Sen lisäksi, että kyynärpää kiukuttelee edelleen, vedin koiralenkillä jäätikölle sitä verta hyvät pannut, että mun viikko vierähti lähinnä kiparia rouskutellen ja ähkien. Kari hoiteli Satun ja Ritan avustuksella tallikuviot. Pakkasta on nyt ollut muutama aste läpi vuorokauden ja näin ollen maa on vihdoin kovettunut myös kentän takana olevalta alueelta. Tämä mahdollistaa sen, että puuhakoihin saadaan myös heinää ja maakasoja kätkettyä sinne-tänne. Tuuli on nimellistä, joten loimittaa ei tarvitse. Kivaa talvikeliä. Ainut huono on se, että lunta ei ole edes senttiä. Juuri ja juuri sen verran, että maisema on valkoinen. Ja pohjat tietenkin kovat.
Sosiaalinen media käy kuumana siitä, mihin suuntaan lajia pitäisi kehittää. Täytyy todeta, että olen kyllä pöyristynyt lajin sisällä vaikuttavista tahoista, jotka tuntuvat ajattelevan, että juuri tämä laji on jotenkin poikkeuksellisen huono hevosen hyvinvointia ajatellen. Itse kun olen aina ajatellut, että pitkät lenkit ovat juuri sitä, mitä hevosen kanssa pitäisi tehdä. Tietenkin on ääritapauksia. Mutta kyllähän nyt tämä homma kotimaassa on todella viatonta ja hevosta kunnioittavaa. Mutta kai tämä kertoo siitä, miten yleisesti ottaen asenteet muuttuu. Onko se sitten vieraantumista ihan vaan elämästä, niin en tiedä. Nyt keskustellaan jopa tason 1 kohtuuttomasta rasituksesta. En meinaa voida uskoa silmiäni. Tätä keskustelua käyvät ihmiset, jotka lajia harrastavat ja sen parissa toimivat!
Tyopaikalla tuntuu, että vanhempien suhtautuminen lapsiinsa on usein todella omituinen. Koulu, opettajat, kaverit ja muu ympäristö on se, joka aiheuttaa nuorelle kaikki ongelmat. Kotijoukoilla tai nuorella itsellään ei missään tapauksessa ole aihetta tarkastella omaa näkökulmaansa uudelleen. Vähän samaan on menty harrastusten ja vapaa-ajan osalta myös. Vain minun mielipiteeni on oikea. Muut ovat väärässä ja heitä ei tarvitse edes kuunnella. Ehtä tämä malli tulee suuresta maailmasta. Tuntuu, että näitä oman elämänsä Trumppeja alkaa olla kaikkialla, jopa matkaratsastuksen parissa.
Noh, toivottavasti saan nyt itseni kuntoon ennen viikonlopun valmennuskeikkaa ja seuraavan viikonlopun kisareissua Rättvikiin. Etukäteisvalmistelut vaikuttavat ihan hyviltä ja yritän ehtiä perjantaina katsastamaan myös reitit. Karttojen perusteella mitään ihmeellistä ei ole odotettavissa. Ja rutiinillahan järjestävä taho homman vetää läpi, mutta haluan silti hoitaa hommani hyvin ja FEIn antamien ohjeiden mukaan.