14.7.2005

Sari käy hellettä uhmaten taas selässä. Menevät Hopon kanssa puomeja. Yhteistyö on edellistä kertaa toimivampaa ja Hopo “haastaa” Saria huomattavasti vähemmään.

13.7.2005

Paahtava helle jatkuu ja ratsastus tuntuu kohtuuttomalta ratsastajalle ja ratsulle. Ensimmäinen puolipäivä laitumella. Hopolla on oma kaistale. Laitumilla ei ole varjopaikkoja, joten iltapäivät hevoset viettävät tarhassa varjossa.

4-8.7.2005

Hirvittävä helleviikko. Maanantain Hopo oli taas kotona ruohoa rouskuttamassa. Paarmat ilmestyivät auringon kanssa samalla hetkellä ja kiusasivat Hopsua älyttömästi Coopersectistä huolimatta. Effol antoi hetkellisen rauhan, mutta sitten sama pommitus alkoi taas. Tapoimme ötököitä Karin kanssa kilpaa ja saimme omaankin nahkaamme parikymmentä pistoa. Ei ne mukavilta tunnu ihmisistäkään.

Muina aamuina kävimme heti kahdeksalta poikaa liikuttamassa. Aika kevyesti otettiin väistöjä ja etuosan käänöksiä ja muuten lähinnä käyntiä. Ei oikein henno hevosta juoksuttaa, kun lämpömittari näyttää 25 jo aamun sarastaessa. Tiistaina kävimme Idän Ratsussa ja ostimme taas vähän “tuikitarpeellista” hevostavaraa. Kotiin palauttuamme tulimme siihen tulokseen, että kyllä meille taitaa Hööks ja Börjes sopia kuitenkin paremmin, vaikka aionkin Cavallon saappaat jossain vaiheessa teetättää.

3.7.2005

Hopolla ja meillä omistajilla oli jännittävä päivä. Pauliina oli varannut kalenteristaan ajan tulla poikaa vähän pyörittämään. Meitä kiinnosti kovasti nähdä, kuinka se ammattilaisen käsissä kulkee ja toisaalta jännitti vähän se, olimmeko saaneet hevosen huonompaan jamaan, kuin missä se oli saapuessaan meille. Kyllä se omistajan silmään nätisti liikkui, tai ainakin vauhdikkaasti ja letkeästi. Väistöt menee toiseen suuntaan paremmin, avoa se vähän tarjosi toiseen suuntaan, vasempaan kierrokseen taipuu heikommin, laukka ei ole oikeaan ihan puhdasta yms. Pientä, pientä viilattavaa, mutta niinhän on meissä ratsastajissakin. Pauliinan pääasialliset kommentit olivat varsin ylistäviä ja toivat leveän hymyn ylpeän omistajan kasvoille 😀 Hevonen on kehittynyt ja kuntoutunut ja saanut lihaksia lisää. Pauliinan sanoja lainaten: “Tämä hevonen on hyvällä mallilla!” Kulkee kauniisti peräänannossa ja kantaa itsensä ja mikä parasta, myös ratsastajan 😉

Pauliinan pyörityksen jälkeen me molemmat kiipesimme selkään ja hieroimme meille vaikeita asioita Pauliinan ohjeistuksella. Läpiratsastuksesta oli huomattava apu ja saimme neuvoja ongelmiimme. Harjoitusravissa ei ole todellakaan helppo istua edes Pauliinan, vaikka Kari totesikin, että kovin on letkät lanteet. Me molemmat olemme kuin rautakangen nielleitä, kun koitamme Hopon isossa liikkeessä keinua mukana.

Päivä oli kuuma ja lopulta hevonen ajettu ihan hikeen. Eipä sitten muuta, kuin heppa suihkuun ja vähän vihreää pientareelta suuhun ja tarhaan lepäilemään. Loppupäivän hehkutimme kotona sitä, miten hieno hevonen meillä on ja miten kovasti ope sitä kehui ja miten upeasti se meidän silmään liikkui ja miten saamme pojasta iloa ja hyötyä irti niin pitkään, kuin se vaan jaksaa töitä tehdä.

2.7.2005

Tämä viikko on pääasiassa työskennelty harjoitusravin parissa, satoi tai paistoi. Eikä siitä tunnu mitään tulevan. Hopo kyllä ravaa nätisti ja kääntyy minne toivotaan, mutta kumpikaan ratsastaja ei saa pidettyä takapuoltaan penkissä kiinni. On koitettu erilaisia tekniikoita olla rentoina, mutta toistaiseksi huonolla tuloksella. Ei muuta kuin harjoitusta ja vielä lisää harjoitusta. Toki vähän muutakin on tehty, mutta pääpaino harjoitusravissa. Hopo on ollut aika kivalla tuulella ja yhteistyöhakuinen.

Tallilla on ollut vipinää, kun Puisto-Bluesin vossikkahevoset ovat siellä asustelemassa bluesien ajan. Aika jötkäleitä ovat pojat. Kaksi kertaa Hopon levyisiä. Siinä olisi ratsastamista. Kilttejä ovat kuin mitkä nämä ruotsalaiset muskelihevoset.

25.6.2005

Hopo haettiin taas kotiin tuoreen heinän ääreen. Samalla päätimme pestä sen. Letkun sihinä sitä vähän epäilytti, mutta antoi lopulta kastella itsensä letkulla ihan nätisti. Pestessä valui harmaata vettä, mutta kun loppuhuuhtelut oli tehty, niin hevonen näytti kerrassaan hienolta. Toki sen piti päästä heti piehtaroimaan, mutta kuivuttuaankin näytti hienolta ja käteen tuntui vielä hienommalta.

23.6.2005

Leiri meni hyvin ja hevonen osallistui tunneille ihan mielellään. Vauhtia on liikaa ja koko ajan pitää pidätellä, mutta muuten menee ihan kivasti. Kovasti Rajakulman tytöt Hopoa ihastelivat, sellainen sydänten murskaaja se on. Hopo kulki kiltisti uralla ja teki toivotut asiat siinä missä muutkin. Vähän se kummeksui touhua, mutta varmaan jostain muistin sopukoista sille nousi jotain muistikuvia. Onhan se ollut tuntihevosena hetken aikaa. Koska kaikki meni hyvin, aiomme jatkaa tunneilla myös syksyllä.

22.6.2005

Asfaltilla kulkeminen oli syönyt kenkiä odotettua nopeammin. Anssin kanssa oli sovittu 8 viikon väli, mutta tiistaina todettiin, että oikean takasen kenkä oli ihan loppuun kulunut. Kova soittelurumba päälle ja onneksi Fasun Alma tiesi neuvoa hyvän kengittäjän, joka lähtee liikkeelle lyhyelläkin varoitusajalla. Näin ollen saatiin Hopsulle uudet kengät alle jo keskiviikkona. Jatkossa täytyy kengitysvälinä pitää kuutta viikkoa.

20.6.2005

Eilen Rajakulman Ratsutallilla alkoi senioreille suunnattu leiri. Aiemmin oli sovittu, että Kari osallistuu leirille Hopolla. Lauantaina ratsukko kävi testaamassa siirtymisetapin, sillä Tiipiistä on 5-6 kilometriä matkaa Rajakulmaan. Useammasta reittivaihtoehdosta oli löytynyt sopiva. Aikaa siirtymään meni n.45 minuuttia. Yllättävänä tapahtumana täytyy mainita, että joku viihteellä oleva kulkija oli aidan takaa kuulostellut ja kovaan ääneen ihmetellyt kuulevansa hevosen. Yllättäen kuulostelija oli rynnännyt aidan takaa esiin ja ottanut Hopon turvasta tukevan halisteluotteen. Siinä vähän hämmentyivät sekä ratsastaja, että hevonen. Hellyyspuuskan jälkeen pääsivät kaikki jatkamaan matkaansa.

Leiri alkaa päivittäin kello 15, joten Kyrölästä täytyy lähteä kahden kieppeillä. Ekana päivänä olikin kamala helle ja matkaan meni heti tunnin verran, kun reitin varrella oli muutenkin odotettua enemmän hässäkkää. Minä olin Rajakulmassa hyvissä ajoin ja tietenkin vähän huolestuneena, kun äijää ja ukkelia ei vaan näy. Ehtivät kuitenkin juuri ja juuri ja saatiin tunnit alkuun.

Yllättävän hyvin Hopo pyöri koulun hevosten seassa kentällä pari tuntia. Vauhtia sillä riitti, vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä. Ihan se ei kaikkeen keskittynyt ja välillä vähän hötkyili, niin kuin Karikin satulassa, mutta ennakko-odotuksiin nähden homma meni hienosti. Tokalla tunnilla vauhti jopa vähän tasaantui.

Tuntien jälkeen tallin nurkalla heinä maistui ja mamma antoi vähän namiakin. Sitten oli vielä edessä köpöttely takaisin kotitallille, suihku ja iltasapuskat. Kyllä sai poika liikuntaa. Turparemmi oli vähän hangannut, joten pitää ostaa pehmustin. Tiistain tunnit täytyy mennä varmaankin ilman turpista.

16.6.2005

Kuopiosta haettiin laiduntolppia ja Hööksistä sähkönauhaa, joten Hopo pääsi kokeilemaan omassa pihassa lauduntamista. Vaikka nauhassa ei kulkenut vielä sähköäkään, niin Hopsulainen pysyi hyvin aitauksen sisäpuolella. Vähän epävarma se oli ja tarkkana jokaisesta rasahduksesta. Vilkasta liikehdintää aiheutti naapurin Juhan käyttelemä siimaleikkuri. Sen ääni tuntui olevan kamalinta, mitä hevonen on meidän aikana kuullut. Juttelemalla se kuitenkin rauhoittui.

Julia-hevostyttö harjasi Hopoa pitkään ja hartaasti ja lopulta karva kiilsi ja harjakset olivat ojennuksessa. Muutaman tunnin napostelun jälkeen Hopo pääsi takaisin kotitallin rauhaan.