{"id":3543,"date":"2016-09-19T22:11:11","date_gmt":"2016-09-19T19:11:11","guid":{"rendered":"http:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=3543"},"modified":"2016-09-24T22:54:43","modified_gmt":"2016-09-24T19:54:43","slug":"16-18-9-2016-kurtuvenai-cei1-80km","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=3543","title":{"rendered":"16-18.9.2016 Kurtuvenai CEI1* 80km"},"content":{"rendered":"

Keskiviikko – matkustusp\u00e4iv\u00e4<\/strong><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 turnee alkoi oikeastaan jo tiistaina. Odotettiin Zendurancen porukkaa ja meille rekrytty\u00e4 Saaraa jo tiistaina kahdeksalta. Aikataulu aavistuksen muuttui, niin kuin Turusen kanssa p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti k\u00e4y. Me mentiin puolen y\u00f6n kieppeill\u00e4 nukkumaan, kun pakkaushommat alkoivat olla suurin piirtein mallillaan ja pakkauslistat k\u00e4yty moneen kertaan l\u00e4pi. Uni tulikin nopeasti. Mulla oli illalla t\u00f6iss\u00e4 alkanut tuntua kurkku aavistuksen karhealta ja manasin mieless\u00e4ni, ett\u00e4 tuleeko mulle viel\u00e4 flunssa p\u00e4\u00e4lle. Y\u00f6vieraat saapuivat joskus yhden ja kahden v\u00e4lill\u00e4. En kuullut mit\u00e4\u00e4n. Kun koiraakaan ei en\u00e4\u00e4 ole, niin t\u00e4nne n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4see helposti k\u00e4velem\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle ja asettumaan taloksi. Kissa mut kuitenkin her\u00e4tti ja samalla hoksasin, ett\u00e4 kappas, t\u00e4\u00e4ll\u00e4h\u00e4n nukkuu porukkaa.<\/p>\n

Kari her\u00e4si aamulla muuta porukkaa aikaisemmin, jotta sai viett\u00e4\u00e4 oman hiljaisen hetkens\u00e4. M\u00e4kin her\u00e4sin v\u00e4h\u00e4n ennen muita ja totesin, ett\u00e4 kurkku on j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4n kipe\u00e4. Turunen oli l\u00f6yt\u00e4nyt y\u00f6ll\u00e4 h\u00e4nelle j\u00e4tetyt kiparit, mutta her\u00e4ili pirte\u00e4n\u00e4 uuteen aamuun. Samoin Saara ja Pasi. Keksin sumuttaa Turusen lapojen v\u00e4liin kipusuihketta ja siit\u00e4h\u00e4n seurasi, ett\u00e4 meinasimme kaikki tukehtia t\u00e4nne k\u00e4mpille.\u00a0 Stydi\u00e4 kamaa.<\/p>\n

Kun kahvit oli huitaistu naamariin, niin l\u00e4hdettiin liikkeelle. My\u00f6h\u00e4ss\u00e4.\u00a0 Hanu jo soitteli, ett\u00e4 on hoodeilla ja T\u00f6pperssit tietenkin olivat hyvin aikataulussa. Ottivat hevoset talutukseen. Olikin ihan hyv\u00e4, ett\u00e4 talliy\u00f6n j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4siv\u00e4t pellon reunukselle nyht\u00e4m\u00e4\u00e4n tuoretta ja kosteaa. Ilman suurempaa paniikkia suojitettiin ja maaniteltiin koppiin. Lastaus sujui oikein hyvin ja viel\u00e4 hetki rontattiin kamoja autosta toiseen. Kutakuinkin tunnin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4simme liikkeelle kahdeksalta.\u00a0 Aurinko kuivatteli v\u00e4hitellen sumua pois ja aika nopeasti olimme nokat kohti kaupunkia.\u00a0 Turusen biili, sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n Turtsa moniosaaja itse, Pablo ja Saara, kiirehti etujoukkoihin. T\u00f6pp\u00e4r\u00e4t olivat tiiviisti meid\u00e4n takapuskurissa kiinni. Kun keh\u00e4 III ohitettiin alkoi liikenne puuroutua, niin kuin oletettavaa oli. Hevoset selv\u00e4sti \u00e4rsyyntyiv\u00e4t nykiv\u00e4st\u00e4 liikenteest\u00e4. Saaralta tuli tieto, ett\u00e4 Lampiset oli bongattu ja laitoin piruuttani Tanjalle viestin liittyen ripsiv\u00e4riin. H\u00e4mm\u00e4stynyt vastaus tuli v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Meill\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pk-seudulla kun valvova silm\u00e4 ei nuku koskaan!<\/p>\n

Satamassa oltiin 9:30 ja luukulla selvisi, ett\u00e4 Kari oli maksanut lauttamaksut pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 ja sen johdosta meid\u00e4n paikat oli myyty eteenp\u00e4in. Hieno homma! Briljant!\u00a0 Menoliput l\u00f6ytyiv\u00e4t, mutta paluu ei ollutkaan en\u00e4\u00e4 mahdollinenen aiotulla lautalla. Hetkeksi meilt\u00e4 meinasi menn\u00e4 konseptit sekaisin, mutta sitten todettiin, ett\u00e4 tullaan viimeisell\u00e4 lautalla, jos muu ei auta.\u00a0 Liput laitettiin sinne ja sovittiin, ett\u00e4 soitellaan ja kysell\u00e4\u00e4n mahdollisia peruutuspaikkoja. Sen kerran, kun jostain syyst\u00e4 er\u00e4p\u00e4iv\u00e4 meni yli, niin jo on myyty lauttapaikat alta. Hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 ja ottaa opiksi.<\/p>\n

\"\"Kari l\u00e4hti selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Turusen kanssa asiaa. Tanja L ja Linda p\u00f6ll\u00e4htiv\u00e4t paikalle kuin tyhj\u00e4st\u00e4. Mummelikin jalkautui asuntoautosta. Fiilis oli hyv\u00e4 ja jutut huvittavia. Meill\u00e4 oli kiva porukka matkassa mukana. Oman seuran v\u00e4ke\u00e4. Siit\u00e4 olin pahoillani, ett\u00e4 Per\u00e4l\u00e4t eiv\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 kert\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet reissuun. Mutta toivottavasti ovat vahvuudessa vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4, kun vuorossa ovat NBCH-kilpailut.<\/p>\n

Kari oli viel\u00e4 liesussa, kun jono l\u00e4htikin vet\u00e4m\u00e4\u00e4n. Yritettiin huutaa ja huiskuttaa, mutta \u00e4ij\u00e4st\u00e4 ei n\u00e4kynyt vilaustakaan. Juuri kun olin aikeissa hyp\u00e4t\u00e4 puikkoihin, niin ukko juoksi l\u00e4\u00e4h\u00e4tt\u00e4en autoa kohden. P\u00e4\u00e4stiin lautassa ihan paalupaikan tuntumaan. Laiteltiin hevosille mukavat tarjoilut ja kiirehdittiin yhdeks\u00e4nteen kerrokseen.\u00a0 Kari haki meille pienet v\u00e4lipalat ja iski p\u00e4\u00e4t\u00e4 tyynyyn. M\u00e4 k\u00e4vin tekem\u00e4ss\u00e4 pienet shoppailut ja ehdin ottaa puolen tunnin torkut ennen rantautumista.<\/p>\n

Lautalta p\u00e4\u00e4stiin supernopeasti ulos ja l\u00e4hdettiin liikkeelle. Lampisten kanssa sokkailtiin Tallinnan keskustasta ulos. Huoltoautot j\u00e4iv\u00e4t alkumetreill\u00e4 jo puolen tunnin p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\u00a0 Oli sovittu treffit rajalle. Meh\u00e4n sinne p\u00e4\u00e4dyttiin ensimm\u00e4isin\u00e4. Kohta tulivat Lampiset, jotka nopeasti jatkoivatkin matkaa. Me odottelimme per\u00e4joukkoja puolisen tuntia. \u00c4ij\u00e4ll\u00e4 kiristyi pinna. Hevoset s\u00f6iv\u00e4t, mutta juominen ei kiinnostanut. Kari lipitti kahvia ja kun l\u00e4hdettiin taas ajamaan, niin alkoi pohtia, mihin mahtoi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 termosmukinsa. Muutaman sadan metrin ajon j\u00e4lkeen hoksasi, ett\u00e4 j\u00e4tti sen traikun aisalle. Auto tien viereen parkkiin ja katsomaan tilannetta. Ja kas, siell\u00e4h\u00e4n se muki n\u00f6k\u00f6tti. Kovin oli pehme\u00e4\u00e4 ja tasaista kyyti\u00e4.<\/p>\n

Kun p\u00e4\u00e4stiin Latvian puolelle, niin piipahdettiin tankille ja samalla kipaisin hakemaan hamppiksia. Ja nyt olikin vastassa kielimuuri. Sain kuin sainkin pari k\u00e4\u00e4rylett\u00e4 mukaan. Pistettiin murua rinnan alle ja taas jaksoi ajella.\u00a0 T\u00f6pp\u00e4r\u00e4t olivat nyt meid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4 ja Turusen Durango oli siirtynyt etuautoksi ja etsiv\u00e4t meille sopivaa paikkaa purkaa hevoset hetkeksi jaloittelemaan. Sellainen l\u00f6ytyikin aika nopeasti ja Hanu oli j\u00e4tetty valtatien viereen viittoilemaan k\u00e4simerkkej\u00e4. Ajettiin yhdistelm\u00e4 parkkiin ja purettiin hevoset pihalle. Pys\u00e4hdyspaikka oli aika lailla ajomatkan puoliv\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n

\"\"Paikka oli erinomainen, vaikkakin se ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 vaikutti olevan my\u00f6s yleinen k\u00e4ym\u00e4l\u00e4.\u00a0 Pienen metsik\u00f6n l\u00e4pi p\u00e4\u00e4stiin rannalle ja bongattiin siell\u00e4 muutama loppukes\u00e4n naturelli auringonpalvojakin. Hevoset olivat p\u00f6rhein\u00e4 ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4\u00e4n Riianlahden sannalle. Aallot l\u00f6iv\u00e4t rantaan ja laskuvesi taisi olla syvimmill\u00e4\u00e4n. Heiteltiin keng\u00e4t ja sukat pois ja kahlailtiin rantaviivan tuntumassa. Vesi olisi ollut ihan uimakelpoista, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa j\u00e4tettiin v\u00e4liin. Ehk\u00e4 tunti palloiltiin ulkosalla ja sitten tuupattiin hevoset taas koppiin. Tanja ja Kari olivat siivonneet paskat pois, valelu\u00e4ysk\u00e4rill\u00e4 ja Urhon ruokakipolla. Olin ty\u00f6kaluvalinnasta \u00e4llik\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n ly\u00f6ty! Jatkossa talikko aina mukaan!<\/p>\n

Matka jatkui kohti Riikaa. Pikkuautot kiirehtiv\u00e4t k\u00e4rjess\u00e4 ja utopistinen unelma oli, ett\u00e4 ehtisiv\u00e4t k\u00e4yd\u00e4 kaupassa ja laittaa tallilla paikat kuntoon ennen kuin me saapuisimme paikalle.\u00a0 Mit\u00e4 ilmeisimmin n\u00e4in ei tulisi tapahtumaan. Pikkuautot valitsivat reitin Riikan keskustan l\u00e4pi ja me suuntasimme ohitustielle suurpatoa j\u00e4lleen kerran h\u00e4mm\u00e4stelem\u00e4\u00e4n. Kieli sek\u00e4 Latviassa ett\u00e4 liettuassa on vaikea ja pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n paikkojen nimet ovat t\u00e4ysin mahdottomia lausua \u00e4\u00e4neen. Yht\u00e4 suurta hupia on aina lueskella sanoja kylteist\u00e4. Radiota ei viitsi edes kuunnella, koska puheesta ei ymm\u00e4rr\u00e4 sanaakaan. Nyt ei ollut edes \u00e4\u00e4nikirjaa mukana.<\/p>\n

Jossain vaiheessa Lampisilta tuli ilmoitus, ett\u00e4 ovat ylitt\u00e4neet Liettuan rajan. Samaan aikaan Suomi-tiimin toinen puoli alkoi l\u00e4hesty\u00e4 Helsinki\u00e4 ja valmistautua lauttamatkaan. Aurinko alkoi painua mailleen ja antoi meid\u00e4n nauttia upeasta ja kirkasv\u00e4risest\u00e4 auringonlaskusta. Viel\u00e4 irtosi huumoria ja varsinkin Liettuan rajalla yll\u00e4tt\u00e4en v\u00e4ijyneet poliisit saivat meid\u00e4t villiitym\u00e4\u00e4n. Turunen kertoi heille s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 passiaan back sidessa. T\u00e4st\u00e4 johtuen poliisit ilmeisesti olettivat autokunnan olevan Ruotsista.\u00a0 Kun oli meid\u00e4n vuoromme ilmoittaa hepill\u00e4 rajan ylitys tapahtuneeksi, niin samaiset poliisit tirkkiv\u00e4t rekisterikilven maatunnuksen ja viittoivat kipakasti jatkamaan matkaa. Ilmeisesti olettivat, ett\u00e4 olemme samaa svedusakkia passit back sidessa. T\u00e4ll\u00e4 kertaa pys\u00e4hdyime heti ostamaan tienk\u00e4ytt\u00f6lupaa. Jotain on t\u00e4st\u00e4kin asiasta opittu.<\/p>\n

Y\u00f6ajon j\u00e4lkeen viimeinen kitutunti on yleens\u00e4 karsea. Nyt se oli varsin helppo. H\u00e4m\u00e4r\u00e4 alkoi ottaa valta-asemaa, mutta reitti oli meille jo tuttu. Kari totesi, ett\u00e4 liikenteest\u00e4 huolimatta p\u00e4iv\u00e4ajo on h\u00e4nelle sopivampi vaihtoehto kuin y\u00f6ajelu. Ilmeisesti tulevinakin vuosina matkustamme keskiviikkona.<\/p>\n

Yhdeks\u00e4n kieppeill\u00e4 oltiin tallilla. Tarhat olivat valmiina. Hevosia taluteltiin hetki ja j\u00e4tettiin ne pihalle y\u00f6ksi. Olimme j\u00e4rkeilleet, ett\u00e4 koko p\u00e4iv\u00e4 kopissa vaatisi mahdollisuuden liikuskeluun. Loimitettiin kevyesti, ly\u00f6tiin hein\u00e4\u00e4 ja juomia eteen ja l\u00e4hdettiin kohti omaa majapaikkaamme. V\u00e4symys ei niink\u00e4\u00e4n painanut, mutta n\u00e4lk\u00e4 oli kaikilla kova.\u00a0 M\u00f6kkiasiassakin oli pieni k\u00f6mm\u00e4hdys, sill\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 oli odottanut meit\u00e4 tulevaksi vasta torstaina.\u00a0 P\u00e4\u00e4stiin kuitenkin tupaan ja totesimme sen eritt\u00e4in tyydytt\u00e4v\u00e4ksi. L\u00e4hdimme porukalla etsim\u00e4\u00e4n ruokaa kaupungista ja is\u00e4nt\u00e4mme j\u00e4i laittamaan m\u00f6kki\u00e4 kuntoon.<\/p>\n

Onni ei k\u00e4ynyt my\u00f6den. Kaikki kaupat ja ruokapaikat sulkeutuivat nen\u00e4mme edest\u00e4. Lopulta ei auttanut muu kuin ostaa huoltikselta sipsi\u00e4. P\u00e4\u00e4tettiin yritt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 l\u00e4hihuoltikselta jotain ja sielt\u00e4 otettiin jokaiselle joku s\u00e4mpyl\u00e4 tai muu l\u00e4tty. T\u00e4ytettiin koko myym\u00e4l\u00e4 ja meno oli taas sit\u00e4 ihan just tavanomaista. Yl\u00e4tt\u00e4en paikalle sattui yksi paikallinenkin asiakas ja silloin K\u00e4rkk\u00e4inen totesi, ett\u00e4 nyt on niin karsee rysis, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 poistua pihalle.\u00a0 T\u00e4t\u00e4 juttua naurettiin loppu matkan ajan ja varmasti viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n reissun j\u00e4lkeenkin. Kun ihminen on ep\u00e4sosiaalinen, niin ihminen on ep\u00e4sosiaalinen, mink\u00e4s sille voi. 6 henke\u00e4 omaa porukkaa, myyj\u00e4 ja yksi ulkopuolinen, niin onhan sen nyt hirvee rysis. Hupia lis\u00e4si viel\u00e4 se, ett\u00e4 Kari ja varmasti moni muukin oli haaveillut pitkin matkaa, ett\u00e4 illalla ottavat ehk\u00e4 yhden oluen. T\u00e4m\u00e4 ei ollut mill\u00e4\u00e4n muotoa mahdollista, sill\u00e4 huoltikset ja muut mestat myiv\u00e4t yhdentoista j\u00e4lkeen en\u00e4\u00e4 ainoastaan alkoholitonta olutta. Tilanteen n\u00e4in ollen vietimme ensimm\u00e4isen iltamme Siauliaissa sy\u00f6den huoltiksen kolmioleipi\u00e4 tai vastaavia ja juoden alkoholitonta olutta huoltoaseman pihalla, koska sis\u00e4ll\u00e4 oli karmea rysis. Ja homma huipentui siihen, ett\u00e4 Turusen auto sakkasi huoltiksen pihaan!! Ei homman ihan n\u00e4in pit\u00e4nyt menn\u00e4, mutta hauskassa seurassa sen ei ole niin v\u00e4li\u00e4. Paitsi tietenkin autoasia v\u00e4h\u00e4n j\u00e4ykisti tunnelmaa. Puolen y\u00f6n aikaan oltiin k\u00e4mpill\u00e4 Pasi ja Tanja jaksoivat viel\u00e4 viity\u00e4 is\u00e4nt\u00e4mme seurassa, mutta me muut luikimme v\u00e4llyjen v\u00e4liin.<\/p>\n

 <\/p>\n

Torstai -touhup\u00e4iv\u00e4<\/p>\n

Sara ja Heli olivat antaneet hevosille hein\u00e4t ja aamupalat jo aamun sarastaessa. Olivat y\u00f6pyneet ihan tyytyv\u00e4isin\u00e4 pihalla. Pojat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t talutukseen jo ennen seitsem\u00e4\u00e4. Urholla oli jaloissa ihan aavistus pehmeytt\u00e4 ja k\u00e4velless\u00e4 sekin suli pois. Min\u00e4 ja Tanja her\u00e4ilimme hyviss\u00e4 ajoin ja l\u00e4hdimme heovosia moikkaamaan. Samalla reissulla oli sopimus k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4hikaupassa, mutta k\u00e4vi kuten arvelin ja hetke\u00e4 my\u00f6hemmin l\u00f6ysin itsenni Siauliain isosta Rimist\u00e4 Suomi-saappaat jalassa ja tuulipukutakki p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ostettiin pataljoonalle aamupalatarvikkeita ja kotimatkalla k\u00e4ytiin viel\u00e4 katsomassa saataisiinko Durango k\u00e4yntiin. Ei saatu, mutta onneksi Lampisen Mika oli hoodeilla ja sen my\u00f6t\u00e4 apu oli l\u00e4hell\u00e4.<\/p>\n

Suunnitelma oli, ett\u00e4 ratsastajat nousevat ratsaille yhdeks\u00e4lt\u00e4 ja samaan aikaan me huoltajat l\u00e4htisimme tarkastamaan huoltopaikat. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n ei tietenk\u00e4\u00e4n toteutunut, mutta tukevan brunssin j\u00e4lkeen olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 m\u00f6kilt\u00e4 tallilla Rangerilla 5 p\u00e4\u00e4ll\u00e4 (yksi jalaksilla) kun Durango kurvasi pihaan. Mika oli saanut vaihdelaatikossa lymynneet ongelman ratkaistua ja homma alkoi v\u00e4hitellen palata uomiinsa. Hevoset saatii valmiiksi. Kari kiukutteli tossujen kanssa sill\u00e4 olkia meni v\u00e4\u00e4riin paikkoihin. Tiuski aiheesta ihan sill\u00e4 tyylill\u00e4, kuin m\u00e4 olisin jotenkin syyllinen olkien olemassaoloon. Lopulta saatiin kuitenkin ratsastajat selk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Loputkin suomalaiset olivat saapuneet. Muut taisivat olla nukkumassa tai kaupassa, mutta Nina p\u00e4ivysti paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Vaihdettiin kuulumiset. Zendurancen ja Suonp\u00e4\u00e4n huoltajat tunkivat Pasin kyytiin ja l\u00e4hdimme katsastamaan huoltopaikat. Reitit olivat aavistuken muuttuneet, mutta huoltopaikat olivat samat vanhat. Yht\u00e4 hyvin l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 ja yht\u00e4 nopeasti siirrytt\u00e4viss\u00e4. Sahattiin muutamaa paikkaa pariinkin kertaan.\u00a0 Lopulta kuitenkin kuviot olivat selv\u00e4t.<\/p>\n

Ratsastajat olivat juuri lopetelleet, kun palasimme tallille. Hevoset olivat suihkussa ja saivat sen j\u00e4lkeen tovin huilia tallissa. Lenkki oli mennyt hyvin, kumpikin ratsastaja oli ratsuunsa tyytyv\u00e4inen. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin vietiin pollet taas takaisin pihalle. Olimme levollisin mielin. Kaikki tuntui olevan kohdillaan. Toki olin ep\u00e4varma siit\u00e4, miten tossut tulevat toimimaan ja siit\u00e4, ett\u00e4 Urho on pulleassa laidunkunnossa. Elin toivossa, ett\u00e4 Karilla on maltti mukana ja Tanjan kanssa etenev\u00e4t rauhallisesti. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa sit\u00e4 kuitenkin jo tiet\u00e4\u00e4 hevosensa vahvuudet ja heikkoudet ja my\u00f6s jollain tapaa sen, mit\u00e4 siit\u00e4 on mahdollista saada irti. Ennakkoon oli ajateltu, ett\u00e4 keskinopeus 15-16 on realistinen t\u00e4ll\u00e4 reissulla. Urhoa ei kuitenkaan ole viel\u00e4 montaa vuotta laiteltu kuntoon. Lis\u00e4ksi se ei ole matkustanut noin pitk\u00e4\u00e4 matkaa aiemmin, joten suorituskyky ja kest\u00e4vyys tulisi olemaan jonkin asteen mysteeri.<\/p>\n

Kun hevoset oli saatu pihalle, niin my\u00f6s muut suomalaiset alkoivat ry\u00f6mi\u00e4 esiin koloistaan. Meit\u00e4h\u00e4n oli paikalla melkein 30! Osa porukasta l\u00e4hti ratsastamaan, meid\u00e4n hevosia v\u00e4h\u00e4n taluteltiin ja me kiirehdimme kaupoille.\u00a0 Seitsem\u00e4lt\u00e4 olimma takaisin tallilla ja aloimme valmistella hevosia y\u00f6t\u00e4 varten, sill\u00e4 talli sulkeutui kahdeksalta.\u00a0 Tanjan autokunta oli suorittamassa villi\u00e4 shoppausta jonka p\u00e4\u00e4tteeksi saivat todeta, ett\u00e4 autossa ei mene t\u00e4ll\u00e4 kertaa pakki p\u00e4\u00e4lle. Voimanainen nosti betoniporsaan pois tielt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t jatkamaan matkaa eteenp\u00e4in. Ehtiv\u00e4t juuri ja juuri talliin kahdeksaksi, kun \u00e4k\u00e4inen tallivahti ja loi pahoja katseita.<\/p>\n

Tallihommien j\u00e4lkeen meill\u00e4 alkoi m\u00f6kill\u00e4 pidot. Py\u00f6r\u00e4ytettiin kahden sortin texusoossit ja lettuja riitti viel\u00e4 seuraavallakin p\u00e4iv\u00e4lle asti. Sy\u00f6tiin porukka niin ett\u00e4 napa naukui. Sara ja Heli liittyiv\u00e4t seuraan ja toivat mukanaa j\u00e4lkk\u00e4rikakun. Juttu luisti ja fiilis oli hyv\u00e4. Puolen y\u00f6n tiet\u00e4mill\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin taas nukkumaan ja uni tulikin nopeasti.<\/p>\n

 <\/p>\n

Perjantai – s\u00e4hk\u00f6inen p\u00e4iv\u00e4<\/p>\n

Sara ja Heli ruokkivat taas hevoset aamulla ja veiv\u00e4t ne pihalle. Ennakkoon oli sovittu, ett\u00e4 kaikki ratsatajat ovat yhdeks\u00e4lt\u00e4 ratsailla ja aloitetaan p\u00e4iv\u00e4 yhteiskuvilla.\u00a0 N\u00e4in tehtiin ja kymmenen j\u00e4lkeen porukat olivat verkkalenkill\u00e4. Alustavasti oli sovittu my\u00f6s, ett\u00e4 hevoset nesteytet\u00e4\u00e4n lenkin j\u00e4lkeen.\u00a0 Jotain tavanomaista s\u00e4\u00e4t\u00f6\u00e4 ja sekoilua asiassa oli ja odottavan aika oli varsin pitk\u00e4. Nina veti huoltatapaamisen, jossa sovittiin yheisist\u00e4 kuvioista ja lenkin j\u00e4lkeen pidettiin lyhyt mutta ytimek\u00e4s ratsastajatapaaminen. Systeemit alkoivat olla selv\u00e4t, kunhan vaan saataisiin nesteet talliin. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tuli my\u00f6s tieto, ett\u00e4 virolaiset olivat kielloista huolimatta menneet jo varaamaan parhaat paikat taukoalueelta ja palauttelualueelta.\u00a0 Kiirehdittiin sinne ja otettiin se, mit\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 oli. Kaikille suomalaisille varattiin mestat samasta linjasta. Kannettiin vesi\u00e4 ja rakennettiin paikat kuntoon. Turusella oli teltat ja me h\u00f6r\u00f6tettiin, ett\u00e4 aamulla ne on jossain jonkassa. Jesarilla vahvistettiin saumat ja toivottiin parasta. Kahden tiimin toimintatapojen sovittamisessa yhteen on omat haasteensa. Toisaalta jotain synergiaetuakin on. Mutta tasapainottelua se kuitenkin on, kun kukin ratsastaja on omalla tavallaan itsek\u00e4s, mutta kuitenkin t\u00e4ytyisi ottaa my\u00f6s toisen tiimin tarpeet huomioon. Saatiin leiri kuntoon ja p\u00e4\u00e4tettiin siirty\u00e4 paikalliseen lounaalle. Ja siell\u00e4h\u00e4n olikin melkein koko suomalaisten sakki.<\/p>\n

Tilattiin p\u00f6per\u00f6t. Kari piti siit\u00e4 kiinni, ett\u00e4 perinteinen pitsa sen olla pit\u00e4\u00e4. Annoksien valmistus kesti reippaasti tunnin, sill\u00e4 suomalaisten invaasio pisti ilmeisesti pienen baarin keittion t\u00e4ysin sekaisin. Odoteltiin ruokaa ja odoteltiin nesteit\u00e4. Tanjan pinna lopulta katkesi ja h\u00e4n alkoi soitella nesteiden per\u00e4\u00e4n. Selvisi, ett\u00e4 nesteet olivat olleet kilpialukeskuksesta jo torstaista asti, niin kuin me olimme alun alkaen toivoneet. Sill\u00e4 sekunnilla homma s\u00e4hk\u00f6istyi. Sapuskat raavittiin kiireell\u00e4 naamariin ja rynnittiin tallille.<\/p>\n

Yksi kerrallaan Johanna pisti hevoset tippaan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa homma meni just niin kuin pitikin. Puolessa tunnissa Urhokin oli valmiina ja toimitus oli sille ilmeisen miellytt\u00e4v\u00e4. Jotain polemiikkia touhu aiheutti, sill\u00e4 tallilla lappasi v\u00e4ke\u00e4 ihmettelem\u00e4ss\u00e4.\u00a0 Lopulta sinne saatiin my\u00f6s ulkomaalaiset tuomarit. Kiirehdin tervehtim\u00e4\u00e4n. Viimeisten kanssa meinasi menn\u00e4 aikataulut tiukaksi, vaikka Vidas k\u00e4vi vakuttaamassa, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kiirett\u00e4 ei ole.<\/p>\n

Kun nesteytys oli hoidettu sai Urho viel\u00e4 hetken oleilla pieness\u00e4 tarhassaan. Sitten alkoi taluttelu ja muu puunaus. V\u00e4hitellen siirryttiin verkka-alueelle odottelemaan ja kun kello oli tasan viisi vinkkasin Karille ja astelivat pokkana vet gatelle ja ensimm\u00e4isen\u00e4 tarkastukseen. Tanja heti per\u00e4ss\u00e4 ja kohta koko suomalaisk\u00f6\u00f6ri oli ensimm\u00e4isest\u00e4 urakastaan selviytynyt. T\u00e4ll\u00e4 kertaan kotiin oli viestitelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 vain iloisia asioita, sill\u00e4 kaikki suomalaisratsukot ja puolisuomalainenkin saivat starttiluvan. Urhon syke oli 44, v\u00e4h\u00e4n yl\u00e4kanttiin. Kaikki arviointikohteet olivat A. Olin todella j\u00e4nnittynyt tossujen johdosta. Tunsin, miten veri kohisi korvissa ja syke hakkasi reippaasti toista sataa.<\/p>\n

Hevoset saivat viel\u00e4 hetken ulkoilla ja v\u00e4h\u00e4n ennen kymment\u00e4 vietiin ne sis\u00e4lle. Normaalit kisaa edelt\u00e4v\u00e4n illan boostaukset ja juomabaarit ja sitten oli aika siirty\u00e4 taas m\u00f6kille. Meill\u00e4 oli tavoitteena, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin kymmenelt\u00e4 s\u00e4nkyyn. Uni oli ollut aika v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 ja laadultaankin heikohkoa. Pasi oli loihtinut grilliherkkuja ja niit\u00e4 ahdettiin taas hyv\u00e4ll\u00e4 halulla. Ihan nippa nappa Kari oli kymmenelt\u00e4 punkassa, magnesiumpillerikin j\u00e4i p\u00f6yd\u00e4lle odottamaan. M\u00e4 kupeksin v\u00e4h\u00e4n pidemp\u00e4\u00e4n ja py\u00f6rittelin viel\u00e4 seuraavaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 mieless\u00e4ni<\/p>\n

 <\/p>\n

Lauantai – kisap\u00e4iv\u00e4<\/p>\n

Sara k\u00e4vi antamassa Urholle p\u00f6per\u00f6t jo ennen viitt\u00e4. Samoihin aikoihin pojat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t ulos. Karilla oli her\u00e4tys v\u00e4h\u00e4n viiden j\u00e4lkeen. Sai hetken omaa aikaa ennen kuin h\u00e4rdelli alkoi. M\u00e4 her\u00e4sin puoli kuuden aikoihin ja v\u00e4h\u00e4n j\u00e4lkeen kuuden olimme jo liikkeell\u00e4. No eik\u00f6s meid\u00e4n is\u00e4nt\u00e4mme tullut m\u00f6kkitiell\u00e4 vastaan ja vaatimalla vaati, ett\u00e4 k\u00e4vimme kurkkaamassa h\u00e4nen y\u00f6llist\u00e4 saalistaan. Takaloosterissa retkotti villisika.\u00a0 P\u00e4\u00e4stiin jatkamaan matkaa ja tuokion kuluttua olimmekin tallilla. Saara oli letitt\u00e4nyt Urhon harjan ja Kari laittoi ensit\u00f6iksen tossut jalkaan. Sara otti hevosen talutukseen. K\u00e4vimme hurraamassa 120 luokan startin ja sitten kiirehdimme laittamaan hevosta valmiiksi. V\u00e4h\u00e4n ehk\u00e4 oli liikaa s\u00e4hlinki\u00e4 mun makuun, mutta kaiken piti kuitenkin olla kunnossa. Oli sovittu, ett\u00e4 me l\u00e4hdemme Saaran kanssa varttia vaille seitsem\u00e4n jo liikkeelle, jotta ehtisimme WP 2:lle ajoissa. Kari nousi ratsaille ja l\u00e4hti verkkaamaan hevosta. Se tuntuikin varsin virtavalta ja Valton kanssa oivalla tavalla sparraavat toisensa ja itsens\u00e4 ihan sekop\u00e4isiksi.<\/p>\n

Startti tapahtui kasilta ja silloin me olimme Saaran ja Saran kanssa jo liikenteess\u00e4. Ensimm\u00e4inen lenkki oli v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n sininen ja pituudeltaan 31 km. Arvelin, ett\u00e4\u00a0 vartissa tulevat ensimm\u00e4iseen huoltoon, joka oli n. 5 km:n p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ja n\u00e4in tapahtui. Tulivat sit\u00e4 rapsakkaa 20 km\/h vauhtia, jota v\u00e4h\u00e4n liiankin usein Karilla on tapana p\u00e4\u00e4stell\u00e4 heti l\u00e4hd\u00f6st\u00e4. V\u00e4h\u00e4n viilennettiin hevosta. Kolmantena porukassa oli virolainen ratsukko, jonka huolto ei ollut viel\u00e4 ehtinyt paikalla. Tarjosin apua. Toivoi huikkaa hevoselleen, mutta hevonen ei ollut kiinnostunut.<\/p>\n

Siirryttiin WP vitoselle. Tiesin, ett\u00e4 vauhti ei t\u00e4h\u00e4n memmess\u00e4 olisi viel\u00e4 hiipunut, mutta ajattelin kuitenkin ottaa asian puheeksi. Pasi ja Hanu py\u00f6r\u00e4htiv\u00e4t paikalla ja tehtiin pikasuunnitelma, ett\u00e4 ajelevat WP kutoselle ja me huolletaan vitosella.\u00a0 Kauaa emme ehtineet patsastella, kun ratsukot tulivat n\u00e4kyviin. Virolainen oli porukassa mukana. Yleens\u00e4 Kari on t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa hoksannut, ett\u00e4 kyyti on liian kylm\u00e4\u00e4. Tulivat reiluun kymppiin edelleen 20 km\/h nopeudella.\u00a0 En ollut hyvill\u00e4ni. Mielest\u00e4ni oli sanomattakin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Urho ei tule kyseisess\u00e4 kyydiss\u00e4 kest\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u00a0 Jotain ratsastajat siin\u00e4 mussuttivat, ett\u00e4 hevoset painavat k\u00e4delle ja sit\u00e4 tavanomaista stooria. Painaahan ne, jos niiden antaa valtoimenaan menn\u00e4.\u00a0 Kilsa k\u00e4ynti\u00e4 takuuvarmasti ne rauhoittaisi. Mutta mit\u00e4p\u00e4 sit\u00e4 kinaamaan. Eik\u00e4 se mua niin muuten haittaisikaan, mutta kuten sanottua jokainen hevosensa ja sen suorituskyvyn kuitenkin p\u00e4\u00e4piirteitt\u00e4in tuntee.\u00a0 Ratsastajalla vaan keho\u00a0 ja p\u00e4\u00e4 pulppuavat adrenaliinia ja muita huumaavia aineita, joten realiteetit saattavat unohtua.<\/p>\n

Min\u00e4, Saara ja Sara siirryttiin WP 8:lle. Siell\u00e4 olikin suomalaisia huoltajia ja p\u00e4\u00e4stiin vaihtamaan kuulumisia. Hauska yhteensattuma tapahtui taas, kun luokan 1* ja 2* ratsukot saapuivat huoltoon l\u00e4hes samanaikaisesti. Kovasti oli sinivalkoista v\u00e4ri\u00e4. Tanja ja Kari olivat pit\u00e4neet samaa 20 km\/h vauhtia yll\u00e4. Valtolle sopiva, Urholle tappava. Perushuoltoa, ei maistunut juoma hevoselle, mutta jotain pient\u00e4 otti sent\u00e4\u00e4n suuhunsa. Urho k\u00e4vi edelleen kovilla kierroksilla. Harmillista. P\u00f6rr\u00e4\u00e4minen ennakoi vaikeuksia tarkastuksessa.\u00a0 Huutelin per\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 jos ei\u00e4t yht\u00e4\u00e4n hidasta, niin meid\u00e4n huolto ei ehdi mitenk\u00e4\u00e4n maalilinjalle ottamaan vastaan.<\/p>\n

Ehdittiin kuin ehdittiinkin, sill\u00e4 tulivat taluttamalla viimeisen kilsan. Kuulemma kuolaimelle painaminen oli loppunut ihan viimemeitreill\u00e4. Noh, pianhan se taas alkaisi, kun l\u00e4htisiv\u00e4t seuraavalle lenkille. Urho ei ollut juonut, olin v\u00e4h\u00e4n huolissani ja se ei muutenkaan n\u00e4ytt\u00e4nyt ihan silt\u00e4, milt\u00e4 olisin sen suonut n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n. Tarkastukseen mentiin kolmessa minuutissa, mutta syke pomppi aika rajusti. Oli v\u00e4lill\u00e4 50 ja v\u00e4lill\u00e4 70. Tuo ep\u00e4tasaisuus saa aina huolestumaan ja kertoo ainakin mulle sen, ett\u00e4 vauhti on ollut liian kovaa. Painoi sitten k\u00e4delle kuinka paljon vaan. Mun mielest\u00e4 tilanne pit\u00e4\u00e4 silloin vaan rauhoittaa. Vaikka hypp\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 alas sel\u00e4st\u00e4 ja seisomalla paikallaan. Urhokin on hevonen, joka yksin j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n h\u00e4r\u00f6ilee hetken, mutta sitten unohtaa ja rauhoittuu. Pit\u00e4isi vaan olla malttia.<\/p>\n

Saatiin viel\u00e4 komission pj joka oli jo aiemmin osoittautunut porukan tiukimmaksi.\u00a0 Arvioinnit olivat my\u00f6s sen mukaiset. Syke oli 60. Juoksutuksen j\u00e4lkeen onneksi 56, eli ei ainakaan nousemaan p\u00e4in. Kuivumisesta tuli osin jo kakkosta ja suolisto\u00e4\u00e4net alenem\u00e4\u00e4n p\u00e4in. Yleisilme A. Olin \u00e4rtynyt. On se nyt jumalauta kumma juttu, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tulla satojen kilsojen p\u00e4\u00e4h\u00e4n kaahottamaan. Kire\u00e4 ilmapiiri jatkui taukoalueella ja tossujen riisuminen ja pukeminenhan oli ihan farssi. Kari otti jopa kopsauksen otsalohkoonsa.\u00a0 Urho py\u00f6ri kuin v\u00e4kk\u00e4r\u00e4 ja hinkutti itse\u00e4\u00e4n kaikkiin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oleviin. Ihan sika\u00e4rsytt\u00e4v\u00e4 tapa! Tuollaisessa maastossa tossut on kuitenkin pakko ottaa lenkkien j\u00e4lkeen pois ja varmistaa, ett\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n ei ole j\u00e4\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n sellaista, joka aiheuttaisi ongelmia.\u00a0 Samalla huomasin, ett\u00e4 vuohiset punottivat. Kari rasvasi ihon, Saara pesi tossut ja hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 ne laitettiin takaisin ja taas sama py\u00f6riminen koetteli hermoja. Sitten todettiin, ett\u00e4 kaikessa kiireess\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt leiriin laitettavat juomavedet kaatamatta. Ei mennyt eka tauko ihan putkeen ja 40 minsaa oli aika nopeasti kulutettu.<\/p>\n

Toiselle lenkille ratsukot l\u00e4htiv\u00e4t oikeastaan ihan samalla vauhdilla. Varoittavat puheet olivat menneet t\u00e4ysin kuuroille korville. Vihre\u00e4 lenkki\u00e4 oli muotoutunut uudella tavalla ja saanut mitakseen 26 km. Reitti oli rakentunut siten, ett\u00e4 ajeltiin WP 8:lle ja k\u00e4kittiin siell\u00e4. Siin\u00e4 ehti hyvin n\u00e4hd\u00e4 tulevia ja menevi\u00e4 ratsukoita. Meid\u00e4nkin ratsukot tulivat odotetusti ja huutelin per\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 seuraavalla p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 on se omituinen piikki, jossa piti k\u00e4yd\u00e4 stewardia moikkaamassa. Olivat aika mukavassa johdossa ja ajattelin mieless\u00e4ni, ett\u00e4 jos vaan p\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ja vauhti v\u00e4h\u00e4n putoaisi, niin siin\u00e4 meill\u00e4 on voittajakaksikko. Virolainen oli jo selke\u00e4sti per\u00e4ss\u00e4. No eip\u00e4h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Kun l\u00e4hestyiv\u00e4t k\u00e4\u00e4nn\u00f6spaikkaa, niin eih\u00e4n siell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ollut. Jossain pientareella hihitteli pari likkaa.\u00a0 Jotain huutelivat per\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 stop ja kun n\u00e4m\u00e4 yrittiv\u00e4t pist\u00e4\u00e4 jotain vastakysymyksi\u00e4, niin vastaukseksi saivat vain hihityst\u00e4.\u00a0 Jatkoivat matkaa ja ihmetteliv\u00e4t tilannetta. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 sielt\u00e4 tuli Tikk nuorimmainen vastaan ja oli yht\u00e4 h\u00e4mmentynyt kuin finskitkin.\u00a0 Eip\u00e4 siin\u00e4 jossain v\u00e4liss\u00e4 k\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t ymp\u00e4ri ja totesivat, ett\u00e4 homma suckaa. Ja niin kuin aina, harhaanratsastusksen tai muun k\u00f6mm\u00e4hdyksen p\u00e4\u00e4lle lis\u00e4siv\u00e4t vauhtia koneeseen. Ik\u00e4\u00e4n kuin menetetty aika ja ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen matka pit\u00e4isi jotenkin saada heti kurottua kiinni. Maltti se olisi kai hyv\u00e4\u00a0 t\u00e4ss\u00e4kin tilanteessa.<\/p>\n

Me k\u00e4kittiin huoltopaikalla ja laskeskelin mieless\u00e4ni, ett\u00e4 ovat takuuvarmasti ratsastaneet harhaan.\u00a0 Lopulta n\u00e4in virolaisen Esti Viilupin ja tiesinkin, ett\u00e4 n\u00e4in oli k\u00e4ynyt. Olivat turanneet hyv\u00e4n etumatkan. Kari ja Tanja ja Priidu tulivatkin aika samoilla havinoilla huoltoon. Eli hyvin hoidettu etumatka oli menetetty, mutta eip\u00e4 siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Keli tuntui huollossa seistess\u00e4 tosi kolealta ja ehdotinkin, ett\u00e4 menisiv\u00e4t ratsain maalilinjalle asti.\u00a0 Urhollakin oli kuitenkin jo sen verta l\u00e4mmin, ett\u00e4 kylmettyminen saattaisi aiheuttaa j\u00e4ykistymist\u00e4 ja sit\u00e4h\u00e4n meill\u00e4 oli viimeksi Virossa v\u00e4h\u00e4n havaittavissa. Ihan reippaina l\u00e4htiv\u00e4t huollosta taukopaikkaa kohden ja ihan muutaman h\u00f6rpyn hevoset ottivat vett\u00e4kin.<\/p>\n

Tauolle tulivat taluttaen ja olivat k\u00e4ytt\u00e4neet 26 km:n lenkkiin aikaa 1:47, keskinopeudeksi muodostui 15,62 km\/h. Jos kolmen kilsan lis\u00e4lenkki olisi huomioitu, olisi keskinopeus ollut 17,5 km\/h. Ratsukon ylitetty\u00e4 maalilinjan, heitettiin huopaa heti per\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\u00a0 Hevonen oli nopeasti valmis ja alle kahdessa minuutissa oltiin tarkastuksessa. Taas sama tiukka vet. Syke oli 56 ja juoksutuksen j\u00e4lkeen 60. Kari juoksutti ehk\u00e4 aavistuksen liian hiljaa. Liikkeest\u00e4 tuli B, joka oli my\u00f6s omaan silm\u00e4\u00e4n ihan paikallaan. Kuivumisen merkit olivat lis\u00e4\u00e4ntyneet, vaikka lenkin lopulla Lampisten vesi oli maistunut. Ja ei mitenk\u00e4\u00e4n isona yl\u00e4tyksen\u00e4 saatiin kutsu uusintaan. Se on aina vieheli\u00e4ist\u00e4. Lis\u00e4ksi omaan silm\u00e4\u00e4n metabolisia oireita oli havaittavissa ja nyt viimeist\u00e4\u00e4n vauhti pit\u00e4isi pudottaa j\u00e4rjelliselle tasolle, jos viel\u00e4 matkaan p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin.<\/p>\n

Tauolla oli kiire, sill\u00e4 uusintatarkastu lyhent\u00e4\u00e4 huiliaikaa.\u00a0 Kari puuhasi taas tossujen kanssa, joten h\u00e4nen lepoaikansa tai tankkausaikansa oli olematon. Urho onneksi joi jotain ja s\u00f6i vetist\u00e4 Greenlineliemist\u00e4\u00e4n.\u00a0 Vuohisten iho oli rikki. Siveltiin rasvaa ja manattiin mieless\u00e4mme. Ja eik\u00f6 se h\u00f6n\u00f6 viel\u00e4 astunut johonkin piilokuoppaan, kun oltiin l\u00e4hd\u00e4ss\u00e4 uusintatarkastukseen. Ei ollut todellakaan voittajafiilis.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa saatiin lellimpi vet. Syke oli ensimm\u00e4isen minuutin aikana liian korkea. El\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri py\u00f6ritteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja totesi, ett\u00e4 hevonen on jostain syyst\u00e4 todella hermostunut. Ei oikein osattu keksi\u00e4, mist\u00e4 moinen johtui.\u00a0 K\u00e4vik\u00f6 sitten armo oikeudesta, mutta pitk\u00e4n kuulostelun j\u00e4lkeen vet totesi, ett\u00e4 syke oli 64.\u00a0 Selittelin, ett\u00e4 on kokematon hevonen yms. Kari juoksi nyt rivakammin ja liikkeest\u00e4 tuli A.\u00a0 Syke oli 60 ja vet totesi, ett\u00e4 ei ole metabolisia oireita. Olimme saaneet tankattua ja boostattua hevosta lyhyen tauon aikana. Suolisto\u00e4\u00e4net olivat taas A ja yleisilme my\u00f6skin A.\u00a0 Olimme aika helpottuneita, sill\u00e4 teimme kyll\u00e4 kovasti t\u00f6it\u00e4, ett\u00e4 pelastettiin se, mit\u00e4 pelastettavissa oli. Karikin oli vihdoin ymm\u00e4rt\u00e4nyt realiteetit ja totesi, ett\u00e4 on hidastettava vauhtia hinnalla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Kolmannelle 21 km:n lenkille virolainen Esti l\u00e4hti nelj\u00e4n minsan kaulalla. Turunen pyyhk\u00e4isi per\u00e4\u00e4n tuulen lailla ja h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4 minuutin verran l\u00e4hti Kari. Valedron haju leijaili ilmassa Urhon sieraimiin, joten parissa kilsassa veti karkulaiset kiinni. Kari kuitenkin totesi, ett\u00e4 matkavauhti oli liian kova ja p\u00e4\u00e4tti j\u00e4tt\u00e4yty\u00e4. N. 4km:n kohdalla ero oli taas kutakuinkin minuutin luokkaa. Ja taas huollosta pari kilsaa, niin ero oli imetty kiinni. J\u00e4lleen Kari totesi, ett\u00e4 vauhti on liian kovaa ja pyrki j\u00e4tt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n. Eli kaiken muun herkun lis\u00e4ksi rastukko syyllistyi viel\u00e4 ihan perinteiseen ja rehelliseen pumppaamiseen.\u00a0 Lopulta Kari p\u00e4\u00e4tti siirty\u00e4 ihan k\u00e4yntiin, koska hommasta ei oikein muuten meinannut tulla mit\u00e4\u00e4n.\u00a0 Reitti oli vanha tuttu vaaleansininen, joten huolto sai pysy\u00e4 paikallaan.\u00a0 Lopulta kai Urho suostui ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 nyt vaan k\u00e4vell\u00e4\u00e4n. Huollossa se joi ihan hyvin ja oli muutenkin aika tyyni. L\u00e4htiv\u00e4t hiljakseen h\u00f6lk\u00f6tellen viimeiselle p\u00e4tk\u00e4lle. Edell\u00e4 minittu manooveri olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4 yht\u00e4 lenkki\u00e4 aiemmin.<\/p>\n

Enn\u00e4timme aika hyvin maalilinjalle ja n\u00e4in jo kaukaa, ett\u00e4 sielt\u00e4 tulevat k\u00e4ynnill\u00e4.\u00a0 Tanja t\u00e4rr\u00e4si lopputarkastuksessa. Ei ollut viel\u00e4 mennyt sis\u00e4lle, kun halusi ottaa varman p\u00e4\u00e4lle. Voin vain kuvitella, millaisess\u00e4 tunnetilassa on ollut.\u00a0 Onneksi Laura on kylm\u00e4n viile\u00e4 hahmo, joten ei ainakaan hypett\u00e4nyt Turdea lis\u00e4\u00e4. Valto l\u00e4hti juuri lopputarkastukseen, kun me vilkuteltiin Kari maalilinjalle joten en n\u00e4hnyt tarkastusta, mutta erinomaisestihan se meni.\u00a0 Turunen oli paukuttanut vikan lenkin yli 20 km\/h kyyti\u00e4 ja tekikin ihan huippusuorituksen omassa kv-debyytiss\u00e4\u00e4n.\u00a0 En tied\u00e4, onko Suomessa koskaan menty 80 km kisaa yli 18km\/h nopeudella.<\/p>\n

Kari tuli rauhallisesti maaliin. Vikan lenkin keskinopeus oli 16,21 km\/h. Ei suuria tunteita. Urho oli jonkun verran voipunut, mutta suurin huoli oli vuohisten kunnosta. Ja toisaalta pelk\u00e4sin, ett\u00e4 alkaa j\u00e4ykisty\u00e4 koleahkossa keliss\u00e4, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa ei sen asian kanssa ollut mit\u00e4\u00e4n ongelmaa. Lihaksisto ja selk\u00e4 oli ollut koko kisan ajan A. 12 minsaa palauteltiin. Syke oli oikeastaan valmis jo kun tultiin, mutta sitten pienen metsik\u00f6n takaa tuli mustavalkoinen lehm\u00e4 tuijottamaan!\u00a0 Sykkeet pomsahtivat jonnekin 90 iskuun. K\u00e4\u00e4nnettiin Urho toiseen suuntaan, niin eik\u00f6 lehm\u00e4 alkanut ammua julmetusti. Lis\u00e4ksi maalaismarkkinoiden suunnalta kuului taukoamaton kansanmusiikki-ilottelu. Karilla hitsasi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kiinni.\u00a0 Jouduin topuuttelemaan ja toteamaan, ett\u00e4 se nyt ei ole mahdollista, ett\u00e4 syke ei laskisi, sill\u00e4 aikaahan oli. Oman mittauksen mukaan syke oli 58, kun l\u00e4hdettiin tarkkiin. Kari kuuli vetin ilmoittaman sykkeen v\u00e4\u00e4rin ja oli jo nyrkki pystyss\u00e4m kun kuuli sen olevan 54.\u00a0 M\u00e4 kuulin 64 ja toivoin mieless\u00e4ni, ett\u00e4 juoksutuksessa syke ei pomppisi suuremmin.\u00a0 Juoksutuksen j\u00e4lkeen syke oli my\u00f6s 64. Liikkeest\u00e4 tuli B. Eik\u00e4 ollut ihmek\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 vuohiset olivat ik\u00e4v\u00e4ss\u00e4 jamassa. Olin todella, todella \u00e4rtynyt tossuhommelista. Mun puolesta t\u00e4m\u00e4 kokeilu saisi loppua nyt t\u00e4h\u00e4n, mutta kuten olen aiemminkin todennut, mun mielipiteell\u00e4 ei ole ollut suurta painoarvoa. Kuivumisen merkkej\u00e4 oli my\u00f6s ilmoilla ja yleisilme oli B. Ei siis mitenk\u00e4\u00e4n hirvitt\u00e4v\u00e4n hehke\u00e4\u00e4, mutta taputukset ja onnittelut saimme palkaksi. Olin tosi, tosi helpottunut, sill\u00e4 monen pienen k\u00f6mm\u00e4hdyksen j\u00e4lkeen kuitenkin saimme sen, mit\u00e4 olimme tulleet hakemaan. Eli hyv\u00e4ksytyn tuloksen.<\/p>\n

Ennakkoon oli katsottu, ett\u00e4 voittoonkin voisi olla saumat. Tanjan kylm\u00e4p\u00e4isyys ja t\u00e4h\u00e4n asti piilossa ollut mielet\u00f6n kilpailuhenkisyys tulivat ihan puskista.\u00a0 T\u00e4ll\u00e4 kertaa ei olisi ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia laulaa Turusta suohon, mutta virolainen ratsukko olisi kyll\u00e4 pit\u00e4nyt pysty\u00e4 j\u00e4rkev\u00e4ll\u00e4 ratsastuksella j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n taakse. N\u00e4m\u00e4 on n\u00e4it\u00e4. Aina on asioita, jotka olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4 toisin. Mutta tulos on aina palkkia pitk\u00e4j\u00e4nnitteisest\u00e4 ty\u00f6skentelyst\u00e4, joten hyvill\u00e4 mielin saimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4mme.<\/p>\n

Koska kyseess\u00e4 oli kisojen lyhyin matka ja keskinopeus oli\u00a0 16,8 km\/h niin homma oli tosi varhaisessa vaiheessa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 taputeltu.\u00a0 Urho p\u00e4\u00e4si nappailemaan tuoretta kinttujaan nostellen ja s\u00e4tkytellen.\u00a0 Se jotenkin vihaa kylm\u00e4suojia, vaikka t\u00e4h\u00e4nastisen kokemuspohjan mukaan kylm\u00e4ys ehk\u00e4iseen sen kohdlla merkitt\u00e4v\u00e4sti sen jalkojen turvottelua. Porukalla leiripaikat pistettiin pakettiin. Siin\u00e4\u00e4 ei kauaa nokat tuhisseet. Patsi mulla, sill\u00e4 olin koko reissun ajan pieness\u00e4 flunnassa. Mutta oikeasti meill\u00e4 oli niin ripe\u00e4 iskujoukko matkassa mukana, ett\u00e4 asiat tapahtuivat p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4ntoisesti \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n rivakasti. Pian oli teltat kumottu ja tavata olivat siirtyneet auton lavalle. Hurrattiin Team Lampiset maaliin ja voittoon.<\/p>\n

Urho p\u00e4\u00e4si viel\u00e4 tarhaan ja Sara k\u00e4vi sit\u00e4 taluttelemassa ja piti siit\u00e4 muutenkin hyv\u00e4\u00e4 huolta.\u00a0 Me kiirehdittiin m\u00f6ks\u00e4lle.\u00a0 Siell\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 oli pist\u00e4nyt saunan l\u00e4mpim\u00e4ksi ja me Karin kanssa uskaltauduttiin lauteille. Tarjolla oli kuivasauna tai kostea. Otimme kostean ja kaadoimme mukilla kattilasta vett\u00e4 luonnon kiville.\u00a0 Hyv\u00e4t l\u00f6ylyt sielt\u00e4 irtosi ja teki kyll\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 kisap\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi p\u00e4\u00e4st\u00e4 saunaan. Ukko oli my\u00f6s valmistanut jotain muhennosta aamulla esitellyst\u00e4 villisiasta.\u00a0 Kannatuksen vuoksi v\u00e4h\u00e4n maisteltiin ja kiirehdittiin iltajuhlaan. K\u00e4ytiin moikkaamassa hevosia. Olivat ihan tyytyv\u00e4isin\u00e4 loimitettuina tarhassa ja saivat viel\u00e4 hetken aikaa ollakin.<\/p>\n

Suomalaiset olivat tietenkin ensimm\u00e4isin\u00e4 juhlatalossa ja me viel\u00e4 pujahdettiin henkil\u00f6kunnan ovesta sis\u00e4lle.\u00a0 Oltiin sitten hetki omalla porukalla Zendurancen v\u00e4ki ja Suonp\u00e4\u00e4n v\u00e4ki ja tosi liikkiksen\u00e4 eleen\u00e4 The T\u00f6pp\u00e4r\u00e4t olivat hommanneet meille kaikille kultamitalit. Villiinnyttiin niist\u00e4 siin\u00e4 mittakaavassa, ett\u00e4 jokainen puki mitalin kaulaansa ja sitten otettiin tiimikuvia! Ven\u00e4l\u00e4isten jojo innostui ottamaan jopa itselleen kuvia meist\u00e4. Vaike ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 miksi, mutta varmaan halusi kotona n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suomalaisten sekop\u00e4isyytt\u00e4.<\/p>\n

V\u00e4hitellen suomalaiset ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t paikalle ja jatkettiin aina p\u00f6yt\u00e4\u00e4 tarpeen mukaan. Fiilis oli tosi hyv\u00e4. Safka loppui j\u00e4lleen kesken ja juhlatila oli totuttuun tapaan aika viile\u00e4, mutta n\u00e4m\u00e4 seikat eiv\u00e4t dropanneet tunnelmaa. Sein\u00e4lle heitettiin kuvia kisatapahtumista ja kannustimme villisti omiamme, kun meik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 kuvissa vilahteli.\u00a0 Tuomarip\u00f6yt\u00e4\u00e4 nauratti meid\u00e4n ilottelumme. Ennen kymment\u00e4 osa porukkaa l\u00e4hti laittamaan hevosia sis\u00e4lle ja tavanomaiseen tapaan ennen puolta y\u00f6t\u00e4 olimme jo matkalla kohti m\u00f6kki\u00e4. Pienen hetken istuimme viel\u00e4 porukalla ja k\u00e4vimme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 l\u00e4pi. Hieno p\u00e4iv\u00e4 suomalaisittain. Kaksi luokkavoittoa, kaksi kolmosta ja yksi nelonen! Harvinaista herkkua! Ja t\u00e4m\u00e4 toivottavasti noteerataan my\u00f6s kotimaassa. Ty\u00f6, jota on monta vuotta tehty alkaa todellakin tuottaa tulosta!<\/p>\n

Uni tuli pyytelem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Sunnuntaina – kotimatkap\u00e4iv\u00e4<\/p>\n

Varhainen her\u00e4tys viel\u00e4kin.\u00a0 Kiirehdittiin katsomaan hevosten kunto. Urho oli kaikin puolin muuten hyv\u00e4, mutta vuohisten iho oli rikki ja ne selv\u00e4sti tuntuivat ik\u00e4vilt\u00e4 likkuessa. Kari rasvasi vuohiset ja l\u00e4hdettiin k\u00e4velytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hevosta.\u00a0 Se liikkui parhaimmillaan aika kivasti ja p\u00e4\u00e4tettiin, ett\u00e4 menk\u00f6\u00f6t sitten paraskuntoisimman tarkastukseen. Hyv\u00e4 kokemusta hevoselle, sill\u00e4 nyt pit\u00e4isi koko ajan muistaa, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ovat aika uusia juttuja Urholle.\u00a0 My\u00f6hemmin on helppo sanoa, ett\u00e4 olisi pit\u00e4nyt pysy\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4 olla menem\u00e4tt\u00e4. Syyst\u00e4 tai toisesta Urho liikkui tosi konkk\u00e4n\u00e4sti katselmuksessa. Lihaksistossa tai miss\u00e4\u00e4n muuallakaan ei ollut huomautettavaa, joten syy k\u00f6nkk\u00e4\u00e4miseen l\u00f6ytyi edelleenkin sielt\u00e4 vuohisista. Harmillinen juttu. Arvottiin siin\u00e4, ett\u00e4 meneek\u00f6 hevonen palkintojenjakoon, meneek\u00f6 se sinne k\u00e4sihevosena, vai j\u00e4tt\u00e4\u00e4k\u00f6 v\u00e4liin. Lopulta p\u00e4\u00e4dyttiin siihen, ett\u00e4 hevonen ei osallistunut palkintojenjaakoon, vaan Kari k\u00e4vi pokkaamassa palkinnot ilman hevosta. Suomalaisia puuttui muutenki, sill\u00e4 suurimmalla osalla oli pakottava tarve l\u00e4hte\u00e4 ajoon jo ennen palkintojenjakoa. Onneksi luokkavoittajat olivat sent\u00e4\u00e4n paikalla ja edustivatkin tyylikk\u00e4\u00e4sti.<\/p>\n

M\u00f6kill\u00e4 oli j\u00e4rkky sotku ja pistettiin t\u00f6pp\u00f6siin vipin\u00e4\u00e4. \u00c4ij\u00e4 otti tiskisienen kauniiseen k\u00e4teen ja mit\u00e4 kuivailin keitti\u00f6pyyhe viuhuen. Mun tavoite oli, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kotimatkalle kahdeltatoista.\u00a0 Ei p\u00e4\u00e4sty, mutta yhdelt\u00e4 sent\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4stiin. Hevoset meniv\u00e4t hyvin koppiin ja matkustivat rauhallisesti. Hyv\u00e4 kokemus varmasti Urholle, joka ei ole mik\u00e4\u00e4n matkustamisen konkari. Nyt tuli matkakilsoja melkoisesti.\u00a0 Tanja k\u00e4vi ostamassa mun puolesta tuliaiset ja ostikin sellaiset herkut, ett\u00e4 ehk\u00e4 multa ei ikin\u00e4 en\u00e4\u00e4 tuliaisia pyydet\u00e4! Pidettiin taas tunnin breikki Latvian hiekkarannoilla.\u00a0 T\u00f6pperssit, Saara ja Hanu olivat kaikki kiirehtineet aiempaan lauttaan, joten j\u00e4ljell\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 pariskunta Harju\u00a0 & P\u00f6ntinen ja pariskunta Suonp\u00e4\u00e4. Hevoset k\u00e4pp\u00e4iliv\u00e4t ja s\u00f6iv\u00e4t tuoretta intohimolla.<\/p>\n

Kun p\u00e4\u00e4stiin satamaan, niin Tanja hypp\u00e4si meid\u00e4n kyytiin ja Pasi j\u00e4i ty\u00f6keikalla Tallinnaan.\u00a0 Kari yst\u00e4vystyi jonkun k\u00e4nnisen ”ehk\u00e4 mannen” kanssa. Turusen kanssa k\u00e4k\u00e4tettiin, kun maailman ep\u00e4sosiaalisen \u00e4ij\u00e4 alkaa verkostoitua lauttajonossa.\u00a0 Kunhan ensin oli raivostunut lippuluukun hitaaseen toimintaan. Saatiin viel\u00e4 Karin uudelta tosi hyv\u00e4lt\u00e4 yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4 suut makiaksi ja lopulta koko karkkipussin. Ukko tunki my\u00f6s innokkaasti kurkkimaan hevosia, kun p\u00e4\u00e4stiin lautalle. V\u00e4h\u00e4n jopa h\u00e4iri\u00f6ksi asti. Laiteltiin hevoset matkakuntoon ja kiiruhdettiin hyttiin. Sy\u00f6tiin taas perinteiset noutosapuskat ja painuttiin p\u00f6tk\u00f6lleen. Pari tuntia meni vilahtamalla. Ihan vilahtamalla oltiin my\u00f6s tallilla ja p\u00e4\u00e4tettiin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pojat y\u00f6ksi pihalle. Puolessa tunnissa hommat oli tehty j\u00e4 l\u00e4hdettiin kohti kotia. Vajaa puoli tuntia ja olisimme v\u00e4llyjen v\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n

Toisin k\u00e4vi. Kun olimme ylitt\u00e4neet 25-tien ja kello paukutteli jo yli kahta, niin varjohirvi\u00f6 k\u00e4vi p\u00e4\u00e4lle. Ehdittiin juuri hahmottaa t\u00e4yskuun luomassa valossa sarvip\u00e4isen varjon, niin alkoi kolista. Kari ehti kuin ehtikin tehd\u00e4n sen verta v\u00e4ist\u00f6liikett\u00e4, ett\u00e4 isku tuli auton kylkeen. Peilih\u00e4n siin\u00e4 irtosi, sarvet kolhivat koko kyljen ja takavalot hel\u00e4htiv\u00e4t koteloineen irti. Ett\u00e4 sellainen lopetus reissulle. Kun s\u00e4ik\u00e4hdyksest\u00e4 selvittiin ja tajuttiin, miten mielet\u00f6n tuuri oli ollut matkassa mukana, niin jatkettiin matkaa Tussulaan. Kari ja Tanja nauttivat viel\u00e4 olutta y\u00f6myssyksi ja m\u00e4 lirpin t\u00f6lkkikolaa. Olimme onnellisia, ett\u00e4 olimme hengiss\u00e4. Seh\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 kuitenkin on oikeastaan se perimm\u00e4inen juttu.<\/p>\n

Vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 NBCH-kilpailut ratsastetaan Kurtuvenaissa. Toivottavasti t\u00e4lle kertaa reissussa mukana ovat mukana my\u00f6s silloin ja mieluusti viel\u00e4 muutama muukin tyyppi karavaanin mukaan, niin silloinkin on seikkailu taattu!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Keskiviikko – matkustusp\u00e4iv\u00e4 T\u00e4m\u00e4 turnee alkoi oikeastaan jo tiistaina. Odotettiin Zendurancen porukkaa ja meille rekrytty\u00e4 Saaraa jo tiistaina kahdeksalta. Aikataulu aavistuksen muuttui, niin kuin Turusen kanssa p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti k\u00e4y. Me mentiin puolen y\u00f6n kieppeill\u00e4 nukkumaan, kun pakkaushommat alkoivat olla suurin piirtein mallillaan ja pakkauslistat k\u00e4yty moneen kertaan l\u00e4pi. Uni tulikin nopeasti. Mulla oli illalla t\u00f6iss\u00e4 alkanut […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":1742,"menu_order":2,"comment_status":"open","ping_status":"closed","template":"templates\/template-full.php","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-3543","page","type-page","status-publish","hentry","post"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/3543","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3543"}],"version-history":[{"count":48,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/3543\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3612,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/3543\/revisions\/3612"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1742"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3543"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}