  neljän ja puolen viikon ikäisenä Sunnuntaina 11.5. HE saapuivat! Meitä tuli katsomaan perhe, jossa oli jo melkein aikuiset kaksi poikaa ja vanhemmat. Ihastuivat minuun aivan hillittömästi. Tätä nyt en suuremmin ihmetellyt, sillä olinhan syötävän ihana jo silloin. Perhe oli jutellut kasvattajani Tanjan kanssa, että haluavat koiran perheen jäseneksi muutettuaan Espoosta maalle Tuusulaan. Tulevan perheeni jäsenet olivat neuvotelleet keskenään pitkään siitä, minkä rotuisen koiran haluaisivat. Mies halusi suurta koiraa, nainen setteriä, nuoriso aktiivista koiraa; olivat lopulta päätyneet dalmatialaiseen (viisas valinta minusta) . Heitä ei niinkään kiinnostanut näyttelytouhu, vaan pitkät kävelyretken pirteän kaverin kanssa ja ystävä, joka on aina valmis touhuun kuin touhuun. Ymmärsin, että sehän olen MINÄ. Ja niin ymmärsivät hekin. Sanoivat miettivänsä vielä tovin, mutta jo samana iltana hupsut soittivat, että olen heille tervetullut ja lähtevät heti ostelemaan minulle leluja ja miettimään kenen huoneeseen sänkyni asetetaan (eivät vielä silloin tienneet, että valitsen yösijani ihan itse). Maanantaina he säntäsivät taas Lönnqvisteille minua katsomaan ja käytin kaiken viehätysvoimani nukahtamalla uuden isäntäni syliin kesken leikin. Peli oli selvä, sillä olinhan heidät valinnut. Jälkeenpäin kuulin, että olin emäntäni syntymäpäivälahja.  Seitsemän ja puolen viikon ikäisenä Viikko vierähti minulta tututtuun tapaan, mutta tuleva perheeni vietti unettomia öitä jännittäen tuloani. Minua alettiin kutsua Dottieksi jo kasvattajan luona. Dot, niin kuin piste, vaikka olenkin aika vähäpilkkuinen. Muina nimivaihtoehtoina oli ollut Hotti, Noppa ja Domino. Hyvin valitsivat. 17.5. he tulivat minua hakemaan koko porukalla. Matkaahan ei ollut kuin muutama kilometri, mutta oli se aika hurjaa olla ensimmäistä kertaa auton kyydissä; maailma laajeni kerralla. Ilma oli vähän sateinen ja kolea ja uuden kodin pihalla tunsin oloni hivenen epävarmaksi. Tuo tunne haihtui nopeasti ja astelin rohkeasti uuteen kotiin, joka olikin tulvillaan mielenkiintoisia tuoksuja. Osa niistä kuului tuleville kumppaneilleni, kissoille, joita en ensimmäisenä viikkona saanut nähdäkään. Outoja tyyppejä, mutta nykyään tulemme loistavasti juttuun, jos vaan maltan olla heitä jahtaamatta. Aina en kyllä malta.  Uuteen kotiin.... Vähän jännittää. Pari ensimmäistä viikkoa emäntä oli käyvinään töissäkin, mutta kummallisen lyhyitä päiviä he tekivät kaikki, enkä ehtinyt juurikaan toteuttaa itseäni perheenjäsenten poissaollessa. Lisäksi he kuskasivat minua mukanaan vähän kaikkialla ja siitä syystä minusta on varmaankin tullut näin rohkea ja reipas. Pidän kaikista ihmisistä ja eläimistä. Kesäkuussa mamilla alkoi loma ja sain viettää hänen jaloissaan hyörien koko kesän. Pitkään olinkin sitä mieltä, että mikään ei tuoksu paremmalta, kuin emännän hikiset lenkkivaatteet. Sittemmin TOKOssa pääsin nuuhkimaan isännän kanssa lihapullia ja nykyään en ole ihan varma kumpi tuoksuu ihanammalle : emäntä vai jalostajan lihapullat. Emännän kanssa kunnostimme pihaa aamusta iltaan ja sisäsiisti minusta tuli nopeasti ihan sen takia, että olin lähes kaiken aikaa pihalla. Yöpissa tietenkin aluksi lirahti lattialle, mutta nopeasti hoksasin, että kun vähän vikisee, niin joku pomppaa kanssani pihalle. Harmikseni meni melkein puoli vuotta, kun minulta vielä pääsi ilopissa isäntäväen tullessa kotiin tai tavatessani muuten vaan vallan kiehtovia henkilöitä. Nykyään osaan jo kontrolloida itseäni….. Loppukesästä matkailimme asuntoautolla ympäri Suomea ja opin vähän peruskäyttäytymistä, mutta vaikeaahan se oli, kun kaikki tapaamani ihmiset halusivat kanssani riehua. Totesin, että naapuritkin ovat aivan mahtavaa väkeä, harmi vaan, että minun ei annettaisi vapaasti kirmailla heidän tonteillaan. Aina käsketään takaisin juuri, kun olen loikannut ojan yli. Muuten olen kyllä oppivainen ja varsinkin makupalojen vuoksi olen valmis ihan mihin tahansa. Tämän isäntäväkeni huomasi aika nopeasti ja he ovat saaneet minusta kohtalaisen tottelevaisen ja istumaankin opin melkein heti. Nykyään tulen luokse ja sivulle, annan tassua, menen maahan ja rullaan kerrassaan loistavasti. Seuraaminen on joskus vähän hankalaa, kun en jaksaisi niin keskittyä. Mami on myös alkanut höpötellä jotain kieppua. Täytyy kai alkaa kieppua, sillä siten saan ehkä lihapullia. Niin alkoi leppoisa elämäni sinisessä talossa Tuomalan suon kupeessa vireän perheeni parissa. |