{"id":5178,"date":"2017-08-06T21:25:25","date_gmt":"2017-08-06T18:25:25","guid":{"rendered":"http:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=5178"},"modified":"2017-08-06T21:38:13","modified_gmt":"2017-08-06T18:38:13","slug":"25-5-13-kurgjarve-eesti-cei","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=5178","title":{"rendered":"25.5.13 Kurgj\u00e4rve \/ Eesti, CEI*"},"content":{"rendered":"
\n
\n\t

L\u00e4ht\u00f6lista CEI*<\/i><\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div>

\n
\n\t

Tulokset CEI* <\/i><\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div>

\n
\n\t

Torstai<\/b><\/p>\n

Viikolla realisoitui se fakta, ett\u00e4 Dali on loukannut toisen etusensa siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 kilpailumatkalla ei todellakaan kannata l\u00e4hte\u00e4. Hetki harkittiin, mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n ja todettiin, ett\u00e4 l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n kisaturisteiksi sitten vaan. Aina on hyv\u00e4 menn\u00e4 katselemaan toisten tekemist\u00e4, joten opintomatkaan valmistauduttiin ja j\u00e4tettiin l\u00e4hes kaikki kilpailemiseen ja ratsastamiseen viittaavat kamat kotiin. Jotain t\u00e4st\u00e4kin heti opittiin, aina t\u00e4ytyy olla t\u00e4ysi varustus mukana!<\/p>\n

Laivamatka ja ajomatka meniv\u00e4t aika leppoisasti ilman huolen h\u00e4iv\u00e4\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n kiirett\u00e4 ei ollut ja kaikessa rauhassa ajeltiin. Kun p\u00e4\u00e4stiin perille, niin taivas repesi ja mielet\u00f6n sadekuuro otti meid\u00e4t vastaan. Norjalaisia oli jo paljon paikalla. Olivat tulleet aamulla. K\u00e4vimme tervehtim\u00e4ss\u00e4 ja vaihtamassa kuulumiset. Olaug halusi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 esitell\u00e4 meille tiimins\u00e4 uuden junioriratsastajan, Vilden ja tytt\u00f6 k\u00e4vi sanomassa meille k\u00e4sip\u00e4iv\u00e4\u00e4. Fiilis oli kohtalaisen kiva, mutta v\u00e4h\u00e4n laimea, kun oma osallistumisen tuoma j\u00e4nnitys puuttui t\u00e4ysin. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin alkoi jo tuntua silt\u00e4kin, ett\u00e4 mitenh\u00e4n meill\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 aika kuluu, kun ei ole mit\u00e4\u00e4n varsinaista teht\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n

K\u00e4ytiin sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 \u201djotain\u201d. Jarkolle ei maistunut, outo mauste, kuulemma. Meik\u00e4l\u00e4inen veteli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 halulla. Majoitusten kanssa oli h\u00e4mminki\u00e4. Meill\u00e4 ihan mieluinen huone, mutta monella muulla ei. Illan pimetess\u00e4 jokainen kai l\u00f6ysin jonkun sijan p\u00e4\u00e4ns\u00e4 kallistaa. Suomalaiset vahvistivat joukkojaan ja Reposkan lauma saapui paikalle. Tuolloin alkoi my\u00f6s liikkua huhua, ett\u00e4 yksi ratsastaja Iranista ei ole saanut viisumia ja siit\u00e4 syyst\u00e4 paikalla on ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen hevonen. Kari oli jo nukkumassa, mutta h\u00e4net k\u00e4ytiin her\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Maistuisiko ratsastus? Ainahan se maistuu, joten game is on. Kiireesti soittoa Suomeen, ett\u00e4 nyt tarvitaan sit\u00e4 ja t\u00e4t\u00e4 ja tuota. dogsitteri p\u00e4\u00e4si p\u00f6nkim\u00e4\u00e4n k\u00e4mpp\u00e4mme l\u00e4pikotaisiin, ett\u00e4 saatiin edes auttava varustus mukaan Mivalle, joka lupasi aamulla k\u00e4yd\u00e4 kamat hakemassa ennen kuin suuntaisi satamaan. Ei siis ihan perinteinen aloitus t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa.<\/p>\n

Perjantai<\/b><\/p>\n

Olikin aika j\u00e4nn\u00e4\u00e4, kun aamusta alettiin mietti\u00e4, ett\u00e4 mitenk\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 yht\u00e4l\u00f6 nyt oikein ratkaistaan. Aamulla hyp\u00e4ttiin kannustajan roolista osallistujan rooliin. Y\u00f6n aikana oli ajatukset jouduttu ohjelmoimaan uudelleen. Ensin j\u00e4nnityst\u00e4 ja odotusta, sitten suuri pettymys ja orientoituminen uuteen kuvioon. Ja ei kun taas uusi k\u00e4\u00e4nne ja keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 todettiin, ett\u00e4 se onkin sitten kilpailup\u00e4iv\u00e4 edess\u00e4. Aamulla joukkuepalaveriin, joka oli jollain tavalla hermostuttava. Jotain kai saatiin sovittua ja p\u00e4\u00e4tetty\u00e4. Ihan emme osaa viel\u00e4 toimia joukkueena ja luonnollisesti kaipaisimme vakituista jojoa, joka pit\u00e4isi langat k\u00e4siss\u00e4\u00e4n ja kertoisi lempe\u00e4sti, mutta j\u00e4m\u00e4k\u00e4sti, mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n ja milloin. P\u00e4\u00e4stiin kuitenkin toimimaan ja ny\u00f6kyteltiin kaikki ajatukselle, ett\u00e4 jaamme teht\u00e4vi\u00e4 ja vastuita sek\u00e4 pid\u00e4mme yhdess\u00e4 huolta kaikista ratsastajista ja ratsuista. Yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta. N\u00e4in sen pit\u00e4isi menn\u00e4, jos joukkueena haluaisimme toimia. Jos naapurimaiden toimintaa seuraa, niin huomaa aika pian, ett\u00e4 selv\u00e4sti on ilmoilla tallim\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 ja joku uhrautuu toisen vuoksi yms. Meill\u00e4 aika helposti keskityt\u00e4\u00e4n vain oman ratsukon etenemiseen, kun kuitenkin yhteispelill\u00e4 saavuttaisimme paljon enemm\u00e4n asioita.<\/p>\n

Tarhat saatiin tehty\u00e4, vedet kannettua ja teltat pystyyn. Kari p\u00e4\u00e4si lainah\u00f6yheniss\u00e4 ratsaille. Hevonen kiukutteli hyttysist\u00e4 ja painoi ohjalle j\u00e4lleen ihan kiitett\u00e4v\u00e4sti. Tanja rauhoitteli Karia ja yritti omalta osaltaan vaikuttaa siihen, ett\u00e4 kuumakalle nyt malttaisi tehd\u00e4 rauhallisen suorituksen, kun sai tilaisuuden tavallaan tarjottimella. Ratsastuksen j\u00e4lkeen puhutteluvuoron otti mummeli. Samaa sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 oli tarjolla. Paljon on nyt ollut naispuhujia \u00e4\u00e4ness\u00e4. Puhuttiin sitten kenen kanssa hyv\u00e4ns\u00e4, niin jokainen muisti keskustelun lopuksi muistuttaa, ett\u00e4 nyt ei haeta mit\u00e4\u00e4n muuta kuin suoritusta.<\/p>\n

Ratsastuksen j\u00e4lkeen k\u00e4ytiin kaupassa hakemassa reitille ev\u00e4st\u00e4 ja juotavaa ja hevoselle porkkanaa ja omenaa. Mukaan tarttui sit\u00e4 sun t\u00e4t\u00e4, mulle ty\u00f6hanskaa ja ratsastajalle suklaata. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen olikin jo kiire jakamaan varustusta kahteen autoon ja keskittym\u00e4\u00e4n siihen, mit\u00e4 oltiin tekem\u00e4ss\u00e4. Sen verta saatiin suomalaista s\u00e4hin\u00e4\u00e4 aikaiseksi, ett\u00e4 nuoriso l\u00e4hti pienelle ratsastuslenkille emiraattivahvistusten kera mukavasti kieppuen ja s\u00e4nt\u00e4illen. Takaisin tultiin ihan eri yhdistelmill\u00e4. Pient\u00e4 ep\u00e4varmuutta oli ilmoilla sen suhteen, kuka tohtii lauantaina satulaan ja kuka ei.<\/p>\n

Viidelt\u00e4 alkoivat alkutarkastukset. Ilmoitus tuli, ett\u00e4 tarkastukset tehd\u00e4\u00e4n maittain ja ensimm\u00e4isen\u00e4 on Tanska, toisena Suomi. Tiimisaappaissa Kari sitten l\u00f6nkytteli juoksutukset, sill\u00e4 varustelasti oli viel\u00e4 matkalla. Tarkastus meni ensiluokkaisesti. Hapsu oli niin fiksun oloinen, ett\u00e4 oikein sai ylpeill\u00e4. Ei mit\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4mist\u00e4. Syke 48, suolisto\u00e4\u00e4nist\u00e4 tuli 1, mutta miss\u00e4\u00e4n muussa ei ollut huomautettavaa. Oltiin hyvill\u00e4 mielin. Katsottiin muut tarkastukset ja kaikki nelj\u00e4 suomalaista ratsukkoa sai luvan startata. Pient\u00e4 draamaa oli tarkastuksissa, mutta niin oli muutamalla muullakin maalla, joten ihan linjassaan oli toiminta. Avialis ja Pedro p\u00e4\u00e4siv\u00e4t viel\u00e4 napsimaan tuoretta ja liikuskelemaan omiin tarhoihinsa kaikessa rauhassa.<\/p>\n

Tiina ja Miva tulivat kuuden hujakoilla tontille. Ihanaa oli saada v\u00e4h\u00e4n omaa tavaraa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja luonnollisesti fiilis oli hyv\u00e4, kun oma tiimi oli kasassa. Jarko tohti sanoa \u00e4\u00e4neen sen, mit\u00e4 varmasti olimme kaikki ajatelleet: kyll\u00e4 olisi aika tullut pitk\u00e4ksi, jos ei t\u00e4t\u00e4 odottamatonta k\u00e4\u00e4nnett\u00e4 olisi tullut. Itse haluan uskoa, ett\u00e4 kyll\u00e4h\u00e4n me olisimme jotain hy\u00f6dyllist\u00e4 keksineet. Joko olisi vaklailtu muita maita ja heid\u00e4n toimintaansa, tai v\u00e4rv\u00e4tty itsemme vaikka Olaugin huoltoon, tai Haraldille hommiin.<\/p>\n

Iloisesti rupatellen mentiin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Hapsu p\u00e4\u00e4si talliin ja Kari sumutteli sen viel\u00e4 \u00f6t\u00f6kk\u00e4myrkyll\u00e4. Sivuhuomautuksena, ett\u00e4 viime kes\u00e4n SM-kilpailuissa kyseinen toimitus ei onnistunun ollenkaan, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vedell\u00e4 viilent\u00e4minen lenkin j\u00e4lkeen. Safkan j\u00e4lkeen Kari l\u00e4hti reittiselostukseen joka noudatteli edellisten vuosien kaavaa. Erityist\u00e4 oli muistaa huomioida viimeaikaisten sateiden tuoma kosteus ja liukkaus. Joita helpotuksia oli tiedossa vaativiin reitteihin. S\u00e4\u00e4ennuste lupasi sadetta puolen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Karin kuunnellessa briiffausta pidettiin me muut nelj\u00e4 tiimipalaveria. Sovittiin huoltopaikoista ja mietittiin viestint\u00e4\u00e4 yms. Pistettiin autojen varustus valmiiksi ja viel\u00e4 pisteen\u00e4 iin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olivat Mivan tuomat liput, jotka teipill\u00e4 kiinnitettiin autoihin. Rangerit olivat valmiina vaativaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Viel\u00e4 tsempattiin toisiamme ja kymmenen j\u00e4lkeen alettiin hakeutua vaakatasoon. Fiilis oli hyv\u00e4 ja levollinen. Kari nukahti jo ennen yht\u00e4toista, Jarkon kanssa h\u00f6r\u00f6teltiin viel\u00e4 tunti. Miellytt\u00e4v\u00e4 j\u00e4nnitys oli taas vallannut kropan.<\/p>\n

Lauantai<\/b><\/p>\n

Her\u00e4tys oli 5:30. Aamurutiinit. Eine oli k\u00e4ynyt ruokkimassa hevoset. Jarko her\u00e4ili v\u00e4h\u00e4n hitammin. Satoi! Hevonen satuloitiin karsinassa. Peppuloimen tarpeellisuutta arvottiin ja p\u00e4\u00e4dyttiin siihen, ett\u00e4 laitetaan. Tanja oli antanut ohjeita FnE:n satuloinnista. Satula ei ollut todellakaan mieleen. Luonnollisesti harmitti my\u00f6s se, ett\u00e4 hevonen sai heti k\u00e4ttelyss\u00e4 10 kiloa lis\u00e4\u00e4 kannettavaa, puhumattakaan Jarkosta, joka sai joka kerta kantaa satulan m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s 50 metri\u00e4!<\/p>\n

Katsottiin Tanjan startti ja alettiin laitella omaa setti\u00e4 nippuun. Saatiin ratsastaja selk\u00e4\u00e4n 6:45. Ennakkoon oli sovittu, ett\u00e4 Annan ratsastaja eksoottisesta UAE:sta kulkee koko ajan tappituntumassa. Lis\u00e4ksi Maria H-E oli kysynyt, voitaisiinko ottaa peesiin h\u00e4nen suojattinsa, nuori ratsastaja. V\u00e4h\u00e4n kyll\u00e4 mietin asiaa my\u00f6hemmin, sill\u00e4 neidill\u00e4 oli tukkaa enemm\u00e4n, kuin pieness\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4 ja muutkin yksityiskohdat olivat pahasti paikallaan. Tavoite oli pit\u00e4yty\u00e4 varsin tiukasti 13-14km\/h keskinopeudessa. Uusi sykevy\u00f6 ei ollut is\u00e4nn\u00e4n mieleen ja se lensi jorpakkoon jo satuloinnin alkuvaiheessa. N\u00e4in ollen mit\u00e4\u00e4n syketietoja ei ollut saatavissa. Tosin olemme jo Avialiksen suhteen v\u00e4h\u00e4n oppineet kuulemaan hengityksest\u00e4, mik\u00e4 on syke. Helpottaa asiaa. Niin kuin sekin, ett\u00e4 nyt alkaa yhteisi\u00e4 kilometrej\u00e4 olla niin paljon, ett\u00e4 yhteisty\u00f6 on parhaimmillaan jouhevaa.<\/p>\n

Kari verkkaili kaikessa rauhassa. Hevonenkin oli rauhallinen. N\u00e4yttiv\u00e4t tyytyv\u00e4isilt\u00e4 kumpainenkin. Kun l\u00e4ht\u00f6lupa tuli, niin maltillisesti l\u00e4htiv\u00e4t ja Kari joutui heti alkuunsa ottamaan vauhdit pois, jotta Reem enn\u00e4tti kyytiin mukaan. Aivan valloittava nuori nainen, joka jaksoi ihastella luontoa ja maailmaa, johon oli p\u00e4\u00e4ssyt tutustumaan.<\/p>\n

Tavoistamme hivenen poiketen olimme k\u00e4yneet katselemassa reittej\u00e4. Todettiin kisan j\u00e4lkeen, ett\u00e4 olisi hyv\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. Yleens\u00e4 siihen ei ole oikein ollut aikaa ja olemme tottuneet luottamaan siihen, ett\u00e4 huoltoauto kyll\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikoilleen ja ratsastaja seuraa reittimerkkej\u00e4. Nyt kuitenkin yksi j\u00e4nnitett\u00e4v\u00e4 asia oli v\u00e4hemm\u00e4n, kun tsekattiin reitit p\u00e4\u00e4piirteitt\u00e4in kauppareissulla. Jarko on mulle ihan paras huoltokumppani ja luotan t\u00e4ysin h\u00e4nen kartanlukuunsa. Kun saisi nyt vaan korttiasian taas kuntoon, niin voisin luottaa my\u00f6s h\u00e4nen ajotaitoonsa. Helpottaisi muutenkin paljon, kun olisi kolmas kuski. Tiina on my\u00f6s niin oiva kartturi, ett\u00e4 kakkosauton eteneminen on aina takuuvarmaa h\u00e4nen kipparoidessaan. Huoltopisteet oli jaettu ja huollon varusteet, joten eip\u00e4h\u00e4n muuta, kuin sateen piestess\u00e4 reitille. Me otettiin Jarkon kanssa eka mesta, joka oli noin 5 km:n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 startista. K\u00e4rki (Anne ja Joosep) pitiv\u00e4t n. 20km\/h vauhtia yll\u00e4. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin tulivat Kari ja Reem. Anna todella tiukasti Avialiksen takamuksessa. V\u00e4h\u00e4n oli kuulemma ollut vaikeuksia ja totesin siin\u00e4 viel\u00e4, ett\u00e4 edelleen voisi ohjasta v\u00e4h\u00e4n antaa l\u00f6ysi\u00e4. Kulkivat n. 15km\/h ja ohjeistus luonnollisesti kuului, ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4n saisivat vauhtia laskea.<\/p>\n

Odoteltiin viel\u00e4 Nean ja Taran ohilento. Teinit pisteliv\u00e4t sellaista vauhtia, jotta oksat pois. V\u00e4hempikin olisi riitt\u00e4nyt, mutta nuorella i\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 ollaan niin ylti\u00f6p\u00e4isi\u00e4. Jakkekin navigoi samaan paikkaan ja manaili, kun he eiv\u00e4t olleet saaneet kunnollista huoltokarttaa. Me pidettiin Jarkon kanssa omastamme tiukasti kiinni ja l\u00e4hdettiin kohti seuraavaa huoltopistett\u00e4. Tiina pisti viesti\u00e4, ett\u00e4 tekiv\u00e4t parin minuutin huollon, kaikkea tarjottiin, mik\u00e4\u00e4n ei suuremmin kiinnostanut. Nopeus oli 14km\/h tuntumassa. Meid\u00e4n paikkaan tulivat aika hitaasti. Sateen m\u00e4\u00e4r\u00e4 vaihteli. Aloin v\u00e4h\u00e4n hermostua, kun aika kului ja ratsukosta ei tullut havaintoa. Matkan varrella oli tapahtunut pari haaveria, joita Kari oli j\u00e4\u00e4nyt selvittelem\u00e4\u00e4n. On otettu sellainen tyyli, ett\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n aina antaa hyv\u00e4 k\u00e4sitys omasta tiimist\u00e4 ja luonnollisesti oman maan ratsastajista. Se kun on v\u00e4h\u00e4n niin, ett\u00e4 sit\u00e4 saa, mit\u00e4 tilaa. Joskus on itsekin apua vailla, joten kannattaa aina tarjota apua ja huomioida muut, jos siihen vaan aihetta on. Elektroniikka ei toiminut ja muisteltiinkin, ett\u00e4 samoja ongelmia on ollut aiemminkin. Puhelimienkin kanssa on ollut ongelmia. Nyt oli vauhti kuitenkin laskenut jo v\u00e4h\u00e4n liikaakin ja keskinopeus oli v\u00e4h\u00e4n 12 p\u00e4\u00e4lle, kun matkaa oli taitettu 25km. Kari kertoili v\u00e4h\u00e4n reitin tapahtumista, mutta sovittiin, ett\u00e4 nollataan nyt vaan ja keskityt\u00e4\u00e4n omaan tekemiseen. Kikasin kanssa olivat kuitenkin jutelleet pitk\u00e4t p\u00e4tk\u00e4t.<\/p>\n

L\u00e4hdimme Jarkon kanssa v\u00e4hitellen kilpailukeskukseen. Miva ja Tiina ottivat viel\u00e4 yhden huollon 35km:n kohdalla. Ajateltiin, ett\u00e4 ehdit\u00e4\u00e4n ehk\u00e4 h\u00f6rp\u00e4t\u00e4 kupposet kuumaa ja sovittiin, ett\u00e4 Tiina laittaa tekstarin, kun ratsukko on huollossa k\u00e4ynyt. Mit\u00e4\u00e4n ei kuulunut ja alettiin ihan verkkaisesti latailla autoa uudelle kierrokselle yms. Sitten ajoikin jo kakkosauto pihaan ja Tiina huuteli ikkunasta, ett\u00e4 eik\u00f6 viesti ole tullut perille, Kari on hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 tauolla. Juostiin maalilinjan tuntumaan. Nea ja Tara pyyhk\u00e4isiv\u00e4t juuri silloin tauolle. Azartas oli heti valmis ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t tarkastukseen. Zodinalla lenkki oli ottanut aika paljon kovemmalle ja saivat viilennell\u00e4 l\u00e4hes koko 20min. Kari tuli holhokkinsa kanssa samaan saumaan ja mulla oli jollain tavalla huono fiilis siit\u00e4, ett\u00e4 toimettomat eiv\u00e4t alkaneet kantaa vett\u00e4, kun samaan linjastoon oli uusia ratsukoita tulossa. Kari kuitenkin huuteli jo maaliviivalta, ett\u00e4 syke on. Kuuli sen hengityksest\u00e4. Jarko nappasi satulan, heitettiin loimet p\u00e4\u00e4lle ja mitattiin syke. Se oli. K\u00e4veltiin tarkastukseen. Syke 60 ennen ja j\u00e4lkeen juoksutuksen, kaikki aata. N\u00e4in se pit\u00e4isi aina hoitaa. Palautumisaika 1 min. Ei tarvittu vett\u00e4 yht\u00e4\u00e4n, mutta narisin Ninalle, ett\u00e4 kaikkien tiimien pit\u00e4\u00e4 vett\u00e4 kantaa, sill\u00e4 meid\u00e4n ollessa tarkastuksessa Tiina, Miva ja Jarko kantoivat jo saavit t\u00e4yteen.<\/p>\n

Taukoa oli 40 minuuttia. Avialis s\u00f6i ja joi. Se oli hyv\u00e4ntuulinen. Kaikki hoitotoimenpiteet kelpasivat. Rasvasin vuohiset ja tsekattiin hevonen l\u00e4peens\u00e4. Kari valitti, ett\u00e4 satula tuottaa tuskaa. Hevosen selk\u00e4 oli kuitenkin hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa, joten k\u00e4rsimys oli yksipuolista. Kari k\u00e4vi vaihtamassa kuivat sukat ja pisti v\u00e4h\u00e4n jotain suuhunsa. Siin\u00e4 ei pitk\u00e4\u00e4 aikaa turistu, kun laiteltiin taas hevonen valmiiksi. Jarko oli fiksuna juoksuttanut satulahuovan ja peppuloimen kuivariin ja v\u00e4h\u00e4n kuivempina saatiin laittaa ne takaisin selk\u00e4\u00e4n, kuin millaisina ne oli otettu. Anna ja Reem eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet kilpailua jatkamaan, joten Kari ja Avialis starttasivat uudelle lenkille kahdestaan.<\/p>\n

Toisen lenkin pituus oli 23km. Eli ei juuri mit\u00e4\u00e4n. Sade jatkoi entiseen malliin. Taas olimme jakaneet huoltopisteet. Miva ja Tiina j\u00e4iv\u00e4t l\u00e4hemm\u00e4s ja me Jarkon kanssa ajelimme kauemmas paikkaan, josta lenkki k\u00e4\u00e4ntyi takaisin p\u00e4in. Pys\u00e4hdyttiin ensimm\u00e4iseen huoltoon parantamaan maailmaa ja samalla mestaruusluokan keskikasti pyyhk\u00e4isi ohi. Tanja meni siin\u00e4 ja huikkasi meille iloisesti. Jotenkin hieno fiilis. Upeita hevosia ja vaihdikasta menoa ja meik\u00e4l\u00e4inen siell\u00e4 pist\u00e4m\u00e4\u00e4n hantiin norskeille ja sveduille. N\u00e4htiin, ett\u00e4 Karia ennen l\u00e4hteneit\u00e4 alkoi tulla kyseiseen paikkaan, joten me nostettiin Jarkon kanssa kytkint\u00e4. Ei oikein ehditty edes k\u00e4\u00e4nt\u00e4rille, kun Tiina ilmoitti, ett\u00e4 tulossa ovat. Vauhti taas v\u00e4h\u00e4n kiihtynyt ja saavuttivat ensimm\u00e4isen huollon (7km) alle puolessa tunnissa ja Tiina ilmoitti keskinopeudeksi 17,5km\/h. Huollossa rinsettiv\u00e4t Avialiksen, sek\u00e4 nuoren norskin hevosen. Olaug oli varmaankin antanut vinkin, ett\u00e4 Karin kanssa kannattaa ratsastaa, sill\u00e4 tytt\u00f6 pysyi tiiviisti foljyss\u00e4 ja j\u00e4i aina odottelemaan huoltoihin, jos ei h\u00e4nt\u00e4 huollettu samassa paikassa. Siin\u00e4 ratsastaessa tytteli kertoikin paljon ihan mielenkiintoisia juttu siit\u00e4, miten heid\u00e4n tallinsa (tiimins\u00e4) asioita tekee.<\/p>\n

Ajattelin, ett\u00e4 ehtisin ehk\u00e4 puskaan. Ehdinkin, juuri ja juuri, mutta Jarko sai jo huutaa varoitushuudon. Pidettiin aika hidas huolto. Hevonen ei puuskuttanut yht\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 ollut l\u00e4mmink\u00e4\u00e4n. Se uitteli turpaansa erilaisissa vesiss\u00e4. Tarjoiltiin porkkanaa norskille my\u00f6s ja kerrottiin, ett\u00e4 vauhti on n. 15 km\/h. Ei siis ainakaan tarvetta kirist\u00e4\u00e4. Pistettiin ratsukko matkaan ja odoteltiin sen aikaa, ett\u00e4 saatiin Tarastakin n\u00e4k\u00f6havainto. Vaikka asia ei mulle kuulunut yht\u00e4\u00e4n, niin yritin vakuuttaa nuorta ratsastajaa, ett\u00e4 nyt vauhti on sopivaa ja on ratsastanut todella j\u00e4rkev\u00e4sti. Olli ja Eine toki osasivat asiansa ja pitiv\u00e4t ratsastajan ratsastushuumoria yll\u00e4. N\u00e4ytti oikein hyv\u00e4lt\u00e4 kaikkien suomalaisten osalta.<\/p>\n

Viimeinen huolto oli 20km:n kohdalla. Siell\u00e4 Avialis taisi ensimm\u00e4isen kerran ottaa huikkaa Tiinan ja Mivan baarista. Meilt\u00e4 oli h\u00f6rppinyt jo moneen kertaan. Pieni purtava maistui my\u00f6s ja rinse\u00e4 meni pari p\u00f6nikk\u00e4\u00e4. Keskinopeus oli 14km\/h tuntumassa, joten ihan k\u00e4sikirjoituksen mukaan homma eteni. Kaikki oli erinomaisen hyvin siihen asti, kunnes Kari tuli tauolle ja alkoi jostain kumman syyst\u00e4 kiukutella. Tiuski ja \u00e4yski ja hermoili. T\u00e4m\u00e4 aiheutti sen, ett\u00e4 Hapsukin alkoi hermoilla ja viskoessaan p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n l\u00e4hes tyrm\u00e4si mut. Sai aikaiseksi haljenneen huulen ja turvonneen poskip\u00e4\u00e4n. H\u00e4\u00e4dettiin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset kauemmas ja haetutettiin Niina paikalle. Tilanne rauhoittui heti. Kari puhalteli hevosen sieraimiin, Nina mittaisi sykett\u00e4 ja min\u00e4 valelin muutaman kauhallisen vett\u00e4 kaulalle. Syke oli hyv\u00e4 ja siirryttiin vet gatelle. Sovittiin, ett\u00e4 Nina menee varmuuden vuoksi tarkastukseen. Syke oli 60 ennen ja j\u00e4lkeen juoksutuksen. Kaikki oli hyvin, juoksutus sujui tyylikk\u00e4\u00e4sti ja sitten oltiinkin jo valmistautumassa viimeiseen lenkkiin. Kari v\u00e4h\u00e4n s\u00f6i sipsi\u00e4. Me muut sinkoilimme m\u00e4rkien ja kuivien varusteiden parissa. Jarko kanteli vett\u00e4 yl\u00e4telttaan. Ritva tsemppasi meit\u00e4 ja sitten olikin jo aika ly\u00f6d\u00e4 ratsastaja selk\u00e4\u00e4n. Fiilikset olivat hyv\u00e4t. Satoi edelleen ja tiimisaappaat nousivat arvoon arvaamattomaan.<\/p>\n

Kun viimeinen lenkki (17 km) oli alkamassa, fiilikset olivat varsin levolliset. Hevonen oli hyv\u00e4voimainen ja mit\u00e4\u00e4n huolen aihetta ei ollut, ett\u00e4 kaikessa rauhassa saatiin pist\u00e4\u00e4 ratsukko liikkeelle. Miva ja Tiina ottivat taas ekan ja vikan huollon. Lenkki oli alusta ja lopusta edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 kopio, joten reittikin oli jo tuttu niin huoltajille kuin ratsukolle. Sade jatkui tuttuun tapaan ja Kari ei viitsinyt edes vaatteita vaihtaa kuiviksi, koska siit\u00e4 ei olisi ollut mit\u00e4\u00e4n mainittavaa hy\u00f6ty\u00e4. Kolmas sija olisi ollut otettavissa, mutta p\u00e4\u00e4tettiin nyt vaan keskitty\u00e4 suoritukseen.<\/p>\n

L\u00e4hdimme Jarkon kanssa ajelemaan ja bongattiinkin Avialiksen kankku yhdess\u00e4 ylityksess\u00e4. Silloin tiedettiinkin jo heti, ett\u00e4 ovat aloittaneet lenkin aikaisempaa reippaammin. Kerrottiin uutiset ensimm\u00e4iselle huoltopisteelle ja lupasivat rauhoitella tilannetta. Ratsukko tupsahtikin ensimm\u00e4iseen huoltoon alta puolen tunnin ja huoltajat totesivat, ett\u00e4 nopeus oli 19km\/h. Yrittiv\u00e4t toppuutella, mutta Karilla oli tiedossa, ett\u00e4 h\u00e4nen nuori norjalainen ratsastuskaverinsa oli saanut tallim\u00e4\u00e4r\u00e4yksen vet\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n matkan yht\u00e4 hevosta siihen asti, kunnes sinisen ja punaisen lenkit reitit erkanevat. Oli siis tarkoitus t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen hidastaa ja vaikka k\u00e4vell\u00e4 maaliin. Soittelimme Tiinan kanssa, emmek\u00e4 oikein olleet hyvill\u00e4mme t\u00e4st\u00e4 uudesta k\u00e4\u00e4nteest\u00e4.<\/p>\n

Ennen mun ja Jarkon huoltopistett\u00e4 ehti mestaruusluokan ratsukoita muitakin menn\u00e4 nippuun ja Hapsu siell\u00e4 pisteli joukon jatkona. Hetkellisesti Kari kai unohti, ett\u00e4 ei kisaile mestaruusmitaleista, vaan ainoastaan CEI 1*-suorituksesta, joka t\u00e4h\u00e4n saumaan olisi meille voitto ja mestaruus ja ihan mit\u00e4 vaan. Kun tulivat meid\u00e4n huoltoon, niin nopeus oli 20km\/h. Ensimm\u00e4isen kerran koko kilpailun aikana hevonen puhalsi, t\u00e4h\u00e4n asti olivat menneet pintakaasulla. Pidin painokkaan puheen. Aiemminhan olen saanut palautetta, ett\u00e4 en ole sanonut riitt\u00e4v\u00e4n painokkaasti. Nyt yritin. My\u00f6s Vilde sai tiedon, ett\u00e4 ovat menneet aika reippaasti ja kuten sovittu oli alkoivat himmata tahtia.<\/p>\n

Me pakkailtiin Jarkon kanssa kamat nippuun, juoma maistui nyt hyvin, pellavavesi. Tiinan ja Mivan pisteess\u00e4 Hapsu l\u00e4hinn\u00e4 kokeili lesevett\u00e4, mutta ei heill\u00e4 oikein juonut. Onneksi kuitenkin meill\u00e4 ja joikin ihan ensimm\u00e4isest\u00e4 lenkist\u00e4 l\u00e4htien. Ennen kuin ehdittiin l\u00e4hte\u00e4 liikeelle, niin Tonje suojattinsa kanssa saapui paikalle ja j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4ll\u00e4 pokalla ratsastaja hypp\u00e4si alas sel\u00e4st\u00e4 ja kyykk\u00e4si pissalle metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n hevosestaan. Sitten takaisin selk\u00e4\u00e4n ja menoksi. Ei siin\u00e4 paljoa sievistell\u00e4, kun kilpailutilanne on p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Meit\u00e4 kai v\u00e4h\u00e4n hymyilytti ja niin hymyilytti Tonjeakin.<\/p>\n

Kun p\u00e4\u00e4simme Jarkon kanssa kilpailukeskukseen, niin Tiinalta tuli ilmoitus: ratsukko on huollettu viimeisen kerran ja keskinopeus oli tarkalleen 14km\/h! Hiphurraa. Olimme kovasti mieliss\u00e4mme kaikki. Kari oli vaatimalla vaatinut, ett\u00e4 Heidille pit\u00e4\u00e4 soittaa ja ilmoittaa asia. Hyv\u00e4 n\u00e4in, ei tarvinnut en\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n hermoilla. Mentiin loimien ja muiden varusteiden kanssa maaliviivalle. Hevonen oli hyv\u00e4 jo heti tullessa. Jarko l\u00e4hti ronttaamaan satulaa viimeist\u00e4 kertaa yl\u00f6s teltalle. Nina mittasi sykkeen, se oli 60-62. Ei uskallettu menn\u00e4. Odotettiin, ett\u00e4 syke oli 58, sitten Kari suostui l\u00e4htem\u00e4\u00e4n sykkeeseen. P\u00e4\u00e4tettiin, ett\u00e4 Nina menee mukaan ja m\u00e4 j\u00e4\u00e4n portille. V\u00e4h\u00e4n j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Syke mitattiin nopeasti, kaikki hyvin. Juoksutus, kaikki hyvin, kerta riitti. Muut tarkastukset, KAIKKI HYVIN!!! El\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin k\u00e4ttely (se kyll\u00e4 aina syk\u00e4ytt\u00e4\u00e4) ja suomalaisen kannustusjoukon isot aplodit ja hurraahuudot. Oltiin aika rauhallisia, sill\u00e4 tieto ei tullut yll\u00e4tyksen\u00e4, kaikki oli ollut hyvin koko kilpailun ajan. Toki hetki oli tunteellinen. Kun tulivat portista ulos, Kari totesi, ett\u00e4 nyt melkein h\u00e4nt\u00e4kin jo itkett\u00e4\u00e4. Muutama kyynel ja valtavat halaukset. M\u00e4 nappasin hevosen ja Kari p\u00e4\u00e4si tutkailemaan murjoutunutta alap\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. K\u00e4vi samalla suihkussa ja vaihtoi kuivat vaatteet p\u00e4\u00e4lleen. Punnituksessa painoa oli 1kg enemm\u00e4n, kuin l\u00e4htiess\u00e4, sill\u00e4 vaatteet ja kyp\u00e4r\u00e4 olivat imeneet itseens\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin kilon vett\u00e4. M\u00e4 vietin Avialiksen kanssa herk\u00e4n hetken ja oli kyll\u00e4 ihan uskomattoman kevyt olo ja hyv\u00e4 fiilis, kun taluttelin hevosta j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi. Puolitoista tuntia taluteltiin hevosta viel\u00e4 ja annettiin sen nappailla tuoretta. Se joikin hyvin ja oli kuin ei olisi miss\u00e4\u00e4n kilpailuissa ollutkaan. Hevonen on kunnossa ja nyt mekin osasimme tehd\u00e4 asiat oikein!<\/p>\n

Viel\u00e4 kun saatiin kaikille muillekin suomalaisille hyv\u00e4ksytyt suoritukset, niin kyll\u00e4 me iltajuhlassa olimme iloisella mielell\u00e4 kaikki. Ruoka oli hyv\u00e4\u00e4, musiikki viihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja illan kohokohta oli se, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4uutisl\u00e4hetyksen p\u00e4\u00e4tteeksi sik\u00e4l\u00e4isess\u00e4 urheiluruudussa n\u00e4ytettiin pitk\u00e4t p\u00e4tk\u00e4t matkaratsastusta ja uutisoitiin tietenkin tapahtumasta ja voittajista. Porukka hurrasi ja vislasi ja taputti k\u00e4si\u00e4\u00e4n. Hieno kokemus. Kontakteja taas solmittiin ja vanhoja vahvistettiin. Haanjan henki oli taas aistittavissa. Mivakin h\u00e4mm\u00e4steli, ett\u00e4 mist\u00e4 se v\u00e4lit\u00f6n ja hyv\u00e4 fiilis oikein tulee, kun Suomessa ei koskaan ole vastaavaa.<\/p>\n

Sunnuntai<\/b><\/p>\n

Aamulla her\u00e4iltiin kuudelta ja Kari l\u00e4hti taluttelemaan hevosta. Se liikkui hyvin ja oli muutenkin pirte\u00e4. Etsittiin kuumeisesti valkoista satulahuopaa ja arvottiin vaatteita palkintojenjakoon. Tiimi n\u00e4yttikin oikein hyv\u00e4lt\u00e4, kun k\u00e4ytiin juuri ennen seremonioita pesem\u00e4ss\u00e4 saappaatkin. Sateen vuoksi j\u00e4rjest\u00e4jilt\u00e4 tuli ilmoitus, ett\u00e4 palkinnot jaetaan ilman satulointia. Suomen hevosille laitettiin liiton fleecet ja n\u00e4yttiv\u00e4tkin oikein tyylikk\u00e4ilt\u00e4. Hain ruusukkeet kummallekin hevoselle ja kiinniteltiin ne paikoilleen jo ennen varsinaista tilaisuutta. Hyv\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytti. Kyll\u00e4 se vaan on hieno hetki, kun oman maan ratsukot ovat palkintojenjaossa! Kun Kari oli oman hetkens\u00e4 saanut areenalla, niin k\u00e4vin hakemassa keramiikka-palkinnon parempaan talteen. Tiesin heti, mihin se sijoitetaan kotona. Aamulla olin jo Ninalta kysynyt, ett\u00e4 voisimmeko poikkeuksellisesti saada ruusukkeen itsellemme. Tietenkin Nina sen lupasi. H\u00e4n totesikin, ett\u00e4 arvelee ruusukkeen olevan meille aika arvokkaan. Silloin mulla kolhusta turvonnut alahuuli alkoi v\u00e4p\u00e4tt\u00e4\u00e4. Ruusukkeen arvoa ei osaa kovin moni arvata. En ollut ihan valmistautunut aiheesta keskustelemaan. Viel\u00e4 Tanja taisi todeta, ett\u00e4 ovat niin onnellisia siit\u00e4, ett\u00e4 itse saatiin se suoritus. Jos sen olisi joku emiraatti nyt ratsastanut, niin olisi voinut kamelin selk\u00e4ranka rusahtaa poikki pahemman kerran. N\u00e4iden kaikkien asioiden ansiosta ruusuke, joka nyt hevosen suitsiin pujotettiin on merkitykselt\u00e4\u00e4n ehdottomasti meid\u00e4n uran top 5:ss\u00e4.<\/p>\n

Seremonioiden j\u00e4lkeen lastattiin hevoset ja pakattiin viimeiset tavarat. K\u00e4ytiin heippaamassa ulkomaalaiset yst\u00e4v\u00e4t ja hyp\u00e4ttiin autoon. Oltiin tunnin verran l\u00e4hd\u00f6st\u00e4 my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Min\u00e4 ajoin Tartoon asti ja sitten vaihdettiin kuskia. Tallinnassa oltiin sopivasti ja kun autokannelta p\u00e4\u00e4stiin ry\u00f6mien ja \u00e4ngeten hyttiin, niin ihana oli heitt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4kseen. Otettiin kaikki pienet unet. Koppi oli Rangerin per\u00e4ss\u00e4. Ajettiin Tullinpuomin Shellille, jossa traikku vaihdettiin Jakken autoon. Kiiteltiin matkasta ja painettiin baanalle. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 oltiin jo kotona sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 kisapizzaa ja katsomassa videotaltiointia.<\/p>\n

Ei t\u00e4t\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 kannata analysoida. Asiat tehtiin, niin kuin ne osataan tehd\u00e4. Hyv\u00e4 suunnittelu, hyv\u00e4 porukka, hyv\u00e4 toteutus. Malttia ja j\u00e4rke\u00e4 mukana enemm\u00e4n kuin hypetyst\u00e4 ja hosumista. Ei ylti\u00f6p\u00e4ist\u00e4 yritt\u00e4mist\u00e4, vaan rauhallista tekemist\u00e4. Se sopisikin meille niin paljon paremmin ja on se tapa, jolla on ennenkin tuloksia tehty. Kun t\u00e4m\u00e4 nyt vaan muistettaisiin, niin jatkossakin voisi odottaa muuta kuin hylk\u00e4yksi\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div><\/div>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

L\u00e4ht\u00f6lista CEI* Tulokset CEI* Torstai Viikolla realisoitui se fakta, ett\u00e4 Dali on loukannut toisen etusensa siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 kilpailumatkalla ei todellakaan kannata l\u00e4hte\u00e4. Hetki harkittiin, mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n ja todettiin, ett\u00e4 l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n kisaturisteiksi sitten vaan. Aina on hyv\u00e4 menn\u00e4 katselemaan toisten tekemist\u00e4, joten opintomatkaan valmistauduttiin ja j\u00e4tettiin l\u00e4hes kaikki kilpailemiseen ja ratsastamiseen viittaavat kamat kotiin. Jotain […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":663,"menu_order":6,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"templates\/template-full.php","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5178","page","type-page","status-publish","hentry","post"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5178","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5178"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5178\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5191,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5178\/revisions\/5191"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/663"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5178"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}