{"id":4919,"date":"2017-08-06T12:58:06","date_gmt":"2017-08-06T09:58:06","guid":{"rendered":"http:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=4919"},"modified":"2017-08-06T13:08:04","modified_gmt":"2017-08-06T10:08:04","slug":"21-5-11-haanjamaa-kurgjarve-120km-nopeus","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=4919","title":{"rendered":"21.5.11 Haanjamaa, Kurgj\u00e4rve 120km nopeus"},"content":{"rendered":"
\n
\n\t

L\u00e4ht\u00f6lista FEI CEI** 120km nopeus<\/i> <\/p>\n

1. Marian Kikas, OOPUS, EST
2. Maria Hagman-Eriksson, NADDE, SWE
3. Gutubakken Ellen Annette, HER OFFIR, NOR
4. Suhr Ellen, SHAMRAC, NOR
5. Anne Rohtla, JETHRO, EST
6. Heigo Rohtla, WIERUSZ, EST
7. K\u00fclli N\u00f5mm, FIASKO, EST
8. Kari K\u00e4rkk\u00e4inen, SELJANKA, FIN
9. Shathra Ahmed Murad Al Hajjaj, UAE
10. Nesreen Khesru Ali, UAE<\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div>

\n
\n\t

Tulokset FEI CEI** 120km nopeus<\/i><\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div>

\n
\n\t

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty<\/b><\/p>\n

Koska kaikkea ei saa, mit\u00e4 haluaa, t\u00e4ytyy aina v\u00e4lill\u00e4 soveltaa. Meill\u00e4 ei varsinaisesti t\u00e4n\u00e4 vuonna ole kes\u00e4lomaa, vaan tehtiin kaksiosainen lomamatka. Toinen kohde oli huhtikuussa Vesilahdella ja toinen nyt toukokuun lopulla Haanjassa. Ensimm\u00e4inen osa oli lomanen, eiv\u00e4tk\u00e4 s\u00e4\u00e4tk\u00e4\u00e4n varsinaisesti hellineet, mutta Kurgj\u00e4rven reissuun varattiin kokonainen viikko aika kaikkine valmistumisineen ja j\u00e4lkihuileineen.<\/p>\n

Keskiviikko pidettiin jo vapaata ja pakattiin, puunattiin, verkattiin ja jumpattiin. Keli oli kohtalainen, ei kuuma, ei kylm\u00e4, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n satanutkaan. Ajoissa mentiin nukkumaan ja liev\u00e4\u00e4 j\u00e4nnityst\u00e4 oli havaittavissa viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ennen reissua.<\/p>\n

Torstaina her\u00e4tys 4:30. Aamutoimet ja sen j\u00e4lkeen auton nokka kohti M\u00e4nts\u00e4l\u00e4\u00e4. Kaikki menikin hyvin siihen asti, kunnes alettiin lastaamaan. Siit\u00e4 ei tullut taaskaan yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Harjoituksen puutetta tietenkin, mutta kolme varttia hyvinkin saatiin aikaa tuhrattua. Sitten olikin jo kiire Karvisille hakemaan Z-Jones, joka oli bookattu Sellalle matkakumppaniksi. Z asteli autoon vain pienen hetken emmitty\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Luukut kiinni, kiitokset Johannalle ja pedaali pohjassa Lahdentielle. Oli nimitt\u00e4in kohtalaisen kiivaasti ajettava, sill\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 oli j\u00e4tt\u00e4nyt passinsa kotiin. N\u00e4in ollen k\u00e4ytiin viel\u00e4 Suonp\u00e4\u00e4ss\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4, ennen kuin reissu p\u00e4\u00e4si varsinaisesti alkamaan.<\/p>\n

Putki punaisena l\u00e4pi keskustan ajeltiin n. 40 minuutissa Tuusulasta L\u00e4nsisatamaan parhaimpaan aamuruuhkan aikaan. Rahtiliikenteen lastauspaikalla totesimme, ett\u00e4 pieni kikkailumme sen suhteen, ett\u00e4 laivamatkat oli tilattu Virosta, ei tuottanut toivottua tulosta. Auto oli luokiteltu v\u00e4\u00e4rin ja tietenk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t halunneet armaan kotimaan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 hyvitt\u00e4\u00e4 jo maksettua osuutta tai mit\u00e4\u00e4n muuta sellaista, vaan Kari kuittasi l\u00e4hes 600 euron maksun kaiken jo maksetun p\u00e4\u00e4lle. Nice.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4stiin kuitenkin lautalle ja Karin selvitelless\u00e4 ylimenoa, n\u00e4inkin, ett\u00e4 Jaana Ja Liisa ajelivat traikun kanssa laivaan. Samassa veneess\u00e4 oltiin. Koska nyt olimme jo konkareita, niin emme vinkuneet erityislupaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 tsekkaamaan Sellaa matkan aikana. Eik\u00e4 sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4 ollutkaan, sill\u00e4 kaveri on kuitenkin matkustaessa aika kiva juttu. J\u00e4tettiin hevosille 10 litraa kummallekin vett\u00e4, kun j\u00e4tettiin ne heinien \u00e4\u00e4relle ja noustiin itse hyttiin p\u00f6tk\u00f6ttelem\u00e4\u00e4n ja aamupala-buffaan herkuttelemaan. Nopeasti vier\u00e4hti pari tuntia ja sitten istuttiinkin jo autossa huudattamassa moottoria, kun p\u00e4iv\u00e4nvalo pilkisti autokannelle.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa olimme eritt\u00e4in valppaina, kun l\u00e4hdimme satamasta ja t\u00e4sm\u00e4llisen t\u00e4ydellisesti l\u00f6ysimme nopean reitin valtatielle nro 2. Ennen kuin 20 minuuttia oli ehtinyt kulua laivan ankkuroitumisesta, olimme jo kaukana. Jaana tosin my\u00f6hemmin kehui, ett\u00e4 olivat p\u00e4\u00e4sseet ensimm\u00e4isin\u00e4 ulos lautalta, joten he olivat todenn\u00e4k\u00f6isesti viel\u00e4kin kauempana.<\/p>\n

S\u00e4\u00e4 oli aivan ihanteellinen ajeluun. L\u00e4mmint\u00e4 tyrkk\u00e4si 19 astetta ja pilvipoutaa. Aurinko ei h\u00e4ik\u00e4issyt, mutta kuitenkin oli mukavan leuto keli. Tie oli paremmassa kunnossa, kuin vuosi sitten ja ruuhkiakaan ei ollut. Pidettiin tuulimyllyll\u00e4 taas tauko ja hevoset saivat vastapoimittua voikukkaa, sek\u00e4 vett\u00e4. Olivat tyytyv\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n

Kun Tarto oli ohitettu, keskityimme kerrankin kunnolla reittiin, sill\u00e4 viime kerralla hortoilimme V\u00f5russa ihan miten sattuu ja riitelimme siin\u00e4 viela samalla. Nyt homma sujui. Osasimme k\u00e4\u00e4nty\u00e4 ohitustielle oikeassa kohdassa ja l\u00f6ysimme my\u00f6s Haanjan risteyksen sielt\u00e4, mist\u00e4 osasimme sit\u00e4 etsi\u00e4kin. Samaan aikaan toiselta suunnalta ajeli paikalle ruotsalainen tiimi ja reittimestari, joten karavaanina ajettiin kilpailupaikalle auringon paistaessa.<\/p>\n

Hevoset otettiin ulos ja annettiin niiden hetki jaloitella. Sitten kumpikin karsinaansa ja me alettiin kiivaati puuhamaan. Sellalle tehtiin tarha karsinoiden l\u00e4heisyyteen. Kannettiin vesi\u00e4 v\u00e4h\u00e4n sinne ja t\u00e4nne. Sitten siirryttiin kilpailukeskukseen. K\u00e4vin hoitamassa tuba-asiaa ja aletiin roudata tavaroita k\u00e4mpp\u00e4\u00e4n. Saman tuba, kuin aiemmin ja kuten olimme toivoneet. Juuri mik\u00e4\u00e4n ei ollut muuttunut, paitsi veskin kosteus oli poissa ja j\u00e4\u00e4kaappi puhkui kylmyytt\u00e4\u00e4n. Iloisella mielell\u00e4 otettiin tuttu huoneisto vastaan.<\/p>\n

Lopuksi laitettiin viel\u00e4 base camp alustavasti kuntoon seuraavaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten. Sitten olikin kaikki kiinnitykset tehty ja oli hyv\u00e4 hetki siirty\u00e4 iltapalalle. Morjestettiin tuttuja ja sy\u00f6tiin vatsat t\u00e4yteen. Aloin purkailla kamoja ja Ritva tuli viel\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n iltapalaveria, jonka j\u00e4lkeen uni maistui.<\/p>\n

J\u00e4nnitys tiivistyy<\/b><\/p>\n

Perjantaina her\u00e4ilimme hyviss\u00e4 ajoin ja Sella sai aamupalansa tutun turvallisesti seitsem\u00e4n korvalla. Y\u00f6 oli mennyt ilmeisen rauhallisesti, sill\u00e4 nukuttu oli, eik\u00e4 \u00f6t\u00f6k\u00f6iden aiheuttamia paukamia ollut havaittavissa. Se oli hyv\u00e4ll\u00e4 tuulella ja p\u00e4\u00e4stettiin se aamuheinien j\u00e4lkeen pienelle laitumelleen. Sinne se j\u00e4i mutustelemaan ja tarkkailemaan tilannetta, kun me menimme taas puuhaamaan base campin kanssa.<\/p>\n

Yhdeks\u00e4lt\u00e4 tarjoiltiin aamupala, johon menness\u00e4 meill\u00e4 oli oikeastaan vedenkantoa lukuun ottamatta kaikki kunnossa. P\u00e4\u00e4tettiin yhteistuumin, ett\u00e4 huoltojoukot saavat kantaa. Tosin olimme v\u00e4h\u00e4n huolissamme, sill\u00e4 Tiinalle oli sattunut Aten kanssa ik\u00e4v\u00e4 onnettomuus torstaina ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 olisi, jos loukkaantumisen johdosta Tiina olisi perunut reissun. Sitke\u00e4sti oli kuitenkin v\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt itsens\u00e4 lautalle.<\/p>\n

Sella haettiin huoltoalueelle ja annettiin sen tehd\u00e4 v\u00e4h\u00e4n niittohommia, sill\u00e4 hein\u00e4\/nurmi oli ihanan pitk\u00e4\u00e4. Samalla se bongasi Pedron, jonka kanssa on kisareissuja tehnyt ja tamman olisi kovasti tehnyt mieli menn\u00e4 kaveriaan moikkaamaan. Tottuneesti se otti oman telttansa ja tonttinsa haltuun ja prinsessana tietenkin nautti saamastaan huomiosta.
Kisakyl\u00e4\u00e4n alkoi heti aamulla ilmaantua v\u00e4ke\u00e4 ja telttoja ja erilaisia rakennelmia. Kuhinaa, kuin muurahaispes\u00e4ss\u00e4, kun toimitsijoita, hevosia, koiria, kilpailijoita ja kisaturisteja parveili ymp\u00e4riins\u00e4. Hauskaa oli tarkkailla, miten tyhj\u00e4 pihamaa v\u00e4hitellen muuttuu aktiiviseksi, kansainv\u00e4liseksi ja kiivashenkiseksi kilpailukeskukseksi.<\/p>\n

Saimme Heigolta kartat v\u00e4h\u00e4n etuajassa ja tutustuimme niihin Ritvan antamia ohjeita unohtamatta. Ritva k\u00e4vi viel\u00e4 kertomassa parista pahasta ojarummusta, jotka oli ratsastellessaan huomioinut. Me tietenkin otimme neuvot ja vinkit onnellisina vastaan. Olemme jotenkin tosi tyytyv\u00e4isi\u00e4, ett\u00e4 RieRat on ottanut meid\u00e4n avosylin vastaan ja ovat auttaneet, neuvoneet ja tukeneet todella paljon.<\/p>\n

Reitit n\u00e4yttiv\u00e4t etuk\u00e4teen katsoen vaativilta. Korkeuseroja on paljon kaikilla lenkeill\u00e4 ja maaston kosteus, sek\u00e4 arvellut routavauriot aiheuttavat sen, ett\u00e4 eritt\u00e4in tarkasti ja maltillisesti pit\u00e4\u00e4 edet\u00e4, jos tulosta aikoo tehd\u00e4. Malttia vaadittaisiin ja pelisilm\u00e4\u00e4. Katseltiin samalla v\u00e4h\u00e4n mahdollisia huoltopaikkoja. V\u00e4h\u00e4n mietittiin, ett\u00e4 pit\u00e4isik\u00f6 huoltov\u00e4li\u00e4 tiivist\u00e4\u00e4 ja huoltaa useammin...<\/p>\n

Viimeinen p\u00e4iv\u00e4 on aina pahin<\/b><\/p>\n

Kari aloitti hermoilun heti aamusta. Ei paljoa mun mielenhallintavinkeist\u00e4 ole apua ollut. Laiteltiin Sella ratsastuskuntoon ja auringon tultua esiin aamuisen pilviverhon takaa, p\u00e4\u00e4si ratsukko tutustumaan maastoihin. Sovittiin, ett\u00e4 menev\u00e4t alkup\u00e4tk\u00e4\u00e4 4-5 kilsaa ihan rauhassa ja palailevat sitten takaisin. Sen j\u00e4lkeen tekiv\u00e4t loppup\u00e4tk\u00e4n kohdalta samat kuviot. N\u00e4in saataisiin l\u00e4ht\u00f6 ja maaliintulo tutuksi ja ratsukkoa (l\u00e4hinn\u00e4 ratsastajaa) rauhoittumaan. Parin tunnin samoilu kertoi sen, ett\u00e4 todella, todella haastavasta kisasta on kyse. Tamma oli kuitenkin pursunnut energiaa ja oletimme t\u00e4m\u00e4n olevan hyv\u00e4n merkin. Menohaluja tuntui olevan ja suhtauduimme tulevaan positiivisin mielin.<\/p>\n

Kun verkkalenkki oli tehty, Sella sai kevytpesun ja p\u00e4\u00e4si pienelle laitumelleen herkuttelemaan. Se oli rauhallinen ja hyv\u00e4ntuulinen. Porukkaa ker\u00e4\u00e4ntyi kilpailukeskukseen enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n. Ennen kuin illan tohinat alkoivat, olivat kaikki kilpailijat ja varmasti huoltajatkin paikalla. Kuudelta aloitettiin suhteellisen juhlavasti kuulutusten kera l\u00e4ht\u00f6tarkastukset. Ensin kuulutettiin kaikki osallistujat ja sen j\u00e4lkeen jokainen tiimi vuorollaan vei hevosensa tarkastettavaksi. Passin kanssa tunnistettiin hevoset ja hymyiltiin kauniisti tuomareille, sek\u00e4 el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4reille. Vaikka sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6lupa irtoaa, niin kyll\u00e4 se kuitenkin aina j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4. Katastrofi olisi, jos ei starttiin joskus p\u00e4\u00e4sisi. Sella oli ollut mielest\u00e4ni aamulla v\u00e4h\u00e4n kankea takaa ja se ajatus tietenkin heijasteli mieless\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n huomautettavaa ei kuitenkaan ollut, ei edes omaan silm\u00e4\u00e4n. Sesse jopa juoksutuksessa juoksi korvat h\u00f6r\u00f6ll\u00e4\u00e4n kohti j\u00e4rve\u00e4 ja vasta takaisin palaillessaan n\u00e4ytti huonoa naamaa.<\/p>\n

Kuuluttajan kuulutusten ja toimitsijoiden onnitellessa painelimme numerointiin ja sen j\u00e4lkeen muikeina portista ulos oman tiimin pariin. V\u00e4h\u00e4n liian huolettomasti tosin, sill\u00e4 Sella meinasi saada kilpakumppanilta monoa, kun ohitti sen takaa liian l\u00e4helt\u00e4. V\u00e4h\u00e4n aikaa jutusteltiin paikalle saapuneiden kisaturistien kanssa mukavia ja sitten l\u00e4hdettiin viem\u00e4\u00e4n Sessukkaa y\u00f6puulle. Itikkaloimi p\u00e4\u00e4lle, hein\u00e4\u00e4 ja v\u00e4kk\u00e4ri tyrkylle ja oloonsa tyytyv\u00e4inen tamma karsinaan.<\/p>\n

Pian olikin p\u00e4iv\u00e4llisen vuoro. Nyt oli ruokala jo vilkas ja t\u00e4ynn\u00e4 iloista rupattelua. Oli ihmisi\u00e4, jotka olivat tavanneet toisensa vuosi sitten viimeksi ja tervehdyksi\u00e4 sateli meillekin monelta suunnalta. Toimitsijat ja kaikki kisav\u00e4ki oli paikalla ja kaikille tietenkin perhosia vatsassa. Se yhteis\u00f6llisyys, joita ehk\u00e4 kotimaan kisoista ja toiminnasta sanotaan puuttuvan, l\u00f6ytyy todellakin Kurgj\u00e4rven kisakeskuksesta. Yhdess\u00e4 tekeminen ja yhteen hiileen puhaltaminen n\u00e4kyy ja tuntuu. Jokainen on t\u00e4rke\u00e4, jokaisen panosta tarvitaan, ett\u00e4 kisat ovat juuri sellaiset, kuin ne ovat ja henki sen mukainen.<\/p>\n

Seuraavaksi (klo 20:00) koko sakki sulloutui er\u00e4\u00e4nlaiseen kokoustilaan reittiselostukseen. V\u00e4ke\u00e4 oli niin paljon, ett\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n totesivatkin tulevina vuosina tarvittavan isompaa tilaa. Ensin luonnollisesti esiteltiin t\u00e4rke\u00e4t henkil\u00f6t, jotka olivat paikalla. Asiaankuuluvasti kiiteltiin kaikkia mahdollisia tahoja ja luonnollisesti ylist\u00e4vin sanoin kilpailujen sponsoria. Selv\u00e4\u00e4 sekin, sill\u00e4 rahaa n\u00e4ihin karkeloihin tarvitaan, jos hyv\u00e4\u00e4 halutaan tarjota. Osallistujilta ei kohtuuttomasti voi kupata, joten sponsori on varmasti ainut mahdollisuus t\u00e4m\u00e4n tason tapahtumia j\u00e4rjest\u00e4\u00e4. Ja vahvasti olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 sama koskee omaakin maatamme. Rahahana pit\u00e4isi jostain l\u00f6yt\u00e4\u00e4, tai edes \u00f6ljyl\u00e4hde.<\/p>\n

Ratamestari esitteli ylpe\u00e4n\u00e4 reittej\u00e4\u00e4n. Osittain samoja baanoja, kuin edellisen\u00e4 vuonna ja osittain ihan jotain uutta. Ensimm\u00e4isell\u00e4 legill\u00e4 (40 km\/green) oli eniten asfalttia. Toinen (39 km\/yellow) oli fyysisesti rankin, sill\u00e4 korkeuseroja oli valtavasti. Kolmas (24 km\/red) perussetti\u00e4 m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s ja toista alas ja nelj\u00e4s (17km\/blue) lyhyempi versio kolmannesta legist\u00e4. Kaikissa ensimm\u00e4iset 2km samaa ja viimeiset 4km. Kovasti muistuttelivat reittien rankkuudesta ja seh\u00e4n oli jo itsekin todettu.<\/p>\n

Harald esitteli ajanottoj\u00e4rjestelm\u00e4ns\u00e4, joka oli taas kehittynyt entisest\u00e4\u00e4n. En\u00e4\u00e4 ei k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ollun lukulaitteessa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4\u00e4 luottokorttia, vaan hevosen kaulaan laitettiin panta, jossa olevat anturin rekister\u00f6iv\u00e4t sen, kun hevonen kulki l\u00e4ht\u00f6portista, maaliportista tai el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4riportista. N\u00e4pp\u00e4r\u00e4\u00e4! Ja j\u00e4lleen on pakko toistaa, ett\u00e4 olisi hienoa saada kotimaan kisoihinkin vastaavaa kehityst\u00e4. Ja t\u00e4ss\u00e4kin kohtaa on tietenkin rahasta kyse, sill\u00e4 ilmaiseksi tuo kalusto ei Suomeen kulje.<\/p>\n

Muutama kysymys esitettiin radoista ja muista rutiineista. Lopuksi kaikkia muistutettiin liikenteen vaaroista. Toimitsijoita oli aina siell\u00e4, miss\u00e4 asfalttitielt\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyttiin vasempaan, tai tie ylitettiin. Kaikkiaan liikenteenohjaajia oli kisoissa mukana 22! Voi sanoa, ett\u00e4 vauvasta vaariin ja tuntui, ett\u00e4 koko Haanja suhtautuu hankkeeseen positiivisesti. Liikenteenohjaajista huolimatta huoltoautoja ja ratsastajia kehotettiin varovaisuuteen. Onnentoivotusten my\u00f6t\u00e4 tilaisuus p\u00e4\u00e4ttyi ja painelimme laittamaan Sellaa nukkumaan. K\u00e4mpill\u00e4 pidimme viel\u00e4 pienen palaverin ja tsekattiin, ett\u00e4 leiriss\u00e4 ja huoltoautossa oli kaikki kohdillaan. Haraldin ikivihre\u00e4t jumputtivat pihapiiriss\u00e4, sill\u00e4 toimitsijat viel\u00e4 hioivat seuraavan p\u00e4iv\u00e4n teht\u00e4v\u00e4jakoa. Ennen kahtatoista olimme kaikki kuitenkin jo unten mailla.<\/p>\n

10-9-8-7-6-5-4-3-2-1-start<\/b><\/p>\n

Kisap\u00e4iv\u00e4n aamuna meill\u00e4 her\u00e4tyskello alkoi h\u00e4lytt\u00e4\u00e4 04:00. Se ei ole kyll\u00e4 ihmisen aika her\u00e4t\u00e4. Eik\u00e4 el\u00e4imenk\u00e4\u00e4n. Aika hiljaisia olimme kukin tahoillamme, kun v\u00e4hin erin pukeuduttiin ja kukin aloitteli touhujaan. Mullehan ei ruoka maistu kisap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 juuri ollenkaan j\u00e4nnittyneisyyden vuoksi, niin l\u00e4hdin<\/p>\n

Tiinan kanssa hakemaan hevosta l\u00e4ht\u00f6alueelle. Eine ja Kari meniv\u00e4t aamupalalle ja Tiina p\u00e4\u00e4si sy\u00f6m\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin. Sella sai omat p\u00f6per\u00f6ns\u00e4 ja touhuili huoltoaitauksessaan niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4. Se oli aika rauhallinen ja hyv\u00e4ntuulinen. V\u00e4\u00e4nnettiin viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kampausta sille ja v\u00e4h\u00e4n viiden j\u00e4lkeen alettiin v\u00e4hitellen laitella sit\u00e4 valmiiksi. Elektroniikan toimivuutta testailtiin ja kaikki tuntui toimivan. Tiina k\u00e4vi k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 auton nokan kohti menosuuntaa ja Eine etsi paikkaa, josta kuvata videokameralla l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Ritva k\u00e4vi antamassa viel\u00e4 viime hetken kannustukset ja sitten ei muuta kuin viivalle.<\/p>\n

Sella l\u00e4mmiteltiin hyvin ja sovittiin, ett\u00e4 viimeisten joukossa ratsukko l\u00e4htisi matkaan. L\u00e4ht\u00f6 tapahtui yl\u00e4m\u00e4keen ja tiedossa oli heti alkuunsa kolme kovaa nousua ja laskua, eli sopivasta saisi pumpattua hevosen hapoille jo ensimm\u00e4isten kilometrien aikana. L\u00e4ht\u00f6 tapahtui siististi ja ennakolta huimimmat menij\u00e4t olivat k\u00e4rkisijoilla. Sella oli sovitusti takajoukoissa ja l\u00e4hti aika rauhallisen oloisesti liikkeelle. Tosin my\u00f6hemmin k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 ensimm\u00e4iset 10 km Kari sai pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 hampaat irvess\u00e4.<\/p>\n

Ihan ensimm\u00e4iseen huoltoon ajettiin taas harhaan. Se taitaa olla ennemminkin s\u00e4\u00e4nt\u00f6 kuin poikkeus. Ehdittiin kuitenkin Tiinan kanssa ajoissa paikalle ja reippaasti koko porukka tuli letkassa huoltoon. Sella k\u00e4vi todella kovilla kierroksilla ja alettiin siin\u00e4 kohtaa mietti\u00e4 muutosta suunnitelmiin, ett\u00e4 annetaan tamman menn\u00e4 sit\u00e4 vauhtia kuin menee, sill\u00e4 jatkuva pid\u00e4ttely vain kuumentaa sit\u00e4 lis\u00e4\u00e4 ja v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 ratsastajaa, ett\u00e4 ratsua. Vauhtia oli ilman muuta liikaa, sill\u00e4 etenev\u00e4t l\u00e4hes 20km\/h nopeutta ja maasto ei tosiaan ollut helppo.<\/p>\n

Tokassa huollossa olivat jo nousseet porukan puolen v\u00e4lin kieppeille ja tammakin oli ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n rauhoittunut. Monella muullakin oli kuumat pollet alla, joten mielenkiintoisia askelluksia n\u00e4htiin. Huoltoautot ajelivat kolonnana paikasta toiseen. Me otettiin sellainen tyyli, ett\u00e4 tsekattiin ratsukko mahdollisimman usein. S\u00e4\u00e4 oli viel\u00e4 sopivan viile\u00e4, mutta viilennettiin silti usein. Sella joi heikosti, mutta herkut maistuivat hyvin ja se oli kyll\u00e4 ihan intona menossa mukana. Huollot onnistuivat hyvin ja silm\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti kaikki oli ok. Ehtiv\u00e4t tauolle ennen huoltoautoa, mutta Eine oli sovitusti ottamassa ratsukkoa vastaan ja meill\u00e4 viestimetkin toimi hyvin.<\/p>\n

Viilent\u00e4minen aloitettiin normaalisti, mutta huomasimme, ett\u00e4 syke ei laskenut ollenkaan normaalisti. Oletus oli, ett\u00e4 alle kymmeness\u00e4 minuutissa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n sykkeeseen, mutta jouduimme k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n 15 minuuttia aikaa, ennen kuin syke saatiin sovittuun 60 iskuun ja lis\u00e4ksi syke pomppi jonkin verran, mit\u00e4 se ei yleens\u00e4 tee. Sitten viel\u00e4 koomailtiin vet gatella ja groomailtiin kielletyll\u00e4 alueella. Mutta tarkastuksesta Sesse meni heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 l\u00e4pi. Mit\u00e4\u00e4n huomautettavaa ei ollut. Syke oli ensimm\u00e4isess\u00e4 mittauksessa 60 ja toisessa 58. Keskinopeus 40 km:n lenkill\u00e4 oli ollut 16.1km\/h ja maalilinjan olivat ylitt\u00e4neet puolisen minuuttia Maria Hagman-Erikssonin j\u00e4lkeen. Olimme Karin kanssa yksimielisi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 nyt t\u00e4ytyy vauhtia laskea ja tehd\u00e4 sooloratsastus loppumatkalla, jos matka loppuun asti edes jatkuu. Sekin vaihtoehto alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 varteenotettavalta, ett\u00e4 loppuun asti ei menn\u00e4, sill\u00e4 rankin leg oli vasta tulossa.<\/p>\n

Yellow route 39km<\/b><\/p>\n

Kari saikin matkakumppaniksi Hanneksen, joka kilpaili virallisen kisan ulkopuolella. Ei siis tarvinnut t\u00e4ysin yksin taivaltaa. Vuorovedolle eteniv\u00e4t, mutta matka alkoi selv\u00e4sti painaa. Sella oli jotenkin voipunut ja Kari my\u00f6s v\u00e4syksiss\u00e4. Henkisesti raskasta todeta, ett\u00e4 muut menev\u00e4t ja mit\u00e4\u00e4n et voi tehd\u00e4 ja toisaalta joutui my\u00f6s poikkeuksellisesti v\u00e4lill\u00e4 ihan ratsastamaan hevosta eteen. Lis\u00e4ksi Karin jaloissa oli jotain mystist\u00e4 vaivaa. Chapsit puristivat, sill\u00e4 ilmeisesti pohkeet turposivat syyst\u00e4 tai toisesta. Ratastajasta ei ollut siis paljon hevosta auttamaan ja taluttelu tai juoksuttaminen reitill\u00e4 ei oikein ollut mahdollista.<\/p>\n

Huollettiin tiuhaan tahtiin ja koitettiin pit\u00e4\u00e4 mielialaa ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4. Tiina aina k\u00e4veli vastaan tarjoilemaan viilennyspulloja ja juteltiin mukavia. Huolloissa ei tehty mit\u00e4\u00e4n salamahuoltoja, vaan otettiin se aika, mik\u00e4 tarvittiin. Taivallus n\u00e4ytti aika raskaalta ja aloin olla varma, ett\u00e4 kolmannelle lenkille ei en\u00e4\u00e4 tarvitse kenenk\u00e4\u00e4n l\u00e4hte\u00e4.<\/p>\n

Kari kehui, ett\u00e4 reittit olivat mahtavia ratsastaa ja sellaisissa maastoissa ei ole koskaan ollut. Harmi vain, ett\u00e4 meno ei ollut niin nautinnollista, kuin se joskus parhaimmillaan on. Kun ratsukko alkaa uupua, niin tahmeaksi homma menee ja muuttuu ty\u00f6ksi, josta nautinto on kaukana. Hitaalta tuntui eteneminen ja vauhti oli tosiaan pudonnut 12 km\/h ja loppua kohti hiipui entisest\u00e4\u00e4n<\/p>\n

Oikeastaan mit\u00e4\u00e4n ei ollut teht\u00e4viss\u00e4, muuta kuin koettaa pit\u00e4\u00e4 mielialaa korkealla, huoltaa mahdollisimman usein ja toivoa, ett\u00e4 rauhallisempi vauhti antaisi Sessukalle mahdollisuuden ker\u00e4t\u00e4 voimia. V\u00e4lill\u00e4 se etenikin tosi reippaasti ja korvat h\u00f6r\u00f6ll\u00e4\u00e4n tietenkin koko ajan, mutta yleisilmeelt\u00e4\u00e4n ratsukko oli v\u00e4synyt.<\/p>\n

Me aloimme hieroa tuttavuutta Karin matkakumppanin, Hanneksen, huoltajana toimivan puolison C\u00e4tlinin kanssa. Naureskeltiin \u00e4ijiemme edesottamuksia ja muistimmekin, ett\u00e4 olimme tosiaan kummatkin olleet paikalla my\u00f6s vuosi sitten. P\u00e4\u00e4timme huoltaa samoissa paikoissa, sill\u00e4 kaikesta p\u00e4\u00e4tellen Hannes ja Kari yritt\u00e4isiv\u00e4t kulkea yhdess\u00e4, niin saisivat toisistaan vuorovedolla v\u00e4h\u00e4n apuakin. Yht\u00e4 matkaa kulkivat ja k\u00e4yttiv\u00e4t toisen lenkin 39 kilometriin aikaa 3:18. Niin hitaasti Sella ei kotona viihdy edes Hopon kanssa kevyell\u00e4 h\u00f6lkk\u00e4lenkill\u00e4, mutta maastot ja s\u00e4\u00e4olot olivat tosiaankin v\u00e4h\u00e4n erilaiset kuin kotona. Ja alun kova vauhti aivan takuulla kostautui kakkoslenkin rankoissa olosuhteissa.<\/p>\n

Olin aika varma, ett\u00e4 tamma ei en\u00e4\u00e4 palaudu m\u00e4\u00e4r\u00e4ajassa, mutta kumma kyll\u00e4 19 minuutin j\u00e4lkeen se kuitenkin l\u00e4p\u00e4isi el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin seikkaper\u00e4isen tarkastuksen. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri tosin huomautti, ett\u00e4 hevonen vaikuttaa v\u00e4h\u00e4n v\u00e4syneelt\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kemyksen me luonnollisesti jaoimme. Kun suorituksen kesto pitenee, niin samalla se my\u00f6s muuttuu raskaammaksi. Niin se vaan menee. Hyv\u00e4voimaisena nopeasti edetyt lenkit eiv\u00e4t uuvuta ollenkaan siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, kun v\u00e4syneen\u00e4 taivalletut taipaleet. Kovasti kuitenkin toivottiin, ett\u00e4 40 min riitt\u00e4isi Sellalle palautumiseen ennen kolmatta lenkki\u00e4. Se s\u00f6i ruohoa ja joikin v\u00e4h\u00e4n, mutta ei ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti. Ihan kamalan halukkaasti se ei en\u00e4\u00e4 kolmannelle lenkille l\u00e4htenyt, vaikka toki h\u00f6lk\u00e4ll\u00e4, kun lupa annettiin. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 langettiin ihan vanhanaikaiseen juttuun, ett\u00e4 hevonen vedettiin piippuun alussa ja lopussa ei sitten tosiaankaan kiitos seisoskellut.<\/p>\n

Via Dolorosa<\/b><\/p>\n

Kolmas lenkki oli todellista tuskaa. Helle oli pahimmillaan ja hevosen menohalut aika heikot. Ekat 4 km se kuitenkin pisteli taas ihan innokkaasti ja tavoitti v\u00e4h\u00e4n edell\u00e4\u00e4n l\u00e4hteneit\u00e4 ja otti kiinnikin. Hauska tilanne oli, kun ensimm\u00e4iseen tsekkauspisteeseen tulivat Jaana ja Kari ihan per\u00e4tysten. Jaana taittoi Metkulla jo viimeist\u00e4 lenkki\u00e4 ja loistava sijoitus siinteli jo silmiss\u00e4. Karin silmiss\u00e4 siinteli aika uupunut ilme, mutta sitke\u00e4sti jatkoivat matkaa.<\/p>\n

Huoltoja otettiin usein ja tehtiin ihan hitaita pys\u00e4hdyksi\u00e4. Kari jalkautui sel\u00e4st\u00e4, v\u00e4h\u00e4n venytteli ja annettiin Sellan juoda ilman kuolainta, ett\u00e4 joisi niin paljoin kuin mahdollista. Se aloitti juomisen kuitenkin liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Tuoretta otti mielell\u00e4\u00e4n, mutta porkkanat ja omenatkaan eiv\u00e4t oikein en\u00e4\u00e4 kiinnostaneet. 24km tuntui loputtomalta matkalta. Karikaan ei ehk\u00e4 en\u00e4\u00e4 juonut riitt\u00e4v\u00e4sti ja itse lopetin juomisen ja sy\u00f6misen kokonaan, kun olin niin huolestunut ratsukon tilanteesta. Kaikki tuo kostautui tietenkin my\u00f6hemmin.<\/p>\n

Kun vihdoin l\u00e4hestyiv\u00e4t taukoa, huhuili Tiina kilpailukeskuksesta, ett\u00e4 vet gate saatetaan sulkea, ennen kuin Sella ehtii tarkastukseen. En viitsinyt puhua asiasta Karille mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 olisihan se surkeaa, kun oltiin koko ajan sanottu, ett\u00e4 hidastaa vaan tahtia niin paljon, kuin tarve vaatii. Totuus oli kuitenkin se, ett\u00e4 vain viimeisin maaliintuloaika oli m\u00e4\u00e4ritelty, joten ajan puitteissa ei h\u00e4t\u00e4\u00e4 ollut.<\/p>\n

103 km:n ratsastuksen j\u00e4lkeen tauolle saapui v\u00e4synyt hevonen ja v\u00e4synyt ratsastaja. Viilent\u00e4miseen meni kaikki vesi, mit\u00e4 meill\u00e4 oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja silti syke takoi l\u00e4hemm\u00e4s 80 iskua minuutissa, kun palautumisaikaa oli k\u00e4ytetty 15 minuuttia. P\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 kisa loppuu t\u00e4h\u00e4n ja l\u00e4hdimme tarkastukseen. El\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri halusi kuitenkin kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t kertaalleen portista ulos ja takaisin sis\u00e4lle, vaikka sanoimme heti alkuunsa, ett\u00e4 emme jatka. Koko palautumisaika t\u00e4ytyi kuitenkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ennen kuin saattoivat hyl\u00e4t\u00e4 suorituksen. Py\u00f6rittiin siin\u00e4 sitten tovi, ennen kuin saimme p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ja luvan vied\u00e4 Sella huilaamaan.<\/p>\n

Tamma p\u00e4\u00e4si el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin tarkkailuun ja ehdittiinkin jo todeta, ett\u00e4 se on ok, kunhan saa nyt v\u00e4h\u00e4n sy\u00f6d\u00e4 ja juoda. Raukka oli kuitenkin v\u00e4h\u00e4n rauhattoman oloinen. J\u00e4imme kuitenkin kaikki teltalle kytikseen ja pidettiin hevosta silm\u00e4ll\u00e4. Perinteiden mukaisesti poksautettiin pullollinen kuoharia tehdyn ty\u00f6n kunniaksi. Tiimi oli toiminut hyvin ja se mit\u00e4 tehtiin, tehtiin suunnitellusti ja j\u00e4rkev\u00e4sti. Hyvill\u00e4 mielill\u00e4 olimme ja kippistimme sille.<\/p>\n

Kun kuoharit oli kumottu alas, alkoi leirin vaiheittainen purkaminen. Siin\u00e4 vaiheessa Sella alkoi menn\u00e4 jollain tapaa sekavaksi. Se huojui ja hoippui, eik\u00e4 siihen saanut kontaktia. Tiimiin tuli eloa. Mirka juoksi hakemaan el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4 paikalle. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri tutki hevosen ja totesi, ett\u00e4 se oli mennyt huonommaksi. L\u00e4hdimme taluttamaan tammaa eritt\u00e4in hitaasti karsinoille. Siell\u00e4 odottikin jo toinen el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri, joka tuuttasi tamman tippaan.<\/p>\n

Tunnin verran Sellaa nesteytettiin. Se sai 7 litraa suolaliuosta ja 1 litran sokeriliuosta. Kari huilaili hetken karsinan ulkopuolella p\u00f6tk\u00f6ll\u00e4\u00e4n ja itse koetin hakeutua varjoon, sill\u00e4 tunsin jo, miten migreeni teki tuloaan. Meill\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut ihmisille mit\u00e4\u00e4n juotavaa tarjolla ja otti aikansa, ennen kuin tajusimme, ett\u00e4 voimme juoda kanisterista Sellan vesi\u00e4. Kari virkistyi, kun sai juodakseen, mutta mun olo ei siit\u00e4k\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 oikein parantunut. Tiina seisoi tunnollisesti Sellan kanssa karsinassa, kun me omistajat haahuilimme muualla parantelemassa omaa oloamme.<\/p>\n

Kun nesteytys oli hoidettu, vaikutti Sella jo taas omalta itselt\u00e4\u00e4n. Se alkoi mutustella heini\u00e4\u00e4n ja silm\u00e4t olivat kirkastuneet. Helpotus oli suuri, sill\u00e4 hetken jo ehdin ajatella, ett\u00e4 me emme en\u00e4\u00e4 hevosta takaisin kotiin saa. T\u00e4ss\u00e4 perspektiiviss\u00e4 kisamatkan j\u00e4\u00e4minen kesken tuntuukin todella mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 jutulta. Yht\u00e4\u00e4n ei haitannut tai haittaa se, ett\u00e4 tulosta ei tullut, kun saimme kuitenkin hevosen kuntoon.<\/p>\n

El\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri k\u00e4vi katsomassa tammaa viel\u00e4 parin tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja me tietenkin Karin kanssa k\u00e4vimme vuoron per\u00e4\u00e4n katsomassa, ett\u00e4 kaikki on ok. Eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n huolta oikeastaan en\u00e4\u00e4 ollut. Itse jouduin huilaamaan pari tuntia, ett\u00e4 migreenil\u00e4\u00e4ke tehosi ja sen j\u00e4lkeen k\u00e4vin tietenkin heti taas katsomassa, ett\u00e4 Sessukka on ok. Muu tiimi purki leirin, saunoi ja l\u00e4hti iltajuhlaan, johon itsekin liityin my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 vaiheessa.<\/p>\n

Juhlat olivat taas l\u00e4mminhenkiset, monessakin merkityksess\u00e4. Ruokala oli kuin sauna! Perinteisesti kaikkia tahoja palkittiin kovin. Ritva sai omat pienet voittoseremoniansa, sill\u00e4 he olivat aikeissa l\u00e4hte\u00e4 kotimatkalle jo aamun valjetessa. Mummeli olikin silminn\u00e4hden tyytyv\u00e4inen suoritukseensa. Tiimi olikin toiminut loistavasti ja voitto oli tullut vakuuttavalla tavalla. Kun juhlat alkoivat olla lopuillaan, niin vaihdoin viel\u00e4 muutaman sanan Ninan kanssa. Pikkaisen siin\u00e4 puhuttiin p\u00e4iv\u00e4n tapahtumista ja v\u00e4h\u00e4n jo mietittiin tulevaakin. Moni k\u00e4vi harmittelemassa kesken j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 kisaa, mutta kaikille yritettiin sanoa, ett\u00e4 odotusarvo tulokselle oli ollut aika matala ja olemme tyytyv\u00e4isi\u00e4 siihen, ett\u00e4 kilpailutilanteessa Sella jaksoi nyt reilut 100km ja se on pisin kilpailuissa tehty suoritus t\u00e4h\u00e4n asti. Ja ennen kaikkea olimme ja olemme onnellisia siit\u00e4, ett\u00e4 illan pimein\u00e4 hetkin\u00e4 tamma nukkui karsinassaan hyv\u00e4kuntoisena.<\/p>\n

Aamulla el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri k\u00e4vi viel\u00e4 katsomassa Sellaa. Se oli makaillut tarhassaan, johon sen jo kuuden j\u00e4lkeen vein. Jaana oli kuitenkin sattunut paikalle ja osannut kertoa el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rille, ett\u00e4 tammalla on tapana ottaa aika rennosti ja makailla kaikessa rauhassa ilman, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n olisi vialla. Mukavalta tuntui, ett\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4jien toimesta el\u00e4imist\u00e4 pidettiin hyv\u00e4\u00e4 huolta ja v\u00e4h\u00e4n liian koville pistetyt hevoset saivat asiantuntevaa hoitoa. K\u00e4vimme viel\u00e4 kumpikin henkil\u00f6kohtaisesti kiitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hoitavaa l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4 saamastamme avusta.<\/p>\n

Aamupalan j\u00e4lkeen sijoittuneet alkoivat valmistua palkintojenjakoon. Tyylikk\u00e4it\u00e4 ratsukoita liikuskeli pihapiiriss\u00e4. Upeat kristalliset palkinnot her\u00e4ttiv\u00e4t suurta kiinnostusta. Ruusukkeetkin olivat viimeisen p\u00e4\u00e4lle muhkeat. Kaiken kruunasi sponsorin leve\u00e4 hymy! Luokka kerrallaan, hevonen kerrallaan taputeltiin esiin, palkittiin, kukiteltiin ja kuvattiin. Hienoa oli kuulla maamme-laulu Ritvan voiton kunniaksi. Ennen emme olleet n\u00e4in hienossa palkintojenjakotilaisuudessa olleet, joten kiva kokemus. Joskin tietenkin ajatuksissa py\u00f6ri, ett\u00e4 olisihan se ollut mahtavaa Sellakin siin\u00e4 riviss\u00e4 n\u00e4hd\u00e4. Mutta onneksi edess\u00e4 on viel\u00e4 paljon kisoja ja toivottavasti my\u00f6s paljon palkitsemistilaisuuksia.<\/p>\n

Kun palkinnot oli jaettu, alkoi kyl\u00e4 v\u00e4hitellen hiljenty\u00e4. Seurailtiin touhuja levollisin mielin, sill\u00e4 oma paluumatkamme alkaisi vasta seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Heitettiin hyv\u00e4stit uusille ja vanhoille kilpakumppaneile ja vannottiin tietenkin kaikki, ett\u00e4 vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 tavataan. Kun karsina-aluekin alkoi olla tyhj\u00e4, niin k\u00e4ytiin aitaamassa my\u00f6s Zodinalle tarha ja tammat saivat kimpassa laiduntaa koko p\u00e4iv\u00e4n. Me puolestamme nautittiin t\u00e4ysihoidosta viimeiseen asti. Safkat tarjoiltiin suoraan p\u00f6yt\u00e4\u00e4n sovitusta ja niiden v\u00e4liss\u00e4 ehdimme hyvin k\u00e4yd\u00e4 uimassa ja rentoutua muutenkin. Ihan loistava lopetus pitk\u00e4lle viikonlopulle.<\/p>\n

Maanantaina aamulla lev\u00e4nnein\u00e4 ja hyv\u00e4ntuulisina l\u00e4hdimme ajelemaan kaikessa rauhassa hevosten kanssa kohti Tallinnaa. Risteilyaluksella putputeltiin hiljakseen kotiin ja puffassa t\u00f6rm\u00e4ttiin mun sukulaisiin, joita oli kymmenp\u00e4inen joukko perinteisell\u00e4 kev\u00e4tristeilyll\u00e4\u00e4n. Vaihdettiin tietenkin kuulumiset, jonka j\u00e4lkeen me vet\u00e4ydyimme hyttiin katselemaan leffoja ja torkkumaan.<\/p>\n

Aikataulut pettiv\u00e4t tietenkin t\u00e4ysin, kun kuvittelimme olevamme matkalla v\u00e4h\u00e4n nopeammalla aluksella. Nina ja Joona odottelivat kuumeisesti hevostaan satamassa. Ja ilman suurtakaan tunnekuohua Zodina otettiin keskustan vilin\u00e4ss\u00e4 ulos autosta ja talutettiin omaan traikkuun. V\u00e4h\u00e4n tyt\u00f6t huutelivat toistensa per\u00e4\u00e4n ja itse matkustin pari kilsaa kontissa, mutta Sellakin rauhoittui, kun auto l\u00e4hti taas liikkeelle. Siit\u00e4p\u00e4 sitten ajeltiin Lahdentiet\u00e4 M\u00e4nts\u00e4l\u00e4\u00e4n. Ja mik\u00e4 konsertti alkoikaan, kun ajettiin tallin pihaan. Hopo huuteli tarhassa ja Sella kontissa. Hetkeksi p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kent\u00e4ll\u00e4 spurttailemaan ja sitten talliin y\u00f6puulle.<\/p>\n

Viikkoa my\u00f6hemmin on hyv\u00e4 ynn\u00e4t\u00e4 reissua yhteen. Kokemuksena ja matkana reissu oli ehdottomasti parasta A-luokkaa! Se, ett\u00e4 matka katkesi 103 km:n kohdalla, ei mitenk\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4sti jurpi. Tietenkin tulos olisi ollut mahtava juttu, mutta ei ainut asia, joka takaa hyv\u00e4n kokemuksen. Paikka, ilmapiiri ja ihmiset ovat Haanjamaalla niin loistavat, ett\u00e4 sinne on ihan pakko p\u00e4\u00e4st\u00e4 uudelleen ja uudelleen, joko kilpailumieless\u00e4 tai sitten ihan turistina. Tavalla tai toisella toukokuut reissu on tainnut tulla el\u00e4m\u00e4\u00e4mme j\u00e4\u00e4d\u00e4kseen.<\/p>\n

Valmistautumisen ja tankkaamisen olisi ehk\u00e4 voinut tehd\u00e4 v\u00e4h\u00e4n s\u00e4rmemmin, niin kuin yleens\u00e4 on tehtykin. Se vaan on niin, ett\u00e4 jos aikoo olla viikon poissa, t\u00f6ist\u00e4 t\u00e4ytyy duunit tehd\u00e4 meik\u00e4l\u00e4isten tapauksissa v\u00e4h\u00e4n niin kuin sis\u00e4\u00e4n. Joten viimeinen viikko ennen reissua oli meill\u00e4 molemmilla kamalan kiireinen ja ihan kaikkia juttuja ei kyetty tekem\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 oli tarkoitus ollut. Hyv\u00e4 jos ehdittiin tallilla k\u00e4yd\u00e4. Lis\u00e4ksi mietittiin, ett\u00e4 matkaan olisi pit\u00e4nyt l\u00e4hte\u00e4 viel\u00e4kin yht\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin. Siten ett\u00e4 reittiin tutustumisen ja pakollisen liikutuksen pitk\u00e4n matkustuksen j\u00e4lkeen, olisi voinut tehd\u00e4 torstaina ja perjantaina hevonen olisi saanut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n lev\u00e4t\u00e4.<\/p>\n

Ihan loistava juttu oli se, ett\u00e4 meille tuli kyytil\u00e4inen. Oli Sellalla sitten seuraa koko ajan ja sen suhteen meill\u00e4 aika helpot oltavat. Varmaan matkustaminenkin oli mukavampaa, vaikka se ei sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n Sessukalle ongelma olekaan. Ajateltiin, ett\u00e4 jatkossa voisi aina v\u00e4h\u00e4n tarjota kyyti\u00e4 kulkurille, jos johonkin ollaan menossa. Eip\u00e4 siit\u00e4 haittaakaan ole ja samalla saisi kuluja v\u00e4h\u00e4n leikattua.<\/p>\n

Huolto toimi hyvin ja meill\u00e4 oli selv\u00e4t roolitukset ja selv\u00e4t s\u00e4velet muutenkin. Jokaisella tiimill\u00e4 on omat toimintatapansa ja niit\u00e4 on toki tarkkaan tutkittu, mutta silti olemme sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 omalla, meille sopivalla tyylill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n. Kiinte\u00e4 sykevy\u00f6 palautumisen tarkkailuun t\u00e4ytyy hankkia. On v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin rasittavaa, kun Karin pit\u00e4\u00e4 koko ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 kahvan kanssa sykett\u00e4 tsekkaamaan. Se hermostuttaa ainakin itse\u00e4ni ja lamaannuttaa v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin Karin ja pahimmillaan kaikki muutkin hetkellisesti. Aika hyvin pystyttiin t\u00e4ll\u00e4 kertaa keskittym\u00e4\u00e4n omaan tekemiseemme. V\u00e4lill\u00e4 toki jokaisen ajatukset harhailevat muualla, mutta aika selke\u00e4sti olimme fokusoituneet oman ratsukon etenemiseen ja auttamiseen.<\/p>\n

Alkuvauhti oli ihan liian kovaa ja k\u00e4vi juuri niin kuin pel\u00e4ttiin, ett\u00e4 hevonen vedet\u00e4\u00e4n sippiin ekalla lenkill\u00e4. Mutta siin\u00e4 ei ollut paljoa teht\u00e4viss\u00e4. Hevonen pit\u00e4isi vaan treenata siihen kuntoon, ett\u00e4 se kest\u00e4\u00e4 tuollaiset vauhdit, jos tuolla tasolla sen kanssa halutaan kilpailla. On hyv\u00e4, ett\u00e4 Sellalla on selv\u00e4sti sis\u00e4\u00e4n rakennettu halu olla k\u00e4rkikahinoissa mukana. Jos se sitten joskus alkaa olla sellaisessa kunnossa, ett\u00e4 pystyy my\u00f6s 120km:n kilpailuissa taistelemaan k\u00e4rkisijoista, niin ei ainakaan sen omasta voitontahdosta j\u00e4\u00e4 puuttumaan. Siksi en ehk\u00e4 niink\u00e4\u00e4n l\u00e4htisi karsimaan menohaluja pois ja opettamaan hevosta siihen, ett\u00e4 vikana on hyv\u00e4 olla ja muiden voi antaa menn\u00e4.<\/p>\n

Aika vaikuttavaa ja tavalla lis\u00e4\u00e4 ratsastajalle ja huoltajille vastuuta antavaa oli todeta, ett\u00e4 Sella tosiaan voi vet\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 ihan loppuun. Se ei siis miss\u00e4\u00e4n vaiheessa anna periksi, vaan sitke\u00e4sti jatkaa eteenp\u00e4in, vaikka ei ole oikein en\u00e4\u00e4 menokunnossa. T\u00e4ytyy siis nimenomaan huoltojoukkojen olla eritt\u00e4in tarkkoina siin\u00e4, ett\u00e4 tarkkailevat hevosta ja sen jaksamista. Toivoisin, ett\u00e4 toista kertaa ei vedet\u00e4 tammaa ihan n\u00e4in piippuun, vaan homma pit\u00e4\u00e4 puhaltaa itse poikki v\u00e4h\u00e4n aikaisemmin. Toisaalta, kyll\u00e4h\u00e4n me olimme jo p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet, ett\u00e4 matka loppuu viimeiselle tauolle, sill\u00e4 meno ei ollut mielek\u00e4st\u00e4. Eik\u00e4 mets\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n voinut j\u00e4\u00e4d\u00e4, joten aika maltillisella vauhdilla tulivat tauolle. En kuitenkaan olisi uskonut, ett\u00e4 Sellassa on sellaista sisua ja sitkeytt\u00e4, ett\u00e4 se jatkaa vaan eteenp\u00e4in, vaikka ei oikein en\u00e4\u00e4 jaksaisi. T\u00e4m\u00e4 tuli yll\u00e4tyksen\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4 meid\u00e4n ihmisten vastuuta hevosen hyvinvoinnista.<\/p>\n

Meid\u00e4n taktiikka meni pieleen siin\u00e4 kohtaa, ett\u00e4 oltiin sovittu ratsukon j\u00e4tt\u00e4ytyv\u00e4n takajoukkoihin. Mit\u00e4\u00e4n takajoukkoja kun ei muodostunut, vaan porukka eteni ensimm\u00e4isen lenkin yhten\u00e4isen\u00e4 nauhana. Kari yritti tunnollisesti noudattaa sopimusta ja pit\u00e4\u00e4 Sellan porukan h\u00e4nnill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 aiheutti kuitenkin sen, ett\u00e4 sek\u00e4 ratsastaja, ett\u00e4 ratsu v\u00e4syiv\u00e4t varmasti ensimm\u00e4isen kympin matkalla enemm\u00e4n, kuin jos oltaisiin annettu Sellan edet\u00e4 oman halunsa mukaan. Ehk\u00e4 se olisi silloin jopa voinut jossain kohtaa v\u00e4h\u00e4n h\u00f6ll\u00e4t\u00e4. Jatkossa annetaan sen ainakin pitkill\u00e4 matkoilla m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 alkuvauhdin ja jos sitten sippaa, niin treeni\u00e4 vaan lis\u00e4t\u00e4\u00e4n. Jossain vaiheessahan on pakko l\u00f6yty\u00e4 se tasapaino, ett\u00e4 kunto my\u00f6s kest\u00e4\u00e4 tarvittavan vauhdin. Nyt j\u00e4i ep\u00e4selv\u00e4ksi, kuinka paljon alkutaipaleen pid\u00e4ttely ja rempoilu vei energiaa. Ainakin Kari oli v\u00e4syneempi, kuin yleens\u00e4, joten se kertonee jotain.<\/p>\n

Pient\u00e4 viilattavaa, pient\u00e4 viilattavaa!! Viel\u00e4kin olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 80km on Sellalle paras matka. Se menee jo suhteellisen helposti ja koko tiimilt\u00e4 rutiinisuorituksena, vaikkakin vaativana sellaisena. Siirtyminen ylemp\u00e4\u00e4n luokkaan on kuitenkin iso hyppy ja vaatii viel\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 lis\u00e4\u00e4, onnistuakseen. Virheist\u00e4 huolimatta olemme kyll\u00e4 aika toiveikkaita sen suhteen, ett\u00e4 suoritus my\u00f6s 120km:n matkalta on tulossa. Se vain antaa v\u00e4h\u00e4n odottaa itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div><\/div>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

L\u00e4ht\u00f6lista FEI CEI** 120km nopeus 1. Marian Kikas, OOPUS, EST2. Maria Hagman-Eriksson, NADDE, SWE3. Gutubakken Ellen Annette, HER OFFIR, NOR4. Suhr Ellen, SHAMRAC, NOR5. Anne Rohtla, JETHRO, EST6. Heigo Rohtla, WIERUSZ, EST7. K\u00fclli N\u00f5mm, FIASKO, EST8. Kari K\u00e4rkk\u00e4inen, SELJANKA, FIN9. Shathra Ahmed Murad Al Hajjaj, UAE10. Nesreen Khesru Ali, UAE Tulokset FEI CEI** 120km nopeus<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":673,"menu_order":4,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"templates\/template-full.php","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-4919","page","type-page","status-publish","hentry","post"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/4919","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4919"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/4919\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4935,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/4919\/revisions\/4935"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/673"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4919"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}