{"id":2502,"date":"2016-05-02T06:57:33","date_gmt":"2016-05-02T03:57:33","guid":{"rendered":"http:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=2502"},"modified":"2016-06-26T09:48:19","modified_gmt":"2016-06-26T06:48:19","slug":"korvemaa-2016","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.suonpaa.net\/?page_id=2502","title":{"rendered":"29.04.-1.05.2016 Korvemaa endurance ride, Estonia"},"content":{"rendered":"

Torstai – logistiikkaa<\/strong><\/p>\n

\"\"Torstai oli matkustup\u00e4iv\u00e4, joka oli helppoakin helpompi. My\u00f6h\u00e4isell\u00e4 lautalla yli ja tunnissa kohteeseen. Jos l\u00e4hdett\u00e4isiin oman seuran kisoihin J\u00e4ms\u00e4\u00e4n, niin matkustusta tulisi enemm\u00e4n! Lautalla muisteltiin, ett\u00e4 ekalla reissulla Kari vaatimalla vaati, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4si tunnin laivamatkan j\u00e4lkeen tarkistamaan, ett\u00e4 Sellalla oli kaikki hyvin. Nyt painui nukkumaan.<\/p>\n

Hevoset eiv\u00e4t juoneet kuljetuksen aikana, mutta hein\u00e4\u00e4 olivat v\u00e4h\u00e4n mutustaneet. Matkustivat siivosti, suurempaa jytyytyst\u00e4 ei kuulunut. Jos olisi muistanut kilpailukeskuksen entuudestaan, niin olisimme ottaneet aitaustarvikkeita mukaan. Jotenkin kai ajattelin, ett\u00e4 saataisiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tallin tarhoja. Mist\u00e4 lie tullut moinen mieleeni. Toisaalta odotettiin niin kurjaa keli\u00e4, ett\u00e4 ajattelin taluttelun olevan paras tapa liikutella hevosta. Toisin k\u00e4vi ja hyv\u00e4 niin. Sades\u00e4\u00e4n kisat ovat aina v\u00e4hemm\u00e4n hauskoja, kuin aurinkoisen s\u00e4\u00e4n kisat.<\/p>\n

Huomattiin luonnollisesti, ett\u00e4 monella oli tarhaustarvikkeet mukana ja suomalaisten hevoset nauttivasta ihanasta kev\u00e4tauringosta pellolla. Purettiin tavarat ja otin hevosen talutukseen. Kaikki vaikutti olevan hyvin. Suomalaisia parveili paikalla huomattava m\u00e4\u00e4r\u00e4. Aika poikkeuksellista! Kun kamat oli purettu j\u00e4tettiin hevonen hetkeksi talliin ja kirjauduttiin hotelliin. Talli oli uudehko ja t\u00e4ytti ainakin t\u00e4ysin meid\u00e4n kriteerit, mutta asiaan kuuluvia desinfiointeja yms. ei oltu kyll\u00e4 tehty. Olkikuivitus\u00a0 v\u00e4h\u00e4n mietitytti, ett\u00e4 sy\u00f6k\u00e4 Urho karsinan tyhj\u00e4ksi. Muihin matkaratsuihin verrattuna se on niin kamalan py\u00f6re\u00e4 ja kurvikas jo valmiiksi. Lis\u00e4ksi olki tuntui v\u00e4h\u00e4n p\u00f6ly\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n

Majapaikka oli hyv\u00e4 ja l\u00e4hiaikoina remontoitu. Ei valittamisen sanaa siin\u00e4k\u00e4\u00e4n. Saara l\u00f6ydettiin my\u00f6s ja n\u00e4in ollen meill\u00e4 alkoi olla tiimi kasassa. Osaava groomi on kullan arvoinen ja helpottaa mun ja Karin hommia merkitt\u00e4v\u00e4sti. Toiminnot olivat Korvemaalla v\u00e4h\u00e4n lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n, joten pient\u00e4 sahaamista ja siirtymist\u00e4 oli runsaasti. Pistin Saaran heti rattiin, jotta sai Rangeriin tuntumaa.<\/p>\n

Kari l\u00e4hti ratsastamaan ja otti Saran mukaansa. H\u00e4mm\u00e4stelimme valtavaa hanhilaumaa, joka oli huilailemassa peltoalueella. Niit\u00e4 t\u00e4ytyi olla tuhansia, jos ei jopa kymmeni\u00e4 tuhansia. Kari otti ratsailta videokuvaakin, jossa hanhet lehahtavat lentoon. Fiilis oli v\u00e4h\u00e4n kuin Linnut -leffasta. Urho eteni omaan tahtiinsa ja Heppu joutui aina v\u00e4lill\u00e4 ravaamaan sen kiinni. Liikkuivat ravissa ja k\u00e4ynniss\u00e4 n. 6 km matkan. Kari oli tyytyv\u00e4inen hevosen liikkeeseen. Ensimm\u00e4iset 10 km pohja on v\u00e4h\u00e4n salakavalaa. Pehme\u00e4\u00e4 hiekkaa, jossa runsaasti irtokivi\u00e4. Eli tarkkana saa olla ja maltillisesti pit\u00e4isi aloittaa. Ja ratsastuslinjat kannattaisi valita auton renkaiden kohdalle, niin irtokivi\u00e4 olisi v\u00e4hemm\u00e4n.<\/p>\n

Kun Kari nousi ratsaille, niin me l\u00e4hdimme Saaran kanssa k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Korvemaalle huoltoalueella. Lampiset olivat varailleet loosheja, joten iskettiin siihen viereen itsemme ja siirrettiin astioita siten, ett\u00e4 suomalaiset olisivat mahtuneet viel\u00e4 samaan riviin, mutta osa halusi menn\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n toiselle puolelle. Lampiset ja me valitsimme ehdottomasti aurinkoisen puolen, sill\u00e4 varjossa tulisi olemaan kylm\u00e4 ja viile\u00e4 j\u00e4ykist\u00e4\u00e4, niin kuin lukuisia kertoja on jouduttu toteamaan. Vaikka aurinko paistaa, niin elet\u00e4\u00e4n vasta huhtikuuta ja maa on edelleen kylm\u00e4. Tehtiin mit\u00e4 voitiin ja palailtiin tallille. Taivaalta riipi jokunen\u00a0 vesipisara ja oli aika koleaa, vaikkakin l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin Suomessa tai pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten Saksassa. Katrin k\u00e4vi kyselem\u00e4ss\u00e4 onko kaikki ok ja toki oli. V\u00e4hitellen tallialueelle alkoi hiipi\u00e4 kisafiilis.<\/p>\n

Hevonen laitettiin talliin ker\u00e4ilem\u00e4\u00e4n voimia ja lep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n. Ardas tuli sille kaveriksi ja nuokkuivat p\u00e4\u00e4t yhdess\u00e4. Me tungettiin itsemme Rangeriin ja l\u00e4hdimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Ruokapaikka sulkeutui kahdeksalta ja juuri ja juuri enn\u00e4timme tilaamaan tiskilt\u00e4 ennen sit\u00e4.\u00a0 Maukasta oli. Vatsat pinkein\u00e4 siirryimme hotellille. Istuttiin pari tuntia h\u00f6p\u00f6tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kari sippasi jo kesken juttujen ja kymmenen j\u00e4lkeen oltiin kaikki v\u00e4llyjen v\u00e4liss\u00e4. Kukin tahoillamme.\u00a0 Homma vaikutti hyv\u00e4lt\u00e4, tunnelmat olivat rauhalliset. Toistaiseksi asiat olivat niin kuin niiden pitikin olla. Ei ollut ilmennyt mit\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 huolta, s\u00e4\u00e4t\u00e4mist\u00e4 tai unohtuneita tavaroita.<\/p>\n

Perjantai – kaikki valmiina<\/strong><\/p>\n

Kari k\u00e4vi aamulla antamassa v\u00e4kk\u00e4rit ja tsekaamassa hevosen. Sitten mentiin porukalla aamupalalle. Kari l\u00e4hti ratsastamaan ja otti nuoriso-osaston mukaansa. Kaikki askellajit k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, n. 5 km lenkki ja kaikki tuntui olevan kohdillaan.\u00a0 Me l\u00e4hdettiin Saaran kanssa kilpailukeskukseen. Ei vett\u00e4, mutta muuten saatiin hommat rullaamaan. Nyt oli alkanut tuttuja naamoja jo saapua paikalle, joten aikaa meni tervehtimisiin ja kuulumisien vaihtamiseen. Aurinko paistoi ja ihmiset olivat kiireist\u00e4\u00e4n huolimatta hyv\u00e4ntuulisia.<\/p>\n

Kun palailtiin takaisin tallille, niin Kari lopetteli jo ratsastushommaansa. Taluteltiin viel\u00e4 hetki hevosta ja sitten oli kiire j\u00e4lleen johonkin. Meill\u00e4 oli kipe\u00e4 k\u00e4teisen tarve, joten l\u00e4hdettiin tutustumaan l\u00e4hell\u00e4 olevaan v\u00e4h\u00e4n suurempaan kyl\u00e4\u00e4n.\u00a0 Automaatti l\u00f6ytyi, mutta m\u00e4 olen jossain shokkivaiheessa laittanut itselleni tonnin nostorajan, joten v\u00e4h\u00e4n vaati s\u00e4\u00e4t\u00f6\u00e4, ett\u00e4 saatiin tarvittava summa raavittua kasaan. Kaupasta ostettiin sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 ja juotavaa viikoksi. Kun ostokset oli tehty, niin ahtauduimme taas autoon. Saara sai ajaa, m\u00e4 otin rennosti etupenkill\u00e4 ja \u00e4ij\u00e4 k\u00e4rvisteli takatilassa. Tunnelma oli ihan hyv\u00e4 ja rauhallinen. Urhon kanssa touhutessa on erinomaisessa tiedossa sen rakenteellinen vika. Kaikki on otettu huomioon ja olemme valmistautuneet osaamisemme ja mahdollisuuksiemme mukaan. Kari jopa purki vammajalan kengityksen pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen reissua, kun ei ollut ihan tyytyv\u00e4inen jalan liitorataan. Mink\u00e4\u00e4n muun ei pit\u00e4isi olla kantona kaskessa, joten suhteellisen levollisin mielin valmistauduimme tarkastukseen.\u00a0 Yhdelt\u00e4 Kari k\u00e4vi hoitamassa rekister\u00f6innin, sai numerolapun ja n\u00e4in ollen kilpailutapahtuma oli alkanut. P\u00e4ivitin someen. Se kun on nykyaikaa, tiedottaa reaaliajassa. Ket\u00e4\u00e4n ei kiinnosta eilisen uutiset. Yrit\u00e4n muutenkin pit\u00e4\u00e4 huolen siit\u00e4, ett\u00e4 maajoukkuevalmennettavien edesottamuksista tieto levi\u00e4\u00e4.<\/p>\n

K\u00e4ytiin sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 kilpailukeskuksessa. Jarekin tiimi oli my\u00f6s saapunut paikalla ja vaihdettiin tervehdykset. Todella mukava n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli meille j\u00e4lleen paljon ” different samples”.\u00a0 Sis\u00e4ist\u00e4 ja ulkoista, hevoselle ja miehelle. Mummeli ja Markku sek\u00e4 Miia olivat my\u00f6s mestoilla, joten liityimme seuraan. Rupattelu oli kevytt\u00e4. V\u00e4hitellen alkutarkastus kuitenkin alkoi l\u00e4hesty\u00e4 ja silloin ilmapiiri aina aavistuksen s\u00e4hk\u00f6istyy. Askelten rytmi kiihtyy ja syke nousee varsinkin ihmisill\u00e4. Luulen, ett\u00e4 olemme oppineet ottamaan aika rennosti, mutta ihan tervetullutta on pieni kipristely, mit\u00e4 startin l\u00e4hestyminen vaiheittain aiheuttaa. Jos j\u00e4nnityst\u00e4 ei ole yht\u00e4\u00e4n havaittavissa, niin silloin koko kisa on merkitykset\u00f6n. J\u00e4nnityst\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla sen verran, ett\u00e4 se puskee elimist\u00f6\u00f6n sopivan m\u00e4\u00e4r\u00e4t adrenaliinia ja saa ihmisen toimimaan tehokkaasti.<\/p>\n

Kolmen j\u00e4lkeen otettiin hevonen talutukseen. Juoksutin kerran tai pari, Kari teki saman. Olimme valmiita.\u00a0 Ensimm\u00e4isten joukossa itsevarmasti tarkastukseen ja Kari yksin\u00e4\u00e4n, niin kuin aina, jos ei loimien kanssa tarvitse pulata. T\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4ksi muodostunut k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, sill\u00e4 n\u00e4en aidan takaa kokonaisuuden paremmin kuin vieress\u00e4 seisomalla. T\u00e4ll\u00e4 kertaa \u00e4ij\u00e4 luiskahti portista sis\u00e4lle ihan ekana ja nuoriso-osasto tunki pyk\u00e4l\u00e4\u00e4n. Hyv\u00e4 niin. Se on oppia heille. Kun menee tarkastukseen alkujoukoissa, niin se viestitt\u00e4\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 on itse luottavainen hevosensa suhteen. Lis\u00e4ksi, jos j\u00e4\u00e4 viimeisten joukkoon ja joutuu syyst\u00e4 tai toisesta viel\u00e4 hetkeksi takaisin verkkaamaan, niin j\u00e4\u00e4 melkoiseksi silm\u00e4tikuksi ja kokee turhia paineita siit\u00e4, ett\u00e4 muu seurakunta odottaa ja tarkkailee tilanteita.\u00a0 Me ei koskaan j\u00e4\u00e4d\u00e4 viimeiseen kolmannekseen, enk\u00e4 suosittele sit\u00e4 muillekaan jos ei ole ihan pakko. Kukin tekee toki tavallaan, mutta kaiken tekemisen on hyv\u00e4 olla perusteltua. T\u00e4m\u00e4kin on asia, joka kannattaa mietti\u00e4 tarkkaan miksi tekee niin kuin tekee ja voiko sen tehd\u00e4 perustellummin paremmin. Jos perustelu tyydytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4, tiimi\u00e4 ja valmentajaa, niin sittenh\u00e4n se on hyv\u00e4 niin. Kuitenkin,\u00a0 jos halua v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 paineita, niin menee ensimm\u00e4isen kolmanneksen joukossa tarkkiin, ellei ole pakottavaa syyt\u00e4 vetkutella.<\/p>\n

\"\"Vanhasta muistista olimme rankanneet el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rit. Emme ennakkok\u00e4sityksen mukaan ihan olleet tyytyv\u00e4isi\u00e4 arpaonneen, mutta my\u00f6hemmin jouduin toteamaan, ett\u00e4 onni oli kuitenkin ollut my\u00f6t\u00e4.\u00a0 Tarkastus meni helposti l\u00e4pi. Kapillaarit olivat B, kaikki muu A ja juoksutuksen Kari hoiteli hyvin. Se oli sopivan velttoa. Urho vaikutti jopa aika l\u00f6tk\u00f6lt\u00e4 ja hyv\u00e4 niin.\u00a0 Paljoa hitaammin se ei ainakaan olisi voinut ravata. Ei tosiaan n\u00e4ytt\u00e4nyt parastaan ja sit\u00e4 alkutarkilta aina toivommekin. Kari juoksi hyvin sivussa ja l\u00f6ys\u00e4ll\u00e4 ohjalla, kevyell\u00e4 otteella. Ihan mallikkaasti. Ei kritisoitavaa. Homma oli pulkassa, j\u00e4\u00e4tiin seuraamaan muiden esityksi\u00e4. Aika h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 oli, ett\u00e4 jokaisesta FEI-luokasta j\u00e4i hevosia jo alkutarkkiin. Kaiken viimeaikoina tapahtuneen johdosta el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rilinja on nyky\u00e4\u00e4n kaikkialla tosi tiukka. Harmittavaa kyll\u00e4 my\u00f6s yhden suomalaishevosen kisat j\u00e4iv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n pisteeseen.<\/p>\n

En n\u00e4hnyt suomalaishevosen uusintaa, joten en pysty ottamaan kantaa, mist\u00e4 oli kyse. Denisin juoksutukset sen sijaan katsoin kaikki tarkasti. H\u00e4mm\u00e4styin, ett\u00e4 \u00e4\u00e4nestiv\u00e4t hevosen ulos. Tavanomaisempaa olisi ollut, ett\u00e4 ratsastajalle olisi kerrottu, ett\u00e4 saa rimaa hipoen luvan startata ja ekan lenkin j\u00e4lkeen tarkistettaisiin tilanne. Hevonen ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa ontunut. Se oli ehk\u00e4 kokonaisvaltaisesti j\u00e4ykk\u00e4 ja t\u00e4ytti ilmeisesti irregular gait -m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n. Olivat taas odottaneet rajalla ikuisuuden ja nesteytyskin oli j\u00e4\u00e4nyt ihan viime tippaan.\u00a0 Harmillista. Ven\u00e4l\u00e4inen oli kyll\u00e4 maansa myynyt, mutta siit\u00e4 huolimatta he olivat seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 seuraamassa kisoja ja osallistuivat my\u00f6s iltajuhlaan. Siin\u00e4 on tiimill\u00e4 asenne kohdillaan. Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni olivat tulleet MM-kvaalia hakemaan, niin kuin mm. Heigo ja moni muukin. Eli suhteellisen isoista asioista oli kyse. Jos nyt harrastustoiminnassa voi isoista asioista olla kyse\u00e4. Suhteellistahan se on. Mutta joka tapauksessa kyseiselle tiimille asia oli varmasti iso.<\/p>\n

N\u00e4iss\u00e4 tilanteissa ei kannata j\u00e4\u00e4d\u00e4 v\u00e4nk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n tai tivaamaan perusteluja. Kun \u00e4\u00e4nestys on tehty ja tuomio julistettu, niin ei p\u00e4\u00e4t\u00f6s siit\u00e4 en\u00e4\u00e4 muutu, se on selv\u00e4. Kuten juuri olin viikkoa aiemmin oppinut, niin toki voi tehd\u00e4 valituksen tai protestin, mutta harvoin, jos koskaan, p\u00e4\u00e4t\u00f6s silloinkaan muuttuu. Surullisia ilmeit\u00e4 n\u00e4htiin alkutarkastuksen j\u00e4lkeen. Onneksi paikalla olivat erinomaiset hoitavat el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rit ja jokainen hevonen, joka ei tarkastusta l\u00e4p\u00e4issyt sai varmasti hyv\u00e4t hoito-ohjeet. Yksi hevonen oli selv\u00e4sti ontuva, mutta muilla tuskin oli suurta h\u00e4ikk\u00e4\u00e4. Toisten tiimien kohtaloa ei voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 pitk\u00e4ksi aikaa pohtimaan ja suremaan. My\u00f6t\u00e4tuntoa kokee jokainen, mutta silti oman kilpailun t\u00e4ytyy olla ensisijaisesti mieless\u00e4. Jokaisen tiimin t\u00e4ytyy vaan keskitty\u00e4 omaan suoritukseen ja l\u00e4hte\u00e4 valmistautumaan seuraavan p\u00e4iv\u00e4n kisaan. Jos j\u00e4\u00e4 liikaa m\u00e4rehtim\u00e4\u00e4n kanssakilpailijan kohtaloa, niin se v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 heijastuu my\u00f6s omaan suoritukseen. Vaikuttihan tiukka alkutarkastus meihinkin, sill\u00e4 heti aloimme mietti\u00e4, ett\u00e4 kuinkahan meid\u00e4n kolmijalan seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4y. Kuinkahan monta tarkastusta se p\u00e4\u00e4see l\u00e4pi??<\/p>\n

Kun tarkastukset olivat ohi, niin siirryttiin v\u00e4hitellen kilpailukeskukseen reittiselostukseen. Se oli huono. Tunnelmaltaa lattea, mit\u00e4\u00e4n ei kuullut ja sanomaki oli aika v\u00e4h\u00e4inen. Olimme p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4yneet katsomassa j\u00e4rkev\u00e4t huoltopaikat, joten kaikki oli selke\u00e4\u00e4. Eksymisvaaraa ei huoltoautolla ollut ja ajeltavaakin tuli todella v\u00e4h\u00e4n. Siirtyminen tallin\/majapaikan ja kilpailukeskuksen v\u00e4lill\u00e4 oli aavistuksen h\u00e4iritsev\u00e4. Mukavampaa on, kun kaikki toiminnot ovat samassa paikassa. Tosin, puitteet olivat hyv\u00e4t, vaikkakin v\u00e4h\u00e4n lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Juuri kun olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 takaisin majapaikkaan saapui vesiauto ja tietenkin sinne s\u00e4nn\u00e4ttiin ihan k\u00e4rkiporukoissa. Olin ajatellut, ett\u00e4 kannetaan kerralla niin paljon vett\u00e4, ett\u00e4 ei tarvitse kisan aikana t\u00e4ydent\u00e4\u00e4. Alta vartissa oli kaikki astiat t\u00e4ynn\u00e4 ja tossut m\u00e4r\u00e4t. Vesi oli tosi kylm\u00e4\u00e4 ja tulisi y\u00f6n j\u00e4lkeen olemaan viel\u00e4 kylmemp\u00e4\u00e4. Kerrattiin viel\u00e4 t\u00e4rkeim\u00e4t toiminta-alueet: l\u00e4ht\u00f6- maali- tarkki – huolto. Teht\u00e4v\u00e4jako oli selv\u00e4 ja aamuun ei j\u00e4\u00e4nyt muuta teht\u00e4v\u00e4\u00e4, kuin tekstiilien ja ev\u00e4iden siirt\u00e4minen autosta huoltoalueelle. Saara tuntui sulautuvan hyvin meid\u00e4n tiimiin ja toimintatapoihin, joten fiilikset olivat leppoisat.<\/p>\n

Nopea k\u00e4ynti tallilla, sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja nukkumaan. Valmiina ollaan, unta kuulaan. Kari nukahti heti. M\u00e4 mietiskelin viel\u00e4 hetken tulevaa. Pari vuotta sitten klinikalle tiedostimme, ett\u00e4 kun l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti hevosessa on jokin vika, niin se tulee aina kummittelemaan mieless\u00e4 koko kisan ajan. Kotimaan kisoissa panostus ja paineet ovat ihan mit\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, joten siell\u00e4 tietoisuudesta ei ole ollut juurikaan haittaa. Nyt kuitenkin sek\u00e4 taloudellinen ett\u00e4 mentaalinen panostus on jo niin paljon suurempaa, ett\u00e4 suorituspaineita tulee ja mielell\u00e4\u00e4n sit\u00e4 poistaisi kaikki h\u00e4iritsev\u00e4t tekij\u00e4t ja ajatukset pois mielest\u00e4. N\u00e4in ei Urhon kanssa kuitenkaan kyet\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n. Oloa ei helpottanut se, ett\u00e4 tuomarilinja tuntui olevan todella tiukka. Ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen liike ja j\u00e4ykkyys saattoivat jo riitt\u00e4\u00e4 siihen, ett\u00e4 hevonen liputetaan ulos. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on kuitenkin, ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6lupa tuli, se on aina ensimm\u00e4nen suoritus. Ja ensikertalaiselle jo iso asia. Nyt oli takuuvarmaa, ett\u00e4 ainakin 40 km tulee ratsastettua. Jos ei muuta, niin hienot maastot ja hyv\u00e4 treenilenkki. Vaikka tietenkin k\u00e4rkisijoja l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n tavoittelemaan niin l\u00e4ht\u00f6lupa on jo itsess\u00e4\u00e4n pieni voitto. Se kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 hevonen on nostettu kv-tason tuntumaan. Rauhoittelin mieleni ja tyytyv\u00e4isen\u00e4 nukahdin ja nukuinkin hyvin.<\/p>\n

Lauantai- aamu sarastaa<\/strong><\/p>\n

Karin tabletti otti s\u00e4hk\u00f6postin vastaan puoli viisi ja sen my\u00f6t\u00e4 koko toinen kerros oli hereill\u00e4. Kari k\u00e4vi antamassa Urholle aamupalan. Tallilla oli kova h\u00e4rdelli, kuuma ja Urho aavistuksen hermostuneen oloinen. Mun aamupalaksi riitti lasi mehua ja sitten mentiin. Otin Urhon ulos viile\u00e4\u00e4n ilmaan. Se vaikutti aavistuksen kuivalta, joten taluttelin sit\u00e4 nurmialueella, ett\u00e4 nappailisi tuoretta mahdollisimman paljon. Ehdittiin juuri ja juuri n\u00e4hd\u00e4 120 km -luokan startti. Toivotettiin Tanjalle hyv\u00e4\u00e4 matkaa ja keskityttiin omiin toimiimme. Taluteltiin Urhoa niin pitk\u00e4\u00e4n kuin mahdollista. 10 minuuttia ennen starttia Kari nousi ratsaille. Urhokin alkoi v\u00e4h\u00e4n s\u00e4p\u00e4k\u00f6ity\u00e4. Kun l\u00e4ht\u00f6lupa annettiin, niin rauhallisesti ratsukot l\u00e4htiv\u00e4t liikkeelle. Osa j\u00e4i passailemaan, joten perinteiseen tapaan Kari otti k\u00e4rkipaikan ja Anne liittyi seuraan, niin kuin ennakkoon oli v\u00e4h\u00e4n puhuttu. Meill\u00e4 synkkaa hyvin oman seuran harrastajien kesken ja yhteisty\u00f6n tekeminen on helppoa. Samin kanssa sovittiin, ett\u00e4 ajellaan kympin kohtaan ja katsellaan siin\u00e4, miten jaetaan huollot. Siin\u00e4 on mies, jolla hermot eiv\u00e4t pala koskaan.<\/p>\n

L\u00e4hdettiin liikkeelle ja aamu-usvan lomasta n\u00e4kyi, miten hevoset eteniv\u00e4t pitk\u00e4ll\u00e4 suoralla. Se on hieno n\u00e4ky! Ehdittiin radan ylitykseen juuri ja juuri ennen Karia ja Annea. Ei mit\u00e4\u00e4n mietitt\u00e4v\u00e4\u00e4, hurauttivat yli ja jatkoivat matkaa. Huutelin per\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 voisivat v\u00e4h\u00e4n himmata. Jotain pariakymppi\u00e4 pyyhk\u00e4isiv\u00e4t ekat kilsat. Siin\u00e4 on riskins\u00e4, mutta ei tuo parivaljakko ehk\u00e4 itse\u00e4\u00e4n tyhj\u00e4ksi tuolla alkuvauhdilla kuitenkaan ved\u00e4. Pelk\u00e4sin silti, ett\u00e4 Kari aloittaa liian kovaa, koska Urho on nyt juuri ja juuri siin\u00e4 kunnossa, ett\u00e4 menee 80 km helpohkosti. Ei miss\u00e4\u00e4n huikeassa kunnossa viel\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa vuotta. Takana lis\u00e4ksi kuljetus ja y\u00f6 vieraassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 eik\u00e4 se ollut juonut mielest\u00e4ni riitt\u00e4v\u00e4sti. Jotenkin aina on muuttuvia tekij\u00f6it\u00e4 ja j\u00e4nnitett\u00e4v\u00e4\u00e4. Meilt\u00e4 meinaa helposti unohtua, ett\u00e4 Urho on ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa t\u00e4m\u00e4n tyyppisiss\u00e4 kemuissa mukana. Oletamme silt\u00e4 rutiinia, jota se ei viel\u00e4 omaa. Sama ilmi\u00f6 on huomattu aiemminkin, ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4n vaadimme ruunalta liikoja.<\/p>\n

Eka huolto oli 10 km:n kohdalla. Tulivat siihen n. 20 km\/h. Tehtiin pikainen huolto. Mielest\u00e4ni olisi voinut v\u00e4h\u00e4n rauhoittaa ja Anne jakoi n\u00e4kemykseni, mutta mink\u00e4s h\u00e4nk\u00e4\u00e4n muuta kykeni tekem\u00e4\u00e4n, kuin roikkumaan kyydiss\u00e4 mukana. Karin piti k\u00e4yd\u00e4 auton takana ja pitelin hevosta sen aikaa. Hevonen ei juonut tai sy\u00f6nyt mit\u00e4\u00e4n. \u00c4ij\u00e4 ponkaisi takaisin selk\u00e4\u00e4n ja matka jatkui. Virolaiskaksikko oli muutaman minuutin p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\u00a0 Muita ei viiteen minuuttiin tullut ja siirryimme seuraavaan paikkaan. Sovittiin, ett\u00e4 me huollamme 20 km:n kohdalla ja Sami 30 km:n kohdalla. Olen todella iloissani siit\u00e4, ett\u00e4 monet suomalaiset tiimit kykenev\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n yhteisty\u00f6t\u00e4. Varsinkin oman seuran kesken puhallamme tiukasti yhteen hiileen. Seuran sis\u00e4inen hyv\u00e4 henki lis\u00e4\u00e4 yhteis\u00f6llisyytt\u00e4. Siit\u00e4 syyst\u00e4 olemme enemm\u00e4n kuin tyytyv\u00e4isi Riemuratsukoihin seurana.<\/p>\n

L\u00f6ysimme kakkoshuollon hyvin ja edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olimme kellottaneet siirtym\u00e4t, joten homma eteni suunnitelmien mukaan. Huoltopaikka oli v\u00e4h\u00e4n ahdas, mutta mahduimme kyll\u00e4 erinomaisesti sekaan. Tulivat huoltoon noin 18 km:n keskinopeudella, joten v\u00e4h\u00e4nh\u00e4n olivat rauhoittaneet. Hevoset aavistuksen uittivat huulian vedess\u00e4 ja Kari k\u00e4vi taas puskassa. Tankkaus oli mennyt v\u00e4h\u00e4n yli, kun joka huollossa pit\u00e4\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 lorottamassa. S\u00e4\u00e4 lupaili l\u00e4mmint\u00e4, mutta mets\u00e4n siimeksess\u00e4 oli kyll\u00e4 aika viile\u00e4. Mietin, ett\u00e4 ohut ratsastusloimi olisi voinut olla ihan paikallaan, tai BoT. Mari Saar pyyhk\u00e4isi t\u00e4ss\u00e4 huollossa Karista ja Annesta ohi.\u00a0 Matka jatkui.\u00a0 Jaana ja toinen virolainen oli gps:n mukaan muutaman minuutin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Muut suomalaiset jo kauempana, vaikka eteniv\u00e4t samaa vauhtia, mutta antoivat l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 muutaman minuutin eteen. Jaana ja virolaiset olivat kirranneet tahtia, kun Kari ja Anne olivat v\u00e4h\u00e4n h\u00f6ll\u00e4nneet.<\/p>\n

Pitk\u00e4n luokan menij\u00e4t tupsahtivat my\u00f6s samaan paikkaan h\u00f6yry\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kyll\u00e4 160 km on valtaisa matka! Hattua t\u00e4ytyy nostaa niille harrastajia, jotka m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti tekev\u00e4t t\u00f6it\u00e4 ja etenev\u00e4t kyseiselle kuninkuusmatkalle. Heigolle huikattiin tsempit. H\u00e4n haki viimeist\u00e4 MM-kvaalia. Aloin oikein mietti\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4isik\u00f6 l\u00e4hte\u00e4 kisoja katsomaan, kunhan kisapaikka joskus selvi\u00e4\u00e4. Opettavainen reissu se varmasti olisi.<\/p>\n

Kun l\u00e4hdettiin siirtym\u00e4\u00e4n kilpailukeskukseen, niin ohitettiin my\u00f6s Tanja reitill\u00e4 ja huudeltiin auton ikkunasta tsempityst\u00e4 ja n\u00e4ytettiin peukkua. Ei ole 120 km my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mik\u00e4\u00e4n helppo nakki, joten kaikki tuki ja kannustus, mit\u00e4 voi kisatilanteessa ja sit\u00e4 ennen tai sen j\u00e4lkeen toiselle antaa, tulee varmasti tarpeeseen. Se osaaminen meilt\u00e4 suomalaisilt\u00e4 mielest\u00e4ni v\u00e4h\u00e4n puuttuu, ett\u00e4 tsemppaisimme enemm\u00e4n toisiamme. Sis\u00e4lt\u00e4 tuleva buustaus on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4, joten oman seuran, oman maan ja oman l\u00e4hipiirin tiimej\u00e4 pit\u00e4isi aina muistaa nostaa ja kannustaa. Se olisi yhteis\u00f6llist\u00e4 tekemist\u00e4, jossa meill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n on petraamista.<\/p>\n

Kilpailukeskuksessa kanniskelimme tavaroita ja jonkun aikaa saimme h\u00f6nts\u00e4ill\u00e4 ja seurailla tohinaa ennen kuin luokan ensimm\u00e4inen ratsastaja, virolainen Mari Saar tuli tauolle. H\u00e4n oli nyk\u00e4issyt lopussa todella hurjasti, sill\u00e4 tuli kymmenen minuutin keulassa. Palautteli nelj\u00e4 minuuttia ja meni tarkastukseen. Anne ja Kari tulivat seuraavina (ajassa 2:21:45) palauttelimme vajaan 3 min ja menimme tarkastukseen. Kapillaarit ja lihastonus B, muutta kohteet A. Anne meni minuuttia my\u00f6hemmin ja kuittasi my\u00f6s luvan jatkaa. Urhon syke oli 60 sek\u00e4 ennen ett\u00e4 j\u00e4lkeen juoksutuksen ja ekan lenkin keskinopeus oli piirun alle 17 km\/h. V\u00e4h\u00e4n reippaammin, mit\u00e4 oli kaavailtu, mutta haarukassa. Statistiikan perusteella n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 vika kymppi oli sille v\u00e4h\u00e4n raskas. 40 km:n lenkkej\u00e4 ei olla oikein p\u00e4\u00e4sty tekem\u00e4\u00e4n, joten t\u00e4ss\u00e4 on ainakin yksi asia, jota pit\u00e4\u00e4 treenata ennen seuraavaa kisaa.<\/p>\n

Tauko meni nopeasti. Laittelin v\u00e4h\u00e4n linimentti\u00e4 ja hieroin hevosen takap\u00e4\u00e4t\u00e4.\u00a0 Vuohisissa oli punoitusta ja yksi verinaarmu, mutta muutoin kaikki hyvin. Kari oli taas sel\u00e4ss\u00e4 5 minsaa ennen l\u00e4ht\u00f6lupaa ja sovittu oli, ett\u00e4 aloittaa rauhallisesti, joten Annella on mahkut nyk\u00e4ist\u00e4 minuutin ero kiinni. Yhteispelill\u00e4 toimien varmistuisi kuitenkin hyv\u00e4 suoritus kummallekin Riemuratsukoiden edustajalle.<\/p>\n

Kari l\u00e4htikin iloisesti matkan peppur\u00e4tti liehuen. Noh, se putosi alkumetreille ja kipaisin hakemaan sen talteen. Anne starttasi minuuttia my\u00f6hemmin ja hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 olivat taas yhdess\u00e4. Kumpikaan ei ole mik\u00e4\u00e4n suupaltti ja Urhon ravi on niin paljon vauhdikkaampaa, ett\u00e4 Roope aina v\u00e4lill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n j\u00e4i, mutta laukkasi sitten taas Urhon kiinni. Tasaiseen tahtiin eteniv\u00e4t ilman mit\u00e4\u00e4n ihmeellisi\u00e4 haasteita. Reitti oli ensimm\u00e4isen lenkin perusteella jo osittain tuttu.\u00a0 Se oli eritt\u00e4in tekninen ja muodostui osittain mets\u00e4poluista. Niit\u00e4 on hauska ratsastaa, mutta eiv\u00e4t ole ihan riskitt\u00f6mi\u00e4. Ehk\u00e4 t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 vauhti v\u00e4h\u00e4n hiipui. Huolsimme puolessa v\u00e4liss\u00e4. Sovittiin Samin kanssa, ett\u00e4 menn\u00e4\u00e4n kaikki sinne ja nautitaan tunnelmasta.\u00a0 Jos homma etenee normaalisti, niin ratsukot eiv\u00e4t tihe\u00e4mp\u00e4\u00e4 huoltoa tarvitse.\u00a0 Saapuivat paikalle hyv\u00e4ntuulisina ja rentoina. Juomaa tarjottiin ja se jopa v\u00e4h\u00e4n kelpasi. Huoltoauto jatkoi takaisin kilpailukeskukseen ja ratsukot reitille. N. 15 km:n kohdalla t\u00f6rm\u00e4siv\u00e4t Lampisten huoltoon ja luonnollisesti Urholle maistui juoma kaverin \u00e4mp\u00e4rist\u00e4. Linda kiirehtikin heti taukoalueella kertomaan, ett\u00e4 he olivat huoltaneet Urhoa. Viimeisen vitosen tulivat hiljakseen, sill\u00e4 Anne halusi varmistella palautumista ja se toki teki my\u00f6s Urholle hyv\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tosin aiheutti sen, ett\u00e4 toisen lenkin keskinopeus v\u00e4h\u00e4n notkahti. Taukoalueelle tultaessa selvisi, ett\u00e4 Krista oli j\u00e4\u00e4nyt ekalle tauolle.<\/p>\n

Kari ilmoitti jo ennen huoltoalueen alkamista, ett\u00e4 hevonen on heti valmis. Lenkki oli 20 km pitk\u00e4 ja siihen oli k\u00e4ytetty aikaa 1:25 joten keskinopeus j\u00e4i n. 14 km\/h. Saara otti satulan ja m\u00e4 kastelin sienell\u00e4 kaulan. Vilkaistiin, ett\u00e4 vet gatella oli sopiva kolonen ja harpottiin sinne. Todettiin jo aiemmin, ett\u00e4 vesi on liian kylm\u00e4\u00e4 suuremmassa mittakaavassa k\u00e4ytettyn\u00e4 ja j\u00e4ykist\u00e4\u00e4 hevosen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Tarkastuksessa pulailin loimen kanssa\u00a0 sill\u00e4 olisin halunnut v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti peitell\u00e4 hevosen sel\u00e4n, kun tietyt osa-alueet oli katsottu.\u00a0 Vet ei ehk\u00e4 ihan tajunnut tarkoitusperi\u00e4ni ja antoi yst\u00e4v\u00e4llisen neuvon, miten loimi tulisi viikata. Kiitin luonnollisesti kauniisti annetuista ohjeista.\u00a0 Tarkastuksessa kaikki oli A ja syke 52. Ei kutsua uusintatarkastukseen. Rauhallinen vauhti reitill\u00e4 palkittiin t\u00e4ll\u00e4kin kertaa nopeana palautumisena. Poistuttiin tyytyv\u00e4isin\u00e4 paikalta ja j\u00e4\u00e4tiin v\u00e4h\u00e4n odottelemaan, ett\u00e4 Roope p\u00e4\u00e4sisi my\u00f6s tarkastukseen ja pysyisi siell\u00e4 tyynen\u00e4.\u00a0 Olivat viisi minuuttia per\u00e4ss\u00e4, mutta l\u00e4p\u00e4isiv\u00e4t tarkastuksen leikiten ja n\u00e4in olleen p\u00e4\u00e4stiin yhdess\u00e4 tauolle. Pohdittiin siin\u00e4 porukalla, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4k\u00f6 Kari odottelemaan, vai k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4k\u00f6 kahvasta.\u00a0 Takana tuleviin ero oli turvallisen tuntuinen, joten ajateltiin, ett\u00e4 Kari etenee ekat 10 km rauhallisesti. Jos Anne ei ennen kymppi\u00e4 ole liittynyt seuraan, niin sitten Urho saa kirist\u00e4\u00e4 itsekseen tahtia. Ennen l\u00e4ht\u00f6lupaa Roope k\u00e4vi viel\u00e4 uusintatarkastuksessa. Kaikki oli kunnossa ja hekin p\u00e4\u00e4siv\u00e4t valmistautumaan l\u00e4ht\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Jostain kantautui korviin tietoja, ett\u00e4 Tanja oli ratsastanut reilusti harhaan, mutta palaillut jo takaisin reitille. Sama kohtalo, tosin pienemm\u00e4ss\u00e4 mittakaavassa oli tapahtunut Oittinen-Salop\u00e4\u00e4 kaksikolle. Heille toinen kiekka oli ollut aika hidas ja saapuivat tauolle vasta v\u00e4h\u00e4n sen j\u00e4lkeen, kun Kari oli jo l\u00e4htenyt viimeiselle lenkille. J\u00e4lkik\u00e4teen kuulimme, ett\u00e4 Oittinen oli j\u00e4\u00e4nyt t\u00e4h\u00e4n tarkkiin. Pallo ei en\u00e4\u00e4 gps-seurannassa liikkunut, joten asia selittyi hylk\u00e4yksell\u00e4. Niit\u00e4 tuli muutenkin paljon kaikissa luokissa ja lopulta 2*-luokassa ei ollut en\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n ratsastajaa reitill\u00e4.<\/p>\n

\"\"Kari aloitti viimeisen lenkin rauhassa. Urholla olisi virtaa riitt\u00e4nyt, mutta toppuutteli v\u00e4h\u00e4n. Olimme menossa huoltoon, kun n\u00e4imme ratsukon vilahtavan mets\u00e4\u00e4n. Sit\u00e4 ennen olimme jo n\u00e4hneet, miten Roope l\u00e4ht\u00f6luvan saatuaan l\u00e4hti pakittelemaan. Anne hypp\u00e4si maahan ja l\u00e4hti liikkeelle taluttaen. Mietin v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 miten mahtaa k\u00e4yd\u00e4, l\u00f6ytyyk\u00f6 vauhtia, kun p\u00e4\u00e4sev\u00e4t kilpailukeskuksesta ulos. Ehk\u00e4 olisi l\u00f6ytynyt, ehk\u00e4 ei. Sit\u00e4 ei tarvinnut j\u00e4\u00e4d\u00e4 kovin pitk\u00e4ksi aikaa miettim\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 takaa jymistiv\u00e4t nuorten luokan virolaiset. Anne nappasi vetoavut siit\u00e4 ja saavuttivat hiljakseen h\u00f6lk\u00f6ttelev\u00e4n Urhon n. 8 km:n kohdalla. Kari liittyi porukoihin ja pelmahtivat huoltoon koko joukko samanaikaisesti. Hevoset joivat ja ratsastajat joivat ja pidettiin ihan hidas tauko, jotta junnut p\u00e4\u00e4siv\u00e4t alta pois.\u00a0 Urho k\u00e4vi kyll\u00e4 aavistuksen kuumana. Sen mielest\u00e4 kisa ilmeisesti alkoi vasta nyt. Kun jatkoivat matkaa, niin Kari sai sit\u00e4 aika paljon toppuutella. Vikan kympin tulivat v\u00e4h\u00e4n alkua nopeammin, mutta varsin kohtuullisella vauhdilla, tulosta\u00a0 varmistellen.<\/p>\n

Kun palailimme huollosta takaisin, niin vastaan tuli Salop\u00e4iden huolto ja kertoivat, ett\u00e4 kisassa ollaan viel\u00e4 mukana ja Saran kanssa ovat tulossa.\u00a0 Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4htiin my\u00f6s ratsukot ja annettiin loppukannustusta. Olin iloinen, ett\u00e4 junnut olivat edelleen kisassa mukana ja olivat p\u00e4\u00e4tyneet yhteen ratsastamaan. Samalla mietin, ett\u00e4 Roosalle saattaa kyll\u00e4 tulla kiire, ett\u00e4 ehtii ajoissa maaliin. Oli kuitenkin jo toistakymment\u00e4 kilsaa Karia per\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Puoli kilsaa ennen maalia Anne v\u00e4h\u00e4n vihjaisi, ett\u00e4 kai t\u00e4ss\u00e4 laukoilla maaliin menn\u00e4\u00e4n ja Kari totesi, ett\u00e4 menn\u00e4\u00e4n vaan. Hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6isesti tulivat maalisuoraa. Se on kyll\u00e4 aina hienon n\u00e4k\u00f6ist\u00e4. Urho oli vahvan tuntuinen eik\u00e4 sit\u00e4 tarvinnut yht\u00e4\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in. Anne ei varmaankaan varsinaisesti l\u00e4htenyt haastamaan, mutta Kari ei olisi ihan helpolla kakkospaikkaa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n luovuttanut. Tullessaan \u00e4ij\u00e4 vaan huuteli, ett\u00e4 miss\u00e4 on maaliviiva. Ja kuvat osoittivat, ett\u00e4 Annekin tuli maaliin hymy huulilla. Reitill\u00e4 Samin kanssa keskusteltiin, ett\u00e4 harvoin Anne kisatilanteessa maireasti hymyilee. Maalissa eroa oli 2 sekkaa. Kuvittelen, ett\u00e4 kumpikin riemuratsukko oli tyytyv\u00e4inen. Lopullinen ratsastusaika oli 5:01:09 ja keskinopeus 15.93 km\/h. V\u00e4h\u00e4n harmillisesti lipsahti yli viiden tunnin ja alle 16 km\/h nopeuden. Mutta ihan niin kellontarkkaa touhua se ei meill\u00e4k\u00e4\u00e4n sent\u00e4\u00e4n ole.<\/p>\n

\"\"Meill\u00e4 oli selke\u00e4sti tiedossa, ett\u00e4 tarkastukseen pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen p\u00e4\u00e4st\u00e4 nopeasti. Varovasti valeltiin vett\u00e4 kaulalle ja peiteltiin takap\u00e4\u00e4t\u00e4. Taisin tehd\u00e4 kerran tai kaksi pienen kierrokseen ja sitten syke oli 56 ja Kari oli valmis l\u00e4htem\u00e4\u00e4n tarkastukseen. Palautteluun meni aikaa 5 minsaa. Oltiin ihan rauhallisia ja annettiin sykkeen tasaantua kunnolla. Toisaalta kannoin huolta liikkeest\u00e4. Sanoin viel\u00e4 portilla Karille, ett\u00e4 juoksee sitten t\u00e4ysill\u00e4. Taittelin huovan el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin aiemmin esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tavalla ja asteltiin samalla linjalle, jossa edellisell\u00e4 kerralla hevonen oli v\u00e4h\u00e4n kompastellut alustan parin kuopan johdosta. Olisin toivonut toista linjaa. Syke oli sama 56. Juoksutus oli paras koko kisan aikana, joten liike luonnollisesti A. Hyvin Kari hoiteli esitt\u00e4misen. Kaikki muutkin arviointikohteet olivat A. Lis\u00e4ksi vet huomioi, ett\u00e4 loimi oli aseteltu h\u00e4nen ohjeistamallaan tavalla. Pisteet kotiin siis. Tuomarin kysymys el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rille: ”Are you happy?” Vetin vastaus: ” Yes, I am!” Ja se oli sitten siin\u00e4. Asiaan kuuluvat k\u00e4ttelyt ja halistelut. Hieno homma. Ei valtavaa tunnekuohua, mutta toki helpotus l\u00e4ik\u00e4hti l\u00e4pi.\u00a0 Kuten jo aiemmin totesin, kun tiedossa on perusvika, niin se koko ajan mielt\u00e4 askarruttaa. Nyt k\u00e4vi n\u00e4in ja saimme eliminoitua mahdolliset n\u00e4kyv\u00e4t ongelmat. Joten kyll\u00e4 mekin olimme eritt\u00e4in happy.<\/p>\n

Odoteltiin viel\u00e4 vet gaten tuntumassa sen aikaa, ett\u00e4 Roopen syke oli mitattu, sitten l\u00e4hdimme hiljakseen kohti huoltopilttuutamme. Aika nopeasti huuma laantui kokonaisvaltaiseksi hyv\u00e4ksi oloksi. Alettiin tehd\u00e4 loppujuttuja. Hevonen loimitettiin, pesin sen kostealle harjalla ja Saara otti sen talutteluun. Se sai nappailla ruohoa ja piehtaroida halunsa mukaan. Yritettiin pit\u00e4\u00e4 pieness\u00e4 liikkeess\u00e4, jotta ei j\u00e4ykistyisi. Selv\u00e4sti kaveri oli v\u00e4synyt, mutta se ei ollut kummoinen ihme. Vaikka se eteni pirte\u00e4sti ja halukkaasti, niin luulen, ett\u00e4 80 km on sille nyt juuri sopiva matka.<\/p>\n

Nina ja Jakke seurailivat meit\u00e4, kun tulimme tarkastusmontusta yl\u00f6s. Eiv\u00e4t pystyneet arvioimaan lopputulosta. Jupisimme taas p\u00e4\u00e4t alasp\u00e4n toisillemme jotain ja m\u00e4 olin pyyhkinyt silmi\u00e4. V\u00e4h\u00e4n huvitti, kun kuulin t\u00e4m\u00e4n. Niinh\u00e4n meill\u00e4 on tapana, ett\u00e4 tarkastuksen j\u00e4lkeen jupisemme matalasti kesken\u00e4mme. M\u00e4 kerron, milt\u00e4 juoksutus n\u00e4ytti ja muutkin tarkastuskohteet ja siin\u00e4 sitten mutistaan mit\u00e4 mutistaan asioita, jotka on tarkoitettu vain omille korville. Jos satun n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 joku odottaa merkki\u00e4, niin toki peukulla n\u00e4yt\u00e4n, mik\u00e4 tilanne on, mutta en t\u00e4ll\u00e4 kertaa edes huomannut, ett\u00e4 seurailivat touhujamme. Kari vilkaisi viel\u00e4 Polariaan ja totesi, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n aktiivisuustaso on ylittynyt 400 prosenttisesti. Kertonee jotain, sill\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 oli oikeastaan vasta puolessa.<\/p>\n

Anne ja Sami saapuivat taukopaikalle ja onnittelimme sek\u00e4 kiittelimme kilpaa toisiamme. Hyv\u00e4 fiilis oli, ett\u00e4 molemmat saivat hyv\u00e4n suorituksen. T\u00e4m\u00e4 oli Annen ja Roadrunnerin eka kv-tulos, joten oli syyt\u00e4kin olla tyytyv\u00e4inen. Aika hilpein\u00e4 touhuilimme lopputouhuja.\u00a0 Jaana ehti pujahtaa maaliin ja jonkin ajan kuluttua saatiin maaliin my\u00f6s Roosa, jonka edesottamuksia olimme oman toimen ohessa j\u00e4nnitt\u00e4neet. Tytt\u00f6 ehti hyvin maaliin ja siirryttiin katsomaan miten tarkastus sujui. Hyvinh\u00e4n se sujui ja taas saatiin taputtaa. V\u00e4h\u00e4n ik\u00e4v\u00e4mmin k\u00e4vi Tanjan ja Andorran kohdalla. Jo ensimm\u00e4isist\u00e4 askelista n\u00e4ki, ett\u00e4 liike ei ollut puhdas. Vaihdoimme Karin kanssa katseita ja sitten Mummeli lausuikin ajatuksemme \u00e4\u00e4neen: ”Seh\u00e4n ontuu!”. Juoksutus uusittiin, mutta tilanne meni vain huonommaksi. Kaikkien harmitukseksi ainut 2*-kisassa en\u00e4\u00e4 mukana ollut pudotettiin pois.<\/p>\n

Viel\u00e4 odotettiin Sara maaliin. Rauhallisesti k\u00e4ynniss\u00e4 ylittiv\u00e4t maaliviivan. Tarkastus sujui ilmeisen hyvin ja n\u00e4in viimeinenkin suomalainen oli vienyt kisansa l\u00e4pi ja nuoret ensikertalaiset pokkasivat hyv\u00e4ksytyt tulokset. Olin todella iloinen heid\u00e4n puolestaan. Nuorissa on tulevaisuus ja heid\u00e4n roolinsa on lajin vetovoimaisuuden kannalta merkitt\u00e4v\u00e4 juttu, joten aivan mahtavaa. K\u00e4\u00e4k\u00e4t ja konkarit tahkovat kisoja rutiinilla, mutta nuori into ja omien rajojen ylitys on aina sellainen asia, joka tekee vaikutuksen.<\/p>\n

Lopputuloksena puolet suomalaisista saivat tulokset ja puolet joutuivat j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n homman kesken. Aika tavanomainen tulos, mutta vaikutti tietenkin porukan kokonaisfiilikseen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa kuuluimme siihen puolikkaaseen, joka l\u00e4hti kotiin ruusuke rintapieless\u00e4. Monta kertaa on ollut toisin. Ja niin kuin sanotaa, on ep\u00e4onnistuminen monin verroin opettavaisempaa kuin onnistuminen. Joten ep\u00e4onnistumisista on loppupeleiss\u00e4 enemm\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4. Niiden kautta tekeminen jalostuu ja tiimi oppii v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin n\u00f6yryytt\u00e4 t\u00e4t\u00e4 hienoa lajia kohtaan. Ep\u00e4onnistumisen j\u00e4lkeen sit\u00e4 osaa olla my\u00f6s paljon analyyttisempi kuin onnistumisen j\u00e4lkeen.\u00a0 Silloin on lupa ja perusteet muuttaa asioita. Onnistumisen j\u00e4lkeen j\u00e4\u00e4 helposti kellumaan hyv\u00e4nolontunteeseeen ja seuraava kisa meneekin penkin alle. Toisaalta useamman hylk\u00e4yksen putki saattaa murtaa motivaation, mutta siin\u00e4 kohtaa kannattaa panostaa henkiseen valmennukseen ja puskea vaan eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Kun viimeinenkin suomalainen suoritus oli n\u00e4hty, niin aloimme purkaa paikkoja. Ennakkotietojen mukaan palkintojenjako piti olla heti kisan j\u00e4lkeen ja pakotin Karin vaihtamaan puhtaat vaatteet p\u00e4\u00e4lle. Hetki siit\u00e4 kerrottiin, ett\u00e4 palkinnot jaetaankin iltajuhlassa. N\u00e4in ollen Kari l\u00e4hti hakemaan traileria ja v\u00e4hitellen pakattiin hevoset autoon ja vietiin ne tallille.\u00a0 Pient\u00e4 lihashuoltoa ja taluttelua ja hevonen karsinaan huilimaan. BoT-suojat olivat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Muut olivat olleet viisaita ja vieneet kylm\u00e4t hotellin pakkaseen. Keksimme saman metodin liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n ja kylm\u00e4suojat eiv\u00e4t olleet ehtineet riitt\u00e4v\u00e4sti viilet\u00e4, mutta Kari laittoi ne kuitenkin hetkeksi jalkoihin v\u00e4h\u00e4n ennen iltajuhlaa. K\u00e4vi samalla taluttelemassa hevosta.<\/p>\n

Iltajuhla oli pienimuotoinen pettymys. Tila oli ahdas ja mihink\u00e4\u00e4n ei p\u00e4\u00e4ssyt liikkumaan. Ruoka oli toki hyv\u00e4\u00e4. Ilokseni tapasin juhlassa viel\u00e4 C\u00e4tlinin, jota en ollut n\u00e4hnyt koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Toki tuomaristo oli paikalla ja v\u00e4h\u00e4n kiusoitellen t\u00e4yttiv\u00e4t Saran vihre\u00e4n kisakirjan, jotta tytt\u00f6 sai kirjattua itselleen viimeisen vaadittavan kvaalin. Ruoka oli hyv\u00e4\u00e4 ja live-musiikkia oli my\u00f6s tarjolla. Porukka kutsuttiin viel\u00e4 viilenev\u00e4\u00e4n iltaan palkintojenjakoon ja taputeltiin hyv\u00e4ksytyn suorituksen saaneet ja mestarit viel\u00e4 kertaalleen l\u00e4pi. Aika pian oli aika l\u00e4hte\u00e4 kohti majapaikkaa ja poksauttaa Turusen l\u00e4hett\u00e4m\u00e4t kuoharit auki. Tilaisuus oli aika lattea, johtuen luonnollisesti hylk\u00e4yksien m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, mutta silti pid\u00e4n t\u00e4rke\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 joukkue kokoontuu kisan j\u00e4lkeen yhteen. Ja v\u00e4hitellen sit\u00e4 oppii iloitsemaan toisen onnistumisesta, vaikka itsell\u00e4 ei sill\u00e4 kerralla homma mennyt nappiin. N\u00e4m\u00e4 ovat niit\u00e4 juttuja joiden varaan joukkuehenki rakentuu ja kun arvokisoja kohti menn\u00e4\u00e4n, niin yhteishengess\u00e4 on mielet\u00f6n voima. Ik\u00e4vi\u00e4 j\u00e4nnitteit\u00e4 ja ristiriitoja on havaittavissa ja vaikka t\u00e4ss\u00e4kin asiassa ollaan varmasti ihan ytimess\u00e4, niin vaikeaa niille on mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4. On asioita, joita on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n vaikea antaa anteeksi ja unohtaa. Silloin yhteisty\u00f6t\u00e4 on melkoisen vaikea tehd\u00e4.<\/p>\n

V\u00e4h\u00e4n puolen y\u00f6n j\u00e4lkeen oltiin omassa huoneessa. Kari nukahti heti ja m\u00e4 ehdin v\u00e4h\u00e4n mietti\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n kulkua ennen kuin filmi katkesi. Taas nukuin hyvin ja sike\u00e4sti. Kohtalaisen tasaisen ja helposti soljuneen kisap\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen ei tarvinnut katsella edes unia. Jotain pient\u00e4 viilattavaa suoritkseen j\u00e4i. Mielest\u00e4ni ekaa kymppi\u00e4 ei olisi tarvinnut menn\u00e4 niin lujaa, mutta toisen lenkin lopussa taas olisi voinut tulla v\u00e4\u00e4n reippaammin.\u00a0 Toki tilanteisiin vaikutti my\u00f6s se, ett\u00e4 haluttiin ratsastaaa Per\u00e4l\u00e4n tiimin kanssa yht\u00e4 matkaa ja silloin ei voi vauhdinjakoa tehd\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n oman p\u00e4\u00e4n mukaan. Mutta ei Annekaan olisi halunnut niin kovaa aloittaa, joten se oli ihan Karin oma keksint\u00f6.<\/p>\n

Sunnuntai – kohti kotia<\/strong><\/p>\n

Kari her\u00e4si ennen seitsem\u00e4\u00e4 ja l\u00e4hti tallille.\u00a0 Urholla oli aavistus nestett\u00e4 kaikissa vuohisissa ja se liikkui vaivalloisesti. Turvotus l\u00e4hti heti sulamaan, kun p\u00e4\u00e4si liikkeelle, mutta j\u00e4yk\u00e4hk\u00f6sti se liikkui. My\u00f6s selk\u00e4 aristi hiukan. Olin kuvista katsellut, ett\u00e4 ehk\u00e4 satula j\u00e4i vikalle lenkille v\u00e4h\u00e4n taakse ja lis\u00e4ksi Kari keventeli ekan kympin. Kevent\u00e4misess\u00e4 on riskins\u00e4 ja mieluummin pit\u00e4isi istua satulassa tai seista jalustimilla. Lis\u00e4ksi Kari oli aika usein vinossa, kun h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4imme ja vaikka korjasi kehoituksesta asentoaan, niin paino oli silti varmasi aika usein oikealla puolella.<\/p>\n

K\u00e4ytiin aamupalalla ja palailtiin tallille. Hain Urhon talutukseen ja totesin saman, ett\u00e4 k\u00f6p\u00f6sti liikkuu. Pyydettiin Jarek sit\u00e4 katsomaan.\u00a0 Jarek taivutti jalat ja tutki hevosen kunnolla.\u00a0 Totesi, ett\u00e4 ongelma on vuohisten ihon ihottumassa. Niveliss\u00e4 ei ollut tuntemuksia, mutta jalkojen iho oli herkk\u00e4. Todettiin, ett\u00e4 annetaan kiparia, niin kotimatka on mukavampi.\u00a0 Olen muutenkin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 liian harvoin hoitavalta el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rilt\u00e4 otetaan kisan j\u00e4lkeen apua. Se kannattaisi aina tehd\u00e4, niin hevosen saa palautumaan nopeammin. Jarek antoi viel\u00e4 l\u00e4\u00e4kesalvaa, jota voidaan vuohisiin sivell\u00e4, niin saadaan jo pois l\u00e4htem\u00e4ss\u00e4 olevan rivi kokonaan pois.\u00a0 Kisassahan yksi rupi repesikin, joten ihan kaikkea ihottumaa ei oltu saatu hoidettua pois ennen kisaa.<\/p>\n

Laitoin pokkana hevosen tallin estekent\u00e4lle, sill\u00e4 ruoho vihersi hyvin ja Urho sai liikkua omaan tahtiinsa. Puolessa tunnissa jalat olivat kuivat ja hevosen yleisilme muutenkin pirte\u00e4 ja hyv\u00e4ntuulinen. Linda tuli seuraksemme ja hypimme esteit\u00e4 ja painimme. Siin\u00e4 on kanssa aika hauska muksu. Reippaat ja sanavalmiin kakarat ovat aina olleet mieleeni, heid\u00e4n kanssaan touhuilu ja juttelu on mielenkiintoista. Linda on v\u00e4h\u00e4n niin kuin suomalaisten matkaratsastajien maskotti, kun kulkee kisoissa mukana. Tytt\u00f6 kest\u00e4\u00e4 hyvin pienen kiusoittelun, joten jaksaa mun kintereill\u00e4 kulkea. Suu k\u00e4y taukoamatta, joten ei p\u00e4\u00e4se kyll\u00e4stym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

V\u00e4hitellen porukat alkoivat tehd\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Me emme saaneet lauttavuoroa aikaistettua, mutta se ei oikeastaan haitannut, sill\u00e4 ilma oli todella l\u00e4mmin ja aurinkoinen. Heppu laitettiin samoihin lankoihin ja kaverukset tyytyv\u00e4isin\u00e4 mutustivat uutta nurmea. Katseltiin hevosten touhuja ja vilkuteltiin l\u00e4htij\u00f6ille. Lopulta paikalla olimme vain me ja Maria H-E. H\u00e4n laittoi my\u00f6s hevosensa isoon tarhaan jaloittelemaan. K\u00e4ytiin viel\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4hikaupassa v\u00e4h\u00e4n ostoksilla. Kari t\u00e4r\u00e4ytti yhden siideripullon asfalttiin, joten kaikessa kiireess\u00e4 piti k\u00e4yd\u00e4 kaupassa viel\u00e4 toistamiseen.\u00a0 L\u00e4heinen vanhaan talliin tehty ravintola tarjosi tosia hyvi\u00e4 annoksia, joten siell\u00e4 viel\u00e4 herkuteltiin.\u00a0 Huhuiltiin heipat ruotsalaisille ja talutimme hevoset koppiin ja l\u00e4hdimme liikkeelle.<\/p>\n

Ennen Tallinnaa pys\u00e4hdyttiin kerran. K\u00e4vin kaupassa ja otin Tanjan kanssa p\u00e4ivityspuhelun. Olivat el\u00e4neet Italian l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4 mukana kisatohinassa. Kyll\u00e4 GPS-seuranta on vaan ihan must-juttu. kuten my\u00f6s live-tulospalvelu. Niiden toteutaminen on kotimaan kisoissakin helposti teht\u00e4viss\u00e4, joten toivoisin kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kehitysaskeleen nytk\u00e4ht\u00e4v\u00e4n eteenp\u00e4in.\u00a0 Kaikki keinot, jotka lis\u00e4\u00e4v\u00e4t lajin n\u00e4kyvyytt\u00e4 ja kisojen seurattavuutta pit\u00e4isi ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Silloin puskaratsastelun maine ehk\u00e4 v\u00e4hitellen karisisi pois.<\/p>\n

Laivalla ei poistuttu hytist\u00e4, vaan nukuttiin koko matkan ajan. Tallilla oltiin vajaassa tunnissa ja hevoset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t hetkeksi kent\u00e4lle k\u00e4yskentelem\u00e4\u00e4n. Hemppa sai taas hulluuskohtauksen ja sis\u00e4\u00e4notto oli enemm\u00e4n kuin vauhdikas. Heppu l\u00e4hti viel\u00e4 kotimatkalle ja j\u00e4imme hetkeksi laittelemaan tavaroita paikoilleen. Kokonaisuudessaan aika kiva reissu. Ei mik\u00e4\u00e4n huikea, mutta ok. Hevonen oli aika lailla se, mit\u00e4 arveltiinkin. Alkuvauhti oli v\u00e4h\u00e4n kova ja ja 40 km lenkkej\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4, jotta suoritus olisi rutiinia my\u00f6s yli 30 km:n yht\u00e4jaksoisilla lenkeill\u00e4.\u00a0 Se on selv\u00e4, ett\u00e4 vuohiset pit\u00e4\u00e4 olla kunnossa ennen kisaa. Satula pit\u00e4\u00e4 olla oikeassa paikassa ja ratsastusasentoa pit\u00e4\u00e4 vakauttaa. Magnesiumia olisi pit\u00e4nyt my\u00f6s sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 hevoselle ennen kisaa. Olin jostain syyst\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kitsas sen suhteen t\u00e4ll\u00e4 kerralla. T\u00e4llaista pient\u00e4 viilattavaa. Ja kuten kysytt\u00e4ess\u00e4 jollekin sanoin, niin loistosuorituksiin tarvittaisiin ratsastajalle lis\u00e4\u00e4 maltillista j\u00e4rke\u00e4 ja hevoselle uusi etujalka.<\/p>\n

Loppukevennyksen\u00e4 kilpailukeskuksessa kuultu keskustelu:<\/p>\n

– No katsokaa nyt tarkkaan, mit\u00e4 Suonp\u00e4\u00e4n tiimi tekee!<\/em><\/p>\n

———————————————-<\/p>\n

– Noh, katsottiinko me?<\/em><\/p>\n

– Ei me ehditty, ne meni jo.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Torstai – logistiikkaa Torstai oli matkustup\u00e4iv\u00e4, joka oli helppoakin helpompi. My\u00f6h\u00e4isell\u00e4 lautalla yli ja tunnissa kohteeseen. Jos l\u00e4hdett\u00e4isiin oman seuran kisoihin J\u00e4ms\u00e4\u00e4n, niin matkustusta tulisi enemm\u00e4n! Lautalla muisteltiin, ett\u00e4 ekalla reissulla Kari vaatimalla vaati, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4si tunnin laivamatkan j\u00e4lkeen tarkistamaan, ett\u00e4 Sellalla oli kaikki hyvin. Nyt painui nukkumaan. Hevoset eiv\u00e4t juoneet kuljetuksen aikana, mutta hein\u00e4\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":1742,"menu_order":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","template":"templates\/template-full.php","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-2502","page","type-page","status-publish","hentry","post"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2502","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2502"}],"version-history":[{"count":60,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2502\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2945,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2502\/revisions\/2945"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1742"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.suonpaa.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2502"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}