28.12.2018

Taas oli hevosjuttuja ihan koko rahan edestä. Rita lomailee, niin Hamid oli luvannut liikuttaa Nadiria. Otettiin koko kolmikko hetkeksi sisään. Ensin Nadir lähtökuntoon ja ratsastaja selkään. Sitten mä aloin laitella Sellaa valmiiksi ja kun homma oli tehty, niin nakkasin varsan takaovesta ulos ja talutin Sellan etuovesta ulos. Ipanalle heitin vielä sylillisen heinää ajanvietteeksi.

Kentällä oli alkuverkat tehty ja kaveri tuntui aavistuksen tahmealta, mutta virkistyi kummasti kun sai Sellan kaveriksi. Taivuteltiin hevosia paljon. Tehtiin eri kokoisia voltteja ja päätyihin aina ympyrät. Sitten otettiin homman mukaan kiemuraurat ja lopulta työskenneltiin sulassa sovussa ravissa eri kuvioissa. Sella irvisteli aina Napin kohdatessaan, mutta tyytyi vain olemaan hapannaama. Lopuksi tehtiin väistöjä molempiin suuntiin ja onnistumisien jälkeen olikin hyvä siirtyä loppukäynteihin. Puolitoista tuntia tehtiin taas töitä ja olimme kaikki tyytyväisiä. Ainoastaan Tatanka oli tyytymätön, kun kukaan ei leikkinyt sen kanssa mitään. Kaveri jäkitti tiukasti kentän laidalla. Toivottavasti se otti opikseen.

Jätettiin hevoset vielä hetkeksi tarhaan ja juotiin tallituvassa teet. Sitten loppuhommat, valot pois ja ovet säppiin. Se oli siinä.

27.12.2018

Satu ja Taina hoitelivat hevoset. Satu lupasi ottaa hoitaaknseen myös aattoillan, joten kutsuin itse itseni Kärppälään.

26.12.2018

Lähdin liikkeelle jo aamulla varhain. Aamuteen join Roosan sekä Kirsin kanssa. Siitä lähdin ajelemaan Espoosee ja nappasin Hamidin kyytiin. Tallilla perussettiä ja sen jälkeen Nappi ratsastuskuntoon ja Hamid satulaan. Satula olikin pienimuotoinen ongelma, sillä ei kuulemma ollut ollenkaan ratsastajan mieleen. Niin nopeasti ihminen tottuu. Yleensä Hamid on ratsastanut Podiumin Pro-satulalla, jossa ei ole peinintäkään siipeä ja istuinosasaa lampaan karvaa. Nyt kun alla oli Desert, jossa on pieni siipi ja näin ollen tulee leveyttä vähän lisää ja nahkainen istuinosa, niin se oli siinä. Ei ollenkaan ratsastajan mieleen. Ei onnistunut kevennys eikä kuulemma mikään muukaan toivotulla tavalla. Mikään ei ollut hyvin.

Noh, annoin ratsukolle vähän aikaa, touhuilin omiani ja vähitellen kentällä alkoi yhteinen sävel löytyä. Jos ratsastus tuntui huonolta, niin silmämääräisesti se näytti hyvältä. Napilla on hitaampi frekvenssi kaikessa sen tekemisessä ja se mun mielestä sopi paremmin ratsastajalle. Puolitoista tuntia tekivät töitä. Pääsääntöisesti ravissa ja mun mielestä tekeminen oli ihan mallikasta.

Hevoset saivavat vielä hetken jäädä ulkoilemaan sillä keli oli aika kiva ja me lähdettin ratsastajan kanssa tutustumaan Vermon iltaraveihin. En mäkään ihan kylläsymiseen asti Vermossa ravaa, voisi käydä enemmänkin, onhan siellä aina mukava tunnelma. Klinikalla aikanaan rempattiin ja ehkä sen takia olen koko paikkaa vähän karsastanut. Porukkaa oli ilmaisraveissa aika kivasti ja oheisohjelmaa myös. Köppinen kävi sanomassa heipat ravikansalle ja uskon että ensimmäisissä raveissaan oleva seuralaiseni sai ihan hyvä kuvan toiminnasta. Kovasti olisi pitänyt päästä pelaamaan, mutta mä en saanut pelitiliäni toimimaan, niin en saanut laitettua edes Pamelalle sijaa. Eipä silti, se jäi seitsemänneksi, joten hukkaan olisivat menneet taas kerran mun roposet. Mutta veikattiin sitten voittajia muuten vaan ja helppoa hommaa oli kuulemma ihan mutupohjalta veikata voittaja.

25.12.2018

Rita on lähdössä Leville Minttua moikkaamaan joten hän ahkeroi tallilla ja me saatiin tallivapaa päivä. Ja sehän sopi. Keskityttiin jouluun. Ajeltiin Haudankoskelle ja vietettiin laatuaikaa vanhoja muistelle ja uusia aikoja suunnitellen.

24.12.2018

Kari kävi laittamassa aamulle hevoset ulos. Poikkeuksellisesti en tänä vuonna viritellyt havulyhteitä tai olkia. Molemmista kun on vajetta. Ei saatu olkea, eikä havujakaan ole ollut tarjolla. Ihan siis tavanomaisissa meiningeissä hevoset ottivat aattoaamun vastaan. Mä hämmensin kotona puuroa ja Kari pääsi tallireissun jälkeen valmiiseen joulupuuropöytään. Tämän jälkeen otettiin pienet päikkärit!

Keskipäivän tietämillä lähdettiin uudelleen tallille. Tarkoitus oli mennä rauhalliselle peltolenkille tammojen kanssa. Homma meni jotenkin levottomaksi jo heti alkuunsa. Tatanka kun pääsi tallista ulos, niin oli jo varsin hereänä. Pelto oli tympeässä kunnossa. Lunta enää ihan nimeksi ja kova sekä epäsasainen pohja teki liikkumisen epävarmaksi. Mulle tuli epämiellyttävä olo ja Kari alkoi sitten tietenkin sättiä mua. Ihan niin kuin se siinä kohtaa kamalasti auttaisi. Kierrettiin etupelto kertaalleen ja kyllä mä vähän harmituksen kyyneleitä sain nieleskellä. Ei ollut jouluratsastus ihan sitä, mitä olin toivonut.

Mentiin vielä kentälle ja tilanne vähän tasoittui. Ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin pitänyt ratsastusta rentouttavana, voimaannuttavana tai miellyttävänä. Mun mieliala ei suuremmin kohonnut ja kun hevoset oli laitettu pois ja lähdettiin kotimatkalle, niin olin aika hiljainen. Ikävä on isoja ja järkeviä ruunapoikia. Kari omaan tyyliinsä yritti taas puhumalla puhua tilanteen toiseksi ja mun kokemuksen joksikin muuksi. Mutta eihän se auta. Kunkin ihmisen kokemus on se mikä se on, ei toisen puhe sitä muuksi muuta. Eikä vähättely oikeastaan toimi koskaan.

Nooh, kotona päästiin saunaan ja joulutohinoihin, niin kyllähän mieli taas muuttui. Ehkä joskus vielä mulla on alla hevonen, jonka kanssa harrastaminen tuntuu siltä miltä halausin sen tuntuvan.

22.-23.12.2018

Joulu harppoo lähemmäs ja lähemmäs. Se tarkoittaa aina pientä vilskettä ja vilinää. Mä en todellakaan nuole kämppää lattiasta kattoon, mutta koristelu on tärkeää ja joulumieli tulee pienestä puuhailusta. Lahjoja pitää olla paljon ja niitä pitää kuljetella sinne ja tänne ja vieraita lappaa pihassa niin tallilla kuin kotonakin. Arvin paketin toimitin lentokentä ulosajoväylälle. Niin kiirettä on mukamas taas pitänyt. Haudassa ei sitten ole kiirettä, joten ehkä pitäisi vaan entistä enemmän ottaa aikaa läheisille ihmisille ja lopettaa se oravanpyörässä pyöriminen. Paljon olen mielestäni kyllä rauhoittanut, mutta edelleen liian usein tulee ajatelleeksi, että pitäisi tehdä sitä tai tätä, jos ei olisi niin KIIRE JA PALJON KAIKKEA!! Typerä lausahdus. Mikä sitten on tärkeää? Se pitäisi arvioida vähän useammin ja käyttää erilaisia kriteereitä. Oikeasti! Ihmiset ovat tärkeitä.

Sain leivät kutakuinkin kuiviksi ja osa lähti jo tallille ja jakoon. Siinä on hevosille jouluherkkuja kerrakseen. Mietin, että kyllä me pitkälle kevääseen tällä setillä taas päästään. Vähempikin riittäisi kerrallaan, mutta kun toimitus tulee, niin se on otettava vastaan. Kalenterit tulivat kuin tulivatkin ajoissa ja muutama meni jo pukin mukana eteenpäin. Tänä vuonna määrää vähennettiin koska varsinaisia sidosryhmiä ja yheistyökumppaneita on edeltäviä vuosia vähemmän. Onneksi mulla on noita valmennusjuttuja ja koulutusjuttuja, niin pysyn edes vähän kartalla siitä, mitä matkaratsastuskentällä tapahtuu. Omien hevosten kanssa loppuva vuosi on ollut hiljaiseloa, joten muistettavia ei sillä saralla ole niin paljon. Myös kuvia oli vaikea saada valittua. Ei siitä syystä, että tarjontaa olisi liikaa, vaan siitä syystä, että kuvia ei ole suuremmin otettu. Kalenteri kuitenkin koottiin ja nyt ne odottavat käyttöönottoa.

Mä kävin Sellan selässä kentällä. Se liikkuu mun makuun jäykästi ja päästiin taas siihen, että mä todellakin haluan hokit alle talvikeleillä. Oikeastaan joka kerta kun käyn selässä manaan joko hiljaa mielessäni tai ääneen tätä kegättömyysvalintaa. Siitä saa myös joka kerta hyvän riidan aikaiseksi. Mua yleensäkin ärsyttää ehdottomuus, oli kyseessä sitten mikä tahansa asia. Mikään ei ole pelkästään pahaa tai pelkästään hyvää. Kaikessa on aina enemmän tarkasteltavia kohteita ja sitten täytyy vaan miettiä, mikä omalta kohdalta on se seikka, jota haluaa painottaa ja huomioida. Mulle tärkeää on se, että hevonen liikkuu varmasti ja halukkaasti vaikkakin sitten niin että siltä on kenkien avulla poistettu tunto kintuista. Tuli mieleen nekin itkut, mitkä itkin kun Hopo joskus oli pari kuukautta ilman kenkiä. Silloin sain sentään tahtoni läpi ja Hoposta ei koskaan tullut kengätöntä.

Kari kävi Tatanka selässä sunnuntaina ja olivat kaiken muun jo rutiiniksi tulleen lisäksi treenanneet etuosan käännöstä. Ensin oli tyyppi ollut, että häh??? Seuraavalla yrittämällä oli alkanut liikuttaa takapuoltaan ja sitten tajunnut, mistä on kyse. Näin se homma etenee. Vähitellen, hitaasti mutta varmasti se Tatanka sieltä tulee ratsuksi ratsujen joukkoon. Toivottavasti myös kisaratsuksi kisaratsujen joukkoon. Mulla olisi vaikka mitä suunnitelmia senkin kohdalle, mutta Kari etenee oman päänsä mukaan, joten nähtäväksi jää, missä vaiheessa Tatanka on lähtöviivalla.

21.12.2018

Lomapäivä. Päästiin Hamidin kanssa tallille puolen päivän tuntumassa. Hevoset olivan vekkuleina, lunta sateli hiljalleen ja maisemat ovat muuttuneet ihanan jouluisiksi.

Päätettiin jeesata Ritaa tallihommissa ja siivota tammojen karsinat. Ei saatu virtyä edes hommia loppuun kun Rita ilmaantuikin paikalle. Minttu oli pohjoisessa treenilenkillään ja Rita lähti hilpaisemaan omaa parikymppistään. Hamid laitteli Sellan valmiiksi ja lähtivät kentälle 90 minuutiksi keventelemään. Kumpikin sai hyvän lämmön päälle.

Samalla sovittiin, että kun Rita lähtee pohjoiseen, niin Hamid jeesailee vähän Napin liikutuksien kanssa. Olenkin tyttöjä kiusoitellut, että saattavat vielä saada kovan kilpakumppanin seuraavien vuosien kilpailuihin. Ja eipä siinä, kilpailu on aina hyvästä ja tässä on kehittymässä kyllä sellainen matkaratsastaja, että jos saa hyvän hevosen alleen, niin tapahtuu aika paljon. Jo pelkästään kulttuuritausta antaa pienoisen etumatkan. Ja niin paljon kuin se mua harmittaakin, niin mies on mies. Me naiset ikävä kyllä olemme joissain asioissa pääsääntöisesti vähän pehmeämpiä. Fyysisessä mielessä matka on laji, joka ottaa ihan joka pisaran mikä otettavissa on. Ja fyysisesti usein miehet ovat vahvempia. Siitä on tiettyä etua, onhan se tässä vuosien varrella nähty. Henkinen kovuus on toinen juttu ja siinä me naiset kyllä pärjäämme ihan tasaveroisesti. Hamid toki on silläkin saralla aika prepattu, mutta kyllä töitä saadaan vielä tehdä silläkin sektorilla ennen kuin ihan oikeasti kisaamaan päästään. Mutta katellaan, tehdään töitä ja suunnitellaan tulevaa.

Tatanka oli pakko ottaa myös hetkeksi sisään, kun se jäi yksinään tarhaan. Ei sopinut hänen pirtaansa. Tallissa sitä ei suuremmin haittaa yksinolo, mutta tarhassa alkoi pörhistellä. Auttelin Ritan matkaan ja huiskin Tatankan takaisin tarhaan ja menin kentän laidalle ihmettelemään. Samalla kopauttelin langoista lunta pois.

Hamid treenaili kiemurauria, puolipidätteitä ja kevennyksen jouhevaa vaihtamista. Lopuksi otettiin jokunen nosto, hallitusti. Olimme kaikki tyytyväisiä ja myöhemmin katseltiin taas videoita. Kypärästäkin keskusteltiin. Sellainen välimallin soppari saatiin tehtyä, että kun askellaji alkaa olla pääsääntöisesti laukka, niin ratsastaja alkaa pääsääntösesti käyttää kypärää. Noh, mä en jaksa aikuisen ihmsen kanssa asiasta kinata. Jos kallo halkeaa, niin aikuinen vastaa itse tekemisistään, mutta toki olen tyytyväinen, jos kypärä ilmestyy päähän.

Tehtiin loppuhommelit ja poistuttiin paikalta. Rita palaili lenkiltään aikanaan ja teki iltatallin. Hyvä treenilenkki kuulemma.

20.12.2018

Nyt sitä alkoi tulla! Lunta nimittäin. Vielä kun saataisiin liimakengät alle tammoille.

17.-19.12.2018

Satu ja Rita ahkeroivat tallihommissa. Mulla oli oikeastaan jokaisena iltana jotain häppeningiä. Pekka kävi toivottamassa hyvät joulut ja toi samalla tila-autollisen leipää. Puolet sain kotiin yhdellä ajamisella ja eipä muuta kuin sauna tulille ja leivät lauteille. Se on siinä ja siinä, että päästään joulusaunaan. Tai voihan sitä saunoa leipien kanssa, jos ei homma ole siihen mennessä ohi.

16.12.2018

Ei mitään ihmeellistä. Panikoin hevosten juomista. Haluaisin varmistaa niiden juomisen aamuisin. Tallihommat tavanomaiseen tapaan. Pienen pientä lumisadetta. Sain mielenkiintoisien kirjoituspyynnön Brasiliasta. Ja hei, jos joku pyytää kirjoittamaan, niin kyllähän mä kirjoitan. Se on selvä.