Kari singahti aamutalliin. Puuhaili samalla tarhan kanssa ja kävi heittämässä Urholla 12 km:n lenkin. Urho oli pirteänä ja paluumatkalla sai vailita vuhdin oman maun mukaan. Täysillähän sitä sitten tultiin, mutta puhti lakkasi aikanaan. Kotona äijä totesi, että Sellalta ei olisi loppunut. Ja niinhän se onkin. Sellan puhti ei lopu. Se loppuu sitten, kun lähtee taju tai henki. Mutta siinäpä onkin ruunan ja tamman ratkaiseva ero. Lenkin jälkeen molemmilla miekkosilla oli hyvä mieli ja Urho sai pikaisen pyyhkäisyn kostealla rätillä ja pääsi tyttösten sekaan.
Kotona töllisteltiin ampumahiihtoa ja sen jälkeen pakattiin Pedrokin autoon ja kiirehdittiin taas tallille. Tällä kertaa Tatanka pääsi ohjasajoon pellolle. Homma toimi vaihtelevasti. Välillä tosi hyvin, mutta välillä keskitys tekemiseen herpaantui ja tamman täytyi hämmästellä milloin mitäkin. Äijä puuskutti perässä ja Pedro säntäili ympärillä. Aurinko punasi taivaan ja sain vähän taltioitua videokuvaa tapahtumasta.
Hevoset otettiin sisälle ja pöllytettiin karvoja. Pedro tupsuja sitten retuutteli pitkin tallitupaa. Kotimatkalla kuunneltiin äänikirjaa hiljaisuuden vallitessa. Jännät paikat menossa.