{"id":3300,"date":"2016-07-22T09:46:54","date_gmt":"2016-07-22T06:46:54","guid":{"rendered":"http:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=3300"},"modified":"2016-07-22T09:57:52","modified_gmt":"2016-07-22T06:57:52","slug":"23-25-5-14-haanja-80-km-tai-120km","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=3300","title":{"rendered":"23.-25.5.14 Haanja, 80 km"},"content":{"rendered":"
\n
\n\t

L\u00e4ht\u00f6lista<\/i><\/strong> <\/p>\n

ERIKSSON Marie - DORR (SWE)
K\u00c4K\u00d6NEN Elisa - GR NADIR DE OX (FIN)
K\u00c4RKK\u00c4INEN Kari - AVIALIS LT OX (FIN)
KLOSEK Katarzyna - NEIDE (POL)
ROHTLA Anne - JETHRO (EST)
SALOMAA Marja - SUPER PEARL (FIN)
SZLEZYNGIER-JAGIELSKA Beata - ZBRUCZ (POL)
BEILMANN Ines - PLEYON (EST)
AL SABOORI, Alia Ahmad Mohd - ADIL (UAE)
KUZNETSOVA, Maria - VLAST (RUS)<\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div>

\n
\n\t

Tulokset<\/i><\/strong> <\/p>\n

1. Anne Rohtla - JETHRO (EST) 15,115 km\/h
2. Marie Eriksson - DORR (SWE) 15,112 km\/h
3. Ines Beilmann - PLEYON (EST) 14,478 km\/h
4. Kari K\u00e4rkk\u00e4inen - AVIALIS LT OX (FIN) 14,351 km\/h
5. Marja Salomaa - SUPER PEARL (FIN) 14,348 km\/h
6. Beata Szlezyngier-Jagielska - ZBRUCZ (POL) 13,891 km\/h
7. Klosek Katarzyna - NEIDE (POL) 13,890 km\/h
HYL. K\u00e4k\u00f6nen Elisa - GR NADIR DE OX (FIN)<\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div>

\n
\n\t

Torstai oli t\u00e4ll\u00e4kin kertaa toivoa t\u00e4ynn\u00e4<\/b><\/p>\n

\"\"Aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4mist\u00e4 oli Jarkon passin kanssa. Suurempi j\u00e4nnitysmomentti, kuin itse l\u00e4ht\u00f6, oli se, p\u00e4\u00e4seek\u00f6 Jarko mukaan vai ei. Melkoisen s\u00e4\u00e4t\u00e4misen ja sinkoilun j\u00e4lkeen min\u00e4, Kari ja Hapsu olimme 10:30 lautalla ja Jarkolla oli passi k\u00e4dess\u00e4 ja lippu 16:30 lauttaan ja Ninan kyydiss\u00e4 paikka Haanjaan. Punakone oli samalla lautalla ja satamassa moikattiin. Sen j\u00e4lkeen me siirryimme hyttiin huilimaan. Hapsu oli kovin hermostunut, kun poistuimme kannelta ja siell\u00e4 se raukka t\u00e4risi kahden tunnin jytin\u00e4n j\u00e4lkeenkin. Ei ollut maistunut hein\u00e4, eik\u00e4 maistunut vesik\u00e4\u00e4n. L\u00e4hdettiin aika rivakasti liikkeelle, kun lautalta p\u00e4\u00e4stiin. Tunnin ajon j\u00e4lkeen pidettiin tauko ja hevonen olikin jo rauhoittunut. Ker\u00e4iltiin sille tuoretta, joka rehotti tuulimyllyn kupeella. Kev\u00e4t oli selv\u00e4sti Tuusulaa pidemm\u00e4ll\u00e4. Tuore maistui ja v\u00e4h\u00e4n meni vett\u00e4kin alas.<\/p>\n

Helle oli aika tukahduttava. Hevonen saatiin kuitenkin pidetty\u00e4 kohtalaisen viile\u00e4n\u00e4. Ajeltiin toinen tunti ja sitten oli aika tankata auto ja samalla annoin hevoselle taas tuoretta ja tarjoilin vett\u00e4. Muodon vuoksi uitti huuliaan \u00e4mp\u00e4riss\u00e4. Viel\u00e4 viimeinen osuus ja saavuimme V\u00f6ruun. Tuttuja reittej\u00e4 pitkin, NATO-harjoituksen kalustoa ihmetellen, ajelimme kohteeseen. Siell\u00e4 meid\u00e4t toivotettiin iloisesti tervetulleiksi. Iloisia ilmeit\u00e4 ja aitoa j\u00e4lleenn\u00e4kemisen iloa. Traileriparkissa oli selke\u00e4t s\u00e4velet, joten kun hevonen oli purettu, niin traikku piti pist\u00e4\u00e4 tiiviiseen koppiriviin.<\/p>\n

Otin hevosen talutukseen. Hiki valuen kiersimme alueen. K\u00e4vimme katsomassa juoksutuspaikat ja kuljimme rantapolkua pitkin saunalle ja sielt\u00e4 l\u00e4ht\u00f6viitoitusta pitkin takaisin kilpailukeskukseen. Kari k\u00e4vi sovitusti varaamassa per\u00e4st\u00e4 tuleville karsinapaikat. Niiden kanssa oli s\u00e4\u00e4t\u00e4mist\u00e4, kun omatekem\u00e4t nimikyltit eiv\u00e4t kelvanneetkaan TD:lle, vaan ne piti tehd\u00e4 uudelleen viralliseen muotoon. T\u00e4st\u00e4 selvittiin ja Kari p\u00e4\u00e4si seuraavaan puuhaan, eli aitaamaan isoa tarha-aluetta siten, ett\u00e4 per\u00e4joukot saisivat my\u00f6s pl\u00e4ntin, jossa tarhata hevosia. Kun iso alue oli aidattu, niin tehtiin viel\u00e4 Hapsulle alue, johon se saikin j\u00e4\u00e4d\u00e4 nakertamaan tuoretta. Emman Sahrami oli n\u00e4k\u00f6et\u00e4isyydell\u00e4 ja vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 olivat Olaugin hevoset. Kipaisin viel\u00e4 varaamassa viisi huoltopl\u00e4ntti\u00e4 mahdollisimman l\u00e4helt\u00e4 vet gatea. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen k\u00e4vimme \u00e4kki\u00e4 vastaanottamassa huoneet ja sitten olikin kiire kauppaan hakemaan juomia, sill\u00e4 nestehukka oli l\u00e4hell\u00e4, kun kipitimme ymp\u00e4ri kilpailukeskusta hoitelemassa askareita.<\/p>\n

Mulla oli melko mojova hedari, joten aloin vet\u00e4yty\u00e4, mutta silloin kello olikin jo yksitoista ja seuraava ryhm\u00e4 saapui paikalle. Nina ja K\u00e4k\u00f6nen olivat tulleet yhdess\u00e4 ja jonkin sortin tohinat alkoivat heti. Juuri kun Kari oli lopetellut tallihommansa ja oli aikeissa tulla nukkumaan, alkoi Team Hysteria pommittaa, sill\u00e4 olivatkin p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 tutustua Rougen n\u00e4ht\u00e4vyyksiin. L\u00f6ysiv\u00e4t kuitenkin lopulta perille ja p\u00e4\u00e4simme kaikki nukkumaan, kun ensin oli selvitelty karsinaongelmaa, jotta Valto ei joutunut viett\u00e4m\u00e4\u00e4n y\u00f6t\u00e4\u00e4n yksin, kun oli ainut kansallinen kisaaja paikalla ja FEI-hevoset piti sijoittaa \"turvallisen\" hajuraon p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Tilanne saatiin selvitetty\u00e4 ja rauha laskeutui Kurgj\u00e4rvelle. Aamulle oli sovittu ohjelmaa jo kahdeksasta l\u00e4htien, joten yhdess\u00e4 sovittiin, ett\u00e4 hevoset ruokitaan enne seitsem\u00e4\u00e4 ja yhteinen tutustuminen reittiin alkaa kahdelta. Uni tuli nopeasti, vaikka samassa huoneessa korahteli my\u00f6s kaksi uupunutta miest\u00e4.<\/p>\n

Perjantain pitk\u00e4t minuutit ja tunnit, jotka eiv\u00e4t koskaan riit\u00e4<\/b><\/p>\n

\"\"Viidelt\u00e4 taidettiin taas jo aloitella p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Kuudelta oltiin jo touhuamassa. Tavattiin suurin osa suomalaisista tallilla ja aloitettiin hevosten tankkaaminen. Kommelluksilta ei v\u00e4ltytty ja taas k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 jonkin sortin takapajula t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n ihana kotimaamme on. Olemme aika kaukana ainakin matkaratsastuksen osalta jopa ihan peruskuvioissa. Mutta leppoisan naureskelun siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 saatiin hommat rullaamaan ja kun porukalla tehtiin, niin kaikilla oli hauskaa. Ja vaikka jokainen tiimi tekee omia linjauksia ja ratkaisuja, niin kyll\u00e4 yhdess\u00e4 tekeminen ja yhteen hiileen puhaltaminen on voimaannuttavaa. Kun reissussa ollaan, niin moni asia helpottuu, jos osataan porukalla jakaa teht\u00e4vi\u00e4 ja vastuita ja jokaisen ei tarvitse tehd\u00e4 samoja juttuja, kun hommia voidaan jakaa. Viel\u00e4 pari vuotta sitten suomalaisilta puuttui aika lailla yhteisty\u00f6, tai ainakaan me emme osanneet sit\u00e4 tehd\u00e4. T\u00e4m\u00e4 reissu oli ehk\u00e4 ensimm\u00e4inen, jossa v\u00e4h\u00e4n isompi plutoona teki asioita yhdess\u00e4 ja yhteisen tavoitteen mukaan. Jopa suunnitteluvaiheessa v\u00e4h\u00e4n kyettiin sopimaan asioista ennakkoon. Ja jokaisellahan on oikeus j\u00e4\u00e4d\u00e4 yhteisty\u00f6n ulkopuolelle. Nyt meist\u00e4 kuitenkin tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 pienimuotoista yhteisty\u00f6t\u00e4 on ja se yhteisty\u00f6 oli aistittavissa heti aamusta, kun porukka oli saatu kasaan.<\/p>\n

\"\"Kun tankkaushommelit (12L) oli viety loppuun, niin jaettiin v\u00e4h\u00e4n teht\u00e4vi\u00e4. Kari alkoi kengitt\u00e4\u00e4 Soloa, joka l\u00e4hti reissuun v\u00e4h\u00e4n lyhyell\u00e4 varoitusajalla. Susanna piti hevosta ja Elisa toi seurahevosen kaveriksi. Me mentiin Jarkon kanssa kantamaan kamoja leiripaikalle ja kannettiin vett\u00e4 vesikujalle. Hetke\u00e4 my\u00f6hemmin Aittokallio t\u00e4ytti loput astiat k\u00e4ytt\u00e4en p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja vet\u00e4en johdon perille asti. Pablo ja Aino tulivat mukaan pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n telttaa ja hetkess\u00e4 meill\u00e4 olikin teltta pystyss\u00e4. Turunen-J\u00e4rvinen parivaljakko aloitti ankaran sisustuksen ja kohta oli p\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja tuolia ja maatunnusta paikallaan.<\/p>\n

K\u00e4vimme Jarkon kanssa pulahtamassa ja n\u00e4in oli talviturkit heitetty. Tuttuun tapaan tumma vesi oli l\u00e4mmint\u00e4 ja siell\u00e4 olisi voinut viipy\u00e4 vaikka kuinka kauan. Hetken helpotus ja sitten menimme tutkailemaan Karin urakointia. Homma oli loppusuoralla ja hiess\u00e4 uiva K\u00e4rkk\u00e4inen l\u00e4hti pulahtamaan. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen oli kiire kaupoille tankkaamaan juomavarastoja. Lounaalle kiirehdittiin, mutta yli 30 asteen kosteassa kuumuudessa ei oikein ollut n\u00e4lk\u00e4k\u00e4\u00e4n. Kohta olikin yhteislenkin aika. Turtsa ja K\u00e4k\u00f6nen l\u00e4htiv\u00e4t pyk\u00e4l\u00e4\u00e4n. Kari oli luvannut v\u00e4h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lenkkien alkup\u00e4\u00e4t\u00e4. Hiki virtasi, kun laiteltiin hevosta valmiiksi. Oli sovittu, ett\u00e4 ratsaille noustaan kahdelta, mutta menih\u00e4n se puoleen kolmeen, ennen kuin \u00e4ij\u00e4 oli valmiina. Hymy oli kuitenkin herk\u00e4ss\u00e4, kun \"\"kolmikko teki l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Nea ja Jakke saapuivat vasta mestoille, joten Nea ei ehtinyt mukaan ja h\u00e4nen olikin tarkoitus l\u00e4hte\u00e4 emiraattien kanssa, sill\u00e4 taas oli liisattu hevosia my\u00f6s arvovieraille.<\/p>\n

Me laittelimme viel\u00e4 leiri\u00e4 kuntoon ja mietimme porukalla seuraavan p\u00e4iv\u00e4n kuvioita. Kaikki oli kaikkien k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, kunhan vaan pidett\u00e4isiin huolta, ett\u00e4 tulijalle on aina vett\u00e4 tarjolla sek\u00e4 saaveissa, ett\u00e4 leiriss\u00e4. Vajaan tunnin lenkin j\u00e4lkeen ratsukot palasivat leirikeskukseen. Olivat hyv\u00e4ll\u00e4 mielell\u00e4. Maastot olivat tehneet vaikutuksen. Kari kehui, ett\u00e4 Hapsu tuntuu paremmalta kuin koskaan. Tanjallakin silm\u00e4t s\u00e4ihkyiv\u00e4t, sill\u00e4 Valedro oli niin vakuuttava. Huuhtaistiin hevonen ja vein sen yl\u00e4tarhaan. Tietenkin se paineli heti piehtaroimaan ihanaan hiekkamonttuun, joten ennen tarkastusta se pit\u00e4isi viel\u00e4 hinkata puhtaaksi. Hyttysi\u00e4 oli tavanomaista v\u00e4hemm\u00e4n ja nyt nek\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4t eiv\u00e4t hevosta kiusaisi. Mulla s\u00e4rki p\u00e4\u00e4t\u00e4. Olin jo p\u00e4\u00e4tt\u00e4nytkin, ett\u00e4 reittiselostukseen en aio l\u00e4hte\u00e4 hikoilemaan. P\u00e4iv\u00e4n mittaan tuli juotua 4-5 litraa, mutta sek\u00e4\u00e4n ei tuntunut riitt\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n

\"\"Viidelt\u00e4 alkoi ensimm\u00e4iset hevostarkastukset. Oli sovittu, ett\u00e4 kokoonnutaan odotusalueelle varttia vaille viisi. Olimme ajoissa paikalla ja tungimme suoraan portille. Meille sopii parhaiten, ett\u00e4 hoidetaan homma heti alta pois. Hevosen ei tarvitse odotella ja tuolloisessa helteess\u00e4 ei kukaan pitk\u00e4lahkeisissa halunnut viett\u00e4\u00e4 aikaa yht\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4, kuin oli tarve. Kuulutuksessa Liisa kertoikin, ett\u00e4 dress codesta ei tingit\u00e4. Muutama joutuikin vaihtamaan pidemp\u00e4\u00e4 punttia p\u00e4\u00e4lle. Kun portti avattiin, niin mentiin ensimm\u00e4isin\u00e4 sis\u00e4lle ja huudettiin Nea pyk\u00e4l\u00e4\u00e4n. Luonnollisesti saimme el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ripatteriston tiukimman vetin, mutta eip\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Jotain pient\u00e4 huomautettavaa, mutta ei mit\u00e4\u00e4n sellaista, joka olisi aiheuttanut huolta. Ennen kaikkea Avialis k\u00e4ytt\u00e4ytyi mallikkaasti ja sel\u00e4ss\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n huomautettavaa. Iloittiin l\u00e4ht\u00f6luvasta ja alettiin jo mietti\u00e4 illan jatkokuvioita. Nea tuli tarkastuksesta my\u00f6s ulos ja kaikki oli hyvin my\u00f6s heill\u00e4. Kari pisti merkille, ett\u00e4 Turusta kiilailtiin odotusalueella ja komensi mut avustajaksi. K\u00e4\u00e4nsin lierihatun lipan yl\u00f6s ja painelin paikalle. Mentiinkin siit\u00e4 sitten seuraavaksi portista sis\u00e4lle. Ja eik\u00f6s saatu taas sama l\u00e4\u00e4k\u00e4ri. Vetin liikkeet olivat nopeita ja meni niin nopeasi iholle, ett\u00e4 Valto v\u00e4h\u00e4n hermostui. Syke oli 80. Tyyppi totesi: \"I give You one minute!\" Meh\u00e4n siin\u00e4 sitten puhallettiin sieraimiin ja helliteltiin hevosta. Kun minuutti oli kulunut mittaus tehtiin uudelleen ja nyt syke oli sallituissa rajoissa. Juoksutus ei oikein sujunut, sill\u00e4 joku perhe p\u00f6llytti rannalla pyyhkeit\u00e4\u00e4n juuri kriittisell\u00e4 hetkell\u00e4. Vet tuhahteli, mutta antoi kuitenkin armoa ja yksi juoksutus riitti. L\u00e4ht\u00f6lupa heltisi Turusellekin. Kyll\u00e4 me se minuutti oltiin hengitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, kun pel\u00e4ttiin, ett\u00e4 oliko t\u00e4m\u00e4 nyt t\u00e4ss\u00e4. Onneksi ei!<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen oli hetki aikaa laitelle hevosta huiliin ja valmistella seuraavaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4. M\u00e4 menin ottamaan lukua. Kari ja Jarko k\u00e4viv\u00e4t kuuntelemassa reittiselostuksen. Hyv\u00e4 oli meininki ja asiat tuli selviksi. Entiseen malliin. Kaikille toivotettiin malttia vaativien olosuhteiden vuoksi ja tietenkin onnistunutta kilpailua. Reittiselostuksen j\u00e4lkeen k\u00e4ytiin omalla porukalla katsomassa ekan lenkin huoltopaikat. Samalla reissulla k\u00e4ytiin tankilla. Fiilis oli hyv\u00e4. Vitsi lensi ja nauru raikasi. Mukavan vapautunut tunnelma, vaikka toki panos on valtava. Hylk\u00e4yksi\u00e4 ja ep\u00e4onnistumisia on alla ja vaikka ne on nollattu, niin ovathan ne siell\u00e4. Mit\u00e4 enemm\u00e4n tulee huteja, niin sen suurempi on tarve saada hyv\u00e4 osuma. Mutta pakottamalla ja naama mutrulla ne osumat eiv\u00e4t ainakaan tule, joten pakko se on vaan v\u00e4h\u00e4n ly\u00f6d\u00e4 leikiksi. Ja ollaanhan me t\u00e4ss\u00e4 hirvitt\u00e4v\u00e4n vakavissamme. Ei kai kukaan uhraisi kaikkea, jos olisi ihan ajankulun ja viihteen vuoksi n\u00e4iss\u00e4 karkeloissa mukana. Nyt on viimeiset valmistautumiset tehty\u00e4 hyvin pitk\u00e4lle Jarekin ohjeita noudattaen, joten asioita on v\u00e4h\u00e4n totutusta muutettu.<\/p>\n

Kun lenkki oli heitetty, niin kilpailukeskuksessa olikin jo pime\u00e4\u00e4. L\u00e4mp\u00f6tila oli edelleen l\u00e4hes 30 astetta. K\u00e4vin vaihtamassa Turusen kanssa muutaman sanasen. Varmistin, ett\u00e4 kaikki on kunnossa ja tunnelmat hyv\u00e4t. Olivathan ne. Sein\u00e4naapuri hyrr\u00e4si iloisesti. Tiimi oli k\u00e4ynyt katsomassa huoltopaikat ja tallettanut koordinaatin navigaattoriin, joten eksymisen vaara oli eliminoitu. Aamulla viel\u00e4 tavattaisiin ennen startteja. Aittokallio otti huoltoautoon pari meid\u00e4n rinse\u00e4, jos sattuisi K\u00e4rkk\u00e4ist\u00e4 reiteill\u00e4 kohtaamaan. Kaikki alkoi olla valmista. Puolen y\u00f6n aikaan tuhina kuului jo tuvasta ja viidelt\u00e4 olisi taas t\u00e4ysi kuhina p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Competition day<\/b><\/p>\n

\"\"Viidelt\u00e4 her\u00e4tys. On niin monena aamuna her\u00e4tty jo viidelt\u00e4, ett\u00e4 alkaa olla rutiinia. Joillekinhan se on aina, mutta meill\u00e4 ei kukkokaan laulaisi, jos sellainen olisi, ennen seitsem\u00e4\u00e4. Aurinko alkoi heitell\u00e4 s\u00e4teit\u00e4\u00e4n ja l\u00e4mmint\u00e4 oli jo l\u00e4hes 20 astetta. Menin antamaan Hapsulle aamupalaa. Kari ja Jarko meniv\u00e4t itse aamupalalle. Hevosella oli kaikki hyvin. Kun Kari oli aamupalansa sy\u00f6nyt, niin aloimme laittaa hevosta valmiiksi. Ei mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4, vaan arkista rutiinia. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa s\u00e4\u00e4dettiin uusi rintaremmi. Yleens\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n uutta varustetta ei saisi ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kisassa. N\u00e4in oli t\u00e4ll\u00e4kin kertaa ja sen huomasimme kisan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4. Hommat saatiin valmiiksi ja otin hevosen talutteluun. Se oli ihan rauhallinen ja annoin sen v\u00e4h\u00e4n nappailla tuoretta. Jarko napsi kuvia ja ehti ottaa muutaman kuvan my\u00f6s Nean luokan startista. Kun Kari oli valmis, niin saatiin h\u00e4net selk\u00e4\u00e4n. Verkkaan oli aikaa l\u00e4hes puoli tuntia.<\/p>\n

Kun l\u00e4ht\u00f6lupa annettiin, niin Anne l\u00e4hti keulaan ja muut seurailivat porukassa. Hapsu k\u00e4ytt\u00e4ytyi hyvin. Mit\u00e4\u00e4n dramatiikkaa ei l\u00e4ht\u00f6\u00f6n liittynyt. Ennakkoon oli puhuttu, ett\u00e4 ensimm\u00e4isen lenkin voisi menn\u00e4 v\u00e4h\u00e4n nopeammin, sill\u00e4 kuolettava helle ottaisi vallan heti kymmenen j\u00e4lkeen. Alkuvauhti olikin jotain 15 km\/h ja n\u00e4in ollen tulivat 5 km:n huoltoon parissakymmeness\u00e4 minuutissa. V\u00e4h\u00e4n meille tuli \"\"Jarkon kanssa kiire, mutta paikalla oltiin. Huuhdeltiin kahdella rinsell\u00e4 ja matka jatkui. Sykemittari ei ottanut toimiakseen. T\u00e4m\u00e4 luonnollisesti huolestutti meit\u00e4. Minua l\u00e4hinn\u00e4 se, ett\u00e4 menev\u00e4t liian kovaa, kun ei ratsastaja pysty sykkeit\u00e4 tarkailemaan. Karilla kun on tapana kuvitella hevosensa voittamattomiksi sotakoneiksi. Yritinkin toppuutella vauhtia, mutta meni kuuroille korville. Kari olisi halunnut jo 5 km:n ratsastuksen j\u00e4lkeen juotavaa, johon meill\u00e4 ei ollut valmiutta. Ajeltiin pari kilsaa eteenp\u00e4in ja otettiin nopea huolto, jossa Kari joi ja sai taas hevoselle kaksi huuhtelua. Tuolloin olikin jo selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 meille tulee aika kiihke\u00e4tahtinen huoltop\u00e4iv\u00e4, sill\u00e4 jos asian olisi oikein hyvin halunnut tehd\u00e4, niin viiden kilometrin v\u00e4lein olisi pit\u00e4nyt huoltaa. Yhdell\u00e4 autolla mahdoton teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

12 km:n kohdalla olikin koko huoltoporukka kasassa. Laittiin auto v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n paikkaan ja reittimestari, joka k\u00e4vi aina tsekkaamassa paikat ratsukoiden edelt\u00e4, antoi noottia, ett\u00e4 auto pit\u00e4\u00e4 siirt\u00e4\u00e4. Siirrettiin. Anne tuli pienell\u00e4 kaulalla ja muu porukka oli aika pian per\u00e4ss\u00e4. Sijoitukset vaihtelivat, mutta puolalaiset alkoivat j\u00e4\u00e4d\u00e4. Vauhtia oli n. 18 km\/h ja se huolestutti mua kovasti. Samaa vauhtia pitiv\u00e4t yll\u00e4, kun tapasimme seuraavan kerran n. 18 km:n kohdalla. Silloin porukka oli muutoin kasassa, mutta polskit olivat pudonneet ja K\u00e4k\u00f6nen alkoi olla jojon p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Juoma ei hevoselle maistunut, mutta tungin v\u00e4h\u00e4n tuoretta suuhun ja vett\u00e4 kaadettiin p\u00e4\u00e4lle runsaasti. Jarko oli aina e\"\"nnakkohuuhtelijana ja min\u00e4 kaadoin kaulalle vett\u00e4 kohdattaessa ja annoin mukaan viel\u00e4 yhden dubbelin, kun l\u00e4htiv\u00e4t liikkeelle. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa ruotsalaiset alkoivat ottaa kontaktia.<\/p>\n

Kiirett\u00e4 piti, ett\u00e4 ehdittiin aina paikasta toiseen. Svedut innostuivat, kun saivat puhua ruotsia. Ja tietenkin saivat, kyll\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 sujuvasti kuuntelee. Ja juttua riitti, lapsilisist\u00e4 euron etuihin. Ukko sopi itse itsens\u00e4 kanssa, ett\u00e4 seuraa meit\u00e4. Muutamassa paikassa olimmekin ruotsalaisen huoltoauton kanssa kesken\u00e4mme. Karin ruotsalainen ratsastuskaveri oli hiljaisempaa sorttia, sill\u00e4 rouva puhui ilmeisesti vain ruotsia. Viimeiset huollot tehtiin tornilla. Oli puhuttu jo pari pistett\u00e4 aikaisemmin, ett\u00e4 vauhtia tulisi pudottaa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n suoraan tarkkiin ja toisaalta, ett\u00e4 ehdimme Jarkon kanssa paikalle. Kuuroille korville tuntui menev\u00e4n viisauden sanaset. Kuinka ollakaan n\u00e4htiin ratsukot viuhahtamassa tien yli pari kilsaa ennen maalia. Keskinopeus oli tuolloin yli 17 km\/h. Juoksin per\u00e4\u00e4n ja huutelin Karia, joka yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 pys\u00e4htyi. Aika painokkaasti kerroin, ett\u00e4 matkaa on kutakuinkin puolitoista kilsaa ja nopeus on nyt ollut se, mit\u00e4 se oli ja sykemittari ei toiminut. Kaikki t\u00e4m\u00e4 huomioituna nyt olisi viimeist\u00e4\u00e4n aika hiljent\u00e4\u00e4 vauhtia, jotta varmistetaan pelin jatkuminen.<\/p>\n

Huomattavaa hidastamista Kari ei tehnyt, mutta talutti sent\u00e4\u00e4n hetken matkaa ennen maaliviivaa. 39 km:n lenkki oli taittunut 2 tuntiin 21 minuuttiin. Tietenk\u00e4\u00e4n emme olleet ehtineet paikalle. Juuri ilmestyin nurkan takaa, kun n\u00e4in, miten t\u00e4ysin vieras virolainen nuori nainen tarjosi apuaan. Ihminen oli ilmeisesti Olaugin ja Olen apuna ja koska heid\u00e4n hevosensa eiv\u00e4t olleet linjalla, niin tuli Karin avuksi. Mahtavaa, sill\u00e4 paikalla oli my\u00f6s suomalaisia, jotka eiv\u00e4t kokeneet asiakseen menn\u00e4 auttamaan. Oikeastaan samalla hetkell\u00e4 olin paikalla ja vesi alkoi virrata. Ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen avustajamme oli todella tehokas ja auttavainen. Missattiin ehk\u00e4 3 minsaa siihen, ett\u00e4 olimme my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, mutta viiden minuutin huljuttelin j\u00e4lkeen syke oli 60 ja ilmoittauduimme sis\u00e4lle. Tarkastuksessa jouduttiin taas tiukkisel\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rille. Mutta sep\u00e4 ei haitannut, sill\u00e4 syke oli ennen ja j\u00e4lkeen juoksutuksen saman 60. Kuivumista oli havaittavissa. Hapsu kuitenkin oli ensit\u00f6ikseen juonut huuhtelu\u00e4mp\u00e4rist\u00e4 viitisen litraa vett\u00e4, joten kamalan huolissamme emme olleet. Tarkastus oli l\u00e4p\u00e4isty, eik\u00e4 uusintatarkastukseen tullut kutsua.<\/p>\n

\"\"Kun p\u00e4\u00e4stiin portista ulos, niin vasta huomasin, ett\u00e4 Nea oli kaikessa rauhassa katsomossa. Kysytt\u00e4ess\u00e4 kertoi, ett\u00e4 matka oli loppunut ensimm\u00e4isen lenkin j\u00e4lkeen. K\u00e4k\u00f6sen hevonen oli pyydetty uusintaan. Hevonen oli kuiva. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 se ei tauon edetess\u00e4 tankannut itse\u00e4\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4sti, joten lupaa jatkoon ei irronnut. 40 min on aika sopivan mittainen tauko. Hapsu s\u00f6i hyvin ja v\u00e4h\u00e4n jopa joi. Pistettiin varusteet p\u00e4\u00e4lle ja ratsastaja selk\u00e4\u00e4n. Vajaan vartin ehti verkata. Elektroniikkalelut oli vaihdettu, joten nyt saatiin sykkeetkin n\u00e4kyviin. Ruotsalainen l\u00e4hti v\u00e4h\u00e4n edelle ja Kari nyk\u00e4isikin eron kiinni jo puolen kilsan matkalla. Taittoivat koko toisen lenkin (25 km) matkaa yhdess\u00e4. Eteniv\u00e4t aika maltillisesti ja helle alkoi tuntua todella ahdistavalta. Hapsu kasteltiin ennen starttia, mutta vett\u00e4 saatiin heitell\u00e4 p\u00e4\u00e4lle kiivaalla tahdilla. Juominen oli edelleen nihke\u00e4\u00e4. Viimeinen pidempi huolto tehtiin taas tornilla. Svedut olivat jo niin tuttavallisia, ett\u00e4 pummivat multa jopa vett\u00e4 juotettavaksi. Annoin toki ja kehuin sit\u00e4 suomalaiseksi huippuvedeksi. Sit\u00e4h\u00e4n se olikin, sill\u00e4 ruotsalaisten hevonen imaisi \u00e4mp\u00e4rillisen tyhj\u00e4ksi. Kari tuli k\u00e4ynti\u00e4 jyrk\u00e4n yl\u00e4m\u00e4en. Siit\u00e4 olnt erityisen tyytyv\u00e4inen. Sykkeet olivat koko lenkin ajan todella hyv\u00e4t, satasen pinnassa. Ihopoimu kuitenkin palautui hitaasti. Pidettiin kaikessa rauhassa viel\u00e4 yksi hidas huolto. Hapsu joi v\u00e4h\u00e4n. P\u00e4\u00e4tettiin, ett\u00e4 Kari taluttelee hetkisen ja nousee vasta seuraavalta asfaltilta kyytiin. Mentiin sinne vastaan. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa Ines ja Marja tulivat tuntumaan. Karilla piti maltti hyvin ja tehtiin viel\u00e4 yksi hyv\u00e4 huolto.<\/p>\n

Tarkastukseen tulivat taas taluttaen ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa olimme juuri ja juuri pakalla. Hevonen oli heti valmis. Ei oikein meinattu uskoa sit\u00e4, mutta n\u00e4in kuitenkin oli. Nyt huoletti ennemminkin metaboliset jutut. Hevonen oli kuiva, vaikka saatiinkin sen viimeisill\u00e4 kilometreill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n juomaan. Tarkastuksessa syke oli hyv\u00e4, mutta ihopoimusta ja limakalvoista tuli jo kakkosta. Selv\u00e4\u00e4 oli, ett\u00e4 nyt hevonen pit\u00e4isi saada juomaan. Emme kuitenkaan saaneet kutsua uusintaan, joten k\u00e4ytimme l\u00e4hes koko 50 min siihen, ett\u00e4 hevonen s\u00f6isi ja joisi. V\u00e4h\u00e4n taluttelinkin sit\u00e4, mutta liian v\u00e4h\u00e4n, sill\u00e4 se alkoi j\u00e4ykisty\u00e4 takap\u00e4\u00e4st\u00e4. Sonja tuli avuksi ja annettiin Ninan opettama jugurttipommi. Hevonen n\u00e4ytti muuten tosi hyv\u00e4lt\u00e4 ja pirte\u00e4lt\u00e4. Kuitenkin Karin hyp\u00e4tty\u00e4 selk\u00e4\u00e4n totesimme, ett\u00e4 se on takaa j\u00e4ykk\u00e4. Niin tai n\u00e4in, matkaan l\u00e4hdett\u00e4isiin. Maali h\u00e4\u00e4m\u00f6tti jo 17 km:n p\u00e4\u00e4ss\u00e4, joten sinne asetettiin katseet.<\/p>\n

\"\"Kari l\u00e4hti l\u00e4ht\u00f6luvan saatuaan k\u00e4ynnill\u00e4 liikkeelle. Oli puhuttu, ett\u00e4 jos on tahmea, niin ei ainakaan ala sit\u00e4 l\u00e4ht\u00f6suoralla polkemaan. Kunhan p\u00e4\u00e4si ensimm\u00e4isen m\u00e4en p\u00e4\u00e4lle, niin l\u00e4htikin ihan oman p\u00e4\u00e4n mukaan h\u00f6lkille, joten ei tarvinnut polkea. Rauhassa eteniv\u00e4t. Otettiin tsekkaushuolto puolentoista kilsan p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja liike n\u00e4ytti hyv\u00e4lt\u00e4. Viilennettiin ja yritin tarjota tuoretta, mutta ei maistunut. Vikalla lenkill\u00e4 oli suositeltu huollettavan ihan kaikkialla ja aioimmekin noudattaa annettua ohjetta. Kari ratsasteli Ineksen kanssa, mutta meill\u00e4 ei ollut oikeastaan mieless\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 sijoitukset, vaan se, ett\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n tasaista vauhtia ja vied\u00e4\u00e4n hevonen l\u00e4hes suoraan tarkastukseen. Pidettiin kohtalaisen mittaisia huoltoja, koska hevonen alkoi nyt juoda. Muutamassa huollossa jouduimme jopa vaihtamaan \u00e4mp\u00e4ri\u00e4, kun edellinen tyhjeni. Olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4 jugurttipommi jo ekalla tauolla.<\/p>\n

Lyhyt lenkki eteni rivakasti ja huolto sai polkea kaasua. Sovittiin, ett\u00e4 lintutornin m\u00e4en Kari tuli taluttaen. Siin\u00e4 Ines p\u00e4\u00e4si karkuun. Hevonen oli kuitenkin kohtalaisen pirte\u00e4n oloinen ja aloimme kaikin keinoin varmistella suoritusta. T\u00e4ss\u00e4kin huollossa hevonen joi hyvin. Liike oli my\u00f6s letke\u00e4\u00e4, joten h\u00f6lkill\u00e4 vaan maalia kohden. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa keltaisen tiimin auto tuli ensimm\u00e4isen kerran reiteill\u00e4 vastaan. Moikattiin ja \"\"peukutettiin tietenkin suurieleisesti. Puolitoista kilsaa ennen maalia rinsetettiin viel\u00e4 massiivisesti. Olimme yhteisymm\u00e4rryksess\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 nelj\u00e4s sija on hyv\u00e4. Nuoret olivat liittyneet joukkoon. Kari joutui v\u00e4h\u00e4n pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vauhtia yll\u00e4, jotta takaa ei tultaisi ohi. Samalla sai mahdollisuuden auttaa Emmaa omassa kisassaan. Kun kaksi suomalaista ratsastaa vieretysten, niin sielt\u00e4h\u00e4n ei kukaan ohi tule. Jotain aina reissuilta opitaan ja ruotsalaiset vuosi sitten opettivat kyll\u00e4 taitavat kiilaus- ja levitysmetodit. Jonkun verta Kari joutui tai sai viimeisill\u00e4 kilometreill\u00e4 taktikoida. Viimeisill\u00e4 sadoilla metreill\u00e4 ei uhkaajilla ollut mahdollisuuksia tulla ohi, joten Kari piti oman sijansa ja Emma omansa. Porukkaa oli jonkin verran maaliviivan tuntumassa ja maaliintulijat saivat luonnollisesti raikuvat kannustukset. Matka oli taitettu ajassa 5:34:28. Keskinopeudella 14,351 km\/h<\/p>\n

Kari nakkasi satulan ja muut rensselit heti maahan. Koska omaa joukkiota ei n\u00e4kynyt, niin huuteli Jakken ja Ninan avuksi. Syke oli 90 iskun tuntumassa. Aloittivat valelun. Aikaa ehti kulua kolmisen minuuttia, niin olimme jo Jarkon kanssa linjastossa. Vett\u00e4 k\u00e4ytettiin kohtalaisesti. Kari teki minimaalisen voltin ja siin\u00e4 vaiheessa syke alkoi olla kohdillaan. Ihmeteltiin viel\u00e4 silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4ys ja syke oli 59. Sitten l\u00e4hdettiin liikkeelle ja pidettiin varpaatkin pystyss\u00e4, ett\u00e4 liike olisi puhdas. Aikaa oli k\u00e4ytetty kaikkinensa 7 minuuttia.<\/p>\n

Olimme tyytyv\u00e4isi\u00e4, ett\u00e4 saimme \"helpon\" el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin. Syke oli 58, metaboliset arvot olivat parantuneet, kakkosista oli tullut ykk\u00f6si\u00e4. Liikkeess\u00e4 ei ollut huomautettavaa ja kaikki oli muutenkin ok. Pass. Vet viel\u00e4 totesi, ett\u00e4 on todella onnellinen metabolisten arvojen paranemisesta ja kehui, ett\u00e4 olimme tehneet hyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. K\u00e4ttelij\u00f6it\u00e4 ja halistelijoita oli koko vet gate t\u00e4ynn\u00e4. Tietenkin porukka on tuttua ja ep\u00e4onnea on ollut paljon matkassa, joten kaikki tietenkin iloitsivat siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa meille osui kohdalle onnistuminen. Ja tuntuihan se ihan valtavan hienolta.<\/p>\n

Heti t\u00e4m\u00e4n suitsutuksen j\u00e4lkeen luoksemme tuli stewardi Siim, joka kertoi, ett\u00e4 h\u00e4n haluaa saatella meid\u00e4n doping-testiin. H\u00e4mmennyksess\u00e4 kysyin, ett\u00e4 haluaako h\u00e4n sinne siis Karin vai hevosen. Halusi hevosen. Tiukan valvonnan alla taluttelin Hapsun doping-karsinan tuntumaan. Muutama onnittelija olisi tullut viel\u00e4 jutuille, mutta nytp\u00e4 ei j\u00e4\u00e4tyk\u00e4\u00e4n vaihtamaan kuulumisia, vaan matka jatkui karsinoille. Siell\u00e4 olikin tuttu suomalainen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri odottamassa. Olimme tietenkin ihan poikki ja j\u00e4nnittynein\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli ihan uusi kokemus. Taas t\u00e4ytyi mieless\u00e4 kiitt\u00e4\u00e4 Jarekia, joka oli juuri meille n\u00e4ytt\u00e4nyt maajoukkuevalmennuksessa videon siit\u00e4, mit\u00e4 testitilanteessa tapahtuu. Kari p\u00e4\u00e4stettiin huilimaan ja min\u00e4 j\u00e4in hevosen kanssa. Se piti ensin tavanomaista pissariehuntaa, mutta sitten pissasi purkin t\u00e4yteen. Seurasin pakkauksen ja tarroituksen ja kyselin tietenkin paljon. Lissu kertoi j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 juttuja siit\u00e4, miten pienist\u00e4 asioista positiivisia n\u00e4ytteit\u00e4 on tullut. Sanoin, ett\u00e4 kyll\u00e4h\u00e4n pakosti alkaa mietti\u00e4, ett\u00e4 onko hevonen syyst\u00e4 tai toisesta voinut saada jotain sellaista, jota ei olisi pit\u00e4nyt. Nytp\u00e4 ei voi muuta, kuin odotella 3-4 viikkoa. Jos jotain l\u00f6ytyy, niin sitten on aika selittelyjen ja selvittelyjen. Kaiken j\u00e4rjen mukaan mit\u00e4\u00e4n ei pit\u00e4isi olla, mutta sit\u00e4h\u00e4n ei voi varmaksi tiet\u00e4\u00e4, kun hevoset eiv\u00e4t miss\u00e4\u00e4n tyhji\u00f6ss\u00e4 asu ja el\u00e4.<\/p>\n

\"\"Aloin olla aika piipussa ja p\u00e4\u00e4t\u00e4 s\u00e4rki. Helle oli taas v\u00e4h\u00e4n liikaa ja olo oli huono. Kun palailin hevosen kanssa karanteenista, niin Kari tuli kertomaan, ett\u00e4 hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 pit\u00e4isi menn\u00e4 esittelem\u00e4\u00e4n hevonen viel\u00e4 kertaalleen. Se oli valittu kilvoittelemaan paraskuntoisimman hevosen tittelist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli mielest\u00e4ni jo v\u00e4h\u00e4n liikaa, vaikka hieno asia tietenkin. Hankalaa t\u00e4ss\u00e4 oli se, ett\u00e4 tiesimme hevosen j\u00e4ykistyv\u00e4n ja k\u00e4ynti doping-testissa heti kilpailun j\u00e4lkeen ei tietenk\u00e4\u00e4n parantanut asiaa. Aino onneksi otti hevosen talutteluun ja juoksutteli sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n pienell\u00e4 ympyr\u00e4ll\u00e4 ja k\u00e4veli mutkille. Haettiin arnika ja hieroivat sit\u00e4 pakaroihin. R\u00e4tti pidettiin pepun p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja yrittiv\u00e4t pit\u00e4\u00e4 hevosen mahdollisimman vetre\u00e4n\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa mun oli pakko todeta, ett\u00e4 on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 hetkeksi vaateriin. K\u00e4vin kylm\u00e4ss\u00e4 suihkussa ja heitin levyksi. Saman tein aloin voida huonosti ja kaivelin t\u00e4risevin k\u00e4sin migreenil\u00e4\u00e4kkeen suuhuni.<\/p>\n

Puolen tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 Kari tuli her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kertoen, ett\u00e4 tarkastus oli hoitunut kohtalaiset ja Turunen oli tullut maaliin kansan hurratessa. Loppusuoralla oli jotain h\u00e4mminki\u00e4 ja muutama ratsukko p\u00e4\u00e4si pyyhk\u00e4isem\u00e4\u00e4n ohi. Ihan loistavasti TT kuitenkin hoiteli itselleen viidennen sijan ja hyv\u00e4n keskinopeuden. Olin tosi, tosi, tosi iloinen kolmiol\u00e4\u00e4ketokkuroissani juuri nimenomaan Tanjan ja Valedron onnistumisesta. Tie on heill\u00e4kin ollut aika \"\"muhkurainen, joten t\u00e4m\u00e4n tyyppinen saavutus on ihan superia. Lis\u00e4ksi on aina niin, ett\u00e4 yst\u00e4v\u00e4n onnistuminen tekee omankin onnistumisen kaksin verroin makoisammaksi.<\/p>\n

Otin viel\u00e4 hetken lukua ja kun p\u00e4\u00e4sin tolpilleni, niin tehokas lauma oli purkanut leirin. Ninan ja Jakken hommat jatkuivat, sill\u00e4 jonkun kumman p\u00e4\u00e4h\u00e4npiston vuoksi pari emiraattia jatkoi hikist\u00e4 taivaltaan, vaikka mit\u00e4\u00e4n toiveita ei ollut saada suoritusta viety\u00e4 loppuun m\u00e4\u00e4r\u00e4ajassa. Tutkimattomia ovat my\u00f6s Allahin tiet, joten kenenk\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rrykseen ei mennyt, mik\u00e4 j\u00e4rki homma oli vied\u00e4 loppuun. Joku merkistys sill\u00e4 kai oli.<\/p>\n

Kun hommat oli tehty, k\u00e4ytiin porukalla uimassa. Fiilis oli poreilevan kepe\u00e4. N\u00e4m\u00e4 hetket j\u00e4\u00e4v\u00e4n mieleen ja muodostavat muistoja, joita ei kukaan voi koskaan ottaa pois. Taas sen hienouden tekee jaettu ilo, onni ja onnistuminen. Yhteis\u00f6llisyys, sit\u00e4 per\u00e4\u00e4nkuulutetaan ja se oli vahvasti laiturilla l\u00e4sn\u00e4. Vaikka kaikilla ei ollut onni my\u00f6t\u00e4, niin samaa porukkaa olimme ja kuuluimme vahvasti yhteen. Uinnin j\u00e4lkeen vallattiin yl\u00e4kerran oleskelutila ja p\u00f6yt\u00e4\u00e4n loihdittiin kuohuvaa, kakkua ja sipsej\u00e4. Hieno hetki. Kippis ja kulaus, hyvin tehdyn ty\u00f6n kunniaksi.<\/p>\n

Kuohuvien \u00e4\u00e4relt\u00e4 siirryttiin iltajuhlaan. Paljon oli palkitsemisia ja uutisten aikaan avattiin edellisen vuoden tapaan televisio. Ja tulihan sielt\u00e4 urheiluruudussa j\u00e4lleen hieno pl\u00e4j\u00e4ys matkaratsastusta. Yleis\u00f6 oli haltioissaan ja l\u00e4hetys sai suuret kannatushuudot. Perinteinen pelimannimusiikki t\u00e4ytti juhlatilan ja tuttuun tapaan sik\u00e4l\u00e4inen letkajenkkamato l\u00e4hti liikkeelle. Mukana hytkyttiin ja hauskaa oli. V\u00e4hitellen siirryimme yl\u00e4kertaan viel\u00e4 puimaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja kunkin porukan tekemisi\u00e4. Aittokallio varsinkin oli analyyttisell\u00e4 tuulella. My\u00f6s uusi tuttavuus pariskunta Salomaa jaksoivat loppuun asti ja suunnittelivat jo kovasti seuraavia kisoja. Mielest\u00e4ni koko porukan kannattaisi suunnata katseet Liettuaan. Lopulta oli viimeistenkin pakko luovuttaa. Sovimme Turusen kanssa, ett\u00e4 torilla tavataan. Eli tallialueella viiden kieppeill\u00e4 ja vied\u00e4\u00e4n hevoset m\u00e4elle tarhaan.<\/p>\n

Kaikki loppuu aikanaan<\/b><\/p>\n

\"\"Sunnuntai valkeni ihan yht\u00e4 helteisen\u00e4, kuin edelt\u00e4v\u00e4tkin p\u00e4iv\u00e4t. Valedron kanssa Hapsu p\u00e4\u00e4si tarhaan jo ennen kuutta. Se oli takaa aavistuksen j\u00e4ykk\u00e4, mutta vertyi liikkuessaan. Palkintojenjako oli yhdeks\u00e4lt\u00e4 ja kahdeksalta alettiin laitella hevosta kuntoon. Se oli taas piehtaroinut montussaan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ilosta, joten valmisteluun tarvittiin kosteaa pyyhett\u00e4. K\u00e4ytt\u00f6\u00f6n otettiin palkintojenjakosuitset ja turkoosi Podium Dream, jota emme paljon muuten raaski k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, kuin edustustilaisuuksissa. Kari nousi ratsaille hyviss\u00e4 ajoin ja verkkaili hevosta hyv\u00e4n tovin. Hapsu oli silm\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa. Usein se on menett\u00e4nyt massaa ja kuivunut kisasuorituksessa, mutta nyt se n\u00e4ytti hyv\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Palkintojenjako meni perinteiseen tyyliin Viron kansallislaulua kuunnellessa. Muutama pieni kommellus tietenkin sattui. Yksi hevonen oli v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 napata kukkaistyt\u00f6n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olleen kukkaseppeleen parempaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Lis\u00e4ksi kunniakierroksien aikana yksi ratsastaja meinasi kapsahtaa kanveesiin. Muuten homma eteni juhlavasti ja jokaisesta ratsukosta otettiin tyylikk\u00e4\u00e4t kuvat palkintojen ja palkitsijoiden kera. Viel\u00e4 otettiin oman porukan kanssa muutama kuva. Sitten oli taas hyv\u00e4stien aika. Me emme varmaankaan ole l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 Norjaan, joten suurimman osan porukasta tapaamme taas vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4. K\u00e4vin viel\u00e4 uimassa. Mieli oli levollinen ja hyv\u00e4. Haanja kyll\u00e4 aina aloittaa kes\u00e4n.<\/p>\n

\"\"Kari ja Jarko pakkasivat auton. Haimme hevoset ja lastasimme ne kyytiin. Kotimatka alkoi. Tauko pidettiin tutulla paikalla. Hevoset olivat viileit\u00e4 ja tietenkin tyytyv\u00e4isi\u00e4, kun saivat toisistaan seuraa. Solo on rutinoituneempi ja se rauhoitti tietenkin my\u00f6s Hapsua. Kun p\u00e4\u00e4simme Tallinnaan, niin taivas repesi. Vett\u00e4 tuli hetken kaatamalla ja l\u00e4mp\u00f6tila laski 10 astetta. Porukka ker\u00e4\u00e4ntyi viel\u00e4 kerran yhteen, sill\u00e4 nelj\u00e4 traileria lastattiin samaan lauttaan. Jotenkin n\u00e4ytti aika hienolta, kun Helsingin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 nelj\u00e4 traikkua ajeli l\u00e4pi keskustan ja erkani sitten kukin omaan suuntaansa. Meh\u00e4n olimmekin jo puolen tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 kotona ja pojat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kotilaitumelle tuoreen \u00e4\u00e4reen. Olivat rauhallisia ja tyytyv\u00e4isen oloisia. Katselin niit\u00e4 riippukeinustani ja mietin, ett\u00e4 siin\u00e4 ovat kaverukset, kuin kaksi marjaa ja yhteens\u00e4 kaksikolla 200km lenkki\u00e4 takana ja melkein tuhat kilsaa matkustusta. Ei mik\u00e4\u00e4n ihan yksinkertainen juttu, vaikka ansaittua arvostusta eiv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 maassa saa. Kaikesta kritiikist\u00e4 huolimatta olen kuitenkin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 jokaisen harrastajan t\u00e4ytyy itse h\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 nostaa ja pit\u00e4\u00e4 melua tekemisist\u00e4\u00e4n. Vain sit\u00e4 kautta joku ulkopuolinenkin voi lajista ja tekemisist\u00e4mme kuulla. Turha meid\u00e4n on omissa koloissamme surkutella sit\u00e4, ett\u00e4 kukaan ei arvosta. Melua t\u00e4ytyy pit\u00e4\u00e4 ja jokaisesta menestymisest\u00e4 nostaa itse lippua salkoon, niin v\u00e4hitellen olemassaolomme huomataan isojen lajien ohella.<\/p>\n

Kari ja Jarko kantoivat kamat sis\u00e4lle ja min\u00e4 purin niit\u00e4 paikoilleen. Kylpp\u00e4rin lattia oli pyykkivuoren alla. Siin\u00e4 on jynss\u00e4\u00e4mist\u00e4 seuraavalle viikonlopulle. Illan kruunasi tietenkin pizzat, jotka hyv\u00e4ll\u00e4 halulla nautittiin. Perkasin viel\u00e4 y\u00f6n kuvia ja kolmelta kellahdin punkkaan. Taas olimme yht\u00e4 kokemusta rikkaampia. Kyll\u00e4 tulos tekee aina reissusta piirun verran paremman, joten t\u00e4m\u00e4n vuoden Haanja oli meille eritt\u00e4in onnistunut reissu.<\/p>\n

Mit\u00e4 j\u00e4i k\u00e4teen?<\/b><\/p>\n

Muutaman p\u00e4iv\u00e4n palautumisen j\u00e4lkeen on taas aika analysoida asioita. Jarekin antamat ohjeet viimeisen viikon valmistautumiseen olivat merkitt\u00e4vi\u00e4. V\u00e4h\u00e4n kevyesti on aiemmin valmistautumiset tehty. Tuntuu jopa, ett\u00e4 tuurilla on menty ja aina ei tuuria ole ollut. Tietenkin, jos nyt k\u00e4ry k\u00e4y dopingista, niin ajatukset voivat olla toiset. Mutta ainakin t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa koemme, ett\u00e4 olemme saaneet hurjasti oppia lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Yhteisty\u00f6 on hyv\u00e4st\u00e4, kun saadaan sopiva porukka kasaan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa homma toimi. Tehtiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa ikin\u00e4 n\u00e4in paljon yhteisty\u00f6t\u00e4 muiden tiimien kanssa. Kuitenkin niin, ett\u00e4 jokaisella oli oma rauha ja omat metodit, mutta monessa asiassa oli tehty yhteisi\u00e4 suunnitelmia yms. Siit\u00e4 olen tyytyv\u00e4inen. Jokainenhan valitsee itse, haluaako olla mukana yhteistohinassa, mutta koemme, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa synergiaa oli ilmoilla.<\/p>\n

Juotto\u00e4mp\u00e4ri t\u00e4ytyy ottaa erikseen. Pienist\u00e4 \u00e4mp\u00e4reist\u00e4 ei saa juotua riitt\u00e4v\u00e4sti. Kun vett\u00e4 alkaa menn\u00e4, niin sit\u00e4 alkaa menn\u00e4 reilusti. Lis\u00e4ksi jugurttipommi on hyv\u00e4 laittaa ekan lenkin j\u00e4lkeen. Ja pit\u00e4isi my\u00f6s muistaa itse ottaa tarvittavat aineet mukaan.<\/p>\n

Huoltoautoja olisi hyv\u00e4 olla kaksi. Ja ehk\u00e4 viisainta olisi jakaa toisen tiimin kanssa niin, ett\u00e4 huolletaan kahta ja autot liikkuisivat verkkaisemmin. Nyt meille k\u00e4vi aina niin, ett\u00e4 kun huollettiin pari kilsaa ennen taukoa, niin emme olleet ajoissa paikalla. Jonkun olisi hyv\u00e4 olla ottamassa porukkaa vastaan. Yhteinen jojo tietenkin voisi olla se henkik\u00f6, mutta jojo tuo yleens\u00e4 lis\u00e4kustannuksia.<\/p>\n

Kolmella me p\u00e4rj\u00e4t\u00e4\u00e4n, mutta viisi olisi paras m\u00e4\u00e4r\u00e4. Nyt toki tehtiin niin paljon hysterikkojen kanssa yhteisty\u00f6t\u00e4, ett\u00e4 apuk\u00e4det olivat koko ajan saatavilla, mutta silti. Olo on kuitenkin levollisempi, kun ihan omaa porukkaa on se 5 naamaria.<\/p>\n

Paljon on pient\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ja muuteltavaa, mutta taas on astuttu askel eteenp\u00e4in. Asiat ovat jalostuneet ja Karillakin p\u00e4\u00e4 pysyy viile\u00e4mp\u00e4n\u00e4, joten hyvi\u00e4 kokemuksia saatiin ja viilattavaakin j\u00e4i. Ja se on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n homman suola ja sokeri ovat n\u00e4m\u00e4 reissut. Vaikka ei miss\u00e4\u00e4n muualla kisaisi, niin Haanjaan t\u00e4ytyy kyll\u00e4 kerran vuodessa p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div><\/div>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

L\u00e4ht\u00f6lista ERIKSSON Marie – DORR (SWE) K\u00c4K\u00d6NEN Elisa – GR NADIR DE OX (FIN) K\u00c4RKK\u00c4INEN Kari – AVIALIS LT OX (FIN) KLOSEK Katarzyna – NEIDE (POL) ROHTLA Anne – JETHRO (EST) SALOMAA Marja – SUPER PEARL (FIN) SZLEZYNGIER-JAGIELSKA Beata – ZBRUCZ (POL) BEILMANN Ines – PLEYON (EST) AL SABOORI, Alia Ahmad Mohd – ADIL (UAE) […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":660,"menu_order":2,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"templates\/template-full.php","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-3300","page","type-page","status-publish","hentry","post"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/3300","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3300"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/3300\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3324,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/3300\/revisions\/3324"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/660"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3300"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}