Viikko 31

Hevoset laitumella ja ihmset lomalla. Elokuu lähestyy ja vähitellen arkikin taas alkaa. Millaisena se alkaa, sitä jännitetään. Kari ei ole kohta puoleen vuoteen käynyt työpaikallaan joten jännä nähdä, milloin sinne taas pääsee. Hevosten eloon ei korona vaikuta millään tavalla ja hyvä niin.

Viikko 30

Sennuleiri höystettynä junnuilla. Eli siitä tuli oikeastaan mun valmennettavien leiri. Puuhattiin paljon kaikenlaista. Käytiin Hepokalassakin jälleen. Tällä kertaa myös Soronoo lähti mukaan. Lastaaminen kotona vaati vähän kärsivällisyyttä. Kun se loppui ja otettiin liina käyttöön, niin ruuna asteli koppiin heti. Samoin paluumatkalla. Tehtävät sujuivat odotettua paremmin. Varsinkin maastakäsin meni hyvin. Ratsastaminen ukkoa edelleen hämmentää. Tatankan kanssa olivat ekaa kertaa kahdestaan reissussa ja hyvinhän se meni. Loma on parhaimmillaan ja hevoset laitumella.

Viikko 29

Kesäisen lämmintä. Korona vaanii ja ihmiset pysyvät tiiviisti kotona. SM-kisojen valmistelut etenevät ja junnujen treenaaminen myös. Leirin jäljiltä oman fysiikan kehittäminen on ollut teemana.

Soronoo kengitettiin. Kavioissa on vielä paljon tehtävää, mutta toivotaan parasta….. ja pelätään pahinta. Muutama ikävä pystyhalkeama on vielä voitettavana.

Keskiviikkona otettiin Saran kanssa osaa uden KIPAn käyttökoulutukseen. Saimme todeta, että oikeastaan olemme aika hyvässä tilanteessa. Mä osaan sen verran, mitä kilpailujen luominen, kutsujen  tarkistaminen ja julkaiseminen vaatii. Sara on muakin huomattavasti osaavampi, joten matkan osalta homma on hallussa. Loppuviikosta polkaistiin sennuleiri käyntiin.

Viikko 28

Palauttelua leiristä. Kari kävi muutaman kerran Soronoon selässä. Ilmon kentällä sillekin on riittävästi tilaa. Vähitellen homma etenee, mutta pakkohan se on myöntää, että mun makuun todella hitaasti. Mulla kun on kärpäsen kärsivällisyys, niin ei tämä mitenkään mahdottoman helppoa ole.

Viikonloppuna oltiin taas kisoissa toimaroimassa. Sadetta on saatu ja viileää on ollut ja hevosiakin on pidetty tallilla kun ei ole kaatosateessa viitsitty pitää pellossa. Ja sama homma jatkui kisoissakin.  Hymy vaan leveni, eli pinna sen kuin kiristyi kun vettä satoi ja satoi ja satoi ja satoi. Puolenyön aikaan kotimatkalla alkoi vähän kirkastua.

Pauliina kävi Tatankan selässä.

Viikko 27

Siirrytään heinäkuulle ja samalla polkaistiin käyntiin jo perinteeksi tullut Suonpään junnuleiri. Junnut eivät ole enää niin junnuja, niin kutsuttiin mukaan pari uutta nuorta. Uskon vahvasti, että  tämä nuorten kanssa työskentely tekee hyvää ihan koko lajille. Uskon myös, että yhdessä tekeminen vie näitä kyseisiä nuoria eteenpäin. Nämä kohtaamiset voivat olla sellaisia pieniä piristysruiskeita harrastamisen arjessa.

Perusrunkohan on sellainen, että aloitetaan radalta, sitten kentälle, hevosten ja ihmisten lihashuoltoa, jotain fyysistä ihmisille, leirikisa, elämys ja homma huipentuu aina pitkää lenkkin. Tällä kertaa olin tehnyt muutaman muutoksen perusrunkoon ja tämän vuoden  uutuus oli vierailu Hepokalaan.  Joka vuosi olen ottanut aina jonkun ns. elämyksellisen elementin ja tällä kertaa se oli Forest Trail.  Uittamiset jäivät, sillä sää ei oikein suosinut. Ohjelmaa oli niin paljon, että aikaa ei jäänyt muuhun häröilyyn ja viimeisinä päivinä tuntui pinnatkin jo vähän kiristyneen. Ilmeisesti vähäisen unen vuoksi. Niin olin ajatellutkin, että joutoaikaa ei ole, mutta ehkä ohjelma oli nyt vähän liian tiivis. Teen leiristä vähän tarkemmat raportin Tien päällä-osioon. Varmasti olia taas ikimuistoista ja kyllä mullekin uni maistui kun tallin piha hiljeni ja porukat saatiin kotimatkalle. Ja hevosille varmaan tiedossa kuntopiikki, sen verran tehtiin töitä.

Tatanka oli mukana Hepokalassa ja ylitti kaikki odotuksemme. Tosi mukavalta tuntui saada todeta se, että olemme kasvattaneet ja kouluttaneet täysipäisen nuoren hevosen. Ainoastaan vesi tuotti haasteita ja sitä nyt voimme treenata kotona. Muutenkin meidän hevosille teki hyvää, että saatiin pihapiiriin vieraita hevosia. Ovat niin mökkihöperöityneet omissa oloissaan.

Hepokalan käynnistä löytyy video Youtubesta Team Suonpään kanavalta.

Viikko 26

Hevoset pellossa. Soron kanssa tutustumista ja laumautumista. Pienen pienin askelin. Luulen, että varsinaisesti päästään etenemään vasta kun laidunkausi loppuu.

Päätettiin tukea TaiRatia siten, että lähdetään sponssaamaan heidän cup-hankettaan. Ovat laatineet pisteytyskaavan, jolla heidän kisoista kerääntyy pisteitä ja vuoden lopuksi luokkansa paras ratsukko palkitaan kiertopalkinnolla. Viidellä kiinnityksellä patsaan saa omakseen, joten jonkin aikaa palkinto on kierrossa.

SM-kisojen valmistelu on alkanut. Olen lupautunut jälleen stewardiksi ja sinnekin on jotain palkintoja luvattu. Toivottavasti saadaan hyvät kisat aikaiseksi.  Ainakin Taikayön ratsastajat panevat ihan parastaan, että tämä korona kevään ja kesän kisatoiminta kuitenkin onnistuisi jotenkin. Heidän varassaan toiminta tuntuu nyt täysin olevan, mutta toivotaan että pienen huilin jälkeen muutkin seurat taas aktivoituisivat.

Viikko 25

Hevoset pistettiin yksissä tuumin lähes heti yksiin. Ensin tietenkin Soronoo sai häätöä ja uhkausta, mutta ihan uskomattomalla tavalla se viikossa kiemurteli lauman jäseneksi. Homma tapahtui varsin nopeasti. Sellan mieleen tulokas ei ole, mutta kaksi muuta ovat ottaneet sen kohtalaisen suopeasti vastaan. Disko ekat päivät hyökki oikein huolella. Ajatteli kai, että kohentelee omaa asemaansa, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Soronoo on niin kuin suokin pitääkin, jäyhä. Se se sinkoile tai vinkuile. Aavistuksen väistää ja aina ei sitäkään.  Joten ei sitä ei ole mitään iloa jaakata. Kun ei sinkoile. Homma meni siis paremmin kuin uskalsin odottaa. Muutenkin hevonen on mukava ja mutkaton käsitellä, mutta aavistuksen liian riippuvainen kavereistaan. Siinä meillä on työstämistä.  Ja kaikkeahan se pelkää, mutta pelko on sellaista hallittavaa ja menee ohi kun hetken saa tuumailla. Asioiden pitää tapahtua rauhallisesti ja siinä nyt on sitten meillä jonkun verran opettelemista. Juhannus tuli ja juhannus meni ja lomat alkoivat.

Viikko 24

Hevoset laitumella ja keskiviikkona kävin taas Urjalassa.  Satuin samaan aikaan ratsuttajan kanssa paikalle ja sainkin hyvän näytön siitä, mihin asti ovat päässeet. Vähän odotin enemmän, mutta tästä on hyvä jatkaa ja ehkä vielä syksyllä vien sen kuukaudeksi oppiin.

Viikonloppuna TaiRan järjesti kisat ja olimme kumpikin toimihenkilöinä. Kyllähän noita keikkoja tekisi, mutta en millään jaksa sitä jälkipuintia.  Monen muun lajin kohdalla tuomariston rautanyrkki pitää homman tiukasti otteessa. Me kun olemme enemmän neuvottelevia ja aika harvoin teemme tiukkoja linjauksia, niin aina alkaa kritiikki. Tällä kertaa siitä, että kiellettiin omien seurantalaitteiden käyttö.  Itse näen tämän niin, että lajin luonteeseen ei kuulu se, että huoltoautosta voidaan koko ajan ohjeistaa ratsukkoa. Tähänhän perustuu sekin, että huoltoautot eivät FEI-sääntöjen mukaan saa edes ajaa reiteillä. Suuren maailman meininkihän on ollut, että ratsukkoa johtaa ja saattaa autosaattue ja tämä ei ole ok. Ratsukon pitää pystyä etenemään reitillä ilman jatkuvaa apua. Sääntöjä tehtäessä hyväksytyllä gps-laitteella tarkoitettiin liiton omistamia Trackereita ja maininta piti sääntöihin laittaa siitä syystä, että löytyi sellaisia henkilöitä, jotka pyrkivät kieltäytymään seurantalaitteen käytöstä. Yleensä kaikilla asioilla on syynsä ja perustelunsa. Kun lajin parissa on pitkään toiminut, niin on ollut monessa mukana ja itse olen ollut esim. tätä sääntökohtaa laatimassa. Ja kuten sanoin, oma käsitykseni lajista on se, että osa maastossa etenemistä on sitä, että pysyy oikealla reitillä omin avuin.

Toinen jälkikäteen puitu asia oli Nean osallistuminen. Edelleenkään meillä ei ole sellaista sääntöä, että tuomariston jäsenten läheiset eivät voisi kisata. Kukaan tuomariston jäsenistä ei tee yksinään päätöksiä kenestäkään ratsastajasta ja tietenkin jokainen jäävää itsensä, jos päätökset liittyvät omiin läheisiin. Tämä nyt on täysin päivän selvä juttu ja ihmettelen, että näistäkin voi aina tulla jälkipyykkiä. Tuomarilisenssin hankkiminen vaatii kuitenkin jonkun verran itsetutkiskelua ja sen miettimistä, miten näissä tilanteissa toimitaan. En pysty kuvittelemaan, että kukaan lisenssitoimihenkilö ei olisi itsensä kanssa tehnyt selväksi, miten toimii esteellisyystilanteissa. Toimihenkilöistä on huutava pula, joten missään kohtaa emme pääse sellaiseen tilanteeseen, että toimihenkilöt eivät olisi jossain suhteessa osaan kisajista. Kisat loppuvat aika nopeasti, jos etsitään sellaisia tuomareita, joilla ei ole mitään kytköjä kehenkään kilpailijaan.  Niitä on aina, mutta juju on siinä, että niiden ei anna vaikuttaa työskentelyynsä. Ihan perusjuttuja!

Kisapäivän jälkeen lastattiin tunti omapäistä suokkia koppiin ja illalla meillä oli kotitallissa taas 4 hevoseta ja elämä hymyili. Uusi vaihe oli alkamassa.

Viikko 23

Kesäkuussa ollaan. Töissä pitää jaksaa vielä muutama viikko.  Kelit aika kivat ja laidun on kasvanut sen verran, että saatiin siirrettyä hevoset viikonloppuna peltoon. Mä olen ajellut useampaan kertaan Urjalaan hieromaan tuttavuutta suomenhevosen kanssa.  On parempia päiviä ja vähän huonompia päiviä. Se on mukava hevonen, mutta peräkammarin poika.

Viikko 22

Leirikesä  vaikuttaa lupaavalta.  Junnujen kanssa oli lyöty päivät jo lukkoon, mutta päällekkäisen juttujen takia siirrettiin sitä heinäkuun alkuun.  Tämän vuoden uutuutena on sennujen retroleiri. Ajatuksena on palata niihin nuoruusajan fiiliksiin. Katsotaan nyt mitä saan aikaiseksi. Odotan kuitenkin taas todella innolla tohinaa ja touhua tallin pihapiirissä.

Hevosia on totuteltu vihreään ja ne ovat pari kertaa käynneet jo laitumellakin. Vanhasta tottumuksesta ja varsin rauhallisesti. Tatanka tietenkin hakee pientä kisailua ja Sella satunnaisesti innostuu kisaan mukaan. Toistaiseksi se vielä vetää pidemmän korren.

Pauliina on käynyt Tatankan selässä ja hionut hienoisia yksityiskohtia. Sen verta on käynyt selväksi, että kyllä Tatankallakin luonnetta on.  Jos ei huvita, niin ei huvita. Mutta silloin kun huvittaa, niin hyvinhän homma menee.

Soronoo kehittyy omalla suunnallaan. Satunnaisesti saan siltä suunnalta kuvamateriaalia ja muutosta tapahtuu. Hampaat huolletaan ensi viikolla. Paino on alkanut putoamaan ja vähitellen sieltä saattaa kuoriutua ihan oiva ja soiva peli.

Ahkeroitiin laitumilla. Saatiin tintattua maahan lisää tolppia ja nyt tilaa on enemmän kuin tarpeeksi. Ja jos jostain kummallisesta syystä Soronoo ei saisi sijaa laumassa niin sille on oma lohkonsa. Uskon tosin, että lauma saadaan kasaan ja lohkoja jakamalla saadaan mahdollisimman pitkäkestoinen laudunkausi. Nyt on vaan ollut ikävän kuivaa ja laidun on noussut kituliaasti.