02.02.2019

Aamulla aamutallille. Pedrokin pääsi taas mukaan kun pakkaslukemat ovat niin maltilliset. Tallihommat hoituivat ihan tavanomaiseen malliin.

Iltapäivällä Kari kävi pellolla liikuttamassa hevoset. Lunta on siinä mittakaavassa, että töitä saavat tehdä päästäkseen eteenpäin hangessa.

Mä puolestani iskin kiinni tuomarikoulutuksen matskuihin. Kun pääsin hyvään vauhtiin, niin päivitin vielä mun Matkalla matkaratsastajaksi 1-4 materiaalit.

01.02.2019

Humpsahdettiin helmikuulle.Päivät ova vähän pidemmät ja se tietyllä tavalla vaikuttaa yleiseen mielialaan. Mulla on tulossa matkaratsastuksen alkeiskurssi ja tuomarikurssi. Olen päättänyt näinä päivinä päivittää materiaalini. Oikein ääneen ihmettelin, että eipä ole hetkeen ollut mitään sellaista tekemistä, mitä olen päässyt vetkuttelemaan. No nytpä taas on. Mikähän siinä on, että kaikki vastaavat hommat sitä tekee ihan just sen itse asettamansa deadlinen äärirajalla. Jaksoin kuitenkin kaivaa tarvittavat matskut esiin ja lukea uudet säännöt ja asennoitua asiaan.

Rita hoiteli tallihommat.  Tatanka nyppii pieteetillä aidan lankkuja. Sille on tullut ilmeisesti tapa nappailla niitä irti. On kaikesta päätelllen tosi hauskaa puuhaa. Nappi kyyläilee yleensä sivummalta tammojen tekemistä. Se on vähän alkanut haastaa naisia ja antaa niille välillä jopa kyytiä. Kummallakin on vekki silmäkulmassa.

Illalla vielä vähän katselin huomisen lähtölistoja. Kausi alkaa kotimaassa. Toivottavasti tulee hyviä tuloksia ja sen myötä nostetta alkavaan kauteen. Tytöt treenailevat tahoillaan. Tehdyt sääntömuutokset ainakin mielestäni antavat hyvää boostia kisakauteen. Mitään kommentteja en ole vielä kuullut, mutta ehkä ekan kisan jälkeen pohdiskelu alkaa.

28.-31.01.2019

Lunta sataa ja liikenne on kaaoksessa. Ulkopaikkakuntalaiset jaksavat aina taivastella, että miten täällä etelässä ei osata yhtään ajaa, kun tulee hippunenkin lunta. Ei se oikeastaan ole osaamisesta kiinni. Porukkaa vaan siirtyy paikasta toiseen melkoisia määriä ja silloin turvavälit ja muu toisten autojen huomiointi häiriintyy ja sitten alkaa tapahtua. Ja kun kehätiellä vaikka on yksi kaista tukossa niin munkin työmatka saattaa ottaa pari tuntia helposti aikaa. Ja kun ajetaan jonossa, niin taas riski peltien kolinaan kasvaa. Lunta on tullut melkoinen määrä ja koska se on tullut niin lyhyessä ajassa, niin eihän se ole kunnolla tamppaantunut. Mä sain itseni pientareen puolelle jo omassa kotipihassa kun aura oli vasta tulossa. Rita tai itsensä jumiin tallin pihaan, johon aura ei edes ole tulossa. Onneksi vetoapua oli tulossa ja neidillä on taas menopeli käytössä. Mun auto suoritui onneksi tallin pihasta helposti. Tallitöiden tekeminen sen sijaan käy työstä kun pihassa ei ole ehditty tehdä lumitöitä. Mukava työntää ja vetää lantakottikärryä perässä umpihangessa.

Kävin taas Sellan kanssa kentällä. Se oli kivalla tuulella, mutta kyllä lunta on vähän liikaa siihen, mitä halusin tehdä. Kai mun täytyy vaan kiivaasti kieppua siellä kentällä, että sen saisi ratsastettavaan kuntoon. Tai kehittää joku auraussysteemi. Mikä se sitten ikinä voisikaan olla.

Komitea on ideoinut seurolle seuravalmennuksien aktivoinnin. Hyvä idea ja toivottavasti moni seura lähtee hankkeeseen mukaan. Jos pelkkä kannustus riittää, niin sehän on mahtava juttu. Mielestäni komitea voisi jotenkin ehkä kuitenkin seuroja myös tukea eikä ainoastaan kannustaa. Mutta kannustuskin on kiva. Parempi sekin kuin ei mikään.

Hevoset liikkuvat tarhassa yllättävän paljon. Toki kun polut muodostuvat, niin lähinnä käppäävät niitä pitkin. Tatanka nyppii lautoja irti. Se on todella näppärä siinä. Osaa välttää langat ja renkuttaa lautojen päästä niin kauan kunnes se irtoaa. Sitten lankku pitää vetää tarhaan. Tietenkin. Lisäksi hevoset ovat syöneet aidan takaa houkuttelevat kuusenoksat. Pitäsii nyt käydä hakemassa niille havuja, niin jäisi ehkä lankut rauhaan.

26.-27.01.2019

Nykyään meidän pääasiallinen tallitoiminta keskittyy viikonloppuun. Aktiivista aikaa ovat pe-su. Alkuviikko menee enemmän tai vähemmän rimpuillessa ja suorittaessa. Kari on muutenkin sitä mieltä, että seuraava sijoituspaikka taitaa olla täysihoitotalli. Mä kyllä vahvasti epäilen, että me ei mihinkään täysihoitopaikkaan enää sopeuduta. Mutta mitäpä minä, hevoseton, tätä edes pohtimaan. Äijä tekee hevosilleen mitä parhaaksi näkee.

Sella sai rankan treenin lauantaina pellolla. Lunta on vastuksena nyt niin paljon, että tunnin treeni vastaa kutakuinkin kahta tuntia tavallisissa oloissa. Hikihän siinä tuli, vaikka pakkasta oli ihan kohtalaisesti.

Sunnuntaina mä kävin heti aamusta vähän valkoisen selässä taivuttelemassa ja kahlailemassa kentällä. Olin jotenkin ajatellut, että kenttä saadaan kyllä käyttökuntoon ihan vaan käyttämällä, mutta aika syvää lunta sielläkin on. Vaaltii melkoisesti käyttöä ennen kuin tamppaantuu. Aamu oli upea, vaikka pakkasta oli -25 astetta.

Iltapäivällä Tatanka pääsi myös töihin. Se kanssa etenee pienin askelin. Vaikka ei ne askeleet enää niin pieniä ole. Ja edelleen pikkutamma vaan kasvaa ja kasvaa. Nadir on alkanut vähän pomottamaan sitä. Sella ei jaksa enää puuttua asiaan. Kai se ajattelee, että junnun on aika huolehtia itse itsestään.

21.-25.01.2019

Lunta sataa ja välillä pakkasta on enemmän ja välillä vähemmän. Hevoset saavat voimatreeniä, kun kahlailevat tarhassa. Illalla piilotellaanm aina salaisia maakasoja, niin riittää kolmikolle etsiskeltävää.

Saatiin kuin saatiinkin vielä yksi kuorma ihanaa lehtevää kuivaheinää. Laskelmien mukaan tällä pitäisi päästä laidunkauteen asti. Kävi tuuri, sillä isojen paalien heinä ei ole ihan täyttänyt mun laatuvaatimuksia. Ja kävi tuuri, että kuskit olivat niin riuskoja otteissaan, että tekivät jopa lumityöt. Mä kävin alkuillasta tekemässä karsinat ja Kari ehti juuri ja juuri heinätalkoisiin ja otti sen jälkeen hevoset sisälle.

19.-20.01.2019

Pakkaslukemat alkavat olla sellaisia, että Pedro ei päässyt enää lauantaina aamutalliin. Jos pakkasta on yli 10, niin sen on syytä jäädä kotiin. Aika nopeasti hommat oli tehty. Kari pudotteli tavanomaiseen tapaan heinää ja mä lisäsin tavanomaiseen tapaan kuiviketta. Oviin on ripusteltu rätit eristämään ja kattoluulut alkavat olla aika pienellä. Juuri ja juuri kolmella saadaan yölämmöt pysymään hyvinä ja päivisinkin vedet pysyvät sulina, mutta ollaan nyt aika lailla rajapinnassa.

Lauantaina Kari kävi Sellan kanssa pellolla. Projektina on nyt saada hyvät urat reunoille, niin kahden kilsan lenkkiä voi viilettää huoletta menemään. Tekee koko kolmikolle hyvää ja mukavahan se on pyöriä ihan pihapiirissä. Vauhtia kuulemma piisasi. Viisi keikkaan tuntiin, eli kymppi tuli mittariin ja lumi vaan pöllysi.

Sunnuntaina aamutalli samaan tyyliin ja päivemmällä auringon paistellessa Sella pääsi taas pellolle kirmaamaan sen kympin setin tuntiin. Tatanka pääsi kentälle ja vauhdikas oli sekin.

Mr-tytöt tekivät kukin tahoillaan hyvää treeniä ja kevään kisoissa sitten nähdään, miten työt on tehty. RieRat valmistautuu maaliskuun kisoihin. Tarjolla on tasot 1-3 ja toivomme tietenkin kovasti, että osallistujia on pilvin pimein. Tuskin enää maaliskuussa pakkaset paukkuvat, joten toivottavasti moni kirjaa kisakalenteriinsa Jämsänkosken kisat.

14.-18.01.2019

Maanantaina Satu vielä hääri tallilla ja sen jälkeen hän onkin muutaman viikon poissa, joten joudumme pärjäämään vähän pienemmällä miehityksellä. Onneksi Rita jaksaa ahertaa. Toivotaan, että pahin pakkaskausi ei tulisi juuri tähän saumaan, mutta melkeinhän sen arvaa, että tulee. Lunta on sadellut oikeastaan joka päivä, joten Ilmon puoleen piti loppuviikosta kääntyä ja aura kävi pihassa kääntymässä.

Liikutukset ovat aika maltillisia viikolla. Hamid kävi pariin kertaan pellolla ja mä jonkun verran jaksan pyöriä kentällä. Tatanka lähinnä riekkuu tarhassa kun muut ovat töissä.

Pikkupaalin alkavat olla lopussa ja Kari on vinkuillut toimittajalta lisää. Ehkä satakunta paalia saataisiin vielä lähiviikkona. Isoja paaleja on, mutta en ole ihan täysin tyytyväinen laatuun. Muutenkin pienten kanssa on helpompi touhuta.

Helmikuussa olen menossa pitämään toimarikurssia Hyvinkäälle. Toivottavasti saadaan tupa täyteen. Leville pitäisi mennä pitämään valmennusta ja mahdollisesti jotain alkeiskurssia. Yllättäen myös Ylläs on aktivoitunut. Olisi hienoa saada pohjoinen ulottovuus matkaratsastuksen suhteen aktiiviseksi. Siellä kun olisi mahtavat puitteet harrastaa.

12.-13.01.2019

Nyt on lunta ja pellot oikein huutavat kahlailemaan. Junnuillekin olen kaikille pistänyt treeneihin hankikahlausta. Hanki on kuin vesi ja antaa huomattavasti lisää kuormistusta tekemiseen.  Lisäksi hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan ihan eri tavalla, joten on kyllä kovaa treeniä.  Sitähän voi itsekin harrastaa, että lähtee lumeen tarpomaan. Nopeasti hiki valuu ja syke hakkaa.

Kauden kisakalenteri on julkaistu kuten myös ensimmäisten kisojen kutsut. Aika sniidusti on kisoja, mutta onneksi Virossa sitäkin enemmän. Meiltä katsottuna melkein helpompaa lähteä Viroon kuin moneen muuhun kisapaikkaan kotimaassa. Tosin meillä ei taida tänäkään vuonna montaa kisareissua tulla ainakaan omalla kalustolla.

Lajiin liittyvä julkinen keskustelu on lähes tyrehtynyt. Se mua kyllä harmittaa. Hyvää mainosta lajille on iloisena pulppuava keskustelu sosiaalisessa mediassa ja muillakin kanavilla. Näkyvyys itsessään on aina hyvää. Negatiivinen näkyvyys toki ei. Meillä muutama vuosi sitten rikkoutui jokin hyvän käytöksen kaava ja sen jälkeen positiivinenkin keskustelu loppui. Nyt on vähän niin, että jokaiseen avaukseen tulee ensi ryöppy sättimistä tai valitusta ja sen jälkeen keskustelu loppuu kuin seinään. Ehkäpä voisi miettiä sellaista mallia, että jos joku pistää minkä tahansa avauksen, niin siihen voisi laittaa edes pienen pienen positiivisen kommentin ja kritiikin säästää sitten vaikka suoraan asianomaisille. Julkinen narina ja kritiikki harvoin oikeasti tuottaa mitään parannuksia. Ainakin omaan toimintaani liittyvän kritiikin ottaisin ihan mielelläni kasvotusten ja keskustelun myötä. Nettikirjoittelu vain ja ainoastaan sapettaa.

Ainahan asioiden tilaa voi äimistellä, mutta pienellä pelisilmällä ehkä näkee, että nyt tarvittaisiin nostetta lajille. Positiivisuutta, hyvän tekemisen esilletuomista ja erilaisia nostoja myönteisellä tavalla. Kun kisajärjestäjät valittelevat työtaakkaansa, kisaajat huonoja kisapäiviä ja vääriä ajankohtia, toimarit huonoa kestiyistä ja huoltajat huonoja karttoja, niin kellään ei oikeasti ole kivaa. Enemmän yhteistyötä, enemmän nöyryyttä ja muistetaan se kiitos niille, jotka töitä tekevät, niin ihan varmasti kaikilla olisi kivempaa. En tarkoita sitä, että pitää hyväksyä sutta ja sekundaa, mutta jokin pieni sordiino voisi olla päällä. Tämä vuosi 2019 voisi ihan hyvin olla kannustuksen, tsempityksen ja yhdessä tekemisen vuosi. Kannattaa ihan oikeasti vaihdella rooleja kisaajasta toimariksi ja reittimestarista huoltajaksi, niin maailma saattaa avautua eri tavalla. Ja kannattaa lähteä vaikka Padiseen katsomaan, miten homma rullaa ja ottaa tuliaisiksi kotiin toisenlaisen tekemisen mallia. Ei viitsittäisi aina narista!

11.01.2019

Töissä kehittämispäivä, josta suuntasimme suoraan tallille. Ensin valmisteluun pääsi Nadir. Hamid ponkaisi selkään ja lähti pellolle, jossa olikin mukavasti lunta puoleen sääreen. Ensin etenivät käynnissä ja sitten siirtyivät raviin ja lopuksi ottivat muutaman ihan onnistuneen laukkapätkänkin. Sitten vähän taas kevyttä ravia ja loppuun verkat käynnissä. Pelto oli tosi hyvässä kunnossa. Nyt kannattaa siellä viilettää.

Kun ratsukko oli siirtynyt pellolle, niin mä aloin laitella Sellaa valmiiksi. Tammat olivat vähän kierroksilla kun ruuna viiletti pellolla. Varsinkin Tatanka paineli häntä tötteröllä pitkin tarhaa. Se luonnollisesti teki mun ja Sellan elämän vähän hektiseksi. Tilanne aloi rauhoittua  vasta sitten kun Nappi palasi pihapiiriin. Olivat vielä hetken kentällä ja sen jälkeen oli aika loppuhoitojen. Mä pyörittelin Seljankaa jonkun aikaa kentällä ja sitten sekin pääsi tarhaan hetkeksi möllöttämään. Aika oli väliteen ja sitten iltatallin.

07.-10.01.2019

Eletään sydäntalvea ja talveltahan se vähän myös tuntuu. Luntakin on sen verran, että voi sanoa sitä olevan. Hevosten kanssa ei mitään ihmeellistä. Tyttöset treenailevat kukin tahollaan ja tavoitteidensa mukaisesti. Mä alan valmistautua muutamaan alkeiskurssiin, valmennuskäyntiin ja tuomareiden sääntökoulutukseen. Kaikkea pientä on siis ilmoilla.