Menemme aamusella yhdessä tallille ja minun piti nopeasti näyttää ennen, kuin Anssi tulee katsomaan kengitystä, miten hienosti meillä Hopon kanssa sujuu. Aikomukseksi jäi, sillä meillä ei mennyt ollenkaan hienosti. Aloimme Hopon kanssa nyhtää kilpaa ohjista ja lopulta ei ollut kellään enää hauskaa.
Laukat kuitenkin nousivat ja pyörivät hyvin, joten sen suhteen sain olla kohtalaisen tyytyväinen. Pitäisi vaan aina muistaa, että Hopoa kun ei voi pakottaa. Sitä pyydetään, ei käsketä. Jos alkaa kovalla kädellä käskeä, niin yhteispeli loppuu sitten siihen.
Anssi kävi katsomassa kenkien kestävyyden tulevia kisoja ajatellen. Löi takakenkiin kumpaankin yhden naulan lisää, mutta muuten annettiin olla. Viime keran vahvistukset olivat toimineet ja kengät hyvässä kunnossa.