21.-25.01.2019

Lunta sataa ja välillä pakkasta on enemmän ja välillä vähemmän. Hevoset saavat voimatreeniä, kun kahlailevat tarhassa. Illalla piilotellaanm aina salaisia maakasoja, niin riittää kolmikolle etsiskeltävää.

Saatiin kuin saatiinkin vielä yksi kuorma ihanaa lehtevää kuivaheinää. Laskelmien mukaan tällä pitäisi päästä laidunkauteen asti. Kävi tuuri, sillä isojen paalien heinä ei ole ihan täyttänyt mun laatuvaatimuksia. Ja kävi tuuri, että kuskit olivat niin riuskoja otteissaan, että tekivät jopa lumityöt. Mä kävin alkuillasta tekemässä karsinat ja Kari ehti juuri ja juuri heinätalkoisiin ja otti sen jälkeen hevoset sisälle.

19.-20.01.2019

Pakkaslukemat alkavat olla sellaisia, että Pedro ei päässyt enää lauantaina aamutalliin. Jos pakkasta on yli 10, niin sen on syytä jäädä kotiin. Aika nopeasti hommat oli tehty. Kari pudotteli tavanomaiseen tapaan heinää ja mä lisäsin tavanomaiseen tapaan kuiviketta. Oviin on ripusteltu rätit eristämään ja kattoluulut alkavat olla aika pienellä. Juuri ja juuri kolmella saadaan yölämmöt pysymään hyvinä ja päivisinkin vedet pysyvät sulina, mutta ollaan nyt aika lailla rajapinnassa.

Lauantaina Kari kävi Sellan kanssa pellolla. Projektina on nyt saada hyvät urat reunoille, niin kahden kilsan lenkkiä voi viilettää huoletta menemään. Tekee koko kolmikolle hyvää ja mukavahan se on pyöriä ihan pihapiirissä. Vauhtia kuulemma piisasi. Viisi keikkaan tuntiin, eli kymppi tuli mittariin ja lumi vaan pöllysi.

Sunnuntaina aamutalli samaan tyyliin ja päivemmällä auringon paistellessa Sella pääsi taas pellolle kirmaamaan sen kympin setin tuntiin. Tatanka pääsi kentälle ja vauhdikas oli sekin.

Mr-tytöt tekivät kukin tahoillaan hyvää treeniä ja kevään kisoissa sitten nähdään, miten työt on tehty. RieRat valmistautuu maaliskuun kisoihin. Tarjolla on tasot 1-3 ja toivomme tietenkin kovasti, että osallistujia on pilvin pimein. Tuskin enää maaliskuussa pakkaset paukkuvat, joten toivottavasti moni kirjaa kisakalenteriinsa Jämsänkosken kisat.

14.-18.01.2019

Maanantaina Satu vielä hääri tallilla ja sen jälkeen hän onkin muutaman viikon poissa, joten joudumme pärjäämään vähän pienemmällä miehityksellä. Onneksi Rita jaksaa ahertaa. Toivotaan, että pahin pakkaskausi ei tulisi juuri tähän saumaan, mutta melkeinhän sen arvaa, että tulee. Lunta on sadellut oikeastaan joka päivä, joten Ilmon puoleen piti loppuviikosta kääntyä ja aura kävi pihassa kääntymässä.

Liikutukset ovat aika maltillisia viikolla. Hamid kävi pariin kertaan pellolla ja mä jonkun verran jaksan pyöriä kentällä. Tatanka lähinnä riekkuu tarhassa kun muut ovat töissä.

Pikkupaalin alkavat olla lopussa ja Kari on vinkuillut toimittajalta lisää. Ehkä satakunta paalia saataisiin vielä lähiviikkona. Isoja paaleja on, mutta en ole ihan täysin tyytyväinen laatuun. Muutenkin pienten kanssa on helpompi touhuta.

Helmikuussa olen menossa pitämään toimarikurssia Hyvinkäälle. Toivottavasti saadaan tupa täyteen. Leville pitäisi mennä pitämään valmennusta ja mahdollisesti jotain alkeiskurssia. Yllättäen myös Ylläs on aktivoitunut. Olisi hienoa saada pohjoinen ulottovuus matkaratsastuksen suhteen aktiiviseksi. Siellä kun olisi mahtavat puitteet harrastaa.

12.-13.01.2019

Nyt on lunta ja pellot oikein huutavat kahlailemaan. Junnuillekin olen kaikille pistänyt treeneihin hankikahlausta. Hanki on kuin vesi ja antaa huomattavasti lisää kuormistusta tekemiseen.  Lisäksi hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan ihan eri tavalla, joten on kyllä kovaa treeniä.  Sitähän voi itsekin harrastaa, että lähtee lumeen tarpomaan. Nopeasti hiki valuu ja syke hakkaa.

Kauden kisakalenteri on julkaistu kuten myös ensimmäisten kisojen kutsut. Aika sniidusti on kisoja, mutta onneksi Virossa sitäkin enemmän. Meiltä katsottuna melkein helpompaa lähteä Viroon kuin moneen muuhun kisapaikkaan kotimaassa. Tosin meillä ei taida tänäkään vuonna montaa kisareissua tulla ainakaan omalla kalustolla.

Lajiin liittyvä julkinen keskustelu on lähes tyrehtynyt. Se mua kyllä harmittaa. Hyvää mainosta lajille on iloisena pulppuava keskustelu sosiaalisessa mediassa ja muillakin kanavilla. Näkyvyys itsessään on aina hyvää. Negatiivinen näkyvyys toki ei. Meillä muutama vuosi sitten rikkoutui jokin hyvän käytöksen kaava ja sen jälkeen positiivinenkin keskustelu loppui. Nyt on vähän niin, että jokaiseen avaukseen tulee ensi ryöppy sättimistä tai valitusta ja sen jälkeen keskustelu loppuu kuin seinään. Ehkäpä voisi miettiä sellaista mallia, että jos joku pistää minkä tahansa avauksen, niin siihen voisi laittaa edes pienen pienen positiivisen kommentin ja kritiikin säästää sitten vaikka suoraan asianomaisille. Julkinen narina ja kritiikki harvoin oikeasti tuottaa mitään parannuksia. Ainakin omaan toimintaani liittyvän kritiikin ottaisin ihan mielelläni kasvotusten ja keskustelun myötä. Nettikirjoittelu vain ja ainoastaan sapettaa.

Ainahan asioiden tilaa voi äimistellä, mutta pienellä pelisilmällä ehkä näkee, että nyt tarvittaisiin nostetta lajille. Positiivisuutta, hyvän tekemisen esilletuomista ja erilaisia nostoja myönteisellä tavalla. Kun kisajärjestäjät valittelevat työtaakkaansa, kisaajat huonoja kisapäiviä ja vääriä ajankohtia, toimarit huonoa kestiyistä ja huoltajat huonoja karttoja, niin kellään ei oikeasti ole kivaa. Enemmän yhteistyötä, enemmän nöyryyttä ja muistetaan se kiitos niille, jotka töitä tekevät, niin ihan varmasti kaikilla olisi kivempaa. En tarkoita sitä, että pitää hyväksyä sutta ja sekundaa, mutta jokin pieni sordiino voisi olla päällä. Tämä vuosi 2019 voisi ihan hyvin olla kannustuksen, tsempityksen ja yhdessä tekemisen vuosi. Kannattaa ihan oikeasti vaihdella rooleja kisaajasta toimariksi ja reittimestarista huoltajaksi, niin maailma saattaa avautua eri tavalla. Ja kannattaa lähteä vaikka Padiseen katsomaan, miten homma rullaa ja ottaa tuliaisiksi kotiin toisenlaisen tekemisen mallia. Ei viitsittäisi aina narista!

11.01.2019

Töissä kehittämispäivä, josta suuntasimme suoraan tallille. Ensin valmisteluun pääsi Nadir. Hamid ponkaisi selkään ja lähti pellolle, jossa olikin mukavasti lunta puoleen sääreen. Ensin etenivät käynnissä ja sitten siirtyivät raviin ja lopuksi ottivat muutaman ihan onnistuneen laukkapätkänkin. Sitten vähän taas kevyttä ravia ja loppuun verkat käynnissä. Pelto oli tosi hyvässä kunnossa. Nyt kannattaa siellä viilettää.

Kun ratsukko oli siirtynyt pellolle, niin mä aloin laitella Sellaa valmiiksi. Tammat olivat vähän kierroksilla kun ruuna viiletti pellolla. Varsinkin Tatanka paineli häntä tötteröllä pitkin tarhaa. Se luonnollisesti teki mun ja Sellan elämän vähän hektiseksi. Tilanne aloi rauhoittua  vasta sitten kun Nappi palasi pihapiiriin. Olivat vielä hetken kentällä ja sen jälkeen oli aika loppuhoitojen. Mä pyörittelin Seljankaa jonkun aikaa kentällä ja sitten sekin pääsi tarhaan hetkeksi möllöttämään. Aika oli väliteen ja sitten iltatallin.

07.-10.01.2019

Eletään sydäntalvea ja talveltahan se vähän myös tuntuu. Luntakin on sen verran, että voi sanoa sitä olevan. Hevosten kanssa ei mitään ihmeellistä. Tyttöset treenailevat kukin tahollaan ja tavoitteidensa mukaisesti. Mä alan valmistautua muutamaan alkeiskurssiin, valmennuskäyntiin ja tuomareiden sääntökoulutukseen. Kaikkea pientä on siis ilmoilla.

06.01.2019

Loppiainen. Aamulla tallille ja tavanomaiset kuviot siellä. Sen jälkeen kotiin päiväunille ja television urheilutarjontaa seuraamaan. Iltapäivällä Kari lähti takaisin tallilla ja teki Sellan kanssa hyvän lenkin. Vauhtia piisasi ihan kivasti. Mä venyin ja vanuin kotona.

05.01.2019

Pieni pakkanen ja ja meidän leveysasteilla valkoinen maa. Koska hevoset menivät vähän myöhempään illalla sisälle, niin lähdettiin aamutalliin vähän tavanomaista myöhemmin. Pientä luksusta viikonloppuun siis. Tallihommat tehtiin tavalliseen tapaan ja kiirehdittiin kotiin nukkumaan päiväunia.

Uuden kauden kisasuunnitelmat tyttöjen kanssa on työn alla ja sen myötä myös treenisuunniltemat. PM-kisat meillä on lähitähtäimessä, tietenkin. Toivotaan nyt, että kaikki menee putkeen ja jokainen jaksaa tehdä töitä ja meillä olisi edessä hyvä vuosi.

Mulle tuli vähän yllättävä reissu Hämeenlinnaan ja Kari hoiteli iltatallin.

02.-04.01.2019

Vaihtelevaa talvisäätä. Yhtenä päivänä tuulta ja myräkkää niin paljon, että Satu joutui aamulla kaivelemaan loimia ja ensimmäistä kertaa tämän talven aikana tammoillekin laitettiin palttoota päälle. Tosin satu kävi iltapäivällä nappaamassa ne pois kun lumisade taukosi. Ja ihan pyytämättä ja yllättäen seuraavana päivänä vihmoi vettä. Säät vaihtelevat todella paljon. Espoossa on ihan vesiloskaa mutta onneksi Hyvinkäällä on talvikelit ja lunta kohtalaisesti.

Rita oli edelleen reissun päällä, joten Taina urakoi tallilla ja Napin liikutus oli enemmän tai vähemmän Hamidin vastuulla. perjantaina olikin ihan loistavat ulkoilukelit ja tehtiin tallihommat pitkän kaavan kautta. Mä sain vapautuksen tallitöistä ja nousin Sellan selkään. Kenttä oli ihanteellisessa kunnossa. Sen verta lunta, että homma kävi varmasti ihan työstä.Ehdittiin tehdä hommia tunnin verran kun Hamid oli saanut rutiinit tehtyä ja liittyi Nadirin kanssa seuraan. Esitin harjoituksen, jota olimme Sellan kanssa tehneet. Paljon eri kokoisia voltteja ja väliin aina kiemuraura ja toiselle sivulle reipas raviosuus. Nappikin pysyy hereillä, kun sillä on vaihtelevia tehtäviä.

Sella oli ollut tosi hyvä ja jatkoin Hamidin kaverina sen aikaa, että pääsivät tehtävästä jyvälle. Sen verran katselin, että  homma lähti rullaamaan todella kivasti ja tällä kertaa Nadir liikkui reippaasti. Ratsukon yhteistyö on parantunut kerta toisensa jälkeen. Alkavat löytää yhteistä säveltä. Hamidin vahvuus on muutenkin se, että kehonhallinta on hyvä ja ylimääräistä heiluntaa tai huojuntaa on varsin vähän. Jos innostus jatkuu, niin kehittymässä on erinomainen mr-kilpailija. Pitää nyt ensin käydä vähän huoltohommissa, mutta meininki on kyllä tosi hyvä.

Kun Nappi lopetteli omaa osuuttaan, niin pyydystettiin vielä Tatanka ja laitettiin kentälle vähän humppaamaan. Se hakee aika kivasti ympyrälle juoksuttajan ympärille. Pikkuinen irrotteli hetken ja sen jälkeen sekin oli ihan valmis väliheinille. Keli oli niin hyvä, että jätettiin ne seiskalta vielä pariksi tunniksi pihalle heinäkasojen kera ja otettiin sisälle vasta ysiltä. Melkein olisivat saaneet olla koko yön pihalle, mutta eiköhän tässä hyviä ilmoja tule myöhemminkin, niin harkitaan asiaa sitten uudemman kerran. Karin pitäisi ensin hoitaa pihaton läpysköissä pari korjaushommaa.

Hyvä fiilis oli tallireissun jälkeen. Perjantain tallikäynti on edelleen mun mielestä ihan viikon parasta antia ja terapiaa parhaasta päästä. Mikään ei hoida päätä sillä tavalla kuin hevosten kanssa ulkoilu ja puuhastelu.

01.01.2019

Herättiin aamuun Kärppälässä ja Tanjahan siellä oli jo tallitöitä tekemässä. Meillä sen sijaan Satu kävi nakkaamassa kolmikon pihalle. Sellalla oli kiire ulos ja tylysti ohitti heinäsäkit ja kiersi tilukset ensimmäisenä. Eli sen verran oli kulmilla kahakoitu. Nadir iski kiinni heiniin ja Tatanka oli vähän ollut hämmennyksessä, että tekis mieli syödä, mutta mutsi partioi jossain muualla. Karsinoiden perusteella ei suurta draama ollut ollut ja hyvä niin. En odottanutkaan. Eivät nuo niin suuresti paukkeesta piittaa. Varmaan ennemmin miettivät, että minkähän takia radiota ei sammuteta koko yönä ja tuikkukin palaa niin että ei kunnon hevoset saa edes nukkua.

Kärppälässä vielä jutut jatkuivat ja pöytä notkui edelleen ruokaa. Kiitos taas kerran Tanjalle! Söin uudemman kerran itseni niin ähkyksi, että menin jo päättämään, että uusi vuosi lähtee kevennetysti käyntiin heti pyhien jälkeen. Taimikin oli tehnyt lupauksen: lupasi käyttää koko satasen, jonka oli saanut, vuoden aikaan. Mä komppasin, että mä voin kanssa luvata käyttäväni jokaisen pennin ja killingin palkastani ihan koko vuoden ajan.

Kotimatkalle lähdettiin kahden-kolmen kieppeillä. Kotiin kun päästiin niin Kari melkein lähtikin iltatalliin. Mä aloin suunnitella tyttöjen kauden tekemisiä heidän kanssaan. Kiinnostava kausi on jälleen alkamassa. Näin se vuosi korkattiin. Toivottavasti alkava vuosi on edeltäjäänsä parempi.