11.-15.02.2019

Ihan uskomatonta helmikuun keliä! Vesisadetta ja plusasteita. Satu on taas remmissä ja se helpottaa meidän eloa merkittävästi. Tallin piha on järkyssä kunnossa ja koska perjantaina nautittiin +10 asteesta, niin kaikki lumet ovat tulleet katolta ja kinostuneet räystään eteen. Me riidellään taas kengättömyydestä aika raivokkaasti. Mun mielestä missään ei voi ratsastaa ja Karin mielestä ei ole mitään ongelmaa.

 

09.-10.02.2019

Vaihtelevaa talvisäätä. Kari liikutti hevoset pellolla. Jämsänkosken kisajärjestelyt on käynnistetty ja tulevan viikonlopun toimarikurssin osallistujalista valmistui ja osallistujia on parikymmentä. Tosi hieno juttu. Vähän oikein olen innoissani!

Lauantaina pidin taas yhden matkaratsastuksen alkeiskurssin Skypen välityksellä. Se on kyllä näppärä juttu. Ei tietenkään korvaa missään mielessä kursseja joissa ihmiset ovat paikan päällä ja käyvät soljuvaa keskustelua, mutta kun etäisyydet ovat, mitä ovat, niin onhan se hyvä että verkon kautta voi infoa välittää. Vähän jo sovittiin jatkosta ja myös mahdolliseta etävalmennukseta.

Liput on varattu Kittilään, joten etähommien sijasta pääsen moikkaamaan Minttua hiihtolomalla ihan livenä.

04.-08.02.2019

Viikko ihan peruspuurtamista. Lunta ja räntää sataa. Sähkö ei kulje ja langat on lumen alla. Mä en ehtinyt tallille oikeastaan koko viikkona. Podiumilta saatiin vihdoikin taas paketti. On sitä odotettu ja moni jo tilauksensa perään kysellyt. Tytöt touhuilevat kukun tahoillaan. Varasin lennot ja viikolla 8 lehahdan katsomaan Mintun touhuja.

Kotimainen kisakausikin on avattu ja Riemuratsukoiden kisat lähestyvät. Mukava päästä tositoimiin.

03.02.2019

Jarkon synttärit ja kun etsiskelin jotain kivaa kuvaa onnitteluviestiin, niin todella paljon tuli vastaan hevosaiheisia kuvia. Monessa kommelluksella on hänkin ollut mukana.  Hevosrintamalla ei mitään erityistä. Satu alkaa olla siinä kunnossa, että pääsee taas hommiin mukaan. Ihan hyvä. Kyllä hänestä on suunnaton apu.  Tanja puolestaan raportoi heidän tilanteestaan. Uskon vahvasti, että suunta on hyvä sielläkin. Monella suunnalla on nyt vähän alavireistä touhua, mutta kevättä kohden mennään ja se jos mikä antaa asioihin positiivista klangia.

02.02.2019

Aamulla aamutallille. Pedrokin pääsi taas mukaan kun pakkaslukemat ovat niin maltilliset. Tallihommat hoituivat ihan tavanomaiseen malliin.

Iltapäivällä Kari kävi pellolla liikuttamassa hevoset. Lunta on siinä mittakaavassa, että töitä saavat tehdä päästäkseen eteenpäin hangessa.

Mä puolestani iskin kiinni tuomarikoulutuksen matskuihin. Kun pääsin hyvään vauhtiin, niin päivitin vielä mun Matkalla matkaratsastajaksi 1-4 materiaalit.

01.02.2019

Humpsahdettiin helmikuulle.Päivät ova vähän pidemmät ja se tietyllä tavalla vaikuttaa yleiseen mielialaan. Mulla on tulossa matkaratsastuksen alkeiskurssi ja tuomarikurssi. Olen päättänyt näinä päivinä päivittää materiaalini. Oikein ääneen ihmettelin, että eipä ole hetkeen ollut mitään sellaista tekemistä, mitä olen päässyt vetkuttelemaan. No nytpä taas on. Mikähän siinä on, että kaikki vastaavat hommat sitä tekee ihan just sen itse asettamansa deadlinen äärirajalla. Jaksoin kuitenkin kaivaa tarvittavat matskut esiin ja lukea uudet säännöt ja asennoitua asiaan.

Rita hoiteli tallihommat.  Tatanka nyppii pieteetillä aidan lankkuja. Sille on tullut ilmeisesti tapa nappailla niitä irti. On kaikesta päätelllen tosi hauskaa puuhaa. Nappi kyyläilee yleensä sivummalta tammojen tekemistä. Se on vähän alkanut haastaa naisia ja antaa niille välillä jopa kyytiä. Kummallakin on vekki silmäkulmassa.

Illalla vielä vähän katselin huomisen lähtölistoja. Kausi alkaa kotimaassa. Toivottavasti tulee hyviä tuloksia ja sen myötä nostetta alkavaan kauteen. Tytöt treenailevat tahoillaan. Tehdyt sääntömuutokset ainakin mielestäni antavat hyvää boostia kisakauteen. Mitään kommentteja en ole vielä kuullut, mutta ehkä ekan kisan jälkeen pohdiskelu alkaa.

28.-31.01.2019

Lunta sataa ja liikenne on kaaoksessa. Ulkopaikkakuntalaiset jaksavat aina taivastella, että miten täällä etelässä ei osata yhtään ajaa, kun tulee hippunenkin lunta. Ei se oikeastaan ole osaamisesta kiinni. Porukkaa vaan siirtyy paikasta toiseen melkoisia määriä ja silloin turvavälit ja muu toisten autojen huomiointi häiriintyy ja sitten alkaa tapahtua. Ja kun kehätiellä vaikka on yksi kaista tukossa niin munkin työmatka saattaa ottaa pari tuntia helposti aikaa. Ja kun ajetaan jonossa, niin taas riski peltien kolinaan kasvaa. Lunta on tullut melkoinen määrä ja koska se on tullut niin lyhyessä ajassa, niin eihän se ole kunnolla tamppaantunut. Mä sain itseni pientareen puolelle jo omassa kotipihassa kun aura oli vasta tulossa. Rita tai itsensä jumiin tallin pihaan, johon aura ei edes ole tulossa. Onneksi vetoapua oli tulossa ja neidillä on taas menopeli käytössä. Mun auto suoritui onneksi tallin pihasta helposti. Tallitöiden tekeminen sen sijaan käy työstä kun pihassa ei ole ehditty tehdä lumitöitä. Mukava työntää ja vetää lantakottikärryä perässä umpihangessa.

Kävin taas Sellan kanssa kentällä. Se oli kivalla tuulella, mutta kyllä lunta on vähän liikaa siihen, mitä halusin tehdä. Kai mun täytyy vaan kiivaasti kieppua siellä kentällä, että sen saisi ratsastettavaan kuntoon. Tai kehittää joku auraussysteemi. Mikä se sitten ikinä voisikaan olla.

Komitea on ideoinut seurolle seuravalmennuksien aktivoinnin. Hyvä idea ja toivottavasti moni seura lähtee hankkeeseen mukaan. Jos pelkkä kannustus riittää, niin sehän on mahtava juttu. Mielestäni komitea voisi jotenkin ehkä kuitenkin seuroja myös tukea eikä ainoastaan kannustaa. Mutta kannustuskin on kiva. Parempi sekin kuin ei mikään.

Hevoset liikkuvat tarhassa yllättävän paljon. Toki kun polut muodostuvat, niin lähinnä käppäävät niitä pitkin. Tatanka nyppii lautoja irti. Se on todella näppärä siinä. Osaa välttää langat ja renkuttaa lautojen päästä niin kauan kunnes se irtoaa. Sitten lankku pitää vetää tarhaan. Tietenkin. Lisäksi hevoset ovat syöneet aidan takaa houkuttelevat kuusenoksat. Pitäsii nyt käydä hakemassa niille havuja, niin jäisi ehkä lankut rauhaan.

26.-27.01.2019

Nykyään meidän pääasiallinen tallitoiminta keskittyy viikonloppuun. Aktiivista aikaa ovat pe-su. Alkuviikko menee enemmän tai vähemmän rimpuillessa ja suorittaessa. Kari on muutenkin sitä mieltä, että seuraava sijoituspaikka taitaa olla täysihoitotalli. Mä kyllä vahvasti epäilen, että me ei mihinkään täysihoitopaikkaan enää sopeuduta. Mutta mitäpä minä, hevoseton, tätä edes pohtimaan. Äijä tekee hevosilleen mitä parhaaksi näkee.

Sella sai rankan treenin lauantaina pellolla. Lunta on vastuksena nyt niin paljon, että tunnin treeni vastaa kutakuinkin kahta tuntia tavallisissa oloissa. Hikihän siinä tuli, vaikka pakkasta oli ihan kohtalaisesti.

Sunnuntaina mä kävin heti aamusta vähän valkoisen selässä taivuttelemassa ja kahlailemassa kentällä. Olin jotenkin ajatellut, että kenttä saadaan kyllä käyttökuntoon ihan vaan käyttämällä, mutta aika syvää lunta sielläkin on. Vaaltii melkoisesti käyttöä ennen kuin tamppaantuu. Aamu oli upea, vaikka pakkasta oli -25 astetta.

Iltapäivällä Tatanka pääsi myös töihin. Se kanssa etenee pienin askelin. Vaikka ei ne askeleet enää niin pieniä ole. Ja edelleen pikkutamma vaan kasvaa ja kasvaa. Nadir on alkanut vähän pomottamaan sitä. Sella ei jaksa enää puuttua asiaan. Kai se ajattelee, että junnun on aika huolehtia itse itsestään.

21.-25.01.2019

Lunta sataa ja välillä pakkasta on enemmän ja välillä vähemmän. Hevoset saavat voimatreeniä, kun kahlailevat tarhassa. Illalla piilotellaanm aina salaisia maakasoja, niin riittää kolmikolle etsiskeltävää.

Saatiin kuin saatiinkin vielä yksi kuorma ihanaa lehtevää kuivaheinää. Laskelmien mukaan tällä pitäisi päästä laidunkauteen asti. Kävi tuuri, sillä isojen paalien heinä ei ole ihan täyttänyt mun laatuvaatimuksia. Ja kävi tuuri, että kuskit olivat niin riuskoja otteissaan, että tekivät jopa lumityöt. Mä kävin alkuillasta tekemässä karsinat ja Kari ehti juuri ja juuri heinätalkoisiin ja otti sen jälkeen hevoset sisälle.

19.-20.01.2019

Pakkaslukemat alkavat olla sellaisia, että Pedro ei päässyt enää lauantaina aamutalliin. Jos pakkasta on yli 10, niin sen on syytä jäädä kotiin. Aika nopeasti hommat oli tehty. Kari pudotteli tavanomaiseen tapaan heinää ja mä lisäsin tavanomaiseen tapaan kuiviketta. Oviin on ripusteltu rätit eristämään ja kattoluulut alkavat olla aika pienellä. Juuri ja juuri kolmella saadaan yölämmöt pysymään hyvinä ja päivisinkin vedet pysyvät sulina, mutta ollaan nyt aika lailla rajapinnassa.

Lauantaina Kari kävi Sellan kanssa pellolla. Projektina on nyt saada hyvät urat reunoille, niin kahden kilsan lenkkiä voi viilettää huoletta menemään. Tekee koko kolmikolle hyvää ja mukavahan se on pyöriä ihan pihapiirissä. Vauhtia kuulemma piisasi. Viisi keikkaan tuntiin, eli kymppi tuli mittariin ja lumi vaan pöllysi.

Sunnuntaina aamutalli samaan tyyliin ja päivemmällä auringon paistellessa Sella pääsi taas pellolle kirmaamaan sen kympin setin tuntiin. Tatanka pääsi kentälle ja vauhdikas oli sekin.

Mr-tytöt tekivät kukin tahoillaan hyvää treeniä ja kevään kisoissa sitten nähdään, miten työt on tehty. RieRat valmistautuu maaliskuun kisoihin. Tarjolla on tasot 1-3 ja toivomme tietenkin kovasti, että osallistujia on pilvin pimein. Tuskin enää maaliskuussa pakkaset paukkuvat, joten toivottavasti moni kirjaa kisakalenteriinsa Jämsänkosken kisat.