Kotimatkalla nappasin Lauran Keravalta ja siitä kiihdyteltiin Suonpäähän. Nopea vaihto, koira kassiin ja baanalle. Satu oli touhunnut talllla jo pitkin päivää, joten kaikki oli hyvässä järjestyksessä. Laiteltiin Sella valmiiksi. Laura jaksaa sen kanssa kikkailla ja väitti tällä kertaa opettaneensa sen pussailemaan. En tiedä, mihin kyseistä taitoa tarvitaan, mutta puhatkoot nyt tamman kanssa niin plajon kuin haluaa. Hyvä suhde kuitenkin palkitaan, jos joskus kisaamaan pääsevät.
Kun kaikki hupsuttelu ja hipsuttelu oli tehty, niin pääsivät kentälle. Heti pääsin muistuttamaan muutamasta perusasiasta, mutta muuten homma meni varsin kivasti. Kentällä pohjakin on aika ok ja saivat tehtyä puolitoista tuntia töitä. Tamma oli kuuliainen ja aika innostunut vaihtelun vuoksi pyörimään kentällä. Pedro juoksenteli sen vierellä ja perässä. Sella on oikeastaan ainut, jonka luulen jossain vaiheessa piskin kyllästyvän. Urho ja Tatanka melkein jopa lähtivät koiran leikkiinkutsuun mukaan ja porukalla vähän pyrähtelivät tarhan puolella.
Kun Sella siirtyi loppuverkkoihin, niin otin kaksi muuta sisälle. Sella pääsi sitten suoraan heinille. Mä menin pihahommiin ja Sella oli tietenkin käynyt selällään niin likka jostain kumman syystä päätti vielä ottaa sen käytävälle hajattavaksi yms. Kuulemma kivempi juottaa sille melassivesi siinä. Ilmeisesti oli tosi kivaa, ainakin hevosella. Kun tulin heinäkiekalta, niin saavillinen malassivetta oli käytävän lattialla ja likka sitä luuttusi tomerana. Totesi sitten itse, että oli tässä se hyvä juttu, että nyt hän oppi ettei Sellaa voi siinä irti pitää ja jättää esimerkiksi juoma-astian kanssa hetkeksikään vahtimatta. Vähän epäilen, että mahtoiko mennä kerrasta läpi.
Harjattiin vielä hevoset ja sitten toivoteltiin niille hyvät yöt. Kotimatka puhuttiin kiihkeästi eläinsuojelusta ja muista siihen viittaavista asioista. Laura myös kertoili, miten kilpailulupa lunastetaan Virossa. Aika paljon vaativampi kokonaisuus kuin meillä, mutta seurajäsenyyttä ei vaadita, vaan lupa myönnetään suoraan liitosta. Sovittiin seuraavat tallipäivät ja taas lähempänä yhdeksää pudotin tytön kotitalonsa eteen Keravalle. Pedro nukkui koko kotimatkan kuin tukki. Kyllä siitä hyvä tallikoira kehkeytyy.