Viikko 23

Leiriviikko! Olihan meillä taas ihan erinomainen meno. Koko nelikko paikalla tavalla tai toisella. Leirista tarkempi raportti Tien päällä- osiossa, vaikka en nyt sen suuremmin ollut tien päällä.

Kävin juhlimassa parit valmistumisjuhlat ja kovaa vauhtia mennää kohti laidunkautta, kesää ja lomaa.

Lauantaina olin stewardina Liedossa, jossa SuMaRa järjesti kilpailut. Jotenkin on aina ihana ajella Majatallin tiluksille. Sikäläinen lahko on edelleen ihan vertaansa vailla. Vähän ikävää, että heidätkin tietyllä tavalla poltettiin loppuun. Mutta upeaa on se, että sinne päästään edelleen kisoja pitämään. Mari on Mari ja Jari on Jari ja siinä on sellainen combo, että oksat pois. Aina sattuu ja tapahtuu ja on uusia juttuja hihassa.  Joka kerta kisapaikalla on jotain kehitetty. Ja edelleenkin tämä on aikun paikka, missä pienikin ääneen ajateltu ajatus on ennen seuraavaa päivää muuttuunut todeksi. On ihailtavaa, että ihmiset myös tekevät, eivätkä vaan puhu. Itse olen sellainen suunnittelija ja ihan aina eivät kaikki suunnitelmat toteudu. Majatallilla tapahtuu ennen kuin suunnitelmat ovat edes valmiit.

Laimea oli vaan osallistujamäärä. Vähän ihmetyttää. Kisoja on vähän, niin kumma kun ei porukat lähde liikkeelle.  Eipä silti, helppo kisa, joka saatiin helposti vedettyä läpi ja jäi mukavasti aikaa myös vaihtaa kuulumisia. Helle antoi omat haasteensa, mutta kukaan ei läkähtynyt. Mulla särki tietenkin päätä kun pääsin kotiin, mutta ei mitään sellaita, mitä ei Maxalt ja parin tunnin uni parantaisi. Mukava päivä ja pakko se on vaan todeta, että kesä on ihmisen parasta aikaa.

Viikko 22

Lämmintä riittää ja laidunruoho kasvaa. Yhden arkivapaapäivän turvin saatiin jotain aikaiseksi. Aitatarpeita on haalittu ympäri pitäjää ja saatiin kuin saatiinkin tolpat ja tikut viriteltyä ensimmäisen vajaan hehtaarin kokoiselle läntille. Vielä kun jaksaa langat viritellä ja sillän korjata, niin johan alkaa laidunkausi meiltäkin.

Leiri alkoi sunnuntaina. Viikolla yritin sitäkin valmistella ja sainkin mielestäni aika kivan ohjelman aikaiseksi. Tytöt tulevat ja menevät vähän omia aikojaan, joten pientä säätämistä myös ohjelmassa on ollut. Lisäksi ajankohta ei ole ihan optimaalinen, sillä joudun ottamaan yhden lomaviikon vähän pahaan saumaan, mutta mitäpä sitä ei tekisi, jotta nuoriso olisi tyytyväinen.

Töissä myös aika vauhdikasta. Mutta kyllähän lukuvuosi taas loppumassa on ja toivottavasti saadaan onnellisia uusia ammattilaisia lähetettyä suotuisissa tuulissa maailmalle.

Viikko 21

Karilla taas reissuviikko ja mullekin tuli niinkin eksoottinen matka kuin junamatka Joensuuhun. Näin ollen hevosten perään katsominen oli varsin pitkälti Satun ja Ritan vastuulla.

Viikonloppuna ajelin taas Jokioisten suuntaan. SuMaRalla jäälleen seuravalmennus ja olin mielestäni kasannut aika kivan ohjelman. Perinteiseen pedagogiseen tapaan ensin vähän teoriaa, joka skypen kautta jaettiin ja sitten siirryttiin vihmovaan sateeseen. Ensin istuntaharjoituksia tehtiin kentällä ja sen jälkeen maastossa. Videomateriaalia saatiin pajon ja päivän päätteeksi niitä vielä porukalla katseltiin. Etäkurssilaiset lähettelivät omia videoitaan seuraavana päivänä ja kommentoin sen mitä pienistä otoksista pystyin. Olen itse aika tyytyväinen tuohon seuravalmennuskuvioon ja olen mielissäni, että SuMaRalla on aktiivinen porukka siinä mukana ja tietenkin olen mielissäni, että pyysivät mut mukaan.

Viikko 20

Lämmintä riittää ja hyttysetkin ovat heränneet. Eli myrkkykaupassa pitää taas vierailla. Sellaista se on, heti kun kevät alkaa muuttua kesäksi saapuvat öttiäiset. Sellalla on kaula jo syötynä. Napilla on selkä jumissa, joten päätettiin ottaa koko kolmikolle hieroja. Kati jälleen saapui ja urakoi kolmen hevosen hyvinvoinnin vuoksi. Sellalla oli yllättävän paljon juntturoita ja ehkä satunnainen hienon hieno epäpuhtaus on johtunut siitä. Jää nähtäväksi.

Tatankakin sai elämänsä ensimmäisen hieronnan. Sillä nyt ei tietenkään ollut mitään jumia tai vaivaa ja nautti käsittelystä, niin kuin se reppana nauttii kaikesta käsittelystä.  Jos sitä pitäisi myydä, niin voisi hyvällä omalla tunnolla todeta, että on helppo käsitellä. Ihan sama mitä sille tekee, niin on ihan vaan, että jeppistä jees.

Lauantaina oli Urjalassa sensaatiomaisen isolla osallistujamäärällä yllättäneet kisat. Päätin lähteä katsomaan menoa. Tytöt olivat lähtöviivalla ja käytännössä ihan kaikki kynnelle kykynevät. Aurinko paistoi kuumasti ja sää suosi muutenkin. Hamid lähti mukaan ja saikin taas perehdytystä suomalaiseen matkaratsastukseen ihan korkojen kanssa.

Pääsin myös huoltohommiin. Heti jo mennessä pysähdyttiin reitin varrelle ja siinä nyt vaan katselin ja kuvailin, mutta myöhemmin Hapsun kanssa tarvittiin apua ja jos jotain hevosta mielelläni huollan, niin juuri sitä. Aika nopealla palauttelulla saatiin Hapsukka tarkastukseen ja sitä kautta jatkamaan kisaa ja tuloshan sieltä tipahti. Niin kuin myös Saanalle, Mintulle ja Veralle sekä Ellalle. Näitä nuoria on kokonaisuudessaan mukava seurailla. Heissä se lajin tulevaisuus kuitenkin on, joten on kiva jos pääsee heidän tekemistään vähän pöllyttämään.

Sunnuntai oli taas kokonaisvaltainen päivä omien hevosten kanssa. Vielä kun saataisiin laidun langoitettua, niin kesä saisi tulla. Hevoset jäivät yöksi ulos, ollaan jo siinä vaiheessa.

 

Viikko 19

Kari reissaa ja mä sinkoilen paikasta toiseen. Hevoset elelevät rauhallista elämäänsä. Aurinko paistaa ja nautimme keväästä. Maajoukkuerenkaisiin kuuluvat ratsukot viettivät viikonloppuna leiriään ja mä pidin Skype-tapaamista SuMaRan seuravalmennusryhmän kanssa. Toimintaa ja tapahtumia siis riittää. Lisäksi sain facebookissa hauskan arabihevoshaasteen. Jotenkin on mukava kaivella vanhoja kuvia ja valkata muistoja, joilla on jo kultaiset reunukset. Aloitin muistelut Dalista ja luonnollisesti ne päättyvät Tatankaan. Väliin mahtuu monta suurenmoista hevosystävää.

Viikko 18

Wappua ja muuta mukavaa. Arkivaapaat on aina yhtä juhlaa. Ehtii tehdä tallilla hommia ja puuhailla hevosten kanssa. Laidunkuviot alkavat onneksemme selkeytyä. Hevosten kanssa touhuillaan rauhalliseen tahtiin. Välillä menee paremmin ja välillä vähän heikommin. Tatanka vaikuttaa ajoittain laiskalta ja Seljanka vaikuttaa ajoittain epäpuhtaalta. Mitään selitystä ei ole löytynyt, mutta otetaan hieroja piakkoin katsastamaan tilannetta. Viikonloppuna Tuusulassa järjestettiin pienet mr-kisat, mutta mielenkiinto ei riittänyt tupsahtamaan paikalle.

Viikko 17

Samaa rataa kohti kevättä. Upeita aurinkoisia päiviä ja upeita auringonlaskuja. Ilmassa on todella paljon pölyä ja kuulemma jopa Saharan hiekkaa, joten mahtavaa punaa ja purppuraa on ollut tarjolla. Hevoset elelevät arkista elämäänsä. Sellalla esiintyy ajoittain hienoista epäpuhtautta etuosastolla ja Tatankalla esiityy laiskuutta. Ollaan naureskeltu, että nyt meillä taitaa olla ensimmäistä kertaa laiska hevonen. Pauliinaakin on jo pyydelty avuksi ja Pukkilaukan Katia käymään typykät läpi. Lämminvesivaraaja pitäisi uusia ja uusi portti odottaa asennusta. Sekin oli yksi operaatio, kun eräänä perjantaina päätin keskellä yötä lähte portin lehtiä hakemaan Espoosta kun ensin olin keksinyt, että ne voi ihan hyvin odottaa yön yli Värisilmän seinustalla. Eivät sitten voineetkaan kun aloin hannata, että joku pöllii ne tai tuhoaa.  Noh, sain sitten koppitreeniä uudella vetoautolla kehä III:lla. Jotain hyvää siinäkin keikassa.

Huonona juttuna tuli ilmi se, että ei meillä ollutkaan sopparia alkavan kesän laiduhommasta. El inyt alkaakin villi ja vimmainen laidunpaikanmetsästys.  Onneksi on jonkun verran verkostoa, joten eiköhän jotain keksitä.

Sunnuntaina ajelin Jokioisten suuntaan pitämään SuMaRan porukoille seuravalmennusta. Käsittelyssä oli taukotoiminta ja tarkastukset. Tästä reissusta lisää Tien päällä-osiossa.

Viikko 16

Tästä alkaa nelipäiväisten työpäivien jakso. Käytännössä siis tehtävä neljässä päivässä viiden hommat. Onneksi meillä on Satu, joka tosin alkaa nyt keskittyä vähän enemmän oikeisiin töihin, joten pienessä pinteessä saatamme olla ennen kuin hevoset pääsevät taas laiduntamaan.

Kelit ovat upeat. Voisi sanoa jopa helteiset. Karvaa lähtee ja lumet alkavat olla poissa. Kenttä kivassa kunnossa ja kumpikin tamma on päässyt sinne pyöritettäväksi vuoron perään ja välillä samanaikaisestikin.

Mr-komitea on masinoinut kaikkien seurojen yhteisen seuravalmennuksen. Suunnittelussa oli pientä klappia ja loppuhuipentumana meillä oli vähän eriäviä käsityksiä aloituspäivämäärästäkin, mutta saatiin kuin saatiinkin potkaistua hanke käyntiin Pitkäperjantaina. Tästä tarkemmin Tien päällä-osiossa. Pääsiäisen pyhinä saatiin paljon tallilla aikaiseksi. Ihanaa on, kun mennään taas kohti kesää. Sen jo aistii aamuisin. Linnut, hyönteiset, tuoksut, ensimmäiset kukat ja hiirenkorvat. Kyllä kevät on ihmisen parasta aikaa! Ja hevosten myös!

Viikko 15

Hevosista lähtee karvaa ihan pölisemällä. Kenttä on hienossa kunnossa ja tasaiseen tahtiin kumpikin tamma on päässyt hommiin. Hamid kävi pitkästä aikaa ratsastamassa ja oli taas intoa täynnä. Linnut laulavat ja aurinko paistaa, valoa riittää myöhään iltaan ja on myöhäistetty sisäänottoa kahdeksaan. Tarha on kohtalaisessa kunnossa, mutta ei vielä viitsitä pitää hevosia öisin ulkona.

On laskeskeltu, että heinä riittää loistavasti laidunkauteen asti. Kuten myös kuivike . Kaura riittää varmaan vielä osin seuraavallekin talvelle. kerrankin ollaan tilanteessa, että mitään ei tarvitse paniikkitilassa hoitaa. Lantalakin on hyvässä jamassa.

Käytiin katsomassa Penen varsaa. Ihana olento. Mun mielestä me voitaisiin teettää Sellalla vielä toinen varsa. Tatanka on ollut niin helppo ja kaikin puolin täydellinen. Mutta tietenkin se menisi niin, että jos tehtäisiin toinen, niin kaikki menisi totaalisesti pieleen.

Viikko 14

Huhtikuu saapui iloksemme. Myös lintujen muutto on täydessä käynnissä ja takapelto kuhisee elämää. Kevät on monelle henkisesti rankkaan aikaa. Luonnon herääminen saattaa tuntua itsestä ahdistavalta. Mulla on edelleen lamaannuttava yskä. Välillä tuntuu, että taju lähtee kun joutuu yskimään niin paljon.

Sella ei liiku ihan puhtaasti. Se on jo jonkin aikaa ollut vasemman etusen osalta vähän könkkä. Vikaa ei vaan tunnu löytyvän. Huomaan ärsyyntyväni melkoisesti siitä, että hevosessa on joku selittämötän vaiva. Ja jotenkin alan heti pelätä pahinta, jos ilmenee pienikin ongelma. Hysteeriseksi en vielä ole mennyt, mutta hermo on kireällä.

Laidunkuviot ja jatkon tallikuviot eivät ole vielä selvinneet. Jollain tasolla stressaava tilanne. Mä haaveilen suokista, mutta turha haaveille mitään ennen kuin tiedetään mihin näiden kahdenkin kanssa seuraavaksi päädytään. Kaipaan todella paljon omaa hevosta. Keräilen taas uutta koulutusmateriaalia ja kuvitusta varten olen selaillut kuvia läpi. Sen myötä tietenkin ikävä Hopoon taas aktivoitui rajusti. Tuntuu oudolta, että loogisella älyllä varustettu ihminen voi näin kovasti ikävöidä joukosta poistunutta eläintä. Ja on mulla kyllä Dottietakin valtavan kova ikävä! Mahtaako näistä ikinä päästä yli?