{"id":5023,"date":"2017-08-06T14:53:50","date_gmt":"2017-08-06T11:53:50","guid":{"rendered":"http:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=5023"},"modified":"2017-08-06T15:02:14","modified_gmt":"2017-08-06T12:02:14","slug":"19-20-9-14-kurtuvenai-liettua-cei","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=5023","title":{"rendered":"19-20.9.14 Kurtuvenai \/ Liettua, CEI**"},"content":{"rendered":"
\n
\n\t

L\u00e4ht\u00f6lista CEI** <\/i><\/p>\n

MAROZ, Alena \/ VIGLA \/ Belarus
HANSEN, Hanne Haagen \/ TS Miranda \/ Denmark
PITTER BERTELSEN, Inger \/ Gashin Eldin \/ Denmark
LAUR, Virge \/ FILLY BELLA \/ Estonia
ROHTLA, Anne \/ JALIZZA ADAMAS \/ Estonia
ROHTLA, Heigo \/ FATAS ZANZIBAAR \/ Estonia
TIKK, Joosep \/ PARAGON \/ Estonia<\/s> Cancelled<\/i>
K\u00c4RKK\u00c4INEN, Kari \/ WIERUSZ \/ Finland
MATEIKAITE, Ugne \/ VAKUMAS \/ Lithuania
R\u00d6MER, Carmen \/ PORSCHE \/ Netherlands
NESET, Susanne \/ AZALA ZERAH \/ Norway
BIBRO, Suna \/ ORSINI \/ Poland
DRAZBA, Izabela \/ GAJ \/ Poland
MURAWSKA, Agata \/ MILES \/ Poland
SZLEZYNGIER-JAGIELSKA, Beata \/ CESIHUS \/ Poland
TARNOWSKA, Anna \/ BADER \/ Poland
SKLADANYUK, Igor \/ VLAST \/ Russian Federation
PONT, Caroline \/ DERES \/ Sweden<\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div>

\n
\n\t

Tulokset CEI**<\/i> <\/p>\n

1. NESET Susanne, NOR, Azala Zerah, 16,44km\/h, ridingtime 7:17:57
2. MURAWSKA Agata, POL, Miles, 16,44km\/h, ridingtime 7:17:59
3. SZLEZYNGIER-JAGELSKA Beata, POL, Cesihus, 15,48km\/h ridingtime 7:45:09
4. LAUR Virge, EST, Filly Bella, 15,48km\/h, ridingtime 7:45:10
5. R\u00d6MER Carmen, NED, Porsche, 15,30km\/h, ridingtime 7:50:33
6. PONT Caroline, SWE, Deres, 13,87km\/h, ridingtime 8:38:59
7. K\u00c4RKK\u00c4INEN Kari, FIN, Wierusz, 12,63km\/h, ridingtime 09:30:00
8. MAROZ Alena, BLR, Vigla, 12,20km\/h, ridingtime 9:50:09
- HAAGEN HANSEN Hanne, DEN, TS Miranda, Finish: lame
- BIBRO Suna, POL, Orsini, N\/A
- ROHTLA Heigo, EST, Fatas Zanzibaar, Vet gate 1: lame
- PITTER BERTELSEN Inger, DEN, Gashin El Din, Vet gate 2: lame
- DRAZBA Izabela, POL, Gaj, Vet gate 3: lame
- ROHTLA Anne, EST, Jalizza Adamas, Vet gate 3: lame
- MATEIKAIT\u0116 Ugn\u0117, LTU, Vakumas, Vet gate 3: retired
- TARNOWSKA Anna, POL, Bader, Vet gate 3: retired
- SKLADANYUK Igor, RUS, Vlast, Vet gate 4: lame<\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div>

\n
\n\t

Keskiviikko<\/b><\/p>\n

Perinteen mukaan l\u00e4hdimme liikkeelle keskiviikkona. Pakkauslista oli kattava, mutta jostain syyst\u00e4 Kari ei pakannut kaikkea listalla ollutta mukaan ja t\u00e4h\u00e4n tosiasiaan jouduimme t\u00f6rm\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6hemmin. P\u00e4iv\u00e4 hujahti heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Kari enn\u00e4tti nukkua ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 vajaat pari tuntia ja m\u00e4 nukuin puolisen tuntia. Hermostunutta oli touhu viel\u00e4 liikenteess\u00e4kin. Ruuhkaa ei kuitenkaan ollut ja olimme satamassa alle puolessa tunnissa. Mechelinin kadulla v\u00e4l\u00e4hti kamera, joten saadaan varmaankin muisto reissusta my\u00f6s viranomaisilta. Satamassa treffattiin ERTF:n porukka ja yhdess\u00e4 ajettiin selvitykseen. Traikku j\u00e4i alatasolle ja me ajettiin kerroksiin. Hytti kutsui. Kari torkahteli tunnin verran ja itse ehk\u00e4 nukahdin taas puoleksi tunniksi. Hevoset olivat risteilleet ihan rauhassa ja satamasta ryhmityimme P\u00e4rnun maantielle. Liikennett\u00e4 ei paljoa ollut ja homma eteni, mutta kovin oli pime\u00e4\u00e4. Yhden tiety\u00f6n kohdalla Jakke kipaisi hakemaan radiopuhelinta, joka onkin ihan ehdoton yhteydenpitov\u00e4line t\u00e4m\u00e4n tyyppisill\u00e4 reissuilla.<\/p>\n

Kari litki Eveliinan keitt\u00e4m\u00e4\u00e4 kahvia ja Viro-Latvia -rajalla oli jo suhteellisen kiire vessaan. Niin kiire, ett\u00e4 hetke\u00e4 my\u00f6hemmin l\u00f6ysimme seurueen molemman miehet rajakahvilan naisten vessasta. Eip\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, annoimme herroille omaa aikaa ja menimme vasta j\u00e4lkil\u00f6ylyille. Kello l\u00e4henteli kolmea.<\/p>\n

Vetoautossa vaihtui kuljettaja ja matka jatkui. Hevosille ei juoma maistunut. Riikan kulmilla meill\u00e4 syttyi naftavalo ja puolisen tuntia v\u00e4h\u00e4n j\u00e4nnitettiin, j\u00e4\u00e4d\u00e4\u00e4nk\u00f6 liftaamaan. Tankki onneksi l\u00f6ytyi ja p\u00e4\u00e4stiin my\u00f6s puskapissalle. Nyt olin min\u00e4 puolestani litkinyt teet\u00e4, joka vaati p\u00e4\u00e4st\u00e4 pihalle. Hetki heiluteltiin k\u00e4si\u00e4 pirte\u00e4ss\u00e4 y\u00f6ilmassa ja ihasteltiin kuuta, kunnes oli taas aika jatkaa matkaa. V\u00e4hitellen it\u00e4isell\u00e4 taivaalla alkoi kajastella valoa. Otin lukua kuudesta seitsem\u00e4\u00e4n. Mietin siin\u00e4 tunnekuohuissani, miten upea juttu on, ett\u00e4 ihmiset, joita tapaamme ehk\u00e4 kerran-pari vuodessa, l\u00e4htev\u00e4t liikkeelle omilta kulmiltaan ja yksi kerrallamme saavumme kohteeseen, kuin jonnekin kulttimenoihin. Kaikki jakavat samat fiilikset ja yhteis\u00f6llisyys on ihan konkreettista ja aitoa. Syv\u00e4lliset aatokseni katkesivat, kun jouduin toteamaan ett\u00e4 tiety\u00f6t olivat edenneet Liettuan puolelle ja kymmenisen kilsaa tultiin melkoista perunapeltoa. Taas oli tarve vessaan ja sainkin kokea eksoottiset bajamajat huoltamon takapihalla. Kerrankin k\u00e4sidesi ja kosteuspyyhkeet olivat tarpeeseen.<\/p>\n

Joukon nuorimmainen kertoi, ettei koskaan ollut ollut n\u00e4in kaukana kotoa. Aurinko olikin noussut valaisemaan maisemaa ja viimeiset 40km saimme nauttia suurkaupungin kiertotien aamuruuhkasta. Jos y\u00f6ll\u00e4 liikenne oli sujunut hyvin niin nyt hullut rekkakuskit olivat j\u00e4lleen ilonamme. Kahdeksalta olimme kohteessa ja j\u00e4lleen oli kiire vessaan.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen olikin aika moikkailla ja halistella tutut, jotka olivat saapuneet paikalle kukin tahoiltaan. Mahtavaa meininki\u00e4. Mietin, ett\u00e4 voi kunpa t\u00e4t\u00e4 juttua olisi kanssamme jakamassa jokunen yst\u00e4v\u00e4. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 jokaiseen reissuun eiv\u00e4t kaikki voi itse\u00e4\u00e4n irrottaa. Mutta muutamaa vakkarinaamaa tuossa hetkess\u00e4 ik\u00e4v\u00f6in.<\/p>\n

Tyt\u00f6t ottivat hevoset talutukseen. Pient\u00e4 s\u00e4hlinki\u00e4 oli karsinapaikoista ja mulla alkoi jo ilme tummua. Jos et ole vuorokauteen nukkunut, niin et ehk\u00e4 kest\u00e4 kamalan hyvin mit\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4t\u00e4mist\u00e4. Tai siis min\u00e4 en kest\u00e4. Joku muu saattaa kest\u00e4\u00e4. En kuitenkaan ehtinyt kovin pitk\u00e4\u00e4n kulmiani kurtistella, ennen kuin asia selvisi ja saimme karsina-asiat selv\u00e4ksi. Laiteltiin paikat kuntoon, purettiin autosta tarvittavat kamat ja kannettiin vedet. Kun karsinat olivat valmiit ja hevoset puolisen tuntia jaloitelleet ja sy\u00f6neet tuoretta, niin ne p\u00e4\u00e4siv\u00e4t talliin. Meille esiteltiin viel\u00e4 pesupaikat ja solariumit ja annettiin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ohjeita. Olin harmissani, kun kuulin, ett\u00e4 emme p\u00e4\u00e4se laittamaan taukopaikkoja ja palauttelualuetta kuntoon kuin vasta perjantaina, mutta siihen nyt oli tyytyminen.<\/p>\n

Kymmenelt\u00e4 olimme hotellilla kyselem\u00e4ss\u00e4, olisiko mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4 jo huoneisiin. Jos ei olisi, niin menisimme k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kaupoilla ensin ja sitten vasta nukkumaan. Saimme kuitenkin huoneet ja\u00a0<\/p>\n

sovimme, ett\u00e4 kahdelta jatkaisimme harjoituksia. S\u00e4nkyvaatteet tuoksuivat ihanilta, patja oli upottavan pehme\u00e4 ja huone ihanan\u00a0<\/p>\n

<\/p>\n

viile\u00e4. Kari kun p\u00e4\u00e4si vaakatasoon, niin korina alkoi heti kuulua. Itselt\u00e4ni otti enemm\u00e4n aikaa ja n\u00e4in ollen enn\u00e4tin nukkua pari tuntia. Sitten kello soi ja l\u00e4hdimme hoitamaan kauppak\u00e4ynnin ja sen j\u00e4lkeen Kari l\u00e4hti Marin kera ratsastamaan. Min\u00e4 j\u00e4in hotellille j\u00e4rjestelem\u00e4\u00e4n tavaroita.<\/p>\n

Ratsastivat n. kolme varttia. Wierusz oli ollut Karin mielest\u00e4 tahmea ja \u00e4ij\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n pahantuulinen, kun tuli tallilta takaisin. Totesi ohimennen, ett\u00e4 hevonen on v\u00e4h\u00e4n kuiva h\u00e4nen makuunsa. Naureskelin sit\u00e4 ja sivuutin asian. Kun menimme tekem\u00e4\u00e4n my\u00f6hemmin iltatallia, niin ennen kuin tyt\u00f6t ottivat taas hevoset talutukseen, niin tein niille pienimuotoisen tarkastuksen ja totesin, ett\u00e4 Wierusz oli v\u00e4h\u00e4n muutakin, kuin kuiva Karin makuun, vaan se oli ihan oikeasti kuiva. Ihopoimu palautui hitaasti. Laiteltiin juomia tyrkylle jos nyt joka makua. P\u00e4\u00e4tettiin kuitenkin, ett\u00e4 hevonen on syyt\u00e4 nesteytt\u00e4\u00e4 ennen kisaa, muuten homma menee kohtuuttoman vaikeaksi meille kaikille. Nina antoi tukensa ja n\u00e4in olleen homma sovittiin hoitavan kanssa. Iloksemme hoitavana oli Vidas, joka on entuudestaan tuttu hahmo.<\/p>\n

Hevoset liikkuivat hyvin ja olivat hulluina tuoreeseen. Annettiin riipi\u00e4 sit\u00e4 suihin toista tuntia. Sitten oli aika iltasapuskojen. Talli alkoi olla t\u00e4ynn\u00e4 ja ilta pimeni vauhdikkaasti. Weeruska sai viel\u00e4 bottiloimen p\u00e4\u00e4lleen. Tuli mieleen, ett\u00e4 seh\u00e4n oli Turusen peruja. Ja kun autoon hyp\u00e4ttiin, niin totesin, ett\u00e4 autohan on Mivalta. Alkoi tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 yst\u00e4v\u00e4t kotona, joita kaipasin, olivat kuitenkin tavalla tai toisella l\u00e4sn\u00e4 ja mukana t\u00e4ss\u00e4kin reissussa. Tanjan kanssa soiteltiin illalla ja p\u00e4ivitin tilanteet. Uni tuli jotain laulukilpailua katsellessa. Meid\u00e4n yksi p\u00e4iv\u00e4mme oli nyt kest\u00e4nyt kahden vuorokauden verran ja keskiviikkoa seurasi perjantai.<\/p>\n

Perjantai<\/b><\/p>\n

Kuudelta yl\u00f6s, seitsem\u00e4lt\u00e4 aamupalalle, tyt\u00f6t kyytiin ja tallille. V\u00e4h\u00e4n taluttelua ja siivosin karsinat. Vett\u00e4 oli juotu hyvin ja kaikki oli sy\u00f6ty, mit\u00e4 oli illaksi j\u00e4tetty. Tallilla oli jo kova kuhina. Saivat taas sy\u00f6d\u00e4 tuoretta ja yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen alettiin laittaa hevosta ratsastuskuntoon. Mari nousi Solon selk\u00e4\u00e4n ja yhdess\u00e4 tekiv\u00e4t v\u00e4h\u00e4n reippaamman aamulenkin. Pari kuvaa otettiin heti pohjille, sill\u00e4 joskus n\u00e4iss\u00e4 kinkereiss\u00e4 k\u00e4y niin, ett\u00e4 muita kuvia ei syyst\u00e4 tai toisesta edes tule.<\/p>\n

Lenkki oli mennyt hyvin. Torstaina tarkastivat reittien alut ja nyt loppup\u00e4tk\u00e4n. Kari n\u00e4ytti kuopan, johon oli viime vuonna humpsahtanut ja nyt se olikin juuri paikattu. Kaikki ajallaan siis. Hevonen tuntui hyv\u00e4lt\u00e4. Se oli vahvemman ja virtavamman oloinen. \u00c4ij\u00e4kin oli levollisemmalla mielell\u00e4. Nina ja Jakke tulivat kymmenen korvilla paikalle. P\u00e4iv\u00e4lle oli taas tehty tiukka aikataulu, joten ihan hirvitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4 fiilis meill\u00e4 ei ollut, kun odotimme hoitavaa tunnin verran. Sitten viel\u00e4 tutkittiin ja todettiin, ett\u00e4 laitetaan kymppi. Asiat tehtiin rauhallisesti ja huolella. Viiden litran j\u00e4lkeen pidettiin tauko ja taluteltiin ja sitten jatkettiin. Kun operaatio ole hoidettu, niin hevoset j\u00e4iv\u00e4t heinille. Kari kiirehti hoitamaan toimistorutiinit. Kuinka ollakaan oli laskenut rahat tai maksut v\u00e4\u00e4rin ja jouduin viel\u00e4 kerjuulle kaiken kukkuraksi. Homma kuitenkin hoitui.<\/p>\n

Pikaisesti k\u00e4ytiin katsomassa Jakken ja Karin kanssa viel\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4t huoltopaikat ja reitit. Olin aika huolestunut siit\u00e4, miten kummassa taas itsekseni ehdin ja l\u00f6yd\u00e4n ja suoriudun. Mutta tilanne nyt oli, mik\u00e4 oli ja yksin oli p\u00e4rj\u00e4tt\u00e4v\u00e4. Niin monta kertaa se on puhuttu, ett\u00e4 kaksi pit\u00e4isi olla, mutta jos huoltoapua ei saa, niin sit\u00e4 ei saa. Uskoin kuitenkin, ett\u00e4 suoriudun. Niinh\u00e4n Olekin suoriutuu!!<\/p>\n

Ja johan olikin aika alkaa laittaa hevosta tarkastuskuntoon. Hinkutin sen puhtaaksi ja Kari juoksutteli sit\u00e4 pitkin pihaa. En n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 sille, ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6lupaa ei saataisi. Tavanomaiseen tapaan Kari meni tarkastukseen yksin ja ensimm\u00e4isten joukossa. Taisi olla eka tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin toka. Marin otti peesiin. Kaikki meni hyvin ja peukku nousi. Ihopoimusta ja kapillaareista tuli tosin 1 alkutarkastuksessa.<\/p>\n

Mulla oli tekemist\u00e4 huoltoalueen kanssa. Jakke ja tyt\u00f6t kantoivat vett\u00e4. Karikin osallistui mink\u00e4 ehti. Hevoset pidettiin pieness\u00e4 liikkeess\u00e4 ja tuoreen \u00e4\u00e4rell\u00e4. V\u00e4hitellen meill\u00e4 alkoi olla systeemit selvill\u00e4. Hevoset vietiin talliin sulkemisajan tuntumassa. Ne saivat sovitut boostaukset ja v\u00e4kk\u00e4rit. Pieni\u00e4 huolitekij\u00f6it\u00e4 meill\u00e4 tietenkin oli ja olin vaihtanut monta arvokasta asiaa Annen ja Heigon kanssa. He kuuluvat ehdottomasti siihen sidosryhm\u00e4\u00e4n, joka meit\u00e4 auttaa ja tukee lajin parissa touhutessamme. Ovat my\u00f6s sellaiset yst\u00e4v\u00e4t, joita jokainen ihminen tarvitsee. Ja niin kuin Anne hauskasti iltajuhlassa totesi, niin t\u00e4m\u00e4 laji jotenkin yhdist\u00e4\u00e4 ja l\u00e4hent\u00e4\u00e4 sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 olemme l\u00e4heisempi\u00e4 kuin ihan tavalliset yst\u00e4v\u00e4t. Tavallaan samaa perhett\u00e4.<\/p>\n

Illalla sy\u00f6tiin ja tankattiin viel\u00e4 itse\u00e4mme ja k\u00e4vimme seuraavan p\u00e4iv\u00e4n speksej\u00e4 l\u00e4pi. Tavoitteena oli edet\u00e4 13-14 km\/h vauhtia ja l\u00e4hte\u00e4 hakemaan Annen kaverina hyv\u00e4ksytty\u00e4 suoritusta. Olimme latautuneet vahvasti siihen, ett\u00e4 nyt se suoritus otetaan. Ennakkoon asiat oli tehty varman p\u00e4\u00e4lle ja k\u00e4ytetty kaikki se apua ja tiet\u00e4mys, mit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n saumaan oli saatavilla. Heikkoja kohtia luonnollisesti se, ett\u00e4 Kari eksyy, m\u00e4 eksyn tai en ehdi oikeaan aikaan oikeisiin paikkoihin ja tietenkin se, ett\u00e4 hevonen oli kuljetuksen j\u00e4lkeen kuiva.<\/p>\n

Kari viel\u00e4 jotain puuhaili ja itse taisin simahtaa ensin. Olin saanut kotoa v\u00e4h\u00e4n huonoja uutisia ja n\u00e4in painajaisia juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun kello kilahti.<\/p>\n

Lauantai<\/b><\/p>\n

4:30 silm\u00e4t avautuivat ja pienen kiskottelun j\u00e4lkeen alkoi tapahtua. Kari kanniskeli jo tavaroita autoon ja v\u00e4hitellen sain kasattua itseni. Olimme ajatelleet olla tallilla puoli kuuden aikoihin ja Nina oli luvannut antaa hein\u00e4t ja sapuskat, sill\u00e4 h\u00e4nen vuoronsa alkoi jo paljon aiemmin. Hotelli oli tehnyt meille ev\u00e4\u00e4t ja huvittavalla tavalla hotellissa oli enemm\u00e4n kuhinaa ja eloa, kuin t\u00e4h\u00e4n asti min\u00e4\u00e4n vuorokauden aikana. Tonje n\u00e4ytti y\u00f6pyv\u00e4n samassa hotellissa ja sinkoilimme yl\u00e4kerrassa samaan aikaan. Toimihenkil\u00f6t Jan Erik ja Lone olivat my\u00f6s tekem\u00e4ss\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4 ja toivottelivat kovasti onnea.My\u00f6s kotoa tulvi tsemppiviestej\u00e4 ja niit\u00e4 arvostamme huikean korkealle.<\/p>\n

Kuudelta katsottiin p\u00e4\u00e4luokan startti. Varsin pime\u00e4\u00e4 oli ja tunnelma j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4. Otsalamppujen turvin ratsukot l\u00e4htiv\u00e4t liikkeelle ja osalla ei ollut edes otsalamppuja. Toki tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 maastossa selvi\u00e4isi jo ilman lis\u00e4valoa, mutta kyll\u00e4 tunti on aika pitk\u00e4 matka menn\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4. Toki aloittivat varsin rauhallisesti ja porukassa. Kun l\u00e4ht\u00f6 oli katsottu, niin Kari l\u00e4hti laittamaan hevosta valmiiksi ja min\u00e4 menin viem\u00e4\u00e4n viimeisi\u00e4 tavaroita leiriin ja autoon. Ajoin auton jo kirkon eteen parkkiin, jotta p\u00e4\u00e4sisin heti l\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen liikkeelle.<\/p>\n

Keli oli aika kolea ja aluksi laitettiin hevoselle ratsastusloimi p\u00e4\u00e4lle. Hetken verkkailun j\u00e4lkeen k\u00e4vin kopeloimassa tilannetta ja totesin, ett\u00e4 loimi pois. Y\u00f6ll\u00e4 Wierusz oli ollut BOT-loimi p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja mielest\u00e4ni sekin oli ollut kuuma. Kaikki n\u00e4ytti olevan kunnossa ja hevonen liikkui verkkaringill\u00e4 mukavasti. Vaikka l\u00e4htij\u00f6it\u00e4 oli parikymment\u00e4, niin hevonen pysyi kohtalaisen rauhallisena. Kun k\u00e4rkisijoille aikovat alkoivat ker\u00e4t\u00e4 kierroksia, niin k\u00e4vin v\u00e4h\u00e4n jututtamassa Karia. Muistutin, mit\u00e4 olimme tulleet hakemaan ja mill\u00e4 vauhdilla se oli tarkoitus saavuttaa. Ekalle lenkille voisikin v\u00e4h\u00e4n laittaa vauhtia, mutta joku 15 km\/h olisi ihan riitt\u00e4v\u00e4 ja mielell\u00e4\u00e4n vaikka v\u00e4h\u00e4n alle. Kari oli kohtalaisen rauhallinen ja meill\u00e4 oli aika selke\u00e4t suunnitelmat ja t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa olimme niist\u00e4 my\u00f6s samaa mielt\u00e4. Lenkit tulisivat olemaan 30 - 30 - 26 - 18 -16. Tauot 30 - 30 - 40 - 50.<\/p>\n

1. lenkki<\/b><\/p>\n

Kun l\u00e4ht\u00f6lupa annettiin, niin k\u00e4rkiporukka ampaisi matkaan. Keskikasti l\u00e4hti reippaasti, mutta ei holtittomasti ja h\u00e4nt\u00e4p\u00e4\u00e4 l\u00e4hti rauhallisesti. Jokainen l\u00f6ysi paikkansa. Niin my\u00f6s min\u00e4 Rangerin ratissa. Ajoin hermostuksissani heti ensimm\u00e4isest\u00e4 risteyksest\u00e4 pitk\u00e4ksi ja saavuinkin ensimm\u00e4iselle tauolle n. 5km kohtaan sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 n\u00e4in Karin vilahtavan puiden v\u00e4list\u00e4 ja sain pist\u00e4\u00e4n \u00e4mp\u00e4reideni kanssa juoksuksi. Minuuttia my\u00f6hemmin olisin ollut my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Vauhti oli n. 17-18 km\/h ja huhuilin heti, ett\u00e4 aika reippaasti kulkevat. Kari arveli vauhdin tasaantuvan hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja hevonen kulki hyvin. Eip\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Huljuteltiin v\u00e4h\u00e4n ja ryhm\u00e4 jatkoi matkaansa yhten\u00e4 helminauhana. Kiirehdin seuraavaan paikkaan.<\/p>\n

Kari ehti jo soittaa, ett\u00e4 FRWD oli sipannut, eli patterit lopussa. Sovittiin, ett\u00e4 kaivan uudet esille. Ja vessah\u00e4t\u00e4kin oli jo yll\u00e4tt\u00e4nyt. N. 14 km:n kohdalla tavattiin. K\u00e4rki tuli siihen muutaman minuutin aikaisemmin. Kari oli j\u00e4rkev\u00e4sti j\u00e4tt\u00e4ytynyt Annen ja Heigon vauhdista, jotka eteniv\u00e4t edelleen liian lujaa suhteessa siihen, mit\u00e4 olimme itse ajatelleet. Kari l\u00e4hti h\u00f6lk\u00f6tellen jatkamaan matkaa ja pakkailin kamat ja seurailin eroa seuraavaan porukkaan. Muutaman minuutin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli kavereita tulossa, jos hevosen oma veto ei kanna.<\/p>\n

L\u00e4hdin siirtym\u00e4\u00e4n kolmanteen huoltoon, joka oli WP8 ja Karilla 25km:n ratsastuksen kohdalla. Ralliteille p\u00e4\u00e4stiin taas ja vastaantulijoitakin tietenkin oli. Isosti vaan k\u00e4tt\u00e4 pystyyn. Ehdin hetken odotella, Kari oli v\u00e4h\u00e4n taas ratsastanut harhaan edellisen vuoden malliin ja k\u00e4vi hautuumaalla k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4. Tuli seitsem\u00e4nten\u00e4 huoltopaikalle Ugnen kanssa. Olivat ehtineet jo puhua, ett\u00e4 kumpikin haki kvaalia ja 13-14 km\/h olisi ihan loistava juttu. Ugnen hevonen ei halua juoda yksin\u00e4\u00e4n, joten Karille sopi oikein hyvin, ett\u00e4 odotteli huolloissa ja sai samalla itselleen huoltoa ja min\u00e4 sitten tarjoilin Ugnen hevoselle vett\u00e4 ja viilennyst\u00e4 ja herkkuja tarpeen mukaan. Hevonen kulki ihan mukavasti ja vauhtikin oli tasaantunut.<\/p>\n

Enn\u00e4tin juuri ja juuri kilpailukeskukseen. Ihana aputytt\u00f6 Saara oli vienyt jo huovan ja kahvan taukoportille. Ehdin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pari rinse\u00e4 ja h\u00f6lk\u00e4t\u00e4 per\u00e4\u00e4n, niin Kari jo tulikin.Meill\u00e4 meni ehk\u00e4 kuutisen minuuttia. Sykkeet v\u00e4h\u00e4n hyppeliv\u00e4t ja odotettiin 60 iskuun. Aikaa oli k\u00e4ytetty 2:10 (13.84 km\/h). Meid\u00e4n vesikuja oli hyv\u00e4ss\u00e4 paikassa ja hiivittiin portille. Saatiin tiukka ja tiukkailmeinen vet. Syke oli 60, kaikki arviointikohteet samat kuin perjantain alkutarkastuksessa ja syke juoksutuksen j\u00e4lkeen sama 60. Olimme tyytyv\u00e4isi\u00e4. Oikaisin v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 portista ulos, luvan kanssa ja Kari kiersi virallista reitti\u00e4 pitkin. Saara oli jo t\u00e4ytt\u00e4nyt valmiiksi vesipulloja. Nopeasti piti laittaa hevoselle sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 ja komentaa Karikin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n v\u00e4lipalaa. Taluttelin hevosta lehtimets\u00e4n siimeksess\u00e4 ja se veteli tuoretta kitusiinsa ihan estoitta. Pissaili ja kakkaili ja kaikki vaikutti olevan ok. Olisin toivonut sen juovan enemm\u00e4n, mutta kaikkeahan sit\u00e4 saa toivoa. BOT-loimi oli p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 Thermatex. Hyv\u00e4 yhdistelm\u00e4. \u00c4kki\u00e4 oli puoli tuntia t\u00e4ynn\u00e4 ja taas oli kiire l\u00e4hte\u00e4. Toinen lenkki oli ensimm\u00e4isen uusinta, eli sininen 30 km.<\/p>\n

2. lenkki<\/b><\/p>\n

Kari ratsasti Ugnen kiinni ja jatkoivat taas yhdess\u00e4 matkaa. Samaan aikaan toisaalla m\u00e4 ajoin rehvakkaasti ratsiaan ja sain poliisit per\u00e4\u00e4ni pillit p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja valot vilkkuen. Autosta puuttui vinjetti. T\u00e4m\u00e4 nyt ei ollut varsinainen uutinen, mutta heitt\u00e4ydyin t\u00e4ysin tomppeliksi ja en muka yht\u00e4\u00e4n tiennyt mist\u00e4 on kysymys. Pollarit olisivat puhuneet ruskia, mutta min\u00e4 vain englantia. He heikosti sit\u00e4. Jouduin lupaamaan kautta kiven ja kannon, ett\u00e4 k\u00e4yn ostamassa tarran. Lupasin, lupasin ja kiittelin ja pokkuroin ja samalla totesin, ett\u00e4 taisin olla pahasti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Soitto Karille kertoi, ett\u00e4 olin. Olivat jo 7 km:n kohdalla. Mateikaiten is\u00e4pappa, joka meid\u00e4n kotikieless\u00e4 hattup\u00e4isen\u00e4 valmentajana tunnetaan, tarjoili huoltoa my\u00f6s Karille. Kari oli toki kertonut, ett\u00e4 meik\u00e4l\u00e4inen taitaa olla pian matkalla kaltereiden taakse.<\/p>\n

WP5 saattoi meid\u00e4t taas yhteen. Bongasin Heigon siell\u00e4, sill\u00e4 Sansibar oli ontunut tarkastuksessa. Ugnella oli oma huoltonsa ja Kari sai omansa. Heigo singahti kuin tyhj\u00e4st\u00e4 auttamaan ja 45 km:n kohdalla Wierusz otti ekat kunnolliset huikat melassivett\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4n vett\u00e4. Muutama omppu kyytipojaksi. Olin viel\u00e4 t\u00e4rin\u00f6iss\u00e4 tietenkin, mutta homma toimi kuitenkin. Kun l\u00e4hdin siit\u00e4 seuraavaan kohtaan, niin Ole tuli vastaan ja roikkui taas puoliksi ulos ikkunasta, kun tervehti niin mahtipontisesti. Hymyilem\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4 miest\u00e4 ei voi katsoa. My\u00f6s muutama muu pitk\u00e4n matkan huoltoauto tuli vastaan. Enn\u00e4tin loistavasti ajoissa WP8:lle. Muu porukka oli my\u00f6s passissa ja vaihdettiin kuulumiset. N\u00e4iss\u00e4 luokissa on j\u00e4nn\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 huoltoporukat ovat oikeastaan k\u00e4skytt\u00e4j\u00e4n roolissa ja ratsastajat etenev\u00e4t annettujen ja yhdess\u00e4 sovittujen ohjeiden mukaan. Meill\u00e4 jokaisella oli selke\u00e4sti tiedossa mill\u00e4 vauhdilla ja mihin aikaan ratsukkojemme pit\u00e4isi paikalle saapua. Norjalaisten kanssa tietenkin ivailtiin ruotsalaisia ja pidettiin muutenkin hauskaa. Arild alkoi jo olla enemm\u00e4n kuin hermostunut ja nortti k\u00e4yh\u00e4si. Kari soitti, ett\u00e4 saan ottaa kuolaimet seuraavassa huollossa pois. Aikoi jatkaa Turusena, sill\u00e4 kuolain selv\u00e4sti h\u00e4iritsi hevosta enemm\u00e4n kuin v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

Kari ja Ugne tulivat edelleen yht\u00e4 matkaa ja tarjoilin huoltoa molemmille. Nyt my\u00f6s Ugnen hevonen alkoi juoda. Mainostin, ett\u00e4 tarjolla on suomalaista vett\u00e4, joka on maailman parasta. Hevoset joivat vuoron per\u00e4\u00e4n. Mielest\u00e4ni pinta laski kuitenkin edelleen liian v\u00e4h\u00e4n. Harmittelin, ett\u00e4 mukanani ei ollut yht\u00e4\u00e4n lesett\u00e4. Heigo ilmestyi taas kuin tyhj\u00e4st\u00e4 avustamaan. Olin h\u00e4nelt\u00e4 jo kysynyt kokemuksia kuolaimettomasta vaihtoehdosta. Sit\u00e4 ei ollut ja Heigo piti Karia hulluna. Katsoi silm\u00e4t py\u00f6re\u00e4n\u00e4 vieress\u00e4, kun napsautin kuolaimet pois ja kiinnitin ohjat suitsiin. Totesin vaan, ett\u00e4 omalla vastuulla ja \u00e4l\u00e4 kokeile t\u00e4t\u00e4 kotona ja taputin hevosta pepulle, ett\u00e4 matkaan vaan. Kari huikkasi Happy Landingsit ja ajatus oli, ett\u00e4 matkaa on vain 5km. Jos meno \u00e4ityy hulluksi, niin \u00e4ij\u00e4 tulee alas ja taluttaa. Taluttaen tulikin tauolle, mutta ratsastus oli sujunut ihan hyvin.<\/p>\n

Palautuminen vei aikaa kolme minuuttia. Wieruska ehti imaista saavista viitisen litraa vett\u00e4. Olin hyvill\u00e4ni. Hiivittiin taas tarkastukseen. Sama tiukka vet ja v\u00e4h\u00e4n pid\u00e4ttelimme hengityst\u00e4mme. Syke ennen ja j\u00e4lkeen juoksutuksen 60. Kuivumiseen viittaavat arviointikohteet olivat pudonneet kakkoseen. V\u00e4h\u00e4n se kirpaisi, mutta toisaalta tiesin, ett\u00e4 se veti hyv\u00e4t huikat juuri ennen tarkastusta. Ei muuta kuin huilaamaan ja takaisin baanalle. Buustattiin ja annoin hevosen taas sy\u00f6d\u00e4 tuoretta. Kari v\u00e4h\u00e4n s\u00f6i ja joi ja kohta olimme taas l\u00e4ht\u00f6viivalla. Karilla oli huono asenne, sill\u00e4 vinkui jo edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 punainen lenkki on inhokki. Olisi kovasti halunnut sinne seuraa, mutta nyt ei ollut ket\u00e4\u00e4n samaan aikaan l\u00e4ht\u00f6viivalla. Ei oikein ottanut puhetta kuuleviin korviinsa ja tiuski jo l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n. Lis\u00e4ksi my\u00f6h\u00e4styttiin v\u00e4h\u00e4n l\u00e4hd\u00f6st\u00e4, sill\u00e4 kelloni ei ollut synkassa virallisen ajan kanssa.<\/p>\n

3. lenkki<\/b><\/p>\n

Ennakkoon manaaminen tuotti tuloksen, Punainen lenkki oli j\u00e4lleen kerran sek\u00e4 ratsastajalle, hevoselle ett\u00e4 huoltajalle oikea tuskien taival! Kari joutui l\u00e4htem\u00e4\u00e4n yksin liikkeelle ja oikein ket\u00e4\u00e4n ei ollut l\u00e4hell\u00e4 edess\u00e4 tai takana. Aika yksin\u00e4ist\u00e4 oli. Edess\u00e4 menevi\u00e4 ei saanut kiinni, kun hevonen alkoi tahmailla ja takaa ei kunnollista vetoa tullut. Ugne kiristi tahtia, koska halusi saavuttaa siskonsa, joka kulki v\u00e4h\u00e4n edemp\u00e4n\u00e4. Takana tuli muutama junnu, joista ei kuitenkan suuremmin ollut hy\u00f6ty\u00e4. Koko kisa on varsin tekninen ja punainen lenkki on niin mutkitteleva, ett\u00e4 taas tuli ohiratsastuksia. Kari ei kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut ainut, vaan varsin moni meni sekaisin risteyksist\u00e4. Lis\u00e4ksi pehmeilt\u00e4 vaikuttavat pohjat olivat vain pintapehmeit\u00e4 ja sentin pehme\u00e4t. p\u00f6lisev\u00e4n hiekan alla olikin kova pohja. Ontumia tuli paljon ja v\u00e4ki v\u00e4heni.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4sin ihan mets\u00e4n siimekseen kinttupoluille. Mietin mieless\u00e4ni, ett\u00e4 mitenk\u00e4h\u00e4n ruotsalaiset hienoilla sponssiautoillaan muka niill\u00e4 poluilla huoltavat. WP3 oli ensimm\u00e4inen huoltomme. Oli sovittu, ett\u00e4 soitan, kun p\u00e4\u00e4sen mestoille, jotta Kari ei j\u00e4\u00e4 ilman huoltoa. Ehdin ihan muutaman minuutin ennen ratsastajaa paikkaan ja Ugnen huolto teki siit\u00e4 juuri l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Meill\u00e4 yhteinen kieli oli p\u00f6rin\u00e4 ja erilaiset \u00e4\u00e4nitehosteet sek\u00e4 viittomat. Hyvin tulemme toimeen. Kari oli musta kiehkura jo p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Hevonen oli haluton. Ei oikein auttanut taluttelu tai huilailu. Ukko alkoi v\u00e4sy\u00e4 ja turhautua ja yksin on tyls\u00e4\u00e4 ratsastaa. Yritin pirist\u00e4\u00e4, mutta aika huonolla menestyksell\u00e4. L\u00e4hdin ajelemaan seuraavaan paikkaan ja ratsukko seurasi per\u00e4ss\u00e4. Totesin, ett\u00e4 reitti k\u00e4\u00e4ntyy ja ajoin jo hetken matkaa, mutta sitten hoksasin, ett\u00e4 kyseisess\u00e4 mielentilassa Kari takuuvarmasti jatkaa p\u00f6lypilven suuntaan. N\u00e4in ollen peruuttelin pari sataa metri\u00e4 ja j\u00e4in viittomaan oikeaa suuntaa. Hyv\u00e4 niin, sill\u00e4 my\u00f6hemmin kun keskusteltiin, niin Kari totesi, ett\u00e4 olisi ilman muuta jatkanut per\u00e4ss\u00e4ni. Noh, t\u00e4m\u00e4 risteys saatiin selvitetty\u00e4.<\/p>\n

Seuraavaksi olin menossa WP4:lle. Olin v\u00e4h\u00e4n ennakkoon huolissani, ett\u00e4 kuinkahan ikin\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n sielt\u00e4 takaisin. Lis\u00e4ksi teki mieli yritt\u00e4\u00e4 oikoa seuraavaan paikkaan. P\u00e4\u00e4tin paneutua aiheeseen my\u00f6hemmin. WP4 oli t\u00e4ynn\u00e4 tuoretta hein\u00e4\u00e4 ja ker\u00e4ilin sit\u00e4 odotellessani. Uitin \u00e4mp\u00e4riss\u00e4 ja sainkin hyv\u00e4n keitoksen aikaiseksi. Kari tuli aika verkkaisesti ja oli tosi nyre\u00e4n\u00e4. Vaikeat kilometrit olivat k\u00e4sill\u00e4. Hevonen s\u00f6i mielell\u00e4\u00e4n. Pidettiin ihan pitk\u00e4 tauko. Kari totesi tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 ei saada suoritusta t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kerralla, vaan homma j\u00e4\u00e4 kesken. Sovittiin kuitenkin, ett\u00e4 menee reitti\u00e4 pitkin tauolle ja katsotaan sitten, mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n. Hevonen vaikutti kyll\u00e4 uupuneelta ja aloin pel\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 vedet\u00e4\u00e4n taas yksi kaveri piippuun. Joku kuvaaja h\u00e4\u00e4ri siin\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 ja olin tosi harmissani, ett\u00e4 Kari ei pystynyt pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kehonkielt\u00e4\u00e4n kurissa. Huonoltahan homma n\u00e4ytti. Lis\u00e4ksi Kari sanoi alkavansa itsekin v\u00e4sy\u00e4 my\u00f6s fyysisesti. Tuli alas sel\u00e4st\u00e4 ja huollettiin kaikessa rauhassa.<\/p>\n

Olin tosi hermostunut, kun l\u00e4hdin liikkeelle ja niih\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vi, ett\u00e4 tein taas muutaman kymmenen kilsan turhan lenkin. Lopulta p\u00e4\u00e4tin palailla takaisin tutummille seuduille sen hitonmoisen kinttupolun kautta, jota olin tullutkin. Ja tietenkin jotain junnuja tuli vastaan ja h\u00e4rdelli oli valmis. Ihmettelin aika paljon, ett\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tasolla saattoi olla hevosia, joille vastaan tuleva auto oli paha rasti. Olin aika \u00e4rtynyt, ett\u00e4 piti viel\u00e4 vartoa parin penikan ohimarssia. Tosin olin n\u00e4hnyt n\u00e4idenkin huollon hortoilevan v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, joten ongelmia oli muillakin.<\/p>\n

Aikaa oli kulunut ihan julmetusti. Ajoin kuitenkin viel\u00e4 seuraavaan huoltoon. Siell\u00e4 haastattelin norskeja ja sanoivat, ett\u00e4 ainakaan kymmeneen minuuttiin eiv\u00e4t ole Karia n\u00e4hneet. Odotin viel\u00e4 kymmenen minuuttia. Soitin Jakkelle, joka olikin Marin kanssa tarkissa. Ei ollut \u00e4ij\u00e4\u00e4 n\u00e4kynyt. Jonkin ajan kuluttua Jakke tuli samaan pisteeseen ja j\u00e4tin h\u00e4nelle vett\u00e4 ja omenoita ja urkkajuomaa. Olin l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 huolestumisen kattoa. Aikaa oli kulunut niin paljon, ett\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n ei olisi voinut olla mahdollista, ett\u00e4 ry\u00f6miv\u00e4t viel\u00e4 reitill\u00e4. Toisaalta ei n\u00e4k\u00f6havaintoa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut. Ja mietin, ett\u00e4 saan ihan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4sti sapiskaa, jos huolto j\u00e4\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kohtaa. Noh, kahva edell\u00e4 pehme\u00e4ll\u00e4 soratiell\u00e4 kilpailukeskukseen. Ajoin auton parkkiin toisen sortin huoltoauton viereen. H\u00e4\u00e4sesonki kirkolla ja vieress\u00e4 oli jumalaton limousine! Hengitin muutaman kerran syv\u00e4\u00e4n ja mietin, ett\u00e4 mit\u00e4h\u00e4n m\u00e4 nyt teen, h\u00e4lyt\u00e4nk\u00f6 etsint\u00e4partion, vai mit\u00e4? Samalla soi puhelin. Outo numero, mutta vastasin. Nina soitti Gintaraksen luurista. Kari oli juuri menossa tarkkiin!! Pistin juoksuksi, sill\u00e4 tarkastuskortti oli mulla. Sykett\u00e4 jo mitattiin, kun sy\u00f6ksyliu'uin paikalle. T\u00e4ll\u00e4 kertaa saimme kiltin ja yst\u00e4v\u00e4llisen el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin, joten uskallettiin jopa hengitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Syke oli 57 ennen ja j\u00e4lkeen juoksutuksen. Palautumiseen oli taas k\u00e4ytetty 6 minuuttia. Kapillaarien t\u00e4yttyminen oli parantunut, muuten kaikki ennallaan. Eli ilman muuta oli lupa jatkaa. Nina k\u00e4vi varmistamassa, ett\u00e4 emme olleet aikeissa vet\u00e4yty\u00e4. H\u00e4n vakuutti, ett\u00e4 meill\u00e4 on hyv\u00e4 kortti kourassa ja tiukan linjan takia mit\u00e4\u00e4n A-suoria ei ollut kell\u00e4\u00e4n. Kari l\u00e4hti vessaan ja tankkaamaan ja j\u00e4in sy\u00f6ttelem\u00e4\u00e4n hevosta. Tirautin pari kyynelt\u00e4. En tied\u00e4 tajusiko Nina sit\u00e4, ett\u00e4 itku tuli huolesta, ett\u00e4 jotain on tapahtunut. Ei niink\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 olin j\u00e4lleen kerran eksynyt. Tietenkin se harmittaa, ett\u00e4 pienikin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen kierros tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 ei ehdi huoltaa, mutta koko setti oli taas sekaisin. Kari oli j\u00e4tt\u00e4nyt puhelimen pois, kun v\u00e4hensi vaatetta ja sen takia kommunikaatioketju katkesi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Mutta olin tosiaan ollut peloissani siit\u00e4, ett\u00e4 jotain on mennyt totaalisesti pieleen. Joten kyyneleet tulivat helpotuksesta. Ei niink\u00e4\u00e4n uupumuksesta, j\u00e4nnityksest\u00e4 tai kisaan liittyvist\u00e4 paineista.<\/p>\n

Nyt oli 10 min enemm\u00e4n aikaa. Jugurttipommi ja boosteri laitettiin menem\u00e4\u00e4n. Wierusz s\u00f6i tarjotut p\u00f6perot ja joikin v\u00e4h\u00e4n. Sotki mun hiukset ja k\u00e4sivarret mukavasti. Sitten v\u00e4h\u00e4n taas k\u00e4veltiin ja nappailtiin tuoretta. 10 min ennen starttia laitettiin hevonen valmiiksi. Samoilla huovilla ja v\u00f6ill\u00e4 mentiin, sill\u00e4 lenkki oli ollut niin hidastahtinen, ett\u00e4 ei ollut kunnolla edes hevosella ollut hiki. Olivat k\u00e4ytt\u00e4neet 2:15 aikaa 26km:n lenkkiin! Laskeskeltiin, ett\u00e4 aika kyll\u00e4 riitt\u00e4\u00e4, joten edellisen vuoden kauhukuva ei tulisi toistumaan. Kari alkoi jotenkin jo itsekin uskoa siihen, ett\u00e4 tulos on edelleen mahdollinen. Piristyi v\u00e4h\u00e4n, vaikka kroppa oli hapoilla.<\/p>\n

4. lenkki<\/b><\/p>\n

Kaikista pahin lenkki oli vasta edess\u00e4. Puuduttavan yksiviivainen mit\u00e4t\u00f6n p\u00e4tk\u00e4, mutta kyll\u00e4 se otti aikaa! Mulle helppoa, sill\u00e4 ajoin vain WP8:n alueelle ja hengailin siell\u00e4. Olisin voinut tehd\u00e4 vaikka polskit ja pest\u00e4 autoa sek\u00e4 ottaa aurinkoa. Seurustelin kuitenkin j\u00e4lleen norskien kanssa. Arild j\u00e4nnitti niin, ett\u00e4 kynsi\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 ollenkaan j\u00e4ljell\u00e4. Kari oli yht\u00e4 turhautunut taas, kun saapui ekalle tauolle. Mua alkoi jo \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 m\u00f6k\u00f6tys ja kitin\u00e4. Lenkin haastavuus tuli nyt siit\u00e4, ett\u00e4 oli paljon vastaantulevaa liikennett\u00e4 ja se ei ollut hevosen mieleen, joka kerta piti neuvotella. Viel\u00e4 lis\u00e4ksi yhdelt\u00e4 tilalta oli p\u00e4\u00e4ssyt ty\u00f6hevonen irti ja se olisi mielell\u00e4\u00e4n l\u00e4htenyt kaverinsa matkaan maailmalle. Otti aikansa ennen kuin mummeli sai kamalan palatuksen saattelemana hevosen j\u00e4lleen kiinni. Muutaman minuutin Kari edell\u00e4 kulki yksi nuori norjalainen, mutta juuri sen verta kaukana, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ei vetoapuja ollut ja h\u00e4nenk\u00e4\u00e4n hevosensa ei ilmeisesti edennyt kovinkaan vauhdikkaasti. Ikuisuudelta kest\u00e4neen ajan j\u00e4lkeen sapuivat takaisin tauolle. Mik\u00e4\u00e4n ei ollut muuttunut, mutta toki kilsoja oli taas saatu mittariin. Viilennettiin kunnolla ja tsempitin sen, mink\u00e4 pystyin ja l\u00e4hetin ratsukon viimeiselle viiden kilsan p\u00e4tk\u00e4lle ennen seuraavaa taukoa.<\/p>\n

J\u00e4lkik\u00e4teen kun tutkailin tuloksia, niin en voinut olla nauramatta, kun huomasin, ett\u00e4 ratsukko k\u00e4ytti nelj\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4iseen lenkiin l\u00e4hes minuutilleen saman ajan matkan pituudesta riipumatta. Oli sitten matka 30km tai 18km, niin aikaa kului 2:10. Palautuminenkin oli l\u00e4hes joka kerta 6 min. Samaa kaavaa noudatteli my\u00f6s nelj\u00e4nnen lenkin statistiikka. Syke oli nelj\u00e4nnen lenkin j\u00e4lkeen 57 ja samat lukemat saatiin my\u00f6s juoksutuksen j\u00e4lkeen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa oli onnea el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin suhteen ja saatiin ihana ja aina niin yst\u00e4v\u00e4llinen Wojciech. Hevosen henkinen ja fyysinen tila oli arvioinnin mukaan parantunut. Homma oli nopeasti ohi ja p\u00e4\u00e4simme tauolle ja valmistelemaan hevosta uusintatarkastukseen, joka suoritettaisiin vartti ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Olaug ja Ole k\u00e4viv\u00e4t tsempitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja vitsailimme tietenkin koko porukan voimin Karin kustannuksella. Kari sanoo itkev\u00e4ns\u00e4 kuin mies ja ehdottelimme Olen kanssa, ett\u00e4 litra vodkaa iv. saattaisi nyt olla paikallaan.<\/p>\n

Hevosen annettiin sy\u00f6d\u00e4 ja juoda. Valmistettiin jugurttipommi ja boostattiin viel\u00e4 kertaalleen. Taluttelin hevosta taas rehev\u00e4n kasvuston alueella, ett\u00e4 se sai sy\u00f6d\u00e4 halunsa mukaan ja pissailla. Kari tankkasi itse\u00e4\u00e4n. K\u00e4vimme uudessa tarkastuksessa. Nyt saimme mit\u00e4\u00e4n puhumattoman ven\u00e4l\u00e4isen nuoren naisl\u00e4\u00e4k\u00e4rin. Oli aika tiukka tapaus ja ainut, joka sai sel\u00e4n reagoimaan ja meid\u00e4n mielest\u00e4mme kynsi\u00e4 apuna k\u00e4ytt\u00e4en. Oli nuiva ja kun kysym\u00e4ll\u00e4 kysyin, ett\u00e4 saadaanko jatkaa, niin jotenkin puhahtamalla antoi my\u00f6nt\u00e4v\u00e4n vastauksen. Arvioinneissa oli tapahtunut jotain ihan pient\u00e4 muutosta, mutta edelleen jatkettiin varsin hyvin paparein. Kuivumista oli havaittavissa, mutta muuten kaikki oli hyvin.<\/p>\n

5. lenkki<\/b><\/p>\n

Jankuttelimme toisillemme, ett\u00e4 vaikka mik\u00e4 olisi, niin nyt tulos otetaan ja aika riitt\u00e4isi varsin hyvin. Vikisin Jakkea avuksi huoltamaan. Sovittiin, ett\u00e4 min\u00e4 menen WP ykk\u00f6selle ja Jakke WP kasille. Sovittiin my\u00f6s, ett\u00e4 soitan, kun ratsukko on ohittanut paikkani, niin Jakke voi l\u00e4hte\u00e4 kohteeseen. Nina sanoi laittaneensa puhelimeni kameralaukun sivutaskuun. Nappsin laukun kantoon ja harpoin autolle. Kaivelin ajaessani k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4 ja sain todeta, ett\u00e4 eih\u00e4n sit\u00e4 miss\u00e4\u00e4n ollut. Aikaa ei ollut palata, joten ajattelin, ett\u00e4 pyyd\u00e4n Karia soittamaan Jakkelle, kun jatkaa luotani matkaa.<\/p>\n

L\u00f6ysin oikean risteyksen ja kun v\u00e4h\u00e4n matkaa ehdin p\u00f6llytt\u00e4\u00e4 hiekkatiet\u00e4, niin vastaan tuli auto. Totesin sen Annelien huotoautoksi. Moikkasimme isosti, mutta juuri kohdalla kuski veivasi ikkunan auki. Tein vastaavan eleen ja ukko huusi, ett\u00e4 \"you are too late!\" Olin ihan, ett\u00e4 \"really??\" Kyll\u00e4, n\u00e4in kuulemma oli. Kari oli ottanut peesit ja painelivat Annelien kanssa kahtakymppi\u00e4 kohti seuraavaa huoltopaikkaa. Ei muuta kuin Rangeri ymp\u00e4ri ja vauhdilla taas \"motarille\", jossa sai pel\u00e4t\u00e4 poliisisaattuetta. Mietin, ett\u00e4 mit\u00e4h\u00e4n m\u00e4 nyt sitten teen, mutta p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 ajan itse suoraan seuraavaan huoltoon. Ajoin kuin hullu. Ole tuli taas vastaan ja vilkuttelimme ja morjenstelimme kaikin keksitt\u00e4vin keinoin. Olin v\u00e4h\u00e4n ajatellut, ett\u00e4 Kari saattaa pelata homman siten, ett\u00e4 tulee Olaugin kanssa yht\u00e4 matkaa maaliin. Olimme toki huomioineet, ett\u00e4 nyt oli vetoapua tarjolla, kun pitk\u00e4 matkan menij\u00e4t l\u00e4htiv\u00e4t kaikki aika pian Karin per\u00e4\u00e4n samalle lenkille.<\/p>\n

Vikalle huollolle ajaessani meinasin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 taas ajatukset lentoon ja ehdin hetken mietti\u00e4, ett\u00e4 olisiko t\u00e4m\u00e4 nyt t\u00e4ss\u00e4. Nopeasti karistin ajatukset p\u00e4\u00e4st\u00e4ni ja keskityin kyseiseen hetkeen. Hiekkateille p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni painoin vaan lis\u00e4\u00e4 kaasua ja v\u00e4h\u00e4n ennen huoltopistett\u00e4 tuli Annelien huoltoauto taas vastaan. Toivoin mieless\u00e4ni, ett\u00e4 Kari olisi j\u00e4tt\u00e4ytynyt jo porukasta. Noh, kun savuin pisteeseen, niin Kari oli jo siell\u00e4. Olivat kuulemma juuri saapuneet. Eli viel\u00e4 viimeinenkin huolto meni niin, ett\u00e4 saavuimme paikalle samaan aikaan. Nyt ei ollut kiirett\u00e4. Rauhassa huollettiin ja k\u00e4ytiin tilannetta l\u00e4pi. Kaikki oli hyvin. Hevonen oli pirte\u00e4, \u00e4ij\u00e4 romuna, mutta mielelt\u00e4\u00e4n virke\u00e4 h\u00e4nkin. Annelie oli mennyt menojaan hetke\u00e4 aiemmin ja viel\u00e4 Sara Henriksson oli pyyhk\u00e4issyt ohi. Oli toki kysellyt kuulumiset ja toivottanut onnea lopulle matkalle. Muita ei tullut ja Wierusz h\u00f6lk\u00f6tteli ihan reippaasti maaliin asti. Painoin raskaalla kaasujalalla takaisin maalialueelle. Nyt jo mietin, ett\u00e4 huh huh, t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen mun hommat on kutakuinkin tehty. V\u00e4h\u00e4n jo silmiss\u00e4 kirveli, sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa vaikutti varsin hyv\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa ei maalissa n\u00e4hty suurta tuulettelua, mutta kannustus oli kovempaa maalilinjalla, kuin koskaan ennen. Ja aiheestakin. Otin ratsukon vastaan. Tehtiin rutiinit. Palauttelu vei aikaa viitisen minuuttia. Koko porukka oli auttelemassa. Mari piti hevosta, Jakke antoi jykev\u00e4\u00e4 taustatukea, Kari mittaili sykett\u00e4 ja me Saaran kanssa valeltiin vett\u00e4 kaulalle. Kun seyke oli 60, niin l\u00e4hdettiin tarkastukseen. Se oli 60 my\u00f6s mittauksessa. Kaikki muut kohteet noudattelivat aiempaa linjaa. El\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rit tarkastivat \u00e4\u00e4nestyksens\u00e4 ja iso k\u00e4si ojossa Jan Erik tuli onnittelemaan. M\u00e4 pirautin tietenkin itkut ja pyytelin sit\u00e4 anteeksi. Muutama toimitsijakin siin\u00e4 pyyhki silmi\u00e4\u00e4n. Tuttuja naamojahan jo moni on ja ymm\u00e4rsiv\u00e4t luonnollisesti sen helpotuksen ja onnen, mik\u00e4 v\u00e4symyksen ja rasituksen lis\u00e4ksi velloi sis\u00e4ll\u00e4mme. Halimme siin\u00e4 toisiamme ja toimihenkil\u00f6it\u00e4. Jopa k\u00e4ttelimme v\u00e4h\u00e4n j\u00e4yh\u00e4t el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rit.<\/p>\n

Kun l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n pois tarkastuksesta, niin pillitin tietenkin v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 ja juoksutussuoran p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli Ugne, joka hali ja poskisuukotti meid\u00e4t molemmat. Paljon oli taputtelijoita ja onnittelijoita. Nina tietenkin kaappaamassa rutistukseen ja moni, moni muu. Voi olla, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 toista kertaa tule koettua. Kolme vuotta on haettu 120km:n suoritusta ja vaikeaa se oli nytkin. Mutta t\u00e4n\u00e4\u00e4n oli t\u00e4hdet kohdillaan ja palikat oikeissa paikoissa. Muutama juttu oli tosin tehty piirun verran aikaisempaa huolellisemmin ja ehk\u00e4 juuri siit\u00e4 syyst\u00e4 nyt saatiin se, mit\u00e4 on pitk\u00e4\u00e4n haettu.<\/p>\n

Kun meit\u00e4 viel\u00e4 juhlittiin, niin tyt\u00f6t ja Jakke olivat ly\u00f6neet palauttelualueen nippuun. M\u00e4 otin hevosen talutukseen ja Kari alkoi kantaa kamoja autoon. Nopeasti oli leiri purettu. Tunnin verran pidin hevosta pieness\u00e4 liikkeess\u00e4. Saara laittoi savet ja v\u00e4hitellen vietiin hevonen talliin ja laitettiin se y\u00f6puulle. Kun kello oli kahdeksan, niin istuin autossa ja nappasin migreenil\u00e4\u00e4kkeen ihan varmuuden vuoksi. Ajoimme hotellille ja otimme l\u00e4mpim\u00e4t suihkut.<\/p>\n

Iltajuhlaan tultiin akateemisesti hieman my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Puheita jo pidettiin. L\u00f6ysimme paikkamme Annen ja Heigon p\u00f6yd\u00e4st\u00e4. Pian oli aika rosvopaistin. Mulle ei oikein maistunut ja l\u00e4hdin viel\u00e4 tsekkaamaan hevosia ja kantamaan vesi\u00e4, lis\u00e4ilem\u00e4\u00e4n hein\u00e4\u00e4 ja kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 kovasta suorituksesta. Tallissa oli ihanan raukea fiilis. Olisin voinut viett\u00e4\u00e4 siell\u00e4 vaikka koko y\u00f6n. Karikin tuli moikkaamaan kavereita.<\/p>\n

Palasimme juhlatalolle. Vaihdoimme Olen ja Olaugin p\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Sain v\u00e4h\u00e4n kyseenalaisen vinkin kuorsausta vastaan. Muutenkin juttu oli v\u00e4synytt\u00e4. Ennen puolta y\u00f6t\u00e4 alkoi porukka vet\u00e4yty\u00e4. K\u00e4vimme kiittelem\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4ji\u00e4 ja kanssakilpailijoita ja pujahdimme y\u00f6n viileyteen. Ajelimme kiertotiet\u00e4 hotellille, ett\u00e4 emme j\u00e4isi poliisin rys\u00e4\u00e4n. Viel\u00e4 k\u00e4ytiin v\u00e4h\u00e4n kisaa l\u00e4pi pehme\u00e4ss\u00e4 s\u00e4ngyss\u00e4mme ja yhdelt\u00e4 taisi tasainen tuhina jo kuulua. Nyt en n\u00e4hnyt edes unta. Levollinen uni valtasi p\u00e4\u00e4n ja kropan, jotka olivat molemmat olleet p\u00e4iv\u00e4n mittaan kovilla.<\/p>\n

Sunnuntai<\/b><\/p>\n

Kuudelta taas her\u00e4ilimme. Aamupala nautittiin kaikessa rauhassa. Mulle ei oikein uponnut. Kiirehdimme tekem\u00e4\u00e4n aamutallia. Hevosilla oli v\u00e4h\u00e4n turvotusta jaloissa. Kurkin tallin muut hevoset ja totesin, ett\u00e4 ihan samaa vaivaa oli kaikilla muillakin. Otin Wieruksen talutukseen ja hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 pehmeys oli sulanut. Liike oli hyv\u00e4 ja hevonen vaikutti muutenkin asialliselta. Y\u00f6n aikana vett\u00e4 oli mennyt aika hyvin, joten kaikki tuntui olevan kohdillaan.<\/p>\n

Puoli yhdeks\u00e4lt\u00e4 hevonen sai satulan ja ratsastajan selk\u00e4\u00e4ns\u00e4. Kari ehti pienen hetken verkkailla, kun oli aika siirty\u00e4 palkintojenjakoon. Hienolta n\u00e4ytti, kun iso m\u00e4\u00e4r\u00e4 puunatuilla hevosilla tyylikk\u00e4iss\u00e4 vaatteissa ryhmitt\u00e4ytyiv\u00e4t ympyr\u00e4lle. Luokka kerrallaan ratsastajat saivat palkintonsa ja ruusukkeensa. Tunnelma oli hyv\u00e4 ja keli hieno. Kun seremoniat olivat ohi, niin kuvaajia oli kaikkialla. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen vasta kuhina alkoikin, kun kaikki kiirehtiv\u00e4t pakkaamaan tallista tavaroitaan. Yksi kerrallaan autokunnat poistuivat paikalta. Tallipiha hiljeni yht\u00e4 nopeasti, kuin oli her\u00e4nnyt henkiinkin. Kaikkialta kuului hyv\u00e4stelyj\u00e4 ja vilkutteluja. Hei, hei, kunnes taas vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 tavataan. Niin se vaan menee. Mekin l\u00f6imme kamat nippuun ja pollet autoon. Aika oli j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Kurtuvenai ja suunnata kotiin.<\/p>\n

Ajomatka sujui kilpailua analysoiden ja uusia suunnitelmia tehden. Mietittiin, keit\u00e4 kaikkia saimme t\u00e4st\u00e4 kiitt\u00e4\u00e4. Moni on tukena ja apuna. Jokaiselle heist\u00e4 kuuluu pieni palanen suorituksesta. Ison porukan yhteisty\u00f6 tuottaa palapelin tavoin tuloksen silloin, kun se on tullakseen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa olimme onnekkaita ja helppo on kiitt\u00e4\u00e4 kaikkia niit\u00e4, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet ja olleet osana tiimimme tekemist\u00e4. Heit\u00e4 on paljon ja heid\u00e4n apuaan olemme saaneet my\u00f6s silloin, kun mik\u00e4\u00e4n ei ole onnistunut.<\/p>\n

Laskeskeltiin my\u00f6s, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 taisi olla nelj\u00e4s satakakskymppinen, mink\u00e4 suomalaiset ovat t\u00e4m\u00e4n kauden aikana suorittaneet. Ei siis t\u00e4ysin mit\u00e4t\u00f6n suoritus ja sen moni ulkomaalainen yst\u00e4v\u00e4mmekin on noteerannut. Onnitteluja ja tsempityksi\u00e4 on tullut paljon s\u00e4hk\u00f6postitse, tekstareina, fb:n kautta ja tietenkin ihan liven\u00e4. Kiitos niist\u00e4 kaikista. On huikeaa huomata, ett\u00e4 ihmiset osaavat aidosti iloita my\u00f6s toisten onnistumisesta. Kaikilta se ei onnistu ja heit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n s\u00e4\u00e4lin. El\u00e4m\u00e4n suola ja sokeri on se, ett\u00e4 kykenee my\u00f6t\u00e4el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ilman sit\u00e4 taitoa ihmisest\u00e4 tulee helposti katkera omaa napaansa tuijottava olento. T\u00f6it\u00e4 on paiskittu niin paljon ja juttuja kehitelty yhdess\u00e4 ja erikseen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 hetkellinen onnistumisen ja ilon tunne meille nyt ehk\u00e4 kuitenkin suodaan. Ilman sarvia ja hampaita.<\/p>\n

Ehdittiin k\u00e4yd\u00e4 viel\u00e4 satamassa v\u00e4h\u00e4n kauboilla ja kun laivaan ja hyttiin p\u00e4\u00e4stiin, niin filmi katkesi heti. Puolen y\u00f6n j\u00e4lkeen olimme kaupungissa ja siit\u00e4 tunti, niin jo omassa s\u00e4ngyss\u00e4. Dottie tuli kainaloon ja el\u00e4m\u00e4 tuntui aika hyv\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Muutaman p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4<\/b><\/p>\n

Kun euforia on laskeutunut, niin on ollut mahdollista mietti\u00e4 asioita viel\u00e4 tarkemmin. Ilman muuta on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Karin pit\u00e4isi ennakkoon tutustua paremmin hevoseen, jolla on tarkoitus kisata. Eli enemm\u00e4n yhteisi\u00e4 kilsoja alle. Nyt on kuitenkin hyv\u00e4, ett\u00e4 Kari kengitt\u00e4\u00e4 itse ja my\u00f6s monesta muusta valmistautumiseen liittyv\u00e4st\u00e4 on puhuttu ja sovittu yhdess\u00e4. T\u00e4ll\u00e4kin kertaa oli muutama juttu, joka tehtiin v\u00e4h\u00e4n aiemmasta poiketen ja ne varmasti vaikuttivat lopputulokseen. Joka kerta oppii jotain uutta.<\/p>\n

Jostain syyst\u00e4 Kari j\u00e4nnitti tosi paljon kilpailua jo monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen h-hetke\u00e4. Ja j\u00e4nnitys ilmenee kiukutteluna, joka taas johtaa suukopuun ja riitaan. Tietenkin t\u00e4h\u00e4n oli taas ladattu paljon odotuksia ja aina on olemassa omien toiveiden lis\u00e4ksi ymp\u00e4rist\u00f6n tuomat paineet. Kummallisen paljon ne vaikuttavat. 120km tulosta on haettu niin kauan, ett\u00e4 olemme kai jo v\u00e4h\u00e4n itsekin alkaneet ajatella, ett\u00e4 se ei tule ikin\u00e4. Henkist\u00e4 kanttia n\u00e4in pitk\u00e4ss\u00e4 suorituksessa vaaditaan paljon ja murtuminen oli kyll\u00e4 hyvin l\u00e4hell\u00e4. T\u00e4m\u00e4n tuloksen j\u00e4lkeen paineet varmasti kuitenkin helpottavat. V\u00e4kisin rutistaminen toivottavasti j\u00e4\u00e4 nyt pois.<\/p>\n

Kahdestaan reissaamisessa on puolensa, mutta tarvittaisiin aina ehdottomasti edes kolmas tyyppi mukaan, johon voidaan t\u00e4ysin luottaa ja on tuttu tyyppi. Lis\u00e4ksi on ihan selv\u00e4 juttu, ett\u00e4 n\u00e4ille ulkomaan reissuille tarvitaan jojo mukaan. Kun vaan l\u00f6ytyisi henkil\u00f6, jota homma kiinnostaa ja jonka kaikki kilpailijat kelpuuttaisivat.<\/p>\n

Paljon oli j\u00e4\u00e4nyt taas tavaraa kotiin ja paljon oli tietenkin my\u00f6s turhaa tavaraa mukana. V\u00e4h\u00e4n viel\u00e4kin tarkemmin pit\u00e4isi siis mietti\u00e4, mit\u00e4 tarvitaan ja mit\u00e4 ei.<\/p>\n

Yst\u00e4vien ja verkoston tuki on sanoinkuvaamattoman merkitt\u00e4v\u00e4. My\u00f6s j\u00e4lkipuinnissa on hienoa py\u00f6ritell\u00e4 asioita hyv\u00e4n possen kanssa. Yksin puurtaminen on puisevaa. Jakaminen huipentaa tekemisen.<\/p>\n

Hevosen juominen on ikuinen mysteeri. Siihen pit\u00e4isi viel\u00e4 keksi konsteja, niin ei tarvitsisi stressata aina. Tiinan taulukko on hyv\u00e4 apu seurannassa ja sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ehdottomasti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jatkossakin. BOT on erinomainen kaveri. Kylm\u00e4yssuojien kylm\u00e4\u00e4minen on my\u00f6s haaste ja siihen t\u00e4ytyy jotain kehitt\u00e4\u00e4. Norskeilla oli siihenkin j\u00e4nn\u00e4 viritys. Eli kaikkea pient\u00e4 on viel\u00e4 viilattavana.<\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div><\/div>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

L\u00e4ht\u00f6lista CEI** MAROZ, Alena \/ VIGLA \/ BelarusHANSEN, Hanne Haagen \/ TS Miranda \/ DenmarkPITTER BERTELSEN, Inger \/ Gashin Eldin \/ DenmarkLAUR, Virge \/ FILLY BELLA \/ EstoniaROHTLA, Anne \/ JALIZZA ADAMAS \/ EstoniaROHTLA, Heigo \/ FATAS ZANZIBAAR \/ EstoniaTIKK, Joosep \/ PARAGON \/ Estonia CancelledK\u00c4RKK\u00c4INEN, Kari \/ WIERUSZ \/ FinlandMATEIKAITE, Ugne \/ VAKUMAS \/ […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":660,"menu_order":6,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"templates\/template-full.php","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5023","page","type-page","status-publish","hentry","post"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5023","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5023"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5023\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5040,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5023\/revisions\/5040"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/660"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5023"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}