{"id":2980,"date":"2016-06-30T16:06:41","date_gmt":"2016-06-30T13:06:41","guid":{"rendered":"http:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=2980"},"modified":"2020-02-21T17:02:48","modified_gmt":"2020-02-21T15:02:48","slug":"tien-paalla-2011","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=2980","title":{"rendered":"Tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 2011"},"content":{"rendered":"

V\u00f5rumaa, Hobum\u00e4e 18.-22.7.2011<\/b><\/p>\n

Esmasp\u00e4ev<\/b><\/p>\n

Helle pieksi kroppaa kokonaisvaltaisesti jo heti aamusta. Helteensietokykyni j\u00e4i jonnekin 90-luvulle, joten v\u00e4h\u00e4n tahmeasti l\u00e4hti p\u00e4iv\u00e4 liikkeelle osaltani. Kari oli ylikierroksilla tietenkin kuudesta l\u00e4htien. Enn\u00e4tti viel\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 Hippoksen kahvaakin nykim\u00e4ss\u00e4 heti kahdeksalta, ett\u00e4 saatiin Hoponkin asiakirjat kuntoon. Aika hyvin saatiin kamat kasaan ja piski h\u00f6yrysi, kuin vajaamielinen, sill\u00e4 seh\u00e4n ei voinut olla varma p\u00e4\u00e4sisik\u00f6 mukaan, vai j\u00e4isik\u00f6 kotiin. Meni varmuuden vuoksi istumaan autoon jo siin\u00e4 vaiheessa, kun hevosia haettiin pihaan.<\/p>\n

Hopohan oli taas hukannut kenk\u00e4ns\u00e4, joten Karin piti viel\u00e4 ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 kiinniitt\u00e4\u00e4 se paikalleen. Mietin mieless\u00e4ni, ett\u00e4 huumorintajuni olisi kyll\u00e4 loppunut kuluneen kes\u00e4n aikana moneen kertaan, jos ei Kari olisi pystynyt kengityshommia hoitamaan tilanteen niin vaatiessa. Dottie py\u00f6ri touhussa mukana ja Sella piti omaa showtaan, mutta kenk\u00e4 saatiin kiinni ja p\u00e4\u00e4stiin sovitun aikataulun mukaisesti matkaan.<\/p>\n

Keskustassa oli sen verta liikennett\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4n Sella tuppasi teutaroimaan. Lis\u00e4ksi se on nyt saanut jostain p\u00e4\u00e4h\u00e4nsa, ett\u00e4 jos Kari ottaa kurvit liian kipakasti, niin kavio paukkuu traikun sein\u00e4\u00e4n. Muutoin matkustivat n\u00e4tisti ja takaluukun ollessa auki my\u00f6s ilmastointi sujui.<\/p>\n

Satamassa tuli sitten valittua perinteisesti taas kerran se kaikista hitain jono. Karilla hitsasi aika nopeasti kiinni ja siin\u00e4 kohtaahan alkaa mulla pinna kiristy\u00e4. Kohtalaisen kivassa kuumuudessa odoteltiin, kun joku em\u00e4nt\u00e4 tinki tulliluukulla. Mutta kun sitten oma vuoro tuli, niin nopeasti oli asiat selv\u00e4t ja p\u00e4\u00e4simme ajamaan laivaan. Nopeaakin nopeammin Kari availi v\u00e4h\u00e4n luukkuja ja min\u00e4 nappasin piskin kaveriksi ja harpomme hissiin. Siit\u00e4 kohtalaisen vauhdikkaasti hyttiin yleist\u00e4 hilpeytt\u00e4 aiheuttaen. Koiria kai lautoilla n\u00e4kyy aika harvoin, kun matkustavat h\u00e4keiss\u00e4, toisin kuin meid\u00e4n prinsessa. Meill\u00e4h\u00e4n oli el\u00e4inhytti! Hytti on kyll\u00e4 nykyisen vaatimustsoni mukaan ihan pakollinen. Otettiin pienet p\u00e4iv\u00e4unet ja latauduttiin tulevaan ajomatkaan.<\/p>\n

\"\"Tallinnassa oli tukahduttavan kuuma! P\u00e4\u00e4stiin ensimm\u00e4isten joukossa ulos lautalta ja ajettiin nopeasti puoli viiden ruuhkassa l\u00e4pi kaupungin. Sitten avattiin takaluukku ja Dottie p\u00e4\u00e4si pissalle. Kari arveli jo siin\u00e4 vaiheessa, ett\u00e4 auto pit\u00e4\u00e4 jotain k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 sirityst\u00e4. Matka eteni tuttuun tapaan. Pari kertaa pys\u00e4hdyttiin, juotettiin el\u00e4imet ja k\u00e4ytiin veskiss\u00e4 ja kahvilla. Hevoset pysyiv\u00e4t kivasti viilein\u00e4, kun antoi r\u00e4pp\u00e4n\u00f6iden olla auki. Yht\u00e4\u00e4n hevoskuljetusta ei tullut vastaan, joten kiinnostuneita kurkkijoita ilmaantui aina paikalle, kun johonkin pys\u00e4hdyttiin ja avattiin traikun etuovea.<\/p>\n

Kahdeksan kieppeill\u00e4 illalla ohitettiin tuttu Kurgj\u00e4rven risteys ja soiteltiin tarkemmat ajo-ohjeet perille. Hyvin muistissa olleita reittej\u00e4 pitkin ajeltiin kohti R\u00f5ugea ja sitten olimmekin perill\u00e4 ja Anne meille iloisesti vilkutteli Hobum\u00e4elt\u00e4. Ajettiin auto pihaan ja purettiin hevoset ulos. Sakea paarmaparvi piiritti meid\u00e4n v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti, mutta ankaralla sumutuksella saimme ne talutettua ja hevoset tarhaan, sek\u00e4 tavarat paikoilleen. Milj\u00f6\u00f6 oli kertkaikkiaan vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja emme voineet olla muuta, kuin ihastuksissamme. Iltaa istuttiin viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n ja keskusteltiin kiihke\u00e4sti kaikesta mahdollisesta.<\/p>\n

Teisip\u00e4ev<\/b><\/p>\n

Hellett\u00e4 oli luvassa, joten yritimme l\u00e4hte\u00e4 ratsastamaan jo kymmenelt\u00e4. Ihan emme siihen kyenneet, mutta hyvin l\u00e4hell\u00e4 se oli. Heigo ja Hanna l\u00e4htiv\u00e4t oppaiksi. Dottien perui osallistumisensa ja j\u00e4i Frankin kanssa kotiin. Aluksi mentiin muutama sata metri\u00e4 pikitiet\u00e4, mutta sitten maastoi muuttui pehme\u00e4ksi hiekkatieksi ja hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 pujahdettiin mets\u00e4\u00e4n. Mets\u00e4ss\u00e4 olikin v\u00e4h\u00e4n viile\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja paarmojakin hivenen v\u00e4hemm\u00e4n.<\/p>\n

Hopolla oli uusi kuolain k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja se tietenkin oli sen suussa v\u00e4\u00e4rin. N\u00e4in ollen sain pid\u00e4ttelyst\u00e4 rakot k\u00e4teen. Mietin jo heti reissun alussa, ett\u00e4 kuolainhan ei toimi alkuunkaan, mutta syy selvisi, kun kyselin Karilta, ett\u00e4 oli noudattanut annettuja ohjeita, joiden mukaan pieni nuoli tuli olla vasemmalla puolella ja osoittaa eteen. Tietenk\u00e4\u00e4n Kari ei ollut moista huomioinut ja nuoli oli oikealla puolella.<\/p>\n

Heigo johdatteli meit\u00e4 pitkin ihania patikointireittej\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 h\u00f6lk\u00e4ttiin peltojen reunamilla ja joskus jopa oikaistiin pellon poikki. Tasamaata ei juurikaan ollut, vaan aina oltiin menossa joko m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s, tai sitten alas. Pohjat olivat ihanan pehme\u00e4t, mutta polut kuitenkin riitt\u00e4v\u00e4n leve\u00e4t ja selke\u00e4linjaiset. Luonnonpuisto tarjosi vaikuttavat maisemat. Luonto n\u00e4ytti koskemattomalta ratsastusuraa lukuunottamatta. Ratsastus tuollaisissa maisemissa on juuri sit\u00e4, mink\u00e4 vuoksi olen ensimm\u00e4isen kerran hevosen selk\u00e4\u00e4n noussut. Jo silloin oli unelma ratsastaa mets\u00e4ss\u00e4 pitki\u00e4 matkoja luonnon kauneudesta ja rauhasta nauttien.<\/p>\n

Jossain kohtaa Kari sai kiinni reitist\u00e4, ett\u00e4 olimme aiemmin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olleilla kilpailu-urilla. Itsekin tunnistin muutaman paikan, joissa oli huollettu. Heigo kertoili tarinoita ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 ja taloista, joiden ohi ratsastimme, sek\u00e4 tietenkin niiden asukkaista. Huikkasimme iloisesti \u2019Tere\u2019 ja heilautimme k\u00e4tt\u00e4, jos jonkun satuimme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. kellek\u00e4\u00e4n ei tullut mieleen r\u00e4yh\u00e4t\u00e4 siit\u00e4, ettei heid\u00e4n pihansa poikki, tai tiell\u00e4\u00e4n ratsastettiin. Oikeastaan hevoset saivat aikaan vastakkaisen reaktion. Patikointireittien kunnossapit\u00e4j\u00e4n ovat jopa toivoneet, ett\u00e4 hevosill\u00e4 reittej\u00e4 ratsastettaisiin, jotta pysyisiv\u00e4t paremmin auki.<\/p>\n

Loppumatkasta saavuttiin lintutornille, jolla on usein kilpailuissa huollettu.Viimeksi tietenkin v\u00e4h\u00e4n tuskaisissa tunnelmissa, kun toukokuussa viimeinen huoltokin pidettiin siin\u00e4 ja todettiin, ett\u00e4 matkaa ei ole en\u00e4\u00e4 mahdollista 100km:n taivalluksen ja uurastuksen j\u00e4lkeen jatkaa. Mutta menneet ovat menneit\u00e4 ja nyt fiilikset olivat aivan toiset. Olin jotenkin tosi onnellinen, ett\u00e4 my\u00f6s me Hopon kanssa p\u00e4\u00e4simme maastoon mukaan. Moni suomenhevonen ei kai ole noissa maisemissa kulkenut ja vaikka roolini on meid\u00e4n tiimiss\u00e4 mietti\u00e4 treenaaminen ja suunnitella kaikki yksitysikohdat ja huoltaa kilpailuissa, niin kyll\u00e4 minunkin mielest\u00e4 hauskinta on ratsastaminen. Tuskin kukaan groomin roolista nauttii, mutta Karista ei vaan ole huoltajaksi, eik\u00e4 minusta miksik\u00e4\u00e4n huippuratsastajaksi, niin roolijako on aika selv\u00e4. Siit\u00e4 huolimatta mik\u00e4\u00e4n ei ole maastoratsastusta parempaa! Ja kun V\u00f5rumaan maastoihin p\u00e4\u00e4see ratsastamaan, niin se on kyll\u00e4 er\u00e4\u00e4nlainen toiveiden ja unelmien t\u00e4yttymys. Ainakin itselleni.<\/p>\n

\"\"Tornilta jatkoimme matkaa taas pehme\u00e4\u00e4 hiekkatiet\u00e4 kiemurrellen ja kiipeillen yl\u00f6s, sek\u00e4 laskeutuen alas. Pian olimme taas Hobum\u00e4ell\u00e4. Kympin lenkki tehtiin vajaaseen puoleentoista tuntiin. Hevoset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t suihkuun ja saivat uuden karkoitekerroksen p\u00e4\u00e4lleen ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t pihattotarhaansa. Oikeastaan se ei ollut mik\u00e4\u00e4n pihatto, vaan tarha, johon avautui muutama ulkokarsina. Olimme kuitenkin tehneet niin, ett\u00e4 hevoset saivat liikkua oman mielens\u00e4 mukaan karsinaan tai tarhaan. Huvittavaa kyll\u00e4 ne halusivat kiihke\u00e4sti tunkea samaan karsinaan ja viettiv\u00e4tkin paljon aikaa kylki kyljess\u00e4 karsinassa kiehn\u00e4ten. Sella varsinkin halusi ehdottomasti olla aina samassa karsinassa Hopon kanssa. Paarmat aiheuttivat \u00e4rsyyntymist\u00e4, mutta muuten hevoset vaikuttivat todella tyytyv\u00e4isilt\u00e4 oloihinsa.<\/p>\n

Ratsastuksen j\u00e4lkeen oli ohjelmassa tietenkin uintia ja saunomista ja mielenkiintoisia keskuteluja. Illalla satoi muutama pisara vett\u00e4kin, joten y\u00f6t\u00e4 kohden ilma tuli v\u00e4h\u00e4n raikkaammaksi.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kolmap\u00e4ev<\/b><\/p>\n

Keskiviikko valkeni v\u00e4h\u00e4n pilvisen\u00e4, joten emme pit\u00e4neet suunnatonta kiirett\u00e4 ratsastuksen kanssa. Annekin oli lupautunut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n ratsaille ja puolen p\u00e4iv\u00e4n tuntumassa kiipesimme selk\u00e4\u00e4n. Vaikka taivas oli pilvess\u00e4, niin ilma oli tukalan kuuma ja kostea. Paita liimautui hetkess\u00e4 ihoon kiinni ja hevoset saatiin hikoilemaan pelk\u00e4ll\u00e4 k\u00e4yntivauhdilla. Hopo sai vet\u00e4\u00e4 joukkoa ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa olivat kuolaimetkin oikein p\u00e4in suussa. Nyt ei tarvinnut edes pid\u00e4tell\u00e4, kun se sai kulkea itselleen sopivaa vauhtia. Joka on sit\u00e4 perinteist\u00e4 reipasta. Vaikka hiekkateit\u00e4 mentiin, niin meininki oli samaa, kuin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, eli tasamaata ei ollut. Joko mentiin yl\u00f6s tai alas. Hevoset saivat tehd\u00e4 ihan kunnolla t\u00f6it\u00e4 ja me tietenkin olimme onnesta soikeina kun kotona on l\u00e4hes pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tasaista.<\/p>\n

\"\"Dottie kulki lenkill\u00e4 mukana tomerana. Se sai yhdest\u00e4 talosta jopa seuraa, kun er\u00e4s pihalla p\u00e4ivyst\u00e4nyt pentu l\u00e4hti kulkuettamme seuraamaan. Taas reitit olivat tuttuja aiemmista kilpailuista. Heigo olisi halunnut l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n paikkaa, jossa Oopus oli itsens\u00e4 loukannut jokin aika sitten. Me muut emme olleet niin innostuneita asiasta, joten j\u00e4tettiin etsiminen sikseen.<\/p>\n

Sen sijaan k\u00e4vimme yhden autiotalon pihassa houkuttelemassa hevosia veteen, mutta kukaan ei ollut halukas menem\u00e4\u00e4n. Dottie oli ehk\u00e4 kaikista rohkein, sill\u00e4 se k\u00e4vi juomassa rannasta, josta me muut yritimme menn\u00e4 kahlailemaan. Hevoset eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet omaa parastaan, sill\u00e4 kahlailu tai uiminen olisi varmasti virkist\u00e4nyt mukavasti. Siit\u00e4 olin v\u00e4h\u00e4n pettynyt, ett\u00e4 edes Hopo ei mennyt veteen.<\/p>\n

Palailimme samaa reitti\u00e4 takaisin ja l\u00e4tkimme kaikki kilpaa paarmoja hengett\u00f6miksi. Ne on kyll\u00e4 ik\u00e4vi\u00e4 ja t\u00e4ysin tarpeettomia otuksia! Vaikka olin koittanut suojatua takuuvarmalla Autan-karkoitteella sain itsekin toistakymment\u00e4 puremaa. Matkaa taittui reilu 10km ja aikaa k\u00e4ytettiin pari tuntia.<\/p>\n

Kun hevoset oli taas hoidettu loppuun, k\u00e4vimme tietenkin uimassa. Sitten l\u00e4hdettiin v\u00e4h\u00e4n kylille ja menimme \"\"tutustumaan Kikasien talliin ja Marianin uuteen hevoseen. Tilalla oli parhaillaan lasten ratsastuleiri k\u00e4ynniss\u00e4 ja muksut tekiv\u00e4t juuri l\u00e4ht\u00f6\u00e4 maastoon, kun saavuimme paikalle. K\u00e4vimme tietenkin tutkimassa tallit ja hevoset. Lis\u00e4ksi suuntasimme rantaan, jossa olikin ihana v\u00e4h\u00e4n kahlailla ja viilennell\u00e4. Jopa D uskaltautui kahlaamaan ja kasteli kaulansakin.<\/p>\n

Illalla grillattiin ja nautittiin hyv\u00e4st\u00e4 seurasta. K\u00e4ytiin viel\u00e4 j\u00e4rvell\u00e4 uimassa ja vietiin hevoset laitumelle, jossa saivat enemm\u00e4n tilaa liikkua ja maistella tuoretta. Jotenkin lomalla aina tuntuu, ett\u00e4 tunnit eiv\u00e4t vuorokaudessa riit\u00e4 kaikkeen.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Neljap\u00e4ev<\/b><\/p>\n

Torstai oli siihenastisista p\u00e4ivist\u00e4 kuumin. Seitsem\u00e4lt\u00e4 k\u00e4vin taas antamassa hevosille kaurat ja samalla otettiin ne pihattoon, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sev\u00e4t hellett\u00e4 piiloon karsinoihinsa. Heigo oli reipas ja l\u00e4hti ratsastamaan kahdeksalta. Meit\u00e4 v\u00e4sytti, niin k\u00e4\u00e4nnettiin vaan kylke\u00e4.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ytiin v\u00e4h\u00e4n ostelemassa tuliaisia ja tutustumassa paikkakuntaan ajelemalla ja katselemalla maisemia. R\u00f5ugessa k\u00e4ytiin uimassa Viron syvimm\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rvess\u00e4. Vesi oli l\u00e4mmint\u00e4, sill\u00e4 tummavetiset lammet ja j\u00e4rvet ovat l\u00e4mmenneet mielett\u00f6m\u00e4n l\u00e4mpimiksi.<\/p>\n

Kierroksen j\u00e4lkeen Annen sukua tuli visiitille ja porukalla sy\u00f6tiin vesimelonia. Tarkasti kun kuuntelee, niin pysyy jyv\u00e4ll\u00e4 siit\u00e4, mist\u00e4 puhutaan. Kun kielt\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n koittanut opetella, niin aika hyvin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mutta valitettavasti mit\u00e4\u00e4n en osaa oikeastaan sanoa. Mutta sekakieli toimii hyvin.<\/p>\n

Samaan syssyyn alkoi naapuri k\u00e4rr\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n Heigolle hein\u00e4\u00e4. Min\u00e4 k\u00e4rvistelin varjossa, mutta Kari meni reippaana heittelem\u00e4\u00e4n hein\u00e4paaleja latoon. P\u00e4\u00e4si siis hein\u00e4hommiin. Heigo ehdotteli, ett\u00e4 ottaisimme k\u00e4rryt t\u00e4yteen hein\u00e4\u00e4, sill\u00e4 heill\u00e4 oli niin hyv\u00e4 hein\u00e4vuosi, ett\u00e4 sato ei tule mahtumaan mihink\u00e4\u00e4n s\u00e4ilytystilaan. Eip\u00e4 me sit\u00e4 mukaan lastattu, mutta hevoset pisteliv\u00e4t poskeensa kyll\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 halulla.<\/p>\n

Is\u00e4nt\u00e4perheemme l\u00e4hti teatteriin ja me moukat j\u00e4timme kulttuuriel\u00e4myksen v\u00e4liin ja nousimme j\u00e4lleen ratsaille. Yhdeks\u00e4lt\u00e4 olimme sel\u00e4ss\u00e4 ja kuvittelimme, ett\u00e4 paarmat olisivat jo nukkumassa. Eiv\u00e4t olleet, vaan oli niiden iltapalan aika, joten satuttiin oikein sopivasti kesteihin.<\/p>\n

\"\"Dottie l\u00e4hti taas mukaan jolkottelemaan ja suunnattiin oitis lintutornille ja metsikk\u00f6\u00f6n. Puolen tunnin j\u00e4lkeen paarmat vet\u00e4ytyiv\u00e4t ja paluumatka sujui huomattavasti v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 huitomisella. Tarkoituksena oli ottaa ikumustoisia kuvia, mutta kovin hyvin se ei j\u00e4rkk\u00e4rill\u00e4 onnistu hevosen sel\u00e4st\u00e4, kun paarmat purevat sek\u00e4 ratsua ett\u00e4 ratsastajaa. Jostain syyst\u00e4 piski\u00e4 lent\u00e4v\u00e4t hirvi\u00f6t eiv\u00e4t h\u00e4irinneet juuri mitenk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

V\u00e4h\u00e4n haikeina lopettelimme lenkki\u00e4, sill\u00e4 lomaa olisi hyvin voinut viel\u00e4 jatkaa viikolla tai kahdella. Samalla aloin v\u00e4h\u00e4n mietti\u00e4, ett\u00e4 miksei voisi hommata kes\u00e4m\u00f6kki\u00e4 Virosta? Samahan se olisi ajella muutama tunti etel\u00e4\u00e4n, kuin muutama tunti pohjoiseen. T\u00e4ytyy j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ajatus it\u00e4m\u00e4\u00e4n, vaikka Kari tietenk\u00e4\u00e4n ei t\u00e4llaisista koskaan heti innostu, niin ajan kanssa ehk\u00e4.<\/p>\n

Kun saavuimme pihaan, olivat Rohtlatkin saapuneet monologistaan. Heigo siirteli hevosia mets\u00e4isemm\u00e4lle laitumelle, sill\u00e4 etel\u00e4st\u00e4 nousi mahtava ukkosmyrsky. Taivas hehkui upeana purppurana mustien ja salamoivien pilvien lomasta. Kun palailimme lenkilt\u00e4, niin jyly meit\u00e4 satteli. Myrsky ei kuitenkaan tullut Haanjaan asti, vaan suuntautui suoraan naapurimaahan.<\/p>\n

Koska ukkonen n\u00e4ytti suuntaavan muualle, l\u00e4hdettiin taas porukalla uimaan. Ihanan pirist\u00e4v\u00e4 pulikointi ratsastusretken j\u00e4lkeen ja sitten takaisin Hobum\u00e4elle maistelemaan hernekeittoa. Viel\u00e4 viimeinen ilta maailmaa parantaen. Puolilta\u00f6in vet\u00e4ydyttiin ja v\u00e4h\u00e4n pakkailin jo tavaroita.<\/p>\n

Reedel<\/b><\/p>\n

Her\u00e4tys oli puoli seitsem\u00e4lt\u00e4 ja koitettiin kaikessa hiljaisuudessa pist\u00e4\u00e4 tavarat nippuun. K\u00e4vin viem\u00e4ss\u00e4 hevosille taas kaurat ja samalla kerroin, ett\u00e4 kotimatka alkaa pikapuoliin. Kari joi aamukahvinsa ja siin\u00e4 kun ihmeteltiin ihanaa aamua ja sen seesteisyytt\u00e4, niin Heigo tuli viel\u00e4 toivottamaan meille hyv\u00e4\u00e4 kotimatkaa. Kiittelimme kovasti. Reissumme oli ihan t\u00e4yskymppi.<\/p>\n

\"\"Kahdeksalta l\u00e4hdimme matkaan. Tunnin ajomatkan j\u00e4lkeen pidimme aina pienen tauon. Kuumuus muuttui jo yhdelt\u00e4toista ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4ksi. Liikennett\u00e4 oli onneksi v\u00e4h\u00e4n ja Tallinan keskustastakin p\u00e4\u00e4simme nopeasti l\u00e4pi. Kari ehti vierailla Super Alkossa ja sitten olimmekin valmiita lauttajonoon. Tarkastuksessa haluttiin kaikkien passit, joten tarjoilin ne tullivirkailijalle ja olin tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 paperit oli hoidettu kuntoon. Tunti istuttiin helteess\u00e4 odottamassa. Mittarit n\u00e4yttiv\u00e4t Tallinnassa 38 astetta. Autossa tai trailerissa arvelen l\u00e4mp\u00f6tilan nousseen helposti 50 asteeseen, joten hiki valui niin el\u00e4imilt\u00e4 kuin ihmisilt\u00e4kin. Mieless\u00e4ni p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 ikin\u00e4 koskaan en en\u00e4\u00e4 l\u00e4hde liikenteeseen sellaisella vetoautolla, jossa ei ole ilmastointia!<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 helpottui, kun p\u00e4\u00e4simme laivaan v\u00e4h\u00e4n ennen kahta. Meill\u00e4 oli tietenkin taas el\u00e4inhytti ja heti kun auton moottori oli pys\u00e4htynyt, hypp\u00e4simme Dottien kanssa ulos ja harpoimme hyttiin. Kari viritteli luukkuja ja askelsi per\u00e4ss\u00e4. Suihku ja tunnin torkut tekiv\u00e4t teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja kun keulaportit Helsingiss\u00e4 avautuivat, otti meid\u00e4t vastaan miellytt\u00e4v\u00e4n l\u00e4mmin ja raikas tuulonen. Keskusta on kes\u00e4perjantaina nelj\u00e4lt\u00e4 jo rauhallinen ja helles\u00e4\u00e4t varmasti viel\u00e4 vaikuttivat asiaan. Ihan leppoisasti saimme ajaa taas keskustan l\u00e4pi Tuusulantielle ja siit\u00e4h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 mennyt kuin parikymment\u00e4 minuuttia kotiin.<\/p>\n

Hevoset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t omaan pihaan laiduntamaan ja me saimme kaikessa rauhassa purkailla tavaroita. Olen niin tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 reissu toteutettiin, vaikka v\u00e4h\u00e4n alkujaan mietittiin, ett\u00e4 onko liian monimutkaista l\u00e4hte\u00e4 koko sirkuksen kanssa liikkeelle. Mutta hyvin meni ja traikkukin osoitti kest\u00e4vyytens\u00e4. Toivottavasti vastaavia reissuja saadaan tehd\u00e4 viel\u00e4 useita, sill\u00e4 ikimuistoisia t\u00e4llaiset keikat kyll\u00e4 ovat. Sella nyt on jo konkari, mutta oikein tyytyv\u00e4inen olen Hoposta ja tietenkin t\u00e4pl\u00e4-\u00e4\u00e4li\u00f6st\u00e4. Hyv\u00e4 tuuri on ollut, ett\u00e4 on osattu n\u00e4in erinomaiset elukat hankkia. Osaavat ottaa asiat j\u00e4rkev\u00e4sti ja k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 toivotulla tavalla v\u00e4h\u00e4n oudommissakin tilanteissa.<\/p>\n

 <\/p>\n

\n

 <\/p>\n

Pielavesi, Tikkala 5.-8.7.2011<\/b><\/p>\n

Alku aina hankalaa<\/b><\/p>\n

Tiistaina meid\u00e4n piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 liikkeelle aamuvarhaisella, mutta toisin k\u00e4vi. V-k\u00e4yr\u00e4 kohosi entisest\u00e4\u00e4n, kun hevosia haettaessa huomattiin, ett\u00e4 kummaltakin puuttui kenki\u00e4. Kiireesti ajettiin takaisin tallille kaivelemaan varakenki\u00e4. Nippu l\u00f6ytyi ja ly\u00f6tiin lavalla ja sitten matkaan.<\/p>\n

Reissu eteni hyvin. Keli oli aika kiva, kun aurinko pysyi pilvess\u00e4 vaikka olikin l\u00e4mmint\u00e4. Pidettiin puolentoista tunnin ajon j\u00e4lkeen aina tauko, joten taukoja tuli kolme.<\/p>\n

Tehtiin v\u00e4h\u00e4n huono reitinvalinta lopussa ja ajeltiin kymmenisen kilsaa hiekkatiet\u00e4. Mulla perinteiseen tapaan v\u00e4h\u00e4n s\u00e4rki p\u00e4\u00e4t\u00e4 jo siin\u00e4 vaiheessa. Kuutisen tuntia taitettiin matkaa. Lopulta kuitenkin ajettiin pihaan, jossa jo is\u00e4nt\u00e4v\u00e4ki odotteli.<\/p>\n

\"\"Ihanan v\u00e4lj\u00e4\u00e4 l\u00e4\u00e4ni\u00e4. Tervetulleeksi toivotti my\u00f6s kohtalaisen voimakas lehm\u00e4n lannan tuoksu. Aluksi se v\u00e4h\u00e4n h\u00e4mmensi, mutta nopeasti k\u00e4ryyn tottui jopa urbaanien nirppanokkien nen\u00e4. Hevosia tai koiraa ei lehmien tuoksut ihmeemmin huolestuttaneet. Pollet astelivat kopista ulos ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t suoraan ihanan isoon \u201ctarhaan\u201d joka kaikilla ominaisuuksillaan vastasi kyll\u00e4 meik\u00e4l\u00e4isitt\u00e4in laidunta. Painelivat ihan pellon per\u00e4lle sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja jaloittelemaan. Oli ihana katsella, kun niist\u00e4 n\u00e4kyi vain juuri ja juuri s\u00e4k\u00e4 ja kankku ja Sellasta ei aina edes sit\u00e4. Kotiutuivat v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti.<\/p>\n

Kun hevoset oli saatu pihalle, esiteltiin meille uutta tallia ja vanhaa tallia ja oikein toimivilta n\u00e4yttiv\u00e4t molemmat. Uusi on tietenkin aina uusi ja ihanan valoisa, sek\u00e4 tilava talli siit\u00e4 tulee, kun kaikki yksityiskohdat saadaan paikoilleen.<\/p>\n

Kun hevosten majoitus oli selvitetty ja varusteet kannettu, niin p\u00e4\u00e4stiin tutustumaan omaan leposijaamme. Ihanan tilava huone ja oma kylpp\u00e4ri. Tosiaan ihan omassa rauhassa, niin kuin Merja oli vakuutellut. Talo oli muutenkin tilava, valoisa ja kaunis. Asetuimme taloksi ja maistelimme kahvia kera leivosten.<\/p>\n

Sitten olikin vuorossa ehk\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4vin juttu, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin navettaan. Dottie \u00e4\u00e4nesti heti jaloillaan ja totesi, ett\u00e4 ei astu varpaallaankaan kyseiseen rakennukseen, vaan painoi kiireesti istumaan auton viereen. Me oltiin Karin kanssa asteen verran rohkeampia, mutta kyll\u00e4h\u00e4n ne aika kunnioitusta her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 elikoita ovat. Ja m\u00f6lisiv\u00e4t! Koitettiin niit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n silitell\u00e4 ja rapsutella, mutta ne halusivat vain nuolla. Ja kieli on kuin karhea k\u00e4\u00e4rme. Mit\u00e4 pienempi yksil\u00f6, niin sen villimpi nuolija! Ihan pikkuruiset vasikat olivat kyll\u00e4 suloisia ja roikkuivat paidanhelmassa kiinni, kun niiden ohi koitti k\u00e4vell\u00e4.<\/p>\n

Navettakierroksen j\u00e4lkeen k\u00e4ytiin laittamassa hevoset y\u00f6puulle ja alettiin itsekin mietti\u00e4 vet\u00e4ytymist\u00e4. Yll\u00e4tykseksi huomattiin, ett\u00e4 oltiin jo keskiviikon puolella, sill\u00e4 sen verta oltiin kotia pohjoisempana, ett\u00e4 aurinko n\u00e4kyi viel\u00e4 selv\u00e4sti taivaalla ja pime\u00e4\u00e4 ei tullut miss\u00e4\u00e4n vaiheessa. Uni tuli kuitenkin hyvin silm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen maastoretki<\/b><\/p>\n

Aamulla her\u00e4sin siihen, ett\u00e4 niska oli edelleen jumissa ja olo v\u00e4h\u00e4n tympe\u00e4. K\u00e4ytiin kuitenkin p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hevoset peltoon ja oikaistiin hetkeksi uudelleen. Burana ei auttanut, vaan jouduin turvautumaan migreenil\u00e4\u00e4kkeeseen. Kari l\u00e4hti em\u00e4nt\u00e4mme kanssa tutustumaan reitteihin autolla. Ottivat Dottien mukaan, niin sekin p\u00e4\u00e4si pulaamaan lutakoihin. Eukko merkitsi muutaman risteyksen paalinarulla ja Kari koitti painaa reittiselostuksen mieleens\u00e4. V\u00e4h\u00e4n ennen kuin palailivat tilan pihaan olin itse k\u00f6mpinyt yl\u00f6s ja saanut nuorelta em\u00e4nn\u00e4nalulta tarkan selonteon, ett\u00e4 piski, Kari ja \u00e4iti ovat katselemassa maastoja. Marjut piti muutenkin minulle tiukasti seuraa ja kertoili auliisti el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n Pielaveden Tikkalassa.<\/p>\n

V\u00e4h\u00e4n huteran oloisesti aloin palailla el\u00e4vien kirjoihin ja siin\u00e4 vaiheessa Rangeri kurvasikin jo pihaan. Kari alkoi selostaa reittej\u00e4 ja tutkailtiin maastokarttojakin viel\u00e4 heti. Em\u00e4nt\u00e4 ja is\u00e4nt\u00e4 alkoivat odotella teurasautoa ja meille tuli tietenkin kiire, ett\u00e4 silloin emme halua olla paikalla. Laiteltiin hevoset valmiiksi ja v\u00e4\u00e4nnettiin itsemme helteisess\u00e4 s\u00e4\u00e4ss\u00e4 selk\u00e4\u00e4n. Tutustumisk\u00e4ynnill\u00e4 Kari oli todennut, ett\u00e4 ilma on sakeana \u00f6t\u00f6k\u00f6ist\u00e4, joten vedettiin omaan nahkaan ja elukoihin kunnon kerrokset karkotteita.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen ratsastusretken reitti l\u00e4hti navetan takaa. Dottie sai helteen vuoksi itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, l\u00e4hteek\u00f6 mukaan ja p\u00e4\u00e4tti sitten, ett\u00e4 ei l\u00e4hde. Olin ihan tyytyv\u00e4inen, sill\u00e4 emmeh\u00e4n tienneet, millainen maasto meit\u00e4 odotti. Renki oli k\u00e4ynyt tekem\u00e4ss\u00e4 pellon reunaan v\u00e4yl\u00e4\u00e4 ja siit\u00e4 l\u00e4hdettiin innostuneina etenem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"Kun mets\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4stiin, niin muutaman kilsan linja alkoi siit\u00e4. Ihana viileys otti meid\u00e4t my\u00f6s vastaan ja \u00f6t\u00f6kk\u00e4aineet pitiv\u00e4t p\u00f6rri\u00e4iset loitolla. Horsma kasvoi hevosia kainaloihin ja piti mukavasti paarmat poissa vatsan alta. Jotenkin aivan juhlava fiilis ja ihanaa vaihtelua, jota juuri olimme tulleet hakemaan. Pohjat olivat oivat. Muutama kosteampi kohta tuli vastaan, mutta niist\u00e4 ei olisi ollut mit\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4nvaivaa, jos ei Hopon toinen etukenk\u00e4 ole kiinni v\u00e4h\u00e4n niin ja n\u00e4in. Kari sai aina silm\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti tarkistaa kosteikkojen j\u00e4lkeen, ett\u00e4 keng\u00e4t olivat edelleen kiinni. Linjaa saatiin samoilla pari kilometri\u00e4 ja samalle tehtiin pohja-analyysi\u00e4, jotta uskaltaisimme seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 v\u00e4h\u00e4n h\u00f6lk\u00e4t\u00e4kin.<\/p>\n

Matka jatkui hyv\u00e4pohjaisia polkuja ja 200m \u201cjouduttiin\u201d h\u00f6lkk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n juuri lanatulla hiekkatiell\u00e4! Sitten puhkaisimme takaisin mets\u00e4n siimekseen horsmien ja pitk\u00e4n hein\u00e4n vallanneille poluille. Reiteiss\u00e4 ei ollut muuta vikaa, kuin k\u00e4yt\u00f6npuute! Tuollaisessa paikassa kun p\u00e4\u00e4sisi harrastamaan, niin eiv\u00e4t paljoa ratsastusreitit rehev\u00f6ityisi. Hetkellisesti mulle ehti tulla jopa uskonpuute, sill\u00e4 Horsmat kasvoivat melkein omiin polviin. Kari kuitenkin v\u00e4itti, ett\u00e4 siin\u00e4 v\u00e4yl\u00e4 kulkee ja niinh\u00e4n se kulkikin, sill\u00e4 salapoliisity\u00f6 osoitti, ett\u00e4 kavion painaumia n\u00e4kyi maassa, kun tarkkaan katsoi.<\/p>\n

H\u00f6lk\u00e4ttiin Eukkolan pihaan asti ja tehtiin viel\u00e4 pienet k\u00e4yntilenkit p\u00e4\u00e4lle. V\u00e4h\u00e4n vajaa kymppi ratsastettiin ja k\u00e4ytettiin aikaa 1:20. Pieneen p\u00e4hk\u00e4ilyyn ja ihmettelyyn meni tietenkin oma aikansa, mutta hikeen saatiin sek\u00e4 itsemme, ett\u00e4 hevoset.<\/p>\n

Lenkin j\u00e4lkeen Hopo ja Sella saivat ihanan suihkun ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t piehtaroimaan antaumuksella ja sitten painelivat taas peltoon niin pitk\u00e4lle, kuin p\u00e4\u00e4siv\u00e4t. Omaan rauhaansa nauttimaan savolaisesta kiireett\u00f6myydest\u00e4. Me ihmiset p\u00e4\u00e4simme Merjan herkkupatojen \u00e4\u00e4reen ja Marjutin l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4n saunan paahteeseen ja sitten olimme kyll\u00e4 ihan tattis ja tasaraha ja valmiita punkkaan.<\/p>\n

L\u00f6yly\u00e4 liss\u00e4\u00e4, ei tunnu miss\u00e4\u00e4<\/b><\/p>\n

Torstaina olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet her\u00e4t\u00e4 aikaisin ja hilpaista maastoon ennen kuin helle nappaa helmasta kiinni vasikan tavoin. Her\u00e4tys oli siis seitsem\u00e4lt\u00e4 ja selk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4simme puoli yhdeks\u00e4lt\u00e4 \u2013 v\u00e4h\u00e4n liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Marjut oli kiskottu s\u00e4ngyst\u00e4 yl\u00f6s pit\u00e4m\u00e4\u00e4n Dottielle seuraa, sill\u00e4 sit\u00e4 ei haluttu mukaan, kun mieless\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n pidempi lenkki.<\/p>\n

Reippaina l\u00e4hdimme taas pellon reunustaa linjalle, jota t\u00e4ll\u00e4 kertaa h\u00f6lkk\u00e4iltiin kevyesti menem\u00e4\u00e4n. Kosteikot tietenkin k\u00e4ynniss\u00e4 ja tarkkaan tsekattiin, ett\u00e4 Hopolla pysyi keng\u00e4t kavioissa kiinni. \u00d6t\u00f6kk\u00e4myrkkyj\u00e4 oli taas siin\u00e4 mittakaavassa suihkuteltu, ett\u00e4 aika rauhassa saimme matkaa taittaa.<\/p>\n

Kun autiotalot tulivat n\u00e4kyviin siirryttin laukkaan ja annettin menn\u00e4 lanattua hiekkatiet\u00e4 pitkin. Vauhdissa huutelin, ett\u00e4 onko Karilla nyt selke\u00e4 k\u00e4sitys, mist\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyt\u00e4\u00e4n ja vastaukseksi sain eritt\u00e4in itsevarmasti, ett\u00e4 tietenkin. Kuinka ollakaan, laukattiin jo heti ensimm\u00e4isest\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksest\u00e4 ohi. T\u00e4m\u00e4 havaittiin kuitenkin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ja ei muuta kuin u-k\u00e4\u00e4nn\u00f6s ja uusille teille.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 uudet tiet olivat v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja siit\u00e4 syyst\u00e4 vain v\u00e4h\u00e4n heinittyneet. Pystyimme pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kevytt\u00e4 h\u00f6lkk\u00e4\u00e4 yll\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4n hevoset jopa kisailivat. Hopo ravaili sellaista kyyti\u00e4, ett\u00e4 Sella oli pakotettu siirtym\u00e4\u00e4n laukkaan. Hienoja maisemia ja ihan asumatonta luontoa kaikkialla. Niittykukkia ja perhosia ja kostean mets\u00e4n suoma pieni viileys seuranamme taitoimme matkaa.<\/p>\n

Karilta oli siin\u00e4 innostuksessa v\u00e4h\u00e4n reittiselostukset muuttuneet ja eritt\u00e4in reippaasti pisteltiin pitkin mets\u00e4tiet\u00e4. Yhden aitan ohi ravatessamme Kari h\u00e4mm\u00e4steli, ett\u00e4 ei muista sellaista n\u00e4hneens\u00e4. jonkin matkan p\u00e4\u00e4st\u00e4 tuli n\u00e4kyviin talo, joka sek\u00e4\u00e4n ei n\u00e4ytt\u00e4nyt Karin silm\u00e4\u00e4n samalta, kun aiemmin. Eip\u00e4h\u00e4n sitten muuta, kuin soittoa eukolle, joka vahvisti asian, ett\u00e4 olimme k\u00e4\u00e4ntyneet yhdest\u00e4 huomaamattomasta risteyksest\u00e4 v\u00e4\u00e4rin ja painelleet jo 2km t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan. Eih\u00e4n siin\u00e4 muuta, kuin ymp\u00e4ri ja h\u00f6lk\u00e4ll\u00e4 takaisin kohtaan, josta oli l\u00e4hdetty harhaan.<\/p>\n

Kun p\u00e4\u00e4stiin oikealle reitille, niin n\u00e4immekin sen oikean talon. Talon jonka kohdalla kuuluu pys\u00e4hty\u00e4 ja antaa lasten silitell\u00e4 hevosia. Toimimme annettujen ohjeiden mukaan ja viisi alle kymmenvuotiasta tulikin silityspuuhiin vanhempiensa kera. Kovasti kyseliv\u00e4t, mist\u00e4 matkalaiset olivat tulleet ja toivottelivat hyv\u00e4\u00e4 ratsastusta, kun taas h\u00f6lk\u00e4ll\u00e4 jatkettiin. Tyytyv\u00e4isin\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t vilkuttelemaan.<\/p>\n

Me jatkoimme lenkki\u00e4 annettujen ohjeiden mukaan. Oltiin jo l\u00e4hell\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4 ja matka eteni mukavalla fiiliksell\u00e4. Viel\u00e4 kerran ratsastettiin harhaan. Olinkin ihan varma, ett\u00e4 kyseinen polku on niin huomaamaton, ett\u00e4 ajetaan siit\u00e4 ohi. Aavistus polusta vilahti oikealla, mutta Kari totesi, ett\u00e4 ei siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n polkua edes ole, mutta 50m my\u00f6hemmin totesi, ett\u00e4 taisi se polku siin\u00e4 kuitenkin olla. H\u00f6lk\u00e4ttiin kuitenkin mets\u00e4tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n, jossa tiesimme olevan pienen kodan. K\u00e4vimme kurkkimassa sit\u00e4 ja palailtiin sitten huomaamattoman polun risteykseen.<\/p>\n

Kari oli k\u00e4ynyt katsomassa yhden murtuneen ojarummun kohdan. Luhistuneen polun toisella reunalla oli ohuen ohut kannas. Hopo ei ollut halukas ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ojaa siit\u00e4. Enk\u00e4 ollut min\u00e4k\u00e4\u00e4n. Kari vannoi ja vakuutti, ett\u00e4 hyvin siit\u00e4 p\u00e4\u00e4see. Kokeilivat sitten Sellalla ensin, mutta siit\u00e4 nyt ei tullut yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. \u00c4ij\u00e4 kapusi ajas ja koitti taluttaa, mutta lopputulos oli yht\u00e4 huono. Totesin sitten, ett\u00e4 me menemme, mutta jos Hopo loukkaa itsens\u00e4 en anna sit\u00e4 Karille ikin\u00e4 anteeksi (itse ehdotin, ett\u00e4 olisimme etsineet kiertotien). Hopo sitten hypp\u00e4si ojan yli. Eik\u00e4 siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ongelmaa ollut, mutta ep\u00e4ilin, ett\u00e4 se pieni kannaskin olisi pett\u00e4nyt meid\u00e4n painomme alla. Sella tuli per\u00e4ss\u00e4 taluttaen yli, mutta sekin hypp\u00e4si.<\/p>\n

Loppumatka h\u00f6lk\u00e4ttiin taas ja viimeinen kilsa k\u00e4veltiin. Oikein mukava ja vaihteleva lenkki. Matkaa taittui v\u00e4h\u00e4n yli 17km ja pari tuntia kului aikaa. Siit\u00e4 varmaan vartti kaikkeen h\u00e4mm\u00e4stelyyn. Dottien oli irvistellen ja aivastellen vastassa. Huuhtaistiin hevoset ja p\u00e4\u00e4stettiin ne taas peltoon. K\u00e4ytiin moikkaamassa vasikoita ja l\u00e4hdettiin Marjutin ja Dottien kanssa pulahtamaan j\u00e4rveen. Vesi oli niin kylm\u00e4\u00e4, ett\u00e4 virskistys oli taattu.<\/p>\n

Huilailu sujui Tuuvan tallin tarinoita lukien. Merja oli valmistanut oman tilan antimista herkullista karjalanpaistia ja vaikka periaatteessa en halua sy\u00f6d\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sellaista, jolla on nimi, niin ei voi kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 liha oli mureaa ja maukasta. Kun viel\u00e4 oli saunottu ja grillattu makkaraa ja miehet puhuneet koneista, sek\u00e4 moottoreista, oli taas aika vet\u00e4yty\u00e4 unille. Kari n\u00e4kikin mielenkiintoista unta siit\u00e4, ett\u00e4 olimme kaikki vampyyreja, my\u00f6s hevoset. N\u00e4in ollen kykenimme juttelemaan kesken\u00e4mme ja juuri ennen her\u00e4\u00e4mist\u00e4\u00e4n Kari oli k\u00e4ynyt muistuttamassa Hopoa ja Sellaa, ett\u00e4 menev\u00e4t auringon noustessa omaan suojaansa, etteiv\u00e4t tiristy p\u00e4iv\u00e4nvalossa.<\/p>\n

Lopussa kiitos seisoo<\/b><\/p>\n

Perjantaina p\u00e4\u00e4timme aikaistaa viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n ratsastusretke\u00e4, sill\u00e4 30 asteen helteet ovat aika painostavia. Her\u00e4tys kuudelta ja selk\u00e4\u00e4n puoli kahdeksalta. Dottie oli tarkoitus ottaa mukaan kympin lenkille, mutta eih\u00e4n sit\u00e4 kiinnostanut. Kulki mukana ehk\u00e4 puoli kilometri\u00e4 ja teki sitten tiukan kaarron ja pisteli kohti tallipihaa sellaisella vauhdilla, ett\u00e4 silm\u00e4 ei meinannut kyet\u00e4 tarkentumaan sen per\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

Jatkettiin sitten pienemm\u00e4ll\u00e4 kokoonpanolla. Sella sai toimia vetohevosena ja seh\u00e4n sille sopi, kun oli jo tuttu reitti. Mets\u00e4lintujakaan ei nyt n\u00e4kynyt ja paarmat nukkuivat edelleen pikkuruisissa paarmas\u00e4ngyiss\u00e4\u00e4n, joten hyv\u00e4ll\u00e4 fiiliksella l\u00f6nkyteltiin eteenp\u00e4in hevoset pitk\u00e4\u00e4 hein\u00e4\u00e4 ja horsmaa nappaillen.<\/p>\n

Pienoinen haikeuskin ehk\u00e4 valtasi mielen, kun lenkki\u00e4 lopettelimme, sill\u00e4 paljon j\u00e4i reittej\u00e4 ja maastoja koluamatta, mutta onpahan sitten hyv\u00e4 syy l\u00e4hte\u00e4 toisenkin kerran reissuun. Yksi auto lenkill\u00e4 n\u00e4htiin, se olikin harvinaista, sill\u00e4 edellisen p\u00e4iv\u00e4n silittelij\u00f6it\u00e4 lukuun ottamatta emme n\u00e4hneet kertaakaan ket\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4 samoilla reiteill\u00e4.<\/p>\n

H\u00f6lk\u00f6teltiin lenkki loppuun ja loppuk\u00e4ynnit taas p\u00e4\u00e4lle ja hevoset suihkun kautta peltoon. Kari siivoili viimeisen kerran karsinat ja alettiin laitella kamoja kasaan. P\u00e4iv\u00e4kahvin j\u00e4lkeen viel\u00e4 h\u00e4mm\u00e4steltiin, kun \u00e4pylit p\u00e4\u00e4siv\u00e4t laitumelleen. Dottie otti reippaan turvav\u00e4lin, mutta hevosia m\u00f6lisij\u00e4t eiv\u00e4t h\u00e4irinneet mill\u00e4\u00e4n muotoa. Aikansa kisailtuaan alkoivat lehm\u00e4tkin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja osa niist\u00e4 ulisi heti takaisin sis\u00e4lle.<\/p>\n

Sitten \u201cleirimme\u201d olikin en\u00e4\u00e4 hyv\u00e4stej\u00e4 vaille valmis. Kiitimme kauniisti ja vilkutimme auton ikkunasta, kun k\u00e4\u00e4nsimme keulan pihatielt\u00e4 kohti Pielaveden city\u00e4 ja siit\u00e4 v\u00e4hitellen Jyv\u00e4skyl\u00e4n suuntaan. Pari taukoa pidettiin paahteen vuoksi. Hevoset olivat kuitenkin aina tarkastettaessa ihanan viileit\u00e4, sill\u00e4 ajeltiin yl\u00e4luukku auki.<\/p>\n

Nelostiell\u00e4 ohittavan auton kyydiss\u00e4 olleet pikku-tyt\u00f6t vilkuttivat vimmatusti. Olivat kai n\u00e4hneet luukusta py\u00f6re\u00e4t peput ja innostuneet siit\u00e4. Muutoin liikenne oli aika rauhallista kohti kaupunkia, mutta menoliikenne maaseudun suuntaan oli tietenkin melkoinen. Muutama k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ohitus ja eteen kiilaaminen tietenkin taas koettiin, mutta jokunen imbesilli kai mahtuu aina liikenteeseen.<\/p>\n

Yhdeks\u00e4n pintaan olivat hevoset laitumella kertoilemassa muulle porukalle seikkailuistaan. Mukava reissu kaikin puolin ja takuuvarmasti menn\u00e4\u00e4n uudestaankin ja suositellaan paikkaa kyll\u00e4 kaikille muillekin, jotka haluavat oman hevosen kanssa maastoilla kaikessa rauhassa luonnosta ja rauhasta nauttien.<\/p>\n

Kiitos Merja, Marko ja Marjut!<\/i><\/p>\n

 <\/p>\n

\n

 <\/p>\n

13.6.2011 Aulanko<\/b><\/p>\n

Ty\u00f6porukalla oltiin kylpyl\u00e4ss\u00e4 ja osa porukkaa sai p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 kokeilemaan ratsastusta. Talli oli ihan vieress\u00e4 ja koska sit\u00e4 kylpyl\u00e4vieraille markkinoidaan, niin muutaman tunnin varoitusajalla l\u00f6ytyi my\u00f6s hevoset alle.<\/p>\n

Kun puolta tuntia ennen sovittua lontustelimme tallille, niin melkoinen kaaos oli p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Menij\u00e4\u00e4 ja tulijaa ja hosujaa ja huutajaa ihan joka l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. Kell\u00e4\u00e4n ei oikein ollut tietoa n\u00e4ist\u00e4 vierailevista t\u00e4hdist\u00e4 tai siit\u00e4, mit\u00e4 heille oli luvattu ja myyty. Ihan tarkkaa selkoa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut, ett\u00e4 mitk\u00e4 hevoset kokeilijoille annettaisiin. Lopulta nimettiin hevoset ja sitten piti en\u00e4\u00e4 etsi\u00e4 ne tallista. Kun hevoset l\u00f6ytyiv\u00e4t (eri karsinoista, kuin miss\u00e4 niiden nimet lukivat), niin seuraava homma oli laittaa ne valmiiksi. Sanomattakin oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ensikertalaiset eiv\u00e4t olisi mitenk\u00e4\u00e4n voineet suoriutua hommasta, joten meik\u00e4l\u00e4inen sitten k\u00f6mpi karsinaan ja tuntilaiset l\u00e4htiv\u00e4t etsiskelem\u00e4\u00e4n varusteita.<\/p>\n

Saatiin pollet valmiiksi. Pidemp\u00e4\u00e4n ratsastanut kollega p\u00e4\u00e4si ihan oikealle tunnille ulkokent\u00e4lle ja kaksi ensikertalaista vietiin maneesiin. Vaikka alku oli ollut aika sekavaa ja mielest\u00e4ni jopa ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4, oli opettaja aivan ensiluokkainen. Selvisi, ett\u00e4 h\u00e4n oli suorittamassa harjoittelujaksoaan, joten opintojen ohjaajat olivat luonnollisesti innoissaan.<\/p>\n

Eritt\u00e4in k\u00e4rsiv\u00e4llisesti ja selkokielell\u00e4 opettaja kertoi ja neuvoi. Molemmat ensikertalaiset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t aluksi talutukseen, mutta lopuksi kumpikin ravaili pieni\u00e4 p\u00e4tki\u00e4 ihan irrallaan. Ja minuun teki vaikutuksen, ett\u00e4 ennen tunnin loppumista ratsastajat pistettiin my\u00f6s venyttelem\u00e4\u00e4n ja muutenkin hakemaan tasapainoa ja istuntaa liikkuvan hevosen sel\u00e4ss\u00e4. Saattoi olla, ett\u00e4 sai kipin\u00e4n sytytetty\u00e4 kahteen uuteen ihmiseen.<\/p>\n

Loppuhoitojen aikana tallissa oli ehk\u00e4 viel\u00e4 kovempi h\u00e4ss\u00e4kk\u00e4 ja s\u00e4\u00e4t\u00e4minen p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Yksi hevonen oli kiinnitetty kuolainrenkaista k\u00f6ysiin ja opettaja sai huutokohtauksen ja jotain muutakin mekastusta siin\u00e4 oli kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Ei voi muuta kuin ihmetell\u00e4 hevosten hermoja. Ja toisaalta sai taas todeta, ett\u00e4 kyll\u00e4 ratsastuskoululla on aina ihan toisenlainen meininki, kuin yksityistalleilla. Meill\u00e4 ei kest\u00e4isi hevosten, saati sitten omistajien, p\u00e4\u00e4t sellaista menoa. Siksi onkin hyv\u00e4 k\u00e4rvistell\u00e4 syrj\u00e4kylill\u00e4 ja ratsastaa metsik\u00f6ss\u00e4 omin p\u00e4in.<\/p>\n

Mutta ihan tutustumisenarvoinen paikka. Ja k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni tarjoavat my\u00f6s maastovaelluksia ja r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6iv\u00e4t tunnit asiakkaiden mukaan hyvinkin lyhyell\u00e4 varoitusajalla. Maastot ilmeisesti mahtavat ja samalla paikalla on tallia pidetty i\u00e4t ja ajat, joten ratsastusreittej\u00e4 l\u00f6ytynee. Hinnat kohtuulliset ja palvelu yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

\n

 <\/p>\n

J\u00e4ms\u00e4 20.2.11<\/b><\/p>\n

\"\"Uusi seuramme Riemuratsukot oli saanut viikonlopuksi luennoimaan Free and Easy \u2013satulan kehitt\u00e4j\u00e4n Les Spark\u2019in. Aramaran ratsastuskoulun tallitupaan oli ker\u00e4\u00e4ntynyt tiedonhaluinen porukka, joita maneesin suhteellisen hyyt\u00e4v\u00e4 ilmastokaan ei lannistanut. Satuloita oli n\u00e4ytill\u00e4 ja yksi niist\u00e4 puoliksi purettuna, jotta demoa seuraamaan saapuneet p\u00e4\u00e4siv\u00e4t pureutumaan rakenteeseen perinpohjaisesti. Karikin v\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 mukaan, vaikka viel\u00e4 edellisen\u00e4 iltana arpoi, jaksaako l\u00e4hte\u00e4 ajelemaan.<\/p>\n

Luento alkoi tutustumalla hevosen lihaksistoon ja luustoon s\u00e4ie s\u00e4ikeelt\u00e4, nikama nikamalta. Erityisesti tietenkin kiinnitettiin huomiota sel\u00e4n lihaksiston liikkumiseen ja kehittymiseen. Erilaisia kuvia tutkimalla ja vertailemalla kuulijat saatiin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n syyt sel\u00e4n alueen lihaskatoihin. Les tarjoili paljon erilaista t\u00e4sm\u00e4tietoa, kuten sen, ett\u00e4 hevonen kannattelee ratsastajaansa vatsalihaksillaan. Luennoitsija luonnollisesti huokui tietoa ja kokemuksen tuomaa vakuuttavuutta ja esitti n\u00e4kemyksens\u00e4 perustellusti ja selke\u00e4sti. Kohta kohdalta k\u00e4ytiin l\u00e4pi sit\u00e4, miten FnE satula kykenee my\u00f6t\u00e4ilem\u00e4\u00e4n hevosen sel\u00e4n (luuston ja lihaksiston) liikett\u00e4 erilaisissa askellajeissa ja teht\u00e4viss\u00e4. Kari oli tikkana tietenkin mukana tapahtumien keskipisteess\u00e4 ja imi kaiken tiedon, mit\u00e4 saatavissa oli.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"Seuraavaksi k\u00e4siteltiin erilaisia voimia, jotka vaikuttavat lihaksistoon ja siihen, miten satula pysyy paikallaan raisummassakin menossa. Todella seikkaper\u00e4isesti Les t\u00e4smensi satulan oikeaa paikkaa ja satulavy\u00f6n oikeaa paikkaa. Samalla h\u00e4n esitteli uusimman innovaationsa: satulavy\u00f6n, joka koostui kahdesta rinnakkain sijoitellusta vy\u00f6st\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 systeemill\u00e4 satulavy\u00f6n kiristys ei ole koskaan riippuvainen toisen hihnan kireydest\u00e4 ja vy\u00f6 ei itsess\u00e4\u00e4n aiheuta vetoa mihink\u00e4\u00e4n suuntaan. Sen ideana olisi siis taata satulan parempi pysyminen siin\u00e4 paikassa, mihin se on asetettu. Kari villiintyi t\u00e4st\u00e4 uudesta innovatiivisesta satulavy\u00f6st\u00e4 t\u00e4ysin ja tekstitteli mulle kotiin, ett\u00e4 sellainen on pakko saada meille molemmille. Noh, Hopon satula ei kyll\u00e4 liiku mihink\u00e4\u00e4n ja S-vy\u00f6 on sille ihan onnen omiaan, joten tyrm\u00e4sin innokkuuden aika nopeasti. Kari my\u00f6s intoili, ett\u00e4 Hopon pit\u00e4isi saada kyseinen satulakin, sill\u00e4 Hopolla tietty\u00e4 lihaskatoa sel\u00e4ss\u00e4 on ja johtuu ilman muuta satuloista, joita sill\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n. Tilaus j\u00e4i nyt kuitenkin viel\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4n j\u00e4\u00e4tiin odottelemaan, jos vaikka saataisiin FnE koek\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja sitten p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n, avaako se taivaat meid\u00e4nkin hevostaloudessa.<\/p>\n

Satulan ja satulavy\u00f6n sijoittelun lis\u00e4ksi k\u00e4ytiin luennolla l\u00e4pi jalustinhihnojen sijaintia ja sit\u00e4, miten moni pieni ja v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6iselt\u00e4 tuntuva seikka vaikuttaa ratsastajan ja ratsastajan jalkojen asentoon, jotka molemmat luonnollisesti vaikuttavat merkitt\u00e4v\u00e4sti hevosen liikkeeseen ja halukkuuteen liikkua. Ennen kaakaotuokiota ehdittiin viel\u00e4 ratkoa mielenkiintoisia kuva-arvoituksia erilaisista hevosista ja niille sopivista satuloista. Kari oli tietenkin tassukka pystyss\u00e4 koko ajan, sill\u00e4 halusi taas kerran olla hikari ja suosikki-oppilas.<\/p>\n

\"\"Tauon j\u00e4lkeen kuulijakunta siirtyi maneesiin, joka ei siis todellakaan ollut l\u00e4mmitett\u00e4v\u00e4\u00e4 mallia. Hengitys h\u00f6yryten Les satuloi ensimm\u00e4isen hevosen ja n\u00e4ytti toteen asioita, joita oli luennon aikana tuonut esiin. Asioita, kuten satulan joustavuus, lavan laajan liikekaaren mahdollistaminen, erilaisten s\u00e4\u00e4t\u00f6jen tekeminen jne. Kaikki n\u00e4ytti helpolta ja yksinkertaiselta ja niinh\u00e4n se tietenkin onkin kun asian osaa. Muutamalla l\u00e4sn\u00e4olijalla oli kuitenkin ennest\u00e4\u00e4n kokemusta FnE\u2013satulasta ja eiv\u00e4t ole kokeneet s\u00e4\u00e4t\u00f6jen muuttelemista kovinkaan helpoksi toimenpiteeksi. Esimerkiksi Lissu M. on tuskaillut satulansa kanssa jo moneen otteeseen ja hevosen selk\u00e4 on oireillut edelleen. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n Tanja T. ei ole saanut satulaansa sopivaksi. Kouluttaja totesikin taktisesti, ett\u00e4 kyseiset satulat ovat v\u00e4h\u00e4n vanhempaa vuosikertaa ja ne on teetetty alihankkijalla ja laatu ei ole ollut ihan tasaista tai h\u00e4nen toiveidensa mukaista ja nyky\u00e4\u00e4n satulat ovat huomattavasti laadukkaampia ja s\u00e4\u00e4t\u00f6varaakin on enemm\u00e4n. Kouluttaja ja satula-guru suositteli, ett\u00e4 satulat l\u00e4hetett\u00e4isiin Englantiin tehtaalle ja niihin vaihdettaisiin paneelit, joita t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n. Syv\u00e4ll\u00e4 rinta\u00e4\u00e4nell\u00e4 Les antoi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 FnE on ihan toimiva peli vaikka suokilla ja Kari tosiaan pieness\u00e4 hurmoksessa asian suhteen olikin, kun kotiin palaili iltasella.<\/p>\n

Viimeisen\u00e4 mannekiinina oli nuorehko, v\u00e4h\u00e4n arka, tytt\u00f6nen ponillaan, joka ei oikein tyk\u00e4nnyt satuloinnista, eik\u00e4 laukkaa pyydett\u00e4ess\u00e4 ollut kovinkaan yhteisty\u00f6haluinen, vaan pyrki pukittelemaan. Sel\u00e4ss\u00e4 oli pahkuroita. Les paineli ja tutki sel\u00e4n l\u00e4pi ponin n\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 huonoa naamaa. Kouluttaja valitsi tietyn satulan ja kiinnitti sen \u201ctupla-vy\u00f6ll\u00e4\u201d ja voil\u00e1. Ratsastaja selk\u00e4\u00e4n ja rauhallisesti kent\u00e4lle ottamaan tuntumaa satulaan. Kun ratsastus-sessio eteni, niin ratsastajan kasvojen ilme kirkastui kirkastumistaan ja ratsukin liikkui kauniisti ja innokkaasti. Kurssin osallistujat olivat varsin vaikuttuneita n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4. Karikin sanoi, ett\u00e4 muutos hevosessa oli h\u00e4mment\u00e4v\u00e4. Se oli aluksi todella vastustusmielialalla ja tytt\u00f6kin eritt\u00e4in j\u00e4nnittynyt. Mutta \u00e4idin houkuttelemana likka uskalsi laukkaakin pyyt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 selv\u00e4sti arkaili ja hevonen liikkui ihan korvat t\u00f6tter\u00f6ll\u00e4. Arvatenkin kaupat tuli tai jos ei tullut, niin ihme on.<\/p>\n

Tilaisuuden lopuksi Les viel\u00e4 vastaili kysymyksiin ja osallistujat vaihtoivat ajatuksiaan, ennen kuin poistuivat paikalta p\u00e4\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 uusia ajatuksia. Kari tietenkin suuna ja p\u00e4\u00e4n\u00e4 ja jututti Lesi\u00e4 viel\u00e4 kahden kesken. Ei kuitenkaan l\u00e4htenyt en\u00e4\u00e4 Lampisille tutkailemaan Lissun satulaa, vaan otti suunnaksi kotikonnut ja matka kuluikin puhelimessa tilaisuutta itselleni referoiden. Kiinnostaviahan t\u00e4llaiset tilaisuudet on ja upeaa, ett\u00e4 ihmiset jaksavat n\u00e4it\u00e4 j\u00e4rk\u00e4t\u00e4. Enemm\u00e4n saisi Suomeen kuskata erilaisia ulkomaisia asiantuntijoita, niin n\u00e4k\u00f6kulmat ja ajatukset v\u00e4h\u00e4n muuttuisivat laaja-alaisemmiksi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

V\u00f5rumaa, Hobum\u00e4e 18.-22.7.2011 Esmasp\u00e4ev Helle pieksi kroppaa kokonaisvaltaisesti jo heti aamusta. Helteensietokykyni j\u00e4i jonnekin 90-luvulle, joten v\u00e4h\u00e4n tahmeasti l\u00e4hti p\u00e4iv\u00e4 liikkeelle osaltani. Kari oli ylikierroksilla tietenkin kuudesta l\u00e4htien. Enn\u00e4tti viel\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 Hippoksen kahvaakin nykim\u00e4ss\u00e4 heti kahdeksalta, ett\u00e4 saatiin Hoponkin asiakirjat kuntoon. Aika hyvin saatiin kamat kasaan ja piski h\u00f6yrysi, kuin vajaamielinen, sill\u00e4 seh\u00e4n ei voinut […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":7007,"menu_order":14,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"templates\/template-full-notitle.php","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-2980","page","type-page","status-publish","hentry","post"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2980","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2980"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2980\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2999,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2980\/revisions\/2999"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/7007"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2980"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}