06.01.2019

Loppiainen. Aamulla tallille ja tavanomaiset kuviot siellä. Sen jälkeen kotiin päiväunille ja television urheilutarjontaa seuraamaan. Iltapäivällä Kari lähti takaisin tallilla ja teki Sellan kanssa hyvän lenkin. Vauhtia piisasi ihan kivasti. Mä venyin ja vanuin kotona.

05.01.2019

Pieni pakkanen ja ja meidän leveysasteilla valkoinen maa. Koska hevoset menivät vähän myöhempään illalla sisälle, niin lähdettiin aamutalliin vähän tavanomaista myöhemmin. Pientä luksusta viikonloppuun siis. Tallihommat tehtiin tavalliseen tapaan ja kiirehdittiin kotiin nukkumaan päiväunia.

Uuden kauden kisasuunnitelmat tyttöjen kanssa on työn alla ja sen myötä myös treenisuunniltemat. PM-kisat meillä on lähitähtäimessä, tietenkin. Toivotaan nyt, että kaikki menee putkeen ja jokainen jaksaa tehdä töitä ja meillä olisi edessä hyvä vuosi.

Mulle tuli vähän yllättävä reissu Hämeenlinnaan ja Kari hoiteli iltatallin.

02.-04.01.2019

Vaihtelevaa talvisäätä. Yhtenä päivänä tuulta ja myräkkää niin paljon, että Satu joutui aamulla kaivelemaan loimia ja ensimmäistä kertaa tämän talven aikana tammoillekin laitettiin palttoota päälle. Tosin satu kävi iltapäivällä nappaamassa ne pois kun lumisade taukosi. Ja ihan pyytämättä ja yllättäen seuraavana päivänä vihmoi vettä. Säät vaihtelevat todella paljon. Espoossa on ihan vesiloskaa mutta onneksi Hyvinkäällä on talvikelit ja lunta kohtalaisesti.

Rita oli edelleen reissun päällä, joten Taina urakoi tallilla ja Napin liikutus oli enemmän tai vähemmän Hamidin vastuulla. perjantaina olikin ihan loistavat ulkoilukelit ja tehtiin tallihommat pitkän kaavan kautta. Mä sain vapautuksen tallitöistä ja nousin Sellan selkään. Kenttä oli ihanteellisessa kunnossa. Sen verta lunta, että homma kävi varmasti ihan työstä.Ehdittiin tehdä hommia tunnin verran kun Hamid oli saanut rutiinit tehtyä ja liittyi Nadirin kanssa seuraan. Esitin harjoituksen, jota olimme Sellan kanssa tehneet. Paljon eri kokoisia voltteja ja väliin aina kiemuraura ja toiselle sivulle reipas raviosuus. Nappikin pysyy hereillä, kun sillä on vaihtelevia tehtäviä.

Sella oli ollut tosi hyvä ja jatkoin Hamidin kaverina sen aikaa, että pääsivät tehtävästä jyvälle. Sen verran katselin, että  homma lähti rullaamaan todella kivasti ja tällä kertaa Nadir liikkui reippaasti. Ratsukon yhteistyö on parantunut kerta toisensa jälkeen. Alkavat löytää yhteistä säveltä. Hamidin vahvuus on muutenkin se, että kehonhallinta on hyvä ja ylimääräistä heiluntaa tai huojuntaa on varsin vähän. Jos innostus jatkuu, niin kehittymässä on erinomainen mr-kilpailija. Pitää nyt ensin käydä vähän huoltohommissa, mutta meininki on kyllä tosi hyvä.

Kun Nappi lopetteli omaa osuuttaan, niin pyydystettiin vielä Tatanka ja laitettiin kentälle vähän humppaamaan. Se hakee aika kivasti ympyrälle juoksuttajan ympärille. Pikkuinen irrotteli hetken ja sen jälkeen sekin oli ihan valmis väliheinille. Keli oli niin hyvä, että jätettiin ne seiskalta vielä pariksi tunniksi pihalle heinäkasojen kera ja otettiin sisälle vasta ysiltä. Melkein olisivat saaneet olla koko yön pihalle, mutta eiköhän tässä hyviä ilmoja tule myöhemminkin, niin harkitaan asiaa sitten uudemman kerran. Karin pitäisi ensin hoitaa pihaton läpysköissä pari korjaushommaa.

Hyvä fiilis oli tallireissun jälkeen. Perjantain tallikäynti on edelleen mun mielestä ihan viikon parasta antia ja terapiaa parhaasta päästä. Mikään ei hoida päätä sillä tavalla kuin hevosten kanssa ulkoilu ja puuhastelu.

01.01.2019

Herättiin aamuun Kärppälässä ja Tanjahan siellä oli jo tallitöitä tekemässä. Meillä sen sijaan Satu kävi nakkaamassa kolmikon pihalle. Sellalla oli kiire ulos ja tylysti ohitti heinäsäkit ja kiersi tilukset ensimmäisenä. Eli sen verran oli kulmilla kahakoitu. Nadir iski kiinni heiniin ja Tatanka oli vähän ollut hämmennyksessä, että tekis mieli syödä, mutta mutsi partioi jossain muualla. Karsinoiden perusteella ei suurta draama ollut ollut ja hyvä niin. En odottanutkaan. Eivät nuo niin suuresti paukkeesta piittaa. Varmaan ennemmin miettivät, että minkähän takia radiota ei sammuteta koko yönä ja tuikkukin palaa niin että ei kunnon hevoset saa edes nukkua.

Kärppälässä vielä jutut jatkuivat ja pöytä notkui edelleen ruokaa. Kiitos taas kerran Tanjalle! Söin uudemman kerran itseni niin ähkyksi, että menin jo päättämään, että uusi vuosi lähtee kevennetysti käyntiin heti pyhien jälkeen. Taimikin oli tehnyt lupauksen: lupasi käyttää koko satasen, jonka oli saanut, vuoden aikaan. Mä komppasin, että mä voin kanssa luvata käyttäväni jokaisen pennin ja killingin palkastani ihan koko vuoden ajan.

Kotimatkalle lähdettiin kahden-kolmen kieppeillä. Kotiin kun päästiin niin Kari melkein lähtikin iltatalliin. Mä aloin suunnitella tyttöjen kauden tekemisiä heidän kanssaan. Kiinnostava kausi on jälleen alkamassa. Näin se vuosi korkattiin. Toivottavasti alkava vuosi on edeltäjäänsä parempi.

31.12.2018

Aamutalli tehtiin pitkän kaavan kautta, sillä Satu ihana oli luvannut vapauttaa meidän illasta ja seuraavasta aamusta. Mulla alkoi kuuri purra ja sen myötä olo alkoi tuntua paremmalta. Tallihommien jälkeen mä pakkasin kamat ja Kari lähti hakemaan Turuselle yhtä laatikkoa kaupungista. Ennen puolta päivää oltiin jo liikenteessä. Käytiin tallilta hakemassa Saran joululahja ja pakattiin samalla mulle mukaan ratsastuskamppeet – ihan satulaa ja suitsia myöden. Tanjan kanssa sovittiin treffejä reitin varrelle, mutta lopultahan ne treffit sijoittuvat Kärppälän tallin pihaan.

Kierreltiin hetki tiluksilla ja sitten kävin kysymässä Heliltä, että minkähän niistä hevosista nyt sitten otan alleni. Heli antoi vinkit valintaan ja oli laittanut varusteetkin valmiiksi. Kertoi lisäksi, että hevonen ei ole maneesissa käynyt ja muutenkin sillä on pienoinen loma alla. No omat vaeusteet ei sitten mulle tietenkään kelvannut, kun halusin Hopon varusteet käyttöön. Voitto oli vähän samaa kokoluokkaa, pienenpi toki ja suisissakin säädöt menivät ihan tappiin, mutta sain kuin sainkin varusteille käyttöä. Harmittaa seisottaa niitä käyttämättöminä. Kari laittoi Voiton valmiiksi ja mä vaihdoin vaatteet ja taluttelin hevosen pihan poikki maneesin oville, jotka narusta vetäen varsin äänettömästi avautuivat, mutta kyllä ne hevosta toki vähän jännittivät.

Maneesissa kierrettiin paikan ympäri pari-kolme kertaa taluttaen. Jonkun verran piti puhista. Vähän jännää oli nähdä oma kuvajainen maneesin isoista ikkunoista ja ilmastointilaitteen puhahdus sopivasti kohdalla jännitti myös. Mutta ei mitään suuria tunteita, niin kuin ei suomenhevosella kai yleensäkään ja näin ollen kiipesin jakkaralta selkään. Ennakkovaroitus oli, että hevonen on kiireinen. Se on tietenkin suhteellinen vertaus ja suoraan suhteessa siihen, mihin vertaa.

Mun makuun kaveri oli vähän raskas ratsastettava ja töitä sai ihan tehdä tosissaan. Aluksi homma tuntui taas kaikkineen erikoiselta. Askellajit löytyivät kuitenkin ihan niin kuin pitikin ja puolen tunnin taivuttelun jälkeen se ehkä ihan pikkuriikkisen verran alkoi taipua ja tehdä yhteistyötä. Liike tuntui tietenkin mun takapuoleen oudolta ja emme ihan puhuneet samaa kieltä, mutta sehän meidän kansallisaarteessa on upeaa, että ne tekevät työtä kaskettyä kamalan tosissaan ja parhaansa mukaan. Ja vähitellen se hoksasi mitä kulloinkin halusin sen tekevän ja rehdisti yrittä antaa sitä mitä pyydettiin. Maneesi oli niin lämmin, että multakin alkoi hiki valua, hevosesta puhumattakaan. Olisi voinut ihan T-paidalla ratsastaa. Kumpikin saimme tehdä töitä ja hyvähän se on, että mitään ei saa ilmaiseksi. Ei ollut kamalan helppoa varmasti meille kummallekaan, mutta uskoisin, että Voitollekin jäi hyvä mieli ja mulle ainakin jäi, vaikka vähän meinasin välillä hermostua avustajaan, jonka kannustuksen voi tulkita niin kovin monella tavalla. Joskus toivoisen sellaista ihan oikeasti positiivisen ja rohkaisun kautta tulevaa kannustusta. Sarkasmi ei aina välttämättä toimi, vaikka itsekin sitä harrastan. Pedro aiheuttu osaltaan myös vähän jännitystä Voitto aina reagoi kun koira singahti johonkin suuntaan. ja Kari antoi tavanomaiseen tapaansa positiivista palautetta. Kuulemmma könötin tai kenotin ja toinen jalka vispasi ja jotain siinä oli muutakin korjattavaa.

Kun hommat oli tehty, niin tasoiteltiin hengitystä hyvä tovi. Ja kyllähän se taas mun tunnetilaa siitä vahvisti, että suokki mulla pitäisi alla olla. On se vaan eri juttu kuin mikään muu ja siihen liittyy ripaus kansallisylpeyttäkin. Olen edelleen sitä mieltä, että jos ihmisellä on useampi hevonen kuin yksi, niin taloudessa pitäisi olla myös suokki. Sillä keinolla laji pysyisi elinvoimaisena ja heterogeenisenä. Näitä siinä mietiskelin monen muun jutun ohella. Kiitelin hevosta, joka teki parhaansa. Lopuksi käveltiin vähän talutellen ja siivosin samalla paskat upeasta maneesista. Muistelin, että en ole kovin usein maneesissa ratsastanut ja kyllä tämä oli niistä hienoin. Uskoisin, että samaa tasoa kuin Ainossa. En ihmettelisi, jos Kärppälässä alkaisi pyöriä eri lajien kisoja tiuhaan tahtiin kun puitteet ovat noin mainiot. Samalla mietin, miten hyvät treenit saadaan tyttöjen kanssa siellä järjestettyä!

Hevoshommien jälkeen ilta eteni Turusen kartanossa ylensyöden (toiset myös ylenjuoden), jutellen ja musisoiden. Vuosi vaihtui ilman suuria temppuja ja sänkyyn pääsin joskus kolmen jälkeen. Eli aika normaaliin aikaan. Ja näin oltiinkin jo vuodessa 2019. Matkaratsastuksellisesti vuosi ei antanut meille suuria, mutta junnujen osalta paljon ja Tanjan onnistumisia on ollut hieno seurata. Ja toki mä sain korotettua FEI-toimaristatustani, joten onhan tässä tapahtunut, mutta pohjimmiltaan haluaisin kuitenkin olla ihan kisatiiminä mukana menossa.

30.12.2018

Tehtiin aamutalli tavanomaiseen tapaan. Mä olin tosi kipeä ja jouduinkin sitten antamaan periksi ja pyytämään poppamiehen tai oikeastaan poppanaisen apua. En oikeastaan tehnyt sitten koko päivänä muuta kuin kiduin ja katselin urheilua telkkarista. Kelikään ei ollut oikein kiva. Ollaan reippaasti plussalla ja aiemmin saatu lumaa sulailee pois.

29.12.2018

Kari hoiteli tallikuviot. Koska kaksi muuta oli liikutettu huolella perjantaina, niin tänään oli Tatankan vuoro. Kevyesti vielä otetaan ja pienen pieniä annoksia, mutta nyt enenevässä määrin työskennellään ravissa. Se reagoi tosi hyvin kääntäviin avuihin ja pidätteisiin, mikä tietenkin juontaa juurensa ohjasajosta. Se on oppinut hyvin kantamaan ratsastajaansa ja muutenkin alkaa olla ihan luonteva ratsuna. Ainakin aitojen sisällä. Pellolla sitten vähän jotain muuta. No nyt ei pellolle edes pääse kun lumi on pääsääntöisesti kadonnut. Vettä vaan satelee. Tallilla piha on vielä siedettävässä kunnossa. Monessa muussa mestassa pihat ovat muuttuneet luistinradaksi.

Mulla on urheilijapiireistä tutuksi tulleita terveydellisiä ongelmia. Edellisen päivän ratsastus sai mut niin huonoon jamaan, että tänään ohan pelkkä hengittäminen on ollut kivuliasta. Onni on lääkäri ystäväpiirissä. Jäänen henkiin kuitenkin.

28.12.2018

Taas oli hevosjuttuja ihan koko rahan edestä. Rita lomailee, niin Hamid oli luvannut liikuttaa Nadiria. Otettiin koko kolmikko hetkeksi sisään. Ensin Nadir lähtökuntoon ja ratsastaja selkään. Sitten mä aloin laitella Sellaa valmiiksi ja kun homma oli tehty, niin nakkasin varsan takaovesta ulos ja talutin Sellan etuovesta ulos. Ipanalle heitin vielä sylillisen heinää ajanvietteeksi.

Kentällä oli alkuverkat tehty ja kaveri tuntui aavistuksen tahmealta, mutta virkistyi kummasti kun sai Sellan kaveriksi. Taivuteltiin hevosia paljon. Tehtiin eri kokoisia voltteja ja päätyihin aina ympyrät. Sitten otettiin homman mukaan kiemuraurat ja lopulta työskenneltiin sulassa sovussa ravissa eri kuvioissa. Sella irvisteli aina Napin kohdatessaan, mutta tyytyi vain olemaan hapannaama. Lopuksi tehtiin väistöjä molempiin suuntiin ja onnistumisien jälkeen olikin hyvä siirtyä loppukäynteihin. Puolitoista tuntia tehtiin taas töitä ja olimme kaikki tyytyväisiä. Ainoastaan Tatanka oli tyytymätön, kun kukaan ei leikkinyt sen kanssa mitään. Kaveri jäkitti tiukasti kentän laidalla. Toivottavasti se otti opikseen.

Jätettiin hevoset vielä hetkeksi tarhaan ja juotiin tallituvassa teet. Sitten loppuhommat, valot pois ja ovet säppiin. Se oli siinä.

27.12.2018

Satu ja Taina hoitelivat hevoset. Satu lupasi ottaa hoitaaknseen myös aattoillan, joten kutsuin itse itseni Kärppälään.

26.12.2018

Lähdin liikkeelle jo aamulla varhain. Aamuteen join Roosan sekä Kirsin kanssa. Siitä lähdin ajelemaan Espoosee ja nappasin Hamidin kyytiin. Tallilla perussettiä ja sen jälkeen Nappi ratsastuskuntoon ja Hamid satulaan. Satula olikin pienimuotoinen ongelma, sillä ei kuulemma ollut ollenkaan ratsastajan mieleen. Niin nopeasti ihminen tottuu. Yleensä Hamid on ratsastanut Podiumin Pro-satulalla, jossa ei ole peinintäkään siipeä ja istuinosasaa lampaan karvaa. Nyt kun alla oli Desert, jossa on pieni siipi ja näin ollen tulee leveyttä vähän lisää ja nahkainen istuinosa, niin se oli siinä. Ei ollenkaan ratsastajan mieleen. Ei onnistunut kevennys eikä kuulemma mikään muukaan toivotulla tavalla. Mikään ei ollut hyvin.

Noh, annoin ratsukolle vähän aikaa, touhuilin omiani ja vähitellen kentällä alkoi yhteinen sävel löytyä. Jos ratsastus tuntui huonolta, niin silmämääräisesti se näytti hyvältä. Napilla on hitaampi frekvenssi kaikessa sen tekemisessä ja se mun mielestä sopi paremmin ratsastajalle. Puolitoista tuntia tekivät töitä. Pääsääntöisesti ravissa ja mun mielestä tekeminen oli ihan mallikasta.

Hevoset saivavat vielä hetken jäädä ulkoilemaan sillä keli oli aika kiva ja me lähdettin ratsastajan kanssa tutustumaan Vermon iltaraveihin. En mäkään ihan kylläsymiseen asti Vermossa ravaa, voisi käydä enemmänkin, onhan siellä aina mukava tunnelma. Klinikalla aikanaan rempattiin ja ehkä sen takia olen koko paikkaa vähän karsastanut. Porukkaa oli ilmaisraveissa aika kivasti ja oheisohjelmaa myös. Köppinen kävi sanomassa heipat ravikansalle ja uskon että ensimmäisissä raveissaan oleva seuralaiseni sai ihan hyvä kuvan toiminnasta. Kovasti olisi pitänyt päästä pelaamaan, mutta mä en saanut pelitiliäni toimimaan, niin en saanut laitettua edes Pamelalle sijaa. Eipä silti, se jäi seitsemänneksi, joten hukkaan olisivat menneet taas kerran mun roposet. Mutta veikattiin sitten voittajia muuten vaan ja helppoa hommaa oli kuulemma ihan mutupohjalta veikata voittaja.