22:17:48","date_gmt":"2017-08-07T19:17:48","guid":{"rendered":"http:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=5223"},"modified":"2017-08-07T22:39:44","modified_gmt":"2017-08-07T19:39:44","slug":"12-14-7-13-kurtuvenai-liettua-cei","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=5223","title":{"rendered":"12-14.7.13 Kurtuvenai \/ Liettua, CEI**"},"content":{"rendered":"
\n
\n\t

L\u00e4ht\u00f6lista CEI** <\/i><\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div>

\n
\n\t

Tulokset CEI** <\/i><\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div>

\n
\n\t

Ja taas menn\u00e4\u00e4n<\/b><\/p>\n

Sateisen keskiviikon ilta koitti ja me pakattiin Avialis ja Azartas traikkuun. Mia oli apuk\u00e4ten\u00e4 ja alle kymmeness\u00e4 minuutissa oli hevoset autossa ja luukut kiinni. Huikattiin heipat ja nostettiin kytkint\u00e4.<\/p>\n

Ilmoitin Einelle ja Ninalle, ett\u00e4 matkalla ollaan. 40 min my\u00f6hemmin olimme satamassa. Mietin mieless\u00e4ni, mit\u00e4 mahtoi j\u00e4\u00e4d\u00e4 tahattomasti kotiin. En saanut mit\u00e4\u00e4n mieleeni. Satamassa tervehdittiin matkakumppaneita. Henki oli hyv\u00e4. Chekiss\u00e4 oli pient\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00f6\u00e4, kun virkaintoinen virkailija halusi mitata traikun korkeuden. Ja niinh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vi, ett\u00e4 2 sentti\u00e4 oli liikaa korkeutta. Kari kaivoi lompakkoa esiin. V\u00e4h\u00e4n marmatettiin ja yll\u00e4tt\u00e4en virkailija totesi, ett\u00e4 antaa olla ja l\u00f6i liput kouraan. Nina ja Nea tulivat per\u00e4ss\u00e4 ja saivat hetken v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 mun mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n etusetelin kanssa. Virkailija varmaan sai paiskia ty\u00f6t\u00e4 palkkansa eteen.<\/p>\n

Laivamatka meni perinteisesti. Kari torkkui hytiss\u00e4, min\u00e4 hurvittelin tyhj\u00e4n laivan autioissa myym\u00e4l\u00f6iss\u00e4. Jotain tarttui mukaan ja vajaan tunnin viel\u00e4 huilailin hytiss\u00e4. Sitten mentiin. Hevoset olivat traikussa levollisina ja hein\u00e4t oli sy\u00f6ty. Hyv\u00e4\u00e4 matkustusrutiinia niill\u00e4 jo alkaa olla. Niin kuin meill\u00e4kin. Rennosti ja rutiinilla hoitui hommat.<\/p>\n

L\u00e4hdettiin ajelemaan kohti P\u00e4rnua. Oli sovittu, ett\u00e4 treffataan rajalla. Sinne enn\u00e4ttikin ensimm\u00e4isen\u00e4 Olli. Me oltiin hyvin\u00e4 kakkosina. Ehdittiin juottaa ja sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 hevoset sek\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 veskiss\u00e4 ja kahvilla. Hevoset saivat huilailla 40min ja sitten jatkettiin matkaa, kun muukin ryhm\u00e4 oli kasassa. Kello oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kolmea ja v\u00e4hitellen alkoi p\u00e4iv\u00e4 sarastaa. Ajettiin loppumatka letkana. Muutaman kerran jouduin oikein keskittym\u00e4\u00e4n kartanlukuun. Oikeat reitit l\u00f6ytyiv\u00e4t ja matka eteni. Hevoset alkoivat v\u00e4h\u00e4n Riikan j\u00e4lkeen ilmoitella, ett\u00e4 mitta alkaa olla t\u00e4ynn\u00e4. Pys\u00e4hdyttiin ja t\u00e4ytettiin hein\u00e4verkko, niin kaverukset jaksoivat viel\u00e4 tunnin matkustaa.<\/p>\n

Kohteessa<\/b><\/p>\n

Kivalta tuntui, kun taas kaarrettiin tuttuun pihapiiriin. Remonttia oli kirkon etupihalla ja leirint\u00e4alueen tuntumassa. V\u00e4h\u00e4n myllerretylt\u00e4 n\u00e4ytti milj\u00f6\u00f6 t\u00e4ll\u00e4 kertaa.<\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

Katsottiin sopiva paikka purkaa hevoset ja kuin tilauksesta alkoi tihuuttaa vett\u00e4. Hevoset tulivat hallitusti ulos. K\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t fiksusti ja ottivat tilanteen haltuun. Mukamas konkareita, vaikka aika uutta homma niille kuitenkin on. Kaikkia sinivalkoisia hevosia taluteltiin hyv\u00e4 tovi. Olimme ensimm\u00e4iset saapujat ja v\u00e4h\u00e4n aikaa saimme odottaa karsinapaikkoja. Se ei haitannut, sill\u00e4 hevosten oli nyt hyv\u00e4 oikoa raajojaan. Ne napsivat tyytyv\u00e4isin\u00e4 sateen kostuttamaa tuoretta ruohoa. K\u00e4vimme tervehtim\u00e4ss\u00e4 Linaa, joka vaikutti v\u00e4h\u00e4n stressaantuneelta.<\/p>\n

Hevosia juoksutettiin ja syyn\u00e4ttiin niiden liikett\u00e4. Zodina ja Alea olivat pitk\u00e4st\u00e4 kuljetuksessa v\u00e4h\u00e4n j\u00e4ykistyneet, mutta ilmoilla ei ollut mit\u00e4\u00e4n sellaista, jota ei reipas taluttelu korjaisi. Laitettiin hevoset talliin ja pidettiin pieni palaveri ja sovittiin aikatauluista. Meille oli ihan sama, mit\u00e4 teht\u00e4isiin. Emme olleet erityisemmin v\u00e4syksiss\u00e4, eik\u00e4 muutenkaan pinnalla ollut suuria tunteita. Touhuttiin viel\u00e4 jotain ja sitten suunattiin hotellille.<\/p>\n

Hotelli<\/b><\/a> oli sit\u00e4, mit\u00e4 lupasivatkin. Kirjauduttiin sis\u00e4\u00e4n ja kannettiin kamat. Suihku oli paikallaan ja muhkea vuode kaappasi hell\u00e4\u00e4n syleilyyns\u00e4 pariksi tunniksi. Vaatteet p\u00e4\u00e4lle ja tallille. Ilma oli trooppinen. Aiemmin oli satanut ja nyt l\u00e4mp\u00f6 h\u00f6yrysti kosteuden. Lina oli kertonut, ett\u00e4 sade oli odotettu ja tervetullut. Kaksi edelt\u00e4v\u00e4\u00e4 viikkoa oli ollut p\u00f6lyist\u00e4 ja kuolettavan kuivaa sek\u00e4 kuumaa.<\/p>\n

Taluteltiin hevosia tunnin verran. Kierrettiin mestat ja hahmotettiin parhaat taukopaikat, jotka k\u00e4ytiin varaamassa v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin. Meill\u00e4 oli hyv\u00e4 fiilis. Touhuttiin tallilla. Laitettiin hevosille sapuskat, vedet ja hein\u00e4t. Kari venytteli hevoset. Kahdeksaksi kiirehdittiin hotellille. Piti menn\u00e4 h\u00f6yrysaunaan ja porealtaaseen, mutta sep\u00e4 siirtyi perjantaille. Sen sijaan siirrymme herkulliselle dinnerille.<\/p>\n

Puoli kymmenelt\u00e4 k\u00e4ytiin viel\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hevosten juoma-astiat. Sanottiin Linalle Hyv\u00e4t y\u00f6t. Samalla reissulla t\u00f6rm\u00e4simme satunnaisiin suomalaismatkustajiin, jotka etsiv\u00e4t c\u00e4mpp\u00e4ri\u00e4. Opastettiin perille ja vaihdettiin muutama sananen. Hassua, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n maailman kolkkaan joku sattuu lomailemaan.<\/p>\n

Palailtiin hotlalle. Tuumailtiin v\u00e4h\u00e4n tulevaa ja laitettiin \u00e4\u00e4nikirja py\u00f6rim\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Aaton ahkerointia<\/b><\/p>\n

Aamupala nyk\u00e4istiin naamariin kahdeksalta. Yhdeks\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdettiin tallille. Oli taas puuhaa pienemp\u00e4\u00e4 ja isompaa. Kymmenelt\u00e4 laitettiin hevoset ratsastuskuntoon ja ratsastajat selk\u00e4\u00e4n. Tunnin verran olivat tutustumassa alkureittiin. Sitten otettiin jokunen joukkuekuva. Kari oli v\u00e4h\u00e4n synke\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 lenkki ei ollut ihan hallittu ja rauhallinen. Mietittiin v\u00e4h\u00e4n seuraavan p\u00e4iv\u00e4n taktiikkaa. Vaihtoehtoja olisi a tai b. Molemmissa avainsanana tasavauhti.<\/p>\n

Kun ratsastajat olivat reitill\u00e4, niin huolto piti omaa palaveriaan. Ei mit\u00e4\u00e4n mullistavaa. Selviteltiin Ninan kanssa kamoja ja pohdittiin, ett\u00e4 Kari saa menn\u00e4 ekan lenkin mandariinilla. Tokan FnE:ll\u00e4, joka on todellinen miehen lamauttaja. Loput lenkit katsotaan my\u00f6hemmin.<\/p>\n

Kun kamat oli setvitty, niin t\u00e4yttelin viel\u00e4 hevosten juoma-astiat. Taikan kanssa oli kannettu huoltoalueelle astioita ja mets\u00e4stetty j\u00e4ttim\u00e4isi\u00e4 kotiloita ja minimaalisia sammakoita. Kaikki hevoset vaikuttivat nyt hyvilt\u00e4, joten fiilis leiriss\u00e4 oli hyv\u00e4. Tsekattiin viel\u00e4 huoltopaikan tilanne ja l\u00e4hdettiin katsomaan n\u00e4ht\u00e4vyyksi\u00e4, Hill of crosses<\/b><\/a> oli ihan vaikuttava paikka ja oikeastaan emme olisi sinne koskaan vaivautuneet, elleiv\u00e4t edellisen\u00e4 iltana tapaamamme suomalaiset olisi sit\u00e4 erityisesti suositelleet.<\/p>\n

Kaupunkikierroksen j\u00e4lkeen Kari kiirehti rekister\u00f6itym\u00e4\u00e4n. Homma hoitui tavanomaiseen tapaan, jonot olivat pitk\u00e4t ja organisoinnissa olisi ollut paranneltavaa. Asiat saatiin kuitenkin j\u00e4rjestykseen ja kilpailunumeroksi saatiin 3.<\/p>\n

Puoli viidelt\u00e4 mentiin valmistelemaan hevosta alkutarkastukseen. Kun kaiken piti olla valmista ja Kari talutti Avialiksen ulos, j\u00e4tti syd\u00e4meni yhden ly\u00f6nnin v\u00e4liin. HEVONEN OLI EP. Huikkasin Karin takaisin, aloitettiin massiivinen verkkaaminen. Ensin tarkat tutkimukset. Ei l\u00f6ytynyt mit\u00e4\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 syyt\u00e4. Sitten raivokasta talutus-juoksutus-venytyssessiota. Samaan seuraan liittyi my\u00f6s Kairit, joka oli jo tarkastuksessa k\u00e4ynyt, mutta k\u00e4\u00e4nnytettiin takaisin. Heid\u00e4n ongelmansa oli takap\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja meid\u00e4n etup\u00e4\u00e4ss\u00e4. Teimme aika kovasti t\u00f6it\u00e4 henkisesti ja fyysisesti. Sonjakin saatiin apuun. Pidin silm\u00e4ll\u00e4 tarkastusjonoa ja ilmoittauduttiin toiseksiviimeisin\u00e4. Nea meni kaveriksi ja min\u00e4 menin kiristelem\u00e4\u00e4n leukaperi\u00e4ni juoksutuslinjan p\u00e4\u00e4h\u00e4n. J\u00e4nnitys oli aivan siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n! Ja vaikka kuinka tuijotin, niin en keksinyt juoksutuksessa mit\u00e4\u00e4n huomautettavaa. Karilla oli merkki p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kaikki oli siis hyvin. Oli aika huojentavaa. Olimme kuitenkin jo puhuneet, ett\u00e4 jos l\u00e4ht\u00f6lupa helti\u00e4\u00e4, niin leikki voi loppua aika lyhyeen. Nina k\u00e4ski nollata tilanteen ja alkaa keskitty\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4 seuraavaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Hevonen laitettiin y\u00f6puulle. Tehtiin kaikki taiat, mit\u00e4 osataan. K\u00e4ytiin v\u00e4lill\u00e4 saunomassa ja uimassa. Kannettiin illan jo h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 200 litraa vett\u00e4 odottamaan kisap\u00e4iv\u00e4\u00e4. Tehtiin kuitenkin sellainen taktinen virhe, ett\u00e4 ei viety tuloportille ollenkaan huuhteluvett\u00e4 ja varustelua. Leirin tuunaamisen j\u00e4lkeen mentiin c\u00e4mpp\u00e4rille grillaamaan. Viel\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 ja sateessa suuntasimme katsomaa waterpointit, jotta en t\u00e4ll\u00e4 kertaa missaisi niist\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n. Viime vuoden vaikeuksia emme halunneet uusia. Kello oli kaksitoista, kun saavuimme hotellille. Ihana em\u00e4nt\u00e4mme oli tarjoutunut aikaistamaan meid\u00e4n aamiaistamme. Ei ollut kuulemma ongelma, ett\u00e4 s\u00f6isimme jo ennen viitt\u00e4. Mietin viel\u00e4 s\u00e4ngyss\u00e4 muutamaa juttua ja taisin sammahtaa puoli kahden aikaan.<\/p>\n

Phase 1 \u2013 30 km<\/b><\/p>\n

Kari l\u00e4hti yksin\u00e4\u00e4n l\u00e4ht\u00f6viivan tuntumaan, niin kuin nyky\u00e4\u00e4n aika usein tehd\u00e4\u00e4n, jos ratsastaja ja hevonen ovat levollisia. Jos kierroksia on liikaa, niin sitten l\u00e4hden k\u00e4velem\u00e4\u00e4n rinnalle. Nyt oli kuitenkin tilanne niin selv\u00e4, ett\u00e4 13-14 km\/h menn\u00e4\u00e4n ja muut saavat tehd\u00e4, mit\u00e4 huvittaa. Jos vetoapua tulee, niin olisi hyv\u00e4, jos ei, niin sitten menn\u00e4\u00e4n yksin\u00e4\u00e4n. K\u00e4\u00e4nsin auton ja j\u00e4in odottamaan kilsan p\u00e4\u00e4h\u00e4n startista. Karilla yll\u00e4tti kuitenkin vess\u00e4h\u00e4t\u00e4, joten onneksi Eine oli paikalla ja sai v\u00e4h\u00e4n avustaa, kun ratsastaja numero 3 juoksi granaryn taakse lorottelemaan. Kipitti takaisin, hypp\u00e4si selk\u00e4\u00e4n ja saivat l\u00e4ht\u00f6luvan. Porukalla l\u00e4htiv\u00e4t liikkeelle. Otin muutaman kuvan, toivotin hyv\u00e4\u00e4 matkaa ja hypp\u00e4sin autoon. Tiesin jo ennakkoon, ett\u00e4 kiire tulee ensimm\u00e4iselle paikalle ja millek\u00e4\u00e4n WP:lle ei ollut varaa ajaa harhaan tai tulee ongelmia.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen huolto oli 5.5km:n kohdalla. Ehdin juuri avata takalevyn, kun kavioiden kopse alkoi kuulua. Olivat k\u00e4ytt\u00e4neet aikaa 20 minuuttia, eli alkuvauhdiksi oli muodostunut 16,5km\/h. V\u00e4h\u00e4n liian railakasta, mutta toisaalta ei ollut j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 heti j\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 joukosta. Ty\u00f6nsin pari porkkanaa suuhun ja viilennettiin sateesta huolimatta. Sitten matka jatkui. Olin ly\u00f6m\u00e4ss\u00e4 kamoja nippuun, niin virolaiset tulivat. Ilmoitin, ett\u00e4 meniv\u00e4t jo ja voivat vauhdikkaasti siirty\u00e4 seuraavaan huoltoon. Nyt meit\u00e4 olikin todella tarkasti muistutettu, ett\u00e4 vain WP:t ovat huoltoa varten ja me huoltajat olimme siit\u00e4 enemm\u00e4n kuin tietoisia. Me ja virolaiset luonnollisesti muistimme edellisen vuoden varoitukset. Ollin huolto oli jo kaukana, kun sain omat kamani nippuun ja huuhtelupullot haettua. K\u00e4vi selv\u00e4ksi, ett\u00e4 mun pit\u00e4\u00e4 ehdottomasti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 pisteet ja toimia todella nopeasti ja silti olen koko ajan muita j\u00e4ljess\u00e4. Tosin ainut ongelma tulisi olemaan jokaisen lenkin ensimm\u00e4inen huolto, joka oli aina 5-6 km:n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hd\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Toinen WP oli n 14 km:n kohdalla. Sinne ratsukko saapui 54:ss\u00e4 minuutissa (15.5 km\/h). Olli ja Egle olivat parin minuutin etumatkalla. Kari ja Heigo tulivat tasaisempaa vauhtia per\u00e4ss\u00e4. Olin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4n voisi jopa h\u00f6ll\u00e4t\u00e4, mutta hevonen kulki halukkaasti ja Heigon kanssa oli todella hyv\u00e4 ratsastaa tasaista vauhtia. Pumppaava ratsastuskaveri on pahin mahdollinen ja siin\u00e4 saa my\u00f6s oman hevosensa hermostumaan, kun toinen aina v\u00e4lill\u00e4 pyr\u00e4ht\u00e4\u00e4 horisonttiin ja sitten taas tulee selk\u00e4 edell\u00e4 vastaan. Juttelivat Heigon kanssa niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4 ja Kari kertoili viime vuoden kaatumisestaan. Kahdenkympin kohdalla Heigo alkoi valitella, ett\u00e4 oli juonut liikaa. Kari ei heti ymm\u00e4rt\u00e4nyt hienovaraista vihjett\u00e4, mutta jossain vaiheessa leikkasi ja tajusi sanoa, ett\u00e4 jos Heigon tarvitsee kevent\u00e4\u00e4, niin h\u00e4n kyll\u00e4 odottaa. Niin sitten pitiv\u00e4t pienen tauon.<\/p>\n

25.5km kohdalla pidettiin viimeinen tauko. Siihen menness\u00e4 olivat k\u00e4ytt\u00e4neet aikaa 1:50 (13.9km\/h). Olivat hyviss\u00e4 tarkkailuasemissa k\u00e4rkiratsukoiden suhteen, sill\u00e4 pitkill\u00e4 suorilla oli aina n\u00e4k\u00f6yhteys. Muistutin, ett\u00e4 m\u00e4 en ehdi kilpailukeskukseen kamalan nopeasti, joten v\u00e4h\u00e4n voisivat hiljent\u00e4\u00e4 viimeisille kilsoille ja ment\u00e4isiin suoraan tarkkiin. Toisin kuitenkin k\u00e4vi. Puolitoista kilometri\u00e4 ennen maalia ratsasti Heigo ensimm\u00e4isen\u00e4. H\u00e4n teki \u00e4kki\u00e4 todella tiukan v\u00e4ist\u00f6liikkeen ja huusi maata osoittaen: \u201cReik\u00e4!\u201d. Kari v\u00e4isti v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti oikealle. Samalla hetkell\u00e4 tie petti kokonaan. Hapsun jalka humpsahti tiest\u00e4 l\u00e4pi ja se kaatui vasemmalle kyljelleen ja Kari kellahti maahan. Ryt\u00e4k\u00e4ss\u00e4 irtosi my\u00f6s ohjat ja h\u00e4t\u00e4\u00e4ntynyt hevonen ehti ottaa muutama raviaskeleen kohti Hegon hevosta. Kari singahti pystyyn ja juoksi hevosen kiinni. Kari tarkasti hevosen ja itsens\u00e4. Avialiksella ei ollut n\u00e4kyvi\u00e4 vammoja, muuta kuin turvan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 pari haavaa. Karin peukalo v\u00e4\u00e4ntyi, mutta oli tukevasti kiinni k\u00e4dess\u00e4, joten ei muuta kuin satulaan. Kari ratsasti viel\u00e4 puolisen kilometri\u00e4 ja jalkautui ja juoksutti viimeisen kilometrin.<\/p>\n

Kun tulivat tauolle, niin hevonen oli aika kierroksilla. En tajunnut heti, mist\u00e4 se oli niin kuumunut, mutta kaatumisestahan sen t\u00e4ytyi johtua. Hevonen oli t\u00e4ynn\u00e4 adrenaliinia. Syke pomppi 40 ja 90 v\u00e4lill\u00e4. Kari ei suostunut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n omalle taukopaikalle, koska sinne oli h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n liikaa matkaa. Py\u00f6rittiin sitten keskeisell\u00e4 paikalla kaikkien iloksi. Viel\u00e4 hauskemmaksi homma meni, kun mentiin tarkkiin. Nina katseli toivottomana vieress\u00e4 tuomarin roolissa, kun meit\u00e4 vietiin. Hevonen oli ihan mahdoton. Ehk\u00e4 kuitenkin aavistuksen kesympi, kuin Babolnassa ekan lenkin j\u00e4lkeen. En tied\u00e4, toivon niin. Vet pisti meid\u00e4t pihalle j\u00e4\u00e4htym\u00e4\u00e4n, koska hevonen pyrki nousemaan pystyyn, kun h\u00e4n sit\u00e4 l\u00e4hestyi. Esitin toiveen, ett\u00e4 joku toinen vet mittaisi sykkeen (noloa). Saimme my\u00f6s ohjeet, ett\u00e4 pit\u00e4isi treenata hevosen kanssa tarkastuksia (really). Muutenkin pyydeltiin kovasti anteeksi. Kari hermoili, ett\u00e4 menik\u00f6 re-checkiin. Tarkistin asia, ei mennyt, oli ainoastaan pieni viilennys. Rauhoiteltiin 5min ja mentiin uudelleen. Ei vaikuttanut paljoakaan paremmalta. Sitten pelastavana enkelin\u00e4 meille tuli j\u00e4lleen kerran avuksi treating vet (Vidas Sta\u0161kevi\u010dius). H\u00e4n otti hevosen haltuun, henkisesti. Kertoi kisavetille pari pient\u00e4 kikkaa, samalla siis my\u00f6s meille. N\u00e4inp\u00e4 saatiin tarkastus tehty\u00e4. Kaikki kohteet oli aata, vatsa\u00e4\u00e4net one down. V\u00e4h\u00e4n saimme siis jo taputella itse\u00e4mme selk\u00e4\u00e4n. Viestitin huolestuneelle Ninalle, ett\u00e4 homma jatkuu.<\/p>\n

S\u00e4\u00e4t\u00e4misess\u00e4 oli mennyt kuitenkin niin paljon aikaa, ett\u00e4 viiden minuutin p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuulimme kuulutuksen: \u201cNumber 3, five minutes to start\u201d. Olimme ihan h\u00e4mmennyksess\u00e4, sill\u00e4 tarkastuksen j\u00e4lkeen l\u00e4ht\u00f6ajaksi ilmoitettiin jotain ihan muuta. Kipitin toimariteltalle ja sain vastauksen, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen in time oli virallinen ja siit\u00e4 30 minuuttia oli l\u00e4ht\u00f6, joten meill\u00e4 oli 4 minsaa aikaa. Huusin Ninalle, ett\u00e4 emme ehdi vaihtaa mit\u00e4\u00e4n huopia tai satuloita. Juoksin takaisin taukopaikalle. Hevonen ei juurikaa ehtinyt sy\u00f6d\u00e4 tai juoda, eik\u00e4 ehtinyt Karikaan. Nopeasti hevonen valmiiksi. Suojat olivat kurassa, ei ehditty pest\u00e4, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muutakaan. Kari meni l\u00e4ht\u00f6viivalle 3 minuuttia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Min\u00e4 j\u00e4in t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vesipulloja ja taas mentiin. Hiki virtasi ja ohimoita alkoi jo jomotella. Mietin, ett\u00e4 miksi n\u00e4m\u00e4 reissut ei ihan oikeasti voi koskaan menn\u00e4 tyylill\u00e4 ja hallitusti?!?<\/p>\n

Phase 2 \u2013 30 km<\/b><\/p>\n

Hivenen my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 Kari l\u00e4hti liikenteeseen, mutta viel\u00e4 varsin hyv\u00e4ll\u00e4 kisahuumorilla varustettuna. Mulla oli tuskaisempi olo, koska koin tilanteeni aika stressaavaksi. Ehdin kuin ehdinkin ekalle huoltopaikalle. Pikainen huolto, v\u00e4h\u00e4n porkkanaa ja omenaa. Rauhoiteltiin viel\u00e4 tilannetta. Liettuan sisarukset tulivat huoltoon v\u00e4h\u00e4n Karin j\u00e4lkeen. Alkuvauhti oli taas samaa 16km\/h, koska reitin alku oli hyv\u00e4kulkuista. Lenkki oli ykk\u00f6slenkin uusinta, joten tiedettiin jo, miss\u00e4 voi menn\u00e4 reippaammin ja miss\u00e4 on pakosti edett\u00e4v\u00e4 varoen. Vett\u00e4 satoi tasaiseen tahtiin, joten liukkaat kohdat meniv\u00e4t koko ajan enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n liukkaiksi. Osalla hevosista oli hokit alla, mutta emme ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ihan varmoja, olisiko se ollut viisaampi vaihtoehto. El\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin kanssa juttelin sunnuntaina ja yht\u00e4\u00e4n ontumaa ei kisoissa ollut, joten pohjien suhteen ei ilmeisesti ollut suurempia ongelmia.<\/p>\n

8km:n kohdalla tyt\u00f6t ja Kari tavoittivat Ollin. Alea seisoi paikallaan. Se ei ollut juonut ja Olli oli kovasti huolissaan. Olli kuitenkin liittyi seuraan v\u00e4lill\u00e4 ottaen pieni\u00e4 pyr\u00e4hdyksi\u00e4. Tyt\u00f6t l\u00e4htiv\u00e4t omille teilleen, mutta Kari tavoitti heid\u00e4t viel\u00e4 seuraavissa huolloissa. Liettualaiset huolsivat kahdella autolla, niin kuin meid\u00e4nkin olisi kannattanut tehd\u00e4, niin olisi voinut huoltaa tiuhempaan. Nyt ei ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuutta hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 kaikkia huoltopaikkoja.<\/p>\n

Lenkin puolessa v\u00e4liss\u00e4, 14km:n kohdalle Kari tuli vajaassa tunnissa (14,73 km\/h). Ratsastaja oli hyv\u00e4ll\u00e4 tuulella. Hapsu vaikutti ihan normaalilta itselt\u00e4\u00e4n. Pidettiin taas ihan normaali huolto, juteltiin v\u00e4h\u00e4n ja mietittiin jatkoa. Arveltiin, ett\u00e4 omassa rauhassa meneminen olisi nyt ihan viisasta. Kari otti tunnelin j\u00e4lkeen kilsan verran v\u00e4h\u00e4n reippaampaa vauhtia ja sai omaa tilaa ja rauhaa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 muita n\u00e4hnytk\u00e4\u00e4n. Hapsu kulki hyvin. Kari antoi sen menn\u00e4 omaan tahtiinsa. Saapuivat 25.5 km:n huoltoon ajassa 1:51 (13.78 km\/h). Aurinkokin v\u00e4h\u00e4n pilkisteli tuoden mukanaan paarmat ja paahtavan h\u00f6yrysaunakuumuuden. Huollettiin rauhassa. Viilennyst\u00e4 reippaasti. Huutelin per\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 rauhassa loppu, niin ehdin vastaan. Lopun kaatumakohdassa oli nyt ammottava aukko ja koska Kari kertoi toimihenkil\u00f6ille tapahtumasta, niin monttu oli asiallisesti merkitty. Ihme oli, ett\u00e4 s\u00e4ik\u00e4hdyksell\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin. Onni oli ollut matkassa mukana.<\/p>\n

Ehdin aika hyvin ottamaan vastaan. Satula heitettiin pois ja pikkuruinen Taika sen taisi kantaa paikalleen. Syke oli suoraan 55, vett\u00e4 ei k\u00e4ytetty ollenkaan, vaan mentiin tarkastukseen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa hevonen k\u00e4ytt\u00e4ytyi asiallisesti. Vet ihmetteli muutosta. En jaksanut asiaa sen enemp\u00e4\u00e4 analysoida, ett\u00e4 oli ekalla lenkill\u00e4 kaatunut lopussa tms. Kiiteltiin tarkastuksesta. Kaikki kohteet aata, paitsi vatsa\u00e4\u00e4net j\u00e4lleen one down. Hevonen oli fyysisesti edelleen hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa, mutta saimme kuitenkin kutsun uusintatarkastukseen, kuten l\u00e4hes kaikki muutkin. Olimme hyvill\u00e4mme kilpailun etenemisest\u00e4. Sovitusti vaihdettiin nyt FnE selk\u00e4\u00e4n. Se tuntui kyll\u00e4 tavattoman painavalta. Uusintaan mentiin 10 min ennen starttia satuloituna. Kaikki oli hyvin. Olin pyyt\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4n apuja muilta, ett\u00e4 t\u00e4yttelisiv\u00e4t meid\u00e4n vesiastioita ja dubbelit sill\u00e4 aikaa, kun olimme tarkastuksessa.<\/p>\n

Phase 3 \u2013 26 km<\/b><\/p>\n

Mulla oli siis auto valmiina, kun sain ratsukon liikkeelle. Taika v\u00e4rv\u00e4si itsens\u00e4 huoltoautoon ja sain ainakin hauskaa seuraa lenkille. Huutelin taas Karin per\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ei pid\u00e4 kiirett\u00e4, jotta ehdin WP 3:lle. Se olikin perinteisesti hankalassa paikassa. Taikaa nauratti, kun ajettiin jokanaisrallia. Rapa vaan roiskui. T\u00e4st\u00e4 sitten alkoivatkin ongelmamme. Enn\u00e4tin 5 km:n huoltopaikkaan 25 minuutissa. Odottelin 10 minuuttia ja totesin, ett\u00e4 ratsukko oli varmasti jo ohittanut paikan. K\u00e4vin inkkarina j\u00e4ljest\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mutta sateen j\u00e4ljilt\u00e4 oli mahdoton sanoa, oliko ohi hetki sitten ratsastettu vai ei. Aloin hiljakseen k\u00e4\u00e4nnell\u00e4 autoa. Mit\u00e4\u00e4n ei n\u00e4kynyt tai kuulunut. L\u00e4hdettiin kohti seuraavaa paikkaa. V\u00e4h\u00e4n mietin, ett\u00e4 meid\u00e4n kyll\u00e4 pit\u00e4isi hommata ne v\u00e4h\u00e4n huokeammat puhelimet, joita voisi huoletta pit\u00e4\u00e4 ratsastaessa mukana.<\/p>\n

Kun olin kilometrin verran ajanut, niin eik\u00f6 kinttupolulla tullut virolaisten paku vastaan. Viidakon lait ja pienempi v\u00e4ist\u00e4\u00e4. Peruutin mutkaista alam\u00e4ke\u00e4 puoli kilsaa. Jatkettiin sitten matkaa ja kaksi seuraavaa kohtaamista olimme isompana ja vastaantulevat pakittivat. Samaan aikaan Kari vasta saapui 5 kilsan kohtaan. Matkanteko oli tahmeaa. Valkoinen paku tuli juuri pisteeseen. Tajusivat ehk\u00e4, ett\u00e4 olin l\u00e4htenyt liian aikaisin pois. Kyseliv\u00e4t Karilta, onko kaikki ok. Kari ei hoksannut siin\u00e4 kohtaa huoltoa pyyt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Koska oletin Karin jo menneen, en uskaltanut l\u00e4hte\u00e4 randomina hakemaan uutta huoltopaikkaa, vaan meni sovittuun WP1:teen. Aloin todellakin huolestua, kun ratsukkoa ei vaan n\u00e4kynyt. Laskin aikoja ja nopeuksia ja ihmettelin. Valkoinen pakukin tuli, mutta kielimuurin takia eiv\u00e4t kai saaneet sanottua, ett\u00e4 olivat Karin n\u00e4hneet aiemmalla huoltopisteell\u00e4. Vihdoin ja viimein saapuivat 17 km:n kohtaan, oli lenkille aikaa k\u00e4ytetty 2h!! Hevonen vaikutti todella v\u00e4syneelt\u00e4. Ratsastaja vaikutti todella v\u00e4syneelt\u00e4. My\u00f6s henkisesti olivat kumpikin lamassa. Totesimme, ett\u00e4 annetaan Avialiksen nyt menn\u00e4 sit\u00e4 vauhtia, mit\u00e4 se haluaa. S\u00e4\u00e4 oli muuttunut eritt\u00e4in painostavaksi. Enteili ukkosta ja mulla s\u00e4rki p\u00e4\u00e4t\u00e4. Ainut joka oli tyytyv\u00e4inen oloonsa oli Taika, joka mutusti suklaata ja h\u00f6rppi colaa sek\u00e4 tutki erilaisia m\u00f6nkij\u00f6it\u00e4. H\u00e4nen suureksi innostuksekseen l\u00f6ysimme mm. kuolleen myyr\u00e4n.<\/p>\n

Kari tuli jopa sel\u00e4st\u00e4 alas. Mitattiin hevosen syke. Se oli 70, joten ei oltu mitenk\u00e4\u00e4n kriittisess\u00e4 tilanteessa. Pienen tsemppauksen j\u00e4lkeen ratsukko oli valmiina jatkamaan matkaa. Virolaiset nuoret saapuivat my\u00f6s tauolle ja sanoinkin Karille, ett\u00e4 jos tarvitsee vetoapua, niin siin\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 olisi tarjolla. Kari ly\u00f6tt\u00e4yttyikin kyytiin mukaan. Samalla kokoonpanolla saapuivat ihan lenkin loppuun asti. Kari talutteli taas viimeisen kilsan. Nyt hevonen ei ollut ihan yht\u00e4 tuore, kun linjan ylitti. Mitattiin syke ja p\u00e4\u00e4tettiin, ett\u00e4 nyt menn\u00e4\u00e4n taukopaikalle asti. Suihkutettiin se l\u00e4pi ja kas, syke oli 55. Ei muuta, kuin tarkastukseen, jossa syke oli 48!! Kaikki koteet oli aata ja emme saaneet edes kutsua uusintatarkastukseen. Hauska tilanne oli, kun Nea juoksutti toisella radalla Azartasta voittajana ja Kari toisella radalla Avialista. Siit\u00e4 olisi pit\u00e4nyt saada kuva, kun rinnakkain juoksivat veljekset.<\/p>\n

Olimme aika h\u00e4mmentyneit\u00e4 nopeasta palautumisesta ja \u201cher\u00e4\u00e4misest\u00e4\u201d, kiittelimme uppopumppua. Se mik\u00e4 oli t\u00e4ss\u00e4 kohtaa harmi, oli se, ett\u00e4 emme saaneet mit\u00e4\u00e4n laskemaa keskinopeudesta tms. Emmek\u00e4 ehtineet sit\u00e4 oikein itse edes mietti\u00e4. Kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 lenkki\u00e4 oli menty hyv\u00e4\u00e4, ennalta sovittua, vauhtia. Jotenkin emme edes ymm\u00e4rt\u00e4neet, miten hidas kolmas lenkki oli ja kuinka paljon se keskinopeutta laski. Olimme kai niin keskittyneit\u00e4 siihen, ett\u00e4 saamme v\u00e4syneen hevosen ja ratsastajan pois mets\u00e4st\u00e4 ja maalialueelle. Yll\u00e4tyksen\u00e4 tuli nopea palautuminen ja seuraava lenkki. Sonja tuli avuksi. Hapsu s\u00f6i ja joi omista ja v\u00e4h\u00e4n kavereidenkin kupeista.<\/p>\n

Tauko oli 40min ja se meni kyll\u00e4 heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 j\u00e4lleen kerran. Sain ruikutettua luvan menn\u00e4 taas Podiumilla. Se ly\u00f6tiin selk\u00e4\u00e4n. Kari sai Ninalta juotavan jugurtin. Etuset olivat v\u00e4h\u00e4n kolhuilla. Ajattelin laittaa suojat, mutta nyth\u00e4n ne tuntuivatkin jo ik\u00e4vilt\u00e4 ja otettiin ne kiireesti pois. Saatiin ratsastaja ajoissa selk\u00e4\u00e4n ja nelj\u00e4nnelle lenkille. Taika ilmoitti, ett\u00e4 haluaa tulla seuraavallekin lenkille mukaan. Varmistettiin viimeisten reittien v\u00e4rit ja jatkettiin uurastusta. Sonja lupasi laittaa meille vedet valmiiksi seuraavaa tarkastusta varten. Kuulimme, ett\u00e4 Ollila ja Alealta j\u00e4i homma kesken kahden lenkin j\u00e4lkeen. Tara ehti tulla kolmantena maaliin juuri, kun juoksin takaisin autolle, sill\u00e4 piti viel\u00e4 hakea kahva, joka lojui vet gaten tuntumassa ja yksi duppeli viilennysvett\u00e4. Askelmittari pit\u00e4isi joskus ottaa huoltoreitille matkaan, sill\u00e4 jonkun verta tulee askellettua. Auton mittariinkin kertyy kilsoja tuplaten se, mit\u00e4 ratsukko kulkee.<\/p>\n

Phase 4 \u2013 18 km<\/b><\/p>\n

Avialis l\u00e4hti v\u00e4h\u00e4n aiempaa reippaammin liikkeelle. Meill\u00e4 oli eka huolto 4.5km:n kohdalla ja siihen ratsukko saapui 20 minuutissa (13,5 km\/h). Ei mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4. Tavanomainen huolto ja liikkeelle. J\u00e4imme Taikan kanssa aloillemme, kun kari l\u00e4hti 9 km:n lenkille. 50 minuuttia my\u00f6hemmin ratsukko ilmaantui j\u00e4lleen n\u00e4k\u00f6piiriimme. 13,5 km oli taitettu 50 minuuttiin (16,2 km\/h). Kari nimitt\u00e4in hoksasi laskeskellessaan, ett\u00e4 nyth\u00e4n ei aika riit\u00e4. Emme edelleenk\u00e4\u00e4n oikein k\u00e4sit\u00e4, ett\u00e4 kuinka hiljaa kolmas lenkki menik\u00e4\u00e4n, kun aika oli kulunut niin paljon. Ilmeisesti vauhti oli jotain 6-8 km:n vaiheilla, koska keskinopeus laski niin paljon. Toki reitill\u00e4 n\u00e4kyi aika kovaakin pyyt\u00e4mist\u00e4, mutta meid\u00e4n tyyli on se, ett\u00e4 hevonen menee, jos on menn\u00e4kseen. Jos ei mene, niin sitten ei mene. Sella on kerran vedetty ihan piippuun ja sit\u00e4 ei toistamiseen tehd\u00e4!<\/p>\n

Kun tulivat toiseen huoltoon niin keskusteltiin asia l\u00e4pi. Jos koko matka taittuu, niin menee yliajalle ja tulosta ei siis saada. Muistutin kuitenkin, ett\u00e4 aina voi jotain sattua ja lis\u00e4aikaakin voidaan my\u00f6nt\u00e4\u00e4. Sovittiin siis, ett\u00e4 jatkaa matkaansa ihan normaalisti. Meniv\u00e4tkin vikan vitosen varsin reippaasti, mutta siit\u00e4 iso osa oli l\u00e4hes ratsastuskelvotonta jatkuvan sateen vuoksi. Ei voinut muuta kuin edet\u00e4 k\u00e4ynti\u00e4. Ratsastaen tuli tauolle asti.<\/p>\n

Kun enn\u00e4tin maalialueelle, niin Sonja juoksi l\u00e4hes h\u00e4t\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4 sanomaan, ett\u00e4 vet gate oli suljettu hetki sitten! H\u00e4mm\u00e4styin v\u00e4h\u00e4n. Olimme kuvitelleet, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4see vikalle lenkille, mutta tulosta ei voida maalissa hyv\u00e4ksy\u00e4. Tarkistin jutun viel\u00e4 Ninalta. Nina sanoi, ett\u00e4 h\u00e4nellekin t\u00e4m\u00e4 tuli yll\u00e4tyksen\u00e4, mutta n\u00e4in on. Kari tuli n\u00e4kyviin, ja n\u00e4ytin viittomilla, ett\u00e4 homma loppuu t\u00e4h\u00e4n. V\u00e4h\u00e4n pelk\u00e4simme kaikki, millainen kohtaus syntyy, kun ratsastajalle kerrotaan, ett\u00e4 olemme vartin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Kari olikin valmis lopettamaan leikin siihen ja h\u00e4ipym\u00e4\u00e4n paikalta. Sanoin kuitenkin, ett\u00e4 hoidetaan nyt vaan homma suosiolla loppuun asti. Hevonen palautui parissa minuutissa, joka oli ihme, koska olivat tulleet aika reippaasti yli puolet lenkist\u00e4. Kaikki kohteet oli aata ja syke oli 60\/64. Vet totesi, ett\u00e4 hevosen puolesta matkaa voisi jatkaa, mutta ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 vet gate is closed 15 minutes ago. Yritin v\u00e4h\u00e4n vikist\u00e4, ett\u00e4 emme olleet kuulleet kyseist\u00e4 informaatiota. Tivasin, miss\u00e4 yhteydess\u00e4 se on kerrottu ja kuka sen on kertonut. Kuulemma reittiselostuksessa, kun joku sit\u00e4 oli kysynyt. Pienimuotoisesti protestoin, sill\u00e4 team Finland ei sit\u00e4 ollut kuullut. No can do, homma loppui siihen. Kuitenkin olimme aika tyytyv\u00e4isi\u00e4, sill\u00e4 oikeastaan parempaan emme olisi pystyneet. Kolmas lenkki oli raskas kaikilla mittareilla mitattuna ja satoi mielett\u00f6m\u00e4sti ja hevonen oli v\u00e4synyt, kuten my\u00f6s ratsastaja. Karin mukaan ei ollut mahdollista siin\u00e4 vaiheessa edes siirty\u00e4 talutukseen. Joskus homma on vartista kiinni.<\/p>\n

Hevonen hoidettiin loppuun. Ruokittin, juotettiin, pestiin ja kylm\u00e4ttiin jalat. Sonja autteli. Min\u00e4 otin hevosen talutukseen ja taluttelin sit\u00e4 tunnin. Se vaikutti varsin hyv\u00e4voimaiselta, eik\u00e4 oikeastaan silt\u00e4, ett\u00e4 oli juuri h\u00f6lk\u00f6tellyt 106km. Ensimm\u00e4inen n\u00e4in pitk\u00e4 lenkki ja jonkin sortin burn out sille tosiaan tuli 70-80 km:n kohdalla. Ensi kerralla se ylimeno on varmasti helpompi. Olisi ehk\u00e4 pit\u00e4nyt pysty\u00e4 huoltamaan useammin, niin mieliala olisi pysynyt korkeammalla. Se olisi kuitenkin vaatinut kaksi huoltoautoa, niin kuin monilla mailla olikin. Kari aloitteli leirin purkua ja min\u00e4 vein hevosen talliin. T\u00e4yttelin vedet ja tarkastin hein\u00e4t. Sitten l\u00e4hdin Karin avuksi purkuhommiin. Olimme aika poikki. Kumpikaan ei ollut sy\u00f6nyt juuri mit\u00e4\u00e4n ja henkisesti n\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n ja viikonlopun vaativat uurastukset ovat aika tyhjent\u00e4vi\u00e4. Muu porukka oli jo kukkamekoissa menossa iltajuhlaan, kun me m\u00e4rkin\u00e4, haisevina ja likaisina palauttelimme viimeisi\u00e4 soikkoja niiden omistajille. Totesimme, ett\u00e4 emme taida iltajuhlaan ehti\u00e4, eik\u00e4 motivaatiokaan ollut ihan huipussaan. Kun p\u00e4\u00e4stiin hotellille, niin otimme kumpikin virkist\u00e4v\u00e4n suihkun. Tunti oli kulunut aikaa ja Kari kyseli kisapaikalta tilannetta. Kuulemma safkat oli sy\u00f6ty ja meno laimeaa. P\u00e4\u00e4tettiin pist\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nikirja soimaan ja vet\u00e4yty\u00e4 tuplapeiton alle. Uni tuli pyytelem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

Epilogi<\/b><\/p>\n

Y\u00f6 vilahti ohi hetkess\u00e4. Kohta jo olimmekin aamiaisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4. Sen j\u00e4lkeen suorimme kiireesti kilpailupaikalle. Avialiksen etuset olivat v\u00e4h\u00e4n pehme\u00e4t. Sonja oli sit\u00e4 k\u00e4ynytkin jo v\u00e4h\u00e4n taluttelemassa. Otin sen talutukseen ja taas tunnin kiertelimme kolkkia. Muut ryhmitt\u00e4yiv\u00e4t palkintojenjakoon. Me kurkimme puiden lomasta ja Kari laitteli traikkua auton per\u00e4\u00e4n ja kyyti\u00e4 valmiiksi, jotta p\u00e4\u00e4sisimme heti liikenteeseen. Suunnitelmissa oli, ett\u00e4 k\u00e4ymme porukalla uimassa kotimatkalla ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 haluttiin riitt\u00e4v\u00e4sti liukumaa aikatauluun.<\/p>\n

Karille annettiin taas s\u00e4\u00e4lipalkinto ja kuulimme kyll\u00e4, kun h\u00e4nt\u00e4 kuulutetiin. Nina onneksi otti tilanteen haltuun ja k\u00e4vi pokkaamassa palkinnon. Hevoset saatiin melkoisen hyvin kyytiin. Hapsun kanssa tuli yksi kielt\u00e4ytyminen, mutta toisella yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 se meni sis\u00e4lle. Hiki virtasi, oli tulossa mahdottoman kuuma p\u00e4iv\u00e4. Kun veljekset olivat autossa, niin ly\u00f6tiin luukut kiinni ja l\u00e4hdettiin hiljakseen ajelemaan.<\/p>\n

Matka sujui leppoisasti. Pys\u00e4hdeltiin ja juotettiin hevosia. Joivat hyvin ja s\u00f6iv\u00e4t sit\u00e4kin paremmin. Uimapaikka oli niin t\u00e4ynn\u00e4, ett\u00e4 Kari ei halunnut siihen j\u00e4\u00e4d\u00e4. Viron rajalla kohdattiin ja jatkettiin taas matkaa. Satamassa meill\u00e4 oli hyvin aikaa k\u00e4yd\u00e4 ostoksilla. Merip\u00e4iv\u00e4t olivat k\u00e4ynniss\u00e4 ja v\u00e4ke\u00e4 oli paljon. Yksi kuvauskohde hienojen alusten lis\u00e4ksi oli kaksi trailerista kurkkivaa hevosta. Ihmiset halusivat ottaa kuvia itsest\u00e4\u00e4n hevoskyydin vieress\u00e4.<\/p>\n

Kun p\u00e4\u00e4simme laivaan, niin suksittiin suoraan hyttiin ja nukkumaan. Pari tuntia my\u00f6hemmin pirtein\u00e4 ajeltiin kaupungin l\u00e4pi kotiin ja puoli tuntia rantautumisesta hevoset olivat laitumelle k\u00e4yskentelem\u00e4ss\u00e4, sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 tuoretta ja juomassa oman maan maistuvaa vett\u00e4.<\/p>\n

Aamulla k\u00e4vin kahdeksalta kopeloimassa ne l\u00e4pi ja annoin v\u00e4kk\u00e4rit. Kymmenelt\u00e4 hevoset pistettiin traileriin (suoraan sis\u00e4lle molemmat) ja Kari l\u00e4hti toimittamaan niit\u00e4 kotiin. Yksi reissu oli taas takana ja kymmeni\u00e4 tarinoita j\u00e4i kerrottavaksi. Sit\u00e4 ei ihan tullut, mit\u00e4 haettiin, mutta tyytyv\u00e4isi\u00e4 kuitenkin olemme. T\u00e4ll\u00e4 setill\u00e4 ei nyt parempaan pystytty. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuitenkin, ett\u00e4 hevonen sai hyv\u00e4n kokemuksen ja on ihan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 seuraavalla yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 120 km jo onnistuu.<\/p>\n

Lapsus meille sattui ajan ja nopeuden tarkkailun suhteen. Olisimme tarvinneet joltain ulkopuoliselta taholta v\u00e4h\u00e4n faktaa siit\u00e4, miten kisa eteni. Karilla on huono laite k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, se ei n\u00e4yt\u00e4 suorilla keskinopeutta, joten sekin t\u00e4ytyy uusia. Ja selv\u00e4h\u00e4n se on, ett\u00e4 yhdell\u00e4 huoltajalla ei paljoa juhlita. Silloin tarvittaisiin tosi paljon muulta joukkueelta apuja ja ehdottomasti jojo mukaan kisoihin. T\u00e4m\u00e4n tyyppisiss\u00e4 kisoissa tarvittaisiin ehdottomasti kahden auton huoltotiimi. Aina tulee uutta oppia ja n\u00e4ill\u00e4 taas menn\u00e4\u00e4n n\u00f6yrin\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div><\/div>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

L\u00e4ht\u00f6lista CEI** Tulokset CEI** Ja taas menn\u00e4\u00e4n Sateisen keskiviikon ilta koitti ja me pakattiin Avialis ja Azartas traikkuun. Mia oli apuk\u00e4ten\u00e4 ja alle kymmeness\u00e4 minuutissa oli hevoset autossa ja luukut kiinni. Huikattiin heipat ja nostettiin kytkint\u00e4. Ilmoitin Einelle ja Ninalle, ett\u00e4 matkalla ollaan. 40 min my\u00f6hemmin olimme satamassa. Mietin mieless\u00e4ni, mit\u00e4 mahtoi j\u00e4\u00e4d\u00e4 tahattomasti kotiin. […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":663,"menu_order":8,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"templates\/template-full.php","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5223","page","type-page","status-publish","hentry","post"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5223","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5223"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5223\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5241,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5223\/revisions\/5241"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/663"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5223"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}