Aamulla pakkasta oli melkein -30 astetta! Ei paljoa naurattanut. Pistin takkaan tulet heti aamusta. Oltiin Satun kanssa sovittu, että nakkaa hevoset ulos aikaisintaan yhdeksältä. Kuinka ollakaan myös hänen autonsa teki lakon. Ja mitä tekee luotettava tallityöntekijä?!? Sotkee fillarilla tallille!!! Ja vain todetakseen, että mittari näyttää -1 ja putket on jäässä ja pääseekin sitten heti sulatushommiin.

Pienellä puhaltelulla putket kuitenkin aukenivat ja herrat saivat melassivetensä ja pääsivät sitten pihamaalle. Hanna kävi tuomassa Hempalle paksumpaa palttoota. Edellisenä iltana loimissa oli havaittavissa hoitelujälkiä, eli kuolaa, mutta ei repeämiä. Urho oli kuitenkin näyttänyt heti aamusta huonoa naamaa, kun loimia oli viritelty päälle. Meidän pojat eivät niistä kyllä pidä ja heti kun päästään inhimillisempiin lukemiin, niin palttoot jäävät taas narikkaan.

Ulisin töistä luvan poistua pelastamaan, mitä pelastettavissa olisi ja toimitin auton äijälle käyttöön. Tämä kiirehti lämmitinkauppaan. Tarjonta oli yllättäen aika suppea, sillä nyt taitaa olla sesonki. Hevoset tulivat sisälle viideltä ja saivat hoitaa teholämmittimien virkaa. Aika nopeasti lämpö oli toivotussa kahdeksassa ja isäntä pääsi lähtemään kotiin. Yöksi jätettiin vielä ajastimen säätelemä puhallin. Luvassa oli vielä edeltäjäänsäkin kylmempi yö.

Varsalassa porrastettu ja vähäinen tarhaus, sillä siinä missä pieni talli jäätyy, jäätyy isompikin. Pakkanen on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin jatkuva tihutus ja lieju, mutta hyvää huumoria tässä vaaditaan. Joku -15 olisi mielestäni kohtuullista. Puolen pakkasta lisää ei ole kohtuullista. Se on perseilyä.

UAE:stä tihkuilee tietoja sinne päätyneiltä. Kilpaa ruotsalaiset, norjalaiset virolaiset ja nyt suomalaisetkin informoivat meitä pakkasessa jääpuikko nenästä roikkuen taivaltavia. Kyllä nuo arabimaat ovat edelleen aika tarunhohtoisia. Huhupuheiden mukaan hyväksytystä suorituksesta saa 15.000 euroa! Meillä ruusukkeet ja kunniakirjan. Aika hyvä kontrasti. Härmäläiselle pelkkä osallistumismahdollisuus on jo niin iso etuoikeus, että tuollaiset palkintosummat kuulostavat huimaavilta. Toivotaan nyt ainakin, että joku tutuista ratsastajista suorituksen saa, niin ehkä selviää onko huhu palkintosummista totta. Täytyy etsiä jokin kanava, jota kautta kisaa voi seurata lauantaina.

Seitsemän jälkeen lähdin melkein -25 asteen pakkasessa ajelemaan Vammalan suuntaan. Pieni, mutta sitäkin innokkaampi porukka odotti matkaratsastuksen alkeiskurssia. Toivottavasti saivat, mitä olivat tilanneet. Uskon ainakin niin. Perussetti vedettiin läpi ja höysteenä oli paljon videoita, kuvamateriaalia sekä hyvää keskustelua. Uskon ja toivon, että pakkasta uhmanneet ihmiset saivat sellaisen kipunan, että pian nähdään myös kilpailupaikoilla.

Karin piti liikuttaa vähän hevosia, mutta selkä on edelleen kipeä, auto on edelleen jäässä. Hyvää oli se, että saivat haettua tallinaapurista rutikuivaa koivuklapia ja näin ollen saatiin mukavat takkatulet illalla, kun pakkasen edelleen kiristyttyä ennätin kotiin. Matkalla kävin luonnollisesti tekemässä iltatallin. Hevosia sai oikein huutamalla huutaa sisälle. Mitään kiirettä niillä ei ollut. Mulla oli tukka kuuran kuorruttama, kun sain heinät laiteltua ja pojat ruokittua. Talli oli viitisen astetta lämpimän puolella, kun lähdin kotiin.

Sari oli käynyt rapsuttelemassa tammoja ja ihastunut ikihyvikseen. Noh, en osaa kuvitella eläinrakasta ihmistä, jonka sydäntä Tatanka ei sulattaisi.

Karilla sakkasi auto kovaan pakkaseen. Muutenkin tuntuu, että koko pääkaupunkiseutu on jumissa, kun pakkanen menee yli -20 asteen. Tallilla riittikin puuhaa, mutta vielä ollaan plussan puolella ja hevoset ovat olleet ihan täysiä päiviä pihalla. Nyt on jo loimitettu. Pakkasrajaksi taitaa muotoutua juuri tuo -20 astetta.

Tatanka on myös saanut toppatakin päälleen. Ihme ja kumma eivät ole Pamelan kanssa repineet toistensa nuttuja. Ja nyt kun sanon näin, niin seuraavaksi on varmasti vain riekaleet jäljellä. Vähitellen pikkuruiset tyttöset opettelevat olemaan keskenään.

Mulla viimeinen lomapäivä. Aamulla vietiin johtotähti huoltoon. Satu puuhasteli tallilla aamulla ja päivällä. Meillä ei systeemit nyt ole ihan toimineet ja iltapäiväheinien laittaminen ei ole hoitunut ihan luontevasti, niin kuin alkujaan kuvittelin. Homma vaatii vielä vähän hiomista. Jos mennään liikuttamaan hevosia ja tekemään itse iltatallia, niin silloin ei ole ongelmaa, mutta jos on hevosten vapaa ja meidän vapaa, niin silloin väliheinien järjestäminen vaatii järjestelyjä.

Kari lähti aamutalliin kaveriksi, vaikka on selkävaivainen. Laitteli hevosille vedet ja joi kahvia. Tein kaikessa rauhassa tallihommia ja retuutin paalin sydämen lumisateesta sisälle. Meillä on taas mennyt ihan järkyttävä määrä heinää. Kolme tyyppiä syö neljän hevosen edestä!

Pakkasen torjunta vähän mietityttää. Eilen tallissa oli aamulla 4 astetta lämmintä. Tahtotila on, että pysytään plussa puolella. Kari oli laittanut puhaltimen päälle, mutta jättänyt kaikki räppänät auki. Illalla ne suljettiin ja tilkittiin pääoven ja karmin väliset rakoset. Tänään lämmintä olikin 8 astetta. Eli toimenpide tuotti toivotun tuloksen. Nyt on kuitenkin pakkasta ollut vasta 10 astetta, joten kun pärähtää toiset 10 lisää, niin voimme olla pienimuotoisesti pulassa.

Pojat lähtivät tyytyväisinä pihalle ja silmin nähden nauttivat näistä oikeista talvikeleistä. Vähän jopa kisailivat. Lunta satoi hiljalleen ja sataessaan maisemoi paikat ihan uuden näköisiksi. Ihanan valoista ja puhdasta.

Kun sain tallihommat tehtyä, niin ajeltiin tammalaan. Pikkuotukset vietiin taas talvilaitumelle. Olivat olleet siellä eilenkin useamman tunnin. Lähtö mammojen luota on kerta kerralta helpompaa ja tänään olivat jo oikein peuhailleet. Pamelalla oli ekaa kertaa loimi päällä. Tatankallakin on Turuselta perittyjä loimia, mutta ne on vielä liian isoja. Täytyy lähipäivinä sovitella ja miettiä, että käydäänkö kuitenkin ostamassa 105 cm loimi tämän viikon tarpeeseen. Kymmeneen asteeseen asti saa olla nakupellenä, mutta siitä kovemmilla pakkasilla taitaa olla pakko loimittaa. Sellakin on ollun nudena, mutta alkavan viikon pakkasiin täytyy sillekin laittaa toppatakki päälle. Pojat kun pääsevät pihattoon, niin saavat olla luomuna.

Neljältä lähdettiin taas tallin suuntaan. Laittelin Hopon valmiiksi ja lähdimme pienelle iltalenkille. Paappakin oli pakkasesta pörheänä ja menhoaluja olisi ollut. 5cm puuterilunta ei kuitenkaan ole pohjia pehmentänyt, joten rauhassa pitää edelleen ottaa. Tunti samoiltiin ja ukkeli pääsi vielä hetkeksi tarhaan. Annoin kaikille tupot heinää aloin tehdä iltahommia. Urho seikkaili jossain kentän takana, mutta kun tuli aika astella talliin, niin vihellyksestä se kipitti paikalle. Hopolla kun on erioikeuksia, niin avasin tammatarhan portin ja paappa sai astella omia aikojaan omaan boxiinsa. Se on kyllä niin ylhäinen, kun se itsenäisesti kopsuttelee karsinaansa. Määrätietoisesti.

Juotiin vielä kahvit/glögit, huudeltiin pojille heipat ja poistuttiin paikalta. Nyt alkaa olla arkikin jo lähellä. Tästä se vuosi taas käynnistyy. Julkaisin vuoden ensimmäisten kisojen kutsut ja olen lupautunut sinne myös tuomariksi. Matkaratsastuksen alkeiskurssi (Matkalla matkaratsastajaksi 1) järjestetään 6.1. Vammalassa. Näissä merkeissä matkaratsastusvuosi meikäläisen osalta käynnistyy. Suomalaisia on UAE:ssä kisaamassa Maktoumi cupissa viikon päästä. Kari joutui kieltäytymään kunniasta, koska nyt ei vaan pysty, monestakin syystä. Siitä huolimatta on älyttömän hieno juttu, että sinivalkoisia värejä siellä edustetaan. Lisäksi Nea on saanut kutsun President cupiin helmikuussa. Ilman muuta ansaittu asia ja mahtava juttu nuorelle ratsastajalle. Toisaalta tietenkin tunnustus ERTF:lle pitkään jatkuvasta työstä lajin parissa. Hyvä, että tunnustusta tulee kansainvälisesti, sillä välillä kyllä tuntuu, että kotimaassa tunnustuksen antaminen ja saaminen on kiven alla ja takana. En tiedä, mikä siinä on niin vaikeaa. Onko sitten sitä suomalaista mentaliteettia, että kateus menee arvostuksen ja kunnioituksen edelle. Mene ja tiedä. Asioita voi tehdä monella tavalla ja vaikea on määritellä oikeaa ja väärää tapaa toimia. Jos ERTF ei olisi vuosia lajin eteen tehnyt töitä, ei matkaratsastus olisi tosiaankaan Suomessa sitä, mitä se nyt on. Meillä on oma tapamme tehdä asioita, mutta yhteistyö ERTF:n kanssa on suonut paljon mahdollisuuksia, joita ei olisi tarjoutunut, jos olisimme vaan jääräpäisesti vetäneet ovet säppiin ja todenneet, että ME tehdään näin ja ME ei muita tarvita. Mitä enemmän olen katsellut muiden maiden touhuja, niin sen paremmin olen nähnyt, että yhteistyö on kaiken A ja O. Eivät ruotsalaiset tai norjalaiset ole parhaimpia ystäviä, mutta kykenevät tekemään yhteistyötä. Se tuntuu olevan meillä ihan mahdotonta. Jos teet yhteistyötä jonkun kanssa, niin leimaudut jotenkin heti. Käsittämättömän typerä näkemys asioista. Noh, en tyrkytä, en tuppaudu, mutta jos joku ehdottaa yhteistyötä, niin aika suurella todennäköisyydellä siihen tartun tavalla tai toisella. Ilmaista lounasta ei ole, mutta yhteistyö oman kokemukseni mukaan tuo aina merkittävää synergiaa ja kumpikin osapuoli hyötyy. Näin vuoden alkuun esittäisin kyllä toiveen, että tämänkin lajin parissa tiimit tekisivät enemmän ja enemmän yhteistyötä!

Kari lähti aamulla Humppilaan humppaamaan neljän hevosen kanssa. Nakkasi mennessään omat hevoset pihalle. Homma meni omasta mielestä ilmeisen kivasti. Kun minä ajelin tallille kymmeneltä, niin totesin, että isot pojat ovat säkeillä ja vähän mietin, että missähän valkoinen on. Touhuilin hetken tallissa ja kun lähdin hakemaan kottikärryjä, niin kappas vaan Urho oli ovella vastassa. Nappasin sitä otsatukasta kiinni ja tarkoitukseni oli talutella se takaisin sinne, mistä ikinä se olikaan tullut. Tyyppi ei ollut yhteistyökykyinen, vaan riuhtaisi itsensä irti ja kipaisi puomin taakse karkuun. Lähdin hakemaa riimua ja tässä vaiheessa avonaisesta portista tunki pihapiiriin myös kaksi ruskeaa hevosta. Karilla oli siis veräjä auki ja hevoset karkasivat, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Homma jatkui seuraavaan tyyliin: Hopoa otin tukasta kiinni ja talutin sen avoimesta portista takaisin tarhaan, Hemppa seurasi kuin hai laivaa, niin kuin sen tapana on. Lähdin metsästämään Urhoa, joka ei edelleenkään antanut itseään kiinni, vaan juoksenteli mua karkuun. Sain ohjattua sen kentän suuntaan ja portin alalangalla suljin tien takaisin. Hetken juoksentelimme peräkkäin kentällä ja sitten lähdin noutamaan porkkanaa. Hopo ja Hemppa seurailivat todella suurella mielenkiinnolla kentän tapahtumia ja osallistuivat ilotteluun tarhan puolella. Porkkanaa annoinkin ensin aidan yli Hopolle ja nakersin sitä vähän itsekin. Siinä vaiheessa Urhon ahneus ei enää antanut myöden, vaan se nöyrästi sukelsi riimuunsa, jotta sai palasen oranssia herkkua. Karkuretki ja kaikki hauskuus oli ohi, palautin sen tarhaan ja aloitin tallihommat puoli tuntia myöhässä. Kari sai kirpeän viestin. Itse oli jättänyt iltatallin aikaan takaportin auki ja aamulla sitten iloisena poikana laittanut hevoset sinne. Ihme, että olivat kolmatta tuntia keskittyneet johonkin muuhun ja lähtivät retkilleen vasta silloin, kun satuin jo olemaan paikan päällä.

Olin ajatellut meneväni ratsastamaan, mutta canceloin hankkeen, koska kolmen hevosen juoksutus sai luvan riittää. Tein tallihommat valmiiksi ja kiirehdin kotiin katsomaan hiihtoa. Jostain pitäisi vaan löytää vielä muutama räsymatto ennen tulipalopakkasia, joita on lupailtu jo seuraavalle viikolle.

Iltatalliin mentiin yhdessä. Pauliina ja Neppe tulivat tutkimaan paikat ja samalla Kari porasi heille parit kengät. Ennen tätä äijä teki taitoja heinäpaalin kanssa ja sai jonkun noidan nuolen selkäänsä. Illemmalla alkoi vaikuttaa siltä, että mistään lihasperäisestä ei ole kyse, vaaan ongelmia saattaa olla tiedossa. Mutta ei kuulemma mene lääkäriin ennen kuin jalat lähtee alta. Ja sanokaa mun sanoneen, kyllähän ne tätä menoa vielä lähteekin.

Satu tuikkasi isot pojat pihalle ja me mentiin kymmenen korvilla tammalaan. Lapsoset oli tarkoitus laittaa talvilaitumelle keskenään. Mua vähän jännitti, että millainen show tilanteesta syntyy. No ei juuri minkään moinen. Sella oli luonnollisesti lähdössä mukaan, kun Tatankaa alettiin viedä tarhasta ulos. Muutaman juoksuaskeleen mamma otti ja huhuili perään. Jäin portille varmistamaan, että sille ei tule mitään kuningatarideoita, kuten vaikka rynnistellä langoista läpi. No ei tullut. Hölkötteli tarhassa hetken ja seuraili tarkasti minne jälkikasvu on menossa. Pene otti lungimmin, mutta sen pariskunnan vieroitus onkin jo edennyt pidemmälle.

Varsojen talvilaidun on tosi kivasti sijoittunut niin, että kumpikin mamma pystyy tarkkailemaan jälkikasvunsa edesottamuksia. Muksuja lähinnä kiinnosti syöminen. Tatanka pirulainen polki jalkaa, kun Pamela tunki samalle heinäkasalle! Kaikkea kanssa! Jaettiin heinä, niin ei tarvinnut polkea jalkaa. Pikkupimut ottivat tilanteen todella iisisti. Tonkivat maata ja puuhastelivat sitä sun tätä. Päivän kohokohta oli pellolla juoksennelleet peurat. Niitä piti vahdata.

Varsojen jälkeen menimme katsomaan pappoja. Ihan yhtä tyynesti siellä otettiin vastaan vuoden eka päivä, kuin miten otettiin vastaan vuoden vika päivä. Pienen pieniä lumihippusia tipahteli taivaalta, talvi lupailee tulevansa. Ei mikään mieleen painuva uusi vuosi. Kotona itse tehtyä perunasalaattia, nakkeja ja lihapullia ja mäkihyppelyä. Mitäpä sitä ihminen muutakaan kaipaisi.

Menen aamupäivällä tallille. Lomavieras, Julia, on mukana ja pääsee kokeilemaan Hopoa pitkästä aikaa. Tyttö on käynyt tunnollisesti tunneilla ja kehittynyt kovasti. Tunnin verran jaksaa pyöriä kentällä kuumasta säästä huolimatta.

Kävin hieromassa tuttavuutta uuden virolaisen tallitytön kanssa. Yhteisenä käyttökielenä on englanti, joten kesän aikana saa opetella hevossanastoa, että saa asiansa toimitettua tallilla. Hyvä niin, sillä juuri ja juuri tiedän, mikä on satula ja kavio, loput täytyy kaivaa sanakirjasta.

Ratsastuksen jälkeen pyyhimme Hopon kosteilla pyyhkeillä ja syötämme puoli tuntia vihreää. Ukkeli on hyvällä tuulella ja likka innoissaan, kun sai yhden kierroksen laukatakin.