{"id":2601,"date":"2016-05-07T18:45:27","date_gmt":"2016-05-07T15:45:27","guid":{"rendered":"http:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=2601"},"modified":"2016-08-02T16:42:30","modified_gmt":"2016-08-02T13:42:30","slug":"18-20-5-2015-kurtuvenai-liettua","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=2601","title":{"rendered":"18-20.9.2015 Kurtuvenai, Liettua"},"content":{"rendered":"<div id=\"pl-2601\"  class=\"panel-layout\" ><div id=\"pg-2601-0\"  class=\"panel-grid panel-no-style\" ><div id=\"pgc-2601-0-0\"  class=\"panel-grid-cell\" ><div id=\"panel-2601-0-0-0\" class=\"so-panel widget widget_sow-editor panel-first-child panel-last-child\" data-index=\"0\" ><div\n\t\t\t\n\t\t\tclass=\"so-widget-sow-editor so-widget-sow-editor-base\"\n\t\t\t\n\t\t>\n<div class=\"siteorigin-widget-tinymce textwidget\">\n\t<p><strong>FEI CEI 2*, 120km nopeus<\/strong><\/p>\n<p><strong>Keskiviikon alkut\u00e4rin\u00e4t<\/strong><\/p>\n<p>Vaikka reissuja on jo jonkin verran takana, niin kyll\u00e4 l\u00e4hd\u00f6n hetki saa kivat s\u00e4v\u00e4rit aikaiseksi. Kari on ollut v\u00e4h\u00e4n tahmeana koko reissusta, joten mit\u00e4\u00e4n \u00e4lyt\u00f6nt\u00e4 hypetyst\u00e4 ei ole ollut ilmoilla, mutta itsell\u00e4ni oli kuitenkin kiva kutina p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kun yhdistelm\u00e4 l\u00e4hti illan v\u00e4h\u00e4n Tuusulassa h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 liikkeelle. Keskustassa ei ollut mit\u00e4\u00e4n liikennett\u00e4 ja meill\u00e4 oli aikaa hyvin, joten olimme erinomaisen hyviss\u00e4 ajoin satamassa. Pojat vaikuttivat tyytyv\u00e4isilt\u00e4. Hein\u00e4 maistui ja Hapsu jopa torkkui, kun odoteltiin p\u00e4\u00e4sy\u00e4 tarkastukseen. Satama oli suhteellisen tyhj\u00e4 ja p\u00e4\u00e4stiin ihan parhaalle mahdolliselle paikalle laivan eteen. Oltiin hytiss\u00e4 jo kahdeksalta ja Kari p\u00e4\u00e4si nukkumaan. Lauran kanssa k\u00e4ytiin nopeasti shoppailemassa. Koska laiva oli l\u00e4hes tyhj\u00e4, niin sekin asia hoitui nopeasti ja p\u00e4\u00e4stiin mekin nukkumaan. Pari tuntia oli \u00e4kki\u00e4 ohi ja jo kohta olimmekin taas autokannella touhuamassa. Mulla oli ollut orastava migreeni ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi, joten otin migreenil\u00e4\u00e4kkeen ennen kuin nukahdin ja t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa olikin jo ihan hyv\u00e4, joskin v\u00e4h\u00e4n tokkurainen olo.<\/p>\n<p>P\u00e4\u00e4stiin aika kivasti ulos kaupungista. Pime\u00e4\u00e4 oli ja tiet hiljaiset. K\u00e4ytiin heti alkumatkasta tankilla, niin kuin asiaan kuuluu ja kurkattiin samalla hevosten olotilaa. Kaikki oli kunnossa. Pienen happihyppelyn j\u00e4lkeen matka jatkui kohti P\u00e4rnua ja siit\u00e4 raja-asemalle. Pidettiin taas pieni tauko. Ilma tuntui kolealta ja vett\u00e4kin v\u00e4h\u00e4n tihutteli. Ninalta olikin tullut tieto, ett\u00e4 Kurtuvenaissa oli satanut koko alkuviikon, kun olivat Solon kanssa siell\u00e4 asustelleet.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"alignleft size-full wp-image-2632\" src=\"http:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_01.jpg\" alt=\"\" width=\"376\" height=\"375\" srcset=\"https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_01.jpg 376w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_01-150x150.jpg 150w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_01-375x374.jpg 375w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_01-180x180.jpg 180w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_01-300x300.jpg 300w\" sizes=\"auto, (max-width: 376px) 100vw, 376px\" \/>Matka eteni jotain yleisp\u00e4tev\u00e4\u00e4 small talkia pit\u00e4en, \u00e4\u00e4nikirjaa kuunnellen ja facebookissa roikkuen. Aamuy\u00f6n tunnit ovat pahimmat. Muutama vaaran paikka my\u00f6s kohdattiin, kun meinattiin ajaa p\u00e4in siltaremonttia. Opastevalot olivat syyst\u00e4 tai toisesta poissa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja jonkin verran oli tuuria matkassa, ett\u00e4 ei rikottu kalustoa, itse\u00e4mme ja hevosia. Mutta tuuria tarvitaan, sill\u00e4h\u00e4n laivatkin seilaa. Kun l\u00e4hestyttiin Riikaa, niin tuli pieni herpaantuminen ja ajoimme snadisti harhaan. Tasaista jupinaa puolin ja toisin, niin kuin asiaan aina kuuluu. P\u00e4\u00e4stiin kuitenkin oikealla uralle ja Riika j\u00e4i taakse. Mua nukutti viet\u00e4v\u00e4sti, mutta kun aamu alkoi sarastaa, niin unetkin karisivat silmist\u00e4. Lis\u00e4ksi Kari kiemurteli kaistan reunasta toiseen, mutta ei suostunut vaihtamaan kuskia. Kiukutteli vaan omaan tuttuun tyyliins\u00e4.<\/p>\n<p>T\u00e4ll\u00e4 kertaa olimme j\u00e4rjiss\u00e4mme ja ostimme tietullitarran heti ekalta huoltoasemalta. Olisi ostettu jo rajalta, mutta meni v\u00e4h\u00e4n pitk\u00e4ksi ja jouduttiin myyntikojun ohi, joten otettiin riski. My\u00f6hemmin kuulimme, ett\u00e4 joku oli saanut iloisen muistutuksen aiheesta muutaman kilsan p\u00e4\u00e4st\u00e4 rajasta. Onneksi p\u00e4\u00e4simme huoltamolle asti. Matkakumppanit p\u00e4\u00e4tti alkaa sauhuamaan ja mun pinna kiristyi oitis. Inhoan kyll\u00e4 tupakan savua ihmisten vaatteissa ja varsinkin istua jossain pieness\u00e4 kopperossa kessulle haisevien tyyppien kanssa. Y\u00d6K! Hulluja ohituksia n\u00e4htiin taas aamun ty\u00f6paikka liikenteess\u00e4, mutta Karikin kummasti virkistyi, kun aurinko nousi. Ei voinut p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 mua rattiin, kun en kuulemma osaa. Hyv\u00e4 siis, ett\u00e4 ajoi itse loppuun asti.<\/p>\n<p>Kahdeksalta alettiin olla kohteessa. Nina ja Nea olivatkin vastassa ja ihanat tyypit olivat laittaneet karsinat valmiiksi, vedet, hein\u00e4t safkat ja kaikki! Taluteltiin hevosia kolmisen varttia. Liikkuivat hyvin ja tuore maistui kuin puuro hullulle. Nea ja Veera ottivat hevoset viel\u00e4 talutteluun ja me laitettiin Lauralle teltta valmiiksi. Kymmenelt\u00e4 mentiin hotellille, mutta seminaarin takia meille oli huone valmiina vasta kahdeltatoista, joten ei auttanut muu, kuin menn\u00e4 kauppaan huojumaan. Ostettiin hampparit, sy\u00f6tiin ne parkkihallissa ja ajettiin hotellin eteen torkkumaan. Puolisen tuntia ehdin olla jossain rajatilassa ennen kuin puhelin soi ja samalla hoksattiin, ett\u00e4 huonekin on varmaan valmiina ja p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin nukkumaan.<\/p>\n<p><strong>Torstain tohinat<\/strong><\/p>\n<p>Nean kanssa oli sovittu, ett\u00e4 l\u00e4htev\u00e4t viidelt\u00e4 ratsaille. Veera liittyi Sololla seuraan. Laura oli k\u00e4ynyt hevosta taluttelemassa pitkin p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Hapsu vaikutti ihan hyvin palautuneen kuljetuksesta ja tuntuikin kohtalaisen kivalta. Vuohisten ihottuma meit\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n huolettanut, mutta raivokkaalla rasvailulla iho oli jo aika pehme\u00e4 ja kimmoisa. Lihaksisto tuntui hyv\u00e4lt\u00e4 ja varsinaisia kuivumisen merkkej\u00e4 ei ollut havaittavissa.<\/p>\n<p>Lauran kanssa k\u00e4ytiin katsomassa t\u00e4rkeimm\u00e4t huoltopaikat. Oli sovittu alustavasti, ett\u00e4 Laura ajaa ja min\u00e4 luen karttaa. Mulle olisi sopinut kumpikin vaihtoehto, mutta Laura tunsi olonsa kotoisammaksi ratin takana kuin kartta kourassa. Osan paikoista l\u00f6ysimme ja osaa emme. Ihan niin kuin ennenkin. Aurinko paistoi ja tunnelma oli varsin levollinen. Kun olimme riitt\u00e4v\u00e4sti ajelleet pitkin ja poikin, niin palailtiin tallille. Kari viimeisteli hevostaan ja kipaistiin nopeasti paikalliseen pitsalle. El\u00e4mys oli juuri niin hyv\u00e4, kuin kuvittelikin. Kari sai sy\u00f6d\u00e4 kaksi l\u00e4tty\u00e4.<\/p>\n<p>K\u00e4ytiin viel\u00e4 tallilla ja tallivahti tuli aika kipakasti koputtamaan kellonsa lasia kun oli aika poistua. Ilta oli jo pimentynyt. Heitettiin Laura c\u00e4mpp\u00e4rille ja kaahattiin Bubiaihin. Onneksi oli sipsi\u00e4 ja p\u00e4hkin\u00f6it\u00e4 varastossa, sill\u00e4 aika laihaksi oli p\u00e4iv\u00e4n ateriat j\u00e4\u00e4neet. Kari nukahti nopeasti, mutta mulla meni taas pari tuntia ennen kuin sain ajatukset j\u00e4rjetykseen ja tilannekatsauksen annettua kotijoukoille.<\/p>\n<p><strong>Perjantain j\u00e4nnitysmomentti<\/strong><\/p>\n<p>Laura k\u00e4vi aamulla ruokkimassa hevosen ja me oltiin joskus kahdeksan pintaan tallilla. Kari laitteli hevosen valmiiksi ja hypp\u00e4si selk\u00e4\u00e4n. Nea oli my\u00f6s ratsailla jo heti aamusta. Me mentiin Lauran kanssa katsomaan paikkaa taukoalueelle ja viilennyskujalle. Laura siivoili karsinan ja m\u00e4 juttelin norskien kanssa kuumaliimakengist\u00e4. heill\u00e4 oli kuuminta hottia tuotekehittelyss\u00e4 ja toki aihe kiinnostaa.<\/p>\n<p>Kun Kari tuli lenkilt\u00e4, niin hevonen oli tuntunut edelleen ihan hyv\u00e4lt\u00e4. Nyt oli tehty jo p\u00e4\u00e4t\u00f6s, ett\u00e4 menee kuolaimettomilla. Edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli testannut, miten saa pidetty\u00e4 siin\u00e4 vaiheessa, kun hevonen j\u00e4\u00e4 porukoista. Pysyi lapasessa ja hyvin toimi my\u00f6s yksin\u00e4\u00e4n, joten t\u00e4ll\u00e4 systeemill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n. Satula tuntui liikkuvaan taakse, joten rintaremmi t\u00e4ytyy saada. Muuten kaikki tuntui olevan kunnossa. Nesteytys oli varattu ja ajankohta oli joko 12 ta 14. Sovittiin, ett\u00e4 Jakke j\u00e4\u00e4 p\u00e4ivyst\u00e4m\u00e4\u00e4n ja me k\u00e4yd\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Lauralle paikallista n\u00e4ht\u00e4vyytt\u00e4 eli Ristikukkulaa.<\/p>\n<p>Kun oltiin paluumatkalla, niin Jakke soitti, ett\u00e4 meit\u00e4 oltiin kyselty. Olimme nimitt\u00e4in saaneet varustetilauksen Liettuasta ja meill\u00e4 oli tuomisina oranssi biothane-setti. Tytt\u00f6 oli jo innokkaana odotellut hyv\u00e4n tovin. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa asiakas oli vastassa tuliaisten kera. Paikallista vodkaa ja makeisia saimme vaihtareina, kun annoimme oman pussimme asiakkaalle. Huvittava tilanne. Viel\u00e4 tytt\u00f6 sai antaa muutaman satasen ja alustavasti puhuttiin jo satulastakin. Eli jos ei muuta, niin kauppamieless\u00e4 reissu oli onnistunut.<\/p>\n<p>El\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri tuli aika my\u00f6h\u00e4\u00e4n, mutta tuli kuitenkin. Ihan alkumetreilt\u00e4 l\u00e4htien homma tuntui ep\u00e4ammattimaiselta. Ja niinh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vi, ett\u00e4 suonet olivat l\u00f6ytym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 ja yhdelt\u00e4 taisi menn\u00e4 jopa pikkaisen rikki. Neste tippui niin hitaasti, ett\u00e4 mekin jouduttiin lopettamaan kesken kaiken, ett\u00e4 pysytt\u00e4isiin sallituissa aikatauluissa. Jotenkin tilanne oli aika h\u00e4mment\u00e4v\u00e4. No mutta mit\u00e4s me suomalaiset py\u00f6r\u00e4yteltiin silmi\u00e4mme ja mutisimme kesken\u00e4mme, ett\u00e4 ei t\u00e4\u00e4 nyt oikeen toimi. Olisi varmaan pit\u00e4nyt puhaltaa peli poikki heti alkuunsa ja soittaa joku muu paikalle. Mutta kun on se i\u00e4n ikuinen kielimuuri! Mutta jotenkin vaan j\u00e4i sellainen tunne, ett\u00e4 omassa porukassa oli enemm\u00e4n osaamista aiheeseen liittyen, kuin kyseisell\u00e4 el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rill\u00e4! No eip\u00e4 siin\u00e4, muutama litra saatiin tiputettua. Onneksi hevonen ei ollut kuljetuksen j\u00e4lkeen erityisemmin kuiva. Tosin kuuma y\u00f6 oli ollut harmillinen juttu, mutta entist\u00e4 duunitermi\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en sanoisin, ett\u00e4 myyntikelvoton ty\u00f6!<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"alignleft size-full wp-image-2635\" src=\"http:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_02.jpg\" alt=\"\" width=\"375\" height=\"375\" srcset=\"https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_02.jpg 375w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_02-150x150.jpg 150w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_02-180x180.jpg 180w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_02-300x300.jpg 300w\" sizes=\"auto, (max-width: 375px) 100vw, 375px\" \/>Farssiksi muodostuneet nesteytyksen j\u00e4lkeen alkoi olla kiire laitella hevosta kuntoon ja k\u00e4yd\u00e4 taluttelemassa. Mua v\u00e4h\u00e4n askarrutti vuohisten ihottumakohtien tilanne, mutta mit\u00e4\u00e4n todellista uhkaa ei ollut, ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6lupa olisi ev\u00e4tty. Kari meni jonottelemaan tarkastusportille ja Lauran piti ottaa peppuloimi pois juuri ennen kuin menee tarkastusalueelle. Tuli jokin pieni k\u00f6mm\u00e4hdys kuitenkin ja Hapsun alkuper\u00e4inen passi ei ollut FEI-passin mukana. Laura joutui l\u00e4htem\u00e4\u00e4n juosten sit\u00e4 hakemaan. Harpoin itse groomiksi. Passi saatiin ja Janne Stenberg ehti jo useampaan kertaan pahoitella tilannetta. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n tarkastus olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4 ja olisimme voineet sen j\u00e4lkeen toimittaa puuttuvan asiakirjan. Mun mielest\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 nyt ei ollut mit\u00e4\u00e4n suurta vahinkoa tapahtunut, sill\u00e4 onneksi passin olinpaikka oli tiedossa ja se l\u00f6ytyi nopeasti. Viimeiset kilpailijat tulivat paikalle aivan muutama tovi ennen tarkastuksien alkamista ja niinh\u00e4n t\u00e4ll\u00e4kin kertaa k\u00e4vi, ett\u00e4 kaikki eiv\u00e4t l\u00e4ht\u00f6lupaa saaneet.<\/p>\n<p>Tarkastus tuli tehty\u00e4. Limakalvoista, suolisto\u00e4\u00e4nist\u00e4 ja lihaksistosta tuli B\/1. Ei oltu mitenk\u00e4\u00e4n erityisen huolissamme, sill\u00e4 tyyli on aina tuo, ett\u00e4 pienest\u00e4kin miinuksesta tulee kirjaus. Ei tainnut yht\u00e4\u00e4n hevosta menn\u00e4 l\u00e4pi A:n papereilla. Nina k\u00e4vi viel\u00e4 my\u00f6hemmin sanomassa, ett\u00e4 ei ole syyt\u00e4 huoleen. Totesin, ett\u00e4 olimme kyll\u00e4 ihan rauhallisin mielin. T\u00e4h\u00e4n on jo totuttu. Hevonen sai viel\u00e4 nappailla tuoretta ja tutustua huoltoalueisiin. Teltta laitettiin nippuun ja vedet paikoilleen. Rangerin ty\u00f6valoja v\u00e4h\u00e4n tarvittiin, mutta suomalaisten leiri saatiin valmiiksi. Ehdittiin viel\u00e4 hetki hengata tallissa ennen kuin meid\u00e4t taas heitettiin pihalle. Kymmenelt\u00e4 oltiin hotellilla ja yhdelt\u00e4toista s\u00e4ngyss\u00e4.<\/p>\n<p><strong>Hike\u00e4, kipua ja kyyneleit\u00e4 - lauantai<\/strong><\/p>\n<p>Kello soi puoli viisi ja eih\u00e4n siin\u00e4 muuta ollut teht\u00e4viss\u00e4 kuin nousta yl\u00f6s. Kari oli nopeammin toimintakunnossa ja vei jo autoon jotain ja meni sill\u00e4 reissulla aamupalap\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Aika vaatimaton tarjoilu, mutta s\u00f6i kuitenkin jotain. M\u00e4 menin v\u00e4h\u00e4n viiveell\u00e4 ja otin seisovan aamupalan. Nappasin pari nakkia ja pari palaa juustoa. Edellisen aamun malliin sosialisoin Lauralle marmeladeja ja jugurttia. Se kun on sanomattakin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kisap\u00e4iv\u00e4n aikana ei ihmeit\u00e4 sy\u00f6d\u00e4, niin aamupala olisi ihan paikallaan.<\/p>\n<p>Aamu oli aika viile\u00e4 ja kaste oli huomattava. Nyt talli oli ollut viile\u00e4mpi. K\u00e4ytiin katsomassa Nean l\u00e4ht\u00f6 ja sitten olikin jo aika satuloida Avialis ja l\u00e4hte\u00e4 verkkailemaan. Tanja ja Kari l\u00e4htiv\u00e4t tallilta liikkeelle samaan aikaan ja oli tosiaan p\u00e4\u00e4tetty, ett\u00e4 ratsastavat yhdess\u00e4, jos se vain suinkin on mahdollista. Kummallakin ratsastajalla oli tavoitteena suoritus ja siit\u00e4 syyst\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kilpailuvietti\u00e4 ei ollut. Ainahan sijoituksista l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n kilvoittelemaan, mutta niit\u00e4 voi ajatella vasta loppumatkasta. Alkumatkalla on hyv\u00e4 keskitty\u00e4 ihan vaan siihen hetkeen, jossa ollaan.<\/p>\n<p>Koska ensimm\u00e4iseen huoltopaikkaan oli pitk\u00e4 matka, niin l\u00e4hdettiin Lauran kanssa matkaan jo v\u00e4h\u00e4n ennen starttia. Kari oli pelottavan tyyni. Ei mit\u00e4\u00e4n kisakipin\u00e4\u00e4 ollut havaittavissa. Ihan uusi piirre on t\u00e4m\u00e4 nyt vallalla oleva turhautuminen jo ennen kilpailua. Aika vaikeaa puhaltaa intoa tekemiseen, jos ratsastaja itse on kyll\u00e4stynyt. Videotaltioinnista n\u00e4in my\u00f6hemmin, ett\u00e4 kyll\u00e4h\u00e4n \u00e4ij\u00e4 kuitenkin l\u00e4hti ihan reippaasti liikkeelle porukan keskivaiheella. Hevonen tuntui hyv\u00e4lt\u00e4 ja BoT-ratsastusloimi oli otettu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"alignleft size-full wp-image-2637\" src=\"http:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_03.jpg\" alt=\"\" width=\"376\" height=\"375\" srcset=\"https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_03.jpg 376w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_03-150x150.jpg 150w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_03-375x374.jpg 375w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_03-180x180.jpg 180w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_03-300x300.jpg 300w\" sizes=\"auto, (max-width: 376px) 100vw, 376px\" \/>Ehdittiin hyvin WP kakkoselle. Hetki siin\u00e4 h\u00f6listiin jotain Mikan kanssa, niin jo alkoi rytmik\u00e4s kavioiden \u00e4\u00e4ni kuulua. Ensin tiet\u00e4 pitkin kopsutteli Gabriele, minuutin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tuli Anne ja Heigo ja siit\u00e4 ehk\u00e4 minuutin p\u00e4\u00e4st\u00e4 Tanja ja Kari. Hapsu sai jotkut kilarit kastelupullosta ja teki pienen singahduksen, jonka johdosta vedet kaatuivat Karin syliin. Siit\u00e4h\u00e4n riemu ratkesi ja huolto sai luonnollisesti palautetta. Puskaankin piti p\u00e4\u00e4st\u00e4, joten ihan normisetti\u00e4.<\/p>\n<p>Seuraava huolto oli n. 13 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja sinne saapuivat v\u00e4h\u00e4n vajaassa tunnissa. J\u00e4rjestys oli sama, mutta erot olivat hivenen kasvaneet. Viilennettiin ja Kari taisi jonkun huikan ottaa juotavaa. Meill\u00e4 oli viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n yhteispeli hakusessa ja kuten aina kaikkea ei ehdi yhdell\u00e4 kertaa tehd\u00e4. Sovittiin Mikan kanssa, ett\u00e4 h\u00e4n ottaa WP 7:n ja me siirrymme WP 8:an, joka oli 25.5 km:n kohdalla. Aikaa oli siirtymiseen hyvin. Hevoset eiv\u00e4t olleet juoneet Mikan huollossa, eiv\u00e4tk\u00e4 juoneet my\u00f6sk\u00e4\u00e4n meid\u00e4n huollossa. Viilennettiin ja tarjottiin pient\u00e4 purtavaa. Eteniv\u00e4t n. 15km\/h, joka oli oikein suotava ja suunnitelman mukainen vauhti.<\/p>\n<p>Ekan lenkin Kari kulki p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti edell\u00e4 ja Tanja kiirehti v\u00e4h\u00e4n hitammin per\u00e4ss\u00e4. Tauolle tulivat l\u00e4hes samaan aikaan. Lampiset saivat hevosen toivomaansa sykehaarukkaan nopeammin. Hapsulla syke poukkoili tavanomaiseen tapaan 58-80 iskun v\u00e4limaastossa. Koska se on niin herkk\u00e4 nostamaan sykett\u00e4, niin emme koskaan uskalla menn\u00e4 portista ennen kuin oman mittauksen mukaan syke on alle 60. Turasimme vesisaaveilla 7:34, joka taisi olla koko kisan hitain palautuminen kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n! Ja kun sitten mentiin tarkastukseen, niin eik\u00f6 juurin silloin aidan takaa jymist\u00e4nyt lauma hevosia. Vet v\u00e4h\u00e4n py\u00f6ritteli silmi\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 oli jo kuullut tasaisen tahdin, mutta aidan takaa tulevat hevoset nostivat sykkeen pilviin. Mittaili kuitenkin rauhallisesti ja lopulta kirjattava sykelukema oli 64. Juoksutuksen aikana ell kyseli, oliko hevonen nuori, kun on noin herkk\u00e4 ulkopuolisille \u00e4rsykkeille. Suolisto\u00e4\u00e4nist\u00e4 tuli B, kaikki muu oli A.<\/p>\n<p>Laura oli t\u00e4ytt\u00e4nyt vedet ja hevonen p\u00e4\u00e4si loimien alle ja sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Keli oli petollinen. Tuuli puuskissa kovasti. Siit\u00e4h\u00e4n meill\u00e4 oli jo omakohtaista kokemusta, kun puuska oli heitt\u00e4nyt telttamme aidan p\u00e4\u00e4lle ja tuusan nuuskaksi. Eli voimaa puuskissa ainakin oli. Auringossa tuli kuuma, varjossa kylm\u00e4. Hevonen s\u00f6i innokkaasti ja pesin kuraroiskeet pois. Laura rasvasi vuohiset ja satula laitettiin taas selk\u00e4\u00e4n. Tanjalla oli kahden ja puolen minuutin etumatka ja k\u00e4rke\u00e4 olivat j\u00e4ljess\u00e4 kymmenisen minuuttia. Olivat sijoilla 4 ja 5. Tanja aloitti rauhallisesti ja Kari tavoitti seurakaverinsa muutaman kilometrin j\u00e4lkeen. Toinen lenkki oli ensimm\u00e4isen uusinta, joten huollotkin pidettiin samoissa paikoissa. Aloittivat toisen 30 kilometrin kiekan v\u00e4h\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 lenkki\u00e4 reippaammin. Huollossa viilennettiin ja juotettiin ratsastajaa, hevoselle juoma ei maistunut. Ero edess\u00e4 oleviin kasvoi, mutta takana tulevatkin olivat sopivan kaukana n. 3-4 minuutin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja heist\u00e4 oli n\u00e4k\u00f6havaintoja vain aukeilla peltotieosuuksilla. Hevonen tuntui hyv\u00e4lt\u00e4 ja sen meno oli muutenkin ongelmatonta. Karilla sen sijaan alkoi s\u00e4rke\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4. Valmistautuminen ei ole ehk\u00e4 paras mahdollinen, jos tuuppaa vuorokausirytmin sekaisin, nukkuu liian v\u00e4h\u00e4n ja juo liikaa kahvia. Eli ilmeisesti nesteet ja suolat oli somasti sekaisin. Vessassa piti juosta yhten\u00e4\u00e4n jne. Juomalla tilannetta yritettiin nyt kuitenkin korjata ja toisen huollon j\u00e4lkeen ajettiin per\u00e4\u00e4n ja annettiin auronkolasit p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Hapsu oli sit\u00e4 verta hermostunut huuhtelusta, ett\u00e4 s\u00e4v\u00e4hti jopa aurinkolaseja. Tehtiin muutama kastelu siten, ett\u00e4 kaadoin vett\u00e4 maasta seisten ja sitten Kari otti vasta huuhtelupullot haltuun. Matkan edetess\u00e4 homma alkoi taas palautua hevosen mieleen.<\/p>\n<p>Yksi ratsukko oli j\u00e4\u00e4nyt ensimm\u00e4iselle tauolle. Toisen lenkin lopun ottivat taas rauhallisesti ja ero k\u00e4rkiratsukkoon oli tauolle tultaessa jo l\u00e4hes puoli tuntia! Anne ja Heigo kulkivat v\u00e4liss\u00e4 ja heihin ero oli l\u00e4hes 20 minuuttia. Keskinopeus oli v\u00e4h\u00e4n alle 15 km\/h. Palautuminen oli nyt nopeampi, niin kuin Hapsun kanssa aina on. Kun kisa etenee, niin se h\u00e4r\u00f6ilee v\u00e4hemm\u00e4n. Saatiin syke nyt toivomaamme 60 iskuun nelj\u00e4ss\u00e4 minuutissa. Mittauksessa se taisi olla 58 ja juoksutuksen j\u00e4lkeen viel\u00e4 2 alle. Nyt limakalvoista ja suolisto\u00e4\u00e4nist\u00e4 tuli taas huomautettavaa, kuten my\u00f6s lihaksistosta. Vaikuttaa toki my\u00f6s paljon ell-arpaonni, millaiset arvioinnit tulee. Edess\u00e4 oli j\u00e4lleen 30 minuutin tauko ja Karilla oli j\u00e4lleen kiire vessaan. Hevonen s\u00f6i halukkaasti, mutta juomatarjonta ei puhutellut.<\/p>\n<p>Kolmas lenkki on Karille henkisesti hirvitt\u00e4v\u00e4n vaikea punainen lenkki, joka on pituudeltaan 26km. Kari oli manannut jo aiemmat 60 kilsaa kyseisen lenkin olemassaoloa. Lenkiss\u00e4 ei itsess\u00e4\u00e4n ole mun k\u00e4sityksen mukaan mit\u00e4\u00e4n sen suurempaa vikaa tai eroa, mutta t\u00e4m\u00e4 lenkki on aina ollut enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n ty\u00f6l\u00e4s. Kari l\u00e4hti Tanjan per\u00e4\u00e4n pari minuuttia. Tanja ei pit\u00e4nyt suurta kiirett\u00e4 ja pian olivat taas yhdess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli Karille varmasti \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n t\u00e4rke\u00e4 juttu. H\u00e4nell\u00e4 oli niin suuret antipatiat lenkki\u00e4 kohtaan, ett\u00e4 jos olisi t\u00e4ss\u00e4 kohtaa j\u00e4\u00e4nyt porukasta, niin huonosti olisi voinut k\u00e4yd\u00e4.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"alignleft size-full wp-image-2639\" src=\"http:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_04.jpg\" alt=\"\" width=\"375\" height=\"375\" srcset=\"https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_04.jpg 375w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_04-150x150.jpg 150w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_04-180x180.jpg 180w, https:\/\/www.suonpaa.net\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/kurtuvenai2015_04-300x300.jpg 300w\" sizes=\"auto, (max-width: 375px) 100vw, 375px\" \/>K\u00e4rki paineli kovaa kyyti\u00e4. Nuorempi Mateikaite pisteli edelleen n. 16km\/h vauhtia. Heigon ja Annen vauhti hiipui nipa nappa 13 km\/h ja suomalaiset eteniv\u00e4t l\u00e4hes 14 km\/h. Karin p\u00e4\u00e4ns\u00e4rky muuttui krampaileviksi vatsalihaksiksi. Fiilis ei ollut kovin hyv\u00e4. WP 3, noin 6km:n kohdalla, on kammottava paikka huoltaa. Polku, jota pitkin on pakko ajaa, on mutkikas ja kuoppainen. Vastaantulevaa liikennett\u00e4 on mahdoton v\u00e4ist\u00e4\u00e4 ja takaraivossa takoo uhkakuva siit\u00e4, ett\u00e4 auto ei ehdi paikalle ennen hevosta. Juuri ja juuri enn\u00e4tettiin, mutta huoltopaikka oli aivan tukossa. Junnuryhm\u00e4 pyr\u00e4hti paikalle kuten my\u00f6s heid\u00e4n huoltoautonsa. Meid\u00e4n auto j\u00e4i v\u00e4h\u00e4n keskelle ja l\u00e4hdin sit\u00e4 siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n, niin eiv\u00e4tk\u00f6s ratsukot tulleet juuri silloin. Kovaa s\u00e4\u00e4t\u00e4mist\u00e4 oli ohjelmassa ja tarjolla taas v\u00e4\u00e4ri\u00e4 asioita. Pikainen huolto ja ratsukot jatkoivat matkaa. Me j\u00e4lleen v\u00e4h\u00e4n kupeksittiin, mutta p\u00e4\u00e4stiin kuitenkin liikenteeseen.<\/p>\n<p>WP 4 l\u00f6ytyi hyvin. Olimme kuitenkin viimeiset paikalla ja paikat olivat v\u00e4hiss\u00e4. Linda ker\u00e4ili omenoita maasta ja j\u00e4nnitti ratsukoiden puolesta. Paikka oli n. 11 km:n kohdalla. Ehdittiin muutama ratsukko n\u00e4hd\u00e4 ja sitten sain kameran linssiin nelj\u00e4n ratsukon joukon. Kyseess\u00e4 oli edellisess\u00e4 huollossa samaan aikaan olleet juniorit. V\u00e4h\u00e4n heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4 kamera l\u00f6ysi suomalaisratsukot. Tulivat kaikessa rauhassa. Kari kaipasi Buranaa ja sit\u00e4 toki oli tarjolla. Hengitysharjoitukset eiv\u00e4t lihaskramppeihin auttaneet. Ilmapiiri oli v\u00e4h\u00e4n kire\u00e4. Vuosi sitten samassa paikassa \u00e4ij\u00e4 ilmoitti keskeytt\u00e4v\u00e4ns\u00e4, joten siin\u00e4 mieless\u00e4 fiilis oli toki parempi. Hevonen ei oikein viel\u00e4k\u00e4\u00e4n juonut. Kupeksittiin taas l\u00e4hd\u00f6n kanssa ja muut huoltoautot ehtiv\u00e4t h\u00e4ipy\u00e4 horisonttiin. Ja niinh\u00e4n siin\u00e4 taas k\u00e4vi, ett\u00e4 ajettiin harhaan. Mittasuhteet heilahtivat ja en osannut tulkita kartan ulkopuolelle sijoittuvaa risteyst\u00e4 oikein. Lis\u00e4ksi meilt\u00e4 meni ihan ohi risteyksess\u00e4 ollut opaskyltti! T\u00e4n\u00e4 vuonna kyltit olivat suurempia ja n\u00e4kyv\u00e4mpi\u00e4 ja niit\u00e4 oli aiempaa enemm\u00e4n, mutta silti ajoimme ohi. Ja niin ajoi my\u00f6s Mika!! Juuri kun teimme p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen, ett\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyt\u00e4\u00e4n ymp\u00e4ri, niin Mikan maantielaiva tuli hurjalla vauhdilla vastaan. Kun saatiin Rangeri ymp\u00e4ri ja p\u00e4\u00e4simme oikealle tielle, niin soitin ukolle per\u00e4\u00e4n. Tehtiin taas teht\u00e4v\u00e4jako, ett\u00e4 Mika ottaa seuraavan huollon (WP1) ja me ajelemme suoraan kasille. Olin aika varma, ett\u00e4 Mika ei voi ehti\u00e4 ajoissa, mutta niin vaan ehti ja Karin mukaan kaikki oli valmiina, niin kuin huolto olisi odotellut paikalla jo pitk\u00e4\u00e4n. Kivikasvona kuski ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mitenk\u00e4\u00e4n tuonut esille, ett\u00e4 olisi mit\u00e4\u00e4n harha-askeleita edes tullut ottaneeksi.<\/p>\n<p>Ehdittiin kasille ihan hyvin. Kovin pitk\u00e4\u00e4n emme edes joutuneet odottamaan. Pakittelin taas v\u00e4h\u00e4n autoa ja eiv\u00e4tk\u00f6 jo tulleetkin. Hevoset v\u00e4h\u00e4n h\u00f6rppiv\u00e4 vett\u00e4 ja olivat juoneet hyvin jo Mikan huollossa. Tuntui huojentavalta. Aina pieni j\u00e4nnitysmomentti on se, milloin hevonen alkaa juoda. Mietin, ett\u00e4 toivottavasti ei liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Kari vatsalihasten kramppailu oli loppunut ja tuskainen punainen oli sel\u00e4tetty. Ehk\u00e4 seuraavalla kerralla sit\u00e4 ei tarvitse manata niin kamalasti. Positiivista itsesuggestiota tarvittasiin Karilta paljon. Olinkin aika ihmeiss\u00e4ni, miten pessimistisesti \u00e4ij\u00e4 suhtautui koko kisaan ja varsinkin k\u00e4ynniss\u00e4 olevaan lenkkiin. Aika outo piirre, eik\u00e4 kovinkaan suotava. Onneksi Tanja tasaisena ja rauhallisena kaverina oli mukana. H\u00e4n valoi varmasti \u00e4ij\u00e4\u00e4n uskoa ja yhdess\u00e4 suoriutuivat lenkist\u00e4. Kun huolto oli tehty kaikessa rauhassa, niin l\u00e4hdimme taas kohti kilpailukeskusta.<\/p>\n<p>Kun ratsukko tuli tauolle, niin per\u00e4p\u00e4\u00e4 peiteltiin heti huolella. Kari oli ehdottomasti halunnut menn\u00e4 ilman ratsastusloimea ja n\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen ajateltuna se saattoi kyll\u00e4 olla virhe. Hevonen nyk\u00e4isi heti viilennyskujalle tulessaan viitisen litraa vett\u00e4. Oikein hyv\u00e4 ja annettiin sen juoda rauhassa. Syke k\u00e4ytt\u00e4ytyi taas ep\u00e4vakaasti. Se poukkoili 58:n ja 80:n v\u00e4lill\u00e4. Viilennettiin ja taluteltiin. Aikaa tuhraantui 7 minuuttia ja kun mentiin portille, niin p\u00e4\u00e4stiinkin meille t\u00e4ysin tuntemattomalle vetille, joka oli komission pj. Olikin tiukka ukko. Syke oli 58. Hevosessa alkoi n\u00e4ky\u00e4 matkan rasitukset. Takana oli 86 km. Liikkeest\u00e4 tuli B\/1, kapillaareista B\/1, lihaksisto B\/1. Ei hyv\u00e4, mutta ei kammottavan huonokaan. Liike oli mielest\u00e4ni ihan ok, mutta l\u00e4hti tahmeasti liikkeelle juoksutuslinjan kummassakin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ihan hyv\u00e4ll\u00e4 mielin siirryimme tauolle.<\/p>\n<p>Tauko oli pituudelta 40 minuuttia. Hevonen s\u00f6i ja joi. Boostattiin aiempien taukojen malliin. Fiilis oli aika hyv\u00e4. Laura t\u00e4ytteli vesivarannot, m\u00e4 hinkutin hevosta puhtaaksi ja pidin sen l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4. Kari v\u00e4h\u00e4n huilaili ja tankkasi. Kymmenisen minuuttia ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 alettiin laitella hevosta valmiiksi. Kaikki vaikutti olevan ihan kunnossa ja hevonen oli tankannut hyvin. Kun Kari l\u00e4hti taluttamaan hevosta kohti l\u00e4ht\u00f6aluetta, niin parahdin ep\u00e4uskoisena ratsukon takaisin. Hevonen on takaosastaan todella j\u00e4ykk\u00e4! Ehdittin talutella sit\u00e4 hetken verran ja sitten ratsastaja hypp\u00e4si selk\u00e4\u00e4n. Hevonen tuntui my\u00f6s sel\u00e4st\u00e4 k\u00e4sin todella j\u00e4yk\u00e4lt\u00e4. Ehtiv\u00e4t k\u00e4vell\u00e4 viitisen minuuttia ja hevonen aavistuksen vertyi. Olin aivan puulla p\u00e4\u00e4h\u00e4n ly\u00f6ty. Mit\u00e4\u00e4n j\u00e4ykistymiseen viittaavia merkkej\u00e4 ei ollut ollut, mutta olisihan asia pit\u00e4nyt tietenkin ennakoida. Onneksi laitettiin BoT-ratsastusloimi taas p\u00e4\u00e4lle. Ehdittiin siin\u00e4 muutama sananen vaihtaa, ett\u00e4 tilannetta t\u00e4ytyy nyt tarkkailla ja mietti\u00e4, miten homma jatkuu. Samalla aloin jo mietti\u00e4, ett\u00e4 seuraavaksi on 50 min tauko vastassa ja ihmeit\u00e4 saisimme tehd\u00e4, jos hevonen viet\u00e4isiin tauosta ja uusintatarkastuksesta l\u00e4pi. Hyv\u00e4lt\u00e4 ei meno n\u00e4ytt\u00e4nyt, kun hevonen l\u00e4hti liikenteeseen. K\u00e4ynnill\u00e4 l\u00e4htiv\u00e4t. Tanja oli l\u00e4htenyt kolmen minuutin kaulalla ja h\u00e4n oli jopa v\u00e4h\u00e4n odotellut, mutta kun ei Karia kuulunut, niin l\u00e4hti h\u00f6lk\u00f6ttelem\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa huomasimme my\u00f6s, ett\u00e4 Anne ei en\u00e4\u00e4 l\u00e4htenytk\u00e4\u00e4n matkaan, vaan Tanja ja Kari olivat nousseet yhdet sijat ylemm\u00e4s.<\/p>\n<p>Meill\u00e4 oli Lauran kanssa taas v\u00e4h\u00e4n kiire ensimm\u00e4iseen huoltoon. Edess\u00e4 oli lyhyehk\u00f6 18 km:n lenkki ja eka huolto oli WP 8 n. 5 km:n kohdalla. Hapsu oli alkumatkan aika haluton ja ehdotteli v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 voitaisiin vaikka k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin. Ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 huoltoa puolalaiset, jotka olivat l\u00e4hteneet pari minuuttia my\u00f6hemmin ottivat Karin ja Hapsun kiinni. Hapsu l\u00e4htikin innokkaasti seuraamaan puolalaisia ja Kari totesi, ett\u00e4 peesiss\u00e4 olisi parasta pysy\u00e4 mukana. Kun tulivat huoltoon, niin Kari ilmoitti, ett\u00e4 sill\u00e4 tavalla nopeasti t\u00e4ytyy toimia, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ole varaa pudota porukasta. Se oli toki itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4. Hapsu kulki joukon jatkona ihan kivasti. Mika kertoi, ett\u00e4 sama j\u00e4ykistyminen oli vaivannut my\u00f6s heit\u00e4 ja Jakke, joka oli h\u00e4nkin samalla huoltopisteell\u00e4 tiesi kertoa, ett\u00e4 j\u00e4ykistymist\u00e4 oli ollut kaikilla ratsukoilla. Viima, joka tuntui tavallaan l\u00e4mpim\u00e4lt\u00e4 ja tavallaan kylm\u00e4lt\u00e4 oli ilmeisen petollinen.<\/p>\n<p>Huoltoautot saivat pysy\u00e4 paikallaan ja ratsukot l\u00e4htiv\u00e4t vajaan kympin lenkille. K\u00e4yttiv\u00e4t aikaa n. 40 minsaa ja huolto p\u00e4\u00e4si taas ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4. Hevonen v\u00e4h\u00e4n s\u00f6i ja joi ja viilennettiin. Kari oli edelleen puolalaisten ratsukoiden seurassa ja Tanja oli ohittanut paikan hetke\u00e4 aiemmin. Hapsu l\u00e4hti hiippailemaan kilpailukeskusta kohden ja huikkasin Karille, ett\u00e4 turhaan polskeja odottelee. Kari kys\u00e4isi Hapsulta, ett\u00e4 ment\u00e4isiink\u00f6, ja Hapsu totesi, ett\u00e4 menn\u00e4\u00e4n vaan! N\u00e4in ollen viimeisen 5 km meniv\u00e4tkin v\u00e4h\u00e4n reilua kuuttatoista ja huiput hipoivat kolmen kympin korvilla. Puolalaiset j\u00e4iv\u00e4t ihmettelem\u00e4\u00e4n ja ajanottolinjalla eroa oli tullut reilu 5 minuuttia. Hapsu ja Kari saavuttivat my\u00f6s puolitoista kilsaa ennen maalia Tanjan ja Antsan. Tulivat sitten taas yhdess\u00e4 maaliin. Tanja oli vaan kuullut takaansa hervotonta naurua. \u00c4ij\u00e4 siell\u00e4 hekotteli, ett\u00e4 \"sainpas sut kiinni!\" Tanja oli naureskellut, ett\u00e4 sek\u00f6 oli tavoite. Mutta olihan se tietenkin tavoite ja koska kiinniotto otti aikaa yli 15 km, niin ei ollut en\u00e4\u00e4 ihan niin helppoa kuin ensimm\u00e4isill\u00e4 lenkeill\u00e4.<\/p>\n<p>Palautuminen otti taas melkein 6 minuuttia aikaa. Ei siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4 ollut, mutta syke ei ollut vakaa, joten ei tohdittu menn\u00e4 sis\u00e4lle portista. Sykkeet oli alle 60 iskun, joten turhaan vartottiin. Arviot olivat muuten hyvi\u00e4, mutta selk\u00e4 reagoi ja siit\u00e4 tuli B. Muuten hevonen oli oikein hyv\u00e4. Toki tiesimme, ett\u00e4 rankkaakin rankempi 50 min on edess\u00e4, sill\u00e4 j\u00e4ykistyminen oli 100 %:n varmaa! Hevonen kapaloitiin BoT-loimeen ja sadeloimeen. hetke\u00e4 my\u00f6hemmin vaihdettiin BoT magneettiloimeen. Lis\u00e4ksi hevonen pidettiin koko ajan liikkeess\u00e4. Seuraavat 40 min joku talutti ja juoksutti sit\u00e4 koko ajan. Paljoa se ei ehtinyt sy\u00f6d\u00e4 ja onneksi joi huuhtelusaavista ennen tarkastusta, sill\u00e4 juomiseenkaan ei oikein ollut aikaa\/mahdollisuutta. Kari istui selk\u00e4 puuta vasten ja seuraili, kun hevosta juoksutettiin ymp\u00e4ri rataa. Hinkattiin linimentti\u00e4 ja hieroin hevosta sel\u00e4st\u00e4, takamuksesta ja takareisist\u00e4. Sama touhu oli kaikilla muillakin k\u00e4ynniss\u00e4. En ole tuollaista kisaa ennen n\u00e4hnyt, ett\u00e4 kaikkia hevosia juoksutettiin taukoamatta koko viimeisen tauon ajan. Kun vajaa vartti oli taukoa j\u00e4ljell\u00e4 mentiin uusintatarkastukseen. Hetki jouduttiin odottelemaan ennen porttia, sill\u00e4 syke oli ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n<p>Tarkastuksessa selk\u00e4 reagoi j\u00e4lleen, siit\u00e4 B ja muuten kaikki oli hyvin. L\u00e4ht\u00f6lupa viimeiselle lenkille saatiin. Hevonen pidettiin l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4, hieroin ja taluttelin sit\u00e4. Satula laitettiin niin eteen, kuin mahdollista ja muutama minuutti ennen starttia ratsastaja selk\u00e4\u00e4n. Ratsastusloimi tietenkin paikalleen ja menoksi. Tanja p\u00e4\u00e4si taas pari minuuttia etukenossa liikkeelle ja polskit l\u00e4htiv\u00e4t jokusen minuutin per\u00e4\u00e4n. Samalla meille selvisi, ett\u00e4 k\u00e4rjest\u00e4 oli uusintatarkastukseen j\u00e4\u00e4nyt Gabriele, joka oli ollut aivan ylivoimaisessa johdossa. N\u00e4in ollen Heigo nousi ykk\u00f6seksi, Tanja kakkoseksi ja Kari kolmoseksi. Oli sanomattakin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestys kelpasi meille, Tanja oli tehnyt niin paljon vetot\u00f6it\u00e4 ja kannustanut Karia vaikeissa paikoissa ja odotellut lenkkien alkuosuudella. Eli mit\u00e4\u00e4n tarvetta ei ollut l\u00e4hte\u00e4 haastamaan. Hapsu l\u00e4hti kuitenkin reippaasti ja porukkaa oli ker\u00e4\u00e4ntynyt l\u00e4ht\u00f6linjalle kannustamaan. Siell\u00e4 oli muiden mukana Ines, joka oli helppinyt meit\u00e4 jo yhdess\u00e4 palauttelussa. H\u00e4nen kisansa oli jo takana ja voittajana oli taas helppo tsempata muita omissa suorituksissaan.<\/p>\n<p>Kari sai Tanjan kiinni pari kilsaa l\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen. Nyt asetelma oli se, ett\u00e4 Tanja halusi varmistella ja edet\u00e4 rauhassa. Karia v\u00e4h\u00e4n kuumotti se, ett\u00e4 puolalaiset olivat niin l\u00e4hell\u00e4 takana. Tanja oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 hyv\u00e4ksytty suoritus riitt\u00e4\u00e4, mutta Kari oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 sijoituksista ei luovuta ja hoputti sen verta, ett\u00e4 ohi ei en\u00e4\u00e4 tultaisi. Huollossa hevoset olivat ihan pirtein\u00e4 ja ratsastajat my\u00f6s. Kannustettiin ratsukot viel\u00e4 viimeiselle viiden kilsan matkalle. Nea oli samassa huollossa, vaika tulikin eri reitilt\u00e4 ja kulkivat viimeiset kilometrit yhdess\u00e4. Hienon n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 oli, kun kolme suomalaista ratsasti rinnatusten kaukana kotoa hyvi\u00e4 sijoituksia tavoitellen.<\/p>\n<p>Tulivat samassa asetelmassa maalisuoralle asti. Nea oli toivonut vetoapua ja saikin sit\u00e4, tosin maltillisella tahdilla. Eteniv\u00e4t n. 14 km\/h. Kyll\u00e4h\u00e4n se hienolta tuntui. Mika manasi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on niin pehme\u00e4 ratsastaja, ett\u00e4 varmaan luopuu kakkospaikasta ilman mit\u00e4\u00e4n vastarintaa. Toivoin mieless\u00e4ni, ett\u00e4 Karin kilpailuvietti pysyy kurissa, mutta \u00e4\u00e4neen sanoin, ett\u00e4 voi kyll\u00e4 olla niin, ett\u00e4 herrasmiesm\u00e4isyys loppuu viisi metri\u00e4 ennen maaliviivaa. Tyylikk\u00e4\u00e4sti kuitenkin homma tuli loppuun asti ja j\u00e4rjestys oli ansaitun mukainen. Tanja ja Andorra ylittiv\u00e4t maalilinja toisina, Kari ja Avialis kolmansina. Eroksi tuloksiin saatiin 1 sekka.<\/p>\n<p>Kolme suomalaista oli tarkastuksessa oikeastaan samaan aikaan. Me v\u00e4h\u00e4n hikoiltiin palauttelun kanssa. Toisaalta ei olisi haluttu seisottaa hevosta yht\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4, mutta toisaalta ei tietenk\u00e4\u00e4n uskallettu menn\u00e4 sykkeen kanssa yht\u00e4\u00e4n riskill\u00e4 sis\u00e4\u00e4n. 11 minsaa siin\u00e4 kikkailtiin ja sitten oli pakko menn\u00e4. Syke taisi olla taas alle 60 iskun, liike oli hyv\u00e4\u00e4, sel\u00e4st\u00e4 reagoi, mutta kaikki muu oli priimaa. Ell kehui viel\u00e4, ett\u00e4 on eritt\u00e4in tyytyv\u00e4inen metabolisista arvoista ja eip\u00e4h\u00e4n muuta, kuin tarkastusalueen toimihenkil\u00f6iden taputtaessa p\u00e4\u00e4stiin taas halistelemaan. Tanja ja Mika olivat saaneet oman hommansa hetke\u00e4 aikaisemmin valmiiksi, mutta taputukset olivat maltilliset, sill\u00e4 samaan aikaan Hapsun sykett\u00e4 mitattiin. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 kolmannella linjalla samaan aikaan Nean matka tyss\u00e4si, sill\u00e4 Wierus ei ollut halukas liikkumaan ja nuoren ratsastajan urakka j\u00e4i katkeralla tavalla v\u00e4h\u00e4n vajaaksi. Se aina laimentaa omaa iloa, kun kaverilla ei k\u00e4y yht\u00e4 hyvin. Ei siis mit\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 suurempaa juhlistelua, vaikka kivalta tuntuikin ja p\u00e4iv\u00e4n uurastus palkittiin.<\/p>\n<p>Kun tulos oli julistettu, niin min\u00e4 otin hevosen talutukseen ja Kari alkoi Lauran kanssa vet\u00e4\u00e4 kamoja nippuun. Telttahan oli jo puristettu kasaan sen lennelty\u00e4 tuulen mukana, joten en\u00e4\u00e4 oli lev\u00e4lleen kylvetyt tavarat. Tunnin verran taluttelin loimitettua hevosta ja samassa ajassa tavarat katosivat Rangerin lavalle. Ilta alkoi viilet\u00e4 ja v\u00e4hitellen siirryttiin kohti tallia. Hevonen oli ilmeelt\u00e4\u00e4n pirte\u00e4, liikkui ihan reippaasti ja nappaili tuoretta. Nea-raukka kuljeskeli surkeana alueella, mutta p\u00e4\u00e4tyi my\u00f6s lopulta talliin, jossa kaikki tietenkin yritimme parhaamme mukaan lohduttaa. Onhan se riipaisevaa, kun mielipaha ep\u00e4onnistumisesta ottaa vallaan. Pit\u00e4isi onnistumisen hetkin\u00e4 n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 muistaa, miten pahalta ep\u00e4onnistumiset tuntuvat. Toki onnistumisista pit\u00e4\u00e4 iloita, mutta onnistumista seuraa v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ep\u00e4onnistuminen ja joskus niit\u00e4 voi tulla monta putkeen ennen kuin kohtaa taas onnea ja menestyst\u00e4.<\/p>\n<p>Vaikka olevinaan toimittiin ihan nopeasti, niin kello oli jo tosi paljon ennen kuin hevosella oli sy\u00f6t\u00e4v\u00e4t ja juotavat nokan edess\u00e4 ja kylm\u00e4t jaloissa. Kiirehdimme kaikki tahoillemme suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Juuri ja juuri ehdittiin iltajuhlaan. Lampiset olivat todenneet, ett\u00e4 eiv\u00e4t edes l\u00e4hde k\u00e4ym\u00e4\u00e4n majapaikalla.Viimeisi\u00e4 hevosia viel\u00e4 juoksutettiin, kun me jo astelimme juhlataloon. Tarjolla olin jo perinteeksi tulleeseen tapaan paikallisella tavalla oluella marinoitua possua ja hapankaalia ja perunaa. Alkupaloina oli mahtavan makuisia valkosipulileipi\u00e4. Juttu oli kohtuullisen v\u00e4synytt\u00e4. RieRatin porukat olimme vallanneet yhden p\u00f6yd\u00e4n. Nuoriso saapui v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin, mutta oli kiva n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 hekin jaksoivat l\u00e4hte\u00e4 juhlaan mukaan. Iloinen puhe ja p\u00e4l\u00e4tys t\u00e4ytti tilan. Kun paistit olivat kadonneet n\u00e4lk\u00e4isiin suihin, niin aika nopeasi porukka alkoi hajaantua. Kari oli k\u00e4ynyt katsomassa hevosta ja Vidaksen avuilla ja vinkeill\u00e4 saimme itsellemme levollisemman olon. Hapsu j\u00e4i BoT-loimen alle nukkumaan.<\/p>\n<p><strong>Sunnuntai<\/strong><\/p>\n<p>Viel\u00e4 viimeisen\u00e4kin aamuna t\u00e4ytyy her\u00e4t\u00e4 aikaisin ja niin my\u00f6s t\u00e4ll\u00e4 kertaa noustiin seitsem\u00e4lt\u00e4. Laura k\u00e4vi katsomassa hevosen tilanteen. Ninan porukat olivat ehtineet jo antaa hein\u00e4t. Kun me enn\u00e4timme paikalle, niin otin hevosen j\u00e4lleen talutukseen. Se liikkui hyvin eik\u00e4 selk\u00e4k\u00e4\u00e4n reagoinut. Jaloissa ei ollut turvotusta ja siit\u00e4 olin erityisen iloinen. Huuhdottiin kylm\u00e4ll\u00e4 vedell\u00e4 savet pois. Samoissa puuhissa olivat kaikki ja paljon, paljon j\u00e4ykempi\u00e4 ja v\u00e4syneempi\u00e4 hevosia oli pilvin pimein. Kari pysyi kuitenkin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ei mene selk\u00e4\u00e4n, vaan osallistuu palkintojenjakoon hevosen kanssa, mutta maasta k\u00e4sin. Tanja teki saman linjauksen. Laittelivat hevosensa valmiiksi ja l\u00e4htiv\u00e4t kohti juhla-areenaa. Lauralla oli viel\u00e4 kamat niputtamatta, joten h\u00e4n kiirehti pakkamaan, jotta p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin heti seremonioiden j\u00e4lkeen l\u00e4htem\u00e4\u00e4n. Virolaiset ker\u00e4siv\u00e4t taas paljon voittosijoja, mutta hienoa oli saada kaksi suomalaisratsukkoa my\u00f6s seremoniaan mukaan ja hyville sijoille. Lindan ja Leevin kanssa hurrattiin kovasti. Kun viimeiset kiitossanat oli kuultu, niin jo oli kiire taas. Vaatteet vaihtoon, hevonen koppiin ja tien p\u00e4\u00e4lle. Nyt matka sujui helposti. Laura nukkui l\u00e4hes koko matkan, mutta valoisassa s\u00e4\u00e4ss\u00e4 me pysyimme hyvin hereill\u00e4. Hapsu oli apea. Se selv\u00e4sti j\u00e4nnitti matkustamista yksin\u00e4\u00e4n. S\u00f6i huonosti ja joi huonosti. Olin kohtalaisen huolissani siit\u00e4, mutta kun laitumelle p\u00e4\u00e4stiin, niin juoksenteli terhakkaasti, tervehti meid\u00e4n omat pojat ja iski turvan maahan. Tuntui j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4 ratkaisulta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 se l\u00e4mpim\u00e4sti loimitettuna pihalle.<\/p>\n<p>Kun p\u00e4\u00e4stiin kotiin joskus puolen y\u00f6n tiet\u00e4mill\u00e4, niin viel\u00e4 kannettiin kaikki kamat sis\u00e4lle, jotta Kari p\u00e4\u00e4sisi aamulla tyhj\u00e4ll\u00e4 autolla t\u00f6ihin ja m\u00e4 saisin pyyk\u00e4t\u00e4 ja purkaa loput kamat mahdollisimman nopeasti. Kahdelta aloin olla valmis h\u00f6yhensaarille. Mietin viel\u00e4 reissua ennen nukahtamista. On n\u00e4m\u00e4 mahdottoman rankkoja retki\u00e4. Sit\u00e4 ei oikein voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ellei ole koskaan mukana ollut. V\u00e4hill\u00e4 unilla, v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 ravinnolla ja jatkuvan paineen alla eiv\u00e4t kaikki yksinkertaisesti kest\u00e4.<\/p>\n<p>Ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4llimm\u00e4inen ajatus muutama p\u00e4iv\u00e4 reissun j\u00e4lkeen on helpotus. Vihdoinkin saatiin Avialikselle toivottu tulos. Sovittu teht\u00e4v\u00e4 on suoritettu. Kun pienell\u00e4 pakolla jotain tekee, niin tekeminen ei aina ole mitenk\u00e4\u00e4n mielett\u00f6m\u00e4n helppoa. Olimme jonkin verran asennoituneet siihen, ett\u00e4 tulosta ei ehk\u00e4 tule. Se on huono juttu. Pit\u00e4isi l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti uskoa siihen, ett\u00e4 mahdollisuudet on vaikka voittoon. niin kuin todellisuudessa olikin, mutta Karin pessimistisyys oli tarttunut jopa muhun. Karin mielest\u00e4 se on realismia, mutta kyll\u00e4 se todellisuudessa on pessimismi\u00e4. Lampisten mukanaolo oli t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 luokassa oli toinen suomalainen tiimi mukana helpotti tekemist\u00e4 huomattavasti. Lampisten viileys on todella rauhoittavaa. Heille kuuluu valtava kiitos ja niin kuin olemme moneen kertaan todenneet, niin RieRat on hyv\u00e4 seura juuri meille. Se mit\u00e4 tarvitsemme, l\u00f6ytyy juuri t\u00e4st\u00e4 seurasta.<\/p>\n<p>Ninalle luonnollisesti kuuluu my\u00f6s iso kiitos, ett\u00e4 on mahdollistanut meille jo monen vuoden ajan se, ett\u00e4 Kari on saanut uusia hevosia ratsastaa ja kvaalata. Molemmille osapuolille on ollut hy\u00f6ty\u00e4, mutta luvattoman kauan t\u00e4h\u00e4nkin projektiin kului aikaa. Mutta ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4yvill\u00e4 ihmisill\u00e4 on harmi kyll\u00e4 muita velvollisuuksia ja ajank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 rajaa moni tekij\u00e4. Liian v\u00e4h\u00e4n Kari on ehtinyt Hapsun kanssa tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4 ja siit\u00e4 syyst\u00e4 120 km tulos varmasti tuli vasta nyt. Mutta nyt se on tehty ja kaikki ovat tyytyv\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n<p>Kurtuvenai on hieno paikka ja uskoisin, ett\u00e4 sinne suuntaamme syyskuussa jatkossakin. Hankalaa on vaan olla t\u00f6ist\u00e4 pois ja siksi hein\u00e4kuu olisi huomattavasti helpompi ajankohta, mutta kaikkemme teemme, ett\u00e4 jatkossakin osallistuminen mahdollistuu. PM-kisat parin vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja ehk\u00e4 Urhon kanssa ensi vuonna. Suunnitelmia ja tavoitteita riitt\u00e4\u00e4, vaikka juuri nyt tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 pieni tauko lajista on paikallaan. Takana on niin myrskyinen vuosi, ett\u00e4 monessakin mieless\u00e4 nyt on hyv\u00e4 ottaa et\u00e4isyytt\u00e4 ja vet\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n happea. Kotimaan kisoissa meit\u00e4 ei ainakaan hetkeen n\u00e4y. Nyt huilitaan hetki ja nautitaan siit\u00e4, ett\u00e4 kauden viimeinen suoritus oli 120 km:n kolmas sija Liettuassa!<\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div><\/div>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>FEI CEI 2*, 120km nopeusKeskiviikon alkut\u00e4rin\u00e4tVaikka reissuja on jo jonkin verran takana, niin kyll\u00e4 l\u00e4hd\u00f6n hetki saa kivat s\u00e4v\u00e4rit aikaiseksi. Kari on ollut v\u00e4h\u00e4n tahmeana koko reissusta, joten mit\u00e4\u00e4n \u00e4lyt\u00f6nt\u00e4 hypetyst\u00e4 ei ole ollut ilmoilla, mutta itsell\u00e4ni oli kuitenkin kiva kutina p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kun yhdistelm\u00e4 l\u00e4hti illan v\u00e4h\u00e4n Tuusulassa h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 liikkeelle. Keskustassa ei ollut mit\u00e4\u00e4n liikennett\u00e4 [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":369,"menu_order":7,"comment_status":"open","ping_status":"closed","template":"templates\/template-full.php","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-2601","page","type-page","status-publish","hentry","post"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2601","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2601"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2601\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3395,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2601\/revisions\/3395"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/369"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2601"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}