Piti taas ennättää tallille ajoissa, mutta kuten aina, piti ja piti. Tällä kertaa mä kupeksin töissä ja homma meni kamalan pitkäksi. Kotona käännähdin sen verran, että vaihdoin vaatteet ja kaappasin koiran pykälään ja kiirehdittiin tallille kamalan naputuksen saattelemana.
Alettiin tallitöihin ja Kärkkäisen osalta siinä oli kyllä mindfulnessit kaukana. Mulle tallihommat ovat ennen kaikkea terapeuttinen toimepide. Tykkään siitä, että radio soi taustalla, kurkin ikkunasta hevosten touhuja, nysvään milloin mitäkin, siemailen teetä yms. Kari taas on kellottanut jokaisen toimen ja kaiken pitää tapahtua nanosekunnissa. Mullahan menee hermo sellaiseen hosumiseen! Ja varsinkaan olkipelletti ei kuivikkeena oli paras mahdollinen jos tallitöiden tekijä haluaa hosua ja huiskia. Pistinkin äijän aika nopeasti pihalle, niin sain touhuta omiin nimiini ja tavoitella mielenrauhaa. Töissä on aika karmaisevia tilanteita, joten hevosten harjailua ja niiden rouskuttelun kuuntelu on kyllä juuri sopivaa iltahommaa.