...rotua harkitsevalle Muutama ilmeisesti rodulle ominainen erityispiirre on kristallisoitunut kuluneen vuoden aikana. Meillä on kokemuksia useista roduista ja koirista joten ajattelin kirjoittaa muutaman jutun mietittäväksi niille, jotka dalmista harkitsevat. Toki moni juttu on kasvatuksesta kiinni ja yksilön persoonasta, mutta tuntuu myös siltä, että jotkut jutut tosiaan liittyvät näihin täplä-ääliöihin erittäin läheisesti. Dalmatiankoira on todella kaunis ja persoonallisen näköinen koira, joka herättää huomiota siellä missä liikkuu. Se on toki viehättävä muutenkin, kuin ulkonäkönsä puolesta. Itse olemme valintaamme täysin tyytyväisiä, mutta harkitsimme asiaa paljon ja hankimme runsaasti tietoa hyvästä ja pahasta jo ennakkoon. Nyt kun koira taloudessa vaikuttaa, tietoa täytyy hankkia entistä enemmän. Jos dalmiksen hankkii, on syytä tottua siihen, että vähintään kerran päivässä joku kysyy, että missä ne sata muuta on? Toinen yleisin kysymys on, että oletko laskenut pilkut ja montakos niitä on? Lapset tuppaavat olemaan vähän liian innokkaita ja me olemme ottaneet sen kannan, että emme anna tuntemattomille lapsille lupaa silitellä. Koira vaatii todellakin aivan valtavasti liikuntaa. Jos lenkit jäävät väliin, niin se ilmenee sitten jatkuvan rauhattomuutena ja höseltämisenä. Yksin ollessaan koira purkaa energiaansa itsenäiseen touhuamiseen, joka virikkeistä ja leluista huolimatta ilmenee pääsääntöisesti omistajia harmittavalla tavalla. Kaikki mikä vähän huolimattomasti tyrkylle jää, kelpaa koiran kuljeteltavaksi ja pureskeltavaksi. Selväksi on käynyt, että jos edessä on pitkä yksinolo, niin lenkittää pitää kunnolla ja rasittaa myös hoksottimia ennen kuin ihmiset jättävät talon. Kolme tunnin lenkkiä päivässä on sopiva määrä ulkoilua ainakin meillä. Nämä lenkit ovat vapaata juoksentelua, sillä hihnassa kävely ei tunnu missään. Varmaan ihan suotavaa olisi opettaa koira juoksemaan fillarin vieressä tai juosta itse sen kanssa pitkiä lenkkejä. Muutenkin pitää olla aktiivista touhua, tai koiralla käy aika pitkäksi. Kerrostaloasunto ei tunnu oikealta paikalta tämän kokoiselle ja tällä energiamäärällä varustetulle koiralle. Tai sitten asunnon pitää olla kohtalaisen iso, että koira mahtuu liikkumaan ja touhuamaan myös sisätiloissa. Dalmatialainen ei juurikaan hauku, joten sen suhteen se ei naapureita häiritse. Ainakin meillä Dottie kyllä ilmoittaa, kun joku on oven takana, mutta lopettaa haukun heti, kun ovi aukeaa ja joku tulee näkyviin. Dalmatialainen ei pidä siitä, että sen liikkumatilaa rajoitetaan. Suljetut ovet ovat sille avattavaksi tarkoitettuja ja jopa vessassa kannattaa totutella olemaan ovet auki ja pöntöllä istuessa koiran kauniit tummat silmät tarkkailevat kiinnostuneena toimitusta. Dalmatialainen ei viihdy yksin. Se leimautuu todella voimakkaasti laumaansa. Meillä ei ole ollut yhtäkään koiraa, joka haluaisi koko ajan olla kosketuksessa ihmisiinsä ja jopa nukkuessa hengittää nenä kiinni ihossani. Dottie haluaa olla aina samassa tilassa missä muukin lauma on. Se hakee hyvin voimakkaasti turvallisuuden tunnetta ja laumaan kuulumista. Kaikki ihmisten koskettelemat esineet ovat sille mieluisia ja kännykät, kaukosäätimet ja muut kokevat armotta kovia, jos jäävät saataville, sillä niissä on niin voimakkaasti ihmisten tuoksu. Kun jotain odottamatonta ja pelottavaa tapahtuu, niin koira hyppää suorilla syliin. Luulisin, että ihmisriippuvuus ei juurikaan parane sillä, että dalmikselle ottaa kaveriksi toisen hyväkkään. Silloin saattaa käydä niin, että kotona odottaa kaksi ikävöivää kaverusta ja tuhot ovat sen mukaiset. Dalmatian koira on viisas ja oppivainen. Valitettavasti se oppii helposti myös ei-toivottavia temppuja. Älykkyyden vuoksi sitä on lähes mahdotonta jujuttaa. Se menee samaan halpaan vain kerran. Koira on kiltti, mutta omapäinen. Meillä se tekee esimerkiksi sellaista, että jos lenkki on ollut hänen mielestään liian lyhyt, niin hän ei vaan yksinkertaisesti tulekaan pihalla luokse käskettäessä. Koira vaan jatkaa häärimistä muina miehinä korvaansa lotkauttamatta. Se on muutaman kerran sortunut siihen, että namin himoissaan on tullut sisään, mutta enää se ei siihen kikkaan lankea. TOKOn jutut koira oppii helpolla, mutta ei jaksa odottaa vuoroaan, vaan pitkästyy. Kaiken pitää tapahtua heti ja äkkiä. Olemme huomanneet, että älyjumppa uuvuttaa tosiaan siinä, missä juoksentelukin ja koira taitaa jo melkoisen määrän sirkustemppuja. Kokemuksemme rajoittuu tähän vuoden ikäiseen neitiin, joten toivoa on, että tilanteeseen jossain vaiheessa tulee muutos. Eläinlääkärimme arveli, että ehkä Dottie rauhoittuu 11-vuotiaana. Aika näyttää kuinka oikeaan lääkärin diagnoosi osui. Viimeisenä mietittävänä juttuna ovat terveyskysymykset. Vakuutus kannattaa ilman muuta ottaa, jos dalmiksen hankkii. Koira kun on vilkas ja touhukas, niin vahinkoja sattuu. Aina on joku paikka ruvella. Vaikka luvassa onkin pitkä ikä, niin monta mutkaa on matkassa. Iho reagoi herkästi,korvatkin ovat aika herkät ja tassujen kanssa on ainakin meillä ollut jo kovasti hankaluuksia. Virtsakiteet saattavat teettää työtä jne. jne. Jos allergioita ilmenee tai virtsakiteet alkavat vaivata, niin diettisafkat eivät ole ihan ilmaisia. Ja työlästä toki on, jos koiran ruokinta menee todella tarkaksi ja aina saa olla huolissaan, että antaako joku kyläpaikassa sille vääränlaisen suupalan. Nostaisin siis kolme asiaa tarkasteltavaksi. Huomattava liikunnan ja toiminnan määrä, joka vaatii omistajiltaan aika paljon, jos se ei ole luontaista. Toinen juttu oli se, että dalmis on seurakoira sanan varsinaisessa tarkoituksessa ja se on ainakin meillä ottanut tehtäväkseen olla ihmiselle jatkuvana seurana, parhaillaan se makaa kirjoituspöytäni alla jaloissani, kun kirjoitan tätä. Kolmas juttu on nämä terveysseikat, kannattaa varautua, että vastaan voi tulla vaikka mitä. Jos nämä asiat tuntuvat helpoilta kohdata, niin ei muuta kuin soitto kasvattajalle ja pilkkuja laskemaan.