12.-13.01.2019

Nyt on lunta ja pellot oikein huutavat kahlailemaan. Junnuillekin olen kaikille pistänyt treeneihin hankikahlausta. Hanki on kuin vesi ja antaa huomattavasti lisää kuormistusta tekemiseen.  Lisäksi hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan ihan eri tavalla, joten on kyllä kovaa treeniä.  Sitähän voi itsekin harrastaa, että lähtee lumeen tarpomaan. Nopeasti hiki valuu ja syke hakkaa.

Kauden kisakalenteri on julkaistu kuten myös ensimmäisten kisojen kutsut. Aika sniidusti on kisoja, mutta onneksi Virossa sitäkin enemmän. Meiltä katsottuna melkein helpompaa lähteä Viroon kuin moneen muuhun kisapaikkaan kotimaassa. Tosin meillä ei taida tänäkään vuonna montaa kisareissua tulla ainakaan omalla kalustolla.

Lajiin liittyvä julkinen keskustelu on lähes tyrehtynyt. Se mua kyllä harmittaa. Hyvää mainosta lajille on iloisena pulppuava keskustelu sosiaalisessa mediassa ja muillakin kanavilla. Näkyvyys itsessään on aina hyvää. Negatiivinen näkyvyys toki ei. Meillä muutama vuosi sitten rikkoutui jokin hyvän käytöksen kaava ja sen jälkeen positiivinenkin keskustelu loppui. Nyt on vähän niin, että jokaiseen avaukseen tulee ensi ryöppy sättimistä tai valitusta ja sen jälkeen keskustelu loppuu kuin seinään. Ehkäpä voisi miettiä sellaista mallia, että jos joku pistää minkä tahansa avauksen, niin siihen voisi laittaa edes pienen pienen positiivisen kommentin ja kritiikin säästää sitten vaikka suoraan asianomaisille. Julkinen narina ja kritiikki harvoin oikeasti tuottaa mitään parannuksia. Ainakin omaan toimintaani liittyvän kritiikin ottaisin ihan mielelläni kasvotusten ja keskustelun myötä. Nettikirjoittelu vain ja ainoastaan sapettaa.

Ainahan asioiden tilaa voi äimistellä, mutta pienellä pelisilmällä ehkä näkee, että nyt tarvittaisiin nostetta lajille. Positiivisuutta, hyvän tekemisen esilletuomista ja erilaisia nostoja myönteisellä tavalla. Kun kisajärjestäjät valittelevat työtaakkaansa, kisaajat huonoja kisapäiviä ja vääriä ajankohtia, toimarit huonoa kestiyistä ja huoltajat huonoja karttoja, niin kellään ei oikeasti ole kivaa. Enemmän yhteistyötä, enemmän nöyryyttä ja muistetaan se kiitos niille, jotka töitä tekevät, niin ihan varmasti kaikilla olisi kivempaa. En tarkoita sitä, että pitää hyväksyä sutta ja sekundaa, mutta jokin pieni sordiino voisi olla päällä. Tämä vuosi 2019 voisi ihan hyvin olla kannustuksen, tsempityksen ja yhdessä tekemisen vuosi. Kannattaa ihan oikeasti vaihdella rooleja kisaajasta toimariksi ja reittimestarista huoltajaksi, niin maailma saattaa avautua eri tavalla. Ja kannattaa lähteä vaikka Padiseen katsomaan, miten homma rullaa ja ottaa tuliaisiksi kotiin toisenlaisen tekemisen mallia. Ei viitsittäisi aina narista!

11.01.2019

Töissä kehittämispäivä, josta suuntasimme suoraan tallille. Ensin valmisteluun pääsi Nadir. Hamid ponkaisi selkään ja lähti pellolle, jossa olikin mukavasti lunta puoleen sääreen. Ensin etenivät käynnissä ja sitten siirtyivät raviin ja lopuksi ottivat muutaman ihan onnistuneen laukkapätkänkin. Sitten vähän taas kevyttä ravia ja loppuun verkat käynnissä. Pelto oli tosi hyvässä kunnossa. Nyt kannattaa siellä viilettää.

Kun ratsukko oli siirtynyt pellolle, niin mä aloin laitella Sellaa valmiiksi. Tammat olivat vähän kierroksilla kun ruuna viiletti pellolla. Varsinkin Tatanka paineli häntä tötteröllä pitkin tarhaa. Se luonnollisesti teki mun ja Sellan elämän vähän hektiseksi. Tilanne aloi rauhoittua  vasta sitten kun Nappi palasi pihapiiriin. Olivat vielä hetken kentällä ja sen jälkeen oli aika loppuhoitojen. Mä pyörittelin Seljankaa jonkun aikaa kentällä ja sitten sekin pääsi tarhaan hetkeksi möllöttämään. Aika oli väliteen ja sitten iltatallin.

07.-10.01.2019

Eletään sydäntalvea ja talveltahan se vähän myös tuntuu. Luntakin on sen verran, että voi sanoa sitä olevan. Hevosten kanssa ei mitään ihmeellistä. Tyttöset treenailevat kukin tahollaan ja tavoitteidensa mukaisesti. Mä alan valmistautua muutamaan alkeiskurssiin, valmennuskäyntiin ja tuomareiden sääntökoulutukseen. Kaikkea pientä on siis ilmoilla.

06.01.2019

Loppiainen. Aamulla tallille ja tavanomaiset kuviot siellä. Sen jälkeen kotiin päiväunille ja television urheilutarjontaa seuraamaan. Iltapäivällä Kari lähti takaisin tallilla ja teki Sellan kanssa hyvän lenkin. Vauhtia piisasi ihan kivasti. Mä venyin ja vanuin kotona.

05.01.2019

Pieni pakkanen ja ja meidän leveysasteilla valkoinen maa. Koska hevoset menivät vähän myöhempään illalla sisälle, niin lähdettiin aamutalliin vähän tavanomaista myöhemmin. Pientä luksusta viikonloppuun siis. Tallihommat tehtiin tavalliseen tapaan ja kiirehdittiin kotiin nukkumaan päiväunia.

Uuden kauden kisasuunnitelmat tyttöjen kanssa on työn alla ja sen myötä myös treenisuunniltemat. PM-kisat meillä on lähitähtäimessä, tietenkin. Toivotaan nyt, että kaikki menee putkeen ja jokainen jaksaa tehdä töitä ja meillä olisi edessä hyvä vuosi.

Mulle tuli vähän yllättävä reissu Hämeenlinnaan ja Kari hoiteli iltatallin.

02.-04.01.2019

Vaihtelevaa talvisäätä. Yhtenä päivänä tuulta ja myräkkää niin paljon, että Satu joutui aamulla kaivelemaan loimia ja ensimmäistä kertaa tämän talven aikana tammoillekin laitettiin palttoota päälle. Tosin satu kävi iltapäivällä nappaamassa ne pois kun lumisade taukosi. Ja ihan pyytämättä ja yllättäen seuraavana päivänä vihmoi vettä. Säät vaihtelevat todella paljon. Espoossa on ihan vesiloskaa mutta onneksi Hyvinkäällä on talvikelit ja lunta kohtalaisesti.

Rita oli edelleen reissun päällä, joten Taina urakoi tallilla ja Napin liikutus oli enemmän tai vähemmän Hamidin vastuulla. perjantaina olikin ihan loistavat ulkoilukelit ja tehtiin tallihommat pitkän kaavan kautta. Mä sain vapautuksen tallitöistä ja nousin Sellan selkään. Kenttä oli ihanteellisessa kunnossa. Sen verta lunta, että homma kävi varmasti ihan työstä.Ehdittiin tehdä hommia tunnin verran kun Hamid oli saanut rutiinit tehtyä ja liittyi Nadirin kanssa seuraan. Esitin harjoituksen, jota olimme Sellan kanssa tehneet. Paljon eri kokoisia voltteja ja väliin aina kiemuraura ja toiselle sivulle reipas raviosuus. Nappikin pysyy hereillä, kun sillä on vaihtelevia tehtäviä.

Sella oli ollut tosi hyvä ja jatkoin Hamidin kaverina sen aikaa, että pääsivät tehtävästä jyvälle. Sen verran katselin, että  homma lähti rullaamaan todella kivasti ja tällä kertaa Nadir liikkui reippaasti. Ratsukon yhteistyö on parantunut kerta toisensa jälkeen. Alkavat löytää yhteistä säveltä. Hamidin vahvuus on muutenkin se, että kehonhallinta on hyvä ja ylimääräistä heiluntaa tai huojuntaa on varsin vähän. Jos innostus jatkuu, niin kehittymässä on erinomainen mr-kilpailija. Pitää nyt ensin käydä vähän huoltohommissa, mutta meininki on kyllä tosi hyvä.

Kun Nappi lopetteli omaa osuuttaan, niin pyydystettiin vielä Tatanka ja laitettiin kentälle vähän humppaamaan. Se hakee aika kivasti ympyrälle juoksuttajan ympärille. Pikkuinen irrotteli hetken ja sen jälkeen sekin oli ihan valmis väliheinille. Keli oli niin hyvä, että jätettiin ne seiskalta vielä pariksi tunniksi pihalle heinäkasojen kera ja otettiin sisälle vasta ysiltä. Melkein olisivat saaneet olla koko yön pihalle, mutta eiköhän tässä hyviä ilmoja tule myöhemminkin, niin harkitaan asiaa sitten uudemman kerran. Karin pitäisi ensin hoitaa pihaton läpysköissä pari korjaushommaa.

Hyvä fiilis oli tallireissun jälkeen. Perjantain tallikäynti on edelleen mun mielestä ihan viikon parasta antia ja terapiaa parhaasta päästä. Mikään ei hoida päätä sillä tavalla kuin hevosten kanssa ulkoilu ja puuhastelu.

01.01.2019

Herättiin aamuun Kärppälässä ja Tanjahan siellä oli jo tallitöitä tekemässä. Meillä sen sijaan Satu kävi nakkaamassa kolmikon pihalle. Sellalla oli kiire ulos ja tylysti ohitti heinäsäkit ja kiersi tilukset ensimmäisenä. Eli sen verran oli kulmilla kahakoitu. Nadir iski kiinni heiniin ja Tatanka oli vähän ollut hämmennyksessä, että tekis mieli syödä, mutta mutsi partioi jossain muualla. Karsinoiden perusteella ei suurta draama ollut ollut ja hyvä niin. En odottanutkaan. Eivät nuo niin suuresti paukkeesta piittaa. Varmaan ennemmin miettivät, että minkähän takia radiota ei sammuteta koko yönä ja tuikkukin palaa niin että ei kunnon hevoset saa edes nukkua.

Kärppälässä vielä jutut jatkuivat ja pöytä notkui edelleen ruokaa. Kiitos taas kerran Tanjalle! Söin uudemman kerran itseni niin ähkyksi, että menin jo päättämään, että uusi vuosi lähtee kevennetysti käyntiin heti pyhien jälkeen. Taimikin oli tehnyt lupauksen: lupasi käyttää koko satasen, jonka oli saanut, vuoden aikaan. Mä komppasin, että mä voin kanssa luvata käyttäväni jokaisen pennin ja killingin palkastani ihan koko vuoden ajan.

Kotimatkalle lähdettiin kahden-kolmen kieppeillä. Kotiin kun päästiin niin Kari melkein lähtikin iltatalliin. Mä aloin suunnitella tyttöjen kauden tekemisiä heidän kanssaan. Kiinnostava kausi on jälleen alkamassa. Näin se vuosi korkattiin. Toivottavasti alkava vuosi on edeltäjäänsä parempi.

31.12.2018

Aamutalli tehtiin pitkän kaavan kautta, sillä Satu ihana oli luvannut vapauttaa meidän illasta ja seuraavasta aamusta. Mulla alkoi kuuri purra ja sen myötä olo alkoi tuntua paremmalta. Tallihommien jälkeen mä pakkasin kamat ja Kari lähti hakemaan Turuselle yhtä laatikkoa kaupungista. Ennen puolta päivää oltiin jo liikenteessä. Käytiin tallilta hakemassa Saran joululahja ja pakattiin samalla mulle mukaan ratsastuskamppeet – ihan satulaa ja suitsia myöden. Tanjan kanssa sovittiin treffejä reitin varrelle, mutta lopultahan ne treffit sijoittuvat Kärppälän tallin pihaan.

Kierreltiin hetki tiluksilla ja sitten kävin kysymässä Heliltä, että minkähän niistä hevosista nyt sitten otan alleni. Heli antoi vinkit valintaan ja oli laittanut varusteetkin valmiiksi. Kertoi lisäksi, että hevonen ei ole maneesissa käynyt ja muutenkin sillä on pienoinen loma alla. No omat vaeusteet ei sitten mulle tietenkään kelvannut, kun halusin Hopon varusteet käyttöön. Voitto oli vähän samaa kokoluokkaa, pienenpi toki ja suisissakin säädöt menivät ihan tappiin, mutta sain kuin sainkin varusteille käyttöä. Harmittaa seisottaa niitä käyttämättöminä. Kari laittoi Voiton valmiiksi ja mä vaihdoin vaatteet ja taluttelin hevosen pihan poikki maneesin oville, jotka narusta vetäen varsin äänettömästi avautuivat, mutta kyllä ne hevosta toki vähän jännittivät.

Maneesissa kierrettiin paikan ympäri pari-kolme kertaa taluttaen. Jonkun verran piti puhista. Vähän jännää oli nähdä oma kuvajainen maneesin isoista ikkunoista ja ilmastointilaitteen puhahdus sopivasti kohdalla jännitti myös. Mutta ei mitään suuria tunteita, niin kuin ei suomenhevosella kai yleensäkään ja näin ollen kiipesin jakkaralta selkään. Ennakkovaroitus oli, että hevonen on kiireinen. Se on tietenkin suhteellinen vertaus ja suoraan suhteessa siihen, mihin vertaa.

Mun makuun kaveri oli vähän raskas ratsastettava ja töitä sai ihan tehdä tosissaan. Aluksi homma tuntui taas kaikkineen erikoiselta. Askellajit löytyivät kuitenkin ihan niin kuin pitikin ja puolen tunnin taivuttelun jälkeen se ehkä ihan pikkuriikkisen verran alkoi taipua ja tehdä yhteistyötä. Liike tuntui tietenkin mun takapuoleen oudolta ja emme ihan puhuneet samaa kieltä, mutta sehän meidän kansallisaarteessa on upeaa, että ne tekevät työtä kaskettyä kamalan tosissaan ja parhaansa mukaan. Ja vähitellen se hoksasi mitä kulloinkin halusin sen tekevän ja rehdisti yrittä antaa sitä mitä pyydettiin. Maneesi oli niin lämmin, että multakin alkoi hiki valua, hevosesta puhumattakaan. Olisi voinut ihan T-paidalla ratsastaa. Kumpikin saimme tehdä töitä ja hyvähän se on, että mitään ei saa ilmaiseksi. Ei ollut kamalan helppoa varmasti meille kummallekaan, mutta uskoisin, että Voitollekin jäi hyvä mieli ja mulle ainakin jäi, vaikka vähän meinasin välillä hermostua avustajaan, jonka kannustuksen voi tulkita niin kovin monella tavalla. Joskus toivoisen sellaista ihan oikeasti positiivisen ja rohkaisun kautta tulevaa kannustusta. Sarkasmi ei aina välttämättä toimi, vaikka itsekin sitä harrastan. Pedro aiheuttu osaltaan myös vähän jännitystä Voitto aina reagoi kun koira singahti johonkin suuntaan. ja Kari antoi tavanomaiseen tapaansa positiivista palautetta. Kuulemmma könötin tai kenotin ja toinen jalka vispasi ja jotain siinä oli muutakin korjattavaa.

Kun hommat oli tehty, niin tasoiteltiin hengitystä hyvä tovi. Ja kyllähän se taas mun tunnetilaa siitä vahvisti, että suokki mulla pitäisi alla olla. On se vaan eri juttu kuin mikään muu ja siihen liittyy ripaus kansallisylpeyttäkin. Olen edelleen sitä mieltä, että jos ihmisellä on useampi hevonen kuin yksi, niin taloudessa pitäisi olla myös suokki. Sillä keinolla laji pysyisi elinvoimaisena ja heterogeenisenä. Näitä siinä mietiskelin monen muun jutun ohella. Kiitelin hevosta, joka teki parhaansa. Lopuksi käveltiin vähän talutellen ja siivosin samalla paskat upeasta maneesista. Muistelin, että en ole kovin usein maneesissa ratsastanut ja kyllä tämä oli niistä hienoin. Uskoisin, että samaa tasoa kuin Ainossa. En ihmettelisi, jos Kärppälässä alkaisi pyöriä eri lajien kisoja tiuhaan tahtiin kun puitteet ovat noin mainiot. Samalla mietin, miten hyvät treenit saadaan tyttöjen kanssa siellä järjestettyä!

Hevoshommien jälkeen ilta eteni Turusen kartanossa ylensyöden (toiset myös ylenjuoden), jutellen ja musisoiden. Vuosi vaihtui ilman suuria temppuja ja sänkyyn pääsin joskus kolmen jälkeen. Eli aika normaaliin aikaan. Ja näin oltiinkin jo vuodessa 2019. Matkaratsastuksellisesti vuosi ei antanut meille suuria, mutta junnujen osalta paljon ja Tanjan onnistumisia on ollut hieno seurata. Ja toki mä sain korotettua FEI-toimaristatustani, joten onhan tässä tapahtunut, mutta pohjimmiltaan haluaisin kuitenkin olla ihan kisatiiminä mukana menossa.

30.12.2018

Tehtiin aamutalli tavanomaiseen tapaan. Mä olin tosi kipeä ja jouduinkin sitten antamaan periksi ja pyytämään poppamiehen tai oikeastaan poppanaisen apua. En oikeastaan tehnyt sitten koko päivänä muuta kuin kiduin ja katselin urheilua telkkarista. Kelikään ei ollut oikein kiva. Ollaan reippaasti plussalla ja aiemmin saatu lumaa sulailee pois.

29.12.2018

Kari hoiteli tallikuviot. Koska kaksi muuta oli liikutettu huolella perjantaina, niin tänään oli Tatankan vuoro. Kevyesti vielä otetaan ja pienen pieniä annoksia, mutta nyt enenevässä määrin työskennellään ravissa. Se reagoi tosi hyvin kääntäviin avuihin ja pidätteisiin, mikä tietenkin juontaa juurensa ohjasajosta. Se on oppinut hyvin kantamaan ratsastajaansa ja muutenkin alkaa olla ihan luonteva ratsuna. Ainakin aitojen sisällä. Pellolla sitten vähän jotain muuta. No nyt ei pellolle edes pääse kun lumi on pääsääntöisesti kadonnut. Vettä vaan satelee. Tallilla piha on vielä siedettävässä kunnossa. Monessa muussa mestassa pihat ovat muuttuneet luistinradaksi.

Mulla on urheilijapiireistä tutuksi tulleita terveydellisiä ongelmia. Edellisen päivän ratsastus sai mut niin huonoon jamaan, että tänään ohan pelkkä hengittäminen on ollut kivuliasta. Onni on lääkäri ystäväpiirissä. Jäänen henkiin kuitenkin.