16.02.2019 SRL Tuomarikoulutus, Hyvinkää

Kun koulutusta alettiin suunniltella niin multa kysyttiin mahdollista koulutuspaikkaa. Ihan pokkana ehdotin Hyvinkään Teboilia ja täytenä yllätyksenä sain vastauksen, että kiinni veti. Olin jotenkin ihan varma, että ei tule tapahtumaan. Nykykomitea on ollut tämän suhteen erittäin joustava. Joka kerta kun ovat pyytäneet osallistumaan niin ovat järkänneet kokouksensa Hyvinkäällä, jonne mulla on äärettömän lyhyt matka. No mutta näin ollen kurssin toteuttamispaikkana oli Sveitsinhovi Hyvinkäällä. Yksi kurssitettavista kuitenkin aamulla somepäivitti menevänsä Hämeenlinnaan ja jouduin hetken miettimään, että mihinkähän mun oikeastaan pitikään mennä. Mutta Hyvinkää se paikka nyt kuitenkin oli. Olin varttia vaille kymmenen paikalla. Aloin kysellä kokoustilaa ja muita fasiliteetteja. Meidät ohjailtiin aika pieneen tilaan ja pienen neuvonpidon jälkeen menin vielä kyselemään luvattuja kahvituksia ja nehän me ihan sovitusti saatiin. Kahvikuppien höyrytessä päästiin aloittamaan kurssi.

Mä illalla aika myöhään vielä mietin toteutusta ja ajattelin, että teen tämän(kin) homman kyllä omalla tavallani. Pakkohan mun on omaan ammattitaitooni luottaa. Aamu oli siinä mielessä helppo sillä uusilla tuomarikandeilla ei kellään ollut kyseistä koulutusta aiemmin käytynä. Lähtivät hyvin mukaan mun juttuihin. Tasaisen tappavaan tahtiin käytiin läpi sääntöjuttuja ja omia kokemuksia, joita kaikilla nyt tietenkin jo tässä vaiheessa on, kun ovat tuomareiksi tähtäämässä. Keskustelu soljui vähän liiankin hyvin, mutta sain kuin sainkin aikataulun pitämään. Päivittäjät yrittivät tunkea kymmenen minuuttia etukenossa sisään, mutta en päästänyt. Meillä oli viimeinen purku ja aamun yhteenveto tekemättä.

Kun päivittäjät marssivat sisälle, niin ekan tunnin tilanne oli taas vähän jännittynyt. Aamu oli niin rentoa menoa, mutta ilmeisesti untuvikot vähän jännittivät konkareita. Tosin mielestäni myös päivittäjät olivat vähän jäykkiä aluksi kun joutuivat heti parityöskentelyyn. Mutta hyvin se meni. Tila oli niin pieni, että rohkaisin pareja siirtymään salin puolella ja osa niin tekikin. Kiersin kuuntelemassa keskusteluja ja nappasin muutaman pointin yhteisesti käsiteltäväksi. Purettiin homma taas nopeasti ja sitten oli lounaan aika. Lähes kaikki mahtuivat samaan pöytään ja ymmärtääkseni keskustelu soljui mukavasta. Mä olin ruokiksen ajan enemmän kuuntelevalla kannall sillä olinhan jo avautunut aiheesta muutaman tunnin.

Ruokiksen jälkeen jatkettiin. Käytiin yleisen osan sääntömuutokset läpi silmäillen ja muutenkin olen sitä mieltä, että peruskoulujärjestelmä vielä toistaiseksi takaa meille luku- ja kirjoitustaidon. Joten en ala lukemaan sääntöjä ääneen. Pidän tärkeänä että osataan käyttää hakutoimintoja ja tarvittaessa sääntökohta löytyy, kun sitä tarvitaan. Näin ollen kerroin tärkeimmät muutokset lajisäännöistä ja kerroin perustelut kyseisille muutoksille. Lisäksi keskustelimme muutoksista ja muutostarpeista jatkossa. Ja taas kun kurssilaiset ehtivät tuudittautua ihanaan olotilaan, että voi vaan kuunnella polkaistiin käytiin ryhmätyöt.

Mun mielestä keskustelu on yleensäkin kaiken perusta. Ja verkostoituminen. En ole ihan maailman paras seurapiiriperhonen, mutta kyllä mä jonkun verran olen osannut lajinkin parissa verkostoitua. Ryhmätyöt vähän vieraampien ihmisten kanssa on mitä parhain tapa verkostoitua. Risteytin päivittäjät ja varsinaiset kurssilaiset ja saatiin hedelmällisiä ryhmiä kasaan. Kukin ryhmä esitteli omat pähkinänsä muiden purtavaksi ja ratkaisimme kilvat kiperiä tilanteita, joita joka kisassa on.

Päivän lopulla olin kirjaillut taululle muutaman nosteen. Yksi ensimmäisistä oli, että tuomarin täytyy uskaltaa tehdä päätöksiä. Oli ne sitten hyviä tai huonoja, niin niitä täytyy tehdä. Asioihin täytyy puuttua. Jos ei halua puuttua epäkohtiin tai ei kantti riitä, niin silloin ei tuomarina voi toimia. Toinen tärkeä noste oli hevosen hyvinvointi. Tuomariston toiminta pohjautuu siihen. Mitä tahansa päätämme, jos se perustii hevosen hyvinvointiin, niin päätös ei voi olla väärä. Muutama muukin noste jäi toivottavasti kurssilaisten mieleen. Vähän mentiin yliajalle ja kokeessakin mulla oli ihan oma sovellus käynnissä, mutta loppupalaute oli hyvää. Itsellenikin jäi tosi hyvä pössis päivästä. Jotenkin tuntui, että olisiko nyt aika taas puhaltaa yhteen hiileen ja tehdä oikeasti asioita yhdessä. Joku yhteisöllinen vire päivän aikana virittyi. Olin tosi hyvilläni, kun ajelin kotiin päin. Erittäin onnistunut päivä ja mun sisällöt sekä toteutus toimivat hyvin. Jopa ehkä paremmin kuin olin kuvitellut. En joutunut mitään pikaisia suunnanmuutoksia edes harkitsemaan ja keskustelu oli äärivilkasta. Uskoakseni kotiin lähti innostunutta porukkaa.