Kevätpäiväntasaus. Aamu valkenee kirkkaana, aurinkoisena, mutta kylmänä. Uskomatonta, että kohta ollaan huhtikuussa, mutta lunta on maassa puolisen metriä ja pakkasta aamuisin -10 astetta.
Kari meni taas aiemmin pistämään Hopoa valmiiksi ja pääsin selkään vähän yli kahdeksan. Rauhallisesti lönköttelimme pari tuntia. Keskivaiheilla ravattiin hangessa sen verran, että molemmille tuli lämmin. Kentällä käytiin matkan varrella vähän kääntyilemässä ja sitten ”raviradalle” tekemään loppukävelyjä.
Annoin Hopon jonkin aikaa mussutella boksissa heinää ja kuivatella itseään. Sitten löin sille juhlaviitan päälle ja talutin tarhaan odottelemaan päiväheiniä. Kivalla tuulella se oli taas näin aamusella. Muutenkin on pitkään mennyt aika hyvin ilman mitään temppuja. Alkaa ihan pelottaa, että tuleeko siitä täyspäiväinen enkelpoika, eikä koskaan enää tarvitse murista.
Iltasella Anssi tulee tutkailemaan Hopon ”mystistä” takakavion kulumista. Todettiin, että kyllä se sitä takoo etusen hokkeihin. Päädyttiin yhteistuumin siihen lopputulokseen, että kun kavio pääsee liiaksi kasvamaan tulee ongelmia, koska ennen edellistä kengitystä ilmeni samaa juttua. Anssi vuoli kaviot ja löi kengät alle. Sovittiin, että talvisin kengitetään jatkossa kuuden viikon välein, niin vältytään tältä ilmiöltä.